Tuomioistuimet voivat määrätä vakuuden maksettavaksi täytäntöönpanokelpoisuutta haettaessa.

Korkein oikeus päätti äskettäin^[1], että jos tuomio, jonka täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista haetaan, ei ole vielä lainvoimainen, tuomioistuin, joka ratkaisee toisen tai kolmannen muutoksenhaun, voi muutoksenhakua koskevassa lopullisessa päätöksessään määrätä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista hakevan asianosaisen maksamaan vakuuden Bryssel I -asetuksen mukaisesti^[2].

Tosiseikat

Vakuuden tarkoituksena on torjua velalliselle aiheutuvaa riskiä, joka aiheutuu sellaisen ulkomaisen tuomion täytäntöönpanosta, joka ei ole lainvoimainen.

Vakuuden tarkoituksena on erityisesti suojata velallista siltä varalta, että:

• vastapuoli tulee maksukyvyttömäksi;
• mitään ei voida panna täytäntöön vastapuolta vastaan; tai
• oikeudenkäynti tuomion antaneessa valtiossa pitkittyy, eikä velallinen voi tänä aikana luovuttaa jäädytettyä omaisuutta.

Vakuuden laji ja määrä määräytyvät sen valtion lain mukaan, jossa täytäntöönpano suoritetaan; määrä on tuomarin harkinnassa.

Jos tuomion antaneen valtion tuomioistuin ei määrää maksua velkojalle vaan määrää sen sijaan maksettavaksi talletuksen tuomioistuimelle, velallisen vaara on pienempi ja pienempi vakuusmäärä voi riittää.

Kommentti

Vakuus on vastuurahasto velalliselle mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta. Sen tarkoituksena on estää velallisen perusteettomat menetykset, jos tuomioistuimen määräys kumotaan tai sitä muutetaan myöhemmin tuomiovaltiossa eikä vahingonkorvaus- tai perusteettoman edun saamista koskevia vaatimuksia voida panna täytäntöön.