Tuomioistuimen rakenne

Siviilioikeudenkäynnit pannaan vireille joko käräjäoikeudessa (Bezirksgericht) tai alueellinen tuomioistuin (Landesgericht) riidan kohteesta ja/tai saatavan määrästä riippuen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivalta määräytyy saatavan rahallisen arvon mukaan. Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia ensimmäisenä oikeusasteena, jos riidan määrä on enintään 15 000 euroa, kun taas yli 15 000 euroa ylittäviä riita-asioita käsitellään alueellisissa tuomioistuimissa. Asiasisällön osalta käräjäoikeudet käsittelevät yleensä vuokranantaja- ja perheoikeuteen liittyviä riita-asioita, kun taas alueelliset tuomioistuimet käsittelevät työ- ja sosiaalioikeudellisia riita-asioita, julkista vastuuta koskevia asioita sekä erilaisia erityislainsäädäntöjä (esim. julkisesta vastuusta annettu laki, tietosuojalaki, Itävallan ydinvastuulaki).

Tuomioistuinjärjestelmän kolmannen organisaatiotason muodostavat neljä ylempää aluetuomioistuinta. (Oberlandesgerichte, OLG), jotka sijaitsevat Wienissä, Grazissa, Linzissä ja Innsbruckissa, ja korkein oikeusaste on Itävallan korkein oikeus (Oberster Gerichtshof, OGH).

Tavallisten tuomioistuinten lisäksi Itävallan siviilioikeudessa on seuraavat erityistuomioistuimet:

• Työ- ja sosiaalituomioistuin (Arbeits- und Sozialgericht), joka käsittelee työriitoja yksinomaan Wienissä;
• Wienin ylempi aluetuomioistuin, joka toimii samanaikaisesti yhtenä erikoistuneena kartellituomioistuimena. (Kartellgericht) kilpailuasioiden käsittely;
• Kaksi kauppaoikeudellisia asioita käsittelevää erityistuomioistuinta:

1. kauppaoikeudellinen käräjäoikeus (Bezirksgericht für Handelssachen);
2. Wienin kauppatuomioistuin (Handelsgericht Wien).

Erikoistuneet kauppatuomioistuimet

Kuten edellä mainittiin, Wienissä on kaksi erikoistunutta kauppatuomioistuinta, jotka toimivat yksinomaan Wienissä. Nämä ovat kauppaoikeudellinen käräjäoikeus (Bezirksgericht für Handelssachen) ja Wienin kauppatuomioistuin (Handelsgericht Wien). Wienin ulkopuolella edellä mainitut käräjä- ja aluetuomioistuimet ratkaisevat kauppaoikeudellisina tuomioistuimina asiat, jotka kuuluvat tavanomaisen siviiliprosessin piiriin (poikkeuksia lukuun ottamatta).

Kaupallisia asioita käsittelevä käräjäoikeus

Wienin kaupallisia asioita käsittelevä käräjäoikeus on Wienin osavaltiossa ensimmäisenä oikeusasteena toimivaltainen käsittelemään kaupallisia riita-asioita, joiden arvo on enintään 15 000 euroa, jos kanne kohdistuu kaupparekisteriin merkittyyn yrittäjään/yhteisöön ja jos riita liittyy vastaajan liiketoimintaan.

Riidan määrästä riippumatta tuomioistuin on toimivaltainen liittovaltion tasolla sisävesiliikennelain ("Inland Waterways Act") mukaisissa riita-asioissa (Binnenschifffahrtsgesetz) ja eurooppalaisten maksumääräysten antamiseen (Europäische Mahnklage) EU:n maksamismääräysasetuksen mukaisesti.

Wienin kauppatuomioistuin

Wienin kauppatuomioistuin on liittovaltion pääkaupungin Wienin alueellinen erityistuomioistuin. Sen ja muiden kauppatuomioistuimina toimivien alueellisten tuomioistuinten toimivallasta säädetään Itävallan toimivaltalain 51 §:ssä (Jurisdiktionsnorm), jossa erotetaan toisistaan arvo- ja asiallinen toimivalta. Pykälän 51 §:n 1 momentin 1-8b kohdassa luetellaan riita-asiat, jotka kuuluvat alueellisena tuomioistuimena toimivan Wienin kauppatuomioistuimen käsiteltäviksi, jos riidan arvo ylittää 15 000 euroa. Tällaisia ovat mm, muun muassa, yritystoimintaan liittyvistä liiketoimista johtuvat riidat, jos kanne kohdistuu kaupparekisteriin merkittyä yrittäjää/yhteisöä vastaan ja riita on vastaajan kannalta yritystoimintaan liittyvä, riidat, jotka johtuvat sopimuspuolten välisestä liiketoiminnan myynnistä, osakeyhtiölain mukaiset riidat (Aktiengesetz) ja osakeyhtiölain (GmbH-Gesetz), ja tuotevastuulain mukaiset riidat (Produkthaftungsgesetz).

Itävallan toimivaltalain 51 §:n 2 momentin 9-11 kohdassa on luettelo asioista, jotka kuuluvat Wienin kauppatuomioistuimen tai kauppatuomioistuimina toimivien alueellisten tuomioistuinten toimivaltaan, riippumatta siitä, minkä suuruisesta summasta on kyse, kuten esimerkiksi sopimattomasta kilpailusta johtuvat riidat, tekijänoikeuslain nojalla (Urheberrechtsgesetz) ja kuluttajansuojalain tietyistä säännöksistä (Konsumentenschutzgesetzes).

Wienin kauppatuomioistuimella on liittovaltion toimivalta immateriaalioikeuksia (patentit, mallit, tavaramerkit jne.) koskevissa asioissa sekä muissa kuin työoikeudellisissa kanteissa Itävallan keskuspankkia vastaan.

Se käsittelee myös yritysten maksukyvyttömyystapauksia, ylläpitää yritysrekisteriä ja toimii muutoksenhakutuomioistuimena edellä mainitussa kaupallisessa käräjäoikeudessa käsitellyissä asioissa.

Valituksen vaiheet

Käräjäoikeuden tuomioista voidaan valittaa alueellisiin tuomioistuimiin tosiseikkoja ja lakia koskevissa asioissa. Lopullinen muutoksenhaku voidaan tehdä Itävallan korkeimpaan oikeuteen. Aluetuomioistuinten päätöksiä koskevat valitukset osoitetaan ylemmille aluetuomioistuimille, kun taas lopulliset valitukset käsitellään korkeimmassa oikeudessa.

Yleensä korkein oikeus käsittelee valitukset, jotka koskevat oikeudellisesti perustavanlaatuisia kysymyksiä - esimerkiksi jos oikeudellinen kysymys vaatii selvennyksiä oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen vuoksi tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaisia tai aiempia päätöksiä ei ole olemassa.

Siviiliprosessisäännöt

Siviiliprosessisäännöt löytyvät 1) ACCP:stä, 2) toimivaltalakiin ja 3) Itävallan täytäntöönpanolakiin (Exekutionsordnung). Lisäksi sääntöjä voidaan johtaa erilaisista sopimuksista, jotka Itävalta on allekirjoittanut tai joiden sopimuspuoli Itävalta on, kuten yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla ("Brysselin järjestelmä").

Menettelyn aloittaminen

Menettely aloitetaan toimittamalla kanneilmoitus (Klage) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Tiettyjen muotomääräysten lisäksi vaatimusilmoituksissa on mainittava vaatimuksen perustana olevat tosiseikat, esitettävä niitä tukevat todisteet ja täsmennettävä vaadittu oikeussuoja. Kanne katsotaan virallisesti toimitetuksi, kun tuomioistuin on vastaanottanut sen.

Jos tuomioistuin katsoo, että vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi, se antaa sen tiedoksi vastaajalle, jolla on neljä viikkoa aikaa esittää vastineensa, jossa on esitettävä tosiseikat, ilmoitettava todisteet ja esitettävä täsmennetty vaatimus. Vastaaja voi joko esittää vastakanteen (Widerklage), joka edustaa itsenäinen vaatimus tai kuittausvaatimus (Aufrechnungseinrede). Jos vastaaja ei toimita vastausta ajoissa, kantaja voi pyytää yksipuolisen tuomion antamista. Kirjallista vastineen antamista ei vaadita ensimmäisen oikeusasteen menettelyssä käräjäoikeudessa.

Kanteiden peruuttaminen/korjaaminen

Valituskirjelmät voidaan peruuttaa milloin tahansa, edellyttäen, että olennaisesta oikeudesta vaatimukseen on luovuttu. Jos näin ei tehdä, vastaajan on suostuttava peruuttamiseen. Kanne voidaan kuitenkin peruuttaa ennen vastineen antamista ilman vaatimuksista luopumista.

Kirjelmiin tehdyt muutokset voidaan yleensä hyväksyä. Itse kanteen voi muuttaa vain toisen osapuolen suostumuksella sen jälkeen, kun se on annettu tiedoksi, mutta tuomioistuin voi kuitenkin hyväksyä muutoksen, jos kanteen toimivalta säilyy ja jos ei ole olemassa merkittävän viivästyksen vaaraa.

Todisteet

Todisteet ovat ensisijainen keino, jolla osapuolet perustelevat väitteensä oikeudenkäyntiin liittyvistä kiistanalaisista tosiseikoista. Vaatimuksen perustelemista kutsutaan usein todistustaakaksi. Taakka voi vaihdella väitteen luonteesta riippuen.

Ei tosin ole olemassa mitään ennalta määriteltyä järjestystä, jonka mukaan todisteet (sekä suulliset että kirjalliset) olisi esitettävä tai otettava vastaan oikeudenkäynnissä. Todisteiden kuuleminen tapahtuu oikeudenkäynnin aikana, ja osapuolet voivat esittää riidan aiheeseen liittyviä uusia todisteita siihen asti, kunnes suullinen käsittely on päättynyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

Erityisesti on huomattava, että tuomari arvioi vapaasti kaikki oikeudenkäynnissä esitetyt todisteet, mikä tarkoittaa, että todisteiden vastaanottamisen jälkeen tuomioistuin tutkii ne riippumattoman vakaumuksensa mukaisesti.

Todisteiden tyypit

ACCP:ssä luetellut tärkeimmät todisteiden tyypit ovat asiakirjat (Urkunden), todistajanlausunnot (Zeugen), osapuolten tutkiminen (Vernehmung der Parteien), asiantuntijalausunnot (Sachverständige) ja oikeudellinen tarkastus (Augenschein). Luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä, ja väitteen tueksi voidaan hyväksyä monenlaisia lähteitä.

Asiakirjat

Yleisesti ottaen asiakirjat voidaan toimittaa tuomioistuimelle todisteina, joihin osapuolet viittaavat suullisissa ja kirjallisissa kirjelmissään. Itävallan siviiliprosessioikeuden mukaan asiakirjat luokitellaan seuraavasti julkiset asiakirjat (Öffentliche Urkunden) ja yksityiset asiakirjat (Private Urkunden).

Julkiset asiakirjat

Virallisilla asiakirjoilla tarkoitetaan viranomaisten tai virallisesti nimettyjen henkilöiden (notaarit, arkkitehdit, konsultti-insinöörit jne.) antamia asiakirjoja, virallisiksi julistettuja asiakirjoja ja ulkomaisia virallisia (virallisia) asiakirjoja (ACCP 292 §). ACCP-sopimuksen 310 §:n mukaan virallisten asiakirjojen oletetaan olevan aitoja.

Yksityiset asiakirjat

Yksityisiin asiakirjoihin kuuluvat kaikki muut asiakirjat, jotka eivät kuulu virallisten asiakirjojen luokkaan, kuten yksityiset asiantuntijalausunnot, asiantuntijalausunnot jne. Yksityisten asiakirjojen todistusarvosta ei ole olemassa oikeudellisia sääntöjä. Pikemminkin ne kuuluvat tuomioistuimen vapaan todistusaineiston arvioinnin piiriin.

Todistajanlausunnot

Yleensä todisteita otetaan vastaan vasta oikeudenkäynnin aikana, joten todistajien ja osapuolten on todistettava suullisesti tuomioistuimessa. Jos todistajaksi kutsutaan, todistajien on saavuttava paikalle, todistettava ja vannottava vala tuomioistuimen edessä. Jos todistaja ei saavu tuomioistuimeen, tuomioistuin voi todeta todistajan halventaneen oikeutta ja määrätä hänelle rangaistuksen (Ordnungsstrafe); toistuva rikkominen voi johtaa läsnäolopakon määräämiseen (zwangsweise Vorführung). Jos todistaja kieltäytyy todistamasta, todistajanlausunto voidaan panna täytäntöön täytäntöönpanomenettelyllä, esimerkiksi sakoilla tai vankeusrangaistuksilla (Itävallan täytäntöönpanolain 354 §).

Oikeudenkäymiskaaren 320 §:n mukaan todistuskyvyttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole kyennyt havaitsemaan todistettavaa seikkaa tai joka ei kykene ilmaisemaan käsitystään. Sama koskee pappeja, valtion virkamiehiä ja rekisteröityjä sovittelijoita heidän virkasalaisuutensa osalta.

Osapuolten tarkastelu

Asianosaisten kuuleminen auttaa yleensä tuomioistuinta asian kiistanalaisissa tosiseikoissa, ja se voidaan suorittaa, jos asianosainen pyytää todisteiden hankkimista tai jos se tapahtuu viran puolesta tuomioistuimen päätös (ACCP 371 §). Erityisesti todistajien todistuskelpoisuutta (320 § ACCP) ja todistamisesta kieltäytymisen perusteita (321 § ACCP) koskevia säännöksiä sovelletaan myös asianosaisten kuulemiseen.

Asiantuntijalausunnot

Asiantuntijalausunnot ovat erityisen tärkeitä oikeudenkäynneissä, koska asiantuntijat auttavat tuomioistuinta tarjoamalla sellaista tietoa, jota tuomareilla ei välttämättä ole tapauksen monimutkaisista tosiseikoista. Asiantuntijalausunnot on lähtökohtaisesti esitettävä oikeudenkäyntiä käsittelevässä tuomioistuimessa ja ne on toimitettava kirjallisena selvityksenä. Asiantuntijan on selostettava kirjallisia kertomuksia suullisessa käsittelyssä, jos asianosaiset sitä pyytävät (ACCP 357 §).

Oikeudellinen tarkastus

Tuomioistuin voi omasta aloitteestaan antaa määräyksen suorittaa oikeudellinen tarkastus (esim. laitteen tarkastus) riidan ratkaisun kannalta merkityksellisen väitetyn tosiseikan selvittämiseksi. Tyypillisesti tarkastustoimenpiteet suorittaa tätä tarkoitusta varten nimetty asiantuntija, joka laatii kirjallisen asiantuntijalausunnon tarkastuksen tuloksista. Tällaisen tarkastuksen suorittamisesta aiheutuvat kustannukset maksaa se osapuoli, joka väittää tosiseikkaa (ACCP 368 §).

Asiakirjojen tuotanto

Kuten yleiskatsauksessa mainittiin, ACCP-sopimus sisältää menettelyn, jonka avulla riidan osapuolet voivat pyytää tiettyjen asiakirjojen hyväksymistä viralliseksi todisteeksi. Tiettyjen asiakirjojen hyväksyminen voi vahvistaa oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa esitettyjä väitteitä ja oikeuttaa käsittelyn jatkamiseen. Asianosainen voi hakea tuomioistuimelta todistelua ACCP-sopimuksen 303 §:n nojalla, jos se uskoo, että vastapuolella on hallussaan asiakirja, joka vaikuttaa olennaisesti sen vaatimukseen. ACCP 303 §:n 2 momentin mukaan, jos pyynnön vastaanottanut osapuoli ei voi toimittaa asiakirjaa, sen on kuvattava asiakirjan sisältö "mahdollisimman tarkasti ja täydellisesti". Tuomioistuin käsittelee hakemuksen kuultuaan pyynnön vastaanottanutta osapuolta.

Jos tuomioistuin hyväksyy asiakirjojen esittämistä koskevan pyynnön, ACCP 304 §:ssä luetellaan perusteet, joiden nojalla pyynnön vastaanottaneen osapuolen on ehdottomasti noudatettava pyyntöä:

• jos asianosainen on itse vedonnut pyydettyihin asiakirjoihin osana asiaansa;
• jos on olemassa lakisääteinen velvollisuus toimittaa pyydetyt asiakirjat; tai
• kun asiakirjalla on olennainen merkitys osapuolten välisen oikeussuhteen syntymiselle (esim. välityssopimus).

Tuomari ei kuitenkaan voi määrätä asiakirjan toimittamisesta, jos molemmat osapuolet ovat vastustaneet sitä (oikeudenkäymiskaaren 183 §:n 2 momentti).

Osapuoli voi edelleen kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä asiakirjoja useilla eri perusteilla, jotka on lueteltu ACCP 305 §:ssä. Näitä ovat muun muassa seuraavat:

• asiakirjat liittyvät yksityis- ja perhe-elämään;
• tietojen ilmaiseminen aiheuttaisi pyynnön vastaanottaneelle osapuolelle maineellista haittaa;
• tietojen ilmaiseminen aiheuttaisi vahinkoa tai saattaisi syytteeseen joko tiedon luovuttavan osapuolen tai kolmannen osapuolen;[1]
• tiedon antaminen rikkoisi tunnustettua velvollisuutta tai liikesalaisuutta; tai
• jos on olemassa muita yhtä tärkeitä syitä, jotka oikeuttavat kieltäytymään tietojen antamisesta.

Oikeudenkäynnin osapuolten välisten pyyntöjen lisäksi kolmansien osapuolten hallussa olevia asiakirjoja voidaan pyytää oikeudenkäyntiasiakirjaa koskevan yleissopimuksen 308 §:ssä säädetyllä tavalla. Tällä hetkellä ei ole olemassa virallisia perusteita, joiden nojalla kolmannet osapuolet voisivat kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä asiakirjoja. Tuomioistuin kuulee kuitenkin kolmansia osapuolia, kuten mitä tahansa riita-asian osapuolta.

Todistamisvelvollisuus

ACCP-sopimuksen 178 §:ssä säädetään osapuolten velvollisuudesta esittää tosiseikat totuudenmukaisesti ja täydellisesti sekä esittää tarvittavat todisteet väitteidensä tueksi. Tuomioistuimen harkintavallan seurauksena tuomarilla on valtuudet määrätä osapuolet toimittamaan asiakirjoja edellä mainituissa olosuhteissa (ks. "Asiakirjojen esittäminen"). Lisäksi tuomari voi pyytää asianosaisia saapumaan henkilökohtaisesti paikalle (oikeudenkäymiskaaren 183 §:n 1 momentti). ACCP ei kuitenkaan sisällä sääntöjä todisteiden toimittamista koskevan määräyksen, pyydetyn saapumisen tai todistelun täytäntöönpanokelpoisuudesta. Jos asianosainen kieltäytyy noudattamasta tuomioistuimen määräystä todisteiden esittämisestä, tuomioistuimen on otettava huomioon asianosaisen käyttäytyminen todisteiden vapaassa arvioinnissa (ACCP 307 §:n 2 momentti). Samaa sääntöä sovelletaan, jos asianosainen kieltäytyy saapumasta tuomioistuimeen tai todistamasta (381 § ACCP).

Etuoikeus

Itävallan siviilioikeus varaa tietyissä olosuhteissa todisteluoikeutta oikeudenkäyntiin osallistuville. Todistaja voi todistusmenettelyn 321 §:n 1 momentin mukaan kieltäytyä todistamasta:

• jos vastaukset saattaisivat häpäistä todistajan tai muun läheisen henkilön tai aiheuttaisivat rikosoikeudellisen vastuun uhan;
• jos vastaukset aiheuttaisivat välitöntä taloudellista haittaa todistajalle tai muille läheisille henkilöille;
• asioista, joihin sovelletaan valtion hyväksymää salassapitovelvollisuutta;
• liike- ja taidesalaisuuksiin kuuluvista asioista; ja
• äänestysasioista, jos ne on laillisesti julistettu salaisiksi.

Edellä mainittujen lisäksi Itävallan siviiliprosessissa tunnustetaan muita erioikeuksia, joiden nojalla todistaja voi esimerkiksi kieltäytyä todistamasta:

• • Tunnustuksen salassapito (rikosoikeudellisen yleissopimuksen 320 artiklan 2 kohta);
  • Virkasalaisuus (320 §:n 3 momentti);
  • Pankkisalaisuus (pankkilain 38 §:n 1 momentti). (Bankwesengesetz)).
  • Tietosuoja ja salassapito (vuoden 2000 tietosuojalain 1 pykälä). (Datenschutzgesetz)).
  • Televiestinnän salassapito (vuoden 2003 televiestintälain 93 §:n 1 momentti). (Telekommunikationsgesetz)).
  • Postisalaisuus (postimarkkinalain 5 §). (Postmarktgesetz)).
  • Journalististen lähteiden suoja (medialain 31 §:n 1 momentti). (MedienGesetzt)).

• Lääkärin salassapitovelvollisuus (lääkärin ammatista annetun lain 54 §:n 1 momentti). (Ärztegesetz)).
• Asianajajien salassapitovelvollisuus (ACCP 321 §:n 1 momentti, asianajajalain 9 §:n 2 momentti). (Rechtsanwaltsordnung)).

Siviiliprosessin päävaiheet

Kun vastine on toimitettu ajoissa, alustava kuuleminen (Vorbereitende Tagsatzung) tapahtuu yleensä 6-10 viikon kuluessa. Tällöin osapuolet keskustelevat tärkeimmistä oikeudellisista ja tosiseikkoja koskevista kysymyksistä jatkokäsittelyn helpottamiseksi. Lisäksi voidaan keskustella sovintovaihtoehdoista. Jo alustavan kuulemisen jälkeen tuomioistuin voi antaa tuomion ja päättää menettelyn.

Jos oikeudenkäyntiä jatketaan, vaihdetaan kirjelmiä. Tämän jälkeen järjestetään yksi tai useampi todisteellinen kuuleminen. Näiden kuulemisten päivämääristä sovitaan yleensä alustavassa kuulemisessa.

Ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnin kesto vaihtelee huomattavasti. Keskimääräinen kesto on yksi vuosi, mutta monimutkaisissa riita-asioissa se voi olla huomattavasti pidempi. Muutoksenhakuvaiheessa päätökset annetaan noin kuuden kuukauden kuluttua.

Rahoitus

Itävallassa oikeudenkäyntikulut koostuvat pääasiassa oikeudenkäyntikuluista, asianajajien palkkioista ja todistelukuluista. Asianajajapalkkioihin sovelletaan Itävallan lakimiespalkkiolakia (Rechtsanwaltstarifgesetz). Itävallassa on yleistä ja sallittua, että asianajajat työskentelevät sovitun tuntipalkan perusteella. Kertakorvaukset eivät ole kiellettyjä, mutta niitä käytetään harvemmin riita-asioissa.

Kustannusten siirtäminen

Itävallan siviilioikeudellisissa riita-asioissa perussääntö on, että häviäjä maksaa oikeudenkäyntikulut (ns. häviäjä maksaa -periaate). Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että hävinnyt osapuoli maksaa kaikki kolme kuluerää - oikeudenkäyntikulut, asianajajan palkkiot ja todistelukulut - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Jos osapuoli voittaa vain osittain, kustannukset jaetaan suhteellisesti osapuolten kesken. Itävallan laki asianajajien palkkioista (Rechtsanwaltstarifgesetz) ja tuomioistuinmaksulaki (Gerichtsgebührengesetz) tarjoavat ennustettavuutta kustannuksista, joita mahdollinen hakija voi odottaa.

Kolmannen osapuolen rahoitus

Itävallassa ei ole erityisiä lakisääteisiä sääntöjä, jotka koskisivat kolmannen osapuolen rahoitusta. Kolmannen osapuolen rahoitus on suhteellisen uutta Itävallassa, mutta se on käytännössä hyväksytty, ja Itävallan korkein oikeus vahvisti sen vuonna 2013 (6 Ob 224/12b). Kolmannen osapuolen rahoitusta voivat saada sekä kantajat että vastaajat, eikä kolmansien osapuolten rahoittamien oikeudenkäyntien tyyppejä ole rajoitettu. Sitä käytetään sekä riita-asioissa että välimiesmenettelyissä erilaisissa siviili- ja kaupallisissa riita-asioissa. Asianajajan toimiessa kolmannen osapuolen rahoittajana on kuitenkin rajoituksia, sillä asianajajat eivät saa työskennellä ainoastaan ehdollisen palkkion perusteella.

Varausmaksut

Sopimusperusteiset palkkiojärjestelyt ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosenttiosuutena tuomioistuimen myöntämästä summasta (pactum de quota litis). Kiellettyjä ovat ehdolliset palkkiosopimukset, jotka oikeuttavat asianajajan saamaan tietyn prosenttiosuuden kantajan saamasta summasta.

Oikeusapu

Oikeusapu (Verfahrenshilfe) on käytettävissä Itävallassa, ja se myönnetään osapuolille, joilla ei ole varaa maksaa oikeudenkäyntikuluja ja palkkioita ja jos asian menestymismahdollisuudet ovat olemassa. Jos oikeusapua myönnetään, oikeudenkäyntimaksuja ei peritä tai ne jopa jätetään perimättä, ja asianajaja annetaan maksutta.

Siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa oikeusavun 63 §:ssä säädetään, että oikeusapua voidaan periaatteessa myöntää luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöille, kuten yrityksille. Ensisijainen edellytys yritysten oikeusavun saamiselle on, että sekä hakijayrityksellä että sen yksittäisillä "taloudellisilla toimijoilla" ei ole riittäviä varoja oikeudenkäynnin hoitamiseen. Oikeudenkäynti ei myöskään saa olla toivoton, eli sillä on oltava jonkinlainen mahdollisuus menestyä.

Oikeusavun soveltamisala voi Itävallassa olla osittainen tai laaja, mutta se on määriteltävä yksittäisen oikeustapauksen perusteella. Oikeusapua voidaan myöntää vapautuksena oikeudenkäyntimaksujen maksamisesta sekä kattaa todistajapalkkiot, asiantuntijoiden, tulkkien, kääntäjien ja arvioijien palkkiot, käteiskulut ja muut tuomioistuimen ulkopuoliset toimet. Itävallan oikeusapu tarjoaa oikeudellista neuvontaa silloin, kun oikeudenkäynti edellyttää lain mukaan asianajajan läsnäoloa (esim. riita-asiassa, jonka arvo ylittää 5 000 euroa).

Oikeusturvavakuutus ja tapahtuman jälkeinen vakuutus (ATE)

Itävallassa on laajalti saatavilla ja käytössä oikeusturvavakuutus, joka voi - yksittäisestä vakuutuksesta riippuen - kattaa monenlaisia oikeudenkäynneistä aiheutuvia kustannuksia, mukaan lukien osapuolen kulut ja mahdollisen vastuun vastapuolen kuluista. Sen enimmäiskattavuus ja sovellettavuus tietyntyyppisiin riita-asioihin voi kuitenkin olla rajoitettu, ja se on lisäksi järjestettävä ennen vahingon aiheuttaneen tapahtuman sattumista.

Tapahtuman jälkeinen vakuutus on Itävallassa vasta alkuvaiheessa. Toistaiseksi tiedetään, että ulkomaiset vakuutusyhtiöt ovat tarjonneet sitä vain muutamissa riita-asioissa.

Tuomioistuinten toimivalta ja tehtävät

Kuten edellä mainittiin, Itävallassa on käytössä inkvisitorinen oikeusjärjestelmä, joka perustuu tuomarin johtamiin oikeudenkäynteihin. Perustuslain tasolla tuomarit ovat riippumattomia. (unabhängig) (liittovaltion perustuslain 87 artikla (Bundes-Verfassungsgesetz, B-VG)) eikä häntä voida erottaa tai siirtää virasta. (unabsetzbar und unversetzbar) (BV-G:n 88 artikla).

Tuomari ratkaisee ja ratkaisee tuomioistuimessa vireille saatetut riita-asiat esitettyjen todisteiden ja perustelujen perusteella, eikä hän käsittele mitään sellaista asiaa, jota osapuolet eivät ole esittäneet. Tuomarit valvovat asian käsittelyä, ja varmistaakseen, että oikeudenkäynti etenee asianmukaisesti, he määräävät osapuolet toimittamaan kirjelmiä ja esittämään todisteita tuomioistuimen aikataulun mukaisesti. Lisäksi tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä antaa kieltotuomioita, pakottaa kenet tahansa osallistumaan oikeudenkäyntiin ja määrätä rangaistuksia tuomioidensa ja määräystensä noudattamisen varmistamiseksi. Tuomari voi asettaa esittää kysymyksiä asianajajalle tai todistajille (oikeudenkäymiskaaren 182 §:n 1 momentti) ja päättää ottaa vastaan kaikenlaista todistusaineistoa, jonka hän olettaa edistävän totuudenmukaista tosiseikkojen selvittämistä. Menettelyn kulun dokumentoimiseksi tuomarin on laadittava oikeudenkäyntipöytäkirja (oikeudenkäymiskaaren 207-217 §)..

Tuomiot ja oikeussuojakeinot

Itävallan oikeudessa tuomioistuin, joka käsittelee yksityisoikeudellisia asioita, antaa tuomioistuimen päätöksen, joka tunnetaan joko tuomiona tai määräyksenä.

Tuomioistuin voi myöntää kantajalle yhden tai useamman seuraavista oikeussuojakeinoista:

• Erityinen suorituskyky on eräänlainen oikeussuojakeino, jossa tuomioistuin antaa määräyksen, jolla se vaatii osapuolta täyttämään osapuolten välisen sopimuksen mukaiset velvoitteet. Täytäntöönpano voidaan määrätä vain, jos se ei ole mahdotonta. Tämä riippuu pitkälti liiketoimen luonteesta ja tarkoituksesta. Vaikka velallinen kieltäytyisikin täyttämästä velvoitetta, tuomioistuin voi valtuuttaa velkojan teettämään suorituksen kolmannella osapuolella velallisen kustannuksella.
• A pysyvä kielto on tuomioistuimen antama lopullinen määräys, jolla henkilö tai yhteisö velvoitetaan pidättäytymään pysyvästi tietyistä toimista tai toteuttamaan tiettyjä toimenpiteitä, kunnes ne on saatettu päätökseen. Tuomioistuin määrää pysyvän kiellon useimmiten teollis- ja tekijänoikeus-, kilpailu- ja mediaoikeudellisissa riita-asioissa pakottaakseen osapuolen lopettamaan oikeudenloukkauksen.
• Oikeudellisen aseman luominen/muuttaminen on tuomio, jolla luodaan tai muutetaan yhteisön oikeudellista asemaa. Tämänhetkisen tilanteen kannalta merkityksellisin on Itävallan kauppalain 133 § (Unternehmensgesetzbuch, UGB) säädetään, että yhtiön purkaminen voidaan määrätä tuomioistuimen päätöksellä osakkeenomistajan nostaman kanteen perusteella.
• Määräävä oikeussuojakeino on tuomioistuimen antama tuomio, jossa todetaan osapuolten oikeudet määräämättä mitään erityisiä toimia tai myöntämättä rahallista korvausta. ACCP-sopimuksen 228 §:n mukaan tuomioistuin voi antaa julistusmenettelyn, joka koskee oikeuden olemassaoloa tai puuttumista, oikeussuhdetta tai asiakirjan aitouden tunnustamista tai tunnustamatta jättämistä, ainoastaan, jos asianosaisella on siihen oikeudellinen intressi.
• Vahingot ovat korvauksia, jotka myönnetään osapuolen korvaamiseksi vahingosta, jonka tämä on kärsinyt toisen osapuolen vastuulla olevasta olosuhteesta johtuen. Vahingonkorvausvelvollisuus voi johtua muun muassa osapuolten välisestä sopimuksesta, sopimusta edeltävistä neuvotteluista tai vahingonkorvausvelvollisuudesta tai ankarasta vastuusta. Tuomioistuimet voivat lisäksi määrätä korvausvastuussa olevan osapuolen maksamaan korkoa, jonka suuruus on joko Itävallan siviililain 1000 §:n 1 momentissa (Allgemeines bürgerliches Gesetzbuch, ABGB) tai 456 §:ssä UGB.

[1] C.f. 5^th Yhdysvaltain perustuslain muutos.