LITIGATION

Tuomioistuinjärjestelmä

1. Mikä on siviilituomioistuinjärjestelmän rakenne?

Ensimmäisellä tasolla siviilioikeudenkäynnit pannaan vireille joko käräjäoikeudessa tai alueellisissa tuomioistuimissa.

Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia useimmissa vuokra- ja perheoikeuteen liittyvissä riita-asioissa (asiallinen toimivalta) ja asioissa, joissa riidan arvo on enintään 15 000 euroa (rahallinen toimivalta). Tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat valitukset tehdään alueellisille tuomioistuimille. Jos kyseessä on olennaisen tärkeä oikeuskysymys, asiasta voidaan valittaa lopullisesti korkeimpaan oikeuteen.

Aluetuomioistuimilla on rahamääräinen toimivalta asioissa, joissa riidan määrä ylittää 15 000 euroa, ja asiallinen toimivalta immateriaalioikeus- ja kilpailuasioissa sekä erilaisten erityissäädösten (julkisesta vastuusta annettu laki, tietosuojalaki, Itävallan ydinvastuulaki) nojalla. Valitukset on osoitettava ylemmille alueellisille tuomioistuimille. Kolmas ja viimeinen muutoksenhakukeino on korkein oikeus.

Kaupallisissa asioissa erityisiä kauppatuomioistuimia on ainoastaan Wienissä. Sen lisäksi edellä mainitut tavalliset tuomioistuimet päättävät kaupallisista asioista kaupallisina tuomioistuimina. Kaupallisia asioita ovat esimerkiksi kaupallisiin liiketoimiin liittyvät kanteet liikemiehiä tai yrityksiä vastaan, vilpillistä kilpailua koskevat asiat ja vastaavat. Muita erityistuomioistuimia ovat työtuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään kaikkia (entisestä) työsuhteesta johtuvia työnantajien ja työntekijöiden välisiä siviilioikeudellisia riita-asioita sekä sosiaaliturva- ja eläkeasioita. Sekä kauppaoikeudellisissa (sikäli kuin kauppatuomioistuimet päättävät lautakunnissa) että työoikeudellisissa asioissa maallikkotuomarit ja ammattituomarit päättävät yhdessä. Wienin muutoksenhakutuomioistuin ratkaisee asiat kartellioikeutena oikeudenkäynnin tasolla. Se on Itävallan ainoa kartellioikeus. Muutoksenhakuasiat ratkaisee korkein oikeus valituskartellituomioistuimena. Kartelliasioissa myös maallikkotuomarit istuvat tuomaristossa ammattituomareiden kanssa.

Tuomarit ja valamiehistöt

2. Mikä on tuomarin ja valamiehistön rooli siviiliprosessissa?

Verrattuna common law -maihin itävaltalaisten tuomareiden rooli on varsin inkvisitorinen: asiaankuuluvien tosiseikkojen selvittämiseksi tuomarit voivat määrätä todistajia saapumaan istuntoon, elleivät molemmat osapuolet vastusta tätä, tai muuten määrätä asiantuntijoita oman harkintansa mukaan. Joissakin menettelyissä tuomioistuin koostuu lautakunnasta, johon kuuluu "asiantuntijoita", erityisesti kilpailuasioissa, ja "valistuneita" maallikkotuomareita työoikeudellisissa ja yleisen edun mukaisissa asioissa.

Rajoituskysymykset

3. Mitkä ovat siviilioikeudellisten vaatimusten esittämisen määräajat?

Vanhentumisajat määräytyvät aineellisen oikeuden mukaan.

Vaatimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, kun ne ovat vanhentuneet. Vanhentuminen alkaa yleensä siitä, kun oikeutta olisi voitu ensimmäisen kerran käyttää. Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan pitkät ja lyhyet vanhentumisajat. Pitkä vanhentumisaika on 30 vuotta, ja sitä sovelletaan aina, kun erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on kolme vuotta (jota voidaan pidentää tai josta voidaan luopua), ja sitä sovelletaan esimerkiksi saataviin tai vahingonkorvausvaatimuksiin.

Yhden asianosaisen on nimenomaisesti vedottava vanhentumiseen, mutta sitä ei saa ottaa huomioon tuomioistuimen aloitteesta (viran puolesta).

Toimia edeltävä käyttäytyminen

4. Onko osapuolten otettava huomioon ennen kanteen nostamista esitettyjä näkökohtia?

Ei ole. Yleisenä käytäntönä on kuitenkin, että kantaja ilmoittaa vastapuolelleen ennen oikeudenkäynnin aloittamista.

Menettelyn aloittaminen

5. Miten siviilioikeudenkäynti pannaan vireille? Miten ja milloin asianosaisille ilmoitetaan oikeudenkäynnin alkamisesta? Ovatko tuomioistuimet kykeneviä käsittelemään asiamääränsä?

Menettely aloitetaan toimittamalla tuomioistuimelle kanneilmoitus. Kanne katsotaan virallisesti toimitetuksi, kun se on vastaanotettu.

Tiedoksianto tapahtuu tavallisesti kirjattuna kirjeenä (tai, kun asianajotoimiston edustajana on asianajaja, sähköisen tuomioistuinliikenteen eli tuomioistuimet ja asianajotoimistot yhdistävän sähköisen viestintäjärjestelmän välityksellä). Asiakirja katsotaan annetuksi tiedoksi sinä päivänä, jona se on fyysisesti toimitettu vastaanottajalle (tai asetettu nähtäväksi).

Euroopan unionissa sovelletaan tiedoksiantoasetusta (neuvoston asetus (EY) N:o 1348/2000 oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa). Kansainvälisten järjestöjen tai ulkomaalaisten, jotka nauttivat kansainvälisen julkisoikeuden mukaista koskemattomuutta, tiedoksiannot suoritetaan Itävallan ulkoasiainministeriön avustuksella. Kaikissa muissa tapauksissa tiedoksianto ulkomailla tapahtuu asiaa koskevien sopimusten (erityisesti Haagin siviiliprosessisopimuksen) mukaisesti.

Tiedoksianto tapahtuu tavallisesti kirjattuna kirjeenä (tai, kun asianajotoimisto edustaa asianajajaa, sähköisen oikeudenkäynnin eli tuomioistuimet ja asianajotoimistot yhdistävän sähköisen viestintäjärjestelmän välityksellä). Asiakirja katsotaan annetuksi tiedoksi sinä päivänä, jona se on fyysisesti toimitettu vastaanottajalle (tai asetettu nähtäväksi).

Euroopan unionissa sovelletaan tiedoksiantoasetusta (neuvoston asetus (EY) N:o 1348/2000 oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa). Kansainvälisten järjestöjen tai ulkomaalaisten, jotka nauttivat kansainvälisen julkisoikeuden mukaista koskemattomuutta, tiedoksiannot suoritetaan Itävallan ulkoasiainministeriön avustuksella. Kaikissa muissa tapauksissa tiedoksianto ulkomailla tapahtuu asiaa koskevien sopimusten (erityisesti Haagin siviiliprosessisopimuksen) mukaisesti.

Aikataulu

6. Mikä on tyypillinen menettely ja aikataulu siviilioikeudellisessa kanteessa?

Kanneilmoitus jätetään tuomioistuimeen ja toimitetaan vastaajalle, ja samalla annetaan määräys vastineen antamisesta. Jos vastaaja vastaa määräajassa (neljä viikkoa vastauksen vastaanottamisesta), pidetään valmisteluistunto, jonka tarkoituksena on lähinnä muotoilla jatkokäsittelyä keskustelemalla tärkeimmistä oikeudellisista ja tosiseikkoja koskevista kysymyksistä sekä todistusaineistoon liittyvistä kysymyksistä (asiakirjat, todistajat, asiantuntijat). Lisäksi voidaan keskustella sovintovaihtoehdoista. Kirjelmien vaihdon jälkeen seuraa pääkäsittely.

Ensimmäisessä oikeusasteessa vireillä olevien riita-asioiden keskimääräinen kesto on yksi vuosi. Monimutkaiset oikeudenkäynnit voivat kuitenkin kestää huomattavasti kauemmin. Muutoksenhakuvaiheessa päätös annetaan noin kuuden kuukauden kuluttua. Itävallan siviilioikeudellisissa riita-asioissa ei ole käytettävissä nopeutettuja oikeudenkäyntimenettelyjä.

Asianhallinta

7. Voivatko osapuolet valvoa menettelyä ja aikataulua?

Tuomioistuimet jakavat tapaukset tietyn senaatin säännöllisesti määrittelemien kriteerien mukaisesti.

Oikeudenkäyntiä valvoo ensisijaisesti aikataulusta vastaava tuomari. Tuomari määrää osapuolet toimittamaan kirjelmät ja esittämään todisteet tietyn ajan kuluessa. Tarvittaessa tuomari nimeää myös asiantuntijat. Osapuolet voivat kuitenkin tehdä menettelyyn liittyviä hakemuksia (esim. määräajan pidentämiseksi), mutta voivat myös sopia menettelyn lykkäämisestä.

Todisteet - asiakirjat

8. Onko asiakirjoja ja muita todisteita säilytettävä oikeudenkäynnin ajaksi? Onko asianosaisten jaettava asiaankuuluvat asiakirjat (myös ne, joista ei ole hyötyä heidän asiansa kannalta)?

Jos asianosainen onnistuu osoittamaan, että vastapuolella on hallussaan tietty asiakirja, tuomioistuin voi antaa asiakirjan toimittamista koskevan määräyksen, jos:

• hallussaan oleva osapuoli on nimenomaisesti viitannut kyseiseen asiakirjaan todisteena omien väitteidensä tueksi;
• hallussapitävällä osapuolella on lakisääteinen velvollisuus luovuttaa se toiselle osapuolelle; tai
• kyseinen asiakirja on laadittu molempien osapuolten oikeudellisen edun nimissä, se todistaa osapuolten keskinäisen oikeussuhteen tai se sisältää kirjallisia lausumia, jotka on annettu osapuolten välillä oikeustoimia koskevien neuvottelujen aikana.

Osapuoli ei ole velvollinen esittämään perhe-elämää koskevia asiakirjoja, jos vastapuoli rikkoo kunniavelvoitteita asiakirjojen toimittamisella, jos asiakirjojen luovuttaminen johtaa osapuolen tai jonkun muun henkilön häpäisemiseen tai siihen liittyy rikosoikeudellisen syytteen vaara, tai jos luovuttaminen rikkoo osapuolen valtion hyväksymää salassapitovelvollisuutta, josta se ei ole vapautettu, tai loukkaa liikesalaisuutta (tai muusta edellä mainittua vastaavasta syystä).

Sähköisten asiakirjojen luovuttamisesta tai sähköisen luovuttamisen hyväksyttävistä käytännöistä ei ole olemassa erityisiä sääntöjä. Myöskään ennen kanteen nostamista tapahtuvaa tietojen antamista koskevia sääntöjä ei ole olemassa.

Todisteet - etuoikeus

9. Ovatko jotkin asiakirjat salassa pidettäviä? Olisivatko myös yrityksen sisäisen lakimiehen (paikallisen tai ulkomaisen) neuvot salassa pidettäviä?

Asianajajien salassapitosäännösten mukaisesti asiakirjoja ei ole pakko esittää, ellei asianajaja ole neuvonut molempia osapuolia riidanalaiseen oikeustoimiin liittyen. Asianajajilla on oikeus kieltäytyä antamasta suullista todistusta, jos tiedot on annettu heidän käyttöönsä heidän ammatillisessa ominaisuudessaan.

Todisteet - oikeudenkäyntiä edeltävä käsittely

10. Vaihdetaanko todistajien ja asiantuntijoiden kirjallisia todisteita ennen oikeudenkäyntiä?

Ei - todistusaineisto otetaan oikeudenkäynnin aikana, ei ennen sitä. Osapuolten on esitettävä todisteet, jotka tukevat niiden väitteitä tai joiden osalta todistustaakka on niillä.

Todisteet - oikeudenkäynti

11. Miten todisteet esitetään oikeudenkäynnissä? Todistavatko todistajat ja asiantuntijat suullisesti?

Tärkeimpiä todistusaineistoja ovat asiakirjat, asianosaisten ja todistajien lausunnot, asiantuntijalausunnot ja oikeudellinen tarkastus. Kirjallisia todistajanlausuntoja ei hyväksytä.

Asiassa ei ole todistajanlausuntoja eikä kirjallisia todistajalausuntoja. Sen vuoksi todistajien on saavuttava istuntoon ja todistettava. Tuomari kuulustelee todistajia, minkä jälkeen osapuolten oikeudelliset edustajat esittävät (lisä)kysymyksiä.

Tähän velvollisuuteen liittyy rajoituksia (esim. asianajajien, lääkäreiden ja pappien etuoikeudet tai lähisukulaisten mahdollisen syyttämisen yhteydessä).

Kun (tavallinen) todistaja todistaa tosiseikkoja, asiantuntijatodistaja antaa tuomioistuimelle tietoa, jota tuomarilla ei voi olla. Asiantuntijatodistus esitetään oikeudenkäyntiä edeltävässä tuomioistuimessa. Osapuolet voivat pyytää asiantuntijatodistajaa, mutta hänet voidaan kutsua myös tuomarin omasta aloitteesta. Asiantuntijatodistajan on esitettävä havaintonsa raportissa. Kuulemisen aikana on annettava suullisia huomautuksia ja selvityksiä (jos osapuolet sitä pyytävät). Yksityisiä kertomuksia ei pidetä Itävallan siviiliprosessilaissa tarkoitettuina asiantuntijalausuntoina, vaan ne ovat yksityisen asiakirjan asemassa.

Koska samanaikaiselle todistelulle ei ole tilaa, tällaisia sääntöjä ei ole olemassa.

Väliaikaiset korjaustoimenpiteet

12. Mitä väliaikaisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä?

Väliaikaisten toimenpiteiden myöntämisestä säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa. Itävallan lainsäädännössä säädetään yleisesti kolmenlaisista väliaikaisista toimenpiteistä:

• rahasaatavan turvaamiseksi;
• erityisen suoritusvaatimuksen turvaamiseksi; ja
• oikeuden tai oikeussuhteen turvaamiseksi.

Osapuolet voivat kääntyä tuomioistuimen puoleen saadakseen apua todisteiden turvaamisessa sekä ennen kanteen nostamista että sen jälkeen. Vaadittu oikeudellinen intressi katsotaan todetuksi, jos todisteiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa tai jos on tarpeen tutkia esineen nykytilaa.

Korjaustoimenpiteet

13. Mitä aineellisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä?

Rahapoliittisille tuomioille maksettava lakisääteinen korko on neljä prosenttia vuodessa. Kaupallisista liiketoimista johtuviin rahasaamisiin sovelletaan kuitenkin lakisääteisen peruskoron lisäksi korkeampaa korkoa. Itävallan keskuspankki määrittelee korkeamman koron tällaisissa tapauksissa. Rangaistusluonteisia vahingonkorvauksia ei ole mahdollista saada.

Täytäntöönpano

14. Mitä täytäntöönpanokeinoja on käytettävissä?

Tuomioiden täytäntöönpanosta säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa.

Itävallan täytäntöönpanolainsäädännössä säädetään erityyppisistä täytäntöönpanotoimista. Erotetaan toisistaan rahasaatavaan tai erityiseen suoritusvaatimukseen kohdistuva täytäntöönpanoasiakirja ja se, mihin omaisuuserään ulosotto kohdistuu.

Yleisesti ottaen tavanomaiset täytäntöönpanomenetelmät ovat:

• omaisuuden takavarikointi;
• ulosmittaus ja saatavien siirto;
• pakollinen vuokraus; ja
• oikeustoimet.

Täytäntöönpanosta huolehtii ulosottomies, joka on tuomioistuimen toimeenpaneva henkilö ja jonka on noudatettava tuomioistuimen määräyksiä. Kiinteän omaisuuden osalta on käytettävissä kolmenlaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä:

• pakollinen kiinnitys;
• pakkohallinto, jonka tavoitteena on saada tuloja saatavan tyydyttämiseksi; ja
• kiinteän omaisuuden pakkomyynti.

Itävallan lainsäädännössä erotetaan irtaimen omaisuuden osalta toisistaan:

• saatavien ulosmittaus;
• aineellisten ja irtaimien esineiden kiinnittäminen;
• toimitussaatavien ulosmittaaminen kolmansilta velallisilta; ja
• muiden omistusoikeuksien takavarikointi.

Itävallan lainsäädännössä ei sallita tiettyjen erityissaatavien, kuten hoitotuen, vuokratuen, perheavustuksen ja stipendien, ulosmittausta.

Julkinen pääsy

15. Ovatko tuomioistuinkäsittelyt julkisia? Ovatko oikeudenkäyntiasiakirjat yleisön saatavilla?

Useimmissa tapauksissa tuomioistuinkäsittelyt ovat julkisia, mutta asianosainen voi pyytää tuomioistuinta sulkemaan yleisön pois käsittelystä edellyttäen, että asianosainen voi osoittaa, että yleisön poissulkemiseen on perusteltu syy.

Periaatteessa asiakirjoihin saavat tutustua vain menettelyn osapuolet. Kolmannet osapuolet voivat tutustua asiakirjoihin tai jopa liittyä menettelyyn, jos ne voivat osoittaa riittävän oikeudellisen edun (menettelyn mahdollisen lopputuloksen kannalta).

Kustannukset

16. Onko tuomioistuimella valtuudet määrätä oikeudenkäyntikuluista?

Tuomioistuin määrää lopullisessa tuomiossaan, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista (mukaan lukien oikeudenkäyntimaksut, oikeudenkäyntikulut ja tietyt muut asianosaisten kulut (esim. todisteiden turvaamisesta aiheutuvat kulut, matkakulut). Periaatteessa voittajalla on kuitenkin oikeus saada hävinneeltä osapuolelta korvaus kaikista oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta joko yhdessä tuomioistuimen pääasiaa koskevan päätöksen muutoksenhaun kanssa tai ilman sitä.

Itävallan oikeudenkäyntimaksulain mukaan kantajan (valittajan) on maksettava oikeudenkäyntikulut ennakkoon. Määrä määräytyy riidan määrän perusteella. Päätöksessä todetaan, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista tai missä suhteessa oikeudenkäyntikulut jaetaan.

Asianajajapalkkiot korvataan Itävallan asianajajapalkkiolain nojalla riippumatta siitä, mikä on voittaneen osapuolen ja hänen asianajajansa välinen sopimus. Näin ollen korvattava määrä voi olla pienempi kuin tosiasiallisesti maksettava asianajopalkkio, koska korvausvaatimus rajoittuu välttämättömiin kuluihin. Kulubudjetteja koskevia sääntöjä ei ole, joten oikeudenkäynnin kustakin vaiheesta ei tarvitse esittää yksityiskohtaista erittelyä.

Euroopan unionin ulkopuolella asuva kantaja voidaan pyynnöstä määrätä asettamaan vakuus, joka kattaa vastaajan mahdolliset oikeudenkäyntikulut, ellei kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa toisin määrätä. Tätä ei myöskään sovelleta, jos kantajan asuinpaikka on Itävallassa, tuomioistuimen (kustannus)päätös on täytäntöönpanokelpoinen kantajan asuinvaltiossa tai kantajalla on riittävästi kiinteää omaisuutta Itävallassa.

Rahoitusjärjestelyt

17. Ovatko asianosaiset voineet tehdä "no win, no fee" -sopimuksia tai muunlaisia ehdollisia tai ehdollisia palkkiojärjestelyjä asianajajien ja heidän asiakkaidensa välillä? Voivatko osapuolet nostaa kanteen kolmannen osapuolen rahoituksella? Jos vastaus on myönteinen, voiko kolmas osapuoli saada osuuden kanteen tuotosta? Voiko oikeudenkäynnin osapuoli jakaa riskinsä kolmannen osapuolen kanssa?

Jollei toisin ole sovittu, asianajajien palkkioihin sovelletaan Itävallan lakimiespalkkiolakia. Tuntipalkkiosopimukset ovat sallittuja ja yleisiä. Kertakorvaukset eivät ole kiellettyjä, mutta niitä käytetään harvemmin riita-asioissa. Satunnaispalkkiot ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosenttiosuutena tuomioistuimen myöntämästä summasta (pactum de quota litis).

Oikeusapua myönnetään osapuolille, joilla ei ole varaa maksaa kuluja ja palkkioita. Jos asianosainen pystyy osoittamaan, että hänen varansa ovat riittämättömät, oikeudenkäyntimaksuja ei peritä tai ne jopa jätetään perimättä, ja asianajaja annetaan maksutta.

Kolmannen osapuolen rahoitus on sallittua ja yleensä saatavilla suuremmille riita-alan summille (vähintään noin 50 000 euroa), mutta se on joustavampi palkkiosopimusten osalta. Palkkiosopimukset, joissa osa tuloista annetaan asianajajalle, ovat kiellettyjä.

Vakuutus

18. Onko saatavilla vakuutusta, joka kattaa kaikki tai osan osapuolen oikeudenkäyntikuluista?

Itävallassa on yleisesti saatavilla oikeuskuluvakuutuksia, jotka voivat - yksittäisestä vakuutuksesta riippuen - kattaa monenlaisia oikeuskäsittelystä aiheutuvia kustannuksia, mukaan lukien osapuolen kulut ja vastapuolen mahdollisen vastuun vastapuolen kuluista.

Ryhmäkanne

19. Voivatko riitapuolet, joilla on samankaltaisia vaatimuksia, käyttää kollektiivista oikeussuojakeinoa? Missä olosuhteissa tämä on sallittua?

Vaikka Itävallan siviiliprosessilaissa ei ole säännöksiä ryhmäkanteista, Itävallan korkein oikeus on katsonut, että "Itävallalle ominainen ryhmäkanne" on oikeudellisesti sallittu. Itävallan siviiliprosessilaki sallii saman kantajan samaa vastaajaa vastaan esittämien vaatimusten yhdistämisen.

Yhdistämistä voidaan hakea, jos tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään kaikki vaatimukset, jos sovelletaan samantyyppistä menettelyä tai jos asia on luonteeltaan samanlainen tosiseikkojen ja lainsäädännön osalta. Toinen mahdollisuus on organisoida joukkovaatimukset ja antaa ne laitokselle, joka sitten toimii yhtenä kantajana.

Valitus

20. Millä perusteella ja missä olosuhteissa osapuolet voivat hakea muutosta? Onko oikeus hakea muutosta?

Oikeudenkäyntiä käsittelevän tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tavanomaisin muutoksenhakukeinoin, ja muutoksenhakukeinoja voidaan hakea muutoksenhakutuomioistuimen tuomioon. Menettelyssä noudatetaan periaatteessa samoja sääntöjä kuin muutoksenhaussa (mutta se on hieman epävirallisempi).

Muutoksenhaku tuomioon keskeyttää tuomion lainvoimaisuuden ja - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - sen täytäntöönpanokelpoisuuden. Pääsääntöisesti uusia väitteitä, vaatimuksia, vastauksia ja todisteita ei saa esittää (ne jätetään huomiotta). Muita oikeussuojakeinoja ovat kumoamiskanteet tai oikeudenkäynnin uudelleen aloittamista koskevat kanteet.

Muutoksenhaku voidaan tehdä seuraavista neljästä syystä:

• menettelyvirheet;
• todisteiden perusteeton poissulkeminen;
• virheellinen tosiseikkojen ilmoittaminen; ja
• lain virheellinen soveltaminen.

Muutoksenhaun jälkeen muutoksenhakutuomioistuin voi kumota tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tai se voi joko muuttaa tai vahvistaa tuomion.

Korkeimpaan oikeuteen voidaan hakea muutosta vain, jos asia koskee yleisen edun mukaisen oikeudellisen kysymyksen ratkaisemista, eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta, tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aikaisemmat päätökset puuttuvat.

Ulkomaiset tuomiot

21. Mitä menettelyjä on olemassa ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten?

Itävallan tekemien lukuisten kahden- ja monenvälisten sopimusten lisäksi Itävallan täytäntöönpanolaki, Itävallan siviiliprosessilaki ja Itävallan oikeuspaikkalaki sääntelevät ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Jos lakisääteiset säännökset ja sovellettavat sopimusmääräykset ovat ristiriidassa keskenään, jälkimmäiset ovat ensisijaisia. Vaikka Itävallan oikeuskäytäntö ei ole sitovaa, se otetaan huolellisesti huomioon.

Itävalta on allekirjoittanut useita kahden- ja monenvälisiä sopimuksia. Tärkein niistä on Bryssel Ia -asetus (asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu toisinto)). Bryssel I a -asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt tuomioiden vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi Euroopan unionissa, ja sitä sovelletaan 10. tammikuuta 2015 tai sen jälkeen vireille pantuihin oikeudenkäynteihin.

Bryssel I a -asetus korvaa 22. joulukuuta 2000 annetun asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (Bryssel I -asetus, yhdessä Bryssel I a -asetuksen kanssa "Brysselin järjestelmä"), jota sovelletaan edelleen kaikkiin ennen 10. tammikuuta 2015 vireille pantuihin oikeudellisiin menettelyihin.

Täytäntöönpanokelpoisuuden perusedellytykset ovat seuraavat:

• tuomio on täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa tuomio on annettu;
• kansainvälisessä sopimuksessa tai kansallisessa lainsäädännössä määrätään nimenomaisesti Itävallan ja tuomion antaneen valtion välisestä vastavuoroisuudesta tuomioiden tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa;
• haastehakemus on annettu vastaajalle asianmukaisesti tiedoksi;
• täytäntöönpantava tuomio esitetään oikeaksi todistetun siirron kanssa; ja
• ei ole perusteita kieltäytyä tunnustamasta täytäntöönpanokelpoisuutta.

Täytäntöönpanoa hakevan osapuolen on pyydettävä täytäntöönpanolupaa asianomaiselta tuomioistuimelta. Täytäntöönpanolupahakemus on jätettävä velallisen kotipaikan tuomioistuimelle. Osapuoli voi yhdistää tämän hakemuksen täytäntöönpanolupahakemukseen. Tällöin tuomioistuin ratkaisee molemmat samanaikaisesti.

Kun ulkomainen tuomio on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi Itävallassa, sen täytäntöönpanossa noudatetaan samoja sääntöjä kuin kotimaisen tuomion täytäntöönpanossa, eli tuomioiden täytäntöönpanosta säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa.

Ulkomaiset menettelyt

22. Onko olemassa menettelyjä suullisen todistusaineiston tai asiakirjatodisteiden hankkimiseksi siviilioikeudenkäyntejä varten muilla lainkäyttöalueilla?

Euroopan unionissa menettelystä, joka koskee suullisen tai asiakirjoihin perustuvan todistusaineiston hankkimista muilta lainkäyttöalueilta, säädetään todistusaineistoasetuksessa (neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa). Tältä osin asetusta sovelletaan sekä suulliseen että asiakirjoihin perustuvaan todistusaineistoon, ja siinä säädetään, että oikeusapupyynnöt voidaan välittää suoraan tuomioistuinten välillä.

Kahdenvälisiä sopimuksia voidaan soveltaa oikeusapupyyntöihin Euroopan unionin ulkopuolella.

ARBITRAATIO

UNCITRAL-mallilaki

23. Perustuuko välimiesmenettelylaki UNCITRALin mallilakiin?

Kyllä - Itävallan välimiesmenettelylainsäädäntö (joka sisältyy Itävallan siviiliprosessilakiin (ACCP)) heijastelee pitkälti UNCITRALin kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskevaa mallia, mutta antaa samalla välimiesoikeudelle suuren määrän riippumattomuutta ja itsenäisyyttä.

Toisin kuin UNCITRALin mallilaissa, Itävallan lainsäädännössä ei tehdä eroa kotimaisten ja kansainvälisten välimiesmenettelyjen eikä kaupallisten ja ei-kaupallisten välimiesmenettelyjen välillä. Sen vuoksi työsuhteisiin ja kuluttajiin liittyviin asioihin sovelletaan erityissäännöksiä (nämä löytyvät ACCP:n 618 ja 617 §:stä).

Yleisemmin Itävallan välimiesmenettelylaista säädetään välimiesmenettelylain 577-618 §:ssä. Ne muodostavat yleiset puitteet välimiesmenettelyille sekä kotimaisten että kansainvälisten välimiesmenettelyjen osalta.

Välimiesmenettelysopimukset

24. Mitkä ovat täytäntöönpanokelpoisen välityssopimuksen muotovaatimukset?

Välimiesmenettelyä koskevien sopimusten on oltava kirjallisia (ACCP 581 §). Täytäntöönpanokelpoisen välityssopimuksen muotovaatimukset ovat ACCP-sopimuksen 581-585 §:ssä.

Välimiesmenettelysopimuksen on oltava:

• Osapuolet on yksilöitävä riittävästi (niiden on oltava ainakin määritettävissä);
• riidan kohde on määriteltävä riittävän tarkasti suhteessa tiettyyn oikeussuhteeseen (riidan on oltava ainakin määriteltävissä, ja se voi rajoittua tiettyihin riitoihin tai kattaa kaikki riidat);
• riittävän tarkasti määriteltävä osapuolten aikomus ratkaista riita välimiesmenettelyssä, jolloin osavaltion tuomioistuinten toimivalta on suljettu pois; ja
• sisältyä joko osapuolten allekirjoittamaan kirjalliseen asiakirjaan tai telekopioihin, sähköposteihin tai muuhun osapuolten väliseen viestintään, joka säilyttää todisteet sopimuksesta.

Kuluttajiin ja työntekijöihin sovelletaan erityissäännöksiä (nämä ovat ACCP-sopimuksen 617 ja 618 §:ssä).

Välimiehen valinta

25. Jos välimiesmenettelysopimuksessa ja mahdollisissa asiaa koskevissa säännöissä ei mainita asiasta mitään, kuinka monta välimiestä nimitetään ja miten heidät nimitetään? Onko oikeutta riitauttaa välimiehen nimitys rajoitettu?

ACCP:ssä on välimiesten nimittämistä koskevia oletusmääräyksiä. Jos välimiesmenettelyä koskevassa sopimuksessa ei mainita asiasta mitään ja jos osapuolet eivät ole sopineet asiasta, Itävallan välimiesmenettelylaissa säädetään kolmesta välimiehestä koostuvasta tuomioistuimesta (ACCP-sopimuksen 586 §:n 2 momentti).

Osapuolet voivat vapaasti sopia menettelystä, jolla välimiehen nimeäminen riitautetaan (ACCP-sopimuksen 589 §). Tältä osin välimies voidaan riitauttaa vain, jos on olemassa olosuhteita, jotka antavat aihetta perusteltuihin epäilyihin hänen puolueettomuudestaan tai riippumattomuudestaan, tai jos hänellä ei ole osapuolten sopimaa pätevyyttä. Osapuoli voi riitauttaa välimiehen, jonka se on nimittänyt tai jonka nimittämiseen se on osallistunut, ainoastaan syistä, jotka se saa tietoonsa sen jälkeen, kun välimies on nimitetty tai kun se on osallistunut nimittämiseen.

Välimiesvaihtoehdot

26. Mitä vaihtoehtoja on välimiehen tai välimiesten valinnassa?

Riippumatta siitä, onko välimiehet nimittävän viranomaisen nimeämiä vai osapuolten nimeämiä, välimiehiltä voidaan vaatia tiettyä kokemusta ja taustaa kyseisestä riita-asiasta. Tällaisia vaatimuksia voivat olla esimerkiksi ammatillinen pätevyys tietyllä alalla, oikeudellinen pätevyys, tekninen asiantuntemus, kielitaito tai tietty kansalaisuus.

Monet välimiehet ovat yksityisiä asianajajia, toiset taas akateemikkoja. Muutamissa riita-asioissa, jotka koskevat pääasiassa teknisiä kysymyksiä, paneeliin kuuluu teknikkoja ja juristeja.

Välimiesmenettelysopimukseen voidaan sisällyttää pätevyysvaatimuksia, mikä edellyttää suurta varovaisuutta, koska se voi aiheuttaa esteitä nimitysprosessissa (eli riitaa siitä, täyttyvätkö sovitut vaatimukset).

Välimiesmenettely

27. Sisältyykö kansalliseen lainsäädäntöön aineellisia vaatimuksia noudatettavasta menettelystä?

Osapuolet voivat vapaasti sopia menettelysäännöistä (esimerkiksi viittaamalla erityisiin välimiesmenettelysääntöihin) ACCP:n pakottavien määräysten rajoissa. Jos osapuolet eivät ole sopineet säännöistä tai laatineet omia sääntöjään, välimiesoikeus hoitaa välimiesmenettelyn asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, jollei ACCP:n pakottavista määräyksistä muuta johdu.

Välimiesmenettelyn pakollisiin sääntöihin kuuluu, että välimiesten on oltava ja pysyttävä puolueettomina ja riippumattomina. Heidän on ilmoitettava kaikista olosuhteista, jotka saattavat antaa aihetta epäillä heidän puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan. Osapuolilla on oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ja esittää asiansa. Muita mandaattisääntöjä ovat välitystuomio, jonka on oltava kirjallinen, ja perusteet, joilla tuomio voidaan riitauttaa.

Lisäksi välimiesoikeuden on sovellettava osapuolten valitsemaa aineellista oikeutta, muussa tapauksessa se soveltaa sopivaksi katsomaansa lakia.

Tuomioistuimen väliintulo

28. Millä perusteella tuomioistuin voi puuttua välimiesmenettelyyn?

Itävallan tuomioistuimet voivat puuttua välimiesmenettelyyn vain silloin, kun se on nimenomaisesti sallittua välimiesmenettelyä koskevan yleissopimuksen 577-618 §:n nojalla. Sekä toimivaltaisella tuomioistuimella että välimiesoikeudella on toimivalta myöntää välitoimia välimiesmenettelyn tukemiseksi. Osapuolet voivat sulkea pois välimiesoikeuden toimivallan välitoimien osalta, mutta he eivät voi sulkea pois tuomioistuimen toimivaltaa välitoimien osalta.

Väliaikaisten toimenpiteiden täytäntöönpano kuuluu tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.

Tuomioistuinten väliintulo rajoittuu välitoimien määräämiseen, välimiesten nimittämisessä avustamiseen, välitystuomion hylkäämistä koskevien päätösten uudelleentarkasteluun, välimiehen toimeksiannon ennenaikaiseen päättämiseen, välitoimien ja turvaamistoimien täytäntöönpanoon, tuomioistuimen avustamiseen sellaisissa oikeudellisissa toimissa, joita välimiesoikeus ei ole toimivaltainen suorittamaan, välitystuomion kumoamista koskevan hakemuksen ratkaisemiseen, välitystuomion olemassaolosta tai puuttumisesta päättämiseen sekä välitystuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon.

Väliaikainen huojennus

29. Onko välimiehillä valtuudet myöntää välitoimia?

Kyllä - välimiesoikeudella on laajat valtuudet määrätä väliaikaisia toimenpiteitä osapuolen hakemuksesta, jos se katsoo sen tarpeelliseksi vaateen täytäntöönpanon varmistamiseksi tai peruuttamattoman vahingon estämiseksi. Toisin kuin tuomioistuinkäsittelyssä käytettävissä olevat väliaikaiset oikeussuojakeinot, välimiesoikeus ei ole rajoitettu tiettyihin lueteltuihin oikeussuojakeinoihin. Oikeussuojakeinojen olisi kuitenkin oltava yhteensopivia täytäntöönpanolainsäädännön kanssa, jotta vältetään vaikeudet täytäntöönpanovaiheessa. Tältä osin välimiesoikeus voi pyytää osapuolta asettamaan asianmukaisen vakuuden tällaisten toimenpiteiden yhteydessä, jotta vältetään kevytmieliset pyynnöt (ACCP-sopimuksen 593 §:n 1 momentti).

Välimiesoikeus - tai välimiesoikeuden suostumuksella mikä tahansa osapuoli - voi pyytää tuomioistuinta suorittamaan oikeudellisia toimia (esim. haasteen tiedoksianto, todisteiden vastaanottaminen), joihin välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa.

Palkinto

30. Milloin ja missä muodossa sopimus on toimitettava?

Välitystuomioiden muotovaatimukset löytyvät ACCP-sopimuksen 606 §:stä, ja ne ovat yhdenmukaiset oletussäännösten kanssa. Muotovaatimusten mukaan välitystuomion on oltava:

• kirjallisesti;
• menettelyyn osallistuvien välimiesten allekirjoittama;
• näyttää sen myöntämispäivämäärän;
• näyttää välimiesoikeuden kotipaikan; ja
• ilmoitettava syyt, joihin se perustuu. Välimiestuomiolla on tuomioistuimen lopullisen ja sitovan tuomion vaikutus (ACCP 607 §).

Valitus

31. Millä perusteella tuomioon voi hakea muutosta tuomioistuimelta?

Välimiesmenettelyn tuomiota vastaan voidaan hakea muutosta ainoastaan tuomioistuimessa, joka kumoaa tuomion. Tämä koskee myös tuomioistuimen toimivaltaa koskevia välitystuomioita. Tuomioistuimet eivät voi tutkia välitystuomiota sen asiasisällön osalta. Kumoamishakemus on jätettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kantaja on vastaanottanut välitystuomion. Välitystuomioon ei voi hakea muutosta.

Välitystuomio on kumottava, jos:

• voimassa olevaa välityssopimusta ei ole olemassa tai jos välimiesoikeus on kieltänyt toimivaltansa, vaikka voimassa oleva välityssopimus on olemassa;
• jos asianosainen ei ole kyennyt tekemään pätevää välityssopimusta;
• jos asianosaiselle ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä tai jos hän ei muuten ole voinut esittää asiaansa;
• jos välitystuomio koskee riitaa, joka ei kuulu välityssopimuksen soveltamisalaan, tai jos se sisältää päätöksiä asioista, jotka eivät kuulu välityssopimuksen tai osapuolten välimiesmenettelyn piiriin;
• jos välimiesoikeuden kokoonpano tai kokoonpano on ollut vastoin asianomaista sääntöä; ja
• jos välimiesmenettely on toteutettu Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisesti.

Lisäksi tuomio voidaan kumota, jos on olemassa edellytykset, joiden täyttyessä tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tekemällä muutoksenhakukirjelmä ACCP:n 530 §:n 1 momentin 1-5 kohdan mukaisesti. Tämä säännös määrittää olosuhteet, joissa rikolliset teot johtivat tietyn tuomion antamiseen. Hakemus tuomion kumoamiseksi näillä perusteilla on jätettävä neljän viikon kuluessa siitä päivästä, jona kyseistä rikollista tekoa koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi ja sitovaksi.

Tuomio voidaan myös kumota, jos riita-asia ei ole kansallisen oikeuden mukaan riitautettavissa.

Täytäntöönpano

32. Mitä menettelyjä on olemassa ulkomaisten ja kotimaisten tuomioiden täytäntöönpanemiseksi?

Välimiestuomioiden täytäntöönpanomenettelystä säädetään sekä välimiesmenettelyä koskevassa yleissopimuksessa (614 §) että Itävallan täytäntöönpanolaissa (409 §).

Ulkomaiset välitystuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia Itävallan ratifioimien kahden- tai monenvälisten sopimusten perusteella. Tärkeimmät näistä oikeudellisista välineistä ovat vuoden 1958 New Yorkin yleissopimus ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja vuoden 1961 eurooppalainen yleissopimus kansainvälisestä kaupallisesta välimiesmenettelystä. Täytäntöönpanomenettelyt ovat tältä osin pääosin samat kuin ulkomaisten tuomioiden osalta.

Kotimaiset välitystuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia samalla tavalla kuin kotimaiset tuomiot.

Kustannukset

33. Voiko asian voittanut osapuoli periä oikeudenkäyntikulunsa takaisin?

Kustannusten osalta välimiesoikeuksilla on laajempi harkintavalta ja ne ovat yleensä vapaamielisempiä kuin tuomioistuimet. Välimiesoikeudella on harkintavaltaa kulujen jakamisessa, mutta sen on otettava huomioon tapauksen olosuhteet ja erityisesti menettelyn lopputulos. Nyrkkisääntönä on, että oikeudenkäyntikulut seuraavat tapahtumaa, ja hävinnyt osapuoli vastaa niistä, mutta välimiesoikeus voi tehdä myös muita johtopäätöksiä, jos se on tapauksen olosuhteiden kannalta tarkoituksenmukaista.

ACCP ei mainitse, minkälaisia kustannuksia voidaan korvata. Jos kuluja ei kuitata keskenään, välimiesoikeuden on mahdollisuuksien mukaan määriteltävä korvattavien kulujen määrä samalla, kun se päättää kuluvelvollisuudesta. Yleensä myös tuntiveloitusten perusteella lasketut asianajopalkkiot ovat korvattavia.

Poikkeuksen edellä mainittuun sääntöön muodostaa ACCP-sopimuksen 609 §:n 2 momentti, jonka mukaan välimiesoikeus voi päättää kantajan velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut, jos se on todennut, ettei se ole toimivaltainen välimiesmenettelyä koskevan sopimuksen puuttumisen vuoksi.

VAIHTOEHTOINEN RIIDANRATKAISU

ADR-tyypit

34. Millaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä käytetään yleisesti? Onko jokin tietty vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely suosittu?

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa.

Lisäksi useat ammatilliset elimet (asianajajat, julkiset notaarit, lääkärit, rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumekanismeja, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.

Sovittelua säännellään siviilioikeudellisesta sovittelusta annetulla lailla. Sovittelijan avulla saavutettu ratkaisu ei kuitenkaan ole täytäntöönpanokelpoinen tuomioistuimessa.

ADR-menettelyä koskevat vaatimukset

35. Onko riita- tai välimiesmenettelyn osapuolilla velvollisuus harkita vaihtoehtoista riidanratkaisua ennen oikeudenkäyntiä tai sen aikana? Voiko tuomioistuin pakottaa osapuolet osallistumaan ADR-menettelyyn?

Ei - Itävallan lainsäädännössä ei ole yleisiä vaatimuksia, jotka velvoittaisivat sovintoratkaisuun tai edellyttäisivät, että osapuolet harkitsisivat vaihtoehtoista riidanratkaisua ennen välimiesmenettelyn tai oikeudenkäynnin aloittamista. Ei kuitenkaan ole harvinaista, että tuomarit kannustavat oikeudenkäynnin alussa epävirallisesti osapuolia tutkimaan sovintovaihtoehtoja tai kääntymään ensin sovittelijoiden puoleen.

MUUTA

Mielenkiintoisia ominaisuuksia

36 .Onko riidanratkaisujärjestelmässä jotakin erityisen mielenkiintoista, jota ei ole käsitelty missään edellisistä kysymyksistä?

Ei sovelleta.

PÄIVITYS JA SUUNTAUKSET

Viimeaikainen kehitys

37. Onko riitojenratkaisun uudistamista koskevia ehdotuksia? Milloin mahdolliset uudistukset tulevat voimaan?

Täytäntöönpanolain muutokset tulivat voimaan 1. tammikuuta 2019. Näillä muutoksilla annetaan nyt oikeus tutustua vireillä olevia täytäntöönpanomenettelyjä koskeviin tietoihin. Asianajajat ja notaarit voivat saada tietoja täytäntöönpanotuomioistuimesta, asian numerosta ja täytäntöönpanomenettelyn kohteena olevan velan määrästä. Tietokanta on saatavilla verkossa, ja sen tarkoituksena on auttaa mahdollisia kantajia arvioimaan mahdollisten vastaajiensa luottokelpoisuutta ennen tuomioistuin- tai välimiesmenettelyn aloittamista.

Toinen viimeaikainen kehitys on Itävallan korkeimman oikeuden päätös, jossa vahvistetaan, että ulkomaisen tuomion oikeusvoimavaikutus koskee kaikkia Itävallassa käytävän oikeudenkäynnin vaiheita. Tämä on erityisen tärkeää, koska päätöksessä selvennetään, että lainvoiman vaikutus koskee myös vireillä olevia muutoksenhakumenettelyjä. Itävallan korkein oikeus korosti, että tämä pätee molempiin oikeusvoimaa koskeviin kysymyksiin - nimittäin yksinoikeuteen (ne bis in idem) ja ulkomaisten tuomioiden sitovuus. Lisäksi Itävallan korkein oikeus selvensi, että muutoksenhakumenettelyssä sovellettavaa uudistamiskieltoa sovelletaan vain uusiin tosiseikkoihin ja uusiin todisteisiin, eikä se siten estä muutoksenhakutuomioistuinta tarkastelemasta uuden ulkomaisen päätöksen lainvoimaista vaikutusta.

Coronavirus

38. Mitä hätälainsäädäntöä, hätäapuohjelmia ja muita erityisalallesi ominaisia aloitteita osavaltiosi on toteuttanut pandemian torjumiseksi? Onko olemassa olevia valtion ohjelmia, lakeja tai asetuksia muutettu näiden ongelmien ratkaisemiseksi? Mitä parhaita käytäntöjä suositellaan asiakkaille?

Välimiesmenettely

Arkistointi ja toimittaminen

Wienin kansainvälisen välimieskeskuksen (VIAC) hallintotoimisto on pyrkinyt varmistamaan välimiesmenettelyjen jatkuvuuden koko pandemian ajan, joten se on työskennellyt etätyönä vuoden 2020 alusta lähtien, ja sen asianhallintapalvelut ovat pysyneet täysin toimintakykyisinä vuonna 2019 käyttöönotetun sähköisen asianhallintajärjestelmän ansiosta. Vaikka Wienin välimiesmenettely- ja sovittelusääntöjen 2018 (Wienin säännöt) 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti kannustetaan toimittamaan kaikki kirjallinen aineisto ja liiteasiakirjat sähköisesti, osapuolia on nimenomaisesti pyydetty toimittamaan paperiversiot vastaajapuolen aloittamisasiakirjoista (Wienin sääntöjen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti). Oletussääntönä on edelleen, että osapuolten olisi luotettava paperikopioihin, ellei niiden toimittaminen osoittautuisi epäkäytännölliseksi tai ellei niitä voida toimittaa kohtuullisessa ajassa.

Etä- ja henkilökohtaiset kuulemiset

Vastauksena osavaltiotason asetuksiin VIAC julkaisi kesäkuussa 2020 etäkuulemisia koskevan käytännön tarkistuslistan, jossa välimiehille ja osapuolille annetaan laajoja ohjeita tällaisten menettelyjen kohtuullisuuden ja soveltuvuuden määrittämiseksi. Pöytäkirja tarjoaa kattavan yleiskatsauksen mahdollisista toimenpiteistä, joita voidaan käyttää seuraavien seikkojen osalta:

• etäkuulemisten toteuttamiskelpoisuuden määrittäminen: huomioon otettavia tekijöitä ovat esimerkiksi aikavyöhykkeet, teknologiayhteydet, asianosaisten sijainti ja lukumäärä, kuulemisen kesto ja luonne;
• asianmukaisen etäkäsittelyn valinta ja sopivien kuulemista edeltävien valmistelutoimenpiteiden toteuttaminen: vaikka pöytäkirja antaa välimiesoikeudelle huomattavan harkintavallan välimiesmenettelyn toteuttamisessa, sen on toimittava tehokkaasti ja kustannustehokkaasti (Wienin sääntöjen 28 artiklan mukaisesti) ja otettava asianmukaisesti huomioon perusperiaatteet, kuten osapuolten oikeus tulla kuulluksi. Siinä suositellaan myös ennen kuulemista järjestettävää konferenssia ja esitetään hallinnollisia ja teknisiä tekijöitä, jotka on otettava huomioon etukäteen (esim. kuulemisen etiketti, tietoturva, nauhoitukset, kustannukset ja tilajärjestelyt); ja
• etäkuulemispöytäkirjan laatiminen ja sen noudattamisen varmistaminen: toisin kuin Wienin säännöissä, joissa ei mainita "etäkuulemisen sallittavuutta" ja edellytetään "suullista kuulemista" vain osapuolten nimenomaisesta pyynnöstä, pöytäkirjassa vahvistetaan, että nämä määräykset täyttyvät, jos osapuolet voivat esittää asiansa suullisesti (etäkuulemista koskevan käytännön tarkistuslistan sivu 2).

Koska pöytäkirja ei ole luonteeltaan tyhjentävä eikä sitova, sitä voidaan soveltaa yleisesti ja sitä voidaan käyttää minkä tahansa välityslaitoksen hallinnoimissa välimiesmenettelyissä. Tästä kehityksestä huolimatta 30. toukokuuta 2020 alkaen fyysisiä kuulemisia voidaan jälleen kerran järjestää VIAC:n tiloissa erityisehdoin ja rajoitetusti.

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynnit

Kovid-19-kriisin puhkeamisen jälkeen ja sen jälkeen 16. maaliskuuta 2020 voimaan tulleiden tiukkojen lukitustoimenpiteiden täytäntöönpanon seurauksena Itävallan parlamentti on esittänyt useita lainsäädäntöpaketteja, joilla on pyritty puuttumaan kriisin vaikutuksiin oikeusjärjestelmään. COVID-19-JuBG:n hyväksyminen aiheutti sen, että useimmat prosessuaaliset määräajat keskeytettiin ja lähes kaikki suulliset kuulemiset peruttiin tai lykättiin. Hiljattain annettujen sääntöjen mukaan oikeuslaitoksen rakennusten käyttömahdollisuuksia rajoitettiin merkittävästi, ja täytäntöönpanotoimet rajoitettiin kiireellisiin ja asianmukaisen oikeudenkäytön kannalta välttämättömiin toimiin. Kun nämä hallituksen määräämät määräykset korvattiin vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä 30. huhtikuuta 2020 jälkeen, suulliset kuulemiset jatkuivat toukokuussa 2020, ja videokonferenssitekniikan kysyntä ja käyttö on sittemmin jatkuvasti lisääntynyt.

Videokonferenssit

Vaikka videokonferenssien käyttö Itävallan oikeudenkäynneissä ei olekaan uutta, se on toistaiseksi rajoittunut tapauksiin, joissa on täytetty erityiset edellytykset (Itävallan siviiliprosessilain 277 §, mukaan lukien asianosaisten matkustusesteet). Pyrkimyksenä helpottaa siviilioikeudenkäyntien jatkamista ja etäkäsittelyä edellä mainituissa säännöissä on laajennettu aiempia digitalisointipyrkimyksiä siten, että koko oikeudenkäynti voidaan suorittaa videokonferenssitekniikan avulla (sovelletaan vuoden 2020 loppuun asti) edellyttäen, että:

• asianmukaisen viestintätekniikan käyttömahdollisuus voidaan varmistaa (3 Abs 1 Z 1 1 kohta). COVID-19-JuBG; on huomattava, että täytäntöönpano- ja maksukyvyttömyysmenettelyt voidaan edelleen toteuttaa videoneuvottelun välityksellä ilman asianosaisten suostumusta, paitsi jos osallistumiseen ei ole tarvittavia teknisiä välineitä);
• osapuolet antavat molemminpuolisen suostumuksensa kyseisen tekniikan käyttöön, joka katsotaan annetuksi, jollei sitä vastusteta tuomioistuimen asettamassa kohtuullisessa määräajassa (3 Abs 1 Z 1 1 § COVID-19-JuBG); ja
• osapuolet voivat todistaa, että heille itselleen tai henkilöille, joiden kanssa he ovat välttämättömässä yksityisessä ja ammatillisessa yhteydessä, aiheutuu lisääntynyt terveysriski (3 Abs 2 kohta COVID-19-JuBG).

Videokuulemiset kutsutaan oikeussaliin, ja ne pysyvät yleisölle avoimina, jollei turvatoimista muuta johdu (henkilöiden välistä etäisyyttä koskevat säännöt, suojanaamarit ja -suojat oikeussalissa, rajoitettu hissin käyttö, lämpötilalukemat). Muiden kuin asianosaisten osallistumista näihin kuulemisiin ei ole tarkoitus järjestää verkossa. Videokonferenssitekniikan käytön tarkoituksenmukaisuuden määrittäminen on tällä hetkellä yksinomaan tuomioistuimen harkinnassa (tuomarin on tutkittava, mitkä toimenpiteet voivat olla tarpeen terveysriskien vuoksi ja missä määrin niiden toteuttaminen voidaan taata). Itävallan korkeimman oikeuden 23. heinäkuuta 2020 antamassa käänteentekevässä päätöksessä (Docket 18 ONc 3/20s) on käsitelty huolenaiheita, jotka liittyvät videokonferenssikuulustelujen sallittavuuteen etäyhteydellä haastemenettelyjen yhteydessä. Sen lisäksi, että päätös tarjoaa käytännön ohjeita oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden noudattamisen varmistamiseksi, se on myös luonut ennakkotapauksen, sillä siinä todetaan, että tällaiset kuulemiset eivät johda osapuolten perusoikeuksien loukkaamiseen (oikeus tulla kuulluksi ja tasavertaiseen kohteluun) eivätkä muodosta perusteita välimiesoikeuden riitauttamiselle tai välitystuomion kumoamiselle.

Covid-19-pandemia on epäilemättä muuttanut ja tulee jatkossakin muuttamaan nykyisiä välimiesmenettely- ja oikeudenkäyntikäytäntöjä. Osapuolia kannustetaankin laatimaan varautumissuunnitelma ja arvioimaan uusia toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseksi nopeasti ja tehokkaasti. Seuraavia menetelmiä kannattaa harkita:

• henkilökohtaisten kuulemisten lykkääminen;
• mahdollistaa riidan ratkaiseminen "papereissa";
• katsoo, että kaikki vaateet tai niiden osat on ratkaistava välimiesmenettelyssä;
• etäkuulemisten järjestäminen ja videokonferenssitekniikan käyttöön liittyvien hyötyjen arviointi; ja
• nykyisten liiketoimintasopimusten tarkistaminen:
  • määrittää, voidaanko sopimusvelvoitteita noudattaa ja vahingonkorvauksia lieventää;
  • harkittava muiden sopimuksen mukaisten oikeussuojakeinojen soveltuvuutta (takuu, virhe, riskinsiirtoa koskevat määräykset jne.);
  • arvioida, johtavatko hallituksen asettamista rajoituksista johtuvat liiketoiminnan keskeytykset ja tappiot ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisen irtisanomislausekkeen mukaiseen korvausoikeuteen; ja
  • selvittää kansainvälisten investointisopimusten sovellettavuus.