International Bar Association (IBA) julkaisi 17. helmikuuta 2021 tarkistetut vuoden 2020 IBA-säännöt todisteiden vastaanottamisesta kansainvälisessä välimiesmenettelyssä (2020 IBA-säännöt), jotka korvaavat vuoden 2010 säännöt. Tarkistuksen taustalla oli tarve ottaa huomioon välimiesmenettelykäytännön kehitys ja teknologian nopeasti kasvava rooli kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Yksityiskohtainen katsaus uusiin vuoden 2020 IBA-sääntöihin on esitetty yhdessä aiemmista julkaisuistamme. uutiskirjeet.

Valaisemaan keskeisimpiä kysymyksiä, jotka liittyvät vuoden 2020 tarkistettujen IBA:n sääntöjen soveltamiseen, Asia Pacific Arbitration Group (APAG) järjesti IBA:n välimiesmenettelykomitean ja IBA:n Aasian ja Tyynenmeren alueellisen foorumin tuella kaksiosaisen webinaarisarjan, jonka otsikko oli "Käytännön opas IBA:n kansainvälisen välimiesmenettelyn todisteiden vastaanottamista koskevien IBA:n sääntöjen vuoden 2020 tarkistamiseen". Kansainvälisen välimiesmenettelyn alan johtavia asiantuntijoita pyydettiin analysoimaan ja keskustelemaan useista vuoden 2020 IBA:n sääntöjen tarkistuksista sekä tekemään ennusteita siitä, miten ne muokkaavat välimiesmenettelykäytäntöä tulevaisuudessa. Seuraavassa kerrotaan 19. marraskuuta 2021 toteutetun webinaarisarjan ensimmäisestä osasta, jossa keskityttiin laittomasti hankittujen todisteiden hyväksyttävyyteen, vilpillisten asiakirjojen typologiaan, niiden käsittelyyn välimiesoikeuksissa sekä asiakirjojen esittämisen ajoitukseen ja muotoon liittyviin kysymyksiin.

Laittomasti hankittujen todisteiden hyväksyttävyys

Hiljattain hyväksytyissä vuoden 2020 IBA-säännöissä otetaan käyttöön laittomasti hankitun todistusaineiston käsite 9 artiklan 3 kohdassa ja annetaan tuomioistuimelle laaja harkintavalta tällaisen todistusaineiston poissulkemiseen. Väitettiin kuitenkin, että säännöksessä ei täsmennetä, mitä laittomasti hankitulla todisteella tarkoitetaan, ja että sen hyväksyttävyys jätetään tuomioistuimen yksinomaiseen harkintaan.

Osallistujat keskustelivat useista aikaisemmista ICSID-tapauksista, joissa tuomioistuimet ovat käsitelleet tätä kysymystä, jotta voitaisiin määritellä sovellettava standardi sen määrittämiseksi, onko todiste hankittu laittomasti. Todettiin, että sijoittajan rooli todisteiden laittomassa hankkimisessa oli selkeä tekijä, joka vaikutti siihen, että tuomioistuin päätti sulkea pois laittomasti hankituksi väitetyt todisteet (Madenex v. Yhdysvallat, EDF v. Romania.) tai myöntää (Caratube v. Kazakstan, Jukos v. Venäjä, ConocoPhillips v. Venezuela.). Toisin sanoen tuomioistuinten oli tapana päättää laittomasti hankittujen todisteiden hyväksyttävyydestä puhtaat kädet -oppiin perustuen.

Lisäksi vuoden 2020 IBA-sääntöjen 9 artiklan 3 kohdan selityksessä ehdotetaan seuraavia tekijöitä laittomasti hankitun todistusaineiston hyväksyttävyyden arvioinnissa:

• Laittomuus;
• Suhteellisuusnäkökohdat;
• Onko todistusaineisto olennaista ja tuloksen kannalta ratkaisevaa;
• Onko todiste tullut julkisuuteen julkisten vuotojen kautta;
• Laittomuuden selkeys ja vakavuus.

Puhujat totesivat myös, että 9 artiklan 3 kohta lisää tuomioistuinten taakkaa, koska on mahdollista riitauttaa tuomiot, jotka perustuvat menettelyihin, joissa laittomasti hankitut todisteet on jätetty pois, seuraavissa olosuhteissa:

• Jos sen maan kansallisessa lainsäädännössä, jossa riitauttamista pyydetään, tunnustetaan laittomasti hankitut todisteet hyväksyttäviksi, riitauttamista voidaan pyytää oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuuteen vedoten;
• Jos välimiesoikeus on sulkenut pois todisteet, jotka on myöhemmin todettu laillisiksi, riitauttamista voidaan hakea asianmukaisen oikeudenkäynnin rikkomisen perusteella.

Väärennettyjen asiakirjojen tyypittely ja käsittely välimiesmenettelyssä

Osallistujat katsoivat, että vilpillisesti laaditut asiakirjat, mukaan lukien väärennetyt ja väärennetyt asiakirjat, kuuluvat 9 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, koska väärentämistä pidetään laittomana.

Yleisiä tilanteita, joissa väärennettyjä asiakirjoja koskeva kysymys nousee esiin välimiesmenettelyssä, ovat seuraavat:

• Asianosainen, joka vetoaa tiettyyn asiakirjaan, ei voi esittää alkuperäistä asiakirjaa;
• Allekirjoituksen aitous kyseenalaistetaan osapuolen esittämässä sopimuksessa;
• Sopimuksen väitetään olevan takautuva.

Osallistujat luettelivat seuraavat tuomioistuinten toimivaltuudet väärennettyjen tai väärien asiakirjojen osalta:

• Tuomioistuin voi vaatia toimitettujen asiakirjojen jäljennösten alkuperäiskappaleiden toimittamista (vuoden 2020 IBA-sääntöjen 3.12 artiklan a alakohta);
• Jos asianosainen ei toimita pyydettyjen asiakirjojen alkuperäiskappaleita, tuomioistuin voi päätellä, että tällainen todistusaineisto olisi kyseisen asianosaisen etujen vastaista (vuoden 2020 IBA-sääntöjen 9.6 artikla);
• Tuomioistuin voi sulkea todisteet pois (vuoden 2020 IBA-sääntöjen 9.1 ja 9.3 artikla).

Lisäksi puhujat kommentoivat esteitä, joita tuomioistuimet voivat kohdata arvioidessaan sähköisiä asiakirjoja, joiden väitetään olevan vilpillisiä. Sähköisten asiakirjojen, kuten pdf-tiedostojen ja Excel-tietojen, väärentäminen ei tuota vaikeuksia, ja tällaisten asiakirjojen alkuperäiskappaleiden puuttuminen on suuri haaste tuomioistuimille niiden aitouden arvioinnissa. Puhujat mainitsivat kuitenkin, että tuomioistuimet voivat luottaa sähköpostiin, paperijälkiin sekä tosiseikkojen ja asiantuntijatodistajiin arvioidessaan sähköisten asiakirjojen hyväksyttävyyttä.

Asiakirjojen tuottamisen ajoitus ja muoto

Vuoden 2020 IBA-sääntöjen 3.2 artiklassa annetaan osapuolille oikeus pyytää toista osapuolta esittämään tietty asiakirja. Artikla 3.3. (a) (ii) kohdassa määrätään, että tällaisten pyyntöjen on oltava riittävän yksityiskohtaisia. Vuoden 2020 IBA-säännöissä ei kuitenkaan määrätä asiakirjojen luovuttamisen ajankohdasta ja muodosta. Tästä syystä webinaarin puhujat esittivät näkemyksiään asiasta.

Kohtuullinen asianosaisten asiakirjojen esittämispyyntöjen ajoitus pitäisi olla ensimmäisen ja toisen kirjallisen lausuntokierroksen välillä, koska:

• Osapuolten väitteet ja vastakanteet sekä keskeiset oikeudelliset ja tosiseikkoja koskevat kysymykset on yksilöity osapuolten ensimmäisellä kierroksella antamissa alustavissa kirjelmissä. Näin ollen tiedonanto voi perustua osapuolten tapausten kohtuullisen kehittyneeseen esitystapaan;
• Osapuolet voivat käyttää luovutettuja tai luovuttamatta jätettyjä asiakirjoja toisen kierroksen esitystensä laatimiseen ja asian käsittelystrategiansa täydentämiseen, mukaan lukien tosiseikkoja koskevien todistajien henkilöllisyys ja teknisten asiantuntijoiden todistamisen tarpeellisuus;
• Tällainen ajoitus auttaa välttämään viivytystaktiikkaa.

Todettiin kuitenkin, että asiakirjojen toimittamisen kohtuullinen aikataulu voi vaihdella tapauksen erityisolosuhteista riippuen.

Regarding asiakirjojen tuottamisen muoto, puhujat ehdottivat Redfernin aikataulua osapuolten kannalta edullisimmaksi vaihtoehdoksi, jolloin vuoden 2020 IBA-sääntöjen 3.5 artiklaan on hiljattain sisällytetty osapuolen oikeus vastata väitteisiin.

Mitä tulee asiakirjojen haku- ja tuottamismuotopuhujat olivat sitä mieltä, että asiakirjojen olisi oltava vuoden 2020 IBA-sääntöjen 3.12 artiklan mukaisten seuraavien vaatimusten mukaisia:

• Jäljennösten on vastattava alkuperäiskappaleita;
• Kätevin, taloudellisin ja kohtuullisen käyttökelpoinen;
• Ei useita kopioita identtisistä asiakirjoista;
• Tuotettuja asiakirjoja ei tarvitse kääntää, sillä tämä vaatimus on otettu käyttöön hiljattain, ja sen tarkoituksena on lisätä johdonmukaisuutta asiakirjojen tuottamisen perusperiaatteen kanssa eli tuottaa asiakirjat siinä muodossa, joka on sopivin ja taloudellisin.