1 Yleinen rikoslainvalvonta

1.1 Mitkä viranomaiset voivat nostaa syytteen liiketoimintarikoksista, ja onko kansallisella ja alueellisella tasolla erilaisia täytäntöönpanoviranomaisia?

Yritysrikoksiin sovelletaan ensisijaisesti rikoslakia, ja niistä nostaa syytteitä Itävallan syyttäjänvirasto (Staatsanwaltschaft, StA) tai erikoistuneempi yritysrikosten ja korruption torjunnasta vastaava syyttäjänvirasto (Zentrale Staatsanwaltschaft zur Verfolgung von Wirtschaftsstrafsachen und Korruption, WKStA).

On kuitenkin muitakin viranomaisia, kuten talousrikosviranomaiset, jotka voivat olla vastuussa talousrikosten syytteeseenpanosta tiettyjen talousrikosten osalta.

Itävallan rikoslaissa (Strafgesetzbuch, StGB) erotetaan toisistaan rikokset, joista nostetaan syyte viran puolesta (Offizialdelikte), ja rikokset, joista uhrin on annettava lupa syytteen nostamiseen (Ermächtigungsdelikte) tai joista uhrin on itse nostettava syyte (Privatanklagedelikte). Useimmista rikoksista nostetaan syyte kuitenkin viran puolesta.

1.2 Jos täytäntöönpanoviranomaisia on useampia kuin yksi, miten tehdään päätökset siitä, mikä taho tutkii asian ja nostaa syytteen?

Jokaisen rikosasioita käsittelevän alueellisen tuomioistuimen toimipaikkaan perustetaan syyttäjänvirasto. Nämä syyttäjänvirastot vastaavat tutkinnasta ja syytteeseenpanosta kyseisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvissa asioissa sekä alueellisen tuomioistuimen alaisissa käräjäoikeuksissa, joissa niitä voivat edustaa piirisyyttäjät. Useimmat näistä piirisyyttäjistä eivät ole koulutettuja juristeja vaan erityisesti koulutettuja virkamiehiä. Piirisyyttäjät käsittelevät vain rikoksia, joiden rangaistusasteikko on alhainen.

Noin 10 vuotta sitten perustettiin syyttäjänvirasto, joka vastaa erityisesti korruptiosta ja talousrikollisuudesta: syyttäjänvirasto talousrikosten ja korruption torjumiseksi (WKStA). Se vastaa muun muassa vakavista virkarikos- ja korruptiorikoksista sekä talousrikos- ja talousrikoksista, joiden vahingot ylittävät 5 miljoonaa euroa.

Syyttäjä vastaa rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisesta, tutkinnasta, syytteen nostamisesta tai tutkintamenettelyn keskeyttämisestä. Syyttäjiä avustaa tutkinnassaan rikospoliisi. Joihinkin tutkintatoimiin tarvitaan tuomioistuimen lupa.

1.3 Onko liiketoimintarikoksia vastaan olemassa siviili- tai hallinnollista täytäntöönpanoa? Jos on, mitkä virastot valvovat lakien noudattamista siviilioikeudellisesti ja mitä rikoksia ne torjuvat?

Uhri voi liittyä rikosoikeudenkäyntiin yksityisenä osapuolena ja/tai nostaa siviilikanteen. Kun siviilioikeudenkäynti on voitettu, tuomittu summa voidaan panna täytäntöön vastaajalle.

Rikosoikeudellisissa menettelyissä syyttäjäviranomaiset voivat määrätä takavarikoista tai tilien jäädyttämisestä. Rikoksen uhreilla on oikeus tutustua asiakirjoihin ja käyttää näitä tietoja.

Itävallan lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta hakea väliaikaisia kieltotuomioita saatavien turvaamiseksi.

On olemassa erilaisia hallintoviranomaisia, jotka voivat määrätä hallinnollisia seuraamuksia sen mukaan, millä alalla rikkomus tapahtuu.

1.4 Onko lainkäyttöalueellanne ollut viimeisen vuoden aikana merkittäviä talousrikostapauksia?

Itävallan viime vuosien huomattavin talousrikostapaus oli niin sanottu BUWOG-skandaali. Kolme vuotta kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen joulukuussa 2020 Itävallan entinen valtiovarainministeri - yhtenä useista syytetyistä - tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen (valitus vireillä). Oikeudenkäynnin kohteena oli muun muassa syytös korruptiosta liittyen liittovaltion asuntojen yksityistämiseen liittyviin miljoonien eurojen maksuihin.

2 Tuomioistuinten organisaatio

2.1 Millainen on rikostuomioistuinten rakenne alueellanne? Onko olemassa erityisiä rikostuomioistuimia tiettyjä rikoksia varten?

Ensimmäisessä oikeusasteessa joko piirituomioistuin (Bezirksgericht) tai alueellinen tuomioistuin (Landesgericht) tekee päätöksen. Piirituomioistuimet ovat toimivaltaisia päättämään kaikista rikoksista, joista uhkaa pelkkä sakko tai enintään vuoden vankeusrangaistus. Alueelliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia päättämään kaikista rikkomuksista ja rikoksista, joista uhkaa yli vuoden pituinen vankeusrangaistus, sekä - rangaistuksen uhasta riippumatta - tietyistä laissa mainituista rikoksista (esim. vaarallinen uhkaus).

Käräjäoikeuksissa käsiteltävät asiat ratkaisee aina yksi tuomari, mutta alueellisten tuomioistuinten kokoonpano vaihtelee. Rikokset, joista voidaan tuomita elinkautinen vankeusrangaistus tai yli viiden vuoden vähimmäisrangaistus ja lisäksi yli 10 vuoden enimmäisrangaistus, sekä muut laissa mainitut erityiset rikokset (esim. poliittiset rikokset) käsitellään lautakunnassa, joka koostuu kolmesta ammattituomarista ja kahdeksasta valamiehistöstä (Geschworenengericht). Rikokset, joista voidaan tuomita yli viiden vuoden vähimmäisrangaistus ja jotka eivät kuulu Geschworenengerichtin toimivaltaan, sekä laissa mainitut rikokset (esim. kavallus, vakava petos - jos tietty vahinkomäärä on ylitetty tai jos on ollut tarkoitus ylittää se) käsitellään yhden tai kahden tuomarin ja kahden valamiehistön jäsenen kokoonpanossa (Schöffengericht). Muut rikokset ratkaisee yksi tuomari.

Erikoisrikostuomioistuimia ei ole olemassa tiettyjä rikoksia varten.

Toisessa oikeusasteessa toimivaltainen on ylempi aluetuomioistuin (Oberlandesgerichte) ja/tai korkein oikeus (Oberster Gerichtshof) riippuen siitä, mikä tuomioistuin oli toimivaltainen ensimmäisessä oikeusasteessa ja millainen muutoksenhaku on.

2.2 Onko oikeus valamiehistöön talousrikosoikeudenkäynneissä?

Itävallan lainsäädännön mukaan syytetyllä ei ole perusoikeutta valamiesoikeudenkäyntiin. Kuten edellä mainittiin, uhkaavasta rangaistuksesta tai syytteestä riippuen valamiesoikeudenkäynti (joko Geschworenengericht tai Schöffengericht) voi olla pakollinen tai ei.

3 Erityiset säädökset ja rikokset

3.1 Kuvailkaa kaikkia lakeja, joita lainkäyttöalueellanne käytetään yleisesti liiketoimintarikosten syytteeseen asettamiseen, mukaan lukien rikosten tunnusmerkistöt ja syytetyn vaadittu mielentila:

Arvopaperipetos

Itävallan rikoslainsäädännön mukaan henkilö syyllistyy petokseen, jos hän toista harhaanjohtamalla saa tämän tekemään, sietämään tai jättämään tekemättä jotakin, joka vahingoittaa tätä henkilöä tai toisen henkilön omaisuutta, tarkoituksenaan rikastuttaa laittomasti itseään tai kolmatta osapuolta harhaanjohdetun henkilön menettelyllä.
Joka tapauksessa arvopaperipetosten yhteydessä on mainittava Itävallan vuoden 2018 pörssilaki (Börsegesetz 2018, BörseG 2018). Kyseisessä laissa säädetään hallinnollisesta sisäpiirintiedon väärinkäytöstä ja markkinoiden manipuloinnista sekä tuomioistuimessa rangaistavasta markkinoiden manipuloinnista.

Kirjanpitorikokset

Itävallassa kirjanpitorikokset olivat pitkään hajallaan useissa eri laeissa (esim. osakeyhtiölaki, laki osakeyhtiöistä), mutta vuonna 2016 kirjanpitorikokset sisällytettiin rikoslakiin.

Päätöksentekijät ja valtuutetut edustajat voivat joutua syytteeseen esimerkiksi, jos he antavat väärän kuvan yhtiön nettovarallisuudesta, taloudellisesta asemasta tai liiketoiminnan tuloksesta antamalla vääriä tai puutteellisia tietoja esimerkiksi tilinpäätöksessä tai yhtiökokouksessa, jos tämä on omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa (yhtiölle, osakkeenomistajille, velkojille jne.).

Sisäpiirikauppa

Sisäpiiritiedon väärinkäyttö on sekä hallinnollinen rikos että rikos. Asiaa koskevat säännökset ovat Itävallan vuoden 2018 pörssilaissa (BörseG 2018). Sisäpiiritiedon hyödyntäminen itselle tai kolmannelle osapuolelle on rikos. Tämä voidaan tehdä ostamalla ja myymällä arvopapereita, muuttamalla tai peruuttamalla kaupankäyntitoimeksiantoja tai suosittelemalla arvopapereita tai välittämällä tietoa kolmansille osapuolille.

Kavallus

Itävallan rikoslainsäädännössä erotetaan kaksi kavalluksen tyyppiä ("Untreue" ja "Veruntreuung").

"Väärinkäytöksestä" on kyse, kun joku käyttää tietoisesti väärin valtaansa määrätä/velvoittaa toista henkilöä määräämään toisen omaisuudesta ja siten vahingoittaa toisen omaisuutta. Henkilö käyttää väärin valtuuksiaan, jos hän rikkoo kohtuuttomasti sellaisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on suojella tosiasiallisen edunsaajan omaisuutta.

"Veruntreuung" tapahtuu, kun joku anastaa itselleen tai kolmannelle osapuolelle uskotun omaisuuden tarkoituksenaan rikastuttaa laittomasti itseään tai kolmatta osapuolta.

Valtion virkamiesten lahjonta

Virkamiesten lahjontaa koskeva rikos on kattavasti säännelty. Periaatteessa syytteeseen voidaan asettaa molemmat osapuolet, toisin sanoen se virkamies, joka vaatii etua, ja se, joka lupaa etua virkamiehelle.

Virkamies voidaan asettaa syytteeseen, jos hän vaatii, hyväksyy tai antaa luvata itselleen etua virkavelvollisuutensa vastaisesti suoritetusta tai laiminlyödystä virkatoimesta tai virkavelvollisuutensa vastaisesti suoritetusta tai laiminlyödystä virkatoimesta itselleen tai kolmannelle osapuolelle.

Virkamies voidaan asettaa syytteeseen myös, jos hän vaatii itselleen tai kolmannelle osapuolelle etua tai hyväksyy tai antaa luvata itselleen aiheettoman edun tarkoituksenaan antaa vaikuttaa itseensä toiminnassaan virkamiehenä.

Kuten jo mainittiin, myös henkilö, joka tarjoaa, lupaa tai myöntää etua virkamiehelle tai kolmannelle osapuolelle, on syytteeseen asetettava.

Rikosoikeudellinen kilpailunvastainen toiminta

Itävallan rikoslaissa kielletään kilpailua rajoittavat sopimukset julkisissa hankintamenettelyissä. Jokainen, joka esittää hankintamenettelyyn osallistumispyynnön, tekee tarjouksen tai käy neuvotteluja laittoman sopimuksen perusteella, jonka tarkoituksena on saada hankintaviranomainen hyväksymään tietty tarjous, voidaan asettaa syytteeseen. Rangaistus petoksesta näyttää myös olevan mahdollinen tällaisissa tapauksissa.
Tarjoajien väliset hintasopimukset yksityisissä tarjouskilpailuissa voivat olla petoksia.

Itävallan liittovaltion laki kartelleja ja muita kilpailunrajoituksia vastaan (Kartellgesetz 2005, KartG 2005) kieltää muun muassa määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti sellaisten osto- tai myyntihintojen tai muiden liiketoimintaehtojen vaatiminen, jotka poikkeavat niistä ehdoista, jotka olisivat hyvin todennäköisiä tehokkaan kilpailun vallitessa, kun otetaan huomioon erityisesti yrittäjien käyttäytyminen vastaavilla markkinoilla, joilla vallitsee tehokas kilpailu.

Kartellit ja muut kilpailurikokset

Edellä mainitussa Itävallan kartellilaissa kielletään muun muassa kaikki yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen (kartellit).

Sopimattoman kilpailun vastaisessa liittovaltion laissa (Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerb, UWG) kielletään esimerkiksi aggressiiviset tai harhaanjohtavat liiketoimintatavat yrittäjien ja kuluttajien suojelemiseksi. Rikkomuksista voidaan määrätä rangaistuksia sekä nostaa kielto- ja vahingonkorvauskanteita.

Verorikokset

Itävallan talousrikoslaissa (Finanzstrafgesetz - FinStrG) säädetään monista talousrikoksista. Osa rikoksista kuuluu tuomioistuinten toimivaltaan, osa veroviranomaisten toimivaltaan.

Rikoksiin kuuluvat veronkierto, salakuljetus, veropetokset ja rajatylittävät arvonlisäveropetokset.

Valtion sopimuksiin liittyvät petokset

Viitataan edellisiin huomautuksiin.

Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavia menopetoksia ja Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavia varojen ja varallisuuden väärinkäytöksiä varten on luotu erilliset rikosoikeudelliset seuraamukset.

Ympäristörikokset

Itävallan rikoslaissa säädetään laajoista ympäristöön kohdistuvista rikoksista. Näitä ovat esimerkiksi tahalliset ja tuottamukselliset ympäristövahingot.

Kampanjarahoitus/vaalilainsäädäntö

Asiaa koskevat määräykset löytyvät vuoden 2012 liittovaltion laista poliittisten puolueiden rahoituksesta (Parteiengesetz 2012 - PartG).

Siinä todetaan esimerkiksi, että jokaisen poliittisen puolueen on raportoitava vuosittain julkisesti tulojensa ja menojensa luonteesta tilikertomuksessa. Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa kertomukset. Myös lahjoituksia ja muita puolueille myönnettäviä etuuksia säännellään. Niille on asetettu rajat ja raportointivaatimukset.

Markkinoiden manipulointi johdannaisten myynnin yhteydessä

Itävallan pörssilaissa (Börsegesetz 2018, BörseG 2018) kriminalisoidaan markkinoiden manipulointi, ja siinä viitataan asiaankuuluvaan EU:n lainsäädäntöön (markkinoiden väärinkäyttöasetus (MAR), rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi (MiFID)). Osa rikoksista on hallinnollisia rikkomuksia, joista rahoitusmarkkinaviranomainen nostaa syytteen, kun taas osa on rangaistavissa tuomioistuimissa.

Rahanpesu tai sähkepetos

Rahanpesurikoksen merkitys on kasvanut viime vuosina myös EU:n lainsäädännön ansiosta.

Rangaistussäännös kattaa rahanpesun kahden eri yhdistävän tekijän perusteella. Yhtäältä on olemassa varat, jotka ovat peräisin tietystä esirikoksesta, ja toisaalta - ilman, että esirikoksella on merkitystä - varat, jotka kuuluvat terroristijärjestölle.

Monilla aloilla on otettu käyttöön laajat tarkastus- ja raportointivaatimukset rahanpesun torjumiseksi. Tämä koskee esimerkiksi luotto- ja rahoituslaitoksia, vakuutusyhtiöitä sekä asianajajia ja notaareita, joiden on tarkastettava huolellisesti kaikki liiketoimet, joissa he suorittavat rahoitus- tai kiinteistökauppoja asiakkaansa puolesta ja lukuun jne.

Kyberturvallisuus ja tietosuojalainsäädäntö

Itävallan rikoslaissa säädetään useista tietoverkkorikollisuuteen liittyvistä rikoksista.

Rikoksia ovat muun muassa laiton pääsy tietokonejärjestelmään, televiestintäsalaisuuden rikkominen, epäasianmukainen tietojen sieppaus, tietojen vahingoittaminen, tietokonejärjestelmän toiminnan häiritseminen, tietokoneohjelmien tai käyttötietojen väärinkäyttö. Näiden erityisten rikosten lisäksi voidaan soveltaa myös yleisiä rikoksia, kuten petoksia.

Itävallan tietosuojalaki (Datenschutzgesetz, DSG) sisältää perusoikeuden tietosuojaan. Itävallan tietosuojalain lisäksi Itävallassa sovelletaan suoraan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR).

Kauppapakotteet ja vientivalvontarikkomukset

Itävallan vuoden 2011 ulkomaankauppa- ja maksulaitoslaissa (Außenwirtschaftsgesetz 2011, AußWG 2011) on pantu täytäntöön keskeiset EU:n lainsäädännön vaatimukset, ja se sisältää säännöksiä vientivalvonnasta, puolustustarvikkeiden liikkumisen valvonnasta Euroopan unionissa sekä kolmansista maista (EU:n, ETA:n ja Sveitsin ulkopuolelta) tulevien henkilöiden tai yritysten itävaltalaisiin yrityksiin tekemien yritysostojen valvonnasta.

Rikkomustapauksissa laissa säädetään hallintorikosoikeudellisista seuraamuksista sekä tuomioistuimissa rangaistavista rikoksista.

3.2 Onko teidän lainkäyttöalueellanne olemassa vastuu alkaneista rikoksista? Voiko henkilö joutua vastuuseen rikoksen yrityksestä riippumatta siitä, onko rikoksen yritys toteutunut vai ei?

Itävallan lainsäädännön mukaan rikoksen yritys on yleensä rangaistava teko.

4 Yrityksen rikosoikeudellinen vastuu

4.1 Onko rikoksista vastuussa yhteisö? Jos vastaus on myönteinen, missä tilanteissa työntekijän menettely katsotaan yhteisön syyksi?

Itävallan laki yritysten rikosoikeudellisesta vastuusta (Verbandsverantwortlichkeitsgesetz, VbVG) sääntelee yhdistyksen (esim. osakeyhtiön, osakeyhtiön jne.) vastuuta sen päätöksentekijöiden ja työntekijöiden tekemistä rikoksista, kun yhdistystä koskevia velvollisuuksia on rikottu. Ratkaisevaa on, että päätöksentekijän tai työntekijän rikos voidaan lukea yhdistyksen syyksi. Rikos on joko tehty yhdistyksen hyväksi tai siinä on rikottu yhdistykseen vaikuttavia velvollisuuksia.

Päätöksentekijöiden tekemät rikokset voidaan välittömästi lukea yhdistyksen syyksi, mutta työntekijöiden tekemien rikosten osalta on täytettävä muita kriteerejä. Yhdistykseltä edellytetään niin sanottua organisaatiosyyllisyyttä, eli rikoksen on täytynyt olla mahdollinen tai sitä on olennaisesti edesauttanut päätöksentekijän laiminlyönti, esimerkiksi jos kohtuulliset ja tarpeelliset tekniset, organisatoriset tai henkilöstötoimenpiteet tällaisten rikosten estämiseksi on toteutettu. Rikos on yhdistyksen syyksi luettava, jos työntekijä on toiminut lainvastaisesti; työntekijän tuottamusta ei vaadita.

4.2 Onko johtajilla, viranhaltijoilla ja johtajilla henkilökohtainen vastuu, jos yhteisö joutuu vastuuseen rikoksesta? Missä olosuhteissa?

Riippumatta yhdistyksen rikosoikeudellisesta vastuusta myös rikokseen syyllistyneet päättäjät ja työntekijät ovat samalla rikosoikeudellisessa vastuussa. Näin ollen oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden samanaikainen rankaiseminen on mahdollista.

4.3 Jos on olemassa sekä yhteisön että yksityishenkilön vastuu, onko viranomaisilla jokin käytäntö tai etusija sen suhteen, milloin syytteeseen asetetaan yhteisö, milloin yksityishenkilö vai molemmat?

Viranomaiset käyvät menettelyjä yhdistystä ja luonnollisia henkilöitä vastaan samanaikaisesti. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että viranomaiset keskittyvät usein enemmän yksityishenkilöihin ja pitävät yhdistystä vastaan aloitettua menettelyä yleensä toissijaisena.

4.4 Voidaanko sulautumisen tai yrityskaupan yhteydessä soveltaa seuraajavastuuta seuraajaan? Milloin seuraajavastuuta sovelletaan?

Itävallan laki yritysten rikosoikeudellisesta vastuusta sisältää oikeusperintölausekkeen. Siinä säädetään, että jos kyseessä on oikeudellinen seuraanto, tässä laissa säädetyt oikeudelliset seuraukset kohdistuvat oikeudenkäynnin jatkajaan. Jos oikeudellisia seuraajia on useampi kuin yksi, edeltäjälle määrätty sakko voidaan panna täytäntöön kaikkia oikeudellisia seuraajia vastaan.

5 Vanhentumissäännöt

5.1 Miten täytäntöönpanon vanhentumisaika lasketaan ja milloin vanhentumisaika alkaa kulua?

Itävallan siviilioikeuden mukaan useimmat vaateet vanhentuvat kolmen vuoden kuluessa (siitä, kun vahinko ja vahingonaiheuttajan henkilö on tullut vahingon kärsineen tietoon); jos vahinko ja vahingonaiheuttajan henkilö eivät ole tulleet vahingon kärsineen tietoon, vanhentumisaika on 30 vuotta), vanhentumisaika on 30 vuotta, jos vahinko on aiheutunut yhdestä tai useammasta rikoksesta, joka on rangaistava teko, joka voidaan tehdä vain tahallisesti ja josta voidaan tuomita yli vuoden vankeusrangaistus (vanhentumisaika alkaa vahingon aiheuttaneen tapahtuman ajankohdasta).

5.2 Voidaanko vanhentumisajan ulkopuolella tapahtuneista rikoksista nostaa syyte, jos ne ovat osa järjestelmää tai käytäntöä tai jatkuvaa salaliittoa?

Rikosten vanhentuminen ei ala kulua, jos rikos on vielä kesken. Näissä tapauksissa vanhentumisaika alkaa kulua vasta, kun viimeinen rikos on saatettu loppuun.

5.3 Voiko vanhentumisaikaa lykätä? Jos vastaus on myönteinen, miten?

Vanhentumisaika ei sisällä esimerkiksi ajanjaksoa, jonka aikana syytetoimia ei voida aloittaa tai jatkaa lain säännöksen nojalla (esim. diplomaattisen koskemattomuuden tapauksessa). Vanhentumisaikaan ei myöskään lueta aikaa syytetyn ensimmäisen kuulustelun ja menettelyn lopullisen päättymisen välillä.

6 Tutkimusten aloittaminen

6.1 Onko lainvalvontaviranomaisilla toimivaltaa valvoa tiettyjen liiketoimintarikosten täytäntöönpanoa lainkäyttöalueenne ulkopuolella? Jos vastaus on myönteinen, mitä lakeja voidaan panna täytäntöön ekstraterritoriaalisesti ja mitkä ovat ne toimivaltaperusteet, jotka mahdollistavat tällaisen täytäntöönpanon? Kuinka usein lainvalvontaviranomaiset turvautuvat ekstraterritoriaaliseen toimivaltaan syyttäessään liiketoimintarikoksista?

Itävallan rikoslainsäädäntöä sovelletaan tiettyihin laissa lueteltuihin rikoksiin, jotka on tehty ulkomailla, riippumatta rikoksen tekopaikan rikoslainsäädännöstä. Muihin kuin laissa nimenomaisesti mainittuihin, ulkomailla tehtyihin tekoihin sovelletaan tietyin edellytyksin Itävallan rikoslakia edellyttäen, että teot ovat rangaistavia myös sen paikan lakien mukaan, jossa ne on tehty.

Itävallan lainvalvontaviranomaiset tekevät säännöllisesti yhteistyötä ulkomaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa kansallisten ja kansainvälisten säännösten puitteissa.

6.2 Miten tutkimukset pannaan vireille? Onko olemassa sääntöjä tai suuntaviivoja, jotka ohjaavat sitä, miten hallitus panee tutkimukset vireille? Jos on, kuvailkaa niitä.

Useimmat rikokset ovat virkarikoksia. Näiden rikosten osalta syyttäjän on toimittava, kun se saa tiedon asiasta. Muutamissa tapauksissa rikoksen uhrin on valtuutettava syyttäjänvirasto nostamaan syyte tai joissakin tapauksissa tehtävä itse rikosilmoitus.

6.3 Onko lainkäyttöalueenne rikosviranomaisilla virallisia ja/tai epävirallisia mekanismeja yhteistyöhön ulkomaisten täytäntöönpanoviranomaisten kanssa? Tekevätkö ne yhteistyötä ulkomaisten täytäntöönpanoviranomaisten kanssa?

Itävallan viranomaiset voivat pyytää ja pyytävät säännöllisesti oikeusapua ulkomaisilta viranomaisilta.

7 Menettelyt tietojen keräämiseksi yritykseltä

7.1 Mitä valtuuksia hallituksella on yleisesti ottaen kerätä tietoja tutkittaessa talousrikoksia?

Itävallan lainvalvontaviranomaisilla on käytössään lukuisia valtuuksia todisteiden keräämiseen. Todistajia voidaan kuulustella, taloihin voidaan tehdä kotietsintöjä, asiakirjoja voidaan takavarikoida tai keskusteluja voidaan kuunnella. Tiettyihin toimenpiteisiin syyttäjänvirasto tarvitsee kuitenkin tuomioistuimen luvan.

Asiakirjojen kerääminen:

7.2 Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia tutkinnan kohteena olevaa yritystä toimittamaan asiakirjoja hallitukselle ja missä olosuhteissa hallitus voi tehdä ratsian tutkinnan kohteena olevaan yritykseen ja takavarikoida asiakirjoja?

Paikkojen ja esineiden (sekä henkilöiden) tutkiminen on sallittua, jos tiettyjen tosiseikkojen perusteella voidaan olettaa, että rikoksesta epäilty henkilö piileskelee siellä tai että siellä on todisteita, jotka on mahdollisesti varmistettava tai arvioitava.

7.3 Voiko yritys vedota minkä tahansa tyyppisten asiakirjojen suojaamiseen niiden esittämiseltä tai takavarikoimiselta? Tunnetaanko lainkäyttöalueellanne esimerkiksi erioikeuksia, jotka suojaavat yrityksen sisäisten asianajajien tai ulkopuolisten lakimiesten laatimia asiakirjoja tai yrityksen viestintää yrityksen sisäisten asianajajien tai ulkopuolisten lakimiesten kanssa?

Itävallan rikosprosessilaissa (Strafprozessordnung, StPO) säädetään, että syytetyn hallussa olevia asiakirjoja ja tietoja, jotka syytetty tai hänen asianajajansa on laatinut puolustustarkoituksessa, ei saa takavarikoida.

7.4 Onko lainkäyttöalueellanne työ- tai yksityisyyden suojaa koskevia lakeja (kuten Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus), jotka voivat vaikuttaa työntekijöiden henkilötietojen keräämiseen, käsittelyyn tai siirtämiseen, vaikka ne sijaitsisivat yrityksen tiedostoissa? Onko lainkäyttöalueellanne estosäännöksiä tai muita kansallisia lakeja, jotka voivat estää rajat ylittävän tietojen luovuttamisen?

Itävaltaan sovelletaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjä.

7.5 Missä tilanteissa hallitus voi vaatia yrityksen työntekijää esittämään asiakirjoja hallitukselle tai tehdä ratsian työntekijän kotiin tai toimistoon ja takavarikoida asiakirjoja?

Hallitus voi vaatia työntekijältä asiakirjoja samoin edellytyksin kuin silloin, kun asiakirjoja vaaditaan yritykseltä.

7.6 Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia kolmatta henkilöä tai yhteisöä toimittamaan asiakirjoja hallitukselle tai tehdä ratsian kolmannen henkilön tai yhteisön kotiin tai toimistoon ja takavarikoida asiakirjoja?

Jos esimerkiksi kotietsintää koskevat oikeudelliset vaatimukset täyttyvät, tällainen etsintä on sallittua myös tässä tapauksessa.

Yksilöiden kuulustelu:

7.7 Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia tutkinnan kohteena olevan yrityksen työntekijää, toimihenkilöä tai johtajaa suostumaan kuulusteluihin? Missä foorumissa kuulustelu voidaan suorittaa?

On erotettava toisistaan, kuulustellaanko henkilöä syytettynä vai todistajana.

Syytetty on henkilö, jota tiettyjen tosiseikkojen perusteella epäillään nimenomaisesti rikoksesta, ja tämän epäilyn selvittämiseksi otetaan todistusaineistoa tai määrätään tai toteutetaan tutkintatoimia.

Syytettyä henkilöä ei saa pakottaa todistamaan itseään. Hän voi vapaasti todistaa tai kieltäytyä todistamasta, ja hänellä on oikeus saada puolustusasianajaja läsnäolevaksi menettelyn kaikissa vaiheissa.

Todistajilla tarkoitetaan muita henkilöitä kuin syytettyä, jotka ovat voineet suoraan tai välillisesti havaita rikoksen selvittämisen kannalta olennaisia tai muutoin oikeudenkäynnin kohteeseen liittyviä seikkoja ja joiden on määrä todistaa niistä oikeudenkäynnissä. Todistajat ovat velvollisia todistamaan oikein ja täydellisesti. Tietyissä tapauksissa todistajilla on oikeus kieltäytyä todistamasta tai heitä ei saa kuulla todistajina. Todistajilla on oikeus saada luottamushenkilö läsnäolevaksi kuulustelun aikana.

7.8 Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia kolmatta henkilöä suostumaan kuulusteluihin? Missä foorumissa kuulustelu voidaan suorittaa?

Pääosin samoilla ehdoilla ja edellytyksillä kuin äsken kuvatut.

7.9 Millaisia suojatoimia henkilö voi vaatia, kun häntä kuulustellaan hallituksen toimesta? Onko oikeus saada asianajaja kuulustelun ajaksi? Voidaanko käyttää oikeutta tai erioikeutta itsensä syyttämistä vastaan? Jos on olemassa oikeus vedota itsekriminointisuojaan, voiko oikeuden käyttäminen johtaa syyllisyyden osoittamiseen oikeudenkäynnissä?

Ks. vastaus kysymykseen 7.7 edellä.

Itävallan rikosoikeudenkäynneissä sovelletaan todisteiden vapaan arvioinnin periaatetta. Periaatteessa on sallittua arvioida syytetyn vaikenemista. Artiklan mukaisesti. 6 artiklan mukaisesti riippuu hyvin paljon yksittäistapauksesta, arvioidaanko syytetyn vaikenemista ja miten. Edellytyksenä lienee, että syytettyä vastaan esitetyt todisteet antavat aihetta niin vakavaan epäilyyn, että terveen järjen mukaan ainoa johtopäätös, joka syytetyn vaikenemisesta voidaan tehdä, on se, että syytetyllä ei ole vastausta häntä vastaan esitettyihin todisteisiin (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaisesti).

8 Syyteharkinnan aloittaminen / lykätty syyteharkinta / siviilioikeudelliset ratkaisut

8.1 Miten rikosasiat pannaan vireille?

Rikostutkintaosasto ja syyttäjänvirasto ovat velvollisia tutkimaan viran puolesta kaikki niiden tietoon tulleet rikosepäilyt, joita ei ole tarkoitus tutkia pelkästään syytteeseenpanoon oikeutetun henkilön pyynnöstä. Käytännössä rikoksista ilmoitetaan usein aktiivisesti poliisille tai syyttäjänvirastolle, jolloin viranomaiset aloittavat tutkinnan.

8.2 Mitkä säännöt tai suuntaviivat ohjaavat hallituksen päätöstä syyttää yhteisöä tai yksilöä rikoksesta?

Itävallassa yritysvastuuta koskevassa Itävallan laissa säädetään yhdistyksen vastuusta sen päättäjien ja työntekijöiden tekemistä rikoksista.

Ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen 4.1 edellä.

8.3 Voivatko vastaaja ja hallitus sopia rikostutkinnan ratkaisemisesta ennen oikeudenkäyntiä tapahtuvalla ohjautumisella tai sopimuksella syytteen nostamisen lykkäämisestä? Jos vastaus on myönteinen, kuvailkaa sääntöjä tai suuntaviivoja, jotka koskevat sitä, voidaanko rikostutkinnan ratkaisemiseksi käyttää ennen oikeudenkäyntiä tapahtuvaa vapauttamista tai syytetoimien lykkäämistä koskevia sopimuksia.

Jos vaatimukset täyttyvät, "harhauttaminen" on mahdollista.

Edellytyksenä on, että tapauksen tosiseikat on riittävästi selvitetty, rikoksesta ei ole säädetty yli viiden vuoden vankeusrangaistusta, vastaajan syyllisyyttä ei pidetä vakavana eikä rikos ole johtanut ihmisen kuolemaan, paitsi jos vastaajan sukulainen on kuollut huolimattomuudesta eikä rangaistus vaikuta tarpeelliselta vastaajalle aiheutuneen vakavan psyykkisen stressin vuoksi. Vastaajan rankaiseminen ei myöskään saa olla tarpeen hänen estämisekseen rikosten tekemisestä tai muiden tekemien rikosten torjumiseksi. Rangaistuksen sijasta syyttäjä (tai myöhemmin tuomioistuin) määrää rangaistuksen lieventämistoimenpiteen, johon vastaajan on suostuttava. Käytettävissä olevat lieventämistoimenpiteet ovat seuraavat: rahasumman maksaminen, yhdyskuntapalvelun suorittaminen, koeajan määrääminen yhdistettynä ehdolliseen vankeuteen ja ehtojen täyttämiseen sekä rikoksen selvittäminen.
Virkavallan väärinkäyttöä koskevan rikoksen osalta vapauttamista on rajoitettu laissa, ja yli kolmen vuoden vankeusrangaistuksella rangaistavien seksuaalirikosten osalta vapauttaminen on laissa suljettu pois.

8.4 Jos rikostutkinnan päättämiseksi on mahdollista tehdä sopimuksia syytteeseenpanon lykkäämisestä tai syyttämättä jättämisestä teidän lainkäyttöalueellanne, onko näiden sopimusten kaikki näkökohdat hyväksyttävä tuomioistuimessa? Jos vastaus on myönteinen, kuvailkaa tekijöitä, jotka tuomioistuimet ottavat huomioon arvioidessaan syytteeseenpanon lykkäämistä tai syyttämättä jättämistä koskevia sopimuksia.

Ainoa mahdollinen vaihtoehto on edellä kysymyksessä 8.3 kuvattu "ohjaaminen muualle". Valmistelumenettelyssä päätösvalta on syyttäjänvirastolla ja pääkäsittelyssä tuomioistuimella.

8.5 Voidaanko vastaajalle määrätä siviilioikeudellisia seuraamuksia tai oikeussuojakeinoja sen lisäksi tai sen sijaan, että tutkinta päätettäisiin rikosoikeudellisesti, vai voidaanko vastaajalle määrätä siviilioikeudellisia seuraamuksia tai oikeussuojakeinoja? Jos vastaus on myönteinen, kuvailkaa olosuhteita, joissa siviilioikeudellisia seuraamuksia tai oikeussuojakeinoja voidaan soveltaa.

Rikosoikeudellisen menettelyn lisäksi voidaan käynnistää myös siviilioikeudellinen menettely. Rikoksen uhri voi liittää rikosoikeudelliseen menettelyyn vastaajiin kohdistuvat vaatimuksensa ja/tai ajaa niitä myös siviilioikeudellisesti.

9 Todistustaakka

9.1 Kummalla osapuolella on todistustaakka kustakin edellä kohdassa 3 määritellystä liiketoimintarikoksen osatekijästä? Kummalla osapuolella on todistustaakka mahdollisten puolustautumisperusteiden osalta?

Syyttäjällä on todistustaakka.

9.2 Mikä on se todistustaso, joka osapuolen, jolla on todistustaakka, on täytettävä?

Todistustaso, jota yleensä vaaditaan, on todiste, josta ei ole epäilystäkään.

9.3 Kuka ratkaisee rikosoikeudenkäynnissä tosiseikat? Kuka päättää, onko asianosainen täyttänyt todistustaakkansa?
Tuomioistuin tekee päätöksen vapaan vakaumuksensa mukaisesti esitettyjen todisteiden perusteella.

10 Salaliitto / avunanto ja yllytys

10.1 Voiko henkilö, joka vehkeilee toisen kanssa tai avustaa toista tekemään liiketoimintarikoksen, joutua vastuuseen? Jos vastaus on myönteinen, mikä on vastuun luonne ja mitkä ovat rikoksen tunnusmerkistöt?

Rangaistavaan tekoon ei syyllisty ainoastaan suora tekijä, vaan myös henkilö, joka on määrännyt toisen tekemään teon tai muutoin myötävaikuttaa sen tekemiseen. Määräävä tekijä on se, joka saa toisen tekemään rikoksen. Myötävaikuttaja on se, joka muutoin - eli muulla tavoin kuin nimeämällä toisen henkilön - myötävaikuttaa rikoksen suorittamiseen.

Jos tekoon on osallistunut useampi kuin yksi henkilö, kutakin heistä on rangaistava heidän syyllisyytensä mukaan.

11 Yleiset puolustautumiskeinot

11.1 Voidaanko rikossyytettä vastaan puolustautua sillä, että vastaajalla ei ole ollut vaadittavaa tahallisuutta rikoksen tekemiseen? Jos vastaus on myöntävä, kenellä on todistustaakka tahallisuuden osalta?

Henkilö toimii tahallisesti, jos hänellä on aikomus tehdä teko, joka vastaa lakisääteistä rikosta; tähän riittää, että tekijä vakavasti uskoo, että tämä on mahdollista, ja hyväksyy sen (dolus eventualis). Tämä tahallisuuden muoto riittää useimmissa tapauksissa.

Joidenkin rikosten osalta rikoksentekijän on toimittava tahallisesti (dolus directus) tai tietoisesti.

Tekijä toimii tahallisesti (dolus directus), jos hän on kiinnostunut sellaisen olosuhteen tai tuloksen saavuttamisesta, jonka osalta laki edellyttää tahallista toimintaa.

Rikoksentekijä toimii tietoisesti, jos hän ei ainoastaan pidä olosuhdetta tai seurausta, jonka tuntemista laki edellyttää, mahdollisena vaan myös pitää sen olemassaoloa tai toteutumista varmana.

Eräät rikokset edellyttävät tuottamusta rikosoikeudellisen vastuun syntymiseksi.

Henkilö toimii huolimattomasti, jos hän ei noudata sitä huolellisuutta, joka häneltä olosuhteisiin nähden vaaditaan ja joka on hänelle henkisissä ja fyysisissä olosuhteissa mahdollista ja kohtuullista, eikä näin ollen tunnista, että hän voi aiheuttaa lakisääteistä rikkomusta vastaavan tilanteen. Henkilö on huolimaton myös silloin, kun hän pitää mahdollisena, että hän aiheuttaa tällaisen tilan, mutta ei aio tehdä niin.

Henkilö toimii törkeän huolimattomasti, jos hän toimii epätavallisen ja silmiinpistävän huolimattomasti siten, että oikeudellisia tosiseikkoja vastaavan olosuhteen syntyminen oli ennakoitavissa lähes todennäköisenä.

Tuomioistuin päättää todisteiden perusteella vapaan vakaumuksensa mukaisesti, täyttyykö tahallisuutta tai huolimattomuutta koskeva vaatimus.

11.2 Voidaanko rikossyytettä vastaan puolustautua sillä, että vastaaja oli tietämätön laista, eli että hän ei tiennyt, että hänen menettelynsä oli lainvastaista? Jos vastaus on myöntävä, mitkä ovat tämän puolustautumisen osatekijät ja kenellä on todistustaakka siitä, että vastaaja tiesi lain?

Jos väitetty rikoksentekijä ei tunnista teon lainvastaisuutta oikeudellisen virheen vuoksi, hän ei toimi syyllisesti, jos häntä ei voida syyttää virheestä.

Oikeusvirhe on moitittava, jos vääryys on ollut helposti tunnistettavissa rikoksentekijälle kuten kaikille muillekin tai jos rikoksentekijä ei ole perehtynyt asiaa koskeviin säännöksiin, vaikka hänen olisi ammatin, toiminnan tai muiden olosuhteidensa perusteella pitänyt tehdä niin.

Jos virhe on moitittava ja jos rikoksentekijä on toiminut tahallisesti, hänelle määrätään tahallisesta teosta säädetty rangaistus, ja jos hän on toiminut huolimattomasti, hänelle määrätään huolimattomasta teosta säädetty rangaistus.

11.3 Voidaanko rikossyytettä vastaan puolustautua sillä, että vastaaja oli tietämätön tosiseikoista, eli että hän ei tiennyt syyllistyneensä menettelyyn, jonka hän tiesi olevan lainvastaista? Jos vastaus on myöntävä, mitkä ovat tämän puolustautumisperusteen osatekijät ja kenellä on todistustaakka siitä, että vastaaja oli tietoinen tosiseikoista?

Jos rikoksentekijä ei ymmärrä tekevänsä rikosta, hän voi toimia tahattomasti. Häntä ei siis voida rangaista tahallisen rikoksen perusteella. Jos kuitenkin on olemassa vastaava huolimattomuusrikos ja rikoksentekijä on toiminut huolimattomasti, mahdollinen vastuu huolimattomasta toiminnasta säilyy.

Todistustaakka on jälleen kerran tuomioistuimella. Tuomioistuimen on tutkittava kaikki väitteet, tässä tapauksessa erityisesti se, oliko rikoksentekijä tietoinen kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista.

12 Vapaaehtoiset tiedonantovelvoitteet

12.1 Jos henkilö tai yhteisö saa tietoonsa, että on tehty rikos, onko henkilön tai yhteisön ilmoitettava rikoksesta viranomaisille? Voiko henkilö tai yhteisö joutua vastuuseen siitä, että se ei ole tehnyt rikosilmoitusta viranomaiselle? Voiko henkilö tai yhteisö saada lievennystä tai "luottoa" vapaaehtoisesta ilmoittamisesta?

Yksityishenkilöillä tai yrityksillä ei ole yleistä velvollisuutta tehdä rikosilmoitusta. Vapaaehtoinen rikosilmoitus, yhteistyö viranomaisten kanssa, vahingonkorvaus jne. ovat kuitenkin lieventäviä tekijöitä ja voivat lieventää rangaistusuhkaa.

Itävallan rikoslainsäädännössä sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskeva ohjelma on vielä hyvin uusi. Se otettiin käyttöön rajoitetuksi ajaksi arviointia varten - nykytilanteen mukaan se päättyy 31. joulukuuta 2021. Vielä ei ole mahdollista arvioida, miltä tulevaisuus näyttää.

13 Yhteistyösäännökset / sakoista vapauttaminen

13.1 Jos henkilö tai yhteisö ilmoittaa vapaaehtoisesti rikollisesta toiminnasta hallitukselle tai tekee yhteistyötä hallitukselle henkilöön tai yhteisöön kohdistuvassa rikostutkinnassa, voiko henkilö tai yhteisö pyytää hallitukselta lieventämistä tai "luottoa"? Jos vastaus on myönteinen, mitkä säännöt tai suuntaviivat säätelevät hallituksen mahdollisuutta tarjota lievennystä tai "luottoa" vastineeksi vapaaehtoisista ilmoituksista tai yhteistyöstä?

Kuten kysymyksessä 12.1 mainittiin, sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskeva ohjelma on Itävallassa vielä uusi, ja sitä arvioidaan parhaillaan.

Yleisesti ottaen sakoista vapauttaminen ja sakkojen lieventäminen on eräänlainen "harhauttaminen". Rikoksentekijän on vapaaehtoisesti lähestyttävä syyttäjää ja tehtävä yhteistyötä tämän kanssa sekä tunnustettava katuvainen tekonsa. Jos kaikki lakisääteiset edellytykset sakkojen lieventämiselle täyttyvät, syyttäjän on toimittava kuten "poikkeusluvan" tapauksessa. Päätodistaja suostuu tiettyyn toimenpiteeseen (rahapalkkion maksaminen, yhdyskuntapalvelun suorittaminen, koeaika jne.) ja häntä vastaan aloitettu menettely lopetetaan, jollei myöhemmästä syytteeseenpanosta muuta johdu. Jos jatkokäsittelyn aikana käy ilmi, että päätodistaja on rikkonut velvollisuuksiaan, menettely häntä vastaan voidaan aloittaa uudelleen. Jos menettely syytettyä kolmatta osapuolta vastaan on saatettu lainvoimaisesti päätökseen, syyttäjänvirasto lopettaa lopullisesti päätodistajaa vastaan suoritetun tutkinnan. Edellytetään, että päätodistaja on täyttänyt velvollisuutensa (rahapalkkion maksaminen; yhdyskuntapalvelun suorittaminen, koeaika jne.).

13.2 Kuvailkaa, missä määrin yhteistyötä, mukaan lukien toimet, joihin yhteisö ryhtyisi, vaaditaan yleisesti sakoista vapauttamista tai lieventämistä hakevilta yhteisöiltä teidän lainkäyttöalueellanne, ja kuvailkaa yleisesti saatua suotuisaa kohtelua.

Ks. vastaus kysymykseen 13.1 edellä.

14 Syyteneuvottelut

14.1 Voiko vastaaja vapaaehtoisesti kieltäytyä kiistämästä rikossyytteitä vastineeksi siitä, että hänet tuomitaan lievennetyin perustein tai että hän saa sovitun rangaistuksen?

Syyteneuvottelut ovat Itävallassa kiellettyjä.

14.2 Kuvailkaa sääntöjä tai suuntaviivoja, jotka koskevat hallituksen mahdollisuutta neuvotella syytetyn kanssa syytteen tunnustamisesta. Pitääkö tuomioistuimen hyväksyä jotkin syytesopimuksen osatekijät?

Syyteneuvottelut ovat Itävallassa kiellettyjä.

15 Yrityslausekkeen elementit

15.1 Kun tuomioistuin on todennut vastaajan syyllistyneen rikokseen, onko olemassa sääntöjä tai ohjeita, jotka koskevat sitä, miten tuomioistuin määrää vastaajalle rangaistuksen? Kuvailkaa tuomion antamista koskevaa menettelyä.

Kun tuomioistuin on vakuuttunut vastaajan syyllisyydestä, sen on määrättävä sopivaksi katsomansa rangaistus. Itävallan rikoslainsäädännössä säädetään vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksista (sekä sakkojen että vankeusrangaistusten osalta). Tuomioistuin ei ole sidottu tarkkoihin ohjeisiin tuomion määräämisessä, vaan sen on otettava huomioon lieventävät ja raskauttavat seikat. Lieventäviä seikkoja ovat esimerkiksi katuvainen tunnustus, vahingonkorvaus tai se, että rikos oli vain yritys jne. Raskauttavia seikkoja ovat esimerkiksi se, jos vastaajalla on jo rikosrekisteri tai aiheutetun vahingon määrä. Tuomioistuin voi myös lykätä tiettyjä rangaistuksia.

15.2 Onko tuomioistuimen määriteltävä ennen rangaistuksen määräämistä yhtiölle, täyttääkö rangaistus jotkin osatekijät? Jos vastaus on myönteinen, kuvailkaa näitä seikkoja.

Jos yhdistys on vastuussa rikkomuksesta, sille määrätään yhdistyssakko.

Sakko määrätään 50-10 000 euron suuruisena yhdistyksen tulotilanteen mukaan ottaen huomioon yhdistyksen muu taloudellinen suorituskyky. Tuomioistuimen on punnittava raskauttavia ja lieventäviä seikkoja.

Sakko on sitä suurempi, mitä suurempi on yhdistyksen vastuulla oleva vahinko tai vaarantuminen, mitä suurempaa hyötyä yhdistys on saanut rikoksesta ja mitä enemmän työntekijät ovat suvainneet lainvastaista toimintaa tai kannustaneet siihen.

Sakko on pienempi erityisesti, jos yhdistys on jo ennen tekoa ryhtynyt varotoimiin tällaisten tekojen ehkäisemiseksi tai kehottanut työntekijöitä käyttäytymään lainkuuliaisesti, jos yhdistys on vastuussa vain työntekijöiden tekemistä rikoksista, jos se on myötävaikuttanut merkittävästi totuuden selvittämiseen teon jälkeen, jos se on hyvittänyt teon seuraukset, jos se on ryhtynyt merkittäviin toimenpiteisiin estääkseen vastaavanlaiset teot vastaisuudessa ja jos teosta on jo aiheutunut yhdistykselle tai sen omistajille vakavia oikeudellisia haittoja.
Rangaistuksen lykkääminen on mahdollista tietyissä tapauksissa.

16 Valitukset

16.1 Voiko vastaaja tai hallitus hakea muutosta syyllisyydestä tai syyttömyydestä annettuun tuomioon?

Sekä vastaaja että syyttäjä voivat valittaa syyllisyystuomiosta. Vain syyttäjä voi valittaa vapauttavasta tuomiosta.

Jos molemmat osapuolet valittavat, tuomiota voidaan muuttaa molempiin suuntiin eli sekä vastaajan hyväksi että häntä vastaan.

Jos vain vastaaja valittaa, mutta syyttäjä ei, muutoksenhakutuomioistuin ei voi korottaa rangaistusta muutoksenhaun yhteydessä.

16.2 Voiko syyllisyystuomion jälkeen annettuun rikosoikeudelliseen tuomioon hakea muutosta? Jos on, mikä osapuoli voi hakea muutosta?

Ks. vastaus kysymykseen 16.1 edellä.

16.3 Mikä on muutoksenhakutuomioistuimen tarkastelustandardi?

Rikostuomioon voi hakea muutosta useilla perusteilla, jotka liittyvät itse tuomioon tai sitä edeltävään menettelyyn sellaisten virheiden vuoksi, joiden on johdettava tuomion mitätöimiseen. Syyllisyyskysymys voidaan kiistää. Myös rangaistuksen määrääminen ja yksityisoikeudellisia vaatimuksia koskevat päätökset voidaan riitauttaa. Jos kyseessä on tuomio, johon valamiehistön jäsenet ovat osallistuneet, syyllisyyskysymystä ei voida riitauttaa.

16.4 Jos muutoksenhakutuomioistuin hyväksyy valituksen, mitä valtuuksia sillä on korjata ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mahdollisesti tekemä vääryys?

Yksityiskohdat riippuvat siitä, mitkä tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ensimmäisessä ja toisessa oikeusasteessa. Tuomioistuimen toimivallasta riippuen seuraavat asiat voivat olla mahdollisia:

Hovioikeus voi pitää riidanalaisen päätöksen voimassa tai kumota riidanalaisen tuomion ja palauttaa rikosasian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen. Tällöin järjestetään uusi käsittely ja annetaan uusi päätös. Hovioikeus voi myös muuttaa riidanalaista tuomiota ja mahdollisesti muuttaa ensimmäisen oikeusasteen syyllisyystuomion vapauttavaksi tuomioksi (tai päinvastoin).