Aiemmin vuonna 2019 korkein oikeus katsoi, että kahdenvälisen sopimuksen perusteella Itävallan tuomioistuinten on sovellettava Iranin lakia Iranin kansalaisia koskevissa perintöasioissa (OGH | 2 Ob 170/18s). Iranin lain säännöksiä, joissa perilliset erotellaan sukupuolen perusteella, on kuitenkin pidettävä Itävallan oikeuden perusarvojen loukkauksina, ja ne olisi siten jätettävä soveltamatta.

Faktat

Tapauksessa oli kyse lesken hyväksi tehdystä pätemättömästä testamentista. Iranin lain mukaan tällainen pätemättömyys voidaan korjata tunnustamisella. Tämä oli riidanalaisen muutoksenhakumenettelyn peruskysymys.

Direktiivin 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti Itävallan tasavallan ja Iranin keisarikunnan välinen ystävyys- ja sovintosopimus (BGBl 1966/45) mukaan perintöasioita on käsiteltävä Iranin lainsäädännön mukaisesti. Iranin laki perustuu kuitenkin sukupuoleen perustuvaan erotteluun leskien ja leskien sekä poikien ja tyttärien välillä. Lesket ovat oikeutettuja neljäsosaan kuolleen puolisonsa perinnöstä, kun taas lesket ovat oikeutettuja vain yhteen kahdeksasosaan. Lisäksi vainajan pojilla on oikeus periä kaksi kertaa enemmän kuin tyttärillä.

Valituksessa keskityttiin näin ollen perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, pitäisikö kiintiöt määritellä Iranin lainsäädännön mukaisesti tai oliko eri sukupuolta olevien perheenjäsenten syrjivä kohtelu Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.

Päätökset

Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että edellä mainittu erottelu on jyrkässä ristiriidassa Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa, muutoksenhakutuomioistuin omaksui päinvastaisen kannan. Hovioikeus katsoi, että oikeusjärjestyksen perusteita ei ole rikottu, koska epätasa-arvoiset perintöosuudet korjattiin sillä, että iranilaisen tavan mukaan poikien on huolehdittava tarvittavasta tuesta ja elatuksesta molemmille vanhemmilleen ja tarvittaessa sisaruksilleen.

Valittajan mukaan muutoksenhakutuomioistuin oli tehnyt virheen, kun se perusti päätöksensä miesten ja naisten eriarvoiseen kohteluun, joka oli vastoin Itävallan lainsäädännön perusarvoja. Hän väitti, että Iranin lainsäädännön mukaiset elatusapuvaatimukset eivät ole riittävän perusteltuja, kun otetaan huomioon niiden pätemättömyys tuomioistuinvaltion pitkään vallinneen yleisen järjestyksen puitteissa.

Korkein oikeus vahvisti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen. Todetessaan, että ulkomaista oikeutta ei voida soveltaa, jos se on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joihin Itävallan oikeus perustuu, korkein oikeus vaati kaksinkertaista tarkastelua:

• Ensinnäkin, aiheuttaako ulkomaisen lain soveltaminen erilaisen kohtelun tosiasiallisen asiayhteyden perusteella?
• Toiseksi, missä määrin taustalla oleva kiista on riittävän läheinen suhde kotimaahan (eli läheinen yhteys Itävaltaan)?

Kommentti

Korkeimman oikeuden poikkeaminen sisällön tarkastelemisesta oli ratkaisevaa sen päätöksessä, jonka mukaan elatusapua koskevat vaatimukset eivät voi korvata drakonisia vaikutuksia, joita tällaiseen eriarvoiseen kohteluun liittyisi. Kansainvälisestä yksityisoikeudesta annetun lain 6 §:n mukaan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiset vieraan oikeuden säännökset jäävät näin ollen tehottomiksi. Nämä olosuhteet voivat kuitenkin olla toisenlaiset, jos ulkomaisen oikeuden soveltaminen vastaa testamentin tekijän ilmoitettua tahtoa.