Kirjoittajat
Aiemmin vuonna 2019 korkein oikeus katsoi, että kahdenvälisen sopimuksen perusteella Itävallan tuomioistuinten on sovellettava Iranin lakia Iranin kansalaisia koskevissa perintöasioissa (OGH | 2 Ob 170/18s). Iranin lain säännöksiä, joissa perilliset erotellaan sukupuolen perusteella, on kuitenkin pidettävä Itävallan oikeuden perusarvojen loukkauksina, ja ne olisi siten jätettävä soveltamatta.
Faktat
Tapauksessa oli kyse lesken hyväksi tehdystä pätemättömästä testamentista. Iranin lain mukaan tällainen pätemättömyys voidaan korjata tunnustamisella. Tämä oli riidanalaisen muutoksenhakumenettelyn peruskysymys.
Itävallan tasavallan ja Iranin keisarikunnan välisen ystävyys- ja sovintosopimuksen (BGBl 1966/45) 10 artiklan 3 kohdan mukaan perintöasiat on käsiteltävä Iranin lain mukaan. Iranin laki perustuu kuitenkin sukupuoleen perustuvaan erotteluun leskien ja leskien sekä poikien ja tyttärien välillä. Lesket ovat oikeutettuja neljäsosaan kuolleen puolisonsa perinnöstä, kun taas lesket ovat oikeutettuja vain yhteen kahdeksasosaan. Lisäksi vainajan pojilla on oikeus periä kaksi kertaa enemmän kuin tyttärillä.
Valituksessa keskityttiin näin ollen perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, pitäisikö kiintiöt määritellä Iranin lain mukaan vai rikkooko eri sukupuolta olevien perheenjäsenten syrjivä kohtelu Itävallan oikeusjärjestyksen perusteita.
Päätökset
Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että edellä mainittu erottelu on jyrkässä ristiriidassa Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa, muutoksenhakutuomioistuin omaksui päinvastaisen kannan. Hovioikeus katsoi, että oikeusjärjestyksen perusteita ei ole rikottu, koska epätasa-arvoiset perintöosuudet korjattiin sillä, että iranilaisen tavan mukaan poikien on huolehdittava tarvittavasta tuesta ja elatuksesta molemmille vanhemmilleen ja tarvittaessa sisaruksilleen.
Valittajan mukaan muutoksenhakutuomioistuin oli tehnyt virheen, kun se perusti päätöksensä miesten ja naisten eriarvoiseen kohteluun, joka oli vastoin Itävallan oikeuden perusarvoja. Hän väitti, että Iranin lainsäädännön mukaiset elatusapuvaatimukset eivät ole riittävän perusteltuja, kun otetaan huomioon niiden pätemättömyys tuomioistuinvaltuuston vakiintuneen yleisen järjestyksen mukaisesti.
Korkein oikeus vahvisti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion. Todetessaan, että ulkomaista lakia ei voida soveltaa, jos se on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joihin Itävallan laki perustuu, korkein oikeus vaati kaksitahoista tarkastelua:
- Ensinnäkin, aiheuttaako ulkomaisen lain soveltaminen erilaisen kohtelun tosiasioihin nähden?
- Toiseksi, missä määrin taustalla oleva riita osoittaa riittävää kotimaista suhdetta (eli läheistä yhteyttä Itävaltaan)?
Kommentti
Korkeimman oikeuden poikkeaminen sisällöllisestä tarkastelusta oli ratkaisevaa sen päätöksessä, jonka mukaan elatusapuvaatimukset eivät voi kompensoida drakonista vaikutusta, joka tällaiseen eriarvoiseen kohteluun liittyisi. Kansainvälisestä yksityisoikeudesta annetun lain 6 §:n mukaan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiset vieraan oikeuden säännökset jäävät näin ollen tehottomiksi. Nämä olosuhteet voivat kuitenkin olla toisenlaiset, jos ulkomaisen oikeuden soveltaminen vastaa testamentin tekijän ilmoitettua tahtoa.