Korkein oikeus antaa lausunnon julistusoikeudellisista tuomioista

Korkein oikeus on äskettäin joutunut käsittelemään julistusoikeudellisia tuomioita koskevia kysymyksiä. Voiko tuomioistuin esimerkiksi vanhentumisesta päättäessään yksinkertaisesti lähteä siitä, että vaatimuksen tosiasiallinen perusta on olemassa? Voiko tuomioistuin lisäksi antaa toteavan tuomion oikeuden olemassaolosta, vaikka tämä oikeus riippuisi jonkin ehdon täyttymisestä?

Väliaikainen tuomio vanhentumisesta

Siviiliprosessilain 393 a §:ssä säädetään, että jos asianosainen vetoaa vanhentumiseen, tuomioistuin voi - omasta aloitteestaan tai pyynnöstä - ratkaista tällaisen väitteen tuomiolla, jollei vaatimus ole tästä syystä hylättävä. Tämä säännös tuli voimaan toukokuussa 2011.

Korkein oikeus antoi 24. huhtikuuta 2012 päätöksen^[1], jossa se katsoi, että 393 a §:n nojalla tuomioistuin voi antaa välituomion (kumotusta) vanhentumisesta. Tällaisessa päätöksessä arvioidaan vain mahdollista, ei olemassa olevaa, vanhentumista, ja siihen voidaan hakea muutosta ennen kuin aloitetaan mahdollisesti laaja tosiseikkoja koskeva todistelumenettely.

Tällainen väliaikainen tuomio ei estä sitä, että vaatimus hylätään myöhemmin todisteiden puuttumisen vuoksi. Vanhentumista koskevan välituomion luonteeseen kuuluu, että vaatimuksen mahdollisen vanhentumisen erillinen tarkastelu, jonka tosiseikkojen perusteella ei ole vielä varmuutta, edellyttää alustavaa olettamusta, että vaatimukselle on olemassa pätevä peruste.

Ehdollisia saatavia koskevat ehdolliset tuomiot

Lain 228 §:ssä säädetään, että kantaja voi vaatia tuomiota, jossa todetaan, että tietty oikeus tai oikeussuhde on olemassa tai että sitä ei ole olemassa, tai jossa tunnustetaan asiakirjan aitous tai sen puuttuminen, edellyttäen, että kantajalla on oikeudellinen intressi siihen, että tällainen oikeussuhde tai oikeus tai asiakirjan aitous todetaan lähiaikoina tuomioistuimen päätöksellä.

Toisessa ratkaisussaan^[2] korkein oikeus tarkasteli oikeudellisen intressin edellytyksiä toteamispäätöksessä ehdollisten oikeuksien yhteydessä. Oikeudellisen intressin vaatimus täyttyy, jos saatavan olemassaolosta tai laajuudesta on objektiivista epävarmuutta, joka voidaan ratkaista toteamisratkaisun sitovuuden avulla. Oikeudellinen intressi oletetaan olemassa olevaksi myös silloin, kun riidanalaisen oikeuden olemassaolo kiistetään, mikä johtaa tosiasialliseen epävarmuuteen. Tämä pätee erityisesti silloin, kun epävarmuus johtuu vastaajan menettelystä.

Lisäksi toteennäyttääkseen erillisen oikeudellisen intressin toteennäyttämistuomioon riittää, että kantaja osoittaa, että hänen toimintansa on ollut rajoitettua, olipa kyse sitten oikeudellisesta tai kaupallisesta toiminnasta. Jos sovintosopimuksen soveltamisala on epäselvä ja jättää tulkinnanvaraa, tällainen rajoittuneisuus oletetaan.

Ehdolliset oikeudet voidaan todeta toteennäyttämistuomiolla vain, jos kaikki oikeutta synnyttävät tosiseikat ovat varmoja ja vain asianmukaisesti ja täsmällisesti määritelty ehto ei ole vielä täyttynyt. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tuomioistuin katsoi, että vaadittua viranomaislupaa (joka koski oven siirtämistä ja kyseisen oven takana olevan alueen liittämistä kohteeseen) ei voitu luokitella riittämättömäksi asianmukaiseksi ja täsmälliseksi määrittelyksi.