Aluetuomioistuimilla on rahamääräinen toimivalta asioissa, joissa riidan määrä ylittää 15 000 euroa, ja asiallinen toimivalta immateriaalioikeus- ja kilpailuasioissa sekä erilaisten erityissäädösten (julkisesta vastuusta annettu laki, tietosuojalaki, Itävallan ydinvastuulaki) nojalla. Muutoksenhaku on osoitettava ylemmille alueellisille tuomioistuimille ("Oberlandesgerichte"). Kolmas ja viimeinen muutoksenhakukeino on korkein oikeus.

Pääsääntöisesti asiasta voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen vain, jos asia koskee yleisen edun mukaisen oikeudellisen kysymyksen ratkaisemista (eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta) tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aikaisemmat päätökset puuttuvat.

Kaupallisissa asioissa erityisiä kauppatuomioistuimia ("Handelsgericht und Bezirksgericht für Handelssachen") on ainoastaan Wienissä. Tämän lisäksi edellä mainitut tavalliset tuomioistuimet toimivat kauppatuomioistuimina. Kaupallisia asioita ovat esimerkiksi elinkeinonharjoittajia tai yrityksiä vastaan nostetut kanteet, jotka liittyvät kaupallisiin liiketoimiin, vilpilliseen kilpailuun jne. liittyvät asiat. Muita erityistuomioistuimia ovat työtuomioistuimet ("Arbeits-und Sozialgericht"), jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään kaikkia työnantajien ja työntekijöiden välisiä (entisestä) työsuhteesta johtuvia siviilioikeudellisia riita-asioita sekä sosiaaliturva- ja eläkeasioita. Sekä kauppaoikeudellisissa (sikäli kuin kauppatuomioistuimet päättävät lautakunnissa) että työoikeudellisissa asioissa maallikkotuomarit ja ammattituomarit päättävät yhdessä. Wienin muutoksenhakutuomioistuin ratkaisee kartellioikeudenkäyntejä (Kartellgericht) oikeudenkäynnin tasolla. Tämä on Itävallan ainoa kartellioikeus. Muutoksenhakuasiat ratkaisee korkein oikeus, joka toimii kartellien muutoksenhakutuomioistuimena ("Kartellobergericht"). Kartelliasioissa maallikkotuomarit istuvat tuomaristossa ammattituomareiden kanssa.

2. Mikä on tuomarin rooli siviiliprosessissa?

Verrattuna common law -maihin Itävallassa tuomareiden rooli on pikemminkin inkvisitorinen. Asiaa koskevien tosiseikkojen selvittämiseksi tuomari voi määrätä todistajia saapumaan istuntoon (elleivät molemmat osapuolet vastusta tätä) tai nimittää asiantuntijoita oman harkintansa mukaan.

Joissakin menettelyissä tuomioistuin muodostuu lautakunnasta, johon kuuluu "asiantuntijoita", erityisesti kartellioikeudellisissa asioissa, ja "asiantuntevia" maallikkotuomareita työ- ja sosiaalioikeudellisissa asioissa.

3. Ovatko tuomioistuinkäsittelyt avoimia yleisölle? Ovatko oikeudenkäyntiasiakirjat yleisön saatavilla?

Useimmissa tapauksissa tuomioistuinkäsittelyt ovat julkisia. Asianosainen voi kuitenkin pyytää tuomioistuinta sulkemaan yleisön pois istunnosta edellyttäen, että hän voi osoittaa, että yleisön poissulkemiseen on perusteltu syy.

Periaatteessa asiakirjoihin saavat tutustua vain menettelyn osapuolet. Kolmannet osapuolet voivat tutustua asiakirjoihin ja/tai jopa liittyä menettelyyn, jos ne voivat osoittaa, että niillä on riittävä oikeudellinen intressi (menettelyn mahdolliseen lopputulokseen).

4. Onko kaikilla asianajajilla oikeus esiintyä tuomioistuimessa ja käydä oikeudenkäyntiä päämiehensä puolesta? Jos ei, miten asianajajien ammatti on järjestetty?

Asianajajilla on valtuudet edustaa asianosaisia kaikissa oikeudenkäynneissä ja tuomioistuinten ulkopuolisissa menettelyissä (julkisissa ja yksityisissä asioissa). Virallista nimitystä ei vaadita, mutta ammattitoiminnan harjoittaminen edellyttää kuitenkin jäljempänä esitettyjen vaatimusten täyttymistä.

Oikeustieteellisen korkeakoulun suorittamisen jälkeen vaaditaan vähintään viiden vuoden harjoittelu ammatillisessa lakimiestyössä (josta vähintään yhdeksän kuukautta tuomioistuimessa ja kolme vuotta asianajotoimistoissa ehdokkaana), asianajajaliiton määräämien pakollisten kurssien suorittaminen ja hyväksytysti suoritettu asianajajatutkinto.

5. Mitkä ovat siviilioikeudellisten vaateiden vanhentumisajat?

Vanhentumisajat määräytyvät aineellisen lainsäädännön mukaan.

Vaatimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, kun ne ovat vanhentuneet. Vanhentuminen alkaa yleensä siitä, kun oikeutta olisi voitu ensimmäisen kerran käyttää. Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan pitkä ja lyhyt vanhentumisaika. Pitkää vanhentumisaikaa sovelletaan aina, kun erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on kolme vuotta, ja sitä sovelletaan esimerkiksi saataviin tai vahingonkorvausvaatimuksiin.

Jonkun asianosaisen on vedottava vanhentumiseen viran puolesta, mutta sitä ei voida ottaa huomioon tuomioistuimen aloitteesta ("viran puolesta").

6. Onko olemassa kanteen nostamista edeltäviä menettelyjä, joita osapuolten on noudatettava ennen menettelyn aloittamista?

Ei, niitä ei ole. Yleisenä käytäntönä on kuitenkin, että kantaja ilmoittaa asiasta vastapuolelleen ennen menettelyn aloittamista.

7. Mikä on tyypillinen siviilioikeudellinen menettely ja aikataulu asian saattamiseksi oikeuskäsittelyyn?

Menettely aloitetaan toimittamalla tuomioistuimelle kanne ("Klage"). Kanne katsotaan virallisesti jätetyksi, kun se on vastaanotettu. Jos mahdollinen vastaaja ei vastaa neljän viikon kuluessa, kantaja saa täytäntöönpanokelpoisen oikeuden ja voi siirtyä täytäntöönpanovaiheeseen. Jos vastaaja vastaa, seuraa tietenkin tavanomainen oikeudenkäynti. Useimmiten ensimmäinen kuuleminen järjestetään 6-10 viikon kuluessa vastineen vastaanottamisesta. Tällaisessa ensimmäisessä kuulemisessa osapuolia pyydetään keskustelemaan sovintovaihtoehdoista. Jos osapuolet eivät pääse sovintoon, menettely jatkuu. Uusia kirjelmiä vaihdetaan. Tämän jälkeen järjestetään uusia kuulemisia, joiden kesto riippuu kuultavien todistajien/asiantuntijoiden määrästä. Kanteen nostamisesta lopulliseen tuomioon kuluu yleensä 10-16 kuukautta.

8. Onko asianosaisilla velvollisuus luovuttaa asiaankuuluvat asiakirjat muille asianosaisille ja tuomioistuimelle?

Jos asianosainen pystyy osoittamaan, että vastapuolella on hallussaan tietty asiakirja, tuomioistuin voi antaa asiakirjan toimittamista koskevan määräyksen, jos: a) asianosainen, jonka hallussa asiakirja on, on nimenomaisesti viitannut kyseiseen asiakirjaan todisteena omien väitteidensä tueksi; tai b) asianosainen, jonka hallussa asiakirja on, on oikeudellisesti velvollinen luovuttamaan sen vastapuolelle; tai c) kyseinen asiakirja on laadittu molempien asianosaisten oikeudellisessa intressissä, se todistaa asianosaisten keskinäisen oikeussuhteen, tai se sisältää kirjallisia lausumia, jotka on tehty asianosaisten välillä oikeustoimesta käytyjen neuvottelujen aikana.

Ennen kanteen nostamista annettavia tietoja koskevia sääntöjä ei ole olemassa.

9. Onko olemassa salassa pidettäviä asiakirjoja koskevia sääntöjä tai muita sääntöjä, joiden nojalla osapuolet voivat olla luovuttamatta tiettyjä asiakirjoja?

Osapuoli ei ole velvollinen esittämään perhe-elämää koskevia asiakirjoja, jos vastapuoli rikkoo kunniavelvoitteita asiakirjojen toimittamisella, jos asiakirjojen paljastaminen johtaa osapuolen tai jonkun muun henkilön häpäisemiseen tai siihen liittyy rikosoikeudellisen syytteen vaara tai jos asiakirjojen paljastaminen rikkoo osapuolen valtion hyväksymää salassapitovelvollisuutta, josta se ei ole vapautettu, tai loukkaa liikesalaisuutta (tai muusta edellä mainittua vastaavasta syystä). Asianajajilla on oikeus kieltäytyä antamasta suullista todistusta, jos tiedot on annettu heidän käyttöönsä heidän ammatillisessa ominaisuudessaan.

10. Vaihdetaanko osapuolten välillä kirjallisia todisteita ennen oikeudenkäyntiä vai annetaanko todisteita suullisesti? Onko vastapuolilla oikeus ristikuulustella todistajaa?

Todisteet otetaan vastaan oikeudenkäynnin aikana, ei ennen sitä. Osapuolten on esitettävä todisteet, jotka tukevat niiden väitteitä tai joiden osalta todistustaakka on niillä. Kyllä. Sen jälkeen kun tuomari on suorittanut todistajan ensimmäisen kuulustelun, todistaja voidaan kuulustella suoraan, minkä jälkeen vastapuoli voi suorittaa ristikuulustelun.

11. Mitkä ovat asiantuntijoiden nimittämistä koskevat säännöt? Onko asiantuntijoilla käytännesäännöt?

Kuka tahansa pätevä henkilö voidaan nimittää julkisesti asiantuntijaksi. Käytännössä tuomioistuimet valitsevat asiantuntijan, joka on akkreditoitu Itävallan oikeusministeriössä. Asianosaiset voivat ehdottaa tiettyä asiantuntijaa, mutta tämä ei sido tuomaria. Kun asiantuntija on nimitetty, hän on velvollinen noudattamaan tuomioistuimen ohjeita. Asiantuntija voidaan hylätä samoilla perusteilla kuin tuomari.

Asiantuntijoilla ei ole erityisiä käytännesääntöjä, mutta kaikkien asiantuntijoiden on vannottava vala.

Kaikkien hyväksyttyjen asiantuntijoiden rekisteri on saatavilla Itävallan oikeusministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.sdgliste.justiz.gv.at.

12. Mitä väliaikaisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä ennen oikeudenkäyntiä?

Itävallan siviiliprosessissa ei ole olemassa tiedonhankintamenettelyä.

Osapuolet voivat kuitenkin kääntyä tuomioistuimen puoleen saadakseen apua todisteiden turvaamisessa sekä ennen kanteen nostamista että sen jälkeen. Vaadittu oikeudellinen intressi katsotaan todetuksi, jos todisteiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa tai jos on tarpeen tutkia esineen nykytilaa.

Väliaikaista oikeussuojaa voidaan myöntää erilaisin toimenpitein, kuten pankkitilien jäädyttämispäätöksin tai takavarikoimalla omaisuutta, kuten tontteja. Lisäksi kolmansia osapuolia voidaan määrätä olemaan maksamatta saatavia.

13. Mitä hakijan on osoitettava menestyäkseen tällaisissa väliaikaisissa hakemuksissa?

Katso kysymys 12.

14. Mitä oikeussuojakeinoja on käytettävissä oikeudenkäynnissä?

Itävallan siviiliprosessilaissa säädetään useista oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä menettelyn aikana. Ne ovat käytettävissä kaikkia oikeudenkäynnin aikana tehtyjä tuomioistuimen päätöksiä vastaan, jotka eivät muodosta lopullista tuomiota tai muuta päätöstä pääasiaa koskevassa asiassa. Monet tällaiset oikeussuojakeinot on esitettävä 14 päivän kuluessa niiden antamisesta, jotkin välittömästi kuulemisen aikana.

Oikeussuojakeinoista tuomioistuimen tuomioita ja muita pääasiaa koskevia päätöksiä vastaan ks. kysymys 17.

14. Mitä oikeussuojakeinoja on käytettävissä oikeudenkäynnissä?

Itävallan siviiliprosessilaissa säädetään useista oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä menettelyn aikana. Ne ovat käytettävissä kaikkia oikeudenkäynnin aikana tehtyjä tuomioistuimen päätöksiä vastaan, jotka eivät muodosta lopullista tuomiota tai muuta päätöstä pääasiaa koskevassa asiassa. Monet tällaiset oikeussuojakeinot on esitettävä 14 päivän kuluessa niiden antamisesta, jotkin välittömästi kuulemisen aikana.

Oikeussuojakeinoista tuomioistuimen tuomioita ja muita pääasiaa koskevia päätöksiä vastaan ks. kysymys 17.

15. Mitkä ovat tärkeimmät tuomion täytäntöönpanotavat?

Jos vastaaja ei täytä tuomiossa määrättyjä saatavia, kantaja voi hakea pakkotäytäntöönpanoa.

Tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia, kun niistä on tullut lainvoimaisia ja sitovia (esim. jos niistä ei ole valitettu määräajassa).

Brysselin yleissopimus ja Luganon yleissopimus ovat tärkeimmät monenväliset sopimukset, jotka koskevat ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Lisäksi on olemassa pari kahdenvälistä sopimusta.

Kotimaisen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano edellyttää tuomioistuimen päätöstä, joka annetaan, jos yleiset edellytykset (menettelyn hyväksyttävyys, kyky olla asianosainen tai nostaa kanne jne.) täyttyvät.

Jotta ulkomaiset tuomiot olisivat täytäntöönpanokelpoisia, ne on julistettava muodollisesti täytäntöönpanokelpoisiksi, jos tuomio on täytäntöönpanokelpoinen tuomion antaneen maan säännösten mukaisesti ja jos vastavuoroisuus on taattu valtiosopimuksissa tai asetuksella. Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia tekemään päätöksiä ex parte. Päätökseen voidaan kuitenkin hakea muutosta.

Euroopan unionin päätösten osalta tunnustaminen tapahtuu automaattisesti edellä mainittujen yleissopimusten mukaisesti.

16. Myönnetäänkö voittaneille osapuolille yleensä oikeudenkäyntikulut? Miten oikeudenkäyntikulut lasketaan?

Tuomioistuin määrää lopullisessa tuomiossaan, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista (mukaan lukien oikeudenkäyntimaksut, asianajokulut ja tietyt muut asianosaisten kulut, kuten todisteiden turvaamisesta aiheutuvat kulut, matkakulut jne.) Tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta joko yhdessä tuomioistuimen pääasiaa koskevan päätöksen muutoksenhaun kanssa tai ilman sitä.

Periaatteessa voittajalla on oikeus saada hävinnyt osapuoli korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut. Jos jompikumpi osapuoli voittaa ja häviää osan vaatimuksistaan, kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tai kulut jaetaan suhteellisesti. Korvattavien oikeudenkäyntikulujen laskentaan sovelletaan Itävallan asianajajamaksulain mukaista laskentamenetelmää riippumatta siitä, onko voittajaosapuoli ja hänen asianajajansa sopineet asiasta. Näin ollen korvattava määrä voi olla pienempi kuin tosiasiallisesti maksettava oikeudenkäyntimaksu, koska korvausvaatimus rajoittuu vain välttämättömiin kustannuksiin.

Ulkomaisen kantajan on vastaajan pyynnöstä periaatteessa asetettava vakuus vastaajan kulujen kattamiseksi. Tämä ei kuitenkaan koske esimerkiksi Euroopan unionin jäsenvaltion ja/tai Luganon yleissopimuksen kansalaisia.

17. Mitkä ovat muutoksenhakukeinot lainvoimaiseen tuomioon? Millä perusteella asianosainen voi hakea muutosta?

Tuomioistuimen lainvoimaiseen tuomioon voidaan hakea muutosta useilla eri oikeussuojakeinoilla.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamiin tuomioihin voidaan hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamien tuomioiden osalta, ja muutoksenhaku voi perustua menettelyvirheisiin tai oikeudellisiin virheisiin.

Toiseen muutoksenhakuun voidaan hakea muutosta, jos aiheeseen liittyy yleisen edun mukaisen oikeudellisen kysymyksen ratkaiseminen (eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta) tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aiemmat päätökset puuttuvat (ks. kysymys 1).

Menettelyn uudelleen aloittamista koskevat kanteet voivat perustua seuraaviin seikkoihin:

1. tuomio perustuu asiakirjaan, joka on alun perin tai myöhemmin väärennetty;
2. tuomio perustuu (todistajan, asiantuntijan tai valan alla vannovan osapuolen) väärään lausuntoon;
3. jommankumman osapuolen edustaja tai toinen osapuoli on saanut tuomion rikollisin keinoin (esim. petos, kavallus, petos, asiakirjan tai erityisesti suojattujen asiakirjojen tai virallisten todistusten väärentäminen, epäsuora väärennös tai väärennetty todistus tai väärennetty oikeaksi todistaminen tai asiakirjojen salaaminen);
4. tuomio perustuu rikostuomioon, joka on myöhemmin kumottu toisella lainvoimaisella tuomiolla;
5. tuomio on annettu ottamatta asianmukaisesti huomioon ennakkoratkaisua, jolla on prejudikaatiovaikutusta.

18. Ovatko asianajajien ja asiakkaiden väliset satunnaispalkkio- tai ehdolliset palkkiojärjestelyt sallittuja?

Kyllä, mutta ne ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosenttiosuutena tuomioistuimen myöntämästä summasta ("pactum de quota litis").

19. Onko kolmannen osapuolen rahoitus sallittua? Saavatko rahoittajat osallistua myönnettyihin tuloihin?

Kolmannen osapuolen rahoitus on sallittua, ja se on yleensä saatavilla suurempien riita-asioiden osalta, mutta se on kuitenkin joustavampi palkkiosopimusten osalta. On huomattava, että palkkiosopimukset, joissa osa tuloista annetaan asianajajalle, ovat kiellettyjä.

20. Voivatko osapuolet hankkia vakuutuksen oikeudenkäyntikulujensa kattamiseksi?

Kyllä. Useimmat vakuutukset kattavat välttämättömät maksut eli asianajajien palkkiot, oikeudenkäyntimaksut, todistajiin ja asiantuntijoihin liittyvät kulut sekä korvausvelvollisuuden, jos asia ei etene.

21. Voivatko asianosaiset nostaa ryhmäkanteen? Jos vastaus on myönteinen, mitä sääntöjä ryhmäkanteisiin sovelletaan?

Vaikka ACCP-sopimus ei sisällä ryhmäkanteita koskevaa säännöstä, Itävallan korkein oikeus katsoi, että "Itävallalle ominainen ryhmäkanne" on oikeudellisesti sallittu. ACCP sallii saman kantajan samaa vastaajaa vastaan esittämien kanteiden yhdistämisen. Yhdistäminen voidaan tehdä, jos a) tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään kaikki kanteet, b) sovelletaan samantyyppistä menettelyä ja c) asia on luonteeltaan samanlainen tosiseikkojen ja oikeuden osalta. Toinen mahdollisuus on organisoida joukkovaatimukset ja siirtää ne laitokselle, joka sitten toimii yhtenä kantajana.

22. Mitkä ovat ulkomaisten tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyt?

Katso kysymys 15.

23. Mitkä ovat vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tärkeimmät muodot?

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa.

Lisäksi useat ammatilliset elimet (kuten asianajajien, julkisten notaarien, lääkäreiden ja rakennusinsinöörien ammatilliset elimet) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.

24. Mitkä ovat tärkeimmät vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet alueellanne?

Itävallan liittovaltion talouskamarin Wienin kansainvälinen välimieskeskus ("VIAC") on Itävallan merkittävin (kansainvälinen kaupallinen) välimiesoikeuslaitos. Välimiesmenettelyn kulkua koskevat puitteet ovat VIAC:n välimiesmenettely- ja sovittelusäännöt (Wienin säännöt).

Tietyt ammatilliset elimet ja jaostot laativat omat sääntönsä tai hallinnoivat vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä tai molempia.

25. Onko riitapuolella velvollisuus yrittää vaihtoehtoista riidanratkaisua riita-asian aikana?

ACCP:ssä ei säädetä pakollisesta sovittelusta eikä sitovasta sovittelusta tai välimiesmenettelystä. Silti ei ole harvinaista, että tuomarit kannustavat oikeudenkäynnin alussa epävirallisesti osapuolia tutkimaan sovintovaihtoehtoja tai kääntymään ensin sovittelijoiden puoleen.

26. Onko riitojenratkaisua koskevien lakien ja asetusten uudistamista koskevia ehdotuksia parhaillaan käsiteltävänä?

VIAC pyrkii nykyaikaistamaan ja virtaviivaistamaan vuonna 1975 annettuja sääntöjä. Tätä varten sääntöjä tarkistettiin vasta vuonna 2013, jolloin niitä yksinkertaistettiin ja niihin lisättiin useita säännöksiä.

Tärkeimmät sääntömuutokset voidaan tiivistää seuraavasti:

Kolmansien osapuolten liittyminen

Välimiesoikeudella on valtuudet määrätä kolmansien osapuolten liittämisestä mukaan jommankumman osapuolen tai kolmannen osapuolen itsensä pyynnöstä. Tuomioistuimella on laaja harkintavalta edellyttäen, että kaikkia osapuolia (mukaan lukien liittyjää) on kuultu. Vastakanne liitettävää osapuolta vastaan on sallittu, mikä johtaa myös kyseisen osapuolen oikeuteen osallistua välimiesoikeuden muodostamiseen.

Menettelyjen yhdistäminen

Kahden tai useamman menettelyn yhdistäminen on mahdollista. Päätöksen yhdistämisestä tekee VIAC:n johtokunta (kuultuaan osapuolia ja tuomioistuimen jäseniä).

Välimiesten vahvistaminen

VIAC:n pääsihteerin on vahvistettava kaikki välimiehet.

Monen osapuolen menettelyt

Jos yksi osapuoli (ryhmä) ei pääse sopimukseen välimieheksi vahvistettavasta ehdokkaasta, tämä ei automaattisesti mitätöi toisen osapuolen ehdokkuutta.

Remission

Uusissa säännöissä käsitellään myös tapauksia, joissa tuomioistuin siirtää menettelyn välimiesoikeuden käsiteltäväksi, ja ennakoidaan näin jo ennakolta Itävallan välimiesmenettelylakiin odotettavissa olevaa muutosta, jonka mukaan kumoamiskanteet voidaan viedä suoraan korkeimpaan oikeuteen.

Nopeutettu menettely

Tarkistettuihin sääntöihin sisältyy myös erityisiä säännöksiä nopeasta oikeudenkäynnistä. Niistä on sovittava nimenomaisesti (opt-in). Lopullinen tuomio on palautettava kuuden kuukauden kuluessa (ellei sitä pidennetä).

27. Onko riitojenratkaisuun liittyviä erityispiirteitä omalla alueellanne tai Aasiassa, joita haluatte korostaa?

Ei.