Tuomioistuimet pitävät yksinomaista toimivaltaa vuokrasopimus- ja vuokrasopimustapauksissa.

Korkein oikeus päätti 19. syyskuuta 2013 kansainvälistä toimivaltaa koskevassa asiassa, että Bryssel I -asetuksen 22 artiklan ^{1 kohdan} mukaisesti sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee, ovat yksinomaisesti toimivaltaisia käsittelemään kiinteän omaisuuden vuokrausta tai vuokrasopimusta koskevia esineoikeuksia koskevia asioita osapuolten kotipaikasta riippumatta.

Tämä kansainvälistä yksinomaista toimivaltaa koskeva kysymys syrjäyttää vastaajan kotivaltion tuomioistuinten yleisen toimivallan (asetuksen 2 artikla) sekä erityistuomioistuinten toimivallan (asetuksen 5 artikla ja sitä seuraavat artiklat).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli Luganon yleissopimuksen 16 artiklan edellisen säännön osalta todennut, että kiinteää omaisuutta koskevat riidat edellyttävät usein tutkimuksia ja asiantuntijatodistajien työtä, jotka on välttämättä suoritettava paikan päällä. Yksinomainen toimivalta on näin ollen asianmukaisen oikeussuojan edun mukaista. Kiinteän omaisuuden vuokrausta ja vuokrasopimuksia säännellään yleensä erityislainsäädännöllä, ja näiden lakien soveltaminen on niiden monimutkaisuuden vuoksi parasta jättää niiden maiden tuomioistuinten tehtäväksi, joissa niitä sovelletaan.

Tämä perustelu ei kuitenkaan päde, jos sopimuksen pääkohde on luonteeltaan erilainen, erityisesti jos se koskee vähittäismyymälän vuokrausta. Näin ollen termiä "kiinteän omaisuuden vuokraus" ei ole tulkittava siten, että se kattaisi vähittäiskaupan vuokrasopimuksen, jos vähittäiskauppa toimii kiinteässä omaisuudessa, jonka vuokranantaja on itse vuokrannut kolmannelta osapuolelta.

Hotellin tai vähittäiskaupan vuokrauksesta johtuvaan oikeudenkäyntiin ei sovelleta Bryssel I -asetuksen 22 artiklassa säädettyä yksinomaista toimivaltaa, ja sen vuoksi toimivaltasopimus on sallittu.