Harkinnan puuttuessa suoritettava palautus

Siviililain mukaan,(1) jotta vastikkeen puuttumiseen perustuva palautusvaatimus voisi syntyä, palvelun vastaanottajan on oltava tietoinen siitä, että palvelu suoritettiin odottaen vastikkeen saamista myöhemmin.

Yleisesti ottaen lain 1435 §:n mukaan tällainen vaatimus syntyy, kun liiketoimen perustana olleet olosuhteet lakkaavat olemasta. Jos liiketoimi on puhtaasti palveluun perustuva, sitä säännellään koodeksin 1152 §:ssä.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneena käytäntönä, että koodeksin 1152 §:ssä mainitun periaatteen mukaisesti sellaisen sopimussuorituksen vastaanottaja, jota ei voida perua, on velvollinen maksamaan toiselle osapuolelle asianmukaisen korvauksen. Tämä ei ole tarpeen silloin, kun vastaanottaja ei odota korvausta suorituksesta.

Kun palveluja tarjotaan muussa kuin kaupallisessa yhteydessä, on siis olennaisen tärkeää päättää, onko palvelu hyväksytty tietoisesti. Vastaanottajan tehtävänä on kuitenkin todistaa, että palvelu annettiin ilman maksuvelvoitetta.

Jotta vastikkeen puuttumista koskeva vaatimus voisi syntyä 1435 pykälän ja 1152 pykälän nojalla, vastaanottajan on oltava tietoinen siitä, että palvelu annettiin odottaen myöhempää vastiketta.

Jos palveluntarjoaja ei ole vastuussa tarkoituksen toteutumatta jäämisestä, sen vaatimus ei riipu vastaanottajan saamasta hyödystä. Jos palveluntarjoaja on jollakin tavoin vastuussa tarkoituksen toteutumatta jäämisestä, se voi vaatia korvausta vain siltä osin kuin se johtaisi perusteettomaan etuun. Tämä tarkoittaa, että korvaus voidaan rajoittaa vastaanottajan saamaan todelliseen hyötyyn. Täydellinen korvausvaatimuksen menetys on mahdollista vain, jos toimittaja on aiheuttanut tarkoitussidonnaisuuden vilpillisessä mielessä. Todistustaakka korvauksen mahdollisesta rajoittamisesta tai täydellisestä hylkäämisestä vilpillisen mielen vuoksi on vastaanottajalla.

Säännöstön 1152 §:ssä tarkoitetulla "vastikkeella" tarkoitetaan tavanomaista palkkaa sekä muita tavanomaisia ja poikkeuksellisia etuja (esim. provisio), jotka perustuvat suoritetun työn tulokseen. Tämä tarkoittaa, että palkka perustuu työntekijän saavutuksiin sekä markkinaolosuhteisiin ja liiketoimintatilanteeseen. Se on siis suorituspalkka.(2)

Tarkoituksen laiminlyönnin vuoksi suoritettava korvaus

Rikastumiseen perustuva oikeus palautukseen tarkoituksen laiminlyönnin vuoksi syntyy, vaikka suoritusvelvollisuus perustuisi sopimukseen. Tarkoituksen osittainen laiminlyönti johtaa vain osittaiseen purkamiseen.

Eräs muutoksenhakutuomioistuin totesi äskettäin(3) että rikastumiseen perustuva vaatimus palauttamisesta tarkoituksen laiminlyönnin vuoksi on mahdollinen, vaikka suoritus olisi sopimuksen mukainen. Tämä lausunto ei poikkea korkeimmasta oikeuskäytännöstä.

Siviililain 1435 pykälän mukaan tavarantoimittaja voi vaatia vastaanottajalta takaisin tavaran, jonka hän on oikeutetusti saanut, jos oikeusperusta sen säilyttämiselle on lakannut olemasta. Oikeuskäytäntö hyväksyy tämän perusteen palauttamiselle syyn lakkaamisen tai menestyksen puuttumisen vuoksi sen kirjaimellisen tulkinnan ulkopuolella. Tätä sovelletaan aina, kun kaupallinen syy tai yleiset olosuhteet, jotka olisivat olleet liiketoimen tarkoitus, lakkaavat olemasta olemassa. Etuuden oikeudellisesta tarkoituksesta ei tarvitse olla nimenomaista sopimusta. Liiketoimen motiivi ja tarkoitus on kuitenkin ilmaistava nimenomaisesti tavarantoimittajalle, jotta se voi vaatia takaisin, jos tarkoitus ei täyty.

Sopimuksen purkamiseen liittyvissä palautusvaatimuksissa noudatetaan rikastumisoikeuden periaatteita. Lain 921 §:n toinen virke on yksinkertaisesti 1435 §:n sovellus. Osittaisen kauppahinnan palauttaminen sopimuksen purkamisen jälkeen rikastumisvaatimuksena on koodeksin 1435 pykälän alaluokka.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa osapuolet tekivät sopimuksen, joka tehtiin 1. huhtikuuta 2006 vähintään kolmeksi vuodeksi, mutta joka irtisanottiin vuonna 2007. Vastaaja oli tietoinen sopimuksen tarkoituksesta - erityisesti sovitut ehdot otettiin käyttöön kantajan tuotteiden markkinoimiseksi kalustetussa kiinteistössä, joka toimi kantajan siellä myymien tuotteiden mainostilana. Näin ollen tämä tarkoitus oli osa sopimusta.

Sovittuja ehtoja ei saavutettu, eivätkä ne vastanneet kantajan odotuksia - nimittäin sopimussuhteen jatkumista tietyn ajanjakson ajan. Tarkoitus epäonnistui osittain mainosmateriaalin ennenaikaisen poistamisen vuoksi. Tämä tarkoituksen osittainen toteutumatta jääminen synnytti rikastumiseen perustuvan vaatimuksen osamaksun palauttamisesta.

Loppuviitteet

(1) 1435 § yhdessä koodeksin 1152 §:n kanssa.

(2) Lisätietoja tästä asiasta on Itävallan korkeimman oikeuden 22. syyskuuta 2010 antamassa päätöksessä 6 Ob 172/10b.

(3) Itävallan korkeimman oikeuden päätös 4 Ob 105/10k, 31. elokuuta 2010.