EU:n direktiivi 2020/1828 edustuksellisista toimista saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä vuonna 2022.

Euroopan parlamentti hyväksyi 24. marraskuuta 2020 direktiivin kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi toteutettavista edustuksellisista kanteista (jäljempänä 'direktiivi')^[1], josta tuli Euroopan unionin (EU) ratkaiseva askel kohti kollektiivisten oikeussuojakeinojen rakentamista kaikkiin 27 EU:n jäsenvaltioon. Euroopan komissio ehdotti direktiiviä ensimmäisen kerran huhtikuussa 2018 osana kuluttajia koskevaa New Deal for Consumers -pakettia^[2], ja se antaa kuluttajille kaikkialla EU:ssa mahdollisuuden saada edustajakseen sekä kotimaisissa että rajatylittävissä ryhmäkanteissa pätevät yhteisöt. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 25. joulukuuta 2022 mennessä, ja niillä on vielä kuusi kuukautta aikaa soveltaa sitä. Koska määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä lähestyy tasaisesti, Itävallan lainsäätäjän odotetaan antavan lakiehdotuksen direktiivin täytäntöönpanosta vuonna 2022. Sen vuoksi on tärkeää tarkastella direktiiviä uudelleen hahmottelemalla sen keskeiset kohdat ja analysoimalla sen vaikutusta edustuskanteita koskevaan nykyiseen oikeudelliseen kehykseen Itävallassa.

Soveltamisala

Direktiivillä suojataan niiden kuluttajien etuja, joille aiheutuu haittaa yleisen kuluttajalainsäädännön, tietosuojan, rahoituspalvelujen, matkojen ja matkailun, energian, televiestinnän, ympäristön, terveyden, lento- ja rautatieliikenteen rikkomuksista (2 artiklan 1 kohta yhdessä liitteen I kanssa). Jäsenvaltiot voivat vapaasti laajentaa direktiivin soveltamisalaa muille tarpeellisiksi katsomilleen aloille (johdanto-osan 18 kappale).

Hyväksytyt yksiköt

Jäsenvaltioiden nimeämät oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustuskanteita. Rajatylittävien kanteiden yhteydessä hyväksyttyjen yksiköiden on täytettävä seuraavat vaatimukset (4 artiklan 3 kohta):

• osoitettava 12 kuukauden aiempi toiminta kuluttajansuojan alalla;
• niillä on oltava oikeutettu etu suojella kuluttajia;
• niiden on oltava voittoa tavoittelemattomia;
• ne eivät saa olla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena;
• Sillä ei saa olla suhdetta osapuoliin, joiden taloudellinen etu edustuskanteen nostaminen on.

Jäsenvaltiot voivat vapaasti määritellä vaatimukset, jotka vaatimukset täyttävien yksiköiden on täytettävä kansallisissa kanteissa edellyttäen, että ne ovat direktiivin tavoitteiden mukaisia. Direktiivissä sallitaan tilapäisten oikeutettujen yksiköiden nimeäminen.

Jäsenvaltioiden on annettava tietoja oikeutetuista yksiköistä yleisesti saatavilla olevissa kansallisissa sähköisissä tietokannoissa (14 artiklan 1 kohta) ja arvioitava viiden vuoden välein, täyttävätkö ne asiaankuuluvat vaatimukset (5 artiklan 3 kohta).

Käytettävissä olevat toimenpiteet

Hyväksyttyjen yksiköiden on voitava vaatia seuraavanlaisia toimenpiteitä edustuksellisessa kanteessa:

• kieltotoimenpiteet, joihin sisältyy väliaikaisia ja lopullisia toimenpiteitä rikkomisen lopettamiseksi tai kieltämiseksi (8 artikla);
• korvaustoimenpiteet, joihin kuuluvat korvaus, korjaus, korvaaminen, hinnanalennus, sopimuksen irtisanominen tai maksetun hinnan palauttaminen (9 artiklan 1 kohta).

Saadakseen kieltotoimenpiteitä oikeutettujen yksiköiden ei tarvitse todistaa, että yksittäiset kuluttajat ovat kärsineet todellisia tappioita tai vahinkoja tai että elinkeinonharjoittaja on toiminut tahallisesti tai huolimattomasti. Erityisesti 17 artiklassa säädetään, että kieltotoimenpiteitä koskevat edustukselliset kanteet olisi toteutettava nopeutetusti.

Oikeussuojakeinojen osalta direktiivissä edellytetään, että valitun oikeussuojakeinon on mahdollistettava se, että kuluttajat voivat hyötyä kyseisen oikeussuojakeinon tarjoamista oikeussuojakeinoista ilman, että heidän tarvitsee nostaa erillinen kanne (9 artiklan 6 kohta).

Kuluttajien osallistuminen

Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita joko yhden tai useamman jäljempänä esitetyistä mekanismeista määrittääkseen, miten kuluttajat, joita asia koskee, voivat osallistua oikeussuojakeinoja koskeviin edustuksellisiin kanteisiin (9 artiklan 2 kohta):

• Opt-in-mekanismissa kuluttajan olisi nimenomaisesti ilmaistava halukkuutensa siihen, että oikeutettu yksikkö edustaa häntä oikeussuojakeinoja koskevassa edustuskanteessa;
• Opt-out-mekanismissa kuluttajan olisi nimenomaisesti ilmaistava toiveensa siitä, että oikeutettu yksikkö ei edusta häntä oikeussuojakeinoja koskevassa edustuskanteessa.

Opt-in-mekanismi on kuitenkin pakollinen niille kuluttajille, jotka eivät asu siinä jäsenvaltiossa, jossa edustuskanne nostetaan (9 artiklan 3 kohta).

Kuluttajien suostumusta ei tarvita kieltotoimenpiteitä koskevissa kanteissa, mikä tarkoittaa, että oikeutetut yksiköt voivat ajaa kieltovaatimuksia ilman kuluttajien hiljaista tai nimenomaista suostumusta (8 artiklan 3 kohta).

Ristiriitaisten tuomioiden ja forum shoppingin välttämiseksi kuluttajat, jotka osallistuvat oikeussuojakeinoja koskevaan edustuskanteeseen, eivät voi osallistua muihin edustuskanteisiin, joilla on sama kanneperuste, eivätkä hyötyä niistä (johdanto-osan 4 ja 46 kappale). Kuluttajat voivat kuitenkin nostaa samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan samasta kanneperusteesta erillisiä yksittäisiä kanteita korjaavia toimenpiteitä koskevan edustuksellisen kanteen jälkeen ja käyttää asiaa koskevaa tuomioistuimen päätöstä todisteena (15 artikla). On syytä huomata, että asianomaisiin kuluttajiin sovellettavat vanhentumisajat keskeytetään tai keskeytetään, kunnes edustava kanne kieltotoimenpiteiden määräämistä varten on nostettu (16 artikla).

Korvausratkaisu

Jotta voitaisiin tukea sovintosopimusten tekemistä oikeussuojakanteissa, 11 artiklan 1 kohdassa säädetään mahdollisuudesta sovintosopimuksiin:

• joko hyväksytyn yksikön ja elinkeinonharjoittajan ehdotuksesta; tai
• tuomioistuimen ja hallintoviranomaisen kehotuksesta sen jälkeen, kun pätevää yksikköä ja elinkeinonharjoittajaa on kuultu.

Sovinto edellyttää kuitenkin tuomioistuimen hyväksyntää. Lisäksi jäsenvaltiot antavat tuomioistuimille mahdollisuuden kieltäytyä hylkäämästä kohtuuttomaksi katsottua sovintoa, jolloin tuomioistuimen on jatkettava edustuskanteen käsittelyä (11 artiklan 3 kohta).

Periaatteessa sovinto sitoo elinkeinonharjoittajaa, oikeutettua yksikköä ja kaikkia asianomaisia kuluttajia. Kuluttajat voivat kuitenkin halutessaan jättäytyä sovinnon ulkopuolelle (11 artiklan 4 kohta).

Kustannussäännöt

Kyseenalaisten ja spekulatiivisten vaateiden välttämiseksi direktiivissä asetetaan edustuskanteiden rahoituslähteiden avoimuudelle korkea kynnys. Pääasiassa hyväksyttyjen yksiköiden on ilmoitettava rahoituslähteensä yleisesti verkkosivuillaan (4 artiklan 3 kohdan f alakohta). Lisäksi niiden on edustuskannetta vireille pannessaan toimitettava tuomioistuimelle tai hallintoelimelle rahoitusselvitys, jossa luetellaan edustuskanteen tukemiseen käytetyt rahoituslähteet ja joka osoittaa tämän (10 artiklan 2 kohta):

• Rahoittaja ei vaikuta perusteettomasti niiden päätöksiin;
• Kanteen rahoittajana ei ole vastaajan kilpailija.

Sen varmistamiseksi, että päteviä yksiköitä ei estetä rahoituksen vuoksi harjoittamasta vastaavaa menettelyä, direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot tarjoamaan edustuskanteille tarvittavat tukikeinot, kuten julkinen rahoitus, oikeudenkäyntikulujen yläraja jne. (20 artikla).

Kustannusten jakamisen osalta edustuskanteiden on perustuttava "häviäjä maksaa" -periaatteeseen, jollei kansallisessa lainsäädännössä säädetyistä edellytyksistä ja poikkeuksista muuta johdu (12 artiklan 1 kohta).

Yksittäisen kuluttajan ei yleensä pitäisi maksaa oikeudenkäyntikuluja, paitsi silloin, kun kustannukset ovat aiheutuneet hänen tahallisesta tai tuottamuksellisesta menettelystään, kuten menettelyn pitkittymisestä lainvastaisen menettelyn vuoksi (12 artiklan 3 kohta yhdessä johdanto-osan 38 kappaleen kanssa).

Direktiivin vaikutus Itävallan lainsäädäntöön

Itävallan nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä on seuraavat välineet kollektiivisia oikeussuojakeinoja ja ryhmäkanteita varten:

Tiettyjen yhdistysten nostamat kanteet: Itävallan lainsäädännössä sallitaan, että tietyt sopimattomastakilpailusta annetun lain (Bundesgesetz gegen den unlauteren Wettbewerb, UWG) 14 §:ssä ja kuluttajansuojalain (Konsumentenschutzgesetz, KSchG) 29 §:ssä luetellut oikeussubjektit (useimmiten kuluttajajärjestöt) voivat nostaa tällaisia kanteita(Verbandsklage), kun kyseessä on kollektiivinen etu. Näitä kanteita voidaan kuitenkin käyttää vain kieltokanteen nostamiseen.

Esimerkkikanteet: Itävallan siviiliprosessilain(Zivilprozessordnung, ZPO) 502 §:n 5 momentin 3 kohdan mukaan yhdistykset, joilla on oikeus nostaa kanne KSchG:n 29 §:n nojalla, voivat myös nostaa mallikanteen ja valittaa päätöksistä Itävallan korkeimpaan oikeuteen(Oberster Gerichtshof, OGH) riidan määrästä riippumatta. Yhdistykset voivat nostaa esimerkkikanteen vain, jos asianomaiset henkilöt ovat luovuttaneet saatavansa oikeudenkäyntiä varten (ZPO 227 §). Tuomioistuin voi myöntää vahingonkorvauksia tai muita korvauksia. Esimerkkikanteiden ideana on, että kun OGH on tehnyt päätöksen, muut kuluttajat, joita asia koskee, voivat saada korvausta tämän päätöksen perusteella erillisessä menettelyssä.

Itävaltalaistyyppiset ryhmäkanteet: Vaikka Itävallassa ei ole oikeussuojakanteita koskevaa sääntelykehystä, joukkokanteiden lisääntyminen viimeisten 10 vuoden aikana on johtanut "itävaltalaistyylisen ryhmäkanteen"(Sammelklage) kehittymiseen. Tämä mekanismi perustuu useiden Itävallan siviiliprosessilain säännösten yhdistelmään.^[3] Tämäntyyppisessä kanteessa yksittäiset vaateet siirretään yhdelle kantajalle (usein yhdistyksille), joka sitten ajaa näitä yhdistettyjä vaatimuksia omissa nimissään. Kaikilla kanteilla on oltava samankaltainen peruste ja samat tosiseikat tai oikeudelliset kysymykset. Itävaltalaistyyppisiä ryhmäkanteita rahoittavat usein ulkopuoliset rahoittajat. Tämän mekanismin avulla on mahdollista saada rahallisia vahingonkorvauksia.

Vaikka Itävallassa on tarjolla erilaisia menetelmiä, se ei näin ollen vielä tarjoa direktiivissä edellytettyä selkeää kollektiivisen oikeussuojan välinettä. Hallitus on velvollinen ottamaan käyttöön toimivan kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan kehyksen vuoden 2022 loppuun mennessä. Vaikka vielä ei olekaan selvää, miten Itävalta aikoo käyttää direktiivin jäsenvaltioille antamaa vapautta, joitakin ennusteita voidaan tehdä edellä esitettyjen seikkojen perusteella.

Sen jälkeen kun direktiivi on saatettu osaksi Itävallan lainsäädäntöä, luettelo yhteisöistä, jotka tällä hetkellä voivat hakea kieltokanteita edustuskanteissa, sisällytetään todennäköisesti myös luetteloon oikeussuojakeinojen piiriin kuuluvista yhteisöistä.

Lisäksi Itävallan prosessioikeus muuttuu todennäköisesti huomattavasti kolmansien osapuolten oikeussuojakanteiden rahoittamisen osalta. Vaikka kaupallisten riita-asioiden rahoitusta ei säännellä lain tasolla, siitä on tullut suosittua joukkokanteiden alalla. Itävallan korkein oikeus on vahvistanut ja hyväksynyt kolmansien osapuolten rahoituksen laillisuuden oikeussuojakanteissa.^[4] Ulkopuolista rahoitusta koskevien direktiivissä säädettyjen asiaankuuluvien suojatoimien käyttöönotto auttaa todennäköisesti ehkäisemään kevytmielisiä kanteita.

Lisäksi tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten suorittamaa korvausratkaisujen arviointia ja hyväksymistä koskevan menettelyn mahdollinen täytäntöönpano sekä edustuskanteen kohteena olevien kuluttajien vanhentumisen keskeyttäminen ovat uutuuksia Itävallan lainsäädännössä.

Kommentit

Direktiivi on merkittävä edistysaskel eurooppalaisen kollektiivisen oikeussuojamekanismin täytäntöönpanossa. Vaikka jonkin verran suhtaudutaankin epäilevästi valtioiden kykyyn tarjota tarvittava rahoitus edustuskanteita varten, direktiivissä luodaan yhdenmukaistetut puitteet kuluttajansuojalainsäädännön soveltamiselle laajamittaisissa vahingonkorvauskanteissa ja annetaan samalla riittävät takeet väärinkäytöksiä vastaan.

On selvää, että direktiivi antaa jäsenvaltioille huomattavaa liikkumavaraa sen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tältä osin direktiivin tehokas täytäntöönpano riippuu pitkälti jäsenvaltioiden menettelytapavalinnoista. Riippuen siitä, miten Itävallan hallitus saattaa direktiivin osaksi kansallista oikeusjärjestelmää, tällaiset edustuskanteet voivat olla uusi haaste osapuolille, jotka eivät ole vielä olleet tekemisissä tällaisten kanteiden kanssa. Tältä osin yritysten ja valtuutettujen elinten olisi oltava valmiita vastaamaan kuluttajien riita-asioiden todennäköiseen lisääntymiseen.