Korkein oikeus vahvistaa samankaltaisten tapausten käsittelyn keskeyttämisen

Korkein oikeus vahvisti 15. heinäkuuta 2011^[1], että asianosaisen yleisoikeudellinen seuraaja katsotaan "samaksi asianosaiseksi" tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 27 artiklan mukaisesti.

Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samasta asiasta ja samojen asianosaisten välillä kanne, minkä tahansa muun tuomioistuimen kuin sen tuomioistuimen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on todettu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan käsitettä "sama kanneperuste" olisi tulkittava ja sovellettava asetuksen tarkoituksen edistämiseksi eikä asianomaisen kansallisen prosessioikeuden edistämiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin tulkitsee riidan kohdetta laajasti.

Tuomioistuin totesi, että tämä ei tarkoita, että vaaditun oikeussuojan on oltava samanlainen, mutta koska molemmat oikeusriidat pyörivät saman kysymyksen ympärillä, vain johdonmukainen päätös on mahdollinen molempien osapuolten kannalta. Asetuksen 27 artiklan tarkoituksena on välttää ristiriitaisten tuomioiden syntyminen asetuksen 34 artiklan 3 kohdan yhteensopimattomuuslausekkeessa tarkoitetulla tavalla. Vaatimuksen sanamuodolla ei myöskään ole merkitystä. Asetuksen 27 artiklaa sovelletaan, vaikka kielteistä toteamuskannetta vastaan nostettaisiinkin myöhemmin täytäntöönpanokanne.

Tuomioistuin väitti lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan saman asianosaisen käsitettä voidaan - poikkeustapauksissa - soveltaa myös sellaisiin asianosaisiin, jotka eivät osallistu suoraan menettelyyn, mutta joihin päätös vaikuttaa pakottavasti.

Kun otetaan huomioon yleisseuraannon vaikutukset, ei olisi asetuksen keskeisen tarkoituksen (eli kalliiden rinnakkaisten menettelyjen ja samaa asiaa käsittelevien eri kansallisten tuomioistuinten ristiriitaisten päätösten estäminen) mukaista olla pitämättä yleisseuraantujaa 27 artiklassa määriteltynä samana asianosaisena.

Menettelyn lykkäämistä ei saa tehdä riippuvaiseksi sen tuomioistuimen toimivallan tai toimivallan tutkimisesta, jossa kanne on ensin nostettu, vaikka kantaja väittäisi, että vastaaja halusi etuostollaan saada perusteettoman sijaintiedun.