Käytettävissä olevat menetelmät
Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa. Lisäksi useat ammatilliset elimet (asianajajat, julkiset notaarit, lääkärit, rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.
Onko vaihtoehtoinen riidanratkaisu pakollinen Itävallassa?
ADR-menettely suosii lähtökohtaisesti osapuolten riippumattomuuden periaatetta. Itävaltalainen tuomioistuin voi esimerkiksi suositella osapuolten välistä sovittelua oikeudenkäyntiä edeltävän kuulemisen aikana. Lakisääteistä velvoitetta käyttää ADR-menettelyä ennen oikeudenkäyntiä ei kuitenkaan ole. Mahdolliset kantajat ja vastaajat voivat kuitenkin neuvotella oikeudellisen neuvonantajansa kanssa mahdollisista vaihtoehtoisista riidanratkaisuratkaisuista sen lisäksi, että he esittävät kanteen tuomioistuimessa.
Oikeudellinen kehys
Välimiesmenettelyä koskeva lainsäädäntö sisältyy ACCP:n 577-618 pykäliin. Näissä säännöksissä säännellään sekä kotimaisia että kansainvälisiä välimiesmenettelyjä. Täytäntöönpanomenettelyistä säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa. Lisäksi Itävalta on ratifioinut seuraavat välimiesmenettelyä koskevat monenväliset yleissopimukset:
- New Yorkin yleissopimus, 31. heinäkuuta 1961 (Itävalta on tehnyt I artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoituksen, jossa se ilmoittaa tunnustavansa ja panevansa täytäntöön ainoastaan muissa tämän yleissopimuksen sopimusvaltioissa annetut tuomiot);
- välimieslausekkeita koskeva pöytäkirja, Geneve, 13. maaliskuuta 1928;
- ulkomaisten välitystuomioiden täytäntöönpanoa koskeva yleissopimus, Geneve, 18. lokakuuta 1930;
- kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskeva eurooppalainen yleissopimus (ja sen soveltamista koskeva sopimus), 4. kesäkuuta 1964; ja
- investointiriitojen ratkaisemista koskeva yleissopimus, 24. kesäkuuta 1971.
Itävalta on myös allekirjoittanut 69 kahdenvälistä investointisopimusta, joista 62 on ratifioitu. Ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta määrätään edellä mainituissa monenkeskisissä ja kahdenvälisissä sopimuksissa, joihin Itävalta on liittynyt.
Itävallassa sovittelua säännellään siviilioikeudellisesta sovittelusta annetulla lailla (Zivilrechts-Mediations-Gesetz, ZivMediatG), joka on sovittelun keskeisten kysymysten oikeudellinen kehys, mukaan lukien sovittelun määritelmä, Itävallassa sovittelijaksi ryhtymiseen vaadittava koulutus sekä rekisteröityjen sovittelijoiden oikeudet ja velvollisuudet.
Oikeusapu
Itävallan tuomioistuimilla on vain rajallinen rooli ADR-prosessien hallinnoinnissa, ja tuomioistuinten ADR-avustukset näkyvät lähinnä siinä, että tuomioistuimet kannustavat epävirallisesti osapuolia tutkimaan sovintovaihtoehtoja tai kääntymään ensin sovittelijoiden puoleen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, eikä Itävallan lainsäädännössä ole sääntöä, jonka mukaan osapuolten olisi harkittava vaihtoehtoista riidanratkaisua ennen välimiesmenettelyn tai oikeudenkäynnin aloittamista.
Tuomioistuinten väliintulosta välimiesmenettelyissä säädetään välimiesmenettelyä koskevan yleissopimuksen 577-618 §:ssä, joiden mukaan tuomioistuimet voivat antaa väliaikaisia toimenpiteitä, avustaa välimiesten nimittämisessä, tarkastella uudelleen välimiehen haastepäätöksiä, päättää välimiehen toimeksiannon ennenaikaisesta päättämisestä, panna täytäntöön väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, suorittaa tuomioistuimen avustamista sellaisissa oikeudellisissa toimissa, joita välimiesoikeus ei ole toimivaltainen suorittamaan, päättää välitystuomion kumoamista koskevasta hakemuksesta, määrittää välitystuomion olemassaolon tai olemattomuuden sekä tunnustaa ja panna täytäntöön välitystuomioita.
On myös syytä huomata, että tietyt itävaltalaiset tuomioistuimet, kuten Wienin kauppatuomioistuin, tarjoavat tuomioistuinten yhteydessä toimivia sovitteluohjelmia, jotka tarjoavat riidan osapuolille seuraavat palvelut mahdollisuus valita sovittelu vaihtoehtona tuomioistuinmenettelylle, jos tuomari katsoo, että sovittelusta voi olla hyötyä.
Oikeusvaikutus
Itävallassa annetuilla välitystuomioilla on ACCP-sopimuksen 607 §:n mukaisesti osapuolten välillä lainvoimainen tuomio. Sovituin ehdoin tehdyllä välityssovittelulla ja välitystuomiolla on täytäntöönpanokelpoinen nimi (Itävallan täytäntöönpanolain 1 §:n 16 momentti). Kuitenkin vain sovituin ehdoin tehdyt välitystuomiot, ei välitysratkaisuja, voidaan riitauttaa ACCP:n 611 §:n mukaisesti.
ACCP-sopimuksen 433 a §:n mukaan tuomioistuimessa tehty sovinto voi olla missään käräjäoikeudessa kirjallisen sovittelusopimuksen sisällöstä. Osapuolten tekemä kirjallinen sovintosopimus on sellaisenaan täytäntöönpanokelpoinen.
Itävallan välimiesoikeuslaitokset
Wienin kansainvälinen välimieskeskus (VIAC) on Itävallan ensisijainen instituutio, joka hallinnoi kotimaisia ja kansainvälisiä välimies- ja sovittelumenettelyjä. VIAC antaa sääntöjä välimiesmenettelyä (Wienin säännöt) ja sovittelua (Wienin sovittelusäännöt) varten, ja 1. heinäkuuta 2021 alkaen se on hyväksynyt säännöt sijoitusten välimiesmenettelystä ja sovittelusta. Osapuolet valitsevat itse tai VIAC:n johtokunta valitsee pätevät välimiehet VIAC:n verkkosivuilla olevasta välimiesten ja sovittelijoiden luettelosta.
Itävallasta on tullut suosittu kohde kansainvälisen riidanratkaisun alalla. VIAC:n lisäksi Itävallassa toimivat välimiesoikeudet ovat Wienin tavarapörssin välimiesoikeus ja Salzburgin välimiesoikeus. Välimiesoikeus. Lisäksi Itävallassa järjestetään vuosittain Willem C. Vis International Commercial Arbitration Moot Competition -kilpailu, joka on alansa suurin kilpailu maailmassa.
Palkinnot
Wienin sääntöjen 6 artiklan 1.8 kohdassa määrätään kolmesta palkintoluokasta: väliaikainen, osittainen, ja lopullinen. Tuomiot ovat lopullisia ja osapuolia sitovia.
Lisäksi Wienin säännöissä määrätään nimenomaisesti, että jos välimiesmenettelyn osapuolet sopivat asian käsittelyn ollessa vielä kesken, välimiesoikeus voi osapuolten pyynnöstä kirjata välimiesmenettelyn ratkaisun ja/tai antaa sovituin ehdoin tuomion (Wienin sääntöjen 37 artikla). Tällaisella sovituin ehdoin tehdyllä ratkaisulla on samat oikeudelliset edellytykset kuin asian pääasiaa koskevalla lopullisella ratkaisulla.
Palkintojen muutokset, selitykset ja täydennykset
Kun välitystuomio on annettu, välimiesoikeudesta tulee functus officio mikä tarkoittaa, että tuomioistuin ei voi muuttaa tuomiota. VIAC-sääntöjen mukaan osapuolet voivat kuitenkin pyytää välimiesoikeutta korjaamaan tuomiossa olevia virheitä, antamaan siihen liittyviä selityksiä tai antamaan lisätuomion välimiesmenettelyssä esitetyistä vaatimuksista, joita ei ole ratkaistu tuomiossa. Välimiesoikeus päättää tällaisesta hakemuksesta. Tällä välin välimiesoikeus voi antaa tällaisia korjauksia tai lisäyksiä tuomioon omasta aloitteestaan neljän viikon kuluessa tuomion antamispäivästä.
Selvennys ja oikaisu ovat alkuperäisen ratkaisun osia, eivätkä ne vaikuta ratkaisun riitauttamiselle asetetun määräajan kulumiseen eikä niitä voida kumota itsenäisessä menettelyssä. Täydentävä tuomio on kuitenkin uusi, erillinen palkinto. Näin ollen se voidaan kumota erillisessä menettelyssä, ja määräaika sen riitauttamiseksi alkaa kulua siitä, kun kumoamista vaativa osapuoli on saanut tuomion.
Välitystuomioiden tunnustaminen, täytäntöönpano ja kumoaminen
Välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa säännellään Itävallan täytäntöönpanolailla ja ACCP:n erityissäännöksillä. Kotimaiset välitystuomiot ovat itsessään täytäntöönpanokelpoisia eikä niitä näin ollen tarvitse tunnustaa etukäteen. Kansainväliset tuomiot käyvät kuitenkin läpi tunnustamismenettelyn, jotta ne saisivat Itävallassa täytäntöönpanokelpoisuuden. Myös osittaiset ja väliaikaiset tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia Itävallassa.
Välitystuomioiden riitauttamista koskevat säännöt on vahvistettu Itävallan vuoden 2013 välimiesmenettelylaissa (ACCP:n 577-618 pykälät). Välimiesmenettelylain 611 §:n 4 momentin mukaan välimiestuomion kumoamista koskevan kanteen määräaika on kolme kuukautta välimiestuomion tiedoksiantopäivästä lukien. Tällaiset kanteet käsitellään Itävallan korkeimmassa oikeudessa, joka toimii ensimmäisenä ja viimeisenä oikeusasteena - lukuun ottamatta kuluttaja- ja työoikeudellisia välimiesmenettelyjä.
Edellä mainitut lakisääteiset lait ovat alisteisia kansainväliselle oikeudelle. Jos kansalliset säännöt ja Itävallan ratifioimien kahden- ja monenvälisten sopimusten, jotka koskevat ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa, säännöt ovat ristiriidassa keskenään, kansainvälisen oikeuden normit ovat etusijalla. Erityisesti New Yorkin yleissopimus on soveltuvin osin ensisijainen useimpiin kansallisiin säännöksiin nähden.
Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa. Lisäksi useat ammatilliset elimet (asianajajat, julkiset notaarit, lääkärit, rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.
Onko vaihtoehtoinen riidanratkaisu pakollinen Itävallassa?
ADR-menettely suosii lähtökohtaisesti osapuolten riippumattomuuden periaatetta. Itävaltalainen tuomioistuin voi esimerkiksi suositella osapuolten välistä sovittelua oikeudenkäyntiä edeltävän kuulemisen aikana. Lakisääteistä velvoitetta käyttää ADR-menettelyä ennen oikeudenkäyntiä ei kuitenkaan ole. Mahdolliset kantajat ja vastaajat voivat kuitenkin neuvotella oikeudellisen neuvonantajansa kanssa mahdollisista vaihtoehtoisista riidanratkaisuratkaisuista sen lisäksi, että he nostavat kanteen tuomioistuimessa.
Välimiesmenettelyä koskeva lainsäädäntö sisältyy ACCP:n 577-618 pykäliin. Näissä säännöksissä säännellään sekä kotimaisia että kansainvälisiä välimiesmenettelyjä. Täytäntöönpanomenettelyistä säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa. Lisäksi Itävalta on ratifioinut seuraavat välimiesmenettelyä koskevat monenväliset yleissopimukset:
- New Yorkin yleissopimus, 31. heinäkuuta 1961 (Itävalta on tehnyt I artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoituksen, jossa se ilmoittaa tunnustavansa ja panevansa täytäntöön ainoastaan muissa tämän yleissopimuksen sopimusvaltioissa annetut tuomiot);
- välimieslausekkeita koskeva pöytäkirja, Geneve, 13. maaliskuuta 1928;
- ulkomaisten välitystuomioiden täytäntöönpanoa koskeva yleissopimus, Geneve, 18. lokakuuta 1930;
- kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskeva eurooppalainen yleissopimus (ja sen soveltamista koskeva sopimus), 4. kesäkuuta 1964; ja
- investointiriitojen ratkaisemista koskeva yleissopimus, 24. kesäkuuta 1971.
Itävalta on myös allekirjoittanut 69 kahdenvälistä investointisopimusta, joista 62 on ratifioitu. Ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta määrätään edellä mainituissa monenkeskisissä ja kahdenvälisissä sopimuksissa, joihin Itävalta on liittynyt.
Itävallassa sovittelua säännellään siviilioikeudellisesta sovittelusta annetulla lailla (Zivilrechts-Mediations-Gesetz, ZivMediatG), joka muodostaa oikeudellisen kehyksen sovittelun keskeisille kysymyksille, kuten sovittelun määritelmälle, Itävallassa sovittelijan ammattiin vaadittavalle koulutukselle sekä rekisteröityjen sovittelijoiden oikeuksille ja velvollisuuksille.
Itävallan tuomioistuimilla on vain rajallinen rooli ADR-prosessien hallinnoinnissa, ja tuomioistuinten ADR-avustukset näkyvät lähinnä siinä, että tuomioistuimet kannustavat epävirallisesti osapuolia tutkimaan sovintovaihtoehtoja tai kääntymään ensin sovittelijoiden puoleen. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään pakollista, eikä Itävallan lainsäädännössä ole sääntöä, jonka mukaan osapuolten olisi harkittava vaihtoehtoista riidanratkaisua ennen välimiesmenettelyn tai oikeudenkäynnin aloittamista.
Tuomioistuinten väliintulosta välimiesmenettelyissä säädetään välimiesmenettelyä koskevan yleissopimuksen 577-618 §:ssä, joiden mukaan tuomioistuimet voivat antaa väliaikaisia toimenpiteitä, avustaa välimiesten nimittämisessä, tarkastella uudelleen välimiehen haastepäätöksiä, päättää välimiehen toimeksiannon ennenaikaisesta päättämisestä, panna täytäntöön väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, suorittaa tuomioistuimen avustamista sellaisissa oikeudellisissa toimissa, joita välimiesoikeus ei ole toimivaltainen suorittamaan, päättää välitystuomion kumoamista koskevasta hakemuksesta, määrittää välitystuomion olemassaolon tai olemattomuuden sekä tunnustaa ja panna täytäntöön välitystuomioita.
On myös syytä huomata, että tietyt itävaltalaiset tuomioistuimet, kuten Wienin kauppatuomioistuin, tarjoavat tuomioistuinten yhteydessä toimivia sovitteluohjelmia, joissa riidan osapuolilla on mahdollisuus valita sovittelu vaihtoehtona tuomioistuinprosessille, jos tuomari katsoo, että sovittelusta voi olla hyötyä.
Itävallassa annetuilla välitystuomioilla on ACCP-sopimuksen 607 §:n mukaisesti osapuolten välillä lainvoimainen tuomio. Sovituin ehdoin tehdyllä välityssovittelulla ja välitystuomiolla on täytäntöönpanokelpoinen nimi (Itävallan täytäntöönpanolain 1 §:n 16 momentti). Kuitenkin vain sovituin ehdoin tehdyt välitystuomiot, ei välitysratkaisuja, voidaan riitauttaa ACCP:n 611 §:n mukaisesti.
ACCP-sopimuksen 433a §:n mukaan missä tahansa käräjäoikeudessa voidaan tehdä sovinto sovittelun yhteydessä tehdyn kirjallisen sovintosopimuksen perusteella. Osapuolten tekemä kirjallinen sovintosopimus on sellaisenaan täytäntöönpanokelpoinen.
Wienin kansainvälinen välimieskeskus (VIAC) on Itävallan ensisijainen instituutio, joka hallinnoi kotimaisia ja kansainvälisiä välimies- ja sovittelumenettelyjä. VIAC antaa sääntöjä välimiesmenettelyä (Wienin säännöt) ja sovittelua (Wienin sovittelusäännöt) varten, ja 1. heinäkuuta 2021 alkaen se on hyväksynyt säännöt sijoitusten välimiesmenettelystä ja sovittelusta. Osapuolet valitsevat itse tai VIAC:n johtokunta valitsee pätevät välimiehet VIAC:n verkkosivuilla olevasta välimiesten ja sovittelijoiden luettelosta.
Itävallasta on tullut suosittu kohde kansainvälisen riidanratkaisun alalla. VIAC:n lisäksi Itävallassa toimivat myös Wienin tavarapörssin välitystuomioistuin ja Salzburgin välitystuomioistuin. Lisäksi Itävallassa järjestetään vuosittain Willem C. Vis International Commercial Arbitration Moot Competition -kilpailu, joka on alansa suurin kilpailu maailmassa.
Wienin sääntöjen 6 artiklan 1.8 kohdassa määrätään kolmesta palkintoluokasta: väliaikainen, osittainen, ja lopullinen. Tuomiot ovat lopullisia ja osapuolia sitovia.
Lisäksi Wienin säännöissä määrätään nimenomaisesti, että jos välimiesmenettelyn osapuolet sopivat välimiesmenettelyn ollessa vielä kesken, välimiesoikeus voi osapuolten pyynnöstä kirjata välimiesmenettelyn sovinnon ja/tai antaa sovituin ehdoin ratkaisun (Wienin sääntöjen 37 artikla). Tällaisella sovitulla ratkaisulla on samat oikeudelliset edellytykset kuin asian pääasiaa koskevalla lopullisella ratkaisulla.
Kun välitystuomio on annettu, välimiesoikeudesta tulee functus officio mikä tarkoittaa, että tuomioistuin ei voi muuttaa tuomiota. VIAC-sääntöjen mukaan osapuolet voivat kuitenkin pyytää välimiesoikeutta korjaamaan tuomiossa olevia virheitä, antamaan siihen liittyviä selityksiä tai antamaan lisätuomion välimiesmenettelyssä esitetyistä vaatimuksista, joita ei ole ratkaistu tuomiossa. Välimiesoikeus päättää tällaisesta hakemuksesta. Tällä välin välimiesoikeus voi antaa tällaisia korjauksia tai lisäyksiä tuomioon omasta aloitteestaan neljän viikon kuluessa tuomion antamispäivästä.
Selvennys ja oikaisu ovat alkuperäisen ratkaisun osia, eivätkä ne vaikuta ratkaisun riitauttamiselle asetetun määräajan kulumiseen eikä niitä voida kumota itsenäisessä menettelyssä. Täydentävä tuomio on kuitenkin uusi, erillinen tuomio. Sen vuoksi se voidaan kumota erillisessä menettelyssä, ja määräaika sen riitauttamiseksi alkaa kulua siitä, kun kumoamista vaativa osapuoli on vastaanottanut tuomion.
Välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa säännellään Itävallan täytäntöönpanolailla ja ACCP:n erityissäännöksillä. Kotimaiset välitystuomiot ovat itsessään täytäntöönpanokelpoisia eikä niitä näin ollen tarvitse tunnustaa etukäteen. Kansainväliset tuomiot käyvät kuitenkin läpi tunnustamismenettelyn, jotta ne saisivat Itävallassa täytäntöönpanokelpoisuuden. Myös osittaiset ja väliaikaiset tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia Itävallassa.
Välitystuomioiden riitauttamista koskevat säännöt on vahvistettu Itävallan vuoden 2013 välimiesmenettelylaissa (ACCP:n 577-618 pykälät). Välimiesmenettelylain 611 §:n 4 momentin mukaan välimiestuomion kumoamista koskevan kanteen määräaika on kolme kuukautta välimiestuomion tiedoksiantopäivästä lukien. Tällaiset kanteet käsitellään Itävallan korkeimmassa oikeudessa, joka toimii ensimmäisenä ja viimeisenä oikeusasteena - lukuun ottamatta kuluttaja- ja työoikeudellisia välimiesmenettelyjä.
Edellä mainitut lakisääteiset lait ovat alisteisia kansainväliselle oikeudelle. Jos kansalliset säännöt ja Itävallan ratifioimien kahden- ja monenvälisten sopimusten, jotka koskevat ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa, säännöt ovat ristiriidassa keskenään, kansainvälisen oikeuden normit ovat etusijalla. Erityisesti New Yorkin yleissopimus on soveltuvin osin ensisijainen useimpiin kansallisiin säännöksiin nähden.