Korkein oikeus on äskettäin joutunut käsittelemään julistusoikeudellisia tuomioita koskevia kysymyksiä. Voiko tuomioistuin esimerkiksi vanhentumisesta päättäessään yksinkertaisesti lähteä siitä, että vaatimuksen tosiasiallinen perusta on olemassa? Voiko tuomioistuin lisäksi antaa toteavan tuomion oikeuden olemassaolosta, vaikka tämä oikeus riippuisi jonkin ehdon täyttymisestä?

Väliaikainen tuomio vanhentumisesta

Siviiliprosessilain 393 a §:ssä säädetään, että jos asianosainen vetoaa vanhentumiseen, tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tai pyynnöstä ratkaista väitteen tuomiolla, jollei vaatimusta ole tästä syystä hylättävä. Tämä säännös tuli voimaan toukokuussa 2011.

Korkein oikeus antoi 24. huhtikuuta 2012 päätöksen(1) jossa se katsoi, että 393 a §:n nojalla tuomioistuin voi antaa väliaikaisen tuomion (mitätöidyn) vanhentumisajan perusteella. Tällaisessa päätöksessä arvioidaan vain mahdollista, ei olemassa olevaa, vanhentumista, ja siihen voidaan hakea muutosta ennen kuin mahdollisesti laajoja tosiseikkoja koskeva todistelumenettely aloitetaan.

Tällainen välituomio ei sulje pois sitä, että väite hylätään myöhemmin todisteiden puuttumisen vuoksi. Vanhentumista koskevan välituomion luonteeseen kuuluu, että vaatimuksen mahdollisen vanhentumisen erillinen tarkastelu, jonka tosiseikkojen perusteella ei ole vielä varmuutta, edellyttää alustavaa olettamusta siitä, että vaatimukselle on olemassa pätevä peruste.

Ehdollisia vaatimuksia koskevat ehdolliset tuomiot

Lain 228 §:ssä säädetään, että kantaja voi vaatia tuomiota, jossa todetaan, että tietty oikeus tai oikeussuhde on olemassa tai ei ole olemassa, tai jossa tunnustetaan asiakirjan aitous tai sen puuttuminen, jos kantajalla on oikeudellinen intressi siihen, että kyseinen oikeussuhde tai oikeus tai asiakirjan aitous todetaan pian tuomioistuimen päätöksellä.

Toisessa päätöksessä(2) korkein oikeus tutki ehdollisiin oikeuksiin liittyvää oikeudellista etua koskevia vaatimuksia. Oikeudellisen intressin vaatimus täyttyy, jos vaatimuksen olemassaolosta tai laajuudesta on objektiivista epävarmuutta, joka voidaan ratkaista toteamisratkaisun sitovuuden avulla. Oikeudellinen intressi oletetaan olemassa olevaksi myös silloin, kun riidanalaisen oikeuden olemassaolo kiistetään, mikä johtaa tosiasialliseen epävarmuuteen. Tämä pätee erityisesti silloin, kun epävarmuus johtuu vastaajan menettelystä.

Lisäksi erillisen oikeudellisen edun osoittamiseksi riittää, että kantaja osoittaa, että hänen toimintansa on ollut rajoitettua, olipa kyse sitten oikeudellisesta tai kaupallisesta toiminnasta. Jos sovintosopimuksen soveltamisala on epäselvä ja jättää tulkinnanvaraa, tällainen rajoittuneisuus oletetaan.

Ehdolliset oikeudet voidaan todeta toteennäyttämistuomiolla vain, jos kaikki oikeutta synnyttävät tosiseikat ovat varmoja ja vain asianmukaisesti ja täsmällisesti määritelty ehto ei ole vielä täyttynyt. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tuomioistuin katsoi, että vaadittua viranomaislupaa (joka koski oven siirtämistä ja oven takana olevan alueen liittämistä kohteeseen) ei voitu pitää riittämättömän asianmukaisena ja täsmällisenä määritelmänä.

Loppuviitteet

(1) 2 Ob 63/12.

(2) 9 Ob 46/11x.