Itävalta: Korkein oikeus vahvistaa, että välimieslausekkeet sitovat suojattuja kolmansia osapuolia.
Kirjoittaja: Per Neuburger
Itävallan korkein oikeus (Oberster Gerichtshof, OGH) tarkasteli hiljattain sellaisten välityslausekkeiden subjektiivista soveltamisalaa, jotka sisältyvät sopimuksiin, joilla on kolmansia osapuolia suojaava vaikutus (Vertrag mit Schutzwirkung zugunsten Dritter). Kahdessa 20. huhtikuuta 2021 tehdyssä päätöksessä,1 Tuomioistuin totesi, että välityslauseke, joka sisältyy sopimukseen, jolla on kolmansia osapuolia suojaava vaikutus, sitoo myös kolmatta osapuolta, joka aikoo esittää sopimuksen suoja-alueesta johtuvia sopimusperusteisia (vahingonkorvaus)vaatimuksia yhtä sopimuspuolta vastaan.
Sopimukset, joilla on suojaava vaikutus kolmansiin osapuoliin nähden
Kansainvälinen lukija ei ehkä tunne sellaisen sopimuksen oikeudellista rakennetta, jolla on kolmansia osapuolia suojaava vaikutus, sellaisena kuin se on Itävallan, Saksan ja (luultavasti) Sveitsin lainsäädännössä. On tärkeää erottaa toisistaan sopimukset, joilla on suojaava vaikutus kolmansille osapuolille tehdyistä sopimuksista, jotka koskevat etu kolmansien osapuolten. Ennen kuin tarkastellaan kahta käsillä olevaa päätöstä - joissa käsitellään vain ensin mainittua päätöstä - on syytä tehdä lyhyt katsaus.
Sopimus seuraavien hyväksi kolmas osapuoli (Vertrag zugunsten Dritter), joka on kodifioitu Itävallan siviililain 881 ja 882 §:ssä, on olemassa silloin, kun lupauksen antaja sitoutuu lupauksensaajaan nähden suorittamaan sitoumuksen kolmannelle osapuolelle. On erotettava toisistaan todellinen (echt) ja ei-aitoja (unecht) sopimukset kolmannen osapuolen hyväksi: aidossa sopimuksessa kolmannella osapuolella on itsenäinen oikeus vaatia korvausta lupauksen antajalta, kun taas epäaidossa sopimuksessa kolmannella osapuolella ei ole tällaista oikeutta. Se, onko sopimus aito vai ei, on sopimustulkinnan asia.2 Kolmansien osapuolten hyväksi tehtävissä sopimuksissa olevien välityslausekkeiden subjektiivinen soveltamisala on vakiintunut oikeuskäytäntö (ks. jäljempänä), eikä sitä ole käsitelty tässä yhteydessä.
Sopimus suojaava vaikutus on sitä vastoin oikeudellinen konstruktio, joka eroaa - vaikkakaan ei aina helposti erotettavissa - kolmannen osapuolen hyväksi tehdystä sopimuksesta. Vaikka pääasiallinen suoritusvelvollisuus koskee vain sopimuskumppania, sopimusperusteiset suojelu- ja huolellisuusvelvollisuudet ulotetaan koskemaan tiettyjä kolmansia osapuolia. Näiden velvollisuuksien rikkominen johtaa suojattujen kolmansien osapuolten vahingonkorvausvaatimuksiin.3
Riita-asioiden tosiseikat
Näissä kahdessa riita-asiassa kantaja esitti samankaltaisiin tosiseikkoihin perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia Itävallan tasavaltaa ja Kärntenin osavaltiota vastaan. Vaatimukset johtuivat liittovaltion asunto-osakeyhtiöiden osakkeiden myynnistä vuonna 2004 osana tarjouskilpailua. Kantaja väitti, että se oli jäänyt vaille tarjouskilpailun voittoa vastaajien lainvastaisen menettelyn vuoksi, ja vaati kahdessa menettelyssä yhteensä yli 1,9 miljardin euron vahingonkorvauksia. Kantaja vetosi, muun muassaKärntenin osavaltion ja Itävallan tasavallan puolesta myyntiä hoitavan pankin välisen salassapitosopimuksen rikkomisesta. Salassapitosopimukseen sisältyi välityslauseke, jonka mukaan sopimuksesta johtuvat tai siihen liittyvät riidat oli ratkaistava välimiesmenettelyssä eikä tavallisissa tuomioistuimissa.
Asia
Kärntenin osavaltio vastusti ensimmäisessä oikeusasteessa välimiesmenettelylausekkeeseen vedoten, että muun muassa tuomioistuimen asialliseen toimivaltaan. Tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen ja katsoi olevansa toimivaltainen. Valituksen johdosta toisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kantajan kanteen siltä osin kuin siinä esitettiin sopimusperusteisia vaatimuksia, jotka johtuivat salassapitosopimuksesta, joka sisälsi välimieslausekkeen ja jonka nojalla kantaja oli suojattu kolmas osapuoli. OGH:n oli näin ollen vastattava kysymykseen siitä, sitooko siihen sisältyvä välityslauseke sellaiseen sopimukseen, jolla on suojaava vaikutus kolmansiin osapuoliin, liittyvää edunsaajaa.
Päätös
OGH vahvisti toisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen. Se totesi vakiintuneen periaatteen, jonka mukaan edunsaajana olevan kolmannen osapuolen vaatimus ei voi koskaan ulottua laajemmalle kuin vahingon kärsineen sopimusosapuolen sopimusperusteinen korvausvaatimus. Näin ollen sellaisen sopimuksen, jolla on suojaava vaikutus kolmansiin osapuoliin, tekijä voi vedota kaikkiin sopimuksesta johtuviin puolustautumisperusteisiin suojattua kolmatta osapuolta vastaan, kuten vastuunrajoituksiin.4 OGH katsoi, että mitä sovelletaan vastuun rajoittamiseen, on sovellettava myös oikeuksien täytäntöönpanoon liittyviin yksityiskohtaisiin sääntöihin. Jos sopimuksessa, jolla on suojaava vaikutus kolmansien osapuolten hyväksi, määrätään tietystä tavasta panna sopimusperusteiset vaatimukset täytäntöön - esimerkiksi välimiesmenettelylausekkeesta - tämä koskee kaikkia, jotka esittävät tällaisen sopimusperusteisen vaatimuksen.
Kommentti
OGH on useissa aiemmissa päätöksissään todennut, että kolmansien osapuolten hyväksi tehtyjen aitojen sopimusten välityslausekkeet sitovat kolmansia osapuolia.5 Tämä johtuu siitä, että kolmannen osapuolen, joka hyötyy suoraan sopimuksesta, on hyväksyttävä sopimuksessa sille myönnetyt oikeudet kaikkine sopimusominaisuuksineen - mukaan luettuna tapa, jolla sopimusoikeudet pannaan täytäntöön. OGH:lla ei kuitenkaan ollut vielä tilaisuutta laajentaa tätä päättelyä koskemaan sopimuksia, joilla on suojaava vaikutus kolmansiin osapuoliin.
Käsiteltävänä olevissa päätöksissä OGH on nojautunut aiempaan oikeuskäytäntöönsä, joka koskee kolmannen osapuolen edunsaajia, ja noudattanut oikeusoppineiden näkemystä, jonka mukaan oikeusoppineet ovat yksimielisesti hyväksyneet sen, että välityslausekkeet, jotka sisältyvät sopimuksiin, joilla on kolmansia osapuolia suojaava vaikutus, sitovat suojattuja kolmansia osapuolia.6 Tätä päätöstä on pidettävä myönteisenä, sillä se tuo lisää varmuutta välimiesmenettelyn harjoittajille Itävallassa.
Alaviitteet
1 asiakirjat 4 Ob 36/21d ja 4 Ob 43/21h.
2 Dullinger osoitteessa Rummel/Lukas, ABGB4 § 881 ABGB, marginaalinumero. 8.
3 ibid, marginaalinumero. 18.
4 RIS-Justiz RS0013961.
5 Asiakirjat 4 Ob 533/95 ja 1 Ob 79/99w.
6 Ks. esim, Koller osoitteessa Liebscher/Oberhammer/Rechberger, Schiedsverfahrensrecht I Rz 3/304.
Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu yleiseksi oppaaksi aiheesta. Omiin erityisiin olosuhteisiisi liittyvissä kysymyksissä olisi pyydettävä asiantuntija-apua.