15. heinäkuuta 2011(1) korkein oikeus vahvisti, että asianosaisen yleisoikeudellinen seuraaja katsotaan "samaksi asianosaiseksi", kuten tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 27 artiklassa säädetään.

Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samasta asiasta ja samojen asianosaisten välillä kanne, minkä tahansa muun tuomioistuimen kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan lykättävä asian käsittelyä siihen asti, kunnes sen tuomioistuimen toimivalta, jossa kanne on ensin nostettu, on ratkaistu.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan käsitettä "sama kanneperuste" olisi tulkittava ja sovellettava siten, että se edistää asetuksen tarkoitusta eikä niinkään asianomaista kansallista prosessioikeutta. Yhteisöjen tuomioistuin tulkitsee riidan kohdetta laajasti.

Tuomioistuin totesi, että tämä ei tarkoita sitä, että vaaditun oikeussuojan on oltava samanlainen, mutta koska molemmat oikeusriidat koskevat samaa kysymystä, vain johdonmukainen ratkaisu on mahdollinen molempien osapuolten kannalta. Asetuksen 27 artiklan tarkoituksena on välttää ristiriitaisten tuomioiden syntyminen asetuksen 34 artiklan 3 kohdan yhteensopimattomuuslausekkeessa tarkoitetulla tavalla. Vaatimuksen sanamuodolla ei myöskään ole merkitystä. Asetuksen 27 artiklaa sovelletaan, vaikka kielteistä toteamuskannetta vastaan nostettaisiinkin myöhemmin täytäntöönpanokanne.

Tuomioistuin totesi lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan saman asianosaisen käsitettä voidaan poikkeustapauksissa soveltaa myös sellaisiin asianosaisiin, jotka eivät osallistu suoraan menettelyyn mutta joihin päätös vaikuttaa pakottavasti.

Kun otetaan huomioon yleisseuraannon vaikutukset, ei olisi asetuksen keskeisen tarkoituksen mukaista (eli estää kalliit rinnakkaiset oikeudenkäynnit ja samaa asiaa käsittelevien eri kansallisten tuomioistuinten ristiriitaiset päätökset) olla kohtelematta yleisseuraannon jatkajaa 27 artiklassa määritellyn saman asianosaisen tavoin.

Menettelyn lykkäämistä ei saa tehdä riippuvaiseksi sen tuomioistuimen toimivallan tai toimivallan tutkimisesta, jossa asia on ensin pantu vireille, vaikka kantaja väittäisi, että vastaaja on etuosto-oikeudellaan halunnut saada perusteettoman sijaintiedun.

Loppuviitteet

(1) Korkein oikeus, OGH 15. heinäkuuta 2011, 8 Ob 149/10k.