Palautusvaatimusten tarkastelu

Harkinnan puuttuessa suoritettava palautus

Yksityisoikeuden^[1] mukaan vastikkeen puuttumiseen perustuvan palautusvaatimuksen syntyminen edellyttää, että palvelun vastaanottajan on oltava tietoinen siitä, että palvelu on suoritettu odottaen vastikkeen saamista myöhemmin.

Yleensä tällainen vaatimus syntyy koodeksin 1435 §:n mukaan, kun liiketoimen perustana olleet olosuhteet lakkaavat olemasta. Jos liiketoimi on puhtaasti palveluun perustuva, sitä säännellään koodeksin 1152 §:ssä.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneena käytäntönä, että koodeksin 1152 §:ssä mainitun periaatteen mukaisesti sellaisen sopimussuorituksen vastaanottaja, jota ei voida perua, on velvollinen maksamaan toiselle osapuolelle asianmukaisen korvauksen. Tämä ei ole tarpeen silloin, kun vastaanottaja ei odota korvausta suorituksesta.

Kun palveluja tarjotaan muussa kuin kaupallisessa yhteydessä, on siis olennaisen tärkeää päättää, onko palvelu hyväksytty tietoisesti. Vastaanottajan tehtävänä on kuitenkin osoittaa, että palvelu annettiin ilman maksuvelvoitetta.

Jotta vastikkeen puuttumista koskeva vaatimus voisi syntyä lain 1435 §:n ja 1152 §:n nojalla, vastaanottajan on oltava tietoinen siitä, että palvelu annettiin odottaen myöhempää vastiketta.

Jos palvelun suorittajalla ei ole vastuuta tarkoituksen puuttumisesta, sen vaatimus ei riipu vastaanottajan saamasta hyödystä. Jos palveluntarjoaja on jollakin tavoin vastuussa tarkoituksen toteutumatta jäämisestä, se voi vaatia korvausta vain siitä määrästä, joka johtaisi perusteettomaan etuun. Tämä tarkoittaa, että korvaus voidaan rajoittaa vastaanottajan saamaan todelliseen hyötyyn. Täydellinen korvausvaatimuksen menetys on mahdollista vain, jos toimittaja on aiheuttanut tarkoitussidonnaisuuden vilpillisessä mielessä. Todistustaakka korvauksen mahdollisesta rajoittamisesta tai täydellisestä hylkäämisestä vilpillisen mielen vuoksi on vastaanottajalla.

Koodeksin 1152 §:ssä tarkoitettu "vastike" sisältää tavanomaisen korvauksen sekä muut tavanomaiset ja poikkeukselliset edut (esim. provisiot), jotka perustuvat suoritetun työn tulokseen. Tämä tarkoittaa, että palkka perustuu työntekijän saavutuksiin sekä markkinaolosuhteisiin ja liiketoimintatilanteeseen. Se on siis suorituspalkka^[2].

Tarkoituksen laiminlyönnin perusteella maksettava hyvitys

Rikastumiseen perustuva oikeus palautukseen tarkoitussidonnaisuuden laiminlyönnin vuoksi syntyy myös silloin, kun suoritusvelvollisuus perustuu sopimukseen. Osittainen tarkoitussidonnaisuus johtaa vain osittaiseen purkamiseen.

Eräs muutoksenhakutuomioistuin totesi hiljattain^[3], että rikastumiseen perustuva vaatimus palautuksesta tarkoitussidonnaisuuden laiminlyönnin vuoksi on mahdollinen, vaikka suoritus olisi sopimuksen mukaan suoritettava. Tämä lausunto ei poikkea korkeimmasta oikeuskäytännöstä.

Siviililain 1435 §:n mukaan luovuttaja voi vaatia vastaanottajalta takaisin tavaran, jonka hän on ollut oikeutetusti velkaa, jos oikeusperuste sen säilyttämiselle on lakannut olemasta. Oikeuskäytäntö hyväksyy tämän perusteen palauttamiselle syyn lakkaamisen tai menestyksen puuttumisen vuoksi sen kirjaimellisen tulkinnan ulkopuolella. Tätä sovelletaan aina, kun kaupallinen syy tai yleiset olosuhteet, jotka olisivat olleet liiketoimen tarkoitus, lakkaavat olemasta olemassa. Etuuden oikeudellisesta tarkoituksesta ei tarvitse olla nimenomaista sopimusta. Liiketoimen motiivi ja tarkoitus on kuitenkin ilmaistava nimenomaisesti tavarantoimittajalle, jotta se voi vaatia takaisin, jos tarkoitus ei täyty.

Sopimuksen purkamiseen liittyvät palautusvaatimukset noudattavat rikastumisoikeuden periaatteita. Koodeksin 921 §:n toinen virke on yksinkertaisesti 1435 §:n sovellus. Osittaisen kauppahinnan palauttaminen sopimuksen purkamisen jälkeen rikastumisvaatimuksena on koodeksin 1435 pykälän alaluokka.

Käsiteltävänä olevassa asiassa osapuolet tekivät sopimuksen, joka tehtiin 1.4.2006 vähintään kolmeksi vuodeksi, mutta joka irtisanottiin vuonna 2007. Vastaaja oli tietoinen sopimuksen tarkoituksesta - erityisesti sovitut ehdot otettiin käyttöön kantajan tuotteiden markkinoimiseksi kalustetussa kiinteistössä, joka toimi kantajan siellä myymien tuotteiden mainostilana. Näin ollen tämä tarkoitus oli osa sopimusta.

Sovittuja ehtoja ei saavutettu, eivätkä ne vastanneet kantajan odotuksia - nimittäin sopimussuhteen jatkumista tietyn ajanjakson ajan. Tarkoitus epäonnistui osittain mainosmateriaalin ennenaikaisen poistamisen vuoksi. Tämä tarkoituksen osittainen toteutumatta jääminen johti rikastumiseen perustuvaan vaatimukseen osamaksun palauttamisesta.