Välimiesmenettely vs. oikeudenkäynti siviili- ja common law -oikeudenkäynneissä

Tuomioistuimen, asianosaisten ja heidän avustajiensa oikeudellinen tausta voi vaikuttaa tietojen luovuttamisen ja selvittämisen laajuuteen, mikä on merkittävä eroavaisuus yleisen ja siviilioikeuden välillä. Yhdysvaltalaistaustaiset asianajajat ja välimiehet saattavat olla tottuneita laajaan tiedonhankintaan, johon sisältyy laajoja asiakirjojen ja muiden asiaankuuluvien tietojen esittämistä koskevia pyyntöjä. Tämä ei ole yleistys common law -lainsäädännöstä, sillä Englannissa ja Walesissa tietojen luovuttaminen on paljon rajoitetumpaa. Siviilioikeudellisilla alueilla todisteiden hankkimista valvoo suurelta osin tuomioistuin. Kansainvälisessä välimiesmenettelykäytännössä mikään näistä lähestymistavoista ei heijastu tiukasti; tiedonsaanti on yleensä rajoitettua ja riippuu tehdyistä menettelytapapäätöksistä. Osapuolten olisi varottava välimiesten juridista taustaa, sillä se voi vaikuttaa siihen, miten laajoja asiakirjaryhmiä koskevia pyyntöjä tai ennen kuulemista tapahtuvia todistajanlausuntoja käsitellään.

Osapuolten on tärkeää päättää, haluavatko ne käyttää välimiesmenettelyä vai oikeudenkäyntiä. Tämä on tapauskohtaista; esimerkiksi Yhdysvalloissa on harkittava, onko täysimittainen selvittäminen hyödyllistä vai haitallista asian käsittelylle. Monet ulkomaiset osapuolet, jotka harjoittavat liiketoimintaa Yhdysvalloissa, saattavatkin pitää edullisena vaatia välimiesmenettelylausekkeita välttääkseen täysimittaisen tiedonhankinnan. Kansainvälinen välimiesmenettely voi sitä vastoin olla hyödyllinen siviilioikeudellisilla lainkäyttöalueilla toimiville osapuolille, jotka voivat hyötyä menettelystä, joka sisältää todistusaineistoa ja tietojen julkistamista koskevia ominaisuuksia, joita ei olisi saatavilla kansallisissa tuomioistuimissa.

Vastaavasti siviilioikeuden osapuolet voivat hyötyä todistajien vastakkaisesta ristikuulustelusta. Vaikka tämä ei kuulu siviilioikeuden perinteeseen, siitä määrätään IBA:n säännöissä, ja se on yleisesti vakiintunut kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Common Law -oikeuden lakimiehille tämä aiheuttaa kuitenkin vaikeuksia, koska suulliset lausunnot ovat harvoin sallittuja kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Lisäksi nämä asianajajat saattavat joutua suorittamaan ristiintapaamisia pienemmän määrän asiakirjanäytteitä perusteella kuin mihin he ovat tottuneet, kun otetaan huomioon edellä käsitelty rajoitetumpi tiedonantovelvollisuus.

Sovellettava laki Common Law vs. siviilioikeus

Aineellista oikeutta valittaessa on otettava huomioon useita seikkoja. Riitaan sovellettava laki voi määrittää esimerkiksi sen, onko sopimus sitova, pätevä tai täytäntöönpanokelpoinen, miten sopimuksia tulkitaan, miten puutteita täytetään ja monia muita kysymyksiä. Esimerkkinä mainittakoon, että sopimustulkintojen osalta Yhdysvaltojen ja Englannin lainsäädännössä noudatetaan todennäköisesti osapuolten sopimuksen kirjaimellista sanamuotoa, kun taas siviilioikeudellisissa oikeusjärjestelmissä otetaan yleensä enemmän huomioon yleiset hyvän tavan ja kohtuullisuuden periaatteet.

Osapuolten on lisäksi varottava erottamasta toisistaan prosessioikeutta ja aineellista oikeutta, joka ei ole aina selkeä ja jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia. Esimerkiksi common law -alueilla vanhentumisaikoja pidetään yleensä prosessioikeudellisina, kun taas siviilioikeudellisilla alueilla ne ovat aineellista oikeutta. Vaikka common law -alueet ovatkin suuntautumassa siviilioikeuden suuntaan, tämä voi kuitenkin aiheuttaa epäjohdonmukaisuuksia. Myös vahingonkorvauksia ja oikeussuojakeinoja koskevaa lakia pidetään common law -oikeudessa menettelynä ja siviilioikeudessa aineellisena. Tässäkin asiassa common law -lähestymistapa on lähentymässä siviilioikeuden suuntaan.

Lainvalinta luonnollisesti määrittää, miten tapauksia käsitellään ja oikeudellisia päätöksiä tehdään. Common law -oikeuden valitsevat osapuolet odottavat voivansa käyttää analogista oikeuskäytäntöä perustellakseen tiensä lopputulokseen. Siviilioikeuden valitsevat osapuolet puolestaan odottavat välimiehen perustavan päätöksensä kodifioituun oikeudelliseen kehykseen.

Lainvalintaa koskevat säännökset siviilioikeudellisissa ja common law -maissa

Sekä siviili- että common law -oikeudellisilla alueilla osapuolet voivat yleensä sopia muusta prosessioikeudesta kuin välimiesmenettelyn sijaintipaikassa sovellettavasta laista. Siviilioikeudellisilla lainkäyttöalueilla on usein tätä koskevia erityismääräyksiä. Sveitsin kansainvälisen yksityisoikeuden 182 artiklassa säädetään, että "osapuolet voivat suoraan tai viittaamalla välimiesmenettelyä koskeviin sääntöihin määrätä välimiesmenettelystä; he voivat myös soveltaa valitsemaansa prosessioikeutta". Ranskan siviiliprosessilain 1509 §:ssä todetaan, että "välityssopimuksessa voidaan määritellä välimiesmenettelyssä noudatettava menettely joko suoraan tai viittaamalla välimiesmenettelyä koskeviin sääntöihin tai menettelysääntöihin." Eri siviilioikeudellisten lainkäyttöalueiden oikeuskäytännössä on myös useaan otteeseen tunnustettu osapuolten autonomia valita ulkomainen välimiesmenettelylainsäädäntö.¹ Myös japanilaiset ja turkkilaiset tuomioistuimet ovat tunnustaneet tämän periaatteen.

Yhdysvalloissa Federal Arbitration Act (FAA) sallii yleensä myös sen, että osapuolet voivat sopia välimiesmenettelyyn sovellettavasta prosessioikeudesta. Viidennen piirin tuomioistuin asiassa Karaha Bodas Co., LLC v. Perusahaan Pertambangan Minyak Dan Gas Bumi Negara -yritys, 364 F.3d 274, 291-92 (5th Cir. 2004), jonka mukaan osapuolet valitsivat Sveitsin prosessioikeuden. Asiassa Remy Amérique, Inc. v. Touzet Distrib. SARL, 816 F.Supp. 213, 216-17 (S.D.N.Y. 1993), todettiin, että "osapuolet voivat vapaasti sisällyttää sopimukseensa lainvalintaa koskevan määräyksen, joka vaikuttaa menettelysääntöihin". Myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muilla common law -alueilla, kuten Intiassa ja Hongkongissa, tämä on hyväksytty.²

Kaikilla lainkäyttöalueilla osapuolten itsenäistä oikeutta valita ulkomainen menettelytapa rajoittavat luonnollisesti kotipaikan lainkäyttöalueen pakolliset sisäiset ja ulkoiset menettelyvaatimukset. Sisäisiin menettelyllisiin suojatoimiin kuuluvat esimerkiksi osapuolten yhdenvertainen kohtelu ja riittävät mahdollisuudet tulla kuulluksi.³ Ulkoinen suoja merkitsee erityisesti sitä, että kansallisille tuomioistuimille asetetaan pakollisia vaatimuksia, joiden mukaan niiden on säilytettävä valvontavalta paikallisella alueella toteutetuissa välimiesmenettelyissä.⁴

On kuitenkin edelleen harvinaista, että osapuolet valitsevat muun prosessioikeuden kuin sen, jonka mukaan asia käsitellään. Jos osapuolet eivät ole tehneet valintaa, sovellettava laki on lähes aina kotipaikan laki, ja molempien lainkäyttöalueiden tuomioistuimet kunnioittavat tuomioistuimia huomattavasti silloin, kun välimiesten on tehtävä lainvalintapäätös.⁵

Kun on kyse sovellettavasta aineellisesta oikeudesta, lähes kaikissa nykyisissä kansallisissa välimiesmenettelyjärjestelmissä annetaan välimiehille nimenomaisesti valtuudet valita osapuolten riitaan sovellettava aineellinen oikeus, jos lainvalintalauseketta ei ole.⁶ Esimerkkejä tällaisista säännöksistä ovat art. Sveitsin kansainvälisen yksityisoikeuden lain 187 artikla; Sveitsin kansainvälisen yksityisoikeuden lain 187 artikla. Ranskan siviiliprosessilain 1511 § ja Itävallan siviiliprosessilain 603 §:n 2 momentti. Vaikka FAA:ssa ei ole tällaista nimenomaista määräystä, tuomioistuimet ovat tunnustaneet, että välimiesoikeuksilla on toimivalta valita osapuolten riidan pääasiaan sovellettava laki.⁷

Palkintojen täytäntöönpano siviilioikeudellisissa ja common law -maissa

New Yorkin yleissopimus on keskeinen väline, kun keskustellaan ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Koska yleissopimuksen osapuolina olevien valtioiden määrä on suuri (166), välimiesmenettelysäännöt ovat yhdenmukaistuneet merkittävästi sekä common law - että siviilioikeudellisissa maissa. Yleisesti ottaen common law- ja siviilioikeudellisten maiden tuomioistuimet suhtautuvat myönteisesti täytäntöönpanoon, mikä tarkoittaa, että täytäntöönpanon epäämisperusteita sovelletaan suppeasti. Eri oikeusperinteissä tunnustetaan myös se, että tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa vastustava osapuoli kantaa todistustaakan osoittaakseen, että jokin yleissopimuksen poikkeuksista on sovellettavissa.

Menettelysääntöjä ei kuitenkaan ole yhtenäistetty. Yksi olennainen ero on se, että common law -maissa tuomion täytäntöönpano edellyttää, että tuomio annetaan tuomion perusteella. Täytäntöönpanokelpoinen on siis tuomio, ei tuomio. Sen sijaan siviilioikeudellisissa maissa välitystuomio pannaan täytäntöön julistamalla se täytäntöönpanokelpoiseksi, mikä tarkoittaa, että itse tuomio pannaan täytäntöön. Kansalliset menettelyt vaihtelevat tältä osin.⁸

Eri oikeudenkäyttöalueiden ja oikeusperheiden erilaiset oikeudelliset opit merkitsevät sitä, että yleissopimuksen poikkeuksiin liittyvät näkökohdat vaihtelevat. Esimerkiksi V artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisen oikeustoimikelpoisuuden puuttumisen osalta oikeushenkilöiden oikeustoimikelpoisuuteen sovelletaan useimmissa siviilioikeudellisissa maissa oikeushenkilön kotipaikan lakia, kun taas common law -tuomioistuimet tarkastelevat tavallisesti perustamispaikkaa. Näitä eroja ei pidä yleistää liikaa: kun on kyse siitä, että osapuolelle evätään mahdollisuus esittää näkemyksensä (V artiklan 1 kohdan b alakohta), kansalliset tuomioistuimet sekä siviili- että common law -alueilla antavat välimiehille paljon harkintavaltaa, vaikka siviili- ja common law -alueiden tuomioistuimissa on hyvin erilaisia lähestymistapoja tietojen antamiseen ja todistajien todistamiseen (esim. ristikuulustelu).⁹

Kolmannen osapuolen rahoitus siviilioikeuden ja common law -maiden välillä

Yleisesti ottaen kolmannen osapuolen rahoitus on välimiesmenettelyn osapuolten käytettävissä useimmissa tärkeimmissä kaupallisissa oikeusjärjestelmissä riippumatta siitä, onko kyseessä siviili- vai common law -järjestelmä. Kolmannen osapuolen rahoitusta koskeva sääntely voidaan jakaa kolmeen ryhmään: lainsäädännöllinen, ad hoc oikeuskäytännön kautta tapahtuva sääntely ja itsesääntely. Nämä eivät kuitenkaan ole tiukasti linjassa oikeusperinteiden kanssa.

Lainsäädännöllisiä lähestymistapoja on nähtävissä Hongkongissa ja Singaporessa. Esimerkiksi Hongkongissa tehtiin vuonna 2019 lainsäädäntömuutoksia, joilla säädetään Hongkongissa toimivien välimiesmenettelyjen kolmannen osapuolen rahoituksen laillisuudesta. Molemmat lainkäyttöalueet asettavat vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa kolmannen osapuolen rahoittajien ilmoittaminen ja kelpoisuus.

The ad hoc/oikeudellinen lähestymistapa on omaksuttu Yhdysvaltain, Englannin ja Walesin sekä Australian common law -oikeudellisilla alueilla. Elatusapua ja champerty-oikeutta koskevat common law -kiellot muodostavat esteen kolmannen osapuolen rahoitukselle, mutta tuomioistuimet ovat omaksuneet sallitun lähestymistavan. Esimerkiksi Englannissa ja Walesissa kolmannen osapuolen rahoitusjärjestelyjen ei katsota olevan elatusapua tai champerty-oikeutta, ellei siihen liity epäasiallisuutta.¹⁰ Australia on sallivampi, ja siellä on yksi kehittyneimmistä kolmansien osapuolten rahoitusmarkkinoista. Yhdysvalloissa kolmannen osapuolen rahoitus on uudempaa, ja lähestymistapa riippuu osavaltiosta. Huomattava poikkeus on Irlanti, jossa korkeimman oikeuden vuonna 2017 antaman tuomion mukaan kolmannen osapuolen rahoitus ei ole sallittua, koska champerty on edelleen rikos.

Myös Itävallassa on toistaiseksi noudatettu tapauskohtaista lähestymistapaa, jossa tuomioistuimet ovat hyväksyneet kolmannen osapuolen rahoituksen, mutta jossa ei ole olemassa oikeudellista tai sääntelykehystä. Kolmannen osapuolen rahoitusta rajoittavat kuitenkin asianajajien ammatinharjoittamista koskevat säännöt ja määräykset.

Itsesääntelyä voidaan havaita Ranskassa, jossa kolmannen osapuolen rahoitusta ei ole nimenomaisesti sallittu missään lainsäädännössä ja jossa oikeuskäytäntö on rajallinen. Pariisin asianajajaneuvoston vuonna 2017 antamassa päätöslauselmassa hyväksytään kolmannen osapuolen rahoitus erityisesti kansainvälisen välimiesmenettelyn yhteydessä ja annetaan ohjeita asianajajille.

Prahan säännöt

Julkaisu Välimiesmenettelyn tehokasta kulkua koskevat säännöt ("Prahan säännöt") 14. joulukuuta 2018 ennakoi haastetta vakiintuneelle vakiintuneelle vakiintuneelle toimijalle (ts. Kansainvälisen asianajajaliiton (International Bar Association, jäljempänä 'IBA') todisteiden vastaanottamista koskevat säännöt (jäljempänä 'todisteiden vastaanottamista koskevat säännöt')), ja se on herättänyt paljon keskustelua välimiesyhteisön keskuudessa.¹¹

Vaihtoehtona IBA:n säännöille Prahan säännöt näyttävät muistuttavan enemmän siviilioikeudellisten oikeudenkäyttöalueiden tapoja, ja ne ovat saaneet viime aikoina yhä enemmän kannatusta. Prahan sääntöjen mukaan asiakirjojen esittämistä pyritään välttämään ja joka tapauksessa pitämään se rajoittavana. Lisäksi asiakirjojen esittämistä koskeva pyyntö on esitettävä asianhallintaneuvottelussa, ja pyynnön on sisällettävä selvitys siitä, miksi asiakirjaa pyydetään.

Prahan säännöissä kannustetaan lisäksi riitojen ratkaisemiseen pelkästään asiakirjojen perusteella. Sääntöjen mukaan asianosaisen on pyydettävä kuulemista, jotta häntä voidaan kuulla. Tämä on huomattava ero IBA:n sääntöihin, jotka ovat tältä osin lievemmät.

Yksi mielenkiintoisimmista eroista näyttää kuitenkin olevan Iura Novit Curia -oppi, joka voidaan kääntää "Tuomari tuntee lain". Tämän opin mukaan välimies voi soveltaa mitä tahansa sopivaksi katsomaansa lakia, vaikka osapuolille annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kuten sekä todistelusääntöjen että Prahan sääntöjen johdanto-osassa todetaan, ne toimivat "suuntaviivoina", eikä niiden tarkoituksena ole rajoittaa välimiesmenettelyn luontaista joustavuutta. Tämän on oltava oikein - pehmeää lainsäädäntöä ei pitäisi pitää "kovana" lainsäädäntönä, olipa sen käyttö kuinka säännöllistä tahansa.

Esimerkkejä eroista on esitetty liitteen 1 taulukoissa.

Välimieslausekkeiden vaikutus muihin kuin allekirjoittajiin

Välimiesmenettely perustuu suostumukseen. Joskus kolmas osapuoli, joka ei ole allekirjoittanut sopimusta, voi kuitenkin liittyä kansainväliseen menettelyyn tai jopa vaatia oikeuksia itse välityssopimuksen nojalla. Yleensä välimiesoikeudet tarkastelevat teorioita, jotka koskevat implisiittistä suostumusta tai oikeushenkilöllisyyden puuttumista.

Joitakin yleisiä tilanteita syntyy silloin, kun sopimuksen tekemiseen osallistuu henkilö, joka ei ole allekirjoittanut sopimusta, kun on olemassa yksi sopimusjärjestelmä, joka koostuu useista asiakirjoista, kun henkilö, joka ei ole allekirjoittanut sopimusta, on hyväksynyt sopimuksen tai välityssopimuksen, kun yhtiö ei ole oikeushenkilö, ja kun on kyse petoksesta.

Sovellettaessa näitä periaatteita ja päätettäessä lopputuloksesta tuomioistuimet ottavat huomioon osapuolten sekä kansainvälisen liike-elämän kohtuulliset odotukset.

Loppuhuomautukset

Yleisen ja yksityisoikeuden välinen valinta olisi mieluiten tehtävä heti välimieslauseketta laadittaessa. Muut päätökset, kuten se, onko välimiehiä yksi vai kolmihenkinen paneeli, käytetäänkö IBA:n vai Prahan sääntöjä, tai se, kuinka laaja on haluttu tiedonhankinnan laajuus, olisi otettava huomioon ja tehtävä jo lauseketta laadittaessa, jotta välimiesmenettelystä tulisi tehokkaampi.

Myös muutoksenhakuprosessia olisi pohdittava. Vaikka oletuskäytäntönä on sopia lopullisesta ja sitovasta välimiesmenettelystä ilman muutoksenhakumahdollisuutta, joissakin tapauksissa osapuolet voivat silti saada kielteisen tuomion suoraan tutkittavakseen sopimalla joko välimiesmenettelysäännöistä, jotka mahdollistavat suoran muutoksenhaun itse välimiesmenettelyssä, tai sovittelemalla välimiesmenettelyä sellaisen lainkäyttöalueen lakien mukaisesti, joka mahdollistaa suoran muutoksenhaun tuomioistuimessa. Esimerkkinä tästä on AAA tai sen kansainvälinen vastine ICDR, joka noudattaa valinnaisia muutoksenhakua koskevia välimiesmenettelysääntöjä (Optional Appellate Arbitration Rules). Tällä tavoin uudelleentarkastelun taso on korkeampi kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen välimiesmenettelyä koskevien liittovaltion sääntöjen mukaan.

Tämä riippuu myös lainkäyttöalueesta, sillä joillakin lainkäyttöalueilla on kierretty täysin vakiokäytäntöä. Esimerkkinä voidaan mainita Etiopia, joka sallii uudelleentarkastelun Englannin tavoin, mutta toisin kuin Etiopiassa, Englannissa uudelleentarkastelu on mahdollista erittäin rajoitetuin perustein.

KIRJALLISUUSKIRJAT

Marcel Wegmüller ja Jonathan Barnett, "Itävalta (The Third Party Litigation Funding Law Review, 3rd edn, The Law Reviews 2019) II jakso;

Sherina Petit ja Ewelina Kajkowska, "Kolmannen osapuolen rahoituksen kehitys välimiesmenettelyssä: Vertaileva analyysi(Norton Rose Fullbright, International Arbitration Report, syyskuu 2019) s. 22-23;

James Rogers, Alison FitzGerald ja Cara Dowling, "Uusia lähestymistapoja kolmannen osapuolen rahoituksen sääntelyyn". (Norton Rose Fullbright, International Arbitration Report, lokakuu 2017) s. 29-31.

Matthew Croagh ym, "Julkistamisen hallinta tietoräjähdyksen edessä: Tarvitaanko enemmän ohjausta? (Norton Rose Fullbright, International Arbitration Report, lokakuu 2017) s. 16;

Javier H Rubinstein, "Kansainvälinen kaupallinen välimiesmenettely: Pohdintoja common law- ja siviilioikeusperinteiden risteyskohdassa". (2004) 5 Chicago Journal of International Law 303.

Gary Born, 'Kansainvälinen kaupallinen välimiesmenettely' (2. painos, Kluwer Law International 2014) 19 luku.

Jennifer L. Permesly, 'What's Law Got to Do With It?: Sovellettavan lain rooli kansainvälisessä kaupallisessa välimiesmenettelyssä". (Skadden Arps Slate Meagher & Flom LLP, 2018).

Jordan Tan, Ian Choo, "Prahan säännöt: Prahan säännöt: Prahan säännöt: Prahan säännöt: Pehmeän oikeuden ratkaisu oikeuskäsittelyparanoiaan?,

Kluwer Arbitration Blog, 29. kesäkuuta 2019.

Sol Argerich, IBA:n ja Prahan sääntöjen vertailu: Vertailu kahden saman asian välillä, 2. maaliskuuta 2019

William Park, Non-Signatories And International Contracts: Multiple Parties in International Arbitration (Oxford 2009).

Alaviitteet

1. Tuomio 24. huhtikuuta 1992, 1992 Rev. arb. 598 (Cour d'appel Paris); Tuomio 17. tammikuuta 1992, 1992 Rev. arb. 656 (Cour d'appel Paris); Tuomio 12.11.2010, RosInvestCo UK Ltd v. Russian Fed'n, Asia N:o Ö 2301-09, 2 kohta (Swedish S.Ct.).

2. Ks. esim: Hongkong: Klöckner Pentaplast GmbH & Co. KG v. Advance Tech. (H.K.) Co. [2011] HKCFI 458 (H. K. Ct. First Inst.) ""ei ole olemassa sääntöä, jonka mukaan lex arbitri on oltava välimiesmenettelyn kotipaikan laki. Näin on erityisesti silloin, kun osapuolet valitsevat lain."; Intia: Citation Infowares Ltd v. Equinox Corp., (2009) 7 SCC 220, ¶15 (Indian S.Ct. 2009); UK: The Bay Hotel & Resort Ltd vastaan Cavalier Constr. Co. [2001] UKPC 34 (Turks- ja Caicossaaret Privy Council); Union of India v. McDonnell Douglas Corp.. [1993] 2 Lloyd's Rep. 48, 50 (QB) (Englannin High Court).

3. Esimerkiksi: 182 artiklan 2 kohta Sveitsin kansainvälistä yksityisoikeutta koskeva laki: "[m]inkä tahansa menettely valitaankin, välimiesoikeuden on varmistettava osapuolten tasapuolinen kohtelu ja osapuolten oikeus tulla kuulluksi kontradiktorisessa menettelyssä." Englannin välimiesmenettelylaki, 1996, 33 §:ssä edellytetään, että välimiehet "toimivat oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti" ja antavat osapuolille "kohtuullisen mahdollisuuden" esittää asiansa. Vastaavia säännöksiä on myös Belgian oikeuslainsäädäntö Art. 1699. Alankomaiden siviiliprosessilaki Art. 1039(1); ja Hongkongin välimiesmenettelyasetus, 2013, Arts. 46(1), (2).

4. Tämä on otettu huomioon UNCITRALin mallilaissa. Ks: UNCITRAL, UNCITRALin sihteeristön selittävä huomautus vuonna 2006 muutetusta kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskevasta vuoden 1985 mallilain säännöstöstä. ¶14 (2008) ("Tiukka alueellinen kriteeri, jota sovelletaan suurimpaan osaan mallilain säännöksistä, otettiin käyttöön varmuuden vuoksi ja ottaen huomioon seuraavat seikat. Valtaosa kansallisista laeista käyttää yksinomaisena kriteerinä välimiesmenettelyn suorituspaikkaa.").

5. Esimerkiksi: Karaha Bodas Co., LLC v. Perusahaan Pertambangan Minyak Dan Gas Bumi Negara -yritys364 F.3d 274, 290 (5th Cir. 2004); Tuomio 11. tammikuuta 1978, IV Y.B. Comm. Arb. 262 (Landgericht Zweibrücken) (1979) (jossa kieltäydyttiin kumoamasta välitystuomiota oikeusjärjestyksen perusteilla, kun välimiesoikeus väitetysti teki virheen lainvalintaa koskevassa analyysissä); Gary Born, "International Commercial Arbitration" (2. painos, Kluwer Law International 2014), 11 luku.

6. UNCITRALin mallilain 28 artikla: "(1) Välimiesoikeus ratkaisee riidan osapuolten valitsemien, riidan pääasiaan sovellettavien oikeussääntöjen mukaisesti. Minkä tahansa tietyn valtion lakia tai oikeusjärjestelmää koskevan nimityksen on katsottava, jollei toisin mainita, viittaavan suoraan kyseisen valtion aineelliseen oikeuteen eikä sen lainvalintasääntöihin. (2) Jos osapuolet eivät nimeä, välimiesoikeuden on sovellettava lainvalintasääntöjen mukaan määräytyvää lakia, jota se pitää sovellettavana."

7. Esimerkiksi: JW Burress, Inc. vastaan John Deere Constr. & Forestry Co., 2007 WL 3023975 (W.D. Va.) (aineellisen oikeuden valinta on välimiesten päätettävissä); Zurich Ins. Co. vastaan Ennia Gen. Ins. Co.., 882 F.Supp. 1438, 1440 (S.D.N.Y. 1995) ("Kysymys välimiesmenettelyssä sovellettavasta laista - mukaan lukien kysymys siitä, sovelletaanko hallinnointisopimuksen lainvalintalauseketta - kuuluu välimiespaneelille."); Gary Born, "International Commercial Arbitration" (2. painos, Kluwer Law International 2014), 19 luku.

8. Esimerkiksi joissakin siviilioikeudellisissa maissa tuomio tarvitsee eksekvatuurimenettelyn. Ihab Amro, "Recognition and Enforcement of Foreign Arbitral Awards in Theory and in Practice: A Comparative Study in Common Law and Civil Law Countries" (Cambridge University Press 2013)s. 70-71; United Nations Conference on Trade and Development, "Dispute Settlement: 5.7 Välitystuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano - New Yorkin yleissopimus" (2003) (https://unctad.org/system/files/official-document/edmmisc232add37_en.pdf) p. 21.

9. Ks: Abu Dhabi Inv. Auth. v. Citigroup Inc., 2013 WL 789642, s. *7-9 (S.D.N.Y.) (tiedonantopyyntöjen epääminen ei tehnyt menettelystä olennaisesti epäoikeudenmukaista); Tuomio 24. kesäkuuta 1999, XXIX Y.B. Comm. Arb. 687 (Schleswig-Holsteinisches Oberlandesgericht) (2004) (oikeutta tulla kuulluksi ei loukattu, kun välimiesoikeus kieltäytyi pyytämästä saksalaisia tuomioistuimia hankkimaan todistajanlausuntoja kolmansien osapuolten todistajilta). Gary Born, "International Commercial Arbitration" (2. painos, Kluwer Law International 2014), 26 luku.

10. Esimerkiksi suhteeton voitto tai menettelyn liiallinen valvonta kolmannen osapuolen rahoittajan taholta.

11. Jordan Tan, Ian Choo, "Prahan säännöt: A Soft Law Solution to Due Process Paranoia?", Kluwer Arbitration Blog, 29. kesäkuuta 2019, http://arbitrationblog.kluwerarbitration.com/2019/06/29/the-prague-rules-a-soft-law-solution-to-due-process-paranoia/.

Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu yleiseksi oppaaksi aiheesta. Omiin erityisiin olosuhteisiisi liittyvissä kysymyksissä olisi pyydettävä asiantuntija-apua.