Kielet

Välimiesmenettely ja maksukyvyttömyys

Julkaisut: marraskuuta 04, 2020

COVID-19:n vaikutukset maailmantalouteen ovat hyvin dokumentoituja, eikä niitä tarvitse käsitellä tässä yksityiskohtaisesti. Itävallan talous ei todellakaan säästynyt, eikä ole epäilystäkään siitä, että yritysten maksukyvyttömyys lisääntyy useimmilla aloilla. Skadden Arps Slate Meagher & Flom LLP:n kollegoiden hiljattain julkaiseman artikkelin perusteella, jossa vastataan useisiin välimiesmenettelyä ja maksukyvyttömyyttä Saksassa koskeviin kysymyksiin, tässä artikkelissa pyritään vastaamaan joihinkin näistä kysymyksistä Itävallan kontekstissa.

Sitooko maksukyvyttömän osapuolen tekemä välityssopimus maksukyvytöntä pesänhoitajaa?

Itävallassa maksukyvyttömyysmenettelyn hoitajia sitovat välityssopimukset, jotka maksukyvytön osapuoli on tehnyt kolmansien osapuolten kanssa ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista. Itävallan korkeimman oikeuden (Oberste Gerichtshof, OGH) viimeaikaisissa maksukyvyttömyyttä ja välimiesmenettelyä koskevissa käänteentekevissä päätöksissä tuomioistuin ei kyseenalaistanut tätä, vaan piti sitä itsestään selvänä obiter-lausunnossaan[1].

Poikkeuksia sovelletaan, jos asia vaikuttaa pesänhoitajan oikeuksiin, jotka 1) eivät johdu suoraan velallisen ja velkojan välisestä sopimuksesta vaan Itävallan maksukyvyttömyyslaista, tai 2) johtuvat pesänhoitajan henkilöstä[2].[3] Maksukyvyttömyyspesän hoitajaa eivät myöskään sido ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista tehtyjen oikeustoimien (Anfechtung) riitauttamista koskevat välityssopimukset, koska pesänhoitajan oikeus riitauttaa oikeustoimia ei johdu velallisesta[4].

Lykätäänkö välimiesmenettelyä, jos osapuoli hakee maksukyvyttömyyttä?

Itävallan maksukyvyttömyyslain (Österreichische Insolvenzordnung, IO) 6 §:n 1 momentin mukaan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen ei saa aloittaa eikä jatkaa menettelyä, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön tai turvata maksukyvyttömyyspesään kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvia saatavia. IO:n 7 §:n 1 momentin mukaan kaikki vireillä olevat oikeudenkäynnit, joissa velallinen on kantaja tai vastaaja, keskeytetään automaattisesti lain nojalla maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen. Tämä koskee myös välimiestuomioiden kumoamista koskevia kanteita.[4] Poikkeuksena tästä säännöstä ovat vaatimukset, jotka eivät koske maksukyvyttömyyspesään kuuluvaa omaisuutta, erityisesti velallisen henkilökohtaista suoritusta koskevat vaatimukset (IO 6 §:n 3 momentti).

Vaikka Itävallan lainsäädännössä ei ole vastaavaa sääntöä välimiesmenettelystä, OGH on katsonut, että IO:n 6 §:n 1 momenttia ja 7 §:ää sovelletaan myös välimiesmenettelyyn. Tuomioistuin keskeytti 17. maaliskuuta 2015 antamissaan kolmessa päätöksessä[5 ] IO 7 §:n 1 momentin mukaisen menettelyn vastaajan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen vuoksi. Näiden keskeytysten katsottiin ulottuvan myös välimiesten nimeämistä koskevaan menettelyyn.

On tärkeää, että IO 7 §:ää sovelletaan vain menettelyihin, jotka ovat vireillä maksukyvyttömyysmenettelyn alkaessa. Kysymykseen siitä, milloin välimiesmenettely katsotaan vireillä olevaksi, tuomioistuin totesi, että niin riita-asioissa kuin välimiesmenettelyssäkin ratkaisevaa on se ensimmäinen menettelyvaihe, jonka kantaja toteuttaa vaateensa ajamiseksi. Välimiesmenettelyssä tämä ensimmäinen vaihe määräytyy välityssopimuksen sisällön perusteella, jota tarvittaessa täydennetään sovellettavilla välityssäännöillä ja siviiliprosessisäännöillä. Tämä ensimmäinen vaihe voi olla esimerkiksi vaatimusilmoituksen toimittaminen välimieslaitokselle tai sovitulle välimiehelle. Koska käsiteltävänä olevissa tapauksissa välimiesmenettelysopimuksissa määrättiin ad hoc -välimiesmenettelystä, ensimmäinen tarvittava vaihe oli tuomioistuimen muodostaminen. Itävallan siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, ZPO) 587 §:n 2 momentin4 mukaan kantajan on pyydettävä vastapuolta nimeämään välimies. Tätä pyyntöä pidettiin ensimmäisenä menettelyvaiheena, jonka kantaja otti vaatimuksensa toteuttamiseksi.

Voiko vaatimuksen tarkastusmenettelyn suorittaa välimiesoikeus?

OGH katsoi marraskuussa 2018 antamassaan käänteentekevässä päätöksessä (18 ONc 2/18s), että jos riidanalaisesta vaateesta on tehty välimiesmenettelysopimus, välimiesoikeus voi suorittaa vaateen tarkastusmenettelyn (Prüfungsverfahren) "joka tapauksessa", jos vaateen riitauttaa vain maksukyvyttömyyspesän hoitaja.

Yleensä maksukyvyttömyystuomioistuimella on yksinomainen toimivalta saatavan todentamismenettelyssä (IO 111 §:n 1 momentti). Tästä on poikkeus, jos vaade on tullut vireille toisessa tuomioistuimessa ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista ja jos sen käsittelyä on sen jälkeen lykätty IO:n 7 §:n 1 momentin nojalla. Näissä tapauksissa menettelyä jatketaan kyseisessä tuomioistuimessa tarkastusmenettelynä.

Asiassa 18 ONc 2/18s konkurssipesän hoitaja kiisti välimiesmenettelyyn liittyvän vaatimuksen rekisteröinnin sen jälkeen, kun OGH oli lykännyt välimiehen nimeämistä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen vuoksi. Tuomioistuin asettui kantajan puolelle ja totesi, että tapauksissa, joissa vain konkurssipesän hoitaja kiisti saatavan, välimiesoikeuden oli jatkettava saatavan tarkastusmenettelyä. Tuomioistuimen perustelut perustuivat suurelta osin oikeuspaikkalausekkeiden ja välityssopimusten vastaavuuteen. Koska oikeuspaikan valintalausekkeet muodostivat poikkeuksen maksukyvyttömyystuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan, ei ollut mitään syytä olla ulottamatta tätä poikkeusta välimiesmenettelysopimuksiin.

Tässä tuomiossa keskityttiin tilanteeseen, jossa konkurssipesän hoitaja kiisti saatavan. OGH käsitteli kuitenkin haasteita, jotka liittyvät muihin maksukyvyttömyysvelkojiin. Se totesi, että asian lopputulos olisi ollut sama, jos maksukyvyttömyysvelkoja olisi myös kiistänyt saatavan, koska he kuuluisivat välityssopimuksen subjektiiviseen soveltamisalaan ja heillä olisi oikeus osallistua välimiesoikeudessa käytävään tarkastusmenettelyyn.

Mihin toimiin on ryhdyttävä, jos vastapuolta vastaan aloitetaan maksukyvyttömyysmenettely?

Kun velallisen omaisuutta koskeva maksukyvyttömyysmenettely aloitetaan, kantajien, myös vireillä olevan välimiesmenettelyn kantajien, on ilmoitettava saatavansa maksukyvyttömyysoikeudelle (IO 102 § ja sitä seuraavat pykälät). Maksukyvyttömyystuomioistuin ilmoittaa saatavien olemassaolosta maksukyvyttömyysmenettelyn hallinnoijalle, joka kirjaa saatavat rekisteriin niiden järjestysasteen mukaan.

Jos toinen maksukyvyttömyysvelkoja tai konkurssipesän hoitaja kiistää saatavan - mikä on todennäköistä vireillä olevien välimiesmenettelyssä käsiteltävien saatavien tapauksessa - siihen sovelletaan saatavan tarkistamismenettelyä (Prüfungsverfahren). Kuten edellä esitetyssä kysymyksessä todettiin, välimiesoikeus voi tietyin edellytyksin suorittaa tämän menettelyn. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maksuvaatimus olisi muutettava maksuvaatimuksesta toteamisvaatimukseksi. Jos välimiesoikeuden tuomio annetaan saatavan todentamismenettelyssä, tuomiolla olisi oikeudellisesti sitova vaikutus maksukyvyttömyysvelkojiin nähden IO 112 §:ssä tarkoitetulla tavalla edellyttäen, että he voisivat osallistua menettelyyn[6].

Voidaanko täytäntöönpanosopimukseen sisältyvä välityslauseke panna täytäntöön velallista vastaan?

IO 21 §:n 1 momentin mukaan, jos molemmat osapuolet eivät ole vielä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisajankohtana täyttäneet (kokonaan) kahdenvälistä sopimusta, maksukyvyttömyysmenettelyn hoitajat voivat valita, täyttävätkö he sopimuksen velallisen puolesta ja vaativatko he vastapuolelta sopimuksen täyttämistä vai purkavatko he sopimuksen. Jos sopimus puretaan, vastapuoli voi vaatia vain vahingonkorvausta, ja sitä kohdellaan kuin vakuudetonta velkojaa. Jos maksukyvyttömyysmenettelyn valvoja valitsee suorituksen, molempien osapuolten on täytettävä sopimus täysimääräisesti, paitsi jos sopimus voidaan jakaa erotettaviin osiin. 21 §: ää IO sovelletaan vain sellaisiin sopimuksiin, jotka oli jo tehty maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisajankohtana.

Jos konkurssipesän hoitaja purkaa sopimuksen ja tämän purkamisen oikeudellinen pätevyys kiistetään, sopimukseen sisältyvä välityssopimus on edelleen voimassa[8].[9] Lisäksi jos konkurssipesän hoitaja valitsee suoritettavan sopimuksen täyttämisen, välityslauseke sitoo häntä[10].

Mitä tapahtuu, jos Itävallassa sijaitsevan välimiesmenettelyn ulkomainen osapuoli joutuu maksukyvyttömyysmenettelyn kohteeksi toisessa EU-maassa?

EU:n maksukyvyttömyysasetuksen 18 artiklassa todetaan, että "maksukyvyttömyysmenettelyn vaikutukset vireillä olevaan oikeudenkäyntiin tai vireillä olevaan välimiesmenettelyyn, joka koskee velallisen maksukyvyttömyyspesään kuuluvaa omaisuuserää tai oikeutta, määräytyvät yksinomaan sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa kyseinen oikeudenkäynti on vireillä tai jossa välimiesoikeuden kotipaikka on."[10].

Näin ollen jos välimiesmenettely on vireillä Itävallassa, sen vaikutuksiin sovelletaan Itävallan lakia, vaikka maksukyvyttömyysmenettely aloitettaisiin toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa. OGH:n 17. maaliskuuta 2015 antaman tuomion mukaisesti vireillä olevat välimiesmenettelyt keskeytetään IO 7 §:n nojalla ja vaatimukset on jätettävä maksukyvyttömyysoikeudelle. Kuten edellä todettiin, jos maksukyvyttömyyspesän hoitaja kuitenkin kiistää välimiesmenettelyn, sitä jatketaan saatavien tarkastusmenettelynä.

Mitä tapahtuu, jos Itävallassa sijaitsevan välimiesmenettelyn ulkomainen osapuoli joutuu maksukyvyttömyysmenettelyn kohteeksi EU:n ulkopuolisessa maassa?

Kolmansiin valtioihin sovelletaan IO 240 §:n 1 momenttia, jonka mukaan toisessa valtiossa aloitettu maksukyvyttömyysmenettely ja toisessa valtiossa tehty päätös tunnustetaan Itävallassa, jos:

  1. velallisen pääintressien keskus on kyseisessä toisessa valtiossa; ja
  2. maksukyvyttömyysmenettely on verrattavissa tällaiseen menettelyyn Itävallassa.

Tunnustaminen tapahtuu ipso jure, mikä tarkoittaa, että erillinen tunnustamismenettely suoritetaan vain, jos velallinen vastustaa sitä.[11] Itävallan tuomioistuimet eivät ole toistaiseksi käsitelleet erityisesti kysymystä siitä, että Itävallassa sijaitsevan välimiesmenettelyn ulkomainen osapuoli joutuu maksukyvyttömyysmenettelyn kohteeksi EU:n ulkopuolisessa valtiossa. Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa erittäin todennäköiseltä, että välimiesmenettely keskeytetään.

Resurssit

  1. 18 ONc 2/18s; 18 ONc 6/14y; 18 ONc 7/14w; 18 ONc 1/15i.

  2. Hausmaninger in Fasching/Konecny3 IV/2 § 581 ZPO (Stand 1.10.2016, rdb.at) Rz 199.

  3. Schauer in Czernich/Deixler-Hübner/Schauer, Schiedsrecht (Stand 1.5.2018, rdb.at) Rz 5.73; Weber in Czernich/Deixler-Hübner/Schauer, Schiedsrecht (Stand 1.5.2018, rdb.at) Rz 14.16.

  4. Lovrek/Musger, Czernich/Deixler-Hübner/Schauer, Schiedsrecht (Stand 1.5.2018, rdb.at) Rz 16.106.

  5. 18 ONc 6/14y; 18 ONc 7/14w; 18 ONc 1/15i.

  6. 18 ONc 2/18s, 3.4 kohdan b alakohta.

  7. Felix Kernbichler, "National Report for Austria" teoksessa Jason Chuah ja Eugenio Vaccari (toim.), Executory Contracts in Insolvency Law (Edward Elgar Publishing, 2019), s. 79.

  8. Widhalm-Budak in Konecny, Insolvenzgesetze § 21 IO (Stand 1.10.2017, rdb.at) Rz 36.

  9. Weber teoksessa Czernich/Deixler-Hübner/Schauer, Schiedsrecht (Stand 1.5.2018, rdb.at) Rz 14.15.

  10. Asetus (EU) 2015/848, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, maksukyvyttömyysmenettelyistä (uudelleenlaadittu toisinto).

  11. Klauser/Pogacar in Konecny, Insolvenzgesetze Art 23 EuInsVO (Stand 1.11.2013, rdb.at) Rz 11

Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu yleiseksi oppaaksi aiheesta. Omiin erityisolosuhteisiinne olisi pyydettävä asiantuntija-apua.