Itävallan siviiliprosessilain (CCP) vuonna 2013 tehdyn tarkistuksen myötä Itävallan korkeimmasta oikeudesta on tullut ensimmäinen ja viimeinen oikeusaste useimmissa välimiesmenettelyyn liittyvissä asioissa, ja se kuuluu näin ollen niihin harvoihin lainkäyttöalueisiin, joissa kumoamispyyntöjä koskeviin päätöksiin ei voida hakea muutosta lopullisen tuomion antamisen jälkeen. Tämän kehityksen myötä korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on tapahtunut useita merkittäviä muutoksia, jotka ovat luoneet perustan entistä monipuolisemmalle välimiesmenettelyn toimintaympäristölle.

Menettelyihin liittyvät haasteet ja oikeudenmukainen kohtelu

Tuomioistuimen viimeisin päätös, jossa keskitytään välitystuomion perustelujen riittävyyteen, on annettu 28.9.2016 (18 OCg 3/16i), ja se on yksi keskeinen käännekohta Itävallan tuomioistuinten pitkäaikaisten käytäntöjen muuttamisessa. Vaikka välitystuomion kumoamista riittämättömien perustelujen tai niiden puuttumisen perusteella ei aiemmin pidetty menettelyllisen ordre publicin rikkomisena, tuomioistuin katsoi nyt, että poikkeaminen ACCP:n 611 §:n 2 momentin 5 kohdasta voi olla täytäntöönpanokelpoinen rikkomusperuste. Se totesi erityisesti seuraavaa: Perustelut eivät saa olla epäloogisia tai ristiriidassa päätöksen kanssa eivätkä rajoittua "merkityksettömiin fraaseihin" (inhaltsleere Floskeln); Vaikka ratkaisua ei voida arvioida uudelleen sen ansioiden osalta, tämä ei poista tarvetta esittää kattava selvitys siitä, mitkä seikat ovat tuomioistuimen päätöksen perustana;

Jos välimiesoikeus viittaa omaan kantaansa välimiesmenettelyn aikana, välitystuomio on riittävän perusteltu vain, jos sen kantaa käsitellään myös myöhemmässä tuomiossa.

Välimiesmenettelysopimus ja sovellettava laki

Asia saatettiin uudelleen tuomioistuimen käsiteltäväksi 07.09.2017 (18 ONc 1/17t). Tällä kertaa ohjaavia periaatteita vahvistettiin laajemmalla asiakokonaisuudella:

Osapuolten sopimien erityisten riitautusmenettelyjen määräaikojen osalta tuomioistuin otti etäisyyttä aiempaan epäselvään termistöön "viipymättä" (unverzüglich) ja viittasi täsmällisempään 15 päivän kestoon, joka on määritelty Wienin vuoden 2013 jälkeisissä säännöissä;

Toistaessaan valvontatehtävänsä riitauttamismenettelyissä tuomioistuin tukeutui siviiliprosessilain 589 §:n 3 momenttiin ja katsoi, että uusiin tosiseikkoihin voidaan vedota vain täydentämään aiemmin esitettyjä väitteitä;

Virkamieslain 594 §:n 2 momentin mukaisen oikeudenmukaisen kohtelun osalta on erotettava toisistaan käsitteet "oikeudenmukainen" ja "yhdenvertainen"; toisin kuin oletetaan, että molempia käsitteitä voidaan käyttää vaihdettavina, objektiivinen ero määräaikojen pituudessa ei merkitse oikeudenmukaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

Eturistiriita

Lopuksi kysymys välimiesten riippumattomuudesta oli etusijalla korkeimman oikeuden hiljattain 15.5.2019 antamassa ratkaisussa (18 ONc 1/19w). Tapauksessa välimies, jonka kuusi vastaajaa oli yhdessä nimittänyt, paljasti, että hänen asianajotoimistonsa oli toiminut erään asiaan liittymättömän välimiesmenettelyn osapuolen palveluksessa. Lisäksi paljastui, että tämä osapuoli oli palkannut asianajajan myös kahdelle tämän välimiesmenettelyn vastaajalle. Näin ollen kysymys keskittyi siihen, rikkooko välimies, joka toimii kahdessa ominaisuudessa, puolueen asianajajana yhdessä välimiesmenettelyssä ja toisena asianajajana toisessa välimiesmenettelyssä, välimiehen riippumattomuuden periaatetta ja aiheuttaako se esteellisyyden. Tuomioistuin otti käyttöön tiukat vaatimukset, jotka vahvistavat käsitystä siitä, että oikeus ei saa ainoastaan toteutua, vaan se on myös nähtävä toteutuvan. Tuomioistuin totesi, että olennainen osa näitä pyrkimyksiä ei ole ainoastaan pätevyyden osoittaminen vaan myös luottamus riippumattomiin, puolueettomiin tuomareihin ja koko puolueettomaan oikeusjärjestelmään:

IBA:n ohjeet voivat olla hyödyllinen apuväline tämän korkean standardin soveltamisessa välimiesmenettelyyn;

Vaikka välimiehen ja asianajajan väliset oheissuhteet ovat olennainen osa välimiesmenettelyn taloudellista ja ammatillista todellisuutta, epäilyjä pidetään perusteltuina, jos järkevä ja asiantunteva kolmas osapuoli päättelee, että on todennäköistä, että välimiehen päätöksentekoon voivat vaikuttaa muut tekijät kuin osapuolten esittämät tosiseikat;

Yhden osapuolen nimittämien useiden oikeudellisten edustajien yhteistyö on laajempaa kuin satunnaiset yhteydenotot, sillä se merkitsee tiiviimpää yhteydenpitoa sekä käytetyn ajan että käsiteltävän asian sisällön osalta;

Toisin kuin IBA:n ohjeissa, joissa ehdotetaan, että nykyisin tai viimeisten kolmen vuoden aikana toimiminen toisena asianajajana voi kyseenalaistaa välimiesten puolueettomuuden, korkein oikeus omaksui tiukemman kannan, kun se mainitsi nykyisen toisena asianajajana toimimisen oikeutettuna perusteena välimiehen erottamiselle;

Yhteinen oikeudellinen edustus katsotaan samanaikaiseksi ("nykyinen rinnakkaisneuvonta") ja siten aiheelliseksi huolenaiheeksi välimiehen puolueettomuuden kannalta, jos yhteinen oikeudellinen edustus perustuu välimiesoikeuden muodostamisen jälkeen ja käynnissä olevan välimiesmenettelyn aikana annettuun toimeksiantoon - tätä periaatetta sovelletaan näin ollen myös välimieheen ja asianajajaan, jotka toimivat rinnakkaisneuvojina kyseiseen asiaan liittymättömässä asiassa.

Kommentti

Itävallan toimivallan keskittäminen välimiesmenettelyyn liittyvissä asioissa on varmasti tervetullut asia. Sen kaksitahoinen lähestymistapa, jossa annetaan tiukkaa ohjeistusta mutta sallitaan kontekstisidonnainen lähestymistapa, joka jättää tilaa käsiteltävänä olevan tapauksen tosiseikkojen huomioon ottamiselle, on parantanut huomattavasti Itävallan välimiesmenettelyjen laatua ja yleistä tehokkuutta. Välitystuomioiden osalta korkeimman oikeuden määrittelemät standardit sekä välitystuomioiden laatimisprosessin että kumoamismenettelyjen onnistumisprosentin arvioinnin osalta hyödyttävät sekä välimiehiä että asianajajia. Samoin se, että se lieventää tiukkoja oikeussääntöjä riitauttamismenettelyissä, luo nykyaikaiset välimiesmenettelyn puitteet, jotka vastaavat välimiesyhteisön huolenaiheita, tarpeita ja vaatimuksia sekä koko nykyaikaista oikeuskäytäntöä. Vaikka tuomioistuimen lähestymistapa eturistiriitakysymykseen on luonteeltaan huomattavasti tiukempi (ja ylittää IBA:n suuntaviivojen rajat), olisi väärin odottaa valitusten lisääntyvän vähitellen. Päinvastoin, juuri ratkaisevien perusnormien laadun ansiosta voidaan välttää aiheettomia viivytyksiä.

Tämän viimeaikaisen kehityksen valossa Itävalta on vahvistanut asemaansa nykyaikaisen lainsäädännön määrittelemänä välimiesmenettelyä suosivana lainkäyttöalueena, jolla on tehokas korkein oikeus. Vuodeksi 2020 Itävallassa on tarkoitus poistaa yksi viimeisistä jäljellä olevista välimiesmenettelyä koskevista rajoituksista (Baker McKenzie, The Year Ahead, 2020: s. 6(3)).ⁱ Tällä hetkellä valtuuksiin tehdä välityssopimuksia toisen osapuolen puolesta sovelletaan tiukkoja sääntöjä, joihin kuuluu muun muassa vaatimus valtakirjan kirjallisuudesta. Näitä vaatimuksia on tarkoitus lieventää tulevalla lainsäädännöllä, jonka vaikutukset jäävät nähtäväksi. Riittää, kun sanotaan, että Itävallan korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä koskeva suunnanmuutos lupaa olla hedelmällinen ja vahvistaa edelleen maan mainetta erittäin laadukkaana ja suosittuna välimiesmenettelyn paikkana.

Loppuviitteet

ⁱBaker McKenzie. Tuleva vuosi. Maailmanlaajuisten riita- ja välimiesmenettelyjen kehitys vuonna 2020. [Online]. Saatavilla osoitteessa: https://www.bakermckenzie.com/en/insight/publications/2020/01/year-ahead-litigation-arbitration.