Itävalta: Korkein oikeus vahvistaa, että välimieslausekkeet sitovat suojattuja kolmansia osapuolia.

Itävallan korkein oikeus (Oberster Gerichtshof, OGH) tarkasteli hiljattain sellaisten välityslausekkeiden subjektiivista soveltamisalaa, jotka sisältyvät sopimuksiin, joilla on kolmansia osapuolia suojaava vaikutus (Vertrag mit Schutzwirkung zugunsten Dritter). Kahdessa 20. huhtikuuta 2021 antamassaan päätöksessä^[1 ] tuomioistuin katsoi, että kolmannen osapuolen suojavaikutuksen omaavaan sopimukseen sisältyvä välityslauseke sitoo myös kolmatta osapuolta, joka aikoo esittää sopimuksen suojavaikutuksen piiriin kuuluvia sopimusperusteisia (vahingonkorvaus)vaatimuksia yhtä sopimuspuolta vastaan.

Sopimukset, joilla on suojavaikutus kolmansiin osapuoliin nähden

Kansainvälinen lukija ei ehkä tunne Itävallan, Saksan ja (luultavasti) Sveitsin lainsäädännössä esiintyvää kolmansien osapuolten kannalta suojavaikutteisen sopimuksen oikeudellista rakennetta. On tärkeää erottaa toisistaan sopimukset, joilla on suojaava vaikutus kolmansiin osapuoliin, ja sopimukset kolmansien osapuolten hyväksi. Ennen kuin tarkastellaan kahta käsiteltävänä olevaa päätöstä, joissa käsiteltiin vain ensin mainittua, on syytä tehdä lyhyt katsaus.

Itävallan siviililain 881 ja 882 §:ssä kodifioitu sopimus kolmannen osapuolen hyväksi (Vertrag zugunsten Dritter) on kyseessä silloin, kun lupauksen antaja sitoutuu lupauksensaajaan nähden suorittamaan sitoumuksen kolmannen osapuolen hyväksi. On erotettava toisistaan aidot (echt) ja epäaidot (unecht) sopimukset kolmannen hyväksi: aidossa sopimuksessa kolmas saa itsenäisen vaatimusoikeuden lupauksen antajaa vastaan, epäaidossa sopimuksessa kolmas ei saa. Se, onko sopimus aito vai ei, on sopimustulkinnan asia^[2 ]. Kolmansien osapuolten hyväksi tehtyjen sopimusten välityslausekkeiden subjektiivinen soveltamisala on vakiintunut oikeuskäytäntö (ks. jäljempänä), eikä siitä ollut kyse tässä yhteydessä.

Sopimus, jolla on suojaava vaikutus kolmansiin osapuoliin, on sitä vastoin oikeudellinen konstruktio, joka eroaa - vaikkakaan ei aina helposti erotettavissa - kolmannen osapuolen hyväksi tehdystä sopimuksesta. Vaikka pääasiallinen suoritusvelvollisuus koskee vain sopimuskumppania, sopimusperusteiset suoja- ja huolellisuusvelvollisuudet ulotetaan koskemaan tiettyjä kolmansia osapuolia. Tällaisten velvollisuuksien rikkominen synnyttää sopimusperusteiset vahingonkorvausvaatimukset suojatuille kolmansille osapuolille^[3].

Riita-asioiden tosiseikat

Näissä kahdessa riita-asiassa, jotka perustuvat samankaltaisiin tosiseikkoihin, kantaja esitti vahingonkorvausvaatimuksia Itävallan tasavaltaa ja Kärntenin osavaltiota vastaan. Vaatimukset johtuivat liittovaltion asunto-osakeyhtiöiden osuuksien myynnistä liittovaltion asunto-osakeyhtiöissä vuonna 2004 osana tarjouskilpailua. Kantaja väitti, että se oli jäänyt vaille tarjouskilpailun voittoa vastaajien lainvastaisen menettelyn vuoksi, ja vaati kahdessa menettelyssä yhteensä yli 1,9 miljardin euron vahingonkorvauksia. Kantaja vetosi muun muassa siihen, että Kärntenin osavaltion ja Itävallan tasavallan puolesta myyntiä hoitaneen pankin välistä salassapitosopimusta oli rikottu. Salassapitosopimukseen sisältyi välityslauseke, jonka mukaan sopimuksesta johtuvat tai siihen liittyvät riidat oli ratkaistava välimiesmenettelyssä eikä tavallisissa tuomioistuimissa.

Kysymys

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Kärntenin osavaltio vastusti välimieslausekkeeseen vedoten muun muassa tuomioistuimen asiallista toimivaltaa. Tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen ja katsoi olevansa toimivaltainen. Toisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valituksen johdosta kantajan kanteen siltä osin kuin siinä esitettiin sopimusperusteisia vaatimuksia, jotka johtuivat salassapitosopimuksesta, joka sisälsi välityslausekkeen ja jonka nojalla kantaja oli suojattu kolmas osapuoli. OGH:n oli näin ollen vastattava kysymykseen siitä, sitooko siihen sisältyvä välityslauseke sellaiseen sopimukseen, jolla on suojaava vaikutus kolmansiin osapuoliin, liittyvää edunsaajaa.

Päätös

OGH vahvisti toisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen. Se totesi vakiintuneen periaatteen, jonka mukaan edunsaajana olevan kolmannen osapuolen vaatimus ei voi koskaan ulottua laajemmalle kuin vahingon kärsineen sopimuspuolen sopimusperusteinen korvausvaatimus. Näin ollen kolmannen osapuolen kannalta suojavaikutteisen sopimuksen lupaaja voi vedota kaikkiin sopimuksesta johtuviin puolustautumiskeinoihin suojattua kolmatta osapuolta vastaan, kuten vastuunrajoituksiin.^[4] OGH perusteli, että mitä sovelletaan vastuunrajoituksiin, on sovellettava myös oikeuksien toteuttamisen yksityiskohtaisiin sääntöihin. Jos sopimuksessa, jolla on suojaava vaikutus kolmansien osapuolten hyväksi, määrätään tietystä tavasta panna sopimusperusteiset vaatimukset täytäntöön - kuten välimiesmenettelylausekkeesta - tämä koskee kaikkia, jotka esittävät tällaisen sopimusperusteisen vaatimuksen.

Kommentti

OGH:n lukuisissa aiemmissa päätöksissä on todettu, että välimiesmenettelylausekkeet aidoissa kolmansien osapuolten hyväksi tehdyissä sopimuksissa sitovat kolmansia edunsaajia.^[5 ] Tämä seuraa siitä, että sopimuksesta suoraan hyötyvän kolmannen osapuolen on hyväksyttävä sopimuksessa sille myönnetyt oikeudet kaikkine sopimusominaisuuksineen - mukaan lukien tapa, jolla sopimusoikeudet pannaan täytäntöön. OGH:lla ei kuitenkaan ollut vielä ollut tilaisuutta laajentaa tätä päättelyä koskemaan sopimuksia, joilla on suojaava vaikutus kolmansiin osapuoliin.

Käsiteltävänä olevissa päätöksissä OGH on tukeutunut aiempaan oikeuskäytäntöönsä, joka koskee kolmannen osapuolen edunsaajia, ja noudattanut oikeustieteilijöiden näkemystä, joka oli yksimielisesti hyväksynyt sen, että välityslausekkeet, jotka sisältyvät sopimuksiin, joilla on suojavaikutus kolmansia osapuolia kohtaan, sitovat suojattuja kolmansia osapuolia^[6].