Korkein oikeus päätti 19. kesäkuuta 2013(1) että Bryssel I -asetuksen 34 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan tuomiota ei voida tunnustaa, jos vastaajalle ei ole annettu riittävää mahdollisuutta puolustautua kannetta vastaan, voidaan soveltaa vain, jos haastehakemus on annettu vastaajalle tiedoksi siten, että hän on voinut puolustautua kannetta vastaan.

Alkuperämaan lainsäädännön mukainen asianmukainen tiedoksianto ei ole enää merkityksellinen (vaikka sitä säänneltiin aiemmin vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 2 kappaleella). Merkitystä on ainoastaan sillä, että vastaajan oikeutta puolustautua kanteelta on todellakin kunnioitettu.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tuomioistuin totesi, että kanne, joka johti tuomioistuimen määräyksen täytäntöönpanoon, annettiin vastaajalle tiedoksi saksankielisellä käännöksellä ja ilmoituksella, jossa kerrottiin yksityiskohtaisesti seurauksista, joita aiheutuisi, jos vastaaja ei vastaisi. Näin ollen vastaajan oikeuksia ei rajoitettu alkuperäisessä menettelyssä. Tätä ei muuta se, että vastaajalle ei annettu tiedoksi itse tuomioistuimen päätöstä, koska vastaaja ei nimittänyt henkilöä, jolla olisi ollut oikeus vastaanottaa tuomioistuimen päätöksen tiedoksianto.

Asianmukaisella tiedoksiannolla ei ole merkitystä kotivaltion lainsäädännön mukaisesti. Ainoa asia, jolla on merkitystä, on se, että vastaajan oikeutta puolustautua kanteen johdosta kunnioitetaan.

Loppuviitteet

(1) Asia 3 Ob 84/13v.