Tausta

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan,(1) väite yleisen järjestyksen loukkaamisesta ei voi johtaa siihen, että ulkomaista tuomiota arvioidaan sen perustana olevien tosiseikkojen tai lain soveltamisen perusteella, koska asiasisältöä koskeva uudelleentarkastelu ei ole sallittua (vastoin Itävallan ja Liechtensteinin välisen tuomioistuinten päätösten, välitystuomioiden, sovintoratkaisujen ja julkisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen 6 artiklan lauseketta).(2)

Väitteiden käyttö

Monet oikeusoppineet katsovat, että poikkeusta olisi käytettävä vain harvoin, jotta vältetään suhteettomat kielteiset vaikutukset päätösten kansainväliseen yhteensopivuuteen. Lisäksi vastalausetta voidaan käyttää vain, jos ulkomainen oikeusnimike perustuu oikeudelliseen perusteluun, joka on täysin ristiriidassa kansallisen oikeusjärjestyksen kanssa. Kaikki poikkeamat Itävallan prosessioikeudesta eivät kuitenkaan tee ulkomaisen tittelin täytäntöönpanosta oikeusjärjestyksen kanssa yhteensopimatonta. Oikeusjärjestyksen rikkominen määritetään kunkin yksittäistapauksen kaikkien tosiseikkojen perusteella.

Sovellettavuus oikeusapuun

Itävallassa otettiin vuonna 2004 käyttöön siviiliprosessisääntöjen 72 §:n 3 momentti (jonka mukaan kuluja ei korvata oikeusapuasioissa). Sitä ennen oli tapana, että asianosainen, jonka valitus oikeusavun myöntämisestä menestyi, sai korvauksen oikeudenkäyntikuluistaan.

Näin ollen ulkomainen laki, joka sallii kulujen korvaamisen oikeusaputapauksissa, ei ole yleisen järjestyksen vastainen.

Lisäksi Liechtensteinin siviiliprosessisäännöt, jotka koskevat kulujen korvaamista oikeusaputapauksissa, eivät loukkaa yleistä järjestystä.

Loppuviitteet