Itävalta: Todistajanlausuntojen luotettavuuden kyseenalaistaminen - ohjeet todistajanlausuntojen tarkkuuden säilyttämiseksi ja varmistamiseksi

Ihmisen muistiin vaikuttavat subjektiiviset käsitykset todellisuudesta. Ajan kuluessa ulkoiset tekijät voivat aiheuttaa sen, että yksilön kokemukset muuttuvat huomattavasti tai jopa vääristyvät kokonaan. Kansainvälisen rikostuomioistuimen komission todistajanlausuntojen todistusarvon maksimointia käsittelevän työryhmän (jäljempänä 'työryhmä') perustamisen jälkeen ihmisen muistin psykologiaan liittyvät kysymykset ovat herättäneet uutta kiinnostusta välimiesyhteisössä.

Koska muisti on hauras ja muokattavissa, työryhmän toimeksiannossa on keskitytty pohtimaan, miten mahdollisesti vaarantuneeseen todistusaineistoon turvautuminen voi vaikuttaa oikeudenmukaiseen riidanratkaisuun. Sen lisäksi, että työryhmän jäsenet ovat tunnustaneet todisteiden turmeltumisen riskin, heidän työnsä tarkoituksena on myös pohtia uudelleen tavanomaisia käytäntöjä, jotka koskevat todistajanlausuntojen valmistelua ja esittämistä kansainvälisissä välimiesmenettelyissä. Sen hiljattain julkaisema raportti "The Accuracy of Fact Witness Memory in International Arbitration"^[1] (jäljempänä 'raportti') perustuu barrister Toby Landau QC:n aiemmin pitämässä puheessa "Unreliable Recollections, False Memories and Witness Testimony" (Epäluotettavat muistot, väärät muistot ja todistajanlausunnot) esitettyihin huomioihin, ja siinä annetaan neuvoja asianajajille ja välimiehille yksilöimällä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lisätä todistajanlausuntojen todistusarvoa.

Seuraavassa käsitellään raportin tarkoitusta ja sen tulosten merkitystä välimiesmenettelyn ammattilaisille. Siinä viitataan myös raportissa esitettyihin keskeisiin näkökohtiin ja toimenpiteisiin, joita tarjotaan ohjeiksi sekä sisäisille että ulkoisille asianajajille, jotka ovat yhteydessä todistajanlausuntoihin tai valmistelevat niitä.

Kertomuksen tarkoitus

Todistajatodistus on keskeinen tietolähde, johon tuomioistuimen lopullinen päätös perustuu, ja se on edelleen olennainen osa välimiesmenettelyjä. Mietinnössä todetaan kuitenkin, että todistajien todistusaineiston valmistelu ja esittäminen on paitsi kallista myös erittäin aikaa vievää: "suullisen todistusaineiston esittäminen on yksi "lopullisen" kuulemisen tärkeimmistä tehtävistä, ja se kestää usein useita päiviä" (s. 6). Jotta vältettäisiin merkittävät tappiot, joita aiheutuu ulkoisista ärsykkeistä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti todistajien kertomusten tarkkuuteen ja siten heikentää niiden uskottavuutta, kertomuksessa tuodaan esiin menetelmiä, joilla voidaan minimoida riskit, jotka voivat estää, turmella tai muuten vaikuttaa menneiden tapahtumien asianmukaiseen muistamiseen.

Kertomuksessa pyritään antamaan ehdotuksia siitä, miten todistajien muistia voidaan tehokkaasti suojella kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, ja siinä viitataan työryhmän työhön, minkä lisäksi siihen on sisällytetty tohtori Kimberley A. Waden (psykologian laitos, Warwickin yliopisto) teettämien riippumattomien tutkimusten tulokset. Tarkemmin sanottuna siinä keskitytään vuorotellen seuraaviin aiheisiin:

Ensinnäkin tarkastellaan ja tarkastellaan uudelleen ihmisten muistiin erikoistuneiden psykologien tekemien kenttätutkimusten päätelmiä, joiden tarkoituksena on selvittää, missä määrin ihmisen muisti on virheellinen ja mikä on sen merkitys todistajien kannalta;

Toiseksi selvitetään virheellisen muistin korrelaatio ja mahdollinen vaikutus todistajan todistusaineistoon kansainvälisessä välimiesmenettelyssä;

Kolmanneksi selvitetään, missä määrin todistajan muistin tarkkuudella on merkitystä kansainvälisissä välimiesmenettelyissä;

Neljänneksi hahmotellaan ehdotetut toimenpiteet, joilla voidaan parantaa todistajien muistitietojen tarkkuutta;

Lopuksi esitetään yleiskatsaus sovellettaviin parhaisiin käytäntöihin ja kannustetaan lukijoita kiinnittämään asianmukaista huomiota tällaisten toimenpiteiden soveltuvuuteen ja hyödyllisyyteen tietyssä tilanteessa.

Muistia ja silminnäkijätodistelua koskeva tieteellinen tutkimus.

II jakso: s. 10-14

Raportin II jakson mukaan on olemassa useita olosuhteita, jotka voivat lisätä todistajan vaikutuksen riskiä. Tällainen korruptio on erityisen haitallista kaupallisissa riita-asioissa, ja se voi johtua useista tekijöistä, jotka vaikuttavat siihen, miten todistajanlausuntoja hankitaan ja valmistellaan.

Sanamuotoilu

2.09-2.12 kohta

Kertomuksessa esitetään, että todistajille esitetyissä kysymyksissä käytetyt kuvaukset voivat olennaisesti muuttaa annettuja vastauksia. Todistajat voivat mukauttaa vastauksiaan sen mukaan, mitä sanamuotoa käytetään, esimerkiksi "usein" vs. "satunnaisesti", "kuinka kauan" vs. "kuinka lyhyesti".

Väärän tiedon vaikutus

kohdat 2.13-2.21

Toinen vaikuttava tekijä on "väärän tiedon vaikutus", jota raportissa käytetään kuvaamaan käsitettä, jonka mukaan harhaanjohtavalle tiedolle altistuminen tapahtuman jälkeen voi häiritä tapahtuman muistamista. Tällainen väärän tiedon välittäminen voi tapahtua useiden sellaisten henkilöiden (kanssatodistajien) välisessä viestinvaihdossa, joilla on tietoa asiaan liittyvistä tosiasioista ja jotka voivat korvata olemassa olevan muistin. Se voi johtua myös siitä, että yksilön muistikuvia menneistä tapahtumista täydennetään uusilla epätarkoilla yksityiskohdilla, tai siitä, että tosiasiat kerrotaan uudelleen useaan otteeseen pidemmän ajanjakson aikana.

Väärät muistot

kohdat 2.22-2.25

Väärät muistot mainitaan myös syynä epätäydellisten todistajankertomusten syntymiseen. Kertomuksessa kuvataan tapauksia, joissa digitaalisesti paranneltuja valokuvia tai manipuloituja asiakirjoja käytetään muokkaamaan muistia siten, että keinotekoisesti keksitään tapahtumia, jotka eivät todellisuudessa ole toteutuneet niin kuin väitetään.

Kertomisen vaikutus myöhempään muistamiseen

kohdat 2.26-2.28

Lopuksi raportissa todetaan, että tarinan kertominen uudelleen tietystä näkökulmasta voi aiheuttaa ennakkoluuloja ja vaarantaa tietyn tapahtuman todellisen muistamisen tai kertomuksen. Näin ollen esitetään useita ehdotuksia, joiden avulla voidaan maksimoida todistajakertomusten kattavuus (kohdat 2.29-2.32):

• Varmistetaan, että todistajat antavat täydellisen kertomuksen välittömästi tapahtuman jälkeen;
• pidättäydytään vahvistamasta epävarmoja vastauksia, jotka voisivat valheellisesti lisätä todistajan luottamusta asiaan, josta hän on itse asiassa epävarma;
• muistuttamalla todistajia siitä, että heidän tehtävänsä ydin on raportoida tapahtumasta ja tehdä se hyödyntämällä omaa tietämystään siitä;
• rohkaisemalla todistajia yksilöimään tietonsa lähteen.

Todistajan muistaminen kansainvälisessä välimiesmenettelyssä

III jakso: s. 14-16

Jaksossa III arvioidaan tuloksia empiirisestä tutkimuksesta, johon osallistui 316 henkilöä eri toimialoilta ja eri tehtävistä. Tuloksista käy ilmi, että rikosoikeudellisten tilanteiden tapaan todistajien muisti on altis virheille myös liike-elämän tilanteissa, mikä aiheuttaa samanlaisen riskin keskeisten todisteiden vääristymiselle.

Todistajan muistin tarkkuus ja sen merkitys kansainvälisessä välimiesmenettelyssä.

IV jakso: s. 16-20

Olemassa olevan tutkimuksen perusteella raportissa todetaan, että muisti ei ole "samanlainen kuin kiinteä kuva, joka "haetaan esiin" tarvittaessa, vaan se on pikemminkin dynaaminen prosessi, johon myöhemmät tapahtumat voivat vaikuttaa" (s. 7). Jaksossa IV tarkastellaan, mihin tarkoituksiin todistajanlausuntoja käytetään kansainvälisessä välimiesmenettelyssä ja missä yhteyksissä tällaisten todisteiden pätevyydellä voi olla merkittävämpi merkitys. Kertomuksessa yksilöidään tekijöitä ja toimijoita, jotka voivat edistää tai voimistaa ihmisten muistia vääristäviä vaikutuksia:

• Useat toimijat, esim. sisäiset ja ulkoiset asianajajat, vertaiset ja esimiehet;
• tapahtuman jälkeiset tiedot, joihin vaikuttavat esimerkiksi välimiesten, asianajajien ja todistajien kulttuuriset käsitykset, kieli ja kognitiiviset ennakkoluulot.

Toimenpiteet, joilla voidaan parantaa todistajanlausuntojen paikkansapitävyyttä.

V jakso: s. 20-26

Jaksossa V esitetään ehdotuksia, joita yrityksen sisäiset ja ulkoiset asianajajat voivat soveltaa todisteiden keräämiseen ja esittämiseen todistajien muistia heikentämättä:

Yrityksen sisäinen asianajaja

kohta 5.5

• Hankitaan samanaikaisia kirjallisia ja suullisia todistajanlausuntoja silloin, kun asiaankuuluvat tapahtumat tapahtuvat;
• Todistajahaastattelujen suorittaminen mahdollisimman pian ulkoisen asianajajan kanssa;
• Todistajien välisten keskustelujen estäminen ja yksilöllisten tapaamisten pitäminen;
• Vältetään "puoluekannan" esittämistä mahdollisille todistajille, jotta vältettäisiin annettujen kertomusten muuttaminen.

Ulkopuolinen asianajaja

kohdat 5.6-5.30

• Haastattelut (5.7-5.10 kohta).
  • Yksilöllisten todistajahaastattelujen suorittaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa;
  • Tarvittaessa haastatteluista on pidettävä tarkkaa kirjaa;
  • Vältetään palautteen antamista, väliintuloa, yhteenvetoa tai muuta vaikuttamista todistajan vastaukseen;
  • esitetään avoimia kysymyksiä, jotka eivät johdattele, ja käytetään puolueetonta kieltä;
  • pidättäydytään antamasta todistajille asiakirjoja kertomuksen aukkojen täyttämiseksi ilman, että todistajien annetaan ensin kertoa oma käsityksensä tosiseikoista.
• Todistajan tietojen arviointi (kohdat 5.11-5.21).
  • Ajan kulumisen huomioon ottaminen;
  • Arvioidaan, voiko vastaus aiheuttaa todistajalle hämmennystä tai laajempia seurauksia;
  • Verrataan ulkopuolisia tai neutraaleja samanaikaisia todisteita todistajan kertomuksiin.
• Todistajanlausunnon laatiminen (5.22-5.28 kohta).
  • Luodaan luettelo keskeisistä aiheista, joihin todistajien on vastattava omilla ehdoillaan ennen alustavaa tapaamista;
  • Harkitaan sitä, että todistajia pyydetään laatimaan ensimmäinen luonnos todistajanlausunnosta, jotta heidän oma äänensä säilyy;
  • Kannustetaan valmistelemaan todistajanlausunnot mieluummin yksin kuin yhdessä kanssatodistajien kanssa;
  • Muistutetaan todistajia erottamaan toisistaan se, muistavatko he tietoja henkilökohtaisista tiedoistaan vai muista lähteistä mahdollisesti saamistaan tapahtumaa koskevista lisätiedoista.

Kommentti

Yhdistämällä todistajanlausuntoihin liittyvät tieteelliset ja käytännölliset näkökohdat raportti on tärkeä ohjausväline, jonka avulla osapuolet, asianajajat ja tuomioistuin voivat harkita ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet todistajien muistin suojelemiseksi ja säilyttämiseksi jo varhaisessa vaiheessa. Tarkan todistajanlausunnon tärkeyttä korostaa se, että "tuomioistuimen päätös asian pääasiaan liittyvissä asioissa riippuu usein vaihtelevassa määrin todistajasta, jonka todistus on esitetty" (s. 6). Kertomuksessa todetaan, että "yksi tärkeistä arvioista, joita tuomioistuimen jäsenten on usein tehtävä, on määrittää todistajan uskottavuus ja todistajan todistukselle annettava painoarvo" (s. 6), mutta käytännön toimijoita muistutetaan myös siitä, että puutteellinen muistaminen ei mitätöi todistajan antaman lausunnon todistusvoimaa. Muistivirheiden vähentämiseksi ehdotettujen toimenpiteiden luettelo, joka ei ole tyhjentävä, kuvastaa selvästi työryhmän aikomusta välttää yleispätevän, kaikille sopivan lähestymistavan suosimista. Sen sijaan oikeusalan ammattilaisia kannustetaan ottamaan huomioon ihmisen muistin monimutkaisuus ja tiedostamaan mahdolliset vääristymät, jotta he voivat ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin "siinä määrin kuin se on kohtuudella mahdollista, jotta [tuomioistuimen] tekemä päätös voi olla oikeudenmukainen" (s. 9).

Resurssit

1. Saatavilla osoitteessa: https://iccwbo.org/content/uploads/sites/3/2020/11/icc-arbitration-adr-commission-report-on-accuracy-fact-witness-memory-international-arbitration-english-version.pdf.

Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu yleiseksi oppaaksi aiheesta. Omiin erityisiin olosuhteisiin liittyvissä kysymyksissä on pyydettävä asiantuntija-apua.