Täytäntöönpanon keskeyttäminen: pyynnön välttämätön sisältö

Korkein oikeus käsitteli hiljattain Itävallan ja Euroopan unionin oikeuden mukaisia edellytyksiä täytäntöönpanomenettelyn keskeyttämiselle^[1].

Täytäntöönpanolain 44 §:n mukaan täytäntöönpanoa voidaan lykätä vain, jos sen aloittaminen tai jatkaminen liittyy korvaamattoman tai hakijan vaikeasti korvattavan omaisuuden menetyksen vaaraan. Korvaamattomaksi tai vaikeasti korvattavaksi katsotaan vahinko, jos hakija ei voi oikeudellisista tai tosiasiallisista syistä luottaa vahingon korvaamiseen. Tämä pätee erityisesti, jos velallisella ei ole varoja. Jos tällaiset syyt eivät ole ilmeisiä, hakijan on esitettävä konkreettisia tosiseikkoja ja todistettava, että omaisuuden menettäminen on vaarallista.

Se, onko omaisuuden menettäminen tahallista, riippuu täytäntöönpanon kohteesta ja keinoista. Velan ulosmittauksen osalta omaisuuden menettämisen riski ei yleensä ole ilmeinen, joten se on yksilöitävä ja osoitettava. Joka tapauksessa yleiset ja epäselvät väitteet eivät riitä. Ensin on varmistettava, että velvollinen osapuoli pyrkii vain lykkäämään täytäntöönpanoa (vakuustakuun osalta) eikä vastustamaan täytäntöönpanoa kokonaan.

Ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa Euroopan unionissa on yksinkertaistettu ottamalla käyttöön riitauttamattomia vaateita koskeva eurooppalainen täytäntöönpanoperusteasetus (805/2004). Asetuksella poistetaan eksekvatuurimenettely sellaisten riitauttamattomia vaatimuksia koskevien tuomioiden osalta, jotka on vahvistettu eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi alkuperäjäsenvaltiossa. Tällainen vahvistettu tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön muissa jäsenvaltioissa ilman eksekvatuurimenettelyä.

Itävallan vallitsevan opin mukaan asetuksen 20 artiklan mukaan hakijan on myös esitettävä konkreettisia tosiseikkoja ja todistettava omaisuuden menettämisen vaara (ellei vaara ole ilmeinen tuomioistuimelle esitettyjen asiakirjojen perusteella). Asetuksen mukainen täytäntöönpanon lykkääminen vastaa Itävallan täytäntöönpanolain mukaista lykkäämistä; asetuksen ja täytäntöönpanolain tarkoitus on sama.

Asetuksen 23 artiklan mukainen harkintavalta riippuu alkuperäisessä jäsenvaltiossa jätetyn muutoksenhaun menestymismahdollisuuksista sekä siitä, kuinka todennäköistä on, että täytäntöönpanossa menetetään korvaamaton omaisuus. Toisaalta lain 44 §:ssä säädetään, että täytäntöönpanon lykkäämistä ei myönnetä, jos täytäntöönpano voidaan aloittaa tai sitä voidaan jatkaa ilman, että velalliselle aiheutuu korvaamattoman omaisuuden menetyksen vaara. Omaisuuden menetyksen vaaran yksilöimis- ja osoittamisvelvollisuus on EU-asetuksen mukainen, koska sen tarkoituksena on nopeuttaa ja helpottaa täytäntöönpanomenettelyjä.