Itävallan lainsäädännössä on kaksi - tai jopa kolme - versiota päätodistajan säännöstä: Toisaalta Itävallan rikoslain 41 a §:ssä ("pieni" ja "suuri" päätodistaja-säännöt).Strafgesetzbuch, StGB) ja Itävallan rikosprosessilain 209 a §:n (Strafprozessordnung, StPO) sovelletaan tiettyihin rikoksiin. Kilpailuoikeudellinen pääsääntö on puolestaan Itävallan kilpailulain 11 b §:ssä (Kilpailulaki, WettbG) ja StPO:n 209b §:n nojalla, ja sitä käytetään kartellirikosten paljastamisessa, tutkimisessa ja syytteeseenpanossa.

Itävallan lainsäätäjä pidensi 1. tammikuuta 2022 alkaen StPO:n 209 a ja 209 b §:n alun perin rajoitettua soveltamisaikaa vielä seitsemällä vuodella ja muutti sekä suurta päätodistajamäärää koskevaa sääntöä että sen kilpailusääntöä. Tässä artikkelissa keskitytään näihin tarkistuksiin. Ensimmäisessä osassa käsitellään suurta päätodistajaa koskevaa sääntöä. Toisessa osassa keskitytään kilpailulainsäädännön päätodistajasääntöön.

1. Päätodistajan sääntö Itävallan rikosoikeudessa

1.1. Milloin Itävallan rikoslainsäädännössä otettiin käyttöön päätodistajaa koskeva sääntö?

Itävalta on kansainvälisen oikeuden mukaan velvollinen ottamaan käyttöön päätodistajaa koskevan säännön. Ratifioimalla OECD:n yleissopimuksen ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjumisesta kansainvälisissä liiketoimissa Itävalta sitoutui yhteiseen vastuuseen "torjua ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvaa lahjontaa kansainvälisissä liiketoimissa".^[i] Muista kuin oikeudenkäyntiä koskevista ratkaisuista tai sovinnoista on tullut yhä tärkeämpi osa vakavien talousrikosten, kuten ulkomaisten virkamiesten lahjonnan, torjuntaa.^[ii]

Itävallassa tuli 1. tammikuuta 1998 voimaan niin sanottu "pientä" päätodistajaa koskeva sääntö. Se tarjosi mahdollisuuden lieventäviin olosuhteisiin todistajan hakijan kannalta, mutta tuolloin lainsäätäjä ei halunnut myöntää täydellistä syytesuojaa.

Tammikuun 1. päivänä 2011 tuli lisäksi voimaan "suuren" päätodistajan sääntö. Sen soveltaminen oli alun perin määrä päättyä 31. joulukuuta 2016. Käytännön arviointi osoitti kuitenkin, että vaikka säännön merkitys tunnustettiin, sitä oli sen käyttöönoton jälkeen sovellettu vain muutamissa tapauksissa. Säännön lopullinen arviointi ei siis ollut mahdollista. Lainsäätäjä antoi 1. tammikuuta 2017 säännön tarkistetun version, jonka voimassaolo päättyi 1. tammikuuta 2022.[iii]

Vuonna 2020 suoritettu uusi arviointi osoitti, että päätodistajan sääntöä pidettiin myönteisenä eikä siitä voitu luopua, mutta parannusalueita havaittiin jälleen kerran. Tämän sekä Itävallan kansainvälisten velvoitteiden perusteella sääntöä tarkistettiin jälleen ja sen voimassaoloa jatkettiin vielä seitsemällä vuodella, jotta sitä voitaisiin arvioida edelleen.[iv]

Suuria päätodistajia koskevaan sääntöön tehtyjä viimeisimpiä muutoksia käsitellään jäljempänä kysymyksessä 1.3.

1.2. Milloin päätodistajan sääntöä sovelletaan?

Vain tietyt vakavat teot, jotka määritellään tarkemmin laissa, voivat johtaa päätodistajan säännön soveltamiseen.

Lyhyesti sanottuna, jotta päätodistajan sääntöä voidaan soveltaa, päätodistajien on:

1. paljastavat vapaaehtoisesti tietonsa, joiden on edistettävä merkittävästi rikosten selvittämistä enemmän kuin heidän oma panoksensa - vähintään yhden kolmannen osapuolen on aina täytynyt olla osallisena;
2. kääntyä vapaaehtoisesti syyttäjän tai rikospoliisin puoleen;
3. tehdä katuvainen tunnustus;
4. häntä ei ole vielä kuulusteltu epäiltynä, eikä häntä ole saanut pakottaa.

Jos mahdollinen päätodistaja lähestyy syyttäjänvirastoa, syyttäjän on suoritettava alustava tutkinta sen selvittämiseksi, voidaanko päätodistajaa koskevaa sääntöä soveltaa. Syyte on keskeytettävä väliaikaisesti, jos ei ole ilmeisiä syitä olla tekemättä niin. Jos myöhemmin käy ilmi, että edellytykset täyttyvät, syyttäjän on meneteltävä kuten poikkeuslupaa koskevassa tapauksessa. Tämä tarkoittaa, että se asettaa päätodistajalle tietyn ehdon, esimerkiksi rahasumman maksamisen, yhdyskuntapalvelun suorittamisen tai koeajan asettamisen, sekä velvollisuuden jatkaa yhteistyötä syyttäjän kanssa rikoksen selvittämiseksi. Jos päätodistaja on suorittanut määrätyt palvelut, syyttäjän on lopetettava esitutkinta ja pidätettävä itsellään ehdollinen oikeus myöhempään syytteeseenpanoon.

Jos rikosoikeudenkäynti kolmatta osapuolta tai kolmansia osapuolia vastaan on lopetettu lopullisesti tai jos kolmanteen osapuoleen kohdistuvat toimenpiteet on lopetettu kolmannen osapuolen pidättämisen vuoksi, syyttäjänviraston on lopetettava lopullisesti menettely päätodistajaa vastaan edellyttäen, että päätodistaja on suorittanut määrätyt suoritukset tai että asetettu koeaika on päättynyt. Jos lisätutkimuksissa ilmenee, että edellytykset eivät täyty, syyttäjänviraston on jatkettava menettelyä päätodistajaa vastaan ja ilmoitettava siitä hänelle. Tällaisessa tapauksessa voidaan täyttää pientä päätodistajaa koskevan säännön vaatimukset.

1.3. Mitkä ovat viimeisimmät muutokset?

Ennen StPO:n 209 a §:n viimeisintä tarkistusta oli epäselvyyttä siitä, voiko päätodistajan aseman saada myös kääntymällä rikospoliisin puoleen eikä syyttäjän puoleen. Jos mahdollinen päätodistaja olisi kääntynyt rikospoliisin puoleen, mutta tämä ei olisi heti sopinut asiasta syyttäjänviraston kanssa, päätodistajan asemaa ei olisi voitu saada.[v]

StPO:n 209 a §:n muutettu teksti poistaa nyt tämän epävarmuuden selventämällä, että, syyttäjänviraston lisäksi, päätodistajat voivat myös ottaa yhteyttä rikospoliisi. Jatkomenettelyt jäävät kuitenkin syyttäjänviraston vastuulle.

2. Pääasiallisen todistajan sääntö Itävallan kilpailuoikeudessa

2.1. Milloin Itävallan kilpailulainsäädäntöön sisällytettiin päätodistajaa koskeva sääntö?

Myös kilpailuoikeuden alalla Itävalta on velvollinen varmistamaan direktiivin (EU) 2019/1 (ECN+-direktiivi) 23 artiklan mukaisen päätodistajasäännön soveltuvuuden.

Pääasiallisen todistajan sääntö on ollut osa Itävallan kilpailulainsäädäntöä 1. tammikuuta 2006 alkaen. Asiaa koskevat säännökset ovat Itävallan kilpailulain 11 b §:ssä (Kilpailulaki - WettbG), ja 1. tammikuuta 2011 tuli voimaan vastaava säännös StPO:n 209 b §:ssä.

2.2. Milloin päätodistajan sääntöä sovelletaan?

Kartellilainsäädännön pääasiallisen todistajasäännön mukaan liittovaltion kilpailuviranomainen (Bundeswettbewerbsbehörde) pidättäytyä määräämästä sakkoa yhteistyössä toimineelle yritykselle tietyissä kilpailusääntöjen rikkomistapauksissa.

Myös tällaisten yritysten työntekijöille olisi annettava mahdollisuus päästä rangaistuksetta päätodistajina. Tätä varten on täytettävä seuraavat edellytykset:

1. Liittovaltion kilpailuviranomainen pidättäytyy määräämästä yritykselle sakkoa, tai Euroopan komissio tai muiden jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset soveltavat päätodistajasääntöä;
2. Liittovaltion kartellisyyttäjä (Bundeskartellanwalt) katsoo, että yrityksen rikkomiseen osallistuneita työntekijöitä ei pitäisi rangaista asiaan liittyvästä rikoksesta, ja ilmoittaa asiasta syyttäjänvirastolle;
3. Yrityksen työntekijöiden on ilmoitettava syyttäjäviranomaiselle ja tuomioistuimelle kaikki tietonsa tekemisistään ja seikoista, joilla on merkitystä rikosten selvittämisen kannalta.

Jos edellytykset täyttyvät, syyttäjänvirasto lopettaa asianomaisten työntekijöiden vastaisen menettelyn, mutta pidättää itsellään ehdollisen oikeuden nostaa syytteen myöhemmin.

2.3. Mitkä ovat viimeisimmät muutokset?

StPO:n 209 b §:n 1 momentin aiemmassa muotoilussa keskityttiin yrityksen osallistumiseen kartellien tutkimiseen. Tarkistetun säännöksen tarkoituksena on lisäksi keskitytään seuraaviin tekijöihin yksittäiset työntekijät. Tämän seurauksena liittovaltion kartellisyyttäjä voi tehdä eron yksittäisten työntekijöiden maksuosuuksien välillä ja sallia vain seuraavat seikat aktiivisesti yhteistyötä tekevät työntekijät, mutta ei niille, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä Itävallan kilpailuviranomaisen kanssa, päämiehen todistajan asemaa.

Tämän muutoksen tarkoituksena on kannustaa työntekijöitä paljastaa kaikki tietonsa tutkinnan alkuvaiheessa.. Liittovaltion kartellisyyttäjä voi väistämättä laatia raportin syyttäjänvirastolle vasta menettelyn melko myöhäisessä vaiheessa eli sen jälkeen, kun liittovaltion kilpailuviranomainen on saanut yritystä koskevan tutkimuksensa päätökseen. Näin ollen syyttäjänviraston suorittama rinnakkainen rikostutkinta voidaan saattaa päätökseen vasta, kun kaikki tosiseikat on julkistettu. Mitä aikaisemmin työntekijät paljastavat kaikki tietonsa, sitä aikaisemmin rikostutkinta voidaan saattaa päätökseen.[vi]

Yksittäisten työntekijöiden aktiivista yhteistyötä on arvioitava sen mukaan, kuinka hyvin työntekijä on yhteistyössä mahdollista yksittäisen työntekijän tietämyksen tason ja menettelyn vaiheen perusteella.. Jos työntekijällä on vain osittaista tietoa, jonka avulla voidaan paljastaa vain osa laittomasta toiminnasta, mutta työntekijä kuitenkin tekee aktiivisesti yhteistyötä ja paljastaa koko tietonsa ajoissa, työntekijän olisi kuitenkin voitava käyttää hyväksi todistajan suojaa, kunhan kaikki muut edellytykset täyttyvät.[vii]

Lisäksi on selvennetty, että yrityksen oman yhteistyön laajuus on otettava huomioon liittovaltion kartellisyyttäjän ilmoituksessa syyttäjänvirastolle.

StPO:n 209 b §:n 2 momenttia on tarkistettu siten, että syyttäjänvirasto voi lopettaa yksittäisiä työntekijöitä koskevan tutkinnan. vasta kun he ovat jo paljastaneet tietonsa. Aiemmin tutkimukset voitiin lopettaa ehdollisesti, jos työntekijät sitoutuivat paljastamaan tietonsa. Tälläkin tarkistuksella kannustetaan työntekijöitä paljastamaan tietonsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Kommentit

Yleisesti ottaen voidaan pitää myönteisenä sitä, että Itävallan lainsäätäjä on pyrkinyt lisäämään oikeusvarmuutta selventämällä, että päätodistajan aseman voi saada myös kääntymällä rikospoliisin puoleen, ja ryhtymällä toimenpiteisiin StPO:n 209 b §:n mukaisten menettelyjen nopeuttamiseksi. Nähtäväksi jää, lisäävätkö nämä muutokset päätodistajaa koskevien sääntöjen käytännön merkitystä, joka on yleisen rikosoikeuden alalla ollut toistaiseksi melko vähäinen.

On kyseenalaista, onko päätös rajoittaa sääntöjen soveltamista uudelleen (kolmannen kerran) järkevä, jotta arviointi- ja uudistusjaksoa voidaan jatkaa, vai lisääkö se vain epävarmuutta mahdollisten päätodistajien kannalta. Kuten muualla on todettu,[viii] Itävallan lainsäätäjä rajoitti arviointijakson vain kahteen viikkoon syyslomien aikana ennen viimeisimpien tarkistusten hyväksymistä. Vaikuttaa melko haitalliselta, että sääntöjen soveltamisaikaa rajoitetaan jatkuvasti lisäarvioinnin ja uudistuksen nimissä ja samalla lyhennetään sidosryhmien osallistumisen mahdollistavaa arviointijaksoa.

[i] OECD:n yleissopimus ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjumisesta kansainvälisissä liiketoimissa, johdanto.

[ii] ErlRV 1175 BlgNR XXVII. GP, s. 1 (Lainsäädäntöä koskevat huomautukset, saatavilla saksaksi osoitteessa https://www.parlament.gv.at/PAKT/VHG/XXVII/I/I_01175/index.shtml).

[iii] Schroll/Kert osoitteessa Fuchs/Ratz, WK StPO § 209a mn 3.

[iv] ErlRV 1175 BlgNR XXVII. GP, s. 1 (n ii) supra).

[v] Id., p. 2.

[vi] Id., p. 3.

[vii] ibid.

[viii] Astrid Ablasser-Neuhuber, 3 Fragen an Astrid Ablasser-Neuhuber, AnwBl 2022/22, s. 14 (saatavana saksaksi osoitteessa: AnwBl 2022/22). https://rdb.manz.at/document/rdb.tso.LIanwbl20220111?execution=e5s1).