2. Ovatko tuomioistuinkäsittelyt avoimia yleisölle? Ovatko oikeudenkäyntiasiakirjat yleisön saatavilla?

Useimmissa tapauksissa tuomioistuinkäsittelyt ovat julkisia, mutta asianosainen voi pyytää tuomioistuinta sulkemaan yleisön pois käsittelystä edellyttäen, että asianosainen voi osoittaa, että yleisön poissulkemiseen on perusteltu syy.

Periaatteessa asiakirjoihin saavat tutustua vain menettelyn osapuolet. Kolmannet osapuolet voivat tutustua asiakirjoihin ja/tai jopa liittyä menettelyyn, jos ne voivat osoittaa, että niillä on riittävä oikeudellinen intressi (menettelyn mahdolliseen lopputulokseen).

3. Onko kaikilla asianajajilla oikeus esiintyä tuomioistuimessa ja käydä oikeudenkäyntiä päämiehensä puolesta? Jos ei, miten asianajajien ammatti on järjestetty?

Asianajajilla on valtuudet edustaa asianosaisia kaikissa oikeudenkäynneissä ja tuomioistuinten ulkopuolisissa menettelyissä (olipa kyse julkisista tai yksityisistä asioista). Virallista nimitystä ei vaadita, mutta ammattitoiminnan harjoittaminen edellyttää kuitenkin jäljempänä esitettyjen vaatimusten täyttymistä.

Oikeustieteellisen korkeakoulun suorittamisen jälkeen vaaditaan vähintään viiden vuoden harjoittelu ammatillisessa lakimiestyössä (josta vähintään yhdeksän kuukautta tuomioistuimessa ja kolme vuotta asianajotoimistoissa ehdokkaana) sekä asianajajaliiton määräämien pakollisten kurssien suorittaminen ja asianajajatutkinnon läpäiseminen.

4. Mitkä ovat siviilioikeudellisten vaateiden vanhentumisajat?

Vanhentumisajat määräytyvät aineellisen lainsäädännön mukaan.

Vaatimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, kun ne ovat vanhentuneet. Vanhentuminen alkaa yleensä silloin, kun oikeutta olisi voitu ensimmäisen kerran käyttää. Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan pitkä ja lyhyt vanhentumisaika. Pitkää vanhentumisaikaa sovelletaan aina, kun erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on kolme vuotta, ja sitä sovelletaan esimerkiksi saataviin tai vahingonkorvausvaatimuksiin.

Jonkun asianosaisen on nimenomaisesti perusteltava vanhentuminen, eikä sitä saa tehdä "viran puolesta" tuomioistuimen omasta aloitteesta.

5. Onko olemassa kanteen nostamista edeltäviä menettelyjä, joita osapuolten on noudatettava ennen menettelyn aloittamista?

Ei, niitä ei ole. Yleisenä käytäntönä on kuitenkin, että kantaja ilmoittaa asiasta vastapuolelleen ennen menettelyn aloittamista.

6. Mikä on tyypillinen siviilioikeudellinen menettely ja aikataulu asian saattamiseksi oikeuskäsittelyyn?

Menettely aloitetaan toimittamalla tuomioistuimelle kanne ("Klage"). Kanne katsotaan virallisesti jätetyksi, kun se on vastaanotettu. Jos mahdollinen vastaaja ei vastaa neljän viikon kuluessa, kantaja saa täytäntöönpanokelpoisen oikeuden ja voi siirtyä täytäntöönpanovaiheeseen. Jos vastaaja vastaa, seuraa tietenkin tavanomainen oikeudenkäynti. Useimmiten ensimmäinen kuuleminen järjestetään 6-10 viikon kuluessa vastineen vastaanottamisesta. Ensimmäisen kuulemisen yhteydessä osapuolia pyydetään keskustelemaan sovintovaihtoehdoista. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, oikeudenkäyntiä jatketaan. Lisäselvityksiä vaihdetaan. Tämän jälkeen järjestetään muita kuulemisia (joiden kesto riippuu kuultavien todistajien/asiantuntijoiden määrästä). Kanteen nostamisen ja lopullisen tuomion antamisen välinen aika on yleensä 10-16 kuukautta.

7. Onko asianosaisilla velvollisuus luovuttaa asiaankuuluvat asiakirjat muille asianosaisille ja tuomioistuimelle?

Jos asianosainen onnistuu osoittamaan, että vastapuolella on hallussaan tietty asiakirja, tuomioistuin voi antaa asiakirjan toimittamista koskevan määräyksen, jos:

1. hallussaan oleva osapuoli on nimenomaisesti viitannut kyseiseen asiakirjaan todisteena omien väitteidensä tueksi;
2. hallussapitävällä osapuolella on laillinen velvollisuus luovuttaa se toiselle osapuolelle; tai
3. kyseinen asiakirja on laadittu molempien osapuolten oikeudellisen edun mukaisesti,

1. todistaa niiden välisen keskinäisen oikeussuhteen, tai
2. sisältää kirjalliset lausumat, jotka he ovat antaneet toisilleen oikeustoimia koskevien neuvottelujen aikana. Ennen oikeudenkäyntiä tapahtuvaa tiedonantoa koskevia sääntöjä ei ole olemassa.

8. Onko olemassa salassa pidettäviä asiakirjoja koskevia sääntöjä tai muita sääntöjä, joiden nojalla osapuolet voivat olla luovuttamatta tiettyjä asiakirjoja?

Osapuolen ei ole pakko esittää perhe-elämää koskevia asiakirjoja.

1. jos vastapuoli rikkoo kunniavelvoitteita asiakirjoja toimittaessaan,
2. jos asiakirjojen luovuttaminen johtaa osapuolen tai muun henkilön häpeään tai siihen liittyy rikosoikeudellisen syytteen vaara, tai
3. jos luovuttaminen rikkoo valtion hyväksymää salassapitovelvollisuutta, joka koskee osapuolta, jolta tietoja ei luovuteta, tai loukkaa liikesalaisuutta (tai muusta edellä mainittua vastaavasta syystä).

Asianajajilla on oikeus kieltäytyä antamasta suullista todistusta, jos tiedot on annettu heidän käyttöönsä heidän ammatillisessa ominaisuudessaan.

9. Vaihtavatko osapuolet kirjallisia todisteita ennen oikeudenkäyntiä vai annetaanko todisteet suullisesti? Onko vastapuolilla oikeus ristikuulustella todistajaa?

Todisteet otetaan vastaan oikeudenkäynnin aikana, ei ennen sitä. Osapuolten on esitettävä todisteet, jotka tukevat heidän väitteitään tai joiden osalta todistustaakka on heillä.

Kyllä. Tuomarin suorittaman todistajan alkukuulustelun jälkeen todistaja voidaan kuulustella suoraan, minkä jälkeen vastapuoli voi suorittaa ristikuulustelun.

10. Mitkä ovat asiantuntijoiden nimittämistä koskevat säännöt? Onko asiantuntijoilla käytännesäännöt?

Kuka tahansa pätevä henkilö voidaan nimittää julkisesti asiantuntijaksi. Käytännössä tuomioistuimet valitsevat asiantuntijan, joka on akkreditoitu Itävallan oikeusministeriössä. Asianosaiset voivat ehdottaa tiettyä asiantuntijaa, mutta tämä ei sido tuomaria. Kun asiantuntija on nimitetty, hän on velvollinen noudattamaan tuomioistuimen ohjeita. Asiantuntijat voidaan hylätä samoin perustein kuin tuomaritkin.Asiantuntijoille ei ole olemassa erityisiä käytännesääntöjä, mutta kaikkien asiantuntijoiden on vannottava vala. Rekisteriin kaikista hyväksytyistä asiantuntijoista voi tutustua Itävallan oikeusministeriön verkkosivuilla: www.sdgliste.justiz.gv.at.

11. Mitä väliaikaisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä ennen oikeudenkäyntiä?

Itävallan siviiliprosessissa ei ole olemassa tutkintamenettelyjä.

Osapuolet voivat kuitenkin kääntyä tuomioistuimen puoleen saadakseen apua todisteiden turvaamisessa sekä ennen kanteen nostamista että sen jälkeen. Vaadittu oikeudellinen intressi katsotaan todetuksi, jos todisteiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa tai jos on tarpeen tutkia esineen nykytilaa.

Väliaikaista oikeussuojaa voidaan myöntää erilaisin toimenpitein, kuten pankkitilien jäädyttämispäätöksin tai takavarikoimalla omaisuutta, kuten tontteja. Lisäksi kolmansia osapuolia voidaan määrätä olemaan maksamatta saatavia.

12. Mitä oikeussuojakeinoja on käytettävissä oikeudenkäynnissä?

Itävallan siviiliprosessilaissa (ACCP) säädetään useista oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä menettelyn aikana. Ne ovat käytettävissä kaikkia sellaisia tuomioistuimen päätöksiä vastaan, jotka on tehty menettelyn aikana ja jotka eivät muodosta lopullista tuomiota tai muunlaista pääasiaa koskevaa päätöstä. Useimmat näistä oikeussuojakeinoista on esitettävä 14 päivän kuluessa niiden antamisesta, jotkin välittömästi kuulemisen aikana.Oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä tuomioistuinten tuomioita ja muita pääasiaa koskevia päätöksiä vastaan, ks. kysymys 17. jäljempänä.

13. Mitkä ovat tärkeimmät tuomion täytäntöönpanotavat?

Jos vastaaja ei täytä tuomiossa määrättyjä saatavia, kantaja voi hakea pakkotäytäntöönpanoa.

Tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia, kun niistä on tullut lainvoimaisia ja sitovia (esim. jos niistä ei ole valitettu määräajassa).

Brysselin yleissopimus ja Luganon yleissopimus ovat tärkeimmät monenväliset sopimukset, jotka koskevat ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Lisäksi on olemassa pari kahdenvälistä sopimusta.

Kansallisen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano edellyttää tuomioistuimen päätöstä, joka annetaan, jos yleiset edellytykset (kanteen tutkittavaksi ottaminen, kyky olla asianosainen tai nostaa kanne jne.) täyttyvät.

Jotta ulkomaiset tuomiot olisivat täytäntöönpanokelpoisia, ne edellyttävät muodollista julistusta täytäntöönpanokelpoisuudesta, joka on annettava, jos tuomio on täytäntöönpanokelpoinen tuomion antaneen maan säännösten mukaisesti ja jos vastavuoroisuus on taattu valtiosopimuksissa tai asetuksella. Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia tekemään päätöksiä ex parte. Päätökseen voidaan kuitenkin hakea muutosta.

Euroopan unionin päätösten osalta tunnustaminen tapahtuu automaattisesti edellä mainittujen yleissopimusten mukaisesti.

14. Myönnetäänkö voittaneille osapuolille yleensä oikeudenkäyntikulut? Miten oikeudenkäyntikulut lasketaan?

Tuomioistuin määrää lopullisessa tuomiossaan, kenen on vastattava oikeudenkäyntikuluista (mukaan lukien oikeudenkäyntimaksut, oikeudenkäyntikulut ja tietyt muut asianosaisten kulut (esim. todisteiden turvaamisesta aiheutuvat kulut, matkakulut jne.). Tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta joko yhdessä tuomioistuimen pääasiaa koskevan päätöksen muutoksenhaun kanssa tai ilman sitä.

Periaatteessa voittajalla on oikeus saada hävinnyt osapuoli korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut. Jos jompikumpi osapuoli voittaa ja häviää osan vaatimuksistaan, kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tai kulut jaetaan suhteellisesti. Korvattavien oikeudenkäyntikulujen laskentaan sovelletaan Itävallan asianajajamaksulain mukaista laskentamenetelmää riippumatta siitä, onko voittajaosapuoli ja hänen asianajajansa sopineet asiasta. Näin ollen korvattava määrä voi olla pienempi kuin tosiasiallisesti maksettava oikeudenkäyntimaksu, koska korvausvaatimus rajoittuu vain välttämättömiin kustannuksiin.

Ulkomaisen kantajan on vastaajan pyynnöstä periaatteessa asetettava vakuus vastaajan kulujen kattamiseksi. Tämä ei kuitenkaan koske esimerkiksi Euroopan unionin jäsenvaltion ja/tai Luganon yleissopimuksen kansalaisia.

15. Mitkä ovat muutoksenhakukeinot lainvoimaiseen tuomioon? Millä perusteella asianosainen voi hakea muutosta?

Tuomioistuimen lainvoimaiseen tuomioon voidaan hakea muutosta useilla eri oikeussuojakeinoilla:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamiin tuomioihin voidaan hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamien tuomioiden osalta, ja muutoksenhaku voi perustua menettelyvirheisiin tai oikeudellisiin virheisiin.

Toiseen muutoksenhakuun voidaan hakea muutosta, jos aiheeseen liittyy yleisen edun mukaisen oikeudellisen kysymyksen ratkaiseminen eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aiemmat päätökset puuttuvat (ks. edellä 1. kohta).

Menettelyn uudelleen aloittamista koskevat kanteet voivat perustua seuraaviin seikkoihin

• tuomio perustuu asiakirjaan, joka on alun perin tai myöhemmin väärennetty;
• tuomio perustuu (todistajan, asiantuntijan tai valan alla vannovan osapuolen) väärään lausuntoon;
• jommankumman osapuolen edustaja tai toinen osapuoli on saanut tuomion rikollisella menettelyllä (esimerkiksi petoksella, kavalluksella, petoksella, asiakirjan tai erityisesti suojattujen asiakirjojen väärentämisellä tai virallisen todistuksen merkkien väärentämisellä, epäsuoralla väärennetyllä varmentamisella tai väärän todistuksen antamisella tai asiakirjojen salaamisella);
• tuomio perustuu rikostuomioon, joka on myöhemmin kumottu toisella lainvoimaisella tuomiolla;
• tuomio on annettu ottamatta asianmukaisesti huomioon ennakkoratkaisua, jolla on prejudikaatiovaikutusta.

16. Ovatko ehdolliset tai ehdolliset palkkiosopimukset sallittuja asianajajien ja asiakkaiden välillä? Onko kolmannen osapuolen rahoitus sallittua?

Kyllä, mutta ne ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosentteina tuomioistuimen myöntämästä summasta ("pactum de quota litis").Kolmannen osapuolen rahoitus on sallittua, ja se on yleensä saatavilla korkeampien riidanalaisten summien osalta, mutta palkkiosopimusten osalta se on joustavampi. Huomaa, että palkkiosopimukset, joissa osa tuloista annetaan asianajajalle, ovat kiellettyjä.

17. Voivatko asianosaiset nostaa ryhmäkanteen? Jos voivat, mitä sääntöjä ryhmäkanteisiin sovelletaan?

Vaikka ACCP-sopimus ei sisällä ryhmäkanteita koskevaa säännöstä, Itävallan korkein oikeus on katsonut, että "Itävallalle ominainen ryhmäkanne" on oikeudellisesti sallittu. ACCP sallii saman kantajan samaa vastaajaa vastaan esittämien kanteiden yhdistämisen. Yhdistäminen voidaan tehdä, jos

1. tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään kaikki vaatimukset;
2. sovelletaan samantyyppistä menettelyä; tai
3. asia on luonteeltaan samanlainen tosiseikkojen ja lainsäädännön osalta. Toinen mahdollisuus on organisoida joukkovaatimukset ja antaa ne laitokselle, joka sitten toimii yhtenä kantajana.

18. Mitkä ovat ulkomaisten tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyt?

Ks. edellä kysymys 15.

19. Mitkä ovat vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tärkeimmät muodot? Mitkä ovat tärkeimmät vaihtoehtoiset riidanratkaisuorganisaatiot lainkäyttöalueellanne?

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa.

Lisäksi useat ammatilliset elimet (lakimiehet, julkiset notaarit, lääkärit, rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.

Itävallan liittovaltion talouskamarin (VIAC) Wienin kansainvälinen välimieskeskus on Itävallan merkittävin (kansainvälinen kaupallinen) välimiesoikeuslaitos. Välimiesmenettelyn kulkua koskevat puitteet ovat VIAC:n välimiesmenettely- ja sovittelusäännöt ("Wienin säännöt").

Tietyt ammatilliset elimet ja jaostot laativat omat sääntönsä tai hallinnoivat vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä tai molempia.

20. Onko riitojenratkaisua koskevien lakien ja asetusten uudistamista koskevia ehdotuksia parhaillaan käsiteltävänä?

Wienin kansainvälinen välimieskeskus pyrkii nykyaikaistamaan ja virtaviivaistamaan sääntöjään, jotka annettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975. Tätä varten sääntöjä tarkistettiin vasta vuonna 2013, jolloin niitä yksinkertaistettiin ja niihin lisättiin useita säännöksiä. Tärkeimmät sääntöihin tehdyt muutokset voidaan tiivistää seuraavasti:

Kolmansien osapuolten liittyminen

Välimiesoikeudella on valtuudet määrätä kolmansien osapuolten liittämisestä välimiesmenettelyyn jommankumman osapuolen tai kolmannen osapuolen itsensä pyynnöstä. Tuomioistuimella on laaja harkintavalta edellyttäen, että kaikkia osapuolia (mukaan lukien liittyjää) on kuultu. Vastakanne liitettävää osapuolta vastaan on sallittu, mikä johtaa myös kyseisen osapuolen oikeuteen osallistua välimiesoikeuden kokoonpanoon.

Menettelyjen yhdistäminen

Kahden tai useamman menettelyn yhdistäminen on mahdollista. Päätöksen yhdistämisestä tekee välimieskeskuksen johtokunta (kuultuaan osapuolia ja tuomioistuimen jäseniä).

Välimiesten kokoonpano

Välimieskeskuksen pääsihteerin on vahvistettava kaikki välimiehet. Monipuolisuusmenettelyt

Jos yksi osapuoli (ryhmä) ei pääse sopimukseen välimieheksi vahvistettavasta ehdokkaasta, tämä ei automaattisesti mitätöi toisen osapuolen nimitystä.

Remission

Uusissa säännöissä käsitellään myös tapauksia, joissa tuomioistuin siirtää menettelyn välimiesoikeuden käsiteltäväksi, ja ennakoidaan näin jo ennakolta Itävallan välimiesmenettelylakiin odotettavissa olevaa muutosta, jonka mukaan kumoamiskanteet voidaan viedä suoraan korkeimpaan oikeuteen.

Nopeutettu menettely

Tarkistettuihin sääntöihin sisältyy myös erityisiä säännöksiä nopeasta oikeudenkäynnistä. Niistä on sovittava nimenomaisesti ("opt-in"). Lopullinen tuomio on palautettava kuuden kuukauden kuluessa (ellei sitä pidennetä).

21. Onko riitojenratkaisuun liittyviä erityispiirteitä omalla alueellanne tai Aasiassa, joita haluatte korostaa?

Ei.