Ihmisen muistiin vaikuttavat subjektiiviset käsitykset todellisuudesta. Ajan kuluessa ulkoiset tekijät voivat aiheuttaa sen, että yksilön kokemukset muuttuvat huomattavasti tai jopa vääristyvät kokonaan. Sen jälkeen, kun ICC:n komission työryhmä (Task Force on Maximising the Probative Value of Witness Evidence, jäljempänä 'työryhmä') perustettiin, ihmisen muistin psykologiaan liittyvät kysymykset ovat herättäneet uutta kiinnostusta välimiesyhteisössä.

Koska muisti on hauras ja muokattavissa, työryhmän toimeksiannossa on keskitytty pohtimaan, miten mahdollisesti vaarantuneisiin todisteisiin turvautuminen voi vaikuttaa oikeudenmukaiseen riidanratkaisuun. Sen lisäksi, että työryhmän jäsenet ovat tunnustaneet todisteiden korruptoitumisen riskin, heidän työnsä tarkoituksena on myös pohtia uudelleen todistajanlausuntojen valmisteluun ja esittämiseen kansainvälisissä välimiesmenettelyissä liittyviä yleisiä käytäntöjä. Se nojautuu havaintoihin, jotka asianajaja Toby Landau, QC, esitti aiemmin puheessaan "Epäluotettavat muistot, väärät muistot ja todistajanlausunnot" (Unreliable Recollections, False Memories and Witness Testimony)., sen äskettäin julkaisema raportti "The Accuracy of Fact Witness Memory in International Arbitration" (Todistajien muistitietojen tarkkuus kansainvälisessä välimiesmenettelyssä).¹ (jäljempänä 'raportti') tarjoaa neuvoja asianajajille ja välimiehille yksilöimällä toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään todistajanlausuntojen todistusarvoa.

Seuraavassa käsitellään raportin tarkoitusta ja sen tulosten merkitystä välimiesmenettelyn harjoittajien kannalta. Siinä viitataan myös raportissa esitettyihin keskeisiin näkökohtiin ja toimenpiteisiin, joita tarjotaan ohjeiksi sekä sisäisille että ulkoisille asianajajille, jotka ovat yhteydessä todistajiin tai valmistelevat todistajanlausuntoja.

Kertomuksen tarkoitus

Todistajatodistelu on edelleen olennainen osa välimiesmenettelyä, sillä se on keskeinen tietolähde, johon tuomioistuimen lopullinen päätös perustuu. Mietinnössä todetaan kuitenkin, että todistajien todistusaineiston valmistelu ja esittäminen on paitsi kallista myös erittäin aikaa vievää: "suullisen todistusaineiston esittäminen on yksi "lopullisen" kuulemisen tärkeimmistä tehtävistä, ja se kestää usein useita päiviä" (s. 6). Jotta vältettäisiin merkittävät tappiot, jotka johtuvat ulkoisista ärsykkeistä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti todistajien kertomusten tarkkuuteen ja siten heikentää niiden uskottavuutta, kertomuksessa tuodaan esiin menetelmiä, joilla voidaan minimoida riskit, jotka voivat haitata, turmella tai muuten vaikuttaa menneiden tapahtumien asianmukaiseen muistamiseen.

Kertomuksessa pyritään antamaan ehdotuksia siitä, miten todistajien muistia voidaan tehokkaasti säilyttää kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, ja siinä viitataan paitsi työryhmän työhön myös tohtori Kimberley A. Waden (psykologian laitos, Warwickin yliopisto) teettämien riippumattomien tutkimusten tuloksiin. Tarkemmin sanottuna siinä keskitytään vuorotellen seuraaviin aiheisiin:

Ensinnäkin tarkastelemalla ja tarkistamalla ihmismuistiin erikoistuneiden psykologien tekemien kenttätutkimusten johtopäätöksiä, jotta voidaan määrittää ihmismuistin virheellisyyden laajuus ja sen merkitys todistajien kannalta;

Toiseksi, virheellisen muistin korrelaation ja sen mahdollisen vaikutuksen selvittäminen todistajanlausuntoihin kansainvälisessä välimiesmenettelyssä;

Kolmanneksi käsitellään sitä, missä määrin todistajan muistin tarkkuudella on merkitystä kansainvälisissä välimiesmenettelyissä;

Neljänneksi hahmotellaan ehdotetut toimenpiteet, joilla voidaan parantaa todistajien muistin tarkkuutta;

Lopuksi annetaan yleiskatsaus sovellettavista parhaista käytännöistä ja kannustetaan lukijoita ottamaan asianmukaisesti huomioon tällaisten toimenpiteiden soveltuvuus ja hyödyllisyys tietyssä tilanteessa.

Muistia ja silminnäkijätodistelua koskeva nykyinen tieteellinen tutkimus

II jakso: s. 10-14

Kertomuksen II jakson mukaan todistajavaikuttamisen riski voi kasvaa monissa olosuhteissa. Tällainen korruptio on erityisen haitallista kaupallisissa riita-asioissa, ja se voi johtua useista tekijöistä, jotka vaikuttavat siihen, miten todistajanlausuntoja hankitaan ja valmistellaan.

Lauseet

kohdat 2.09-2.12

Kertomuksessa esitetään, että todistajille esitetyissä kysymyksissä käytetyt kuvaukset voivat muuttaa vastauksia olennaisesti. Todistajat voivat mukauttaa vastauksiaan sen mukaan, mitä sanamuotoa käytetään, esimerkiksi "usein" vs. "satunnaisesti", "kuinka kauan" vs. "kuinka lyhyesti".

Väärän tiedon vaikutus

kohdat 2.13-2.21

Toinen vaikuttava tekijä on "väärän tiedon vaikutus", jota raportissa käytetään kuvaamaan käsitettä, jonka mukaan harhaanjohtavalle tiedolle altistuminen tapahtuman jälkeen voi häiritä tapahtuman muistamista. Tällainen väärän tiedon välittäminen voi tapahtua useiden sellaisten henkilöiden (kanssatodistajien) välisessä viestinvaihdossa, joilla on tietoa asiaan liittyvistä tosiasioista ja jotka voivat korvata olemassa olevan muistin. Se voi johtua myös siitä, että yksilön muistikuvia menneistä tapahtumista täydennetään uusilla epätarkoilla yksityiskohdilla, tai siitä, että tosiasiat kerrotaan uudelleen useaan otteeseen pidemmän ajanjakson aikana.

Väärät muistot

kohdat 2.22-2.25

Väärät muistot mainitaan myös syynä epätäydellisten todistajankertomusten syntyyn. Kertomuksessa kuvataan tapauksia, joissa digitaalisesti parannettuja valokuvia tai manipuloituja asiakirjoja käytetään muokkaamaan muistia siten, että keinotekoisesti keksitään tapahtumia, jotka eivät todellisuudessa ole toteutuneet niin kuin väitetään.

Kertomisen vaikutus myöhempään muistamiseen

kohdat 2.26-2.28

Lopuksi mietinnössä todetaan, että tarinan kertominen uudestaan tietystä näkökulmasta voi aiheuttaa puolueellisuutta ja vaarantaa tapahtuman aidon muistamisen tai kertomisen. Näin ollen esitetään useita ehdotuksia, joiden avulla voidaan maksimoida todistajakertomusten kattavuus (kohdat 2.29-2.32):

• Varmistetaan, että todistajat antavat täydellisen kertomuksen välittömästi tapahtuman jälkeen;
• pidättäydytään vahvistamasta alustavia vastauksia, jotka voisivat vääränlaisesti lisätä todistajan luottamusta asiaan, josta hän on itse asiassa epävarma;
• Muistutetaan todistajia siitä, että heidän tehtävänsä ydin on raportoida tapahtumasta ja tehdä se hyödyntämällä omaa tietämystään siitä;
• Kannustetaan todistajia ilmoittamaan tietolähteensä.

Todistajamuisti kansainvälisessä välimiesmenettelyssä

III jakso: s. 14-16

Jaksossa III arvioidaan tuloksia empiirisestä tutkimuksesta, johon osallistui 316 henkilöä eri toimialoilta ja eri tehtävistä. Tulokset paljastavat, että rikosoikeudellisten tilanteiden tapaan todistajien muisti on altis virheille myös liike-elämän tilanteissa, mikä aiheuttaa samanlaisen riskin keskeisten todisteiden vääristymiselle.

Todistajan muistin tarkkuus ja sen merkitys kansainvälisessä välimiesmenettelyssä

Jakso IV: s. 16-20

Raportissa todetaan olemassa olevaan tutkimukseen perustuen, että muisti ei ole "samanlainen kuin kiinteä kuva, joka "haetaan" tarvittaessa, vaan se on pikemminkin dynaaminen prosessi, johon myöhemmät tapahtumat voivat vaikuttaa" (s. 7). Jaksossa IV tarkastellaan, mihin tarkoituksiin todistajanlausuntoja käytetään kansainvälisessä välimiesmenettelyssä ja missä yhteyksissä tällaisten todisteiden pätevyydellä voi olla merkittävämpi merkitys. Kertomuksessa yksilöidään tekijöitä ja toimijoita, jotka voivat edistää tai voimistaa ihmisten muistia vääristäviä vaikutuksia:

• Useita toimijoita, esim. yrityksen sisäinen lakimies, ulkopuolinen lakimies, kollegat ja esimiehet;
• Tapahtuman jälkeiset tiedot, joihin vaikuttavat esimerkiksi välimiesten, asianajajien ja todistajien kulttuuriset käsitykset, kieli ja kognitiiviset ennakkoluulot.

Toimenpiteet, joilla voidaan parantaa todistajanlausuntojen paikkansapitävyyttä.

Jakso V: s. 20-26

Jaksossa V esitetään muun muassa ehdotuksia, joita sisäiset ja ulkoiset asianajajat voivat hyväksyä todisteiden keräämiseksi ja esittämiseksi todistajien muistia haittaamatta:

Yrityksen lakimies

kohta 5.5

• Hankitaan samanaikaisia kirjallisia ja suullisia todistajanlausuntoja tapahtumien tapahtumahetkellä;
• Todistajahaastattelujen toteuttaminen mahdollisimman pian ulkopuolisen asianajajan kanssa;
• Todistajien välisten keskustelujen ja yksilöllisten tapaamisten estäminen;
• Vältetään "puolueen linjan" esittämistä mahdollisille todistajille, jotta vältetään annettujen kertomusten muuttaminen.

Ulkopuolinen lakimies

kohdat 5.6-5.30

• Haastattelut (kohdat 5.7-5.10)
  • Yksilöllisten todistajahaastattelujen suorittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa;
  • Tarvittaessa haastattelujen tarkka kirjaaminen;
  • Vältetään palautteen antamista, väliintuloa, yhteenvetoa tai muuta vaikuttamista todistajan vastaukseen;
  • Avoimien, ei-johdattelevien kysymysten esittäminen käyttäen puolueetonta kieltä;
  • Pidättäydytään antamasta todistajille asiakirjoja kertomuksen aukkojen täyttämiseksi antamatta heidän ensin kertoa omaa käsitystään tosiseikoista.

• Todistajatietojen arviointi (kohdat 5.11-5.21)
  • Ajan kulumista ajatellen;
  • Arvioidaan, voiko vastaus aiheuttaa todistajalle hämmennystä tai laajempia seurauksia;
  • Ulkopuolisten tai neutraalien samanaikaisten todisteiden vertaaminen todistajien kertomuksiin.

• Todistajanlausunnon laatiminen (kohdat 5.22-5.28)
  • Luodaan luettelo keskeisistä aiheista, joihin todistajat voivat vastata omilla ehdoillaan ennen ensimmäistä tapaamista;
  • Harkitaan mahdollisuutta pyytää todistajia laatimaan ensimmäinen luonnos todistajanlausunnostaan, jotta heidän oma äänensä säilyisi;
  • Kannustetaan todistajanlausuntojen laatimista yksilöllisesti eikä yhdessä kanssatodistajien kanssa;
  • Muistutetaan todistajia erottamaan toisistaan se, muistavatko he tietoja henkilökohtaisista tiedoistaan vai muista lähteistä saamistaan tapahtumaa koskevista lisätiedoista.

Kommentti

Yhdistämällä todistajanlausuntoihin liittyvät tieteelliset ja käytännölliset näkökohdat raportti on tärkeä ohjausväline, jonka avulla osapuolet, asianajajat ja tuomioistuin voivat harkita ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet todistajien muistin suojelemiseksi ja säilyttämiseksi jo varhaisessa vaiheessa. Tarkan todistajanlausunnon tärkeyttä korostaa se, että "tuomioistuimen päätös asian pääasiaan liittyvissä asioissa riippuu usein vaihtelevassa määrin todistajasta, jonka todistus on esitetty" (s. 6). Kertomuksessa todetaan, että "yksi tärkeistä arvioista, joita tuomioistuimen jäsenten on usein tehtävä, on määrittää todistajan uskottavuus ja todistajan todistukselle annettava painoarvo" (s. 6), mutta käytännön toimijoita muistutetaan myös siitä, että puutteellinen muistaminen ei mitätöi todistajan antaman lausunnon todistusvoimaa. Muistivirheiden vähentämiseksi ehdotettujen toimenpiteiden luettelo, joka ei ole tyhjentävä, kuvastaa selvästi työryhmän aikomusta välttää yleispätevän, kaikille sopivan lähestymistavan suosimista. Sen sijaan oikeusalan ammattilaisia kannustetaan ottamaan huomioon ihmisen muistin monimutkaisuus ja tiedostamaan mahdolliset vääristymät, jotta he voivat ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin "siinä määrin kuin se on kohtuudella mahdollista, jotta [tuomioistuimen] tekemä päätös voi olla oikeudenmukainen" (s. 9).

Alaviite

1. Saatavilla: https://iccwbo.org/content/uploads/sites/3/2020/11/icc-arbitration-adr-commission-report-on-accuracy-fact-witness-memory-international-arbitration-english-version.pdf.

Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu yleiseksi oppaaksi aiheesta. Omiin erityisiin olosuhteisiisi liittyvissä kysymyksissä olisi pyydettävä asiantuntija-apua.