1. Oikeudenkäynti Alustavat seikat

1.1 Minkälainen oikeusjärjestelmä alueellanne on? Onko lainkäyttöalueellanne olemassa siviiliprosessia koskevia sääntöjä?

Itävalta on siviilioikeudellinen maa, joten lait on kodifioitu kokoelmiin. Siviiliprosessisäännöt sisältyvät erilaisiin säädöksiin, kuten esim:

• Itävallan toimivaltalaki ("Jurisdiktionsnorm", AJA), jolla säännellään tuomioistuinten organisaatiota ja toimivaltaa;
• Itävallan siviiliprosessilaki ("Zivilprozessordnung", ACCP), joka sääntelee riita-asioiden käsittelyä siviilituomioistuimissa; ja
• Itävallan täytäntöönpanolaki ("Exekutionsordnung", AEC), jossa määritellään tuomioiden (sekä välitystuomioiden ja alustavien oikeussuojakeinojen) täytäntöönpano.

Lisäksi Itävalta on, muun muassaBrysselin yleissopimus ja Luganon yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla ("Brysselin yleissopimus") sekä Luganon yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

1.2 Miten siviilituomioistuinjärjestelmä on jäsennelty alueellanne? Mitkä ovat eri muutoksenhakuasteet ja onko olemassa erityistuomioistuimia?

Ensimmäisellä tasolla siviilioikeudellinen menettely pannaan vireille joko käräjäoikeudessa (""Bezirksgerichte") tai alueelliset tuomioistuimet ("Landesgerichte").

Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia useimmissa vuokra- ja perheoikeuteen liittyvissä riita-asioissa (asiallinen toimivalta) ja asioissa, joissa riidan arvo on enintään 15 000 euroa (rahallinen toimivalta). Tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat valitukset tehdään alueellisille tuomioistuimille. Jos kyseessä on oikeudellisesti merkittävä oikeudellinen kysymys, voidaan tehdä toinen lopullinen muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen ("Oberster Gerichtshof"); ks. jäljempänä.

Aluetuomioistuimilla on rahamääräinen toimivalta asioissa, joissa riidan määrä ylittää 15 000 euroa, ja asiallinen toimivalta immateriaalioikeus- ja kilpailuasioissa sekä erilaisten erityissäädösten (julkisesta vastuusta annettu laki, tietosuojalaki, Itävallan ydinvastuulaki) nojalla. Valitukset on osoitettava ylemmille alueellisille tuomioistuimille ("Oberlandesgerichte"). Kolmas ja viimeinen muutoksenhaku menee korkeimpaan oikeuteen.

Pääsääntöisesti asiasta voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen vain, jos asia koskee yleisen edun mukaisen oikeudellisen kysymyksen ratkaisemista eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aiemmat ratkaisut puuttuvat.

Kaupallisissa asioissa erityiset kauppatuomioistuimet ("Handelsgericht und Bezirksgericht für Handelssachen") on olemassa vain Wienissä. Tämän lisäksi edellä mainitut tavalliset tuomioistuimet tekevät päätöksiä kauppatuomioistuimina. Kaupallisia asioita ovat esimerkiksi elinkeinonharjoittajia tai yrityksiä vastaan nostetut kanteet, jotka liittyvät kaupallisiin liiketoimiin, vilpilliseen kilpailuun liittyvät asiat jne. Muita erityistuomioistuimia ovat työtuomioistuimet ("Arbeits-und Sozialgericht"), jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään kaikkia (entisestä) työsuhteesta johtuvia työnantajien ja työntekijöiden välisiä siviilioikeudellisia riitoja sekä sosiaaliturva- ja eläkeasioita. Sekä kaupallisissa (siltä osin kuin kauppatuomioistuimet päättävät lautakunnissa) että työoikeudellisissa asioissa maallikkotuomarit ja ammattituomarit päättävät yhdessä. Wienin muutoksenhakutuomioistuin ratkaisee asiat kartellioikeutena ("Cartell Court").Kartellgericht") kokeilutasolla. Tämä on Itävallan ainoa kartellituomioistuin. Muutoksenhakuasiat ratkaistaan korkeimmassa oikeudessa muutoksenhakukartellituomioistuimena ("Kartellobergericht"). Myös kartelliasioissa maallikkotuomarit istuvat tuomaristossa ammattituomareiden kanssa.

1.3 Mitkä ovat siviilioikeudenkäynnin tärkeimmät vaiheet alueellanne? Mikä on niiden perustana oleva aikataulu (kuvailkaa lyhyesti myös mahdolliset nopeutetut oikeudenkäyntimenettelyt)?

Vaatimusosoitus ("Klage") jätetään tuomioistuimeen ja toimitetaan vastaajalle sekä annetaan määräys vastineen antamisesta (""Klagebeantwortung"). Jos vastaaja vastaa ajoissa, järjestetään valmisteluistunto, jonka tarkoituksena on lähinnä muotoilla jatkomenettelyä keskustelemalla tärkeimmistä oikeudellisista ja tosiseikkoja koskevista kysymyksistä sekä todistusaineistoon liittyvistä kysymyksistä (asiakirjat, todistajat, asiantuntijat jne.). Lisäksi voidaan keskustella sovintovaihtoehdoista. Kirjelmien vaihdon jälkeen seuraa pääkäsittely(t). Ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnin keskimääräinen kesto on yksi vuosi. Monimutkaiset oikeudenkäynnit voivat kuitenkin kestää huomattavasti kauemmin. Muutoksenhakuvaiheessa päätös annetaan noin kuuden kuukauden kuluttua. Itävallan siviilioikeudellisissa riita-asioissa ei ole käytettävissä nopeutettuja oikeudenkäyntimenettelyjä.

1.4 Miten paikallinen oikeuslaitos suhtautuu yksinomaista toimivaltaa koskeviin lausekkeisiin?

Toimivaltaa koskevat keskinäiset sopimukset ovat sallittuja, ellei laki sitä nimenomaisesti kiellä. Jos sovelletaan pätevää oikeuspaikkalauseketta, tuomioistuinten (jos niiden toimivallasta ei ole sovittu) on jätettävä asia tutkimatta.

1.5 Mitkä ovat siviilioikeudenkäyntien kustannukset alueellanne? Kuka vastaa näistä kustannuksista? Onko kulujen budjetointia koskevia sääntöjä?

Oikeudenkäyntikulut koostuvat oikeudenkäyntimaksuista ja tarvittaessa asiantuntijoiden, tulkkien ja todistajien palkkioista. Itävallan oikeudenkäyntimaksulain ("Gerichtsgebührengesetz"), kantajan (valittajan) on maksettava ennakkoa oikeudenkäyntikuluista. Määrä määräytyy riidanalaisen määrän perusteella. Päätöksessä ilmoitetaan, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista tai missä suhteessa oikeudenkäyntikulut jaetaan. Asianajajapalkkiot korvataan Itävallan asianajajapalkkiolain ("Rechtsanwaltstarifgesetz"). Kulubudjetteja koskevia sääntöjä ei ole; sen vuoksi ei ole edellytyksiä esittää yksityiskohtaista erittelyä riita-asian kustakin vaiheesta tai yksilöidä jo aiheutuneita ja arvioituja kustannuksia ja kuluja.

1.6 Onko oikeudenkäyntien rahoittamista koskevia erityissääntöjä lainkäyttöalueellanne? Ovatko satunnaispalkkio- tai ehdolliset palkkiojärjestelyt sallittuja?

Jollei toisin ole sovittu, asianajajien palkkioihin sovelletaan Itävallan lakimiespalkkiolakia. Tuntipalkkiosopimukset ovat sallittuja ja yleisiä. Kertakorvaukset eivät ole kiellettyjä, mutta niitä käytetään harvemmin riita-asioissa. Satunnaispalkkiot ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosenttiosuutena tuomioistuimen myöntämästä summasta ("contingency fees").pactum de quota litis").

Oikeusapu ("Verfahrenshilfe") myönnetään osapuolille, joilla ei ole varaa maksaa kuluja ja palkkioita. Jos asianosainen voi osoittaa, että hänen varansa ovat riittämättömät, oikeudenkäyntimaksuja ei peritä tai niistä jopa luovutaan, ja asianajaja annetaan maksutta.

Jos ulkomaalainen nostaa kanteen, vastaajan pyynnöstä on maksettava takuumaksu oikeudenkäyntikuluja varten, ellei kansainvälisessä sopimuksessa toisin määrätä. Tätä ei sovelleta, jos kantajan asuinpaikka on Itävallassa, tuomioistuimen (kustannus)päätös on täytäntöönpanokelpoinen kantajan asuinvaltiossa tai kantajalla on riittävästi kiinteää omaisuutta Itävallassa.

1.7 Onko saatavan tai kanneperusteen siirtämiselle rajoituksia teidän lainkäyttöalueellanne? Voiko riita-asian ulkopuolinen osapuoli rahoittaa riita-asian?

Yksi ainoa kanne, joka sisältää useita vaatimuksia, on sallittu, jos vaatimukset siirretään toiselle oikeussubjektille; tämä oikeussubjekti toimii ainoana kantajana, jos vaatimukset perustuvat samaan tai samankaltaiseen oikeudelliseen tai tosiasialliseen perusteeseen. Korkein oikeus on hyväksynyt tämän käsitteen.

Kolmannen osapuolen rahoitus on sallittua ja yleensä saatavilla suuremmille riita-alan summille (vähintään noin 50 000 euroa), mutta se on joustavampi palkkiosopimusten osalta. Huomaa, että palkkiosopimukset, joissa osa tuloista annetaan asianajajalle, ovat kiellettyjä.

1.8 Voiko asianosainen saada vakuuden tai takauksen oikeudenkäyntikuluistaan?

Euroopan unionin ulkopuolella asuva kantaja voidaan pyynnöstä määrätä asettamaan vakuus, joka kattaa vastaajan mahdolliset oikeudenkäyntikulut, ellei kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa toisin määrätä.

2. Ennen menettelyn aloittamista

2.1 Onko menettelyssä noudatettava jotakin erityistä muodollisuutta ennen menettelyn aloittamista?

Ei ole.

2.2 Mitä vanhentumisaikoja sovelletaan eri vaatimuslajeihin siviilioikeudenkäyntien vireillepanossa? Miten ne lasketaan? Käsitelläänkö määräaikoja aineellisena vai prosessioikeudellisena kysymyksenä?

Vanhentumisajat määräytyvät aineellisen oikeuden mukaan.

Vaatimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, kun ne ovat vanhentuneet. Vanhentuminen alkaa yleensä siitä, kun oikeutta olisi voitu ensimmäisen kerran käyttää. Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan pitkä ja lyhyt vanhentumisaika. Pitkä vanhentumisaika on 30 vuotta, ja sitä sovelletaan aina, kun erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on kolme vuotta, ja sitä sovelletaan esimerkiksi saataviin tai vahingonkorvausvaatimuksiin.

Yhden asianosaisen on nimenomaisesti vedottava vanhentumiseen, mutta sitä ei saa ottaa huomioon tuomioistuimen aloitteesta ("viran puolesta").

3. Menettelyn aloittaminen

3.1 Miten siviilioikeudenkäynnit pannaan vireille (tiedoksianto ja tiedoksianto) alueellanne? Mitä eri tiedoksiantotapoja on käytössä? Mikä on tiedoksiantopäivämäärä? Miten tiedoksianto tapahtuu lainkäyttöalueenne ulkopuolella? Onko teidän lainkäyttöalueellanne käytössä jokin ensisijainen tapa toimittaa tiedoksianto ulkomaisissa oikeudenkäynneissä?

Menettely aloitetaan toimittamalla vaatimusilmoitus ("Klage") tuomioistuimelle. Vaatimus katsotaan virallisesti toimitetuksi, kun se on vastaanotettu.

Tiedoksianto tapahtuu tavallisesti kirjattuna kirjeenä (tai, kun asianajotoimiston edustajana on asianajaja, sähköisen oikeudenkäynnin eli tuomioistuimet ja asianajotoimistot yhdistävän sähköisen viestintäjärjestelmän välityksellä). Asiakirja katsotaan tiedoksiannetuksi sinä päivänä, jona se on fyysisesti toimitettu vastaanottajalle (tai asetettu nähtäväksi).

EU:ssa sovelletaan palveluasetusta (neuvoston asetus (EY) N:o 1348/2000). Kansainvälisten järjestöjen tai kansainvälisen julkisoikeuden mukaista koskemattomuutta nauttivien ulkomaalaisten tiedoksianto tapahtuu Itävallan ulkoasiainministeriön avustuksella. Kaikissa muissa tapauksissa tiedoksianto ulkomailla tapahtuu asiaa koskevien sopimusten (erityisesti Haagin siviiliprosessisopimuksen) mukaisesti.

3.2 Ovatko kanteen nostamista edeltävät väliaikaiset oikeussuojakeinot käytettävissä lainkäyttöalueellanne? Miten niitä haetaan? Mitkä ovat tärkeimmät perusteet niiden saamiseksi?

Löytämismenettelyjä ei ole olemassa.

Osapuolet voivat kuitenkin kääntyä tuomioistuimen puoleen saadakseen apua todisteiden turvaamisessa sekä ennen kanteen nostamista että sen jälkeen. Vaadittu oikeudellinen intressi katsotaan todetuksi, jos todisteiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa tai jos on tarpeen tutkia esineen nykytilaa.

Väliaikaista oikeussuojaa voidaan myöntää erilaisin toimenpitein, kuten pankkitilien jäädyttämispäätöksin tai takavarikoimalla omaisuutta, kuten tontteja. Lisäksi kolmansia osapuolia voidaan määrätä olemaan maksamatta saatavia.

3.3 Mitkä ovat kantajan vaatimusten pääkohdat?

Kanteessa on mainittava tosiseikat, jotka muodostavat kanteen perustan, esitettävä sitä tukevat todisteet ja täsmennettävä vaadittu oikeussuojakeino. Jos maksusuoritusmääräystä ei vaadita, riidan määrä on määriteltävä.

3.4 Voidaanko kirjelmiä muuttaa? Jos on, onko rajoituksia?

Kirjelmiin tehdyt muutokset voidaan yleensä hyväksyä.

Mitä tulee itse vaatimusosoitukseen, kun se on annettu tiedoksi, sitä voidaan muuttaa vain toisen osapuolen suostumuksella. Tuomioistuimet voivat kuitenkin myöntää muutoksen myös ilman vastaajan suostumusta, jos tuomioistuimen toimivalta säilyy ja jos ei ole olemassa merkittävien viivästysten vaaraa.

Lisäselvitysten osalta on olemassa menettelyyn liittyviä rajoituksia. Periaatteessa tosiseikat on esitettävä ennen ensimmäistä istuntoa; esimerkiksi lisänäyttöpyynnöt ja oikeudellisia kysymyksiä koskevat lausumat hyväksytään siihen asti, kunnes ensimmäisen oikeusasteen menettely on päättynyt.

3.5 Voiko kirjelmiä peruuttaa? Jos vastaus on myönteinen, missä vaiheessa ja mitä seurauksia siitä on?

Valituskirjelmät voidaan peruuttaa milloin tahansa (myös valituksen käsittelyssä ennen käsittelyn päättymistä), jos kantaja peruuttaa olennaisen vaatimusoikeutensa. Ilman tällaista luopumista vastaajan olisi suostuttava peruuttamiseen. Joka tapauksessa kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista, eli hänen on korvattava ne vastapuolelle (vastapuolille).

4. Vaateen puolustaminen

4.1 Mitkä ovat vastineen pääkohdat? Voiko vastaaja esittää vastakanteen (vastakanteet) tai kuittauspyynnön?

Vastineessa on esitettävä tosiseikat, esitettävä todisteet ja esitettävä täsmennetty vaatimus (periaatteessa vaatimus hylkäämisestä kokonaan tai osittain).

Vastaaja voi joko nostaa vastakanteen ("Widerklage") tai vaatia kuittausta ("Aufrechnungseinrede").

Vastaväite on itsenäinen vaatimus, joka kuitenkin liittyy läheisesti päävaatimukseen.

Kuittauksen tavoitteena on saada tuomioistuin hylkäämään päävaatimus sillä perusteella, että se voidaan kuitata kantajaa vastaan jo olemassa olevaa vaatimusta vastaan.

Kuittaus ei edellytä, että tuomioistuin on toimivaltainen vastaajan vaatimuksen osalta, mutta vastakanne voidaan hyväksyä vain, jos tuomioistuin on toimivaltainen vaatimuksen osalta.

Kuittaus ei myöskään aiheuta oikeudenkäyntimaksuja.

4.2 Mikä on määräaika, jonka kuluessa vastine on annettava tiedoksi?

Määräaika on neljä viikkoa. Jos vastaaja ei toimita vastinettaan ajoissa, voidaan (pyynnöstä) saada yksipuolinen tuomio.

4.3 Onko siviilioikeusjärjestelmässänne mekanismi, jonka avulla vastaaja voi siirtää vastuun tai jakaa sen nostamalla kanteen kolmatta osapuolta vastaan?

Tällaista mekanismia ei ole olemassa. Vaikka riidan kohde siirretään kolmannelle osapuolelle oikeudenkäynnin aikana, siirronsaaja (esim. ostaja) ei voi liittyä menettelyyn ilman vastapuolen suostumusta.

4.4 Mitä tapahtuu, jos vastaaja ei puolusta vaatimusta?

Kantaja pyytää tuomioistuinta antamaan yksipuolisen tuomion.

4.5 Voiko vastaaja kiistää tuomioistuimen toimivallan?

Vastaaja voi kiistää tuomioistuimen toimivallan, mutta hänen on tehtävä se mahdollisimman pian eli ennen kuin hän esittää vastauksensa käräjäoikeudessa tai vastauksensa yhteydessä alueellisessa tuomioistuimessa.

5. Yhdistäminen ja yhdistäminen

5.1 Onko siviilioikeusjärjestelmässänne mekanismi, jonka avulla kolmas osapuoli voidaan tarvittaessa ottaa mukaan meneillään olevaan oikeudenkäyntiin? Jos on, mitkä ovat nämä olosuhteet?

Kolmannen osapuolen väliintulo on sallittua, jos tuleva tuomio saattaa vaikuttaa kolmannen osapuolen oikeudelliseen asemaan.

5.2 Mahdollistaako siviilioikeusjärjestelmänne kahden oikeudenkäynnin yhdistämisen asianmukaisissa olosuhteissa? Jos vastaus on myönteinen, mitkä ovat nämä olosuhteet?

Tuomioistuimet voivat ajan ja kustannusten säästämiseksi yhdistää kaksi (tai useampia) oikeudenkäyntiä, jotka koskevat samoja asianosaisia, vaikka lopullinen tuomio on julistettava asianosaisille erikseen.

5.3 Käytetäänkö teillä jaettuja oikeudenkäyntejä/käsittelyn jakamista?

Tuomioistuimet voivat kyllä jakaa menettelyn ja käsitellä erikseen vaatimukset, jotka on esitetty yhdessä hakemuksessa.

6. Tuomioistuinten tehtävät ja valtuudet

6.1 Onko siviilituomioistuimissa toimivallassanne käytössä jokin erityinen tapausten jakojärjestelmä? Miten asiat jaetaan?

Tuomioistuimet jakavat tapaukset tietyn senaatin säännöllisesti määrittelemien kriteerien mukaisesti.

6.2 Onko tuomioistuimilla teidän lainkäyttöalueellanne erityisiä toimivaltuuksia asianhallinnassa? Mitä väliaikaisia hakemuksia osapuolet voivat tehdä? Mitkä ovat kustannusvaikutukset?

Oikeudenkäyntiä valvoo ensisijaisesti aikataulusta vastaava tuomari. Tuomari määrää osapuolet toimittamaan kirjelmät ja esittämään todisteet tietyn ajan kuluessa. Tarvittaessa tuomari nimeää myös asiantuntijat. Osapuolet voivat kuitenkin tehdä menettelyyn liittyviä hakemuksia (esim. määräajan pidentämiseksi), mutta voivat myös sopia menettelyn lykkäämisestä.

6.3 Millaisia seuraamuksia tuomioistuimilla on teidän lainkäyttöalueellanne valtuudet määrätä osapuolelle, joka ei noudata tuomioistuimen määräyksiä tai ohjeita?

Valtuudet määrätä osapuolille seuraamuksia ovat rajalliset. Jos kirjelmiä ei jätetä ajoissa, ne voidaan jättää huomiotta; osapuolet voivat kuitenkin antaa suullisia lausuntojaan (lopullisen) istunnon loppuun asti.

Jos todistaja jättää saapumatta kuulemiseen tai todistamatta ilman pätevää syytä, määrätään hallinnollinen seuraamus. Tällaiset kieltäytymiset otetaan huomioon myös todisteita punnittaessa. Tuomioistuimilla on myös valtuudet ottaa todistajia valaehtoisesti kuultaviksi.

6.4 Onko tuomioistuimilla teidän lainkäyttöalueellanne valtuudet poistaa osa kanteesta tai hylätä asia kokonaan? Jos on, missä vaiheessa ja missä olosuhteissa?

Tuomioistuimet käsittelevät vain ne osat esityksistä, joita ne pitävät ratkaisun kannalta merkityksellisinä. Täydellinen hylkääminen voidaan tehdä vain perustellulla lopullisella kirjallisella päätöksellä.

6.5 Voivatko siviilituomioistuimet teidän lainkäyttöalueellanne antaa summaarisen tuomion?

Pyynnöstä annetaan yksipuolinen tuomio, jos vastaaja ei toimita vastinetta ajoissa tai ei saavu ensimmäiseen istuntoon.

Jos vaatimuksessa vaaditaan maksusuoritusmääräystä ja riidan kohteena oleva summa on alle 75 000 euroa, maksusuoritusmääräys annetaan (vaatimusilmoituksen perusteella) sen sijaan, että pyydettäisiin toimittamaan vastine, eikä vastausta. Jos vastaaja ei vastaa määräajassa, kantaja saa täytäntöönpanokelpoisen oikeuden ja voi edetä täytäntöönpanovaiheeseen. Jos vastaaja vastaa, seuraa tavanomainen oikeudenkäynti.

6.6 Onko tuomioistuimilla teidän lainkäyttöalueellanne valtuudet keskeyttää tai lykätä oikeudenkäyntiä? Jos on, missä olosuhteissa?

Menettelyä lykätään, jos osapuolet niin sopivat tai (molemmat) eivät saavu istuntoon.

Menettely lopetetaan joko lain nojalla, esimerkiksi jos osapuoli on maksukyvytön tai lakkaa olemasta, tai tuomioistuimen päätöksellä tuomarin harkitsemien eri syiden perusteella.

7. Julkistaminen

7.1 Mitkä ovat lainkäyttöalueellanne voimassa olevat siviiliprosessien julkisuutta koskevat perussäännöt? Onko mahdollista saada tietoja ennen kanteen nostamista? Onko olemassa sellaisia asiakirjaluokkia, joiden osalta ei vaadita asiakirjojen luovuttamista? Onko sähköisten asiakirjojen luovuttamista koskevia erityissääntöjä tai hyväksyttäviä käytäntöjä sähköisen luovuttamisen toteuttamiseksi, kuten ennakoivaa koodausta?

Jos asianosainen onnistuu osoittamaan, että vastapuolella on hallussaan tietty asiakirja, tuomioistuin voi antaa asiakirjan toimittamista koskevan määräyksen, jos: i) hallussaan oleva osapuoli on nimenomaisesti viitannut kyseiseen asiakirjaan todisteena omien väitteidensä tueksi; ii) hallussaan olevalla osapuolella on lakisääteinen velvollisuus luovuttaa asiakirja toiselle osapuolelle; tai iii) kyseinen asiakirja on laadittu molempien osapuolten oikeudellisen edun mukaisesti, se todistaa osapuolten keskinäisen oikeussuhteen tai sisältää kirjallisia lausumia, jotka on tehty osapuolten välillä oikeustoimesta käytyjen neuvottelujen aikana.

Ennen kanteen nostamista annettavia tietoja koskevia sääntöjä ei ole olemassa.

Osapuoli ei ole velvollinen esittämään perhe-elämää koskevia asiakirjoja, jos vastapuoli rikkoo asiakirjojen toimittamisella kunniavelvoitteita, jos asiakirjojen luovuttaminen johtaa osapuolen tai jonkun muun henkilön häpäisemiseen tai siihen liittyy rikosoikeudellisen syytteen vaara, tai jos luovuttaminen rikkoo osapuolen sellaista valtion hyväksymää salassapitovelvollisuutta, josta ei ole vapautettu, tai loukkaa liikesalaisuutta (tai muusta edellä mainittuun rinnastettavasta syystä).

Sähköisten asiakirjojen luovuttamisesta tai sähköisen luovuttamisen hyväksyttävistä käytännöistä ei ole olemassa erityisiä sääntöjä.

7.2 Mitkä ovat salassapitosäännöt siviilioikeudenkäynneissä teidän lainkäyttöalueellanne?

Asianajajien salassapitosäännösten mukaisesti asiakirjoja ei ole pakko esittää, ellei asianajaja ole neuvonut molempia osapuolia riidanalaiseen oikeustoimiin liittyen. Asianajajilla on oikeus kieltäytyä antamasta suullista todistusta, jos tiedot on annettu heidän käyttöönsä heidän ammatillisessa ominaisuudessaan.

7.3 Mitkä ovat lainkäyttöalueenne säännöt, jotka koskevat kolmansien osapuolten suorittamaa tietojen luovuttamista?

Tuomioistuin voi määrätä kolmansia osapuolia luovuttamaan tietoja, jos: i) kolmannella osapuolella on oikeudellinen velvollisuus luovuttaa tietty asiakirja pyynnön esittäneelle osapuolelle; tai ii) asiakirja on laadittu sekä kolmannen osapuolen että pyynnön esittäneen osapuolen oikeudellisen edun mukaisesti, se todistaa heidän välillään olevan oikeussuhteen tai se sisältää kirjallisia lausumia, jotka on annettu heidän välillään oikeustoimia koskevien neuvottelujen aikana.

7.4 Mikä on tuomioistuimen rooli siviilioikeudenkäynneissä tapahtuvassa tietojen julkistamisessa teidän lainkäyttöalueellanne?

Ks. kysymys 7.1 edellä. Todistelumenettelyn muotoutuu pääasiassa tuomarin toimesta.

7.5 Onko oikeudenkäyttöalueellanne rajoituksia, jotka koskevat tietojen luovuttamisella saatujen asiakirjojen käyttöä?

Ei, tällaisia rajoituksia ei ole.

8. Todisteet

8.1 Mitkä ovat lainkäyttöalueenne perussäännöt todistelua varten?

Todisteet otetaan vastaan oikeudenkäynnin aikana, ei ennen sitä. Osapuolten on esitettävä todisteet, jotka tukevat niiden väitteitä tai joiden osalta todistustaakka on niillä.

8.2 Minkälaiset todisteet ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät? Entä erityisesti asiantuntijatodisteet?

Tärkeimpiä todistusaineistoja ovat asiakirjat, asianosaisten ja todistajien lausunnot, asiantuntijalausunnot ja oikeudellinen tarkastus.

Kirjallisia todistajanlausuntoja ei hyväksytä.

Vaikka asiantuntijat antavat raporttinsa kirjallisessa muodossa, heitä pyydetään usein osallistumaan kuulemistilaisuuteen antamaan lisäselvityksiä ja vastaamaan lisäkysymyksiin suullisesti.

8.3 Onko tosiseikkoja koskevien todistajien kutsumista ja todistajanlausuntojen tai todistajanlausuntojen antamista koskevia erityissääntöjä?

Asiassa ei ole todistajanlausuntoja eikä kirjallisia todistajalausuntoja.

Todistajat ovat velvollisia saapumaan kuulemiseen ja todistamaan. Seuraamusten osalta katso edellä oleva kysymys 6.3.

Tähän velvollisuuteen liittyy rajoituksia, esimerkiksi asianajajien, lääkäreiden ja pappien etuoikeudet tai lähisukulaisten mahdollisen syytteeseen asettamisen yhteydessä.

Tuomari kuulustelee todistajia, minkä jälkeen osapuolten oikeudelliset edustajat esittävät (lisä)kysymyksiä.

8.4 Onko olemassa erityisiä sääntöjä, jotka koskevat asiantuntijatodistajien ohjeistamista, asiantuntijalausuntojen laatimista ja asiantuntijatodistelun antamista tuomioistuimessa? Onko olemassa erityisiä sääntöjä, jotka koskevat samanaikaista asiantuntijatodistelua? Onko asiantuntija velkaa velvollisuutensa asiakkaalle vai tuomioistuimelle?

Asiantuntijatodistaja avustaa tuomioistuinta. Kun (tavallinen) todistaja todistaa tosiseikkoja, asiantuntijatodistaja antaa tuomioistuimelle tietoa, jota tuomarilla ei voi olla. Asiantuntijatodistus esitetään oikeudenkäyntiä varten. Asiantuntijatodistaja voidaan kutsua asianosaisten pyynnöstä, mutta myös tuomarin omasta aloitteesta. Asiantuntijatodistajan on esitettävä havaintonsa raportissa. Suullisia huomautuksia ja selvityksiä on annettava kuulemisen aikana (jos osapuolet sitä pyytävät). Yksityisiä raportteja ei pidetä ACCP:ssä tarkoitettuina asiantuntijalausuntoina, vaan niillä on yksityisen asiakirjan asema.

Koska samanaikaiselle todistelulle ei ole tilaa, tällaisia sääntöjä ei ole olemassa.

9. Tuomiot ja määräykset

9.1 Minkä tyyppisiä tuomioita ja määräyksiä siviilituomioistuimet voivat teidän lainkäyttöalueellanne antaa ja missä olosuhteissa?

Tuomioistuimen pääasiaa koskevia päätöksiä kutsutaan tuomioiksi ("Tuomio"). Yleensä ne annetaan kirjallisena pari kuukautta viimeisen kuulemisen jälkeen.

Laiminlyöntituomioiden osalta ks. kysymys 6.5 edellä.

Menettelyyn liittyviä päätöksiä kutsutaan määräyksiksi ("Päätös").

9.2 Millaiset valtuudet paikallisilla tuomioistuimilla on tehdä päätöksiä vahingonkorvauksista/koroista/oikeudenkäynnin kustannuksista?

Oikeudenkäyntikuluja koskeva päätös on osa tuomioistuimen lopullista päätöstä. Siihen voidaan hakea muutosta erikseen. Asian voittaneelle osapuolelle on korvattava kaikki kulut, mukaan lukien Itävallan lakimiesmaksulain perusteella lasketut asianajopalkkiot, siltä osin kuin se on voittanut ("pro rata").

Vahingonkorvausta ja korkoa koskevat päätökset tehdään, jos ne ovat perusteltuja, niitä pyydetään ja niistä säädetään sovellettavassa aineellisessa oikeudessa.

9.3 Miten kotimainen/ulkomainen tuomio voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön?

Jos vastaaja ei täytä tuomiossa määrättyjä saatavia, kantaja voi hakea pakkotäytäntöönpanoa.

Tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia, kun niistä on tullut lainvoimaisia ja sitovia (esim. jos niistä ei ole valitettu määräajassa).

Täytäntöönpanoa koskevat menettelysäännöt sisältyvät AEC:hen.

Eurooppalainen ("Bryssel") yleissopimus ja Luganon yleissopimus ovat tärkeimmät ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat monenväliset sopimukset. Lisäksi on olemassa pari kahdenvälistä sopimusta.

Kansallisen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano edellyttää tuomioistuimen päätöstä, joka annetaan, jos yleiset edellytykset (menettelyn hyväksyttävyys, kyky olla asianosainen tai nostaa kanne jne.) täyttyvät.

Jotta ulkomaiset tuomiot olisivat täytäntöönpanokelpoisia, ne edellyttävät muodollista julistusta täytäntöönpanokelpoisuudesta, joka on annettava, jos tuomio on täytäntöönpanokelpoinen tuomion antaneen maan säännösten mukaisesti ja jos vastavuoroisuus on taattu valtiosopimuksissa tai asetuksella. Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia päättämään ex parte. Päätökseen voidaan kuitenkin hakea muutosta.

Euroopan unionin päätösten osalta tunnustaminen tapahtuu automaattisesti edellä mainittujen yleissopimusten mukaisesti.

9.4 Mitkä ovat muutoksenhakusäännöt toimivaltaanne kuuluvan siviilituomioistuimen tuomioon?

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tavanomaisin muutoksenhakukeinoin ("Berufung") ja valitukset muutoksenhakutuomioistuimen tuomiosta ("Tarkistus"); ks. kysymys 1.2 edellä.

Myös menettelylliset tuomioistuimen määräykset voidaan riitauttaa ("Rekurs"); menettelyssä noudatetaan periaatteessa samoja sääntöjä kuin muutoksenhaussa (mutta se on hieman epävirallisempi).

Muutoksenhaku tuomioon keskeyttää tuomion lainvoimaisuuden ja - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - sen täytäntöönpanokelpoisuuden.

Pääsääntöisesti uusia väitteitä, vaatimuksia, vastineita ja todisteita ei saa esittää (ne jätetään huomiotta).

Muita oikeussuojakeinoja ovat kumoamiskanteet tai oikeudenkäynnin uudelleen aloittamista koskevat kanteet.

Muutoksenhaun jälkeen muutoksenhakutuomioistuin voi kumota tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tai se voi joko muuttaa tai vahvistaa tuomion.

10. Selvitys

10.1 Onko lainkäyttöalueellanne olemassa virallisia mekanismeja, joilla osapuolia kannustetaan sovittelemaan vaateet tai jotka helpottavat sovitteluprosessia?

ACCP:ssä ei säädetä pakollisesta sovittelusta eikä sitovasta sovittelusta tai välimiesmenettelystä. Silti ei ole harvinaista, että tuomarit kannustavat oikeudenkäynnin alussa epävirallisesti osapuolia tutkimaan sovintovaihtoehtoja tai kääntymään ensin sovittelijoiden puoleen.

11. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu - Yleistä

1.1 Mitä vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä on käytettävissä ja usein käytössä alueellanne? Välimiesmenettely/sovittelu/asiantuntijalausunnot/oikeudet (tai muut erityistuomioistuimet)/Ombudsman? (Esittäkää lyhyt katsaus kuhunkin käytettävissä olevaan menetelmään).

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menettelyt ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa.

Lisäksi useat ammatilliset elimet (asianajajat, julkiset notaarit, lääkärit, rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumekanismeja, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.

Itävallan välimiesmenettelylainsäädäntö (joka sisältyy ACCP:hen) heijastelee pitkälti UNCITRALin kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskevaa mallia, mutta antaa samalla välimiesoikeudelle suuren määrän riippumattomuutta ja itsenäisyyttä.

1.2 Millaisia lakeja tai sääntöjä sovelletaan vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenetelmiin?

Välimiesmenettelystä säädetään välimiesmenettelylain 577-618 §:ssä. Ne muodostavat yleiset puitteet välimiesmenettelyille sekä kotimaisissa että kansainvälisissä välimiesmenettelyissä. Kuluttajia ja työntekijöitä koskevat erityissäännöt.

Sovittelua säännellään siviilioikeudellisesta sovittelusta annetulla lailla ("Zivilrechts-Mediations-Gesetz").

Sovittelijat ovat päteviä asiantuntijoita, jotka käyttävät hyväksyttyjä menetelmiä. Sovittelijan avulla saavutettu ratkaisu ei ole täytäntöönpanokelpoinen tuomioistuimessa.

1.3 Onko lainkäyttöalueellanne sellaisia oikeudenaloja, joilla ei voida käyttää välimiesmenettelyä/sovittelumenettelyä/asiantuntijalausuntoja/kohtuita/asiamiehiä vaihtoehtoisena riidanratkaisukeinona?

Kaikki rahalliset vaateet ovat yleensä sovittelukelpoisia lukuun ottamatta perheoikeuteen liittyviä vaateita sekä vuokranantajien ja vuokralaisten välisiä riitoja. Muita poikkeuksia ovat työoikeudelliset riidat ja kartellilaki.

1.4 Voivatko paikallistuomioistuimet auttaa osapuolia, jotka haluavat käyttää vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä? Voiko tuomioistuin esimerkiksi - ennen tai jälkeen välimiesoikeuden muodostamisen - antaa väliaikaisia tai väliaikaisia turvaamistoimia (eli pidättämismääräyksiä, jotka odottavat lopullista ratkaisua) välimiesmenettelyn tueksi, pakottaako tuomioistuin osapuolet välimiesmenettelyyn, jos ne ovat niin sopineet, tai määrääkö tuomioistuin osapuolet sovittelemaan tai hakemaan asiantuntijalausuntoa? Onko tässä yhteydessä jotakin, mikä on erityistä teidän lainkäyttöalueellanne?

Itävallan tuomioistuimet voivat puuttua välimiesmenettelyyn vain silloin, kun se on nimenomaisesti sallittua välimiesmenettelyä koskevan yleissopimuksen 577-618 §:n nojalla. Tuomioistuinten väliintulo rajoittuu välitoimien antamiseen, avustamiseen välimiesten nimittämisessä, haastepäätösten uudelleentarkasteluun, välimiehen toimeksiannon ennenaikaista päättämistä koskevaan päätökseen, välitoimien ja turvaamistoimien täytäntöönpanoon, tuomioistuimen avustamiseen sellaisissa oikeudellisissa toimissa, joita välimiesoikeus ei ole toimivaltainen suorittamaan, välitystuomion kumoamista koskevan hakemuksen ratkaisemiseen, välitystuomion olemassaolosta tai puuttumisesta päättämiseen sekä välitystuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon.

Välimiesoikeus - tai välimiesoikeuden suostumuksella mikä tahansa osapuoli - voi pyytää tuomioistuinta suorittamaan oikeudellisia toimia (esim. haasteen tiedoksianto, todisteiden vastaanottaminen), joihin välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa.

1.5 Kuinka sitovia vaihtoehtoiset riidanratkaisumenetelmät ovat luonteeltaan? Onko esimerkiksi välimiestuomioihin ja asiantuntijapäätöksiin mahdollista hakea muutosta, onko sovittelusta kieltäytymisestä seuraamuksia, ja onko sovittelussa tehdyille sovintosopimuksille saatava tuomioistuimen sanktio? Onko tässä yhteydessä jotakin, mikä on erityistä teidän lainkäyttöalueellanne?

Välimiesmenettelyn tuomiota vastaan voidaan hakea muutosta ainoastaan tuomioistuimessa, joka vaatii tuomion kumoamista. Tämä koskee myös tuomioistuimen toimivaltaa koskevia välitystuomioita. Tällainen kumoamishakemus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kantaja on saanut tuomion.

Välitystuomio on kumottava, jos voimassa olevaa välityssopimusta ei ole olemassa tai jos välimiesoikeus on kieltänyt toimivaltansa, vaikka voimassa oleva välityssopimus on olemassa, jos osapuoli ei ole kyennyt tekemään voimassa olevaa välityssopimusta, jos osapuolelle ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä tai jos se ei ole muutoin kyennyt esittämään asiaansa, jos välitystuomio koskee riitaa, jota välityssopimus ei kata, tai jos se sisältää päätöksiä asioista, jotka eivät kuulu välityssopimuksen tai osapuolten välimiesmenettelyn piiriin, jos välimiesoikeuden kokoonpano tai kokoonpano on vastoin välimiesmenettelyn sääntöjä ja jos välimiesmenettely on toteutettu Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisesti.

Lisäksi tuomio voidaan kumota, jos on olemassa edellytykset, joiden täyttyessä tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tekemällä oikaisuvaatimus 530 §:n 1 momentin 1-5 kohdan mukaisesti. Tässä säännöksessä määritellään olosuhteet, joissa rikolliset teot johtivat tietyn palkinnon antamiseen. Hakemus tuomion kumoamiseksi näillä perusteilla on tehtävä neljän viikon kuluessa siitä päivästä, jona kyseistä rikollista tekoa koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi ja sitovaksi.

Tuomio voidaan myös kumota, jos riidanalainen asia ei ole kansallisen lainsäädännön mukaan ratkaistavissa välimiesmenettelyssä ja jos välitystuomio on Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

Sovittelun osalta ks. kysymys 1.2 edellä.

12. Vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet

2.1 Mitkä ovat tärkeimmät vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet alueellanne?

Itävallan liittovaltion talouskamarin (VIAC) Wienin kansainvälinen välimieskeskus on Itävallan merkittävin (kansainvälinen kaupallinen) välimiesoikeuslaitos. Välimiesmenettelyn kulkua koskevat puitteet ovat VIAC:n välimiesmenettely- ja sovittelusäännöt ("Wienin säännöt").