Välimiesmenettely tienhaarassa: Itävalta, EU:n pakotteet ja Venäjän ja Ukrainan sijoituspalkintojen täytäntöönpano.

Johdanto

Ukrainan erityiseen sotilasoperaatioon liittyvät tapahtumat ovat muuttaneet sekä kansainvälistä politiikkaa että laajalti investointivälimiesmenettelyn käytäntöä^.1 Ensimmäisen aallon tapaukset, jotka ukrainalaiset sijoittajat panivat vireille Krimin liittämisen jälkeen vuonna 2014, ovat jo tuottaneet joukon tuomioita, jotka ovat luoneet huomattavan oikeuskäytännön^.2 Nämä aiemmat välimiesmenettelyt toimivat tärkeänä vertailukohtana riitojen nykyiselle vaiheelle, jossa täytäntöönpano on siirtynyt etualalle Venäjän Ukrainassa vuonna 2022 käynnistämän laajamittaisen sotilasoperaation jälkeen. Venäjän sotilasoperaation jälkeen arviolta 250 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta Venäjään liittyviä varoja on jäädytetty EU:n toimenpiteiden nojalla^.3 Meneillään olevien sotilasoperaatioiden keskellä välitystuomioiden täytäntöönpanokelpoisuus on noussut keskeiseksi huolenaiheeksi Euroopassa ja muilla lainkäyttöalueilla, joilla varoja on jäädytetty^.4

Tässä yhteydessä Itävallan ja muiden Euroopan maiden tuomioistuimet ovat nousemassa keskeisiksi paikoiksi, joissa määritetään, miten välimiesmenettelyn riippumattomuus on vuorovaikutuksessa pakotteita koskevan lainsäädännön ja valtiollisen koskemattomuuden kanssa. Itävallalla on tässä kehittyvässä tilanteessa erityinen asema. Maan pääkaupungissa sijaitsee Wienin kansainvälinen välimieskeskus (VIAC), joka on yksi Euroopan johtavista välimiesoikeuslaitoksista ja jolla on kasvava maailmanlaajuinen ulottuvuus^.5 Lisäksi Itävallan välimiesoikeus, joka on kodifioitu Zivilprozessordnungin (ZPO) 577-618 §:ssä, perustuu vahvasti UNCITRALin mallilakiin, mikä kuvastaa Itävallan pitkäaikaista sitoutumista nykyaikaisiin ja ennakoitavissa oleviin välimiesmenettelyn normeihin^.6 Samaan aikaan Itävalta on vahvasti kiinni Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä, mukaan lukien EU:n käyttöön ottamat Ukrainan ja sen lähialueiden tilanteeseen liittyvät rajoittavat toimenpiteet^.7

Tässä artikkelissa tarkastellaan Itävallan asemaa välimiesmenettelyn sijaintipaikkana aikana, jolloin EU:n pakotteet vaikuttavat merkittävästi Venäjän ja Ukrainan välisiin investointiriitoihin liittyvien tuomioiden täytäntöönpanoon. Siinä tarkastellaan, miten sitovat ylikansalliset toimenpiteet, erityisesti neuvoston asetukset ^269/20148 ja^833/20149, ovat vuorovaikutuksessa Itävallan välimiesmenettelyä suosivan oikeudellisen kehyksen ja New Yorkin yleissopimuksen mukaisen yleiseen järjestykseen perustuvan poikkeuksen kanssa. Analyysissä Itävalta asetetaan vertailevaan näkökulmaan, jossa tuodaan esiin sekä yhtäläisyyksiä että eroja muiden johtavien välimiesmenettelyn piiriin kuuluvien oikeudenkäyttöalueiden kanssa, ja tarkastellaan, miten tämä dynamiikka tasapainottaa välimiesmenettelyn autonomian ja ulkoisten oikeudellisten rajoitusten välistä tasapainoa. Lopuksi siinä korostetaan käytännön vaikutuksia oikeusalan toimijoille ja pohditaan Itävallan kehittyvää roolia seuraamuksiin perustuvan täytäntöönpanon testauskenttänä eurooppalaisessa välimiesmenettely-ympäristössä.

Itävalta on merkittävä välimiesmenettelyn kotipaikka ja täytäntöönpanofoorumi.

Itävalta on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä välimiesmenettelyn sijaintipaikkana, joka on kansainvälisesti tunnustettu avoimesta ja ennustettavasta oikeudellisesta^{kehyksestään10 .} Sen mainetta välimiesmenettelyä suosivana oikeuspaikkana vahvistaa vuoden 2006 välimiesmenettelyn uudistuslaki, joka myöhemmin sisällytettiin ZPO:hon ja jolla Itävallan välimiesmenettelylainsäädäntöä nykyaikaistettiin UNCITRALin vuoden 1985 mallilain mukaisesti^.11 Uudistuksen keskeisenä piirteenä oli, että Itävallan korkeimmalle oikeudelle (Oberster Gerichtshof, OGH) annettiin yksinomainen toimivalta välitystuomioiden kumoamista koskevissa hakemuksissa ja tunnustamismenettelyissä, jolloin poistettiin alempien oikeusasteiden uudelleentarkastelu ja keskitettiin toimivalta yhdelle ainoalle oikeusasteelle^.12 Tämä "yhden oikeusasteen lähestymistapa" antaa osapuolille mahdollisuuden saada sitovia päätöksiä nopeammin kuin moniportaisen muutoksenhaun kautta^.13

Lisäksi Itävallan tuomioistuimet ovat johdonmukaisesti tulkinneet New Yorkin yleissopimuksen V artiklan mukaisia tunnustamisen epäämisperusteita suppeasti ja painottaneet favor arbitrandum -periaatetta^.14 Tämän lähestymistavan mukaisesti OGH on vahvistanut, että vain Itävallan oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden ilmeinen rikkominen oikeuttaa täytäntöönpanon epäämiseen^.15

Yhdessä nämä ominaisuudet korostavat Itävallan mainetta vakaana ja ennustettavana välimiesmenettelyn sijaintipaikkana. Tämä pitkälti kaupallisessa välimiesmenettelyssä kehitetty täytäntöönpanomyönteinen kanta joutuu kuitenkin ennennäkemättömään koetukselle Ukrainan erityissotilasoperaatioon liittyvässä kehityksessä, jossa New Yorkin yleissopimuksen mukaiset velvoitteet risteävät ylikansallisten instituutioiden käyttöön ottamien rajoittavien toimenpiteiden kanssa.

Investointiriidat

Vuodesta 2014 lähtien on syntynyt huomattava määrä välimiesmenettelyjä, jotka liittyvät toimenpiteisiin, jotka on toteutettu Krimin yhdistämisen yhteydessä Venäjän federaatioon. Nämä kanteet on nostettu pääasiassa vuonna 1998 tehdyn Ukrainan ja Venäjän kahdenvälisen^{investointisopimuksen16} ja pienemmässä osassa tapauksia energiaperuskirjasopimuksen17 nojalla^. Vaikka Venäjä on allekirjoittanut mutta ei koskaan ratifioinut energiaperuskirjasopimusta, välimiesoikeudet ovat kuitenkin ottaneet sen toimivaltaansa perustellen usein, että Venäjä on ollut sidottu sopimuksen väliaikaiseen soveltamiseen sen 45 artiklan nojalla^{.18 .}

Krimiin liittyvien sijoitusvälimiesmenettelyjen laajuus osoittaa, miten laaja-alaisia toimialat ovat, ja välimiesoikeudet ovat antaneet merkittäviä tuomioita energia-, pankki-, kiinteistö- ja ilmailualoilla:

• Energia-alalla välimiesoikeudet määräsivät Venäjän maksamaan 267 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Ukrainan suurimmalle yksityiselle energiayhtiölle DTEKille ja 5 miljardia dollaria valtion omistamalle Naftogazille. Myös huoltoasemien sijoittajaryhmät menestyivät kahdessa erillisessä asiassa: ne saivat 34,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria asiassa Stabil vastaan Venäjä ja 55 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria asiassa Ukrnafta vastaan^Venäjä19.
• Pankkialalla valtion omistama Oschadbank sai 1,1 miljardin Yhdysvaltain dollarin korvauksen. Lisäksi Krimin suurinta vähittäispankkia koskevassa asiassa Privatbank v. Venäjä tuomioistuin antoi sijoittajien hyväksi korvausvastuuseen liittyvän tuomion ja harkitsee edelleen vahingonkorvausten määrää^.20
• Kiinteistöalalla Everest v. Venäjä -oikeudenkäynnissä tuomioistuin myönsi 150 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, kun taas Lugzor v. Venäjä -oikeudenkäynnissä myönnettyä korvausta ei ole julkistettu^.21

Krimin tuomiot ovat merkittäviä paitsi siksi, että ne osoittavat, että sijoittajat ovat hakeneet oikeussuojakeinoja poliittisesti arkaluonteisissa riita-asioissa, myös siksi, että ne muodostavat oikeuskäytännön taustan täytäntöönpanolle Venäjän ja Ukrainan välisessä tilanteessa. Niiden pysyvä arvo riippuu kuitenkin viime kädessä siitä, pystyvätkö tuomioistuimet Itävallan kaltaisilla lainkäyttöalueilla sovittamaan yhteen New Yorkin yleissopimuksen mukaiset tunnustamisvelvoitteet ja Euroopan unionin hyväksymät rajoittavat toimenpiteet. Näin ollen Itävallan täytäntöönpanokäytäntöjen analyysin lähtökohtana on oltava EU:n pakotejärjestelmä, joka on nyt keskeisessä asemassa Venäjän federaatioon liittyvien tuomioiden tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa.

EU:n pakotteet

Neuvoston asetus (EU) N:o ^269/201422 ja neuvoston asetus (EU) N:o ^833/201423 ovat tärkeimmät täytäntöönpanomaailmaa Itävallassa muokkaavat välineet.

Neuvoston asetuksella (EU) N:o 269/2014, joka annettiin maaliskuussa 2014 Krimin aseman muutoksen yhteydessä, otettiin käyttöön Euroopan unionin tärkein varojen jäädyttämisjärjestelmä. Siinä kielletään varojen tai taloudellisten resurssien toimittaminen nimetyille venäläisille henkilöille ja yhteisöille ja velvoitetaan jäsenvaltiot jäädyttämään kaikki niiden valvonnassa olevat varat. Vaikka rajoitettuja poikkeuksia on^{olemassa24 ,} myöhemmät muutokset, erityisesti vuoden 2022 jälkeen, ovat laajentaneet sen soveltamisalaa ja tehneet pakotteista pakollisen osan EU:n oikeudellista ja^{sääntelykehystä25 .}

Neuvoston asetuksessa (EU) N:o 833/2014, joka annettiin asetuksen 269/2014 rinnalla, asetetaan alakohtaisia rajoituksia, jotka ulottuvat varojen jäädyttämistä pidemmälle^.26 Siinä kielletään kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vienti Venäjälle, rajoitetaan rahoituspalvelujen tarjoamista ja pääomamarkkinoille pääsyä sekä rajoitetaan investointeja ja teknologian siirtoja^.27 Asetusta on hiljattain laajennettu siten, että siinä edellytetään, että EU:n toimijat pyrkivät parhaansa mukaan (8 a artikla) varmistamaan, että niiden omistuksessa tai määräysvallassa olevat EU:n ulkopuoliset tytäryhtiöt tai yhteisöt eivät heikennä rajoittavia toimenpiteitä, ja näin ollen noudattamisvelvoitteet ulotetaan EU:n rajojen ulkopuolelle^.28 Lisäksi kesäkuun 2024 pakotepaketissa otettiin käyttöön tiukemmat kiertämisen estämistä koskevat säännöt ja alennettiin vastuuta pakotteisiin liittyvissä liiketoimissa koskevaa kynnystä^.29 Yhdessä nämä kehityssuuntaukset ovat osoitus siitä, että rajoittavista toimenpiteistä on kehittynyt perifeerisiä välineitä, joista on tullut EU:n oikeudellisen ja poliittisen kehyksen olennaisia osia.

Suoraan sovellettavina EU:n välineinä nämä toimenpiteet sitovat Itävallan tuomioistuimia samalla tavoin kuin kansallinen lainsäädäntö^.30 Jos välitystuomion täytäntöönpano edellyttää jäädytettyjen varojen tai asetuksissa kiellettyjen liiketoimien täytäntöönpanoa, Itävallan tuomioistuinten on evättävä täytäntöönpano tai keskeytettävä se. Näin ollen seuraamukset toimivat pakottavina sääntöinä, jotka syrjäyttävät kansallisten tuomioistuinten perinteisesti käyttämän harkintavallan - muutos, joka poikkeaa merkittävästi New Yorkin yleissopimuksen V artiklan mukaisesta perinteisestä oikeusjärjestyksen analyysistä.

Kaksoisvelvoite

Tämän muutoksen käytännön seuraus on se, että on syntynyt niin sanottu kaksoisvelvoite: toisaalta Itävallan tuomioistuinten on pantava täytäntöön välitystuomioita täyttääkseen New Yorkin yleissopimuksen mukaiset kansainväliset sitoumukset, ja toisaalta tuomioistuinten on varmistettava, että Brysselin määräämiä yksipuolisia rajoittavia toimenpiteitä noudatetaan tiukasti. Haasteena ei ole muodollinen hierarkia (ensisijaisuusperiaate)³¹ vaan toiminnallinen koordinointi: miten säilyttää Itävallan maine luotettavana välimiesmenettelyn sijaintipaikkana ja samalla noudattaa EU:n poliittisesti asettamia rajoituksia. Käytännössä jännite on ilmeinen, sillä tuomiot tunnustetaan paperilla mutta estetään käytännössä: Itävallan tuomioistuimet voivat tunnustaa yleissopimuksen mukaisen välitystuomion oikeudellisen pätevyyden, mutta kieltäytyä suorittamasta maksua tai täytäntöönpanoa. Tuomioistuimet joutuvat tunnustamaan sopimukset muodollisesti, mutta ne eivät voi panna niitä täytäntöön yksipuolisten toimenpiteiden vuoksi. Tuloksena on paradoksaalinen tilanne, jossa sopimukset tunnustetaan kansainvälisesti, mutta ne ovat käytännössä tehottomia. Tämä asettaa kyseenalaiseksi Itävallan kyvyn kunnioittaa sopimusvelvoitteitaan ja noudattaa samalla ulkoisia poliittisia ohjeita, ja New Yorkin yleissopimuksen tehokkuus heikkenee, kun siihen kohdistuu EU:n ekstraterritoriaalisia rajoituksia.

Vertaileva analyysi

Välimiesmenettelyssä tapahtuvan täytäntöönpanon, seuraamusten ja suvereenien etujen välinen vuorovaikutus on johtanut erilaisiin lähestymistapoihin eri lainkäyttöalueilla.

Euroopan unionissa tuomioistuimia sitoo yhdenmukaisesti suoraan sovellettava pakotelainsäädäntö. Saksan tuomioistuimet ovat jo osoittaneet, miten EU:n seuraamukset rajoittavat suoraan välitystuomioiden tunnustamista. Toukokuussa 2025 Stuttgartin ylempi aluetuomioistuin (OLG Stuttgart) kieltäytyi tunnustamasta Moskovassa sijaitsevan tuomioistuimen antamaa välitystuomiota Venäjän lainsäädännön mukaisesti, koska se katsoi, että välitystuomio vaatisi tosiasiallisesti suoritusta vastoin asetuksen (EU) N:o 833/2014 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, jossa kielletään liitteenä oleviin luokkiin kuuluvia tavaroita koskevan takaisinmaksun suorittaminen^.32 Tuomioistuin hylkäsi myös väitteet, joiden mukaan tuomion täytäntöönpano ainoastaan palauttaisi^{ennakkotilanteen33 , ja} selvensi, että tällaisetkin takaisinmaksut ovat edelleen kiellettyjä, jos ne liittyvät pakotteiden kohteena oleviin liiketoimiin^.34 Toisin sanoen jopa rutiinitapahtumat estetään poliittisesti asetettujen rajoitusten vuoksi.

Kuukautta myöhemmin Frankfurtin ylempi alueellinen tuomioistuin päätyi samaan^{lopputulokseen35 ja} kieltäytyi myöntämästä täytäntöönpanokelpoisuutta Venäjällä sijaitsevalle välitystuomiolle sillä perusteella, että täytäntöönpano olisi vastoin EU:n pakotteita ja Saksan oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public international)^.36 Riita koski lokakuussa 2022 tehtyä sopimusta polymeeriseosten toimittamisesta Venäjälle, jossa saksalainen vastaaja oli saanut ennakkomaksun, mutta ei ollut toimittanut tavaroita^.37 Tuomioistuin katsoi, että kyseisten tavaroiden myynti oli kielletty asetuksen (EU) N:o 833/2014 3 artiklan k kohdan 1 alakohdan nojalla ja että jopa (välimiesoikeuden määräämä) takaisinmaksuvelvoite kuului 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen kiellon piiriin (joka kattaa pakotteiden kohteena oleviin sopimuksiin liittyvät "vahingonkorvaus- tai takuuvaatimukset").³⁸ Tuomioistuin tukeutui ZPO 1059 §:n 2 momentin 2 kohdan b alakohtaan ja New Yorkin yleissopimuksen V artiklan 2 kohdan b alakohtaan ja sovelsi kansainvälistä ordre public -standardia, jota tulkitaan suppeammin kuin kotimaista oikeusjärjestystä^.39 Tällä perusteella se katsoi, että koska EU:n määräämät toimenpiteet ovat sitovia, koska ne syrjäyttävät sekä sopimusvelvoitteet että kotimaiset oikeuskäsitykset ja ovat näin ollen "kohtuuttomassa ristiriidassa saksalaisen oikeuskäsityksen kanssa "⁴⁰.

Euroopan unionin ulkopuolella muut lainkäyttöalueet pyrkivät eri tavoin tasapainottelemaan välimiesmenettelyn autonomian ja seuraamuksia koskevan lainsäädännön välillä. Sveitsissä sovelletaan vuonna 2002 annettua^{kauppasaarrolakia41 ,} jonka nojalla liittoneuvosto voi määrätä itsenäisiä pakotteita, jotka ovat usein samansuuntaisia kuin EU:n toimenpiteet, mutta eivät niiden määräämiä. Sveitsiläisillä tuomioistuimilla on näin ollen harkintavalta määritellä ordre public kansallisesti, vaikka ne usein koordinoidaan EU:n rajoittavien toimenpiteiden^{kanssa42 .} Sen sijaan Yhdysvalloissa sovelletaan selvästi toimeenpanovaltaista mallia: vaikka tuomioistuimet soveltavat New Yorkin yleissopimuksen oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa poikkeusta suppeasti liittovaltion välimiesmenettelylain nojalla, pakotteiden kohteena olevaan omaisuuteen kohdistuva täytäntöönpano on riippuvainen Office of Foreign Assets Control (OFAC) -viraston (Office of Foreign Assets Control, OFAC) lupaviranomaisuudesta^.43 Käytännössä velkojien on hankittava OFAC:n lupa ennen kuin he voivat panna täytäntöön tuomioita jäädytettyä omaisuutta vastaan, mikä merkitsee ratkaisevan määräysvallan siirtymistä oikeuslaitokselta toimeenpanovallan käyttäjälle^.44 Verrattuna Itävaltaan, jossa EU:n lainsäädäntö ei jätä tuomioistuimille harkintavaltaa pakotteiden käyttöönoton jälkeen, Sveitsi säilyttää suuremman suvereenin joustavuuden, kun taas Yhdysvalloissa tuomioiden täytäntöönpano edellyttää Yhdysvaltojen viranomaisten, ei riippumattomien tuomioistuinten, poliittista lupamenettelyä.

Valtion koskemattomuus muodostaa lisäesteen täytäntöönpanolle. Vaikka Itävallan tuomioistuimet eivät ole vielä joutuneet käsittelemään koskemattomuusvaatimuksia Venäjä-Ukraina-kontekstissa, Itävallan immuniteettilaissa (Immunitätsgesetz 1977) tehdään kansainvälisesti hyväksytty ero valtion omaisuuden ja kaupallisen omaisuuden välillä ja suojellaan ensin mainittua kategorisesti täytäntöönpanolta^.45 Tämä viittaa siihen, että EU:n pakotteiden ohella valtiollinen koskemattomuus muodostaa uuden merkittävän esteen Venäjään liittyvien välitystuomioiden täytäntöönpanolle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että edellä esitetty vertailu osoittaa, että Itävallan on pakko panna täytäntöön EU:n pakotteiden aiheuttamat rajoitukset, jolloin tuomioistuimen harkintavallalle jää vain vähän tilaa. Tämä kaksitahoinen todellisuus, jossa tunnustaminen on ennakoitavissa mutta täytäntöönpano on jäykkää, korostaa sekä Itävallan aseman vahvuutta että rajoja välimiesmenettelyn foorumina: vaikka osapuolet voivat odottaa vakaata, täytäntöönpanoa tukevaa oikeuslaitosta, niiden on myös varauduttava siihen, että EU:n rajoitukset estävät Venäjän etuja koskevien välimiesmenettelyn laillisten oikeuksien käyttämisen. Laajempi merkitys on sillä, että seuraamusten kannalta arkaluonteisissa riita-asioissa Itävallassa täytäntöönpanotulokset saattavat määräytyä vähemmän kotimaisten välimiesmenettely-oppien kuin ylikansallisten velvoitteiden perusteella, mikä on osoitus siitä, että välimiesmenettelyn julkinen politiikka ulkoistetaan yhä enemmän Euroopan unionin sisällä.

Näkymät

Itävallan kokemukset osoittavat, että kansainvälisten välitystuomioiden täytäntöönpanossa on tapahtunut rakenteellinen muutos geopoliittisissa yhteyksissä. Kun aiemmin täytäntöönpano riippui pääasiassa New Yorkin yleissopimuksesta ja kansallisesta prosessioikeudesta, nyt se on riippuvainen välimiesmenettelyn ja kansainvälisten talouspakotteiden välisestä rajapinnasta. Välimiesmenettelyn voidaan sanoa siirtyneen puhtaasti yksityisen tai epäpoliittisen alueen ulkopuolelle ja siirtyneen kansainvälisen julkisoikeuden ja ylikansallisen sääntelyn piiriin. Näin ollen "riidan poliittista kontekstia on vaikea erottaa välimiesmenettelyn kulusta ja sen tuloksesta, mikä on ristiriidassa sen vakiintuneen hyödyn kanssa, jonka välimiesmenettely tarjoaa epäpoliittisena riidanratkaisukeinona "⁴⁶.

Itävallassa, joka on pitkään tunnettu ennustettavuudestaan ja kapeasta ordre public -käsityksestään, tämä tarkoittaa sitä, että se joutuu liikkumaan täytäntöönpanoympäristössä, jossa ulkoiset oikeudelliset rajoitukset sanelevat tulokset poliittisesti arkaluonteisissa tapauksissa.

Käytännön toimijoille on useita opetuksia.

• Pakotteiden noudattaminen: Tällä hetkellä menestyminen pääasiaa koskevissa asioissa ei takaa mielekästä korjaavaa toimenpidettä. Jos täytäntöönpano edellyttäisi sitoutumista jäädytettyihin varoihin tai seuraamusten kohteena oleviin yhteisöihin, tuomio voi jäädä käytännössä täytäntöönpanokelvottomaksi^.47 Tästä syystä täytäntöönpanosuunnittelussa on nyt otettava alusta alkaen huomioon pakotteita koskeva analyysi. Lakimiesten olisi harkittava välimiesmenettelyn kotipaikan valintaa, lainkäyttöalueita, joilla täytäntöönpanoa todennäköisesti haetaan, ja sitä, onko pakotejärjestelmän ulkopuolella takavarikoitavaa kaupallista omaisuutta.
• Ordre Publicin muuttaminen: Itävallan kokemukset osoittavat, miten ylikansalliset velvoitteet voivat muuttaa oppeja, joita aiemmin pidettiin tiukasti kansallisen valvonnan piirissä olevina. Aikoinaan harkinnanvaraisesta suojakeinosta on tullut pakollisia, EU:n antamia sääntöjä, jotka kaventavat tuomioistuinten joustavuutta ja jättävät vain vähän tilaa vivahteikkaalle tasapainottelulle. Tämä muutos korostaa oikeusalan ammattilaisille tarvetta ymmärtää paitsi välimiesmenettelylainsäädäntöä myös EU:n rajoittavien toimenpiteiden kehittyvää kehystä.
• Valtion koskemattomuus: Täytäntöönpano Itävallassa riippuu myös valtion koskemattomuudesta. Vuoden 1977 immuniteettilain (Immunitätsgesetz 1977) mukaan suurlähetystön tilojen tai keskuspankin varantojen kaltainen omaisuus on kategorisesti suojattu, kun taas valtionyhtiöiden kaupallinen omaisuus voi periaatteessa olla ulosoton kohteena. Näin ollen vaikka seuraamukset eivät estäisi täytäntöönpanoa, koskemattomuus voi silti muodostaa ratkaisevan esteen. Käytännön toimijoiden kannalta tämä tekee todisteiden valmisteluista ratkaisevan tärkeitä: kohteena olevan omaisuuden kaupallisen luonteen osoittaminen ratkaisee usein sen, onnistuuko täytäntöönpano vai ei.

Tärkeitä kysymyksiä on vielä ratkaisematta: Pysyvätkö EU:n tuomioistuimet samoilla linjoilla vai poikkeavatko ne toisistaan seuraamuksia koskevien kieltojen tulkinnassa? Voiko tunnustaminen ilman täytäntöönpanoa toimia mielekkäänä ponnahduslautana takaisinperinnälle? Miten valtiot sovittavat yhteen yleissopimukseen perustuvat sitoumuksensa ja yhä laajemmat pakotejärjestelmät?

Itävallan, kuten muidenkin EU:n lainkäyttöalueiden, haasteena on säilyttää maineensa luotettavana välimiesmenettelyfoorumina ja samalla navigoida ylikansallisen lainsäädännön asettamien rajoitusten kanssa. Vastaukset näihin kysymyksiin vaikuttavat paitsi Venäjään liittyvien tuomioiden täytäntöönpanoon myös kansainvälisen välimiesmenettelyjärjestelmän kestävyyteen geopoliittisten konfliktien aikana.

Päätelmät

Tulevaisuutta ajatellen Itävalta on todennäköisesti testikenttä sille, miten tuomioistuimet hallinnoivat täytäntöönpanoa sanktioiden kannalta arkaluonteisissa riita-asioissa. Kun pyrkimykset takavarikoida venäläistä omaisuutta lisääntyvät, Itävallan tuomioistuinten on selvitettävä tunnustamisen ja täytäntöönpanon erottaminen toisistaan, ordre public -toiminta ylikansallisten rajoitusten alaisena ja valtioon liittyvän omaisuuden luokittelu koskemattomuuslain nojalla. Nämä ratkaisut vaikuttavat Venäjään liittyvien riitojen lisäksi myös tuleviin konflikteihin, joissa on mukana muita pakotteiden kohteena olevia valtioita, kuten Iran tai Venezuela.

Tutkijoille Itävalta on opettavainen tapaustutkimus siitä, miten kansalliset tuomioistuimet yhdistävät välimiesmenettelyn laajempaan ylikansallisen sääntelyn ja valtion koskemattomuuden kokonaisuuteen. Käytännön toimijoille se vahvistaa tarvetta pakotteiden huomioon ottavaan täytäntöönpanosuunnitteluun ja oikeudellisesti monipuoliseen strategiaan. Tässä suhteessa Itävallan kokemukset eivät ole pelkästään paikallisia, vaan ne ovat osoitus kehittyvästä rakenteellisesta todellisuudesta: välitystuomioiden täytäntöönpanokelpoisuus ei määräydy enää niinkään välitystuomio-opin perusteella kuin sen vuorovaikutuksen perusteella ulkoisten taloushallinnon järjestelmien kanssa.

Resurssit

1. Eric Leikin, Noah Rubins KC, Gonzalo Salazar & Samuel Trujillo, A Decade of Investment Treaty Claims Arising from Russia's Invasion of Ukraine: Lessons and Expectations (Part I) (Freshfields, 10.4.2024), https://riskandcompliance.freshfields.com/post/102j57i/a-decade-of-investment-treaty-claims-arising-from-russiasinvasion-of-ukraine-l.
2. Esimerkkejä ovat mm: Everest Estate LLC ym. v. Venäjän federaatio, PCA Asia nro 2015-36, https://www.italaw.com/cases/4224; NJSC Naftogaz of Ukraine ym. v. Venäjän federaatio, PCA Asia nro 2017-16, www.italaw.com/cases/4381; Stabil LLC ym. v. Venäjän federaatio, UNCITRAL, PCA Asia nro 2015-35, https://www.italaw.com/cases/4034.
3. Robert Harvey, Sharon Singleton, What and where are Russia's frozen assets in the West, Reuters (22.9.2025), https://www.reuters.com/business/finance/what-where-are-russias-frozen-assets-west-2025-09-22/; ks. myös Euroopan komissio, EU:n pakotteet Venäjää vastaan selitetty (päivitetty 2024), finance.ec.europa.eu/eu-andworld/sanctions-restrictive-measures/sanctions-adopted-following-russias-military-aggression-against-ukraine_en.
4. Charles Claypoole, Sanctions and International Arbitration: Challenges Created by the Sanctions Imposed on Russia Following Its Invasion of Ukraine, Cahiers de l'Arbitrage 2022-4, 1035, 1036-38, https://www.lw.com/en/insights/2023/03/Sanctions%20and%20International%20Arbitration.
5. Wienin kansainvälinen välimieskeskus (VIAC), About VIAC, https://www.viac.eu/en.
6. Zivilprozessordnung [ZPO] [siviiliprosessilaki], RGBl N:o 113/1895, sellaisena kuin se on muutettuna, §§ 577-618 (Itävalta); UNCITRAL, Model Law on International Commercial Arbitration (hyväksytty 21.6.1985, muutoksineen hyväksytty vuonna 2006) UN Doc A/40/17, liite I; Florian Haugeneder, Patrizia Netal & Natascha Tunkel, Itävalta, teoksessa Delos Dispute Resolution, GAP 2nd Edition 2-3 (2018), https://delosdr.org/wp-content/uploads/2018/06/DelosGAP-2nd-edn-Austria.pdf, s. 1-5.
7. Euroopan unionin neuvosto, EU:n pakotteet Venäjää vastaan, https://www.consilium.europa.eu/en/policies/sanctions-against-russia/ (viimeksi päivitetty 12.9.2025). Tässä artikkelissa kiinnitetään tarkempaa huomiota neuvoston asetukseen (EU) N:o 269/2014, annettu 17 päivänä maaliskuuta 2014, 2014 EUVL (L 78) 6, ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 833/2014, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2014, 2014 EUVL (L 229) 1.
8. Neuvoston asetus (EU) N:o 269/2014, annettu 17 päivänä maaliskuuta 2014, Ukrainan alueellista koskemattomuutta, itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä heikentäviin tai uhkaaviin toimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä, 2014 EUVL (L 78) 6 (EU).
9. Neuvoston asetus (EU) N:o 833/2014, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2014, rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta horjuttavien Venäjän toimien johdosta, 2014 EUVL (L 229) 1 (EU).
10. Haugeneder et al., edellä alaviite 6.
11. Désirée Prantl, Valentin Marginter, Baker McKenzie International Arbitration Yearbook 2024-2025 - Austria (1.1.2025), Global Arbitration News, https://www.globalarbitrationnews.com/2025/01/01/baker-mckenzieinternational-arbitration-yearbook-2024-2025-austria/; Haugeneder et al., supra note 6.
12. Zivilprozessordnung [ZPO] [siviiliprosessilaki], RGBl N:o 113/1895, sellaisena kuin se on muutettuna, 615-617 § (Itävalta); Prantl, Marginter, supra nota 10; Haugeneder, Netal & Tunkel, supra nota 6.
13. Prantl, Marginter, edellä alaviite 11; ks. myös ZPO 611 ja 615 § (yhden oikeusasteen tuomioistuin).
14. Denis Philippe, Arbitration, Tortuous and Concurrent Liability in Tort and Contract (käännös), (PhilippeLaw 2019), https://philippelaw.eu/wp-content/uploads/2020/01/Cepani-2019-translation.pdf; Emmanuel Gaillard & Benjamin Siino, "Enforcement under the New York Convention", teoksessa The Guide to Challenging and Enforcing Arbitration Awards (4. painos, Global Arbitration Review), https://globalarbitrationreview.com/guide/the-guidechallenging-and-enforcing-arbitration-awards/4th-edition/article/enforcement-under-the-new-york-convention; Haugeneder ym. supra nota 6.
15. Maximilian Albert Müller, Peter Machherndl, Recognition and Enforcement of Foreign Arbitral Awards in Austria (Recognition and Enforcement of Foreign Arbitral Awards in Austria) (Pitkowitz & Partners, toukokuu 2024), https://www.pitkowitz.com/wp-content/uploads/2024/05/Recognitionand-Enforcement-of-Foreign-Arbitral-Awards-in-Austria.pdf.
16. Venäjän federaation hallituksen ja Ukrainan ministerikabinetin välinen sopimus investointien edistämisestä ja vastavuoroisesta suojelusta, Venäjä-Ukraina, 27.11.1998, 39 I.L.M. 944 (2000), https://investmentpolicy.unctad.org/international-investment-agreements/treaty-files/2233/download.
17. Energiaperuskirjasopimus, 17.12.1994, 2080 U.N.T.S. 95, https://www.energycharter.org/fileadmin/DocumentsMedia/Legal/ECTC-en.pdf.
18. Yukos Interim Awards on Jurisdiction and Admissibility (Hulley Enterprises, Yukos Universal ja Veteran Petroleum v. Venäjä, PCA:n asiat nro AA 226-228, 30. marraskuuta 2009); Chiara Giorgetti, The Yukos Interim Awards on Jurisdiction and Admissibility Confirms Provisional Application of the Energy Charter Treaty, ASIL Insights, Vol. 14, Issue 23 (3. elokuuta 2010), https://www.asil.org/insights/volume/14/issue/23/yukos-interim-awards-jurisdictionand-admissibility-confirms-provisional.
19. Stabil LLC ym. v. Venäjän federaatio, UNCITRAL, PCA-asia nro 2015-35, https://www.italaw.com/cases/4034; NJSC Naftogaz of Ukraine ym. v. Venäjän federaatio, PCA-asia nro 2017-16, https://www.italaw.com/cases/4381; Ukrenergo v. Venäjä, PCA-asia nro 2020-17, https://www.italaw.com/cases/7563; Leikin ym. edellä alaviite 1; Daisuke Tamada, War in Ukraine and Implications for International Arbitration, 26 Int'l Comm. L. Rev. 187 (2024), https://brill.com/view/journals/iclr/26/1-2/articlep187_8.xml, s. 3-4.
20. JSC CB PrivatBank ja Finance Company Finilon LLC v. Venäjän federaatio, PCA Case No. 2015-21, osoitteessa https://www.italaw.com/cases/3970; Leikin et al., supra nota 1; Tamada, supra nota 19, s. 3-4.
21. Everest Estate LLC ym. v. Venäjän federaatio, PCA:n asia nro 2015-36, osoitteessa https://www.italaw.com/cases/4224; Limited Liability Company Lugzor and Others v. Venäjän federaatio, PCA:n asia nro 2015-29, osoitteessa https://www.italaw.com/cases/6345; Leikin ym. edellä alaviite 1; Tamada, edellä alaviite 18, s. 3-4.
22. Neuvoston asetus 269/2014, alaviite 8.
23. Neuvoston asetus 833/2014, alaviite 9.
24. Ks. Paulette Vander Schueren, Nikolay Mizulin, Edouard Gergondet & Dylan Geraets, EU Adopts 14th Sanctions Package Against Russia (Mayer Brown, kesäkuu 2024), https://www.mayerbrown.com/en/insights/publications/2024/06/eu-adopts-14th-sanctions-package-against-russia; Margot Sève, Pascal Bine, Michael Albrecht vom Kolke, Jonathan Benson, Ondřej Chvosta, Wesley Lainé, Philipp Müller & Gregory Vianesi, EU's 14th Sanctions Package: Compliance Obligations Expand and Exit Are Facilitated (Skadden, 25. heinäkuuta 2024), https://www.skadden.com/insights/publications/2024/07/eus-14th-sanctionspackage.
25. Neuvoston asetus 269/2014, alaviite 8; Hannes Lacher, Sanctions and International Law: The European Union's Legal Framework After Crimea 185-87 (2023), https://library.oapen.org/bitstream/handle/20.500.12657/105931/9781040446843.pdf; Clifford Chance, Ukraine: The Latest Global Sanctions and Export Controls (23.10.2024), https://www.cliffordchance.com/content/dam/cliffordchance/briefings/2024/10/ukraine-the-latest-global-sanctionsand-export-controls-23-october.pdf; EQA Avocats, The European Union Strengthens Its Sanctions Framework: Amendments to Regulation (EU) 269/2014 and the 17th Sanctions Package (21.7.2025), https://www.eqaavocats.fr/private-clients/the-european-union-strengthens-its-sanctions-framework-amendments-to-regulation-eu269-2014-on-targeted-sanctions-and-the-17th-package-of-sanctions/; Gide, EU Update: 18th Package of Sanctions in Reaction to Russia's Invasion of Ukraine (25.7.2025), https://www.gide.com/en/news-insights/eu-update-18thpackage-of-sanctions-in-reaction-to-russias-invasion-of-ukraine/.
26. Neuvoston asetus 833/2014, alaviite 9.
27. Neuvoston asetus 833/2014, supra alaviite 9, art. 2-5, 5a-5h.
28. Euroopan komissio, FAQs on Sanctions Against Russia and Belarus: "Best Efforts" Obligation (22.11.2024), https://finance.ec.europa.eu/document/download/65560de8-a13a-4a58-a87cddd27b14e6c1_en?filename=faqs-sanctions-russia-best-efforts-obligation_en.pdf; Aki Corsoni-Husain, Vanessa Molloy, Angelos Lanitis & Thekla Homata, Commission Updates FAQs on EU Sanctions Compliance by Non-EU Entities: The "Best Efforts" Obligation Under Regulation 833/2014 (Harneys, 7.1.2025), https://www.harneys.com/our-blogs/regulatory/commission-updates-faqs-on-eu-sanctions-compliance-by-non-euentities/; Christos Hadjiyiannis & George Koumas, Council Regulation 833/2014: Broadening the Scope of EU Sanctions (Mondaq, 4.7.2024), https://www.mondaq.com/cyprus/export-controls-trade-investmentsanctions/1494906/council-regulation-8332014-broadening-the-scope-of-eu-sanctions.
29. Corsoni-Husain ym., edellä alaviite 29.
30. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu versio, art. 288, 26.10.2012, 2012 O.J. (C 326) 47 ("Asetusta sovelletaan yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.")".
31. Asia 6/64, Costa v. ENEL, eli SEUT 288 artikla.
32. Stuttgartin ylempi alueellinen tuomioistuin (OLG Stuttgart), 1 Sch 3/24 (13.5.2025); Clemens Treichl, Carsten Wendler, Eric Leikin & Hager Sameh, German Court Denies Russian Arbitral Award Recognition on the Basis of EU Sanctions (Freshfields, toukokuu 2025), https://riskandcompliance.freshfields.com/post/102kctk/german-courtdenies-russian-arbitral-award-recognition-on-the-basis-of-eu-sanctio; Gleiss Lutz, Gleiss Lutz Wins Case Before the Higher Regional Court of Stuttgart: No Recognition of Arbitral Awards That Order a Party Act in Breach of EU Sanctions (22.5.2025), https://www.gleisslutz.com/en/news-events/mandates-firm-news/gleiss-lutz-wins-casehigher-regional-court-stuttgart-no-recognition-arbitral-awards-order-party-act-breach-eu-sanctions.
33. Tuomioistuin tukeutui Saksan entisen talous- ja ilmastotoimista vastaavan liittovaltion ministeriön (Bundesministerium für Wirtschaft und Energy, BMWK) ohjeisiin, jotka se antoi koordinoidusti EU:n komission kanssa.
34. Treichl ym., edellä alaviite 34.
35. OLG Frankfurt (Frankfurt am Mainin ylempi alueellinen tuomioistuin), 26 Sch 12/24 (12.6.2025); German Arbitration Digest, Case Summary, OLG Frankfurt, 26 Sch 12/24 (12.6.2025), https://www.disarb.org/fileadmin/user_upload/Wissen/GAD/2025/GAD_2025-25_OLG_Frankfurt_26_Sch_12- 24.pdf.
36. Id.
37. Id.
38. Id.
39. Id.
40. Id.
41. Liittovaltion laki kansainvälisten pakotteiden täytäntöönpanosta (Sveitsi, kauppasaarrolaki), 22. maaliskuuta 2002.
42. International Comparative Legal Guides (ICLG), Pakotteita koskevia lakeja ja asetuksia koskeva raportti: Switzerland (2025), https://iclg.com/practice-areas/sanctions/switzerland.
43. Office of Foreign Assets Control, FAQ 808 (1. toukokuuta 2023), https://ofac.treasury.gov/faqs/808; David Mortlock, Britt Mosman, Nikki Cronin & Ahmad El-Gamal, US Sanctions Enforcement by OFAC and the DOJ, Global Investigations Review (8. heinäkuuta 2022), https://globalinvestigationsreview.com/guide/the-guide-sanctionsarchived/third-edition/article/us-sanctions-enforcement-ofac-and-the-doj.
44. Alexander A. Yanos & Kristen K. Bromberek, Enforcement Strategies Where the Opponent Is a Sovereign, teoksessa The Guide to Challenging and Enforcing Arbitration Awards (4. painos) (Global Arbitration Review, 16.6.2025), https://globalarbitrationreview.com/guide/the-guide-challenging-and-enforcing-arbitration-awards/4thedition/article/enforcement-strategies-where-the-opponent-sovereign; ks. myös Claire DeLelle & Nicole Erb, Key Sanctions Issues in Civil Litigation and Arbitration (keskeiset pakotekysymykset siviilioikeudellisissa riita-asioissa ja välimiesmenettelyssä), Global Investigations Review (17.8.2020), https://globalinvestigationsreview.com/guide/the-guide-sanctions-archived/first-edition/article/key-sanctions-issuesin-civil-litigation-and-arbitration.
45. Immunitätsgesetz BGBl. Nr. 325/1977 (Itävalta), artit. 17-19 (kodifioidaan ero valtiollisen ja kaupallisen omaisuuden välillä); ks. myös Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus valtioiden ja niiden omaisuuden oikeudellisesta koskemattomuudesta, G.A. Res. 59/38, artiklat. 18-19, U.N. Doc. A/RES/59/38 (2.12.2004) (sama erottelu).
46. Ahmad Maher El-Rewieny & Megha Chaturvedi, Russo-Ukrainian War: The Ripple Effect on Investment Arbitration and Award Enforcement, Young ICCA (21.11.2024), https://www.youngicca.org/voices/russoukrainian-war-ripple-effect-investment-arbitration-and-award-enforcement.
47. Claypoole, edellä alaviite 4.