Itävalta: Välimiesmenettelyn kehitys - missä olemme ja mitä on tulossa?

Itävalta ja sen pääkaupunki Wien ovat edelleen kansainvälisen välimiesmenettelyn ja kotimaisten sekä kansainvälisten kauppariitojen ratkaisemisen keskipiste. Luotettavan oikeudellisen kehyksen lisäksi Itävalta on yhtä vahva ja jatkuva toimija Länsi-, Itä- ja Keski-Euroopan oikeusjärjestelmissä ja toimialoilla, minkä ansiosta se on eturintamassa palvelemassa näitä markkinoita maailmanlaajuisesti. Itävalta on pyrkinyt säilyttämään asemansa kansainvälisen välimiesmenettelyn keskeisenä tapahtumapaikkana, ja se on viime vuosikymmenen aikana toteuttanut merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia ja muuttanut pitkäaikaisia oikeuskäytäntöjä. Koska uusi vuosi on alkanut ja tavoitteena on huolehtia tulevaisuuteen suuntautuneista asiakkaiden huolenaiheista, on syytä tuoda esiin nämä viimeaikaiset muutokset, jotta voidaan tarkastella tehokkaasti lainsäädännön nykytilaa ja sitä, mitä tulevina kuukausina saattaa olla edessä.

Itävallan siviiliprosessilain (CCP) vuonna 2013 tehdyn tarkistuksen myötä Itävallan korkeimmasta oikeudesta on tullut ensimmäinen ja viimeinen oikeusaste useimmissa välimiesmenettelyyn liittyvissä asioissa, ja se kuuluu näin ollen niihin harvoihin lainkäyttöalueisiin, joissa kumoamispyyntöjä koskeviin päätöksiin ei voida hakea muutosta lopullisen tuomion antamisen jälkeen. Tämän kehityksen myötä korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on tapahtunut useita merkittäviä muutoksia, jotka ovat luoneet perustan entistä monipuolisemmalle välimiesmenettelyn toimintaympäristölle.

Menettelylliset haasteet ja oikeudenmukainen kohtelu

Tuomioistuimen viimeisin ratkaisu, jossa keskitytään välitystuomion perustelujen riittävyyteen, on peräisin 28.9.2016 (18 OCg 3/16i), ja se on yksi tällainen keskeinen käännekohta Itävallan tuomioistuinten pitkään vallinneiden käytäntöjen muuttamisessa. Vaikka välitystuomion kumoamista riittämättömien perustelujen tai niiden puuttumisen perusteella ei aiemmin pidetty menettelyllisen ordre publicin rikkomisena, tuomioistuin katsoi nyt, että poikkeaminen ACCP:n 611 §:n 2 momentin 5 kohdasta voi olla täytäntöönpanokelpoinen rikkomisen peruste. Se totesi erityisesti seuraavaa: Perustelut eivät saa olla epäloogisia tai ristiriidassa päätöksen kanssa eivätkä rajoittua "merkityksettömiin fraaseihin" (inhaltsleere Floskeln); Vaikka ratkaisua ei voida arvioida uudelleen sen ansioiden osalta, tämä ei poista tarvetta esittää kattava selvitys siitä, mitkä seikat ovat tuomioistuimen päätöksen perustana;

Jos välimiesoikeus viittaa omaan kantaansa välimiesmenettelyn aikana, välitystuomio on riittävän perusteltu vain, jos sen kantaa käsitellään myös myöhemmässä tuomiossa.

Välimiesmenettelysopimus ja sovellettava laki

Asia saatettiin uudelleen tuomioistuimen käsiteltäväksi 07.09.2017 (18 ONc 1/17t). Tällä kertaa ohjaavia periaatteita vahvistettiin laajemmasta kysymyksenasettelusta:

Osapuolten sopimien erityisten riitauttamismenettelyjen määräaikojen osalta tuomioistuin otti etäisyyttä aiempaan epäselvään terminologiaan "viipymättä" (unverzüglich) ja viittasi täsmällisempään 15 päivän kestoon, joka on täsmennetty vuoden 2013 jälkeisissä Wienin säännöissä;

Toistaessaan valvontatehtävänsä riitauttamismenettelyissä tuomioistuin tukeutui CCP 589 §:n 3 momenttiin ja totesi, että uusiin tosiseikkoihin voidaan vedota vain täydentämään aiemmin esitettyjä väitteitä;

Kun on kyse siviiliprosessilain 594 §:n 2 momentin mukaisesta oikeudenmukaisesta kohtelusta, on erotettava toisistaan käsitteet "oikeudenmukainen" ja "yhdenvertainen"; toisin kuin oletetaan, että molempia käsitteitä voidaan käyttää vaihdettavina, objektiivinen ero määräaikojen pituudessa ei merkitse oikeudenmukaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

Eturistiriita

Lopuksi kysymys välimiehen riippumattomuudesta oli etualalla korkeimman oikeuden äskettäisessä ratkaisussa 15.5.2019 (18 ONc 1/19w). Tässä tapauksessa välimies, jonka kuusi vastaajaa oli yhdessä nimittänyt, paljasti, että hänen asianajotoimistonsa oli toiminut erään asiaan liittymättömän välimiesmenettelyn osapuolen toimeksiannosta. Lisäksi paljastui, että tämä osapuoli oli palkannut asianajajan myös kahdelle tämän välimiesmenettelyn vastaajalle. Näin ollen kysymys koski sitä, rikkooko välimies, joka toimii kaksoisroolissa osapuolen asianajajana yhdessä välimiesmenettelyssä ja toisen osapuolen asianajajana toisessa välimiesmenettelyssä, välimiehen riippumattomuuden periaatetta ja aiheuttaako se esteellisyyden. Tuomioistuin otti käyttöön tiukat vaatimukset, jotka vahvistavat käsitystä siitä, että oikeus ei saa ainoastaan toteutua, vaan se on myös nähtävä toteutuvan. Tuomioistuin totesi, että olennainen osa näitä pyrkimyksiä ei ole ainoastaan pätevyyden osoittaminen vaan myös luottamus riippumattomiin, puolueettomiin tuomareihin ja koko puolueettomaan oikeusjärjestelmään:

IBA:n suuntaviivat voivat olla hyödyllinen apuväline tämän korkean vaatimuksen soveltamisessa välimiesmenettelyihin;

Vaikka välimiehen ja asianajajan väliset oheissuhteet ovat olennainen osa välimiesmenettelyn taloudellista ja ammatillista todellisuutta, epäilyjä pidetään perusteltuina, jos järkevä ja tietoinen kolmas osapuoli päättelee, että on todennäköistä, että välimiehen päätöksentekoon voivat vaikuttaa muut tekijät kuin osapuolten esittämät tosiseikat;

Yhden osapuolen nimittämien useiden oikeudellisten edustajien yhteistyö on laajempaa kuin vain satunnainen yhteydenpito, sillä se merkitsee tiiviimpää yhteyttä sekä käytetyn ajan että käsiteltävän asian sisällön osalta;

Toisin kuin IBA:n ohjeissa, joissa ehdotetaan, että toimiminen nykyisenä toisena asianajajana tai toimiminen kolmen viime vuoden aikana voi herättää epäilyksiä välimiesten puolueettomuudesta, korkein oikeus otti tiukemman kannan ja erotti nykyisen toisen asianajajan toimimisen oikeutetuksi perusteeksi erottamiselle;

Yhteinen oikeudellinen edustus katsotaan samanaikaiseksi ("nykyinen yhteistoiminta") ja siten aiheelliseksi huolenaiheeksi välimiehen puolueettomuuden kannalta, jos yhteinen oikeudellinen edustus perustuu välimiesoikeuden muodostamisen jälkeen ja käynnissä olevan välimiesmenettelyn aikana annettuun toimeksiantoon - tätä periaatetta sovelletaan siten myös välimieheen ja asianajajaan, jotka toimivat yhteistoiminnassa välimiehenä asiassa, joka ei liity kyseiseen asiaan.

Kommentti

Itävallan toimivallan keskittäminen välimiesmenettelyyn liittyvissä asioissa on varmasti tervetullutta. Sen kaksitahoinen lähestymistapa, jossa annetaan tiukkaa ohjeistusta mutta sallitaan kontekstisidonnainen lähestymistapa, joka jättää tilaa käsiteltävänä olevan tapauksen tosiseikkojen huomioon ottamiselle, on parantanut huomattavasti Itävallan välimiesmenettelyjen laatua ja yleistä tehokkuutta. Välitystuomioiden osalta korkeimman oikeuden määrittelemät standardit sekä välitystuomioiden laatimisprosessin että kumoamismenettelyjen onnistumisprosentin arvioinnin osalta hyödyttävät sekä välimiehiä että asianajajia. Samoin se, että se lieventää tiukkoja oikeussääntöjä riitauttamismenettelyissä, luo nykyaikaiset välimiesmenettelyn puitteet, jotka vastaavat välimiesyhteisön huolenaiheita, tarpeita ja vaatimuksia sekä koko nykyaikaista oikeuskäytäntöä. Vaikka tuomioistuimen lähestymistapa eturistiriitakysymykseen on luonteeltaan huomattavasti tiukempi (ja ylittää IBA:n suuntaviivojen rajat), olisi väärin odottaa valitusten lisääntyvän vähitellen. Päinvastoin, juuri ratkaisevien perusnormien laadun ansiosta voidaan välttää aiheettomia viivytyksiä.

Tämän viimeaikaisen kehityksen valossa Itävalta on vahvistanut asemaansa nykyaikaisen lainsäädännön määrittelemänä ja tehokkaan korkeimman oikeuden varustamana välimiesmenettelyä suosivana lainkäyttöalueena. Vuodeksi 2020 Itävallassa on tarkoitus poistaa yksi viimeisistä jäljellä olevista välimiesmenettelyä koskevista rajoituksista (Baker McKenzie, The Year Ahead, 2020: s. 6(3)).^[1] Tällä hetkellä valtuutta tehdä välimiesmenettelysopimuksia toisen osapuolen puolesta koskevat tiukat säännöt, joihin kuuluu muun muassa vaatimus, että valtakirjan on oltava kirjallinen. Näitä vaatimuksia sanotaan lievennettävän tulevalla lainsäädännöllä, jonka vaikutukset jäävät nähtäväksi. Riittää, kun sanotaan, että Itävallan korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä koskeva suunnanmuutos lupaa olla hedelmällinen ja vahvistaa edelleen maan mainetta erittäin laadukkaana ja suosittuna välimiesmenettelyn paikkana.