Euroopan parlamentti antoi 24. marraskuuta 2020 direktiivin edustuksellisista kanteista kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi (direktiivi),[i] Euroopan unioni (EU) otti ratkaisevan askeleen kohti kollektiivisen oikeussuojamekanismin luomista kaikkiin 27 jäsenvaltioon. Euroopan komissio ehdotti sitä ensimmäisen kerran huhtikuussa 2018 osana New Deal for Consumers -pakettia,[ii] Direktiivissä säädetään, että kuluttajia kaikkialla EU:ssa voivat edustaa sekä kotimaisissa että rajatylittävissä ryhmäkanteissa oikeutetut yhteisöt. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 25. joulukuuta 2022 mennessä, ja niillä on vielä kuusi kuukautta aikaa soveltaa sitä. Koska määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä lähestyy tasaisesti, Itävallan lainsäätäjän odotetaan antavan lakiehdotuksen direktiivin täytäntöönpanosta vuonna 2022. Sen vuoksi on tärkeää tarkastella direktiiviä uudelleen hahmottelemalla sen keskeiset kohdat ja analysoimalla sen vaikutusta edustuskanteita koskevaan nykyiseen oikeudelliseen kehykseen Itävallassa.

Soveltamisala

Direktiivillä suojellaan kuluttajien etuja, jotka kärsivät yleisen kuluttajalainsäädännön, tietosuojan, rahoituspalvelujen, matkojen ja matkailun, energian, televiestinnän, ympäristön, terveyden, lento- ja rautatieliikenteen rikkomuksista (2 artiklan 1 kohta yhdessä liitteen I kanssa). Jäsenvaltiot voivat vapaasti laajentaa direktiivin soveltamisalaa muille tarpeellisiksi katsomilleen aloille (johdanto-osan 18 kappale).

Hyväksytyt yksiköt

Jäsenvaltioiden nimeämät pätevät yksiköt voivat nostaa edustuskanteita. Rajatylittävien kanteiden yhteydessä hyväksyttyjen yksiköiden on täytettävä seuraavat vaatimukset (4 artiklan 3 kohta):

• osoitettava 12 kuukauden aiempi toiminta kuluttajansuojan alalla;
• niillä on oikeutettu etu suojella kuluttajia;
• voittoa tavoittelematon luonne;
• Ei saa olla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena;
• heillä ei saa olla suhdetta niihin osapuoliin, joilla on taloudellista etua edustuskanteen nostamisesta.

Jäsenvaltiot voivat vapaasti määritellä vaatimukset, jotka pätevien yksiköiden on täytettävä kansallisissa toimissaan, jos ne ovat direktiivin tavoitteiden mukaisia. Direktiivissä sallitaan tilapäisten oikeutettujen yksiköiden nimeäminen.

Jäsenvaltioiden on annettava tietoja hyväksytyistä yksiköistä yleisesti saatavilla olevissa kansallisissa sähköisissä tietokannoissa (14 artiklan 1 kohta) ja arvioitava viiden vuoden välein, täyttävätkö ne asiaankuuluvat vaatimukset (5 artiklan 3 kohta).

Käytettävissä olevat toimenpiteet

Hyväksyttyjen yksiköiden on voitava vaatia seuraavanlaisia toimenpiteitä edustuksellisessa kanteessa:

• Kieltotoimenpiteet väliaikaiset ja lopulliset toimenpiteet rikkomisen lopettamiseksi tai kieltämiseksi (8 artikla);
• Korjaustoimenpiteet korvausta, korjausta, vaihtamista, hinnanalennusta, sopimuksen purkamista tai maksetun hinnan palauttamista (9 artiklan 1 kohta).

Saadakseen kieltotoimenpiteitä oikeutettujen yksiköiden ei tarvitse todistaa, että yksittäiset kuluttajat ovat kärsineet tosiasiallisia tappioita tai vahinkoja tai että elinkeinonharjoittaja on toiminut tahallisesti tai huolimattomasti. Erityisesti 17 artiklassa säädetään, että kieltotoimenpiteitä koskevat edustukselliset kanteet olisi toteutettava nopeutetusti.

Direktiivissä edellytetään, että valitun oikeussuojakeinon on annettava kuluttajalle mahdollisuus hyödyntää kyseisen oikeussuojakeinon tarjoamia oikeussuojakeinoja ilman, että kuluttajan tarvitsee nostaa erillinen kanne (9 artiklan 6 kohta).

Kuluttajien osallistuminen

Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita joko yhden tai useamman jäljempänä esitetyistä mekanismeista määrittääkseen, miten kuluttajat, joita asia koskee, voivat osallistua edustuksellisiin oikeussuojakeinoihin (9 artiklan 2 kohta):

• Under the opt-in-mekanismi, Kuluttajilta olisi edellytettävä, että he nimenomaisesti ilmaisevat halunsa, että oikeutettu yksikkö edustaa heitä oikeussuojakeinoja koskevassa edustuskanteessa;
• Under the opt-out-mekanismi, kuluttajan olisi nimenomaisesti ilmaistava toiveensa siitä, että oikeutettu yksikkö ei edusta häntä oikeussuojakeinoja koskevassa edustuskanteessa.

Opt-in-mekanismi on kuitenkin pakollinen niiden kuluttajien osalta, jotka eivät asu siinä jäsenvaltiossa, jossa edustuskanne nostetaan (9 artiklan 3 kohta).

Kuluttajien suostumusta ei tarvita kieltotoimenpiteitä koskevissa kanteissa, mikä tarkoittaa, että oikeutetut yksiköt voivat esittää kieltovaatimuksia ilman kuluttajien hiljaista tai nimenomaista suostumusta (8 artiklan 3 kohta).

Ristiriitaisten tuomioiden ja forum shoppingin välttämiseksi kuluttajat, jotka ovat osallistuneet oikeussuojakeinoja koskevaan edustuskanteeseen, eivät voi osallistua muihin edustuskanteisiin, joilla on sama kanneperuste, eivätkä hyötyä niistä (johdanto-osan 4 ja 46 kappale). Kuluttajat voivat kuitenkin nostaa samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan samasta kanneperusteesta erillisiä yksittäisiä kanteita korjaavia toimenpiteitä koskevan edustuksellisen kanteen jälkeen ja käyttää asiaa koskevaa tuomioistuimen päätöstä todisteena (15 artikla). On syytä huomata, että asianomaisiin kuluttajiin sovellettavat vanhentumisajat keskeytetään tai keskeytetään, kunnes edustava kanne kieltotoimenpiteiden määräämistä varten on nostettu (16 artikla).

Korvausratkaisu

Sovintosopimusten tekemisen tukemiseksi oikeussuojakanteissa 11 artiklan 1 kohdassa säädetään mahdollisuudesta sovintosopimuksiin:

• joko pätevän yksikön ja elinkeinonharjoittajan ehdotuksesta; tai
• tuomioistuimen ja hallintoviranomaisen kutsusta sen jälkeen, kun pätevää yksikköä ja elinkeinonharjoittajaa on kuultu.

Sovinto edellyttää kuitenkin tuomioistuimen hyväksyntää. Lisäksi jäsenvaltiot antavat tuomioistuimille mahdollisuuden kieltäytyä hylkäämästä kohtuuttomaksi katsottua sovintoa, jolloin tuomioistuimen on jatkettava edustuskanteen käsittelyä (11 artiklan 3 kohta).

Periaatteessa sovinto sitoo elinkeinonharjoittajaa, hyväksyttyjä yksiköitä ja kaikkia asianomaisia kuluttajia. Kuluttajat voivat kuitenkin halutessaan jättäytyä sovittelun ulkopuolelle (11 artiklan 4 kohta).

Kustannussäännöt

Kyseenalaisten ja spekulatiivisten väitteiden välttämiseksi direktiivissä asetetaan edustuskanteiden rahoituslähteiden avoimuudelle korkea kynnys. Pääasiassa oikeutettujen yksiköiden on ilmoitettava rahoituslähteensä yleisesti verkkosivuillaan (4 artiklan 3 kohdan f alakohta). Lisäksi niiden on edustuskannetta vireille pannessaan toimitettava tuomioistuimelle tai hallintoelimelle rahoitusselvitys, jossa luetellaan edustuskanteen tukemiseen käytetyt rahoituslähteet ja joka osoittaa tämän (10 artiklan 2 kohta):

• Rahoittaja ei vaikuta aiheettomasti heidän päätöksiinsä;
• Kanteen rahoittajana ei ole vastaajan kilpailija.

Jotta varmistetaan, että oikeutetut yhteisöt eivät rahoituksen vuoksi ole estyneitä toteuttamasta asianomaista menettelyä, direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot tarjoamaan edustuksellisille kanteille tarvittavia tukikeinoja, kuten julkista rahoitusta, oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärää jne. (20 artikla).

Jollei kansallisessa lainsäädännössä säädetyistä edellytyksistä ja poikkeuksista muuta johdu, edustuskanteet perustuvat "häviäjä maksaa" -periaatteeseen (12 artiklan 1 kohta).

Yksittäisen kuluttajan ei yleensä pitäisi maksaa oikeudenkäyntikuluja, paitsi silloin, kun kulut ovat aiheutuneet kuluttajan tahallisesta tai tuottamuksellisesta toiminnasta, kuten oikeudenkäynnin pitkittymisestä lainvastaisen toiminnan vuoksi (12 artiklan 3 kohta yhdessä johdanto-osan 38 kappaleen kanssa).

Direktiivin vaikutus Itävallan lainsäädäntöön

Itävallan nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä on seuraavat välineet kollektiivisia oikeussuojakeinoja ja ryhmäkanteita varten:

Tiettyjen yhdistysten nostamat kanteet: Itävallan lainsäädännön mukaan tietyt oikeussubjektit, jotka on lueteltu vilpillistä kilpailua koskevan lain 14 §:ssä (Bundesgesetz gegen den unlauteren Wettbewerb, UWG) ja kuluttajansuojalain 29 §:n (Konsumentenschutzgesetz, KSchG) (useimmiten kuluttajajärjestöt) nostamaan tällaisia kanteita (Verbandsklage), kun kyseessä on yhteinen etu. Näitä kanteita voidaan kuitenkin käyttää vain kieltokanteen saamiseksi.

Esimerkkitoimet: Itävallan siviiliprosessilain 502 §:n 5 momentin 3 kohdan mukaan (Zivilprozessordnung, ZPO), yhdistykset, joilla on oikeus nostaa kanne KSchG:n 29 §:n nojalla, voivat myös nostaa esimerkkikanteen ja valittaa päätöksistä Itävallan korkeimpaan oikeuteen (Oberster Gerichtshof, OGH), riidan määrästä riippumatta. Yhdistykset voivat nostaa esimerkkikanteen vain, jos asianomaiset henkilöt ovat luovuttaneet saatavansa oikeudenkäyntiä varten (ZPO 227 §). Tuomioistuin voi myöntää vahingonkorvauksia tai muita korvauksia. Esimerkkikanteiden ideana on, että kun OGH on tehnyt päätöksen, muut asianomaiset kuluttajat voivat saada korvausta tämän päätöksen perusteella erillisessä menettelyssä.

Itävaltalaistyyliset ryhmäkanteet: Vaikka Itävallassa ei ole oikeussuojakanteita koskevaa sääntelykehystä, viimeisten 10 vuoden aikana lisääntyneet joukkokanteet ovat johtaneet "itävaltalaistyylisen ryhmäkanteen" kehittymiseen (Sammelklage). Tämä mekanismi perustuu useiden Itävallan siviiliprosessilain säännösten yhdistelmään.[iii] Tällaisessa kanteessa yksittäiset vaateet siirretään yhdelle kantajalle (usein yhdistyksille), joka sitten ajaa näitä yhdistettyjä vaatimuksia omissa nimissään. Kaikkien vaateiden on oltava samankaltaisia ja niiden on koskettava samoja tosiseikkoja tai oikeudellisia kysymyksiä. Itävaltalaistyyppisiä ryhmäkanteita rahoittavat usein ulkopuoliset rahoittajat. Tämän mekanismin avulla on mahdollista saada rahallisia vahingonkorvauksia.

Vaikka Itävallassa on erilaisia menetelmiä, se ei ole vielä luonut direktiivin edellyttämää selkeää kollektiivisen muutoksenhaun välinettä. Hallitus on velvollinen ottamaan käyttöön toimivan kollektiivisen muutoksenhakukehyksen vuoden 2022 loppuun mennessä. Vaikka vielä ei olekaan selvää, miten Itävalta aikoo käyttää direktiivin jäsenvaltioille antamaa vapautta, joitakin ennusteita voidaan tehdä edellä esitettyjen seikkojen perusteella.

Sen jälkeen kun direktiivi on saatettu osaksi Itävallan lainsäädäntöä, luettelo yhteisöistä, jotka tällä hetkellä voivat hakea kieltotuomiota edustuskanteissa, sisällytetään todennäköisesti myös luetteloon oikeussuojakeinojen piiriin kuuluvista yhteisöistä.

Lisäksi Itävallan prosessioikeus muuttuu todennäköisesti huomattavasti kolmansien osapuolten oikeussuojakanteiden rahoittamisen osalta. Vaikka kaupallisten riita-asioiden rahoitusta ei säännellä lain tasolla, siitä on tullut suosittua joukkokorvauskanteiden alalla. Itävallan korkein oikeus on vahvistanut ja hyväksynyt kolmansien osapuolten rahoituksen laillisuuden oikeussuojakanteissa.[iv] Ulkopuolista rahoitusta koskevien direktiivissä säädettyjen asiaankuuluvien suojatoimien käyttöönotto auttaa todennäköisesti ehkäisemään kevytmielisiä vaatimuksia.

Lopuksi totean, että tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten suorittamaa korvaussovittelun arviointia ja hyväksymistä koskevan menettelyn mahdollinen täytäntöönpano sekä edustuskanteen kohteena olevien kuluttajien vanhentumisajan keskeyttäminen ovat uutuuksia Itävallan lainsäädännössä.

Kommentit

Direktiivi on merkittävä edistysaskel eurooppalaisen kollektiivisen muutoksenhakumekanismin täytäntöönpanossa. Vaikka jonkin verran epäilyksiä esiintyy valtioiden kyvystä tarjota edustuskanteiden edellyttämä rahoitus, direktiivissä luodaan yhdenmukaistetut puitteet kuluttajansuojalainsäädännön soveltamiselle laajamittaisissa vahingonkorvauskanteissa ja annetaan samalla riittävät takeet väärinkäytösten estämiseksi oikeudenkäynneissä.

On selvää, että direktiivi antaa jäsenvaltioille huomattavaa liikkumavaraa direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tältä osin direktiivin tehokas täytäntöönpano riippuu pitkälti jäsenvaltioiden menettelytapavalinnoista. Riippuen siitä, miten Itävallan hallitus saattaa direktiivin osaksi kansallista oikeusjärjestelmää, tällaiset edustukselliset kanteet voivat olla uusi haaste osapuolille, jotka eivät ole vielä olleet tekemisissä tällaisten kanteiden kanssa. Tältä osin yritysten ja valtuutettujen elinten olisi oltava valmiita vastaamaan kuluttajien riita-asioiden todennäköiseen lisääntymiseen.

[i] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/1828, annettu 25 päivänä marraskuuta 2020, edustuksellisista toimista kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (EUVL L 409, 4.12.2020, s. 1-27). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/en/LSU/?uri=CELEX%3A32020L1828

[ii] Euroopan komissio (11.4.2018) Lehdistötiedote Uusi sopimus kuluttajille: Komissio vahvistaa EU:n kuluttajien oikeuksia ja täytäntöönpanoa. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/IP_18_3041

[iii] Ks. ZPO:n 11, 187 ja 227 §.

[iv] OGH, 27. helmikuuta 2013, 6 Ob 224/12b.