Johdanto

Vaikka välimiesmenettelyä on jo pitkään pidetty yhtenä tehokkaimmista kaupallisten riitojen ratkaisukeinoista, se on yleensä myös kalliimpi kuin muut vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt. Koska välimiesmenettely on kuitenkin yksi joustavimmista ja mukautuvimmista riitojenratkaisumekanismeista, se on edelleen usein ensisijainen valinta yhteisöille ja yksityishenkilöille, jotka päättävät luopua perinteisistä tuomioistuinkäytännöistä oikeudellisten vaateiden ratkaisemiseksi.

Joustavuuden vuoksi summaarisia menettelyjä, jotka tunnetaan myös nimellä "early determination procedure" ("EDP"), on sovellettu huomattavasti kaupallisissa välimiesmenettelyissä, ja ne ovat saaneet uutta huomiota sen jälkeen, kun ne sisällytettiin LCIA:n vuoden 2020 sääntöihin.¹ Näiden uusien tapahtumien valossa tässä postauksessa käsitellään EDP:n historiaa, perusteita ja merkitystä kansainvälisessä välimiesmenettelyssä.

EDP:n alkuperä ja kehitys kansainvälisessä välimiesmenettelyssä

Summaarinen menettely tai EDP on peräisin common law -oikeusjärjestelmistä, joissa päätetään sellaisesta vaatimuksesta tai puolustuksesta, josta ei ole todellista epäselvyyttä ja jonka osalta kantajalla on oikeus voittaa asia lain nojalla.² Toisin sanoen, jos kanne tai puolustus on perusteeton, tuomioistuin voi hylätä sen summaarisesti ilman täyttä oikeudenkäyntiä.

Kansainvälinen investointiriitojen ratkaisukeskus (ICSID) otti vuonna 2006 ensimmäisenä instituutiona käyttöön EDP:n ICSID:n säännön 41(5) nojalla. Määräyksellä pyrittiin löytämään tasapaino ajan säästämisen ja kantajan oikeuden asianmukaiseen oikeudenkäyntiin säilyttämisen välillä.

Toinen välimiesoikeuslaitos ja ensimmäinen kaupallinen välimiesoikeuslaitos, joka otti käyttöön menettelyn, oli Singaporen kansainvälinen välimieskeskus (SIAC). Säännön 29 mukaan³ SIAC:n vuoden 2016 sääntöjen mukaan asianosainen voi viimeistään 30 päivän kuluessa välimiesoikeuden muodostamisesta pyytää välimiesoikeudelta sellaisen asian ennenaikaista hylkäämistä, joka on:

a) on oikeudellisesti ilmeisen perusteeton; tai

b) ilmeisesti tuomioistuimen toimivallan ulkopuolella.

Kun 29 säännön mukainen hakemus on jätetty, tuomioistuimen on annettava osapuolille tilaisuus tulla kuulluksi ja annettava perusteltu määräys tai tuomio 60 päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä.

Seuraavaksi Tukholman kauppakamari (SCC) hyväksyi EDP:n sääntöjensä vuoden 2017 versiossa. Sen 39 artiklan mukaan välimiesoikeudella on jommankumman osapuolen pyynnöstä toimivalta päättää erityiskysymyksistä, jotka koskevat Fakta tai laki lyhyesti. YTJ:n sääntöjen mukaisessa menettelyssä ei edellytetä asian tosiseikkojen yksityiskohtaista arviointia. Sen sijaan menettelyn tarkoituksena on antaa osapuolille mahdollisuus esittää seuraavat seikat eristää ja yhdistää erityiset tosiseikat tai laki ja ratkaista asia saattamalla ne erikseen välimiesoikeuden käsiteltäväksi milloin tahansa menettelyn aikana.

ICC julkaisi 30. lokakuuta 2017 käytännön muistion, jossa todettiin, että ICC:n sääntöjen 22 artiklassa käsitellään luonnostaan EDP:tä. Käytäntömuistiossa todettiin, että EDP-hakemus on tehtävä "[...]".mahdollisimman nopeasti" ja että välimiesoikeuden on kuultava osapuolia asianmukaisesta menettelystä hakemuksen ratkaisemiseksi.

Viime aikoina Lontoon kansainvälisen välimiesoikeuden (LCIA) säännöt, jotka tulivat voimaan 1. lokakuuta 2020 22.1 artiklan viii kohdan nojalla, ovat sisällyttäneet EDP:n LCIA:n hallinnoimiin välimiesmenettelyihin. Toisin kuin SIAC:n säännöissä, LCIA:n vuoden 2020 sääntöjen uudet määräykset eivät kuitenkaan ole yhtä yksityiskohtaisia, vaan niissä annetaan välimiesoikeudelle vain toimivalta käsitellä kutakin hakemusta.

Virkamiestuomioistuimen toimivalta määrätä liiallisen alijäämän menettelystä on luontainen.

Uusi lisäys LCIA:n sääntöihin herättää kysymyksen siitä, ovatko institutionaalisten sääntöjen määräykset todella tarpeellisia. Esimerkiksi ICC:n säännöissä ei tähän päivään mennessä ole nimenomaisesti määrätty mitään EDP:n kaltaista institutionaalisissa säännöissä. Niissä kuitenkin tunnustetaan 30. lokakuuta 2017 päivätyssä käytännön muistiossaan tuomioistuimen luontainen valta hylätä asia summaarisesti, minkä myös Englannin High Court vahvisti asiassa Travis Coal v. Essar Global.⁴

Vaikka tuomioistuimilla voi olla luontainen toimivalta hylätä perusteeton kanne summaarisesti, nämä valtuudet on määritelty institutionaalisissa säännöissä, koska tuomioistuimet eivät halua käyttää niitä. Tämä epäröinti johtuu siitä, että toinen osapuoli voi esittää oikeuskäsittelyyn liittyviä vastaväitteitä, jotka puolestaan vaikuttaisivat tuomion täytäntöönpanokelpoisuuteen. Travis Hiili edellä, mutta tuomioistuin on kuitenkin hylännyt sen.

Määrittelemällä nimenomaisesti tuomioistuinten valtuudet soveltaa liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä toimielimet pyrkivät välttämään tämän oikeuskäsittelyyn liittyvän huolenaiheen.

Päätelmä

Kustannus- ja aikakysymykseen puuttumalla EDP-menettelyn avulla voidaan pitkälle edistää välimiesmenettelyn tehokkuutta ja merkitystä. Koska EDP-tuomiota ei ole vielä pantu asianmukaisesti täytäntöön, tämän uuden säännöksen vaikutus jää nähtäväksi.

Alaviitteet

1 LCIA-säännöt 2020, 22.1 artiklan viii kohta.

2 SUMMARY DETERMINATION, Black's Law Dictionary (Black's Law Dictionary, 11. painos 2019).

3 SIAC:n sääntöjen 29 säännössä määrätään - EDP-hakemuksen perusteista (sääntö 29.1), hakemuksen sisällöstä (sääntö 29.2), toimenpiteistä, jotka tuomioistuimen on toteutettava ennen EDP-hakemuksen ratkaisemista (sääntö 29.3), EDP-päätöksen sisällöstä ja päätöksen tekemisen määräajasta (sääntö 29.4).

4 Docket Number [2014] EWHC 2510 (Comm).

Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu yleiseksi oppaaksi aiheesta. Omiin erityisiin olosuhteisiisi liittyvissä kysymyksissä olisi pyydettävä asiantuntija-apua.