Kulujen korvaamista ja yleistä järjestystä koskevat säännöt

Tausta

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön^[1] mukaan väite yleisen järjestyksen loukkaamisesta ei voi johtaa siihen, että ulkomaista tuomiota arvioidaan sen perustana olevien tosiseikkojen tai lain soveltamisen perusteella, koska asiasisällön tarkistaminen ei ole sallittua (vastoin Itävallan ja Liechtensteinin välisen tuomioistuimen päätösten, välitystuomioiden, sovintoratkaisujen ja julkisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen^[2] 6 artiklan lauseketta).

Väitteiden käyttö

Monet oikeusoppineet ovat sitä mieltä, että poikkeusta olisi käytettävä vain vähän, jotta vältettäisiin suhteettomat kielteiset vaikutukset päätösten kansainväliseen yhteisymmärrykseen. Lisäksi vastalauseita voidaan käyttää vain, jos ulkomainen titteli perustuu oikeudelliseen argumenttiin, joka on täysin ristiriidassa kansallisen oikeusjärjestyksen kanssa. Kaikki poikkeamat Itävallan prosessioikeudesta eivät kuitenkaan tee ulkomaisen tittelin täytäntöönpanosta oikeusjärjestyksen kanssa yhteensopimatonta. Oikeusjärjestyksen rikkominen määritetään kunkin yksittäistapauksen kaikkien tosiseikkojen perusteella.

Soveltuvuus oikeusapuun

Itävallassa otettiin vuonna 2004 käyttöön siviiliprosessisääntöjen 72 §:n 3 momentti (jonka mukaan kuluja ei korvata oikeusapuasioissa). Sitä ennen oli tapana, että asianosainen, jonka valitus oikeusavun myöntämisestä menestyi, sai korvauksen oikeudenkäyntikuluistaan.

Näin ollen ulkomainen laki, joka sallii kulujen korvaamisen oikeusapuasioissa, ei ole yleisen järjestyksen vastainen.

Myöskään Liechtensteinin siviiliprosessisäännöt, jotka koskevat kulujen korvaamista oikeusapuasioissa, eivät loukkaa yleistä järjestystä.