Monimutkaiset kaupalliset riita-asiat

TAUSTAA

Käyttötaajuus

Kuinka yleistä kaupallinen riita-asian käsittely on arvokkaiden ja monimutkaisten riita-asioiden ratkaisumenetelmänä? Mitkä ovat yleiset vaihtoehdot kaupallisille riita-asioille tällaisten riitojen ratkaisemiseksi?

Itävallassa kaupalliset riita-asiat ovat yleinen riitojenratkaisumenetelmä erityisesti arvokkaissa ja monimutkaisissa tapauksissa. Kaupallisia riita-asioita tukevat erityisesti vakiintunut prosessijärjestelmä ja Wienissä sijaitsevat kaupallisiin asioihin erikoistuneet tuomioistuimet. Vaikka välimiesmenettely on yleinen riidanratkaisumenetelmä, riita-asian käsittely on edelleen yleinen vaihtoehto välimiesmenettelyn rinnalla. Oikeudenkäynti on myös suositeltavin vaihtoehto silloin, kun välimiesmenettely ei sovellu tai kun molemmat osapuolet eivät ole sopineet siitä.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Riita-asioiden markkinat

Kuvaile riita-asioiden kulttuuria ja "markkinoita". Osallistuvatko kansainväliset osapuolet säännöllisesti riita-asioihin oikeuslaitoksenne tuomioistuinjärjestelmässä, vai ovatko riidat tyypillisesti pikemminkin alueellisia?

Itävallan riita-asioiden markkinat ovat aktiiviset ja hyvin kehittyneet, ja Wien toimii keskeisenä kauppariitojen käsittelypaikkana. Vaikka monet tapaukset ovat yleensä alueellisia, myös kansainväliset osapuolet osallistuvat säännöllisesti kaupallisiin riita-asioihin itävaltalaisissa tuomioistuimissa erityisesti silloin, kun sopimukseen sovelletaan Itävallan lakia tai kun Itävallan tuomioistuimet on nimetty riita-asian oikeuspaikaksi.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Oikeudellinen kehys

Mikä on kaupallisia riita-asioita koskeva oikeudellinen kehys? Sovelletaanko oikeudenkäyntialueellanne siviililakia vai common lawa? Mitä käytännön vaikutuksia tällä on?

Itävallassa noudatetaan siviilioikeudellista järjestelmää, ja kaupallisia riita-asioita säännellään monikerroksisella oikeudellisella kehyksellä. Prosessuaalisesti keskeistä on siviiliprosessilaki (ZPO), jossa määritellään tuomioistuinten menettelyt ja toimivalta. Aineellisoikeudellisesti Itävallan siviililaki (ABGB) muodostaa perustan sopimusoikeudelle ja vahingonkorvausoikeudelle, ja sitä täydentää kauppalaki (UGB), joka koskee erityisiä liiketoimia ja yhteisöjä.

Yksityisoikeudellisen kehyksen käytännön vaikutuksiin kuuluu, että oikeudenkäynnit ovat yleensä muodollisempia ja asiakirjapohjaisempia verrattuna common law -järjestelmiin, joissa korostuvat suulliset argumentit ja valamiesoikeudenkäynnit. Lisäksi tuomareilla on tuomioistuimessa inkvisitorinen rooli sen sijaan, että he luottaisivat siihen, että osapuolet esittävät todisteita kontradiktorisesti. Lisäksi oikeudelliset päätökset perustuvat useimmiten lakisääteisiin säännöksiin, mikä edistää ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta.

Laki on julkaistu - 30. heinäkuuta 2025

Kanteen nostaminen - alustavia näkökohtia

Keskeiset huomioon otettavat seikat

Mitä keskeisiä asioita osapuolen tulisi harkita ennen kanteen nostamista?

Ennen kanteen nostamista tuomioistuimessa Itävallassa osapuolten olisi arvioitava huolellisesti tiettyjä tekijöitä.

Ensinnäkin osapuolten olisi arvioitava todennäköiset kustannukset, jotka koituvat oikeudenkäynnin aloittamisesta. Olisi arvioitava sellaisia tekijöitä kuin asian pitkäkestoisuus ja voitonmahdollisuudet. Usein on käytännöllistä verrata näitä alustavia kustannuksia niihin kustannuksiin, joita aiheutuisi riidan mahdollisesta ratkaisemisesta välimiesmenettelyn avulla.

Koska Itävallassa ei ole oikeudenkäyntiä edeltävää tiedonantovelvollisuutta, kantajien on lisäksi varmistettava, että kaikki olennainen todistusaineisto on varmistettu ennen menettelyn aloittamista. Toisin kuin joillakin lainkäyttöalueilla, joilla osapuolet voivat pyytää asiakirjoja tai tietoja vastapuolelta ennen oikeudenkäyntiä, Itävallan lainsäädännössä vastuu todisteiden keräämisestä on kokonaan kantajalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ratkaiseva todistusaineisto, jota ei ole hankittu ennen kanteen nostamista, voi olla vaikea tai mahdoton esittää myöhemmin oikeudenkäynnissä, mikä saattaa heikentää kantajan asemaa.

Itävallan vanhentumisaikojen huomioon ottaminen on olennaisen tärkeää. Itävallan lainsäädännön mukaan vanhentumisaika alkaa yleensä siitä hetkestä, jolloin kyseistä oikeutta voidaan ensimmäisen kerran käyttää. Pitkä vanhentumisaika on 30 vuotta, ja sitä sovelletaan lähtökohtaisesti, ellei erityissäännöksissä toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on yleensä kolme vuotta, ja sitä sovelletaan erityisiin saataviin, kuten saataviin ja vahingonkorvausvaatimuksiin. Jos oikeudenkäyntiä ei aloiteta sovellettavien vanhentumisaikojen kuluessa, oikeus oikeudenkäyntiin menetetään.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Kanteen nostamista edeltävät menettelyvaatimukset

Onko kanteen nostamista edeltäviä menettelytapavaatimuksia ja mitkä ovat niiden noudattamatta jättämisen seuraukset?

Ei, Itävallassa ei ole kanteen nostamista edeltäviä menettelytapavaatimuksia, jotka on täytettävä.

Laki - 30. heinäkuuta 2025

Tuomioistuimen toimivallan perustaminen

Miten toimivalta määräytyy?

Itävallassa toimivalta määräytyy monitasoisen kehyksen avulla, joka alkaa tuomioistuimen viran puolesta suorittamalla toimivaltatutkimuksella, jossa tarkastellaan tuomioistuimen toimivaltaa kansainvälisellä, asiallisella (ratione materiae) ja alueellisella (ratione loci) ulottuvuudella. Tuomioistuinten eri oikeusasteet eroavat toisistaan asiasisältöä koskevissa säännöissä: piirituomioistuimet käsittelevät siviilioikeudellisia vaatimuksia enintään 15 000 euroon asti sekä erityisiä perhe- ja vuokrasuhderiitoja, kun taas aluetuomioistuimet käsittelevät yli 15 000 euron asioita, kauppaoikeudellisia asioita, työoikeudellisia asioita, sosiaalioikeudellisia asioita ja teollis- ja tekijänoikeudellisia riitoja. Ulkomaisten osapuolten osalta kansainvälinen toimivalta määräytyy ensisijaisesti vastaajan kotipaikan mukaan: jos vastaaja on EU:n jäsenvaltiossa, sovelletaan EU:n säännöksiä, kuten Bryssel I -uudelleenlaadittua asetusta; muussa tapauksessa sovelletaan Itävallan kansallista oikeuspaikkasäännöstöä. Yleissäännön mukaan vastaajan kotipaikka on toimivaltainen, mutta Itävallan lainsäädännössä ja EU:n säännöksissä säädetään myös lukuisista erityisistä tai valinnaisista oikeuspaikoista (esim. sopimuksen täyttämispaikka, vahingonkorvausvelvollisuuden tekopaikka) ja erityisistä yksinomaisista tai pakollisista oikeuspaikoista (esim. kiinteistö- ja kuluttajasopimukset, joissa toimivalta rajoittuu yleensä kuluttajan kotipaikkaan).

Toimivaltaan liittyvät haasteet ovat laajalti käytettävissä ja niitä arvioidaan oikeudenkäynnin aikana. Vastaaja voi vastustaa tuomioistuimen toimivaltaa sillä perusteella, että se ei ole toimivaltainen kansainvälisellä, asiallisella tai alueellisella tasolla, tai, mikä on ratkaisevan tärkeää, että on olemassa välimiesmenettelysopimus, joka kuluttajien osalta on tehtävä erillisellä asiakirjalla riidan syntymisen jälkeen. Estääkseen vastaajaa käynnistämästä päällekkäistä prosessia ensisijaisessa ulkomaisessa tuomioistuimessa Itävallan tuomioistuimet soveltavat EU:n lainsäädännön mukaisesti Bryssel la -asetuksen 29 artiklan 1 kohdan mukaisia vireilläolosääntöjä. Bryssel I -uudelleenlaaditun asetuksen ja Luganon yleissopimuksen mukaan tuomioistuimen, jossa asia on pantu vireille, on yleensä lykättävä asian käsittelyä, jos toisen sopimusvaltion tuomioistuimessa on aiemmin pantu vireille sama asia samojen osapuolten välillä. Itävallan tuomioistuimet eivät kuitenkaan yleensä anna oikeudenkäynnin kieltäviä määräyksiä, koska niitä pidetään yleensä ristiriidassa EU:n ja kansainvälisten oikeudellisten välineiden mukaisten keskinäisen luottamuksen ja tuomioiden välittömän sovellettavuuden periaatteiden kanssa.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Ulkomaisen lainsäädännön sovellettavuus

Missä tilanteissa tuomioistuimet soveltavat ulkomaista lakia ratkaistessaan niiden käsiteltävänä olevia asioita?

Itävallan lakia sovelletaan oletusarvoisesti, jos molempien osapuolten kotipaikka on Itävallassa eikä ulkomaista elementtiä ole. Asioissa, joissa on mukana EU:n osapuolia, sovelletaan Rooman I ja II asetuksia sopimusvelvoitteisiin ja sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin. Näissä säädöksissä kunnioitetaan yleensä osapuolten autonomiaa sovellettavan lain valinnassa. Jos pätevää valintaa ei ole tehty, tuomioistuimet soveltavat sen maan lakia, jossa sopimus on täytetty (Rooma I -asetus) tai jossa vahinko on tapahtunut (Rooma II -asetus).

Jos EU:n säädöksiä ei sovelleta, kuten esimerkiksi tietyissä yhtiöoikeudellisissa tai henkilöoikeudellisissa asioissa, Itävallan laki kansainvälisestä yksityisoikeudesta (IPRG) täydentää näitä puitteita. IPRG:ssä määritellään esimerkiksi oikeushenkilöihin sovellettava laki "todellisen kotipaikan" periaatteen perusteella.

Ulkomaisen oikeuden soveltaminen Itävallassa voi olla taktisesti eduksi lähinnä silloin, kun valitaan sovellettavaa lakia sopimuksessa tai ulkomaisen tuomion täytäntöönpanossa. Osapuoli voi strategisesti valita oman asemansa kannalta edullisen ulkomaisen lain tai väittää, että ulkomaista lakia olisi sovellettava, vaikka Itävallan laki olisi toiselle osapuolelle edullisempi. Yleiseen järjestykseen liittyvät poikkeukset (ordre public) voivat kuitenkin syrjäyttää sen soveltamisen.

Laki on julkaistu - 30. heinäkuuta 2025

Varojen jäädyttäminen

Milloin kantajan on aiheellista harkita vastaajan varojen jäädyttämistä koskevan määräyksen saamista? Mitkä ovat ennakkoedellytykset ja muut näkökohdat?

Itävallassa kantajan olisi harkittava varojen jäädyttämistä koskevan määräyksen saamista, kun on olemassa uskottava vaara, että tuomion mahdollinen täytäntöönpano vaarantuu merkittävästi. Itävallan täytäntöönpanolain mukaan tämä tarkoittaa väliaikaista kieltomääräystä muiden kuin rahasaatavien osalta tai tuomiota edeltävää takavarikkoa rahasaatavien osalta,

Tällaisen määräyksen edellytyksenä on muun muassa se, että saatava on ilmeinen ja että on olemassa konkreettinen uhka varojen hävittämisestä tai salaamisesta (esim. varojen siirtäminen, maksukyvyttömyysriski). Tuomioistuimet soveltavat näitä toimenpiteitä usein nopeutetuissa ex parte -menettelyissä, mutta ne voivat vaatia kantajaa asettamaan vakuuden, jolla vastaaja voi korvata mahdolliset vahingot, jos määräys osoittautuu myöhemmin perusteettomaksi. Kantajien strategisiin näkökohtiin kuuluu vaarantamista koskevien todisteiden vahvuuden, ulosmittauskelpoisen omaisuuden laajuuden ja virheellisistä kieltomääräyksistä johtuvan ankaran vastuun arviointi.

Oikeus totesi - 30. heinäkuuta 2025

Muut väliaikaiset määräykset

Mitä muita väliaikaisia oikeussuojakeinoja voidaan hakea?

Väliaikaisen oikeussuojan muotoja ovat ensisijaisesti alustavat kieltokanteet, joiden tarkoituksena on estää välitön, peruuttamaton vahinko ja varmistaa tulevien tuomioiden tehokkuus.

Nämä kieltokanteet jakautuvat yleensä kolmeen ryhmään:

• rahasaatavien turvaaminen, kuten varojen jäädyttäminen, myynnin tai rasitteiden kieltäminen ja kolmansien osapuolten maksujen rajoittaminen;
• erityisten suoritusvaatimusten turvaaminen pakottamalla tai kieltämällä toimet, jotka vaikuttavat kantajan oikeuksiin ja suojaavat oikeuksia tai oikeussuhteita; ja
• kieltävät tai pakottavat kieltokanteet esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksien tai vilpillisen kilpailun aloilla.

Kaikille alustaville kieltokanteille on yhteistä, että niiden edellytyksenä on uskottava alustava vaatimus ja osoitettavissa oleva vaaran riski, joka edellyttää välitöntä oikeudellista väliintuloa. Tuomioistuimet voivat usein määrätä kantajan maksamaan vakuuden, jolloin kantaja on täysin vastuussa vastaajalle aiheutuneista vahingoista, jos kieltomääräys osoittautuu myöhemmin perusteettomaksi. Vakuus voidaan määrätä kattamaan mahdolliset vahingot, koska hakija ottaa ankaran vastuun, jos kieltomääräys osoittautuu perusteettomaksi. Väliaikaisen oikeussuojakeinon menettelyt ovat yleensä nopeita ja luottamuksellisia, ja yli 5 000 euron suuruisissa tapauksissa tarvitaan oikeudellinen edustaja.

Laki on julkaistu - 30. heinäkuuta 2025

Vaihtoehtoinen riidanratkaisu

Vaatiiko tai odottaako tuomioistuin, että osapuolet osallistuvat vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun kanteen nostamista edeltävässä vaiheessa tai myöhemmin asian käsittelyn aikana? Mitkä ovat seuraukset, jos vaihtoehtoista riidanratkaisua ei toteuteta näissä vaiheissa?

Itävallan tuomioistuimet eivät yleensä vaadi osapuolia osallistumaan vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun kanteen nostamista edeltävässä vaiheessa tai asian myöhemmässä vaiheessa. Osallistuminen vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun on osapuolten itsensä päätettävissä. Itävallan siviiliprosessilain 257 §:ssä todetaan kuitenkin, että tuomari ilmoittaa osapuolille mahdollisuudesta päästä sovintoratkaisuun ensimmäisessä istunnossa. Jos osapuolet sopivat vastavuoroisesti vaihtoehtoisen riidanratkaisun käytöstä, tuomari pyrkii yleensä helpottamaan sovintoratkaisun syntymistä suoraan tässä ensimmäisessä istunnossa. Tämä kuvastaa oikeudellista lähestymistapaa riidanratkaisuun, vaikka osallistuminen viralliseen sovitteluun oikeussalin ulkopuolella on edelleen vapaaehtoista.

Oikeus totesi - 30. heinäkuuta 2025

Vaatimukset luonnollisia henkilöitä vastaan vs. yrityksiä vastaan

Onko luonnollisiin henkilöihin kohdistuviin vaateisiin sovellettava erilaisia näkökohtia kuin yrityksiin kohdistuviin vaateisiin?

Vaikka sekä luonnollisilla henkilöillä että yhtiöillä on oikeustoimikelpoisuus, mutta yhtiöihin kohdistuvat vaateet edellyttävät yleensä ylimääräisiä menettelyvaiheita. Näihin kuuluvat yrityksen laillisten edustajien tunnistaminen, rekisteröidyn kotipaikan määrittäminen ja usein myös kaupparekisteriotteen hankkiminen virallisten tietojen tarkistamiseksi. Toinen merkittävä ero on oikeudellisten asiakirjojen tiedoksianto: luonnollisille henkilöille tiedoksianto tapahtuu heidän asuinpaikassaan, kun taas yhtiöille tiedoksianto tapahtuu niiden rekisteröidyssä liikeosoitteessa.

Myös vastuurakenteet vaihtelevat huomattavasti. Yhtiöt, kuten GmbH tai AG, ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, ja ne kantavat vastuuta omissa nimissään, erillään osakkeenomistajista tai johtajista. Sen sijaan tietyt henkilöyhtiöt, erityisesti avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt, sisältävät yhden tai useamman yhtiömiehen henkilökohtaisen vastuun.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Ryhmäkanteet

Ovatko jotkin näkökohdat erilaiset ryhmäkanteiden, moniosaisten oikeudenkäyntien tai ryhmäkanteiden osalta?

Itävallassa ei ole perinteistä ryhmäkannejärjestelmää. Sen sijaan usean osapuolen riita-asioita käsitellään pääasiassa "Itävallan mallin" mukaisesti, jossa yksityishenkilöt siirtävät saatavansa kolmannelle osapuolelle (Itävallan siviiliprosessilaki). Tässä mallissa keskeisiä näkökohtia ovat muun muassa sen varmistaminen, että kanteet sisältävät samankaltaiset tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, tuomioistuimen toimivalta, menettelytapa ja kanteen peruste.

Itävalta pani vuonna 2024 täytäntöön edustuksellisista kanteista kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi annetun direktiivin (EU) 2020/1828 (RAD). Direktiivi mahdollistaa sen, että oikeutetut yhteisöt voivat nostaa edustuskanteita sekä kielto- että vahingonkorvauskanteita varten, ja kuluttajan on pakko valita kanteen nostaminen. Tällaisten ryhmäkanteiden yhteydessä on tärkeää varmistaa, että vaateet liittyvät toisiinsa (esim. vertailukelpoiset oikeudelliset kysymykset).

Ilmoitettu laki - 30. heinäkuuta 2025

Kolmannen osapuolen rahoitus

Mitä rajoituksia on asetettu kolmansille osapuolille, jotka rahoittavat oikeudenkäynnin kustannuksia tai suostuvat maksamaan epäedullisia kustannuksia?

Itävallassa ei ole olemassa muodollisia rajoituksia, jotka koskisivat kolmansien osapuolten rahoitusta riita-asioissa. Itävallan korkein oikeus hyväksyi vuonna 2013 kolmansien osapuolten riita-asioiden rahoituksen (OGH, 6 Ob 224/12b).

Rahoittajat voivat kuitenkin periä maksuja ja korkoja koskevia erityissääntöjä, ja asianajajien on varmistettava, että heidän ammatillinen käyttäytymisensä ei ole näiden sääntöjen vastaista. Asianajaja-asetuksen 16 §:n ja Itävallan siviililain 879 II §:n mukaan rahoitussopimus, joka johtaa suoraan tai välillisesti ehdollisen palkkion malliin, on kielletty. Kolmannen osapuolen tarjoama riita-asioiden rahoitus ei myöskään saa sisältää voitontavoittelua.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Ehdollisen palkkion järjestelyt

Voivatko asianajajat toimia ehdollisen palkkion perusteella? Mitä vaihtoehtoja on käytettävissä? Mitä seikkoja olisi otettava huomioon ennen tällaisen järjestelyn tekemistä?

Itävaltalaiset asianajajat eivät saa ryhtyä satunnaispalkkiojärjestelyyn, jossa heille maksetaan prosenttiosuus tuotosta (pactum de quota litis). Ehdolliset palkkiojärjestelyt, joissa asianajajalle maksetaan korkeampi tuntipalkkio tai bonusta, jos menestyksekäs lopputulos on saavutettu, ovat sallittuja. Jotta tällainen sopimus olisi laillinen, on kuitenkin sovittava vähimmäispalkkiosta, kuten kiinteästä tai tuntipalkkiosta.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Vaatimus

Vaatimusten esittäminen

Miten vaateet pannaan vireille? Miten kirjalliset kanteet rakennetaan ja kuinka pitkiä ne yleensä ovat? Mitä asiakirjoja on liitettävä kirjelmään?

Kaupallisia riita-asioita koskevat kanteet pannaan vireille toimittamalla ensin kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle. Kanteessa on esitettävä tosiseikat, todisteet ja vaaditut oikeussuojakeinot. Kun tuomioistuin on vastaanottanut lausuman, kanne katsotaan virallisesti esitetyksi.

Kanneperustelut on jäsennelty siten, että niissä hahmotellaan selkeästi kanteen tosiseikat ja oikeusperusta, ja kanteen pituus on yleensä 10-30 sivua, mutta se vaihtelee tapauksesta riippuen. Kirjelmään on liitettävä asiakirjoja, jotka tukevat vaatimusta, kuten sopimuksia, tilinpäätöstietoja ja muita todisteita, jotka voivat tukea vaatimusta.

Oikeus totesi - 30. heinäkuuta 2025

Vaatimusten tiedoksianto ulkomaisille osapuolille

Miten vaateet annetaan tiedoksi ulkomaisille osapuolille?

Kun vaateet annetaan tiedoksi vastaajille, joiden kotipaikka on EU:n alueella, tiedoksiantoon vaikuttaa yleensä asetus (EU) 2020/1784. Tällä asetuksella perustetaan suora lähetysjärjestelmä jäsenvaltioissa sijaitsevien nimettyjen lähettävien ja vastaanottavien elinten välille, mikä mahdollistaa usein tiedoksiannon postitse tai oikeusviranomaisten välityksellä. EU:n ulkopuolisissa valtioissa oleville osapuolille tiedoksiantoa voidaan toimittaa Haagin yleissopimuksessa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa. Jos tällaisia yleissopimuksia ei ole, tiedoksianto voi perustua kahdenvälisiin sopimuksiin tai diplomaattiteitse.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Tärkeimmät kanneperusteet

Mitkä ovat keskeiset kanneperusteet, jotka tyypillisesti ilmenevät kaupallisissa riita-asioissa?

Keskeisiä keskeisiä kanneperusteita, joita tyypillisesti syntyy kaupallisissa riita-asioissa, ovat osakkeenomistajariidat, immateriaalioikeuksia koskevat riidat sekä sopimusrikkomukset.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Vaatimusten muutokset

Missä olosuhteissa vaatimuksia voidaan muuttaa?

Siviiliprosessilain 235 §:n mukaan kanteisiin voidaan yleensä tehdä muutoksia ennen kuin kanne annetaan tiedoksi vastaajalle. Kun vaatimus on annettu tiedoksi, muutokset ovat edelleen mahdollisia vastaajan suostumuksella tai tuomioistuimen luvalla ensimmäisen oikeusasteen menettelyn loppuun asti.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Oikeussuojakeinot

Mitä oikeussuojakeinoja kantajalla on käytettävissään teidän lainkäyttöalueellanne?

Kantajilla on käytettävissään monenlaisia oikeussuojakeinoja, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön velvoitteita, estää vääryyksiä tai selventää oikeudellista asemaa. Näitä ovat muun muassa sopimusten erityisen täytäntöönpanon varmistaminen, pysyvien kieltokanteiden hankkiminen lainvastaisen toiminnan pysäyttämiseksi, julistavien tuomioiden hakeminen oikeuksien määrittelemiseksi tai vahingonkorvausten periminen. Lisäksi voidaan hakea tuomioistuimen väliintuloa oikeudellisen aseman luomiseksi tai muuttamiseksi. Vahingonkorvauksia koskeva perusperiaate on niiden korvaava luonne; rangaistusluonteiset korvaukset eivät ole sallittuja, koska tarkoituksena on ainoastaan korvata tosiasiallisesti aiheutuneet vahingot (Itävallan siviililain (ABGB) 1323 §).

Korvauksen ensisijaisena tavoitteena on palauttaa vahinkoa edeltävä tila tai rahallinen korvaus, jos luontoissuorituksena tapahtuva palauttaminen ei ole käytännössä mahdollista. Rahakorvauksen laajuus riippuu vastaajan syyllisyydestä: kun taas lievästä huolimattomuudesta korvataan yleensä vain todelliset vahingot, törkeästä huolimattomuudesta maksetaan täysi korvaus, joka kattaa myös menetetyt voitot. Yrittäjien kesken täysi korvaus maksetaan jopa lievästä huolimattomuudesta. Aineettomat vahingot, kuten maineelle aiheutunut vahinko, ovat suurelta osin korvauskelvottomia, lukuun ottamatta erityisiä lakisääteisiä poikkeuksia, kuten kipua ja tuskaa tai lomanvieton menetystä. Viimeaikaisissa tulkinnoissa, joihin on vaikuttanut yleinen tietosuoja-asetus, otetaan huomioon henkinen haitta. Lisäksi osapuolet voivat sopia sopimussakoista, joiden tarkoituksena on kannustaa suoritukseen ja yksinkertaistaa vaatimuksia; ne on maksettava tosiasiallisesta vahingosta riippumatta, ja niitä voidaan kohtuullistaa tuomioistuimessa, ja ne mahdollistavat seuraamuksen ylittävien vaatimusten esittämisen yrittäjien välillä.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Korvattavat vahingot

Mitä vahingonkorvauksia voidaan periä? Onko vahingonkorvauksia koskevia erityissääntöjä, joiden perusteella tämä oikeusjärjestelmä olisi muita edullisempi?

Takaisinperittävillä vahingonkorvauksilla pyritään täyteen korvaukseen, joka palauttaa vahingon kärsineen osapuolen aseman ennen vahingollista tapahtumaa ABGB:n 1293-1320 §:n mukaisesti, ja rahakorvaus myönnetään, jos palauttaminen ei ole käytännössä mahdollista. Tärkeimpiin korvattaviin vahinkoluokkiin kuuluvat todelliset vahingot, jotka kattavat välittömät taloudelliset menetykset ja saamatta jääneet voitot ja joiden korvaaminen edellyttää yleensä korkeampaa tuottamusta (törkeä huolimattomuus/ tahallisuus). Itävallan lainsäädännössä ei sallita rangaistusluonteisia vahingonkorvauksia, vaan siinä keskitytään yksinomaan hyvitystavoitteisiin. Takaisinperinnän edellytyksenä on, että vahinko, riittävä syy-yhteys, lainvastaisuus tai rikkominen ja tuottamus on osoitettu.

Itävallan vahingonkorvauslainsäädäntö saattaa suosia vastaajia, koska näyttöä koskevat vaatimukset ovat tiukat, rangaistusluonteisia vahingonkorvauksia ei ole ja kantajille aiheutuu kustannuksia. Tiukan vastuun aloilla (esim. tuote- tai ydinvahingot) kantajat voivat kuitenkin hyötyä suotuisasta vastuurakenteesta ja vahingonkorvauskattojen puuttumisesta.

Ilmoitettu laki - 30. heinäkuuta 2025

Vaatimukseen vastaaminen

Varhaiset toimet käytettävissä

Mitä toimenpiteitä vastaajalla on käytettävissään tapauksen alkuvaiheessa?

Ensinnäkin vastaajalla on neljä viikkoa aikaa toimittaa tiedoksiantopäivästä lähtien vastineensa, jossa hän ilmoittaa kaikki tosiseikat ja todisteet ja joka sisältää erityisen vaatimuksen. Lausumaan voi sisältyä myös tuomioistuimen toimivaltaa koskevia väitteitä, kuten kansainvälisen, asiallisen tai alueellisen toimivallan puuttuminen, jotka on esitettävä tässä varhaisessa vaiheessa, jotta ne voidaan katsoa päteviksi. Vastaaja voi esittää vastakanteen, joka voi liittyä joko alkuperäiseen vaatimukseen tai itsenäiseen vaatimukseen. Tämäkin vastakanne on kuitenkin esitettävä neljän viikon kuluessa.

Jos vastaaja uskoo, että kolmas osapuoli on vastuussa (kokonaan tai osittain) kantajan vaatimuksesta, hän voi ottaa kolmannen osapuolen mukaan asian käsittelyyn. Tällöin kolmas osapuoli voidaan liittää asianosaiseksi oikeudenkäyntiin, jolloin se voi mahdollisesti myötävaikuttaa saatavan maksamiseen tai olla korvausvelvollinen tai korvausvelvollinen.

Laki on julkaistu - 30. heinäkuuta 2025

Puolustuksen rakenne

Miten vastaukset rakentuvat ja onko ne annettava tiedoksi mahdollisissa määräajoissa? Mitä asiakirjoja vastaukseen on liitettävä?

Vastineen on oltava rakenteeltaan muodollinen vastaus vaatimukseen, jossa esitetään vastaajan tosiseikkoja koskevat ja oikeudelliset näkökohdat vaatimuksen kiistämiseksi, ja se on toimitettava neljän viikon kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta (Itävallan siviiliprosessilaki (ZPO)).

Vastaajan on liitettävä vastineeseen kaikki sitä tukevat asiakirjat, jotka tukevat vastausta todisteilla. Jos neljän viikon määräaikaa ei noudateta tai jos vastausta ei laadita asianmukaisesti, seurauksena voi olla yksipuolinen tuomio.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Vastineen muuttaminen

Missä olosuhteissa vastaaja voi muuttaa puolustustaan menettelyn myöhemmässä vaiheessa?

Vastaaja voi tehdä muutoksia puolustukseensa vain, jos kaikki asianosaiset antavat siihen suostumuksensa. Vaikka asianosaiset eivät antaisikaan suostumustaan, tuomioistuin voi kuitenkin sallia myöhemmät muutokset, jos muutos ei vahingoita muita asianosaisia eikä todennäköisesti aiheuta merkittäviä viivästyksiä oikeudenkäynnissä.

Laki on julkaistu - 30. heinäkuuta 2025

Vastuun jakaminen

Miten vastaaja voi osoittaa vastuun siirtymisen tai jakamisen?

Vastaaja voi siirtää vastuun tai jakaa vastuun osoittamalla, että hän ei ole yksin vastuussa vahingoista ja että toinen osapuoli on myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Vastaajan olisi osoitettava kolmannen osapuolen osallisuus tai se, että vahingon aiheutti kokonaan tietty muu henkilö tai yhteisö kuin vastaaja.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Oikeudenkäynnin välttäminen

Miten vastaaja voi välttää oikeudenkäynnin?

Itävallassa vastaaja voi välttää oikeudenkäynnin eri keinoin, kuten esimerkiksi

• Sovinto: Jos asianosaiset neuvottelevat sopimuksen, riita voidaan ratkaista ja oikeudenkäynti välttää.

• Hylkäysvaatimus: Hylkäämisvaatimuksessa väitetään, että kanne olisi jätettävä huomiotta oikeudellisten puutteiden vuoksi (esim. kanteen nostamisessa ilmenneet puutteet).

• Kiistetään toimivalta: Jos vastaaja väittää, että tuomioistuimella ei ole toimivaltaa asiassa, hän voi riitauttaa sen ja mahdollisesti saada asian hylätyksi tai siirrettyä toimivaltaiseen tuomioistuimeen.

• Vastakanne: Vastaaja voi esittää vastakanteen kantajaa vastaan ja tuoda oman vaatimuksensa samaan asiaan. Tämä vastakanne voi siirtää asian painopistettä ja mahdollisesti johtaa sovintoon tai asian hylkäämiseen.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Asia, jossa puolustusta ei ole

Mitä tapahtuu siinä tapauksessa, että kantaja ei saavu paikalle tai jos puolustusta ei tarjota?

Jos vastaaja ei saavu ensimmäiseen istuntoon tai jätä vastausta ajoissa, kantaja voi pyytää tuomioistuinta turvautumaan yksipuoliseen tuomioon. Tuomioistuin myöntää tällöin kantajan pyytämät oikeussuojakeinot, ellei sitä pidetä kohtuuttomana tai suhteettomana. Laiminlyöntituomiot mahdollistavat nopeutetun ratkaisun, kun vastaaja ei osallistu oikeudenkäyntiin.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Vakuuden vaatiminen

Voiko vastaaja vaatia vakuutta oikeudenkäyntikuluja varten? Jos voi, minkälainen vakuus voidaan asettaa?

Vastaaja voi vaatia ulkomaiselta kantajalta kuluvakuutta ZPO 57 §:n 1 momentin nojalla. Tällä mekanismilla varmistetaan mahdollisten kulukorvausten täytäntöönpanokelpoisuus sellaisia kantajia vastaan, joiden kotipaikka ei ole Itävallassa, eikä millään sopimuksella tai EU:n asetuksella varmisteta kulukorvausten vastavuoroista täytäntöönpanoa. Määrä määräytyy vastaajan odotettavissa olevien oikeudenkäyntikulujen mukaan, lukuun ottamatta vastakanteista aiheutuvia kuluja. Hyväksyttäviä vakuusmuotoja ovat yleensä käteistalletukset, pankkitakaukset tai escrow-maksut, joiden tarkoituksena on tarjota luotettava vakuus vastaajan kustannusten kattamiseksi. EU:n ja ETA:n jäsenvaltioista tai täytäntöönpanokelpoisuussopimuksen tehneistä maista tulevat kantajat on kuitenkin yleensä vapautettu tällaisista määräyksistä.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Asian eteneminen

Tyypilliset menettelyvaiheet

Mikä on tyypillinen menettelyvaiheiden järjestys kaupallisissa riita-asioissa tässä maassa?

Itävallassa kaupallisissa riita-asioissa noudatetaan jäsenneltyä prosessia, jota säännellään Itävallan siviiliprosessilailla (ZPO). Tyypillinen menettelyvaiheiden järjestys kaupallisessa riita-asiassa on seuraava:

• Kanteen esittäminen;
• kanteen tiedoksianto;
• vastaus kanteeseen/vastine;
• valmisteluistunto;
• todisteelliset kuulemiset;
• tuomio;
• muutoksenhaku; ja
• täytäntöönpano.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Lisäosapuolten ottaminen mukaan

Voidaanko asiaan ottaa lisää asianosaisia mukaan asian vireille tulon jälkeen?

Kyllä, Itävallan lain mukaan asiaan voidaan liittää lisäosapuolia myös sen aloittamisen jälkeen. Tämä voidaan tehdä seuraavilla tavoilla.

Periaate Väliintulo

ZPO:n 16 §:n mukaan kolmas osapuoli, jolla on kahden osapuolen välillä vireillä olevaa oikeusriitaa koskeva vaatimus, voi nostaa kanteen molempia osapuolia vastaan yhdessä, kunnes asiassa annetaan lopullinen tuomio.

Liitännäisinterventio

ZPO:n 17 §:n mukaan kolmas osapuoli, jolla on oikeudellinen intressi toisen osapuolen menestykseen, voi liittyä tämän osapuolen mukaan meneillään olevaan riita-asiaan.

ZPO:n 21 §:n mukaan asianosainen voi ilmoittaa kolmannelle osapuolelle, jos:

• asian lopputulos voi vaikuttaa hänen oikeudelliseen asemaansa; tai
• kyseinen kolmas osapuoli voi olla myöhemmin korvausvelvollinen (esim. takuuvaateet).

Ilmoitettu kolmas osapuoli voi sitten liittyä vapaaehtoisesti. Kolmannen osapuolen ilmoitusta ei tarvitse tehdä tiettynä ajankohtana, vaan se on tehtävä ennen oikeudenkäynnin päättymistä.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Menettelyn yhdistäminen

Voidaanko menettelyjä konsolidoida tai jakaa?

Itävallan lainsäädännön mukaan menettelyt voidaan yhdistää tai jakaa olosuhteista riippuen. Yhdestä yhdistämismenetelmästä säädetään ZPO:n 11 ja 14 §:n välillä nimellä "asianosaisten yhdistäminen", jota kutsutaan myös subjektiiviseksi yhdistämiseksi. Asianosaisten yhdistämisellä pyritään muun muassa menettelyjen taloudellisuuteen ja päätösten johdonmukaisuuteen estämällä rinnakkaisten menettelyjen päällekkäisyys. Subjektiivista liittämistä on kahdenlaista:

• Yksinkertainen yhdistäminen (aineellinen tai muodollinen), jossa kukin osapuoli toimii itsenäisesti ja voi saada erillisen tuomion. Materiaalista liitännäisoikeutta sovelletaan, jos osapuolilla on samasta tosiseikasta johtuvia vaatimuksia (esim. kiinteistön osaomistajat, jotka vuokralainen on haastanut osittain oikeuteen saadakseen korvausta vuokra-asuntoon tehdyistä investoinneista[OGH 3 Ob 590/89]), jos heillä on yhteinen oikeussuhde (esim. osaomistajat tai yhteisperilliset) tai jos heillä on yhteisiä oikeuksia tai velvollisuuksia (esim. sopimukseen perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen lisäksi kolmas osapuoli, kuten suorittava asiamies, on myös vahingonkorvausoikeudellisesti vastuussa samasta vahinkotapahtumasta[OGH 3Ob514/94(3Ob515/94)]). Muodollista liitännäisvaatimusta sovelletaan silloin, kun esitetään samankaltaisia vaatimuksia, jotka perustuvat samankaltaisiin tosiseikkoihin.
• Yhtenäinen liittyminen, kun kaikkia liitettyjä osapuolia kohdellaan yhtenä kokonaisuutena ja tuomioistuin antaa yhden kaikkia sitovan tuomion. Tämä on tyypillistä silloin, kun tuomio vaikuttaa kaikkiin asianosaisiin yhdenvertaisesti lain mukaan (esim. syyttäjän nostama avioliiton mitätöintikanne).

Toinen mahdollisuus on ZPO:n 227 §:ssä säännelty objektiivinen yhdistäminen. Jos kantajalla on useita vaatimuksia samaa vastaajaa vastaan, tuomioistuin voi yhdistää asiat edellyttäen, että tuomioistuin on toimivaltainen ja että vaatimuksiin sovelletaan samantyyppistä menettelyä.

Tuomioistuin voi päättää eri menettelyjen yhdistämisestä yksinkertaistaakseen tai nopeuttaakseen asioiden ratkaisemista tai vähentääkseen oikeudenkäyntikuluja, kun asiat koskevat samoja osapuolia tai kun yksi osapuoli kohtaa eri kantajia tai vastaajia. Se voi myös määrätä, että samassa oikeudenkäynnissä esitetyt useat kanteet käsitellään erikseen (ZPO 187-188).

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Asian jakaminen

Miten asiat jaetaan? Jaetaanko asiat tietylle tuomarille? Jos jaetaan, missä vaiheessa?

Yleisesti ottaen Itävallassa tapausten jakaminen tuomareille määräytyy kunkin tuomioistuimen laatiman ja vahvistamien sääntöjen mukaisen "liiketoimintojen jakosuunnitelman" perusteella.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Tuomioistuimen päätöksenteko

Miten tuomioistuin päättää, ovatko vaatimukset tai väitteet todistettuja? Mitä seikkoja vaaditaan, jotta asia voidaan ratkaista myönteiseksi, ja mikä on todistustaakka?

Itävallan siviiliprosessissa tuomioistuin päättää todisteiden vapaan arvioinnin periaatteen perusteella, ovatko väitteet todistettuja (ZPO 272 §). Hyväksyttävien todisteiden lajeja ei ole lueteltu tyhjentävästi, mutta perinteisesti tunnustettuja muotoja ovat todistajanlausunnot, asiakirjat, asianosaisen kuuleminen, asiantuntijalausunnot, esineiden tai paikkojen tarkastaminen.

Pääsääntöisesti kullakin osapuolella on velvollisuus todistaa sen oikeussäännön tosiseikkoja koskevat vaatimukset, johon se vetoaa. Poikkeustapauksissa todistustaakka voi kuitenkin siirtyä toiselle osapuolelle, jos jommallakummalla osapuolella on kohtuuttomia vaikeuksia todistaa asiaansa.

Todistustaakasta voidaan poiketa seuraavissa tapauksissa:

• Myönnetyt tosiseikat: Jos vastapuoli on nimenomaisesti myöntänyt tosiseikat oikeudenkäynnin aikana tai kirjallisissa lausumissa (ZPO 266 §) tai jos tosiseikat on tunnustettu hiljaisesti (ZPO 267 §), todistustaakkaa ei tarvitse esittää.
• Ilmeiset tosiseikat (ZPO 269 §).
• Oikeudellisesti oletetut tosiseikat (ZPO 270 §).
• Tuomioistuimen luopuminen todistelumenettelystä: Jos on selvää, että asianosainen on oikeutettu vaatimukseen, mutta sen tarkkaa määrää on vaikea tai kohtuuton todistaa, tuomioistuin voi harkintansa mukaan arvioida määrän myös ilman täydellistä näyttöä (ZPO 273 §).

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Miten tuomioistuin päättää, mitä tuomioita, oikeussuojakeinoja ja määräyksiä se antaa?

Tuomioistuimella ei ole valtuuksia antaa mitään muuta kuin mitä osapuolet ovat nimenomaisesti pyytäneet. (ZPO 405 §). Tuomio, jossa vaaditaan suoritusta, on sallittu vain, jos saatava on erääntynyt tuomion antamishetkellä (ZPO:n 406 §), lukuun ottamatta elatusavun kaltaisia tapauksia, joihin voidaan sisällyttää myös tulevia velvoitteita. Tuomion tyyppi (esim. suoritustuomio, toteava tuomio tai konstitutiivinen tuomio) riippuu vaatimuksen luonteesta ja kanteessa vaaditusta oikeussuojasta.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Todisteet

Miten todistajan-, asiakirja- ja asiantuntijatodistelua käsitellään?

Todistajanlausunnot annetaan suullisesti oikeudenkäynnin aikana, ja tuomari johtaa niitä. Tuomioistuin esittää pääasiassa kysymykset, ja asianajajat voivat esittää todistajille vain lisäkysymyksiä. Kirjallisia todistajanlausuntoja tai ristikuulustelua tavanomaisessa oikeudellisessa mielessä ei ole, eikä myöskään tiedonhankintamenettelyä, jossa osapuolet vaihtavat asiakirjoja etukäteen. Todistajilla on oikeudellinen velvollisuus saapua paikalle, todistaa ja vannoa vala. Tuomioistuin arvioi heidän uskottavuuttaan vapaan oikeudellisen vakaumuksen perusteella ja ottaa huomioon muun muassa käyttäytymisen, johdonmukaisuuden ja uskottavuuden. Koska kirjallisia lausuntoja ei anneta ja asianosaisten valvonta on rajallista, asianajajilla on vähemmän taktisia keinoja muokata todistajanlausuntoa, toisin kuin common law -järjestelmissä, joissa todistajien valmistelu on tärkeässä asemassa.

Vaikka Itävallassa noudatetaan todisteiden vapaan arvioinnin periaatetta, tietyntyyppisillä todisteilla voi olla suurempi todistusvoima. ZPO:n 292-294 §:n mukaan viralliset asiakirjat ovat täysi todiste, ja niiden oletetaan olevan aitoja, vaikka tämä voidaankin kumota.

Asiantuntijalausuntojen todistusvoimasta ei ole erityisiä sääntöjä, joten myös ne ovat tuomioistuimen vapaan arvioinnin alaisia. Käytännössä niiden merkitys voi kuitenkin olla suuri kaupallisissa tai teknisissä asioissa, joissa tosiseikat ovat monimutkaisia ja tuomioistuimen tietämyksen ulkopuolelle jääviä. Tuomioistuin nimittää asiantuntijat, mikä rajoittaa osapuolten mahdollisuuksia käyttää asiantuntijoiden valintaa taktisesti. Jos osapuolet haluavat esittää yksityisiä asiantuntijalausuntoja, niitä käsitellään yksityisinä asiakirjoina ja arvioidaan vastaavasti.

Itävallan järjestelmä tarjoaa taktisesti vähemmän mahdollisuuksia todisteiden strategiseen käyttöön, koska tuomari valvoo huomattavasti todisteiden esittämistä ja arviointia. Suulliseen todistusaineistoon verrattuna asiakirjatodisteet ovat usein vahvempia ja luotettavampia todisteita, kun taas suullinen todistusaineisto voi olla alttiimpi subjektiiviselle tulkinnalle ja uskottavuuteen liittyville huolenaiheille.

Oikeus totesi - 30. heinäkuuta 2025

Miten tuomioistuin käsittelee suuria määriä kaupallista tai teknistä todistusaineistoa?

Itävallan tuomioistuimet käsittelevät monimutkaista tai teknistä todistusaineistoa pääasiassa nimeämällä tuomioistuinasiantuntijoita ZPO:n 351 §:n nojalla. Kun asiaan liittyy asioita, jotka eivät kuulu tuomarin asiantuntemuksen piiriin - kuten rahoitusanalyysi tai insinöörityö - tuomioistuin tukeutuu asiantuntijalausuntoihin tosiseikkojen ymmärtämiseksi ja arvioimiseksi.

Tuomioistuimet käyttävät myös valmisteluistuntoja (ZPO:n 258 §) järjestääkseen asian käsittelyn ja keskittyäkseen keskeisiin kysymyksiin jo varhaisessa vaiheessa. Wienissä kauppaoikeudelliset asiat käsitellään usein Handelsgericht Wienissä, jolla on kokemusta laajojen liiketoimintariitojen käsittelystä.

Digitaaliset välineet, kuten Elektronischer Rechtsverkehr (ERV), auttavat hallinnoimaan ja jakamaan suuria asiakirjamääriä tehokkaasti.

Oikeus totesi - 30. heinäkuuta 2025

Voidaanko sinun lainkäyttöalueellasi oleva todistaja pakottaa todistamaan ulkomaisessa tuomioistuimessa tai ulkomaiselle tuomioistuimelle? Entä voiko teidän lainkäyttöalueenne tuomioistuin pakottaa ulkomaisen todistajan todistamaan?

Itävallan lainsäädännön mukaan todistajien suora pakottaminen todistamaan ulkomaisessa tuomioistuimessa tai ulkomaisten viranomaisten toimesta ei yleensä ole sallittua valtiollisen itsemääräämisoikeuden periaatteiden ja kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön vakiintuneiden puitteiden vuoksi. Sen sijaan ulkomaisten tuomioistuinten on esitettävä toimivaltaiselle itävaltalaiselle tuomioistuimelle virallinen oikeusapupyyntö.

Ulkomaista todisteiden vastaanottamista säännellään monen- ja kahdenvälisillä sopimuksilla ja EU:n asetuksilla. Itävalta ei ole vuoden 1970 Haagin todistelusopimuksen osapuoli.

Kun todistaja asuu Itävallassa, ulkomainen tuomioistuin ei voi suoraan kutsua tai pakottaa häntä todistamaan. Sen sijaan pyyntö välitetään virallisia kanavia pitkin, ja itävaltalainen tuomioistuin suorittaa todisteiden vastaanottamisen Itävallan prosessioikeuden mukaisesti. Pakkokeinoja (esim. sakkoja tai vangitsemista) voidaan soveltaa vain, jos Itävallan tuomioistuin on toimivaltainen todistajan suhteen - yleensä siksi, että todistaja asuu Itävallassa, hänellä on Itävallan kansalaisuus tai hänellä on riittävät siteet Itävaltaan. Jos tällaista yhteyttä ei ole, todistaja voi todistaa vain vapaaehtoisesti, eivätkä Itävallan viranomaiset voi pakottaa häntä noudattamaan lakia.

Itävallan ZPO:n 291 a §:ssä säädetään todisteiden vastaanottamisesta ulkomailla Itävallan tuomioistuimissa. Jos muodolliset vaatimukset täyttyvät, itävaltalainen tuomioistuin voi itse ottaa vastaan todisteita ulkomailla tai osallistua ulkomaisen viranomaisen suorittamaan todisteiden vastaanottamiseen. Tällaiset toimet ovat kuitenkin sallittuja vain tiukoin ehdoin: niiden on oltava poikkeuksellisen välttämättömiä, kansainvälisen oikeuden mukaan sallittuja, niihin on liityttävä kohtuullisia matka- ja logistiikkakustannuksia ja niiden on edellytettävä vieraan valtion suostumusta. Aloitteen tällaiseen menettelyyn on tultava asianosaiselta; tuomioistuin ei voi toimia viran puolesta lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan tutkintaperiaatetta (tyypillisesti menettelyissä, joissa on kyse yleisestä edusta, kuten tietyissä perheoikeudellisissa tai hallinnollisissa asioissa).

Itävallan tuomioistuimet eivät myöskään voi pakottaa ulkomaalaista todistajaa todistamaan ulkomailla. Sen sijaan niiden on esitettävä keskinäistä oikeusapupyyntöä ulkomaiselle viranomaiselle, joka voi sitten suorittaa todisteiden keräämisen oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Itävallan tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa suoraan kutsua todistajia Itävallan alueen ulkopuolella tai määrätä heille seuraamuksia.

EU:n tasolla asetus (EU) N:o 1206/2001 (EU:n todisteasetus) helpottaa rajatylittävää todisteiden hankkimista jäsenvaltioissa ja mahdollistaa tehokkaamman yhteistyön. Sen nojalla itävaltalainen tuomioistuin voi pyytää todisteita suoraan ulkomaiselta tuomioistuimelta EU:n alueella (Tanskaa lukuun ottamatta), ja tietyin edellytyksin itävaltalaiset tuomioistuimet voivat ottaa todisteita vastaan suoraan toisessa jäsenvaltiossa. Tällaiset menettelyt edellyttävät kuitenkin edelleen vieraan valtion hyväksyntää ja sen kansallisessa lainsäädännössä asetettuja rajoituksia.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Miten todistajan- ja asiakirjatodisteet testataan oikeudenkäyntiin asti ja oikeudenkäynnin aikana? Onko ristikuulustelu sallittua?

Todistajatodisteet testataan ensisijaisesti oikeudenkäynnin aikana suullisen todistelun avulla, jota johtaa tuomari. Tuomioistuin esittää kysymykset, ja asianajajat voivat esittää vain lisäkysymyksiä; common law -järjestelmissä tunnettua muodollista ristikuulustelua ei kuitenkaan sallita. Ennen oikeudenkäyntiä ei järjestetä tiedonhankintamenettelyä eikä kirjallisia todistajalausuntoja vaihdeta. Todistajat ovat velvollisia todistamaan valan alla, ja tuomioistuin arvioi heidän uskottavuutensa vapaan oikeudellisen vakaumuksensa perusteella.

Virallisten asiakirjojen oletetaan olevan aitoja, ja niillä on täysi todistusvoima, ellei niitä kyseenalaisteta. Myös yksityiset asiakirjat, mukaan lukien osapuolten toimittamat yksityiset asiantuntijalausunnot, otetaan huomioon, mutta ne ovat tuomioistuimen vapaan arvion alaisia ilman aitousolettamaa.

Kaiken kaikkiaan todisteiden tutkiminen Itävallassa perustuu pitkälti tuomarin aktiiviseen rooliin, eikä vastakkaistyyppistä ristikuulustelua ole, mikä kuvastaa menettelyn inkvisitorista luonnetta.

Oikeus totesi - 30. heinäkuuta 2025

Mitä mahdollisuuksia on kerätä todisteita kolmansilta osapuolilta?

Mitä tulee asiakirjojen säilyttämiseen osana oikeudenkäyntiä, osapuolilla on oikeus vastustaa todisteiden esittämistä, jos ne liittyvät perheasioihin, osapuolen säilyttämisvelvollisuuteen kunnioittaa osapuolta itseään tai kolmansia osapuolia rikosoikeudelliselta syytteeltä, lakisääteiseen salassapitovelvollisuuteen tai liikesalaisuuksiin.

Jos asianosainen on kuitenkin viitannut todisteeseen oikeudenkäynnin aikana tai jos sen luovuttamiselle on aineellisia oikeudellisia vaatimuksia, hänen on esitettävä se. Lisäksi asiakirjoja, joita osapuolet käyttävät yhdessä, kuten kirjallista sopimusta, ei voida salata.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Aikataulu

Kuinka kauan menettelyt tyypillisesti kestävät ja missä olosuhteissa niitä voidaan nopeuttaa?

Menettelyjen kesto ensimmäisessä oikeusasteessa voi vaihdella suuresti. Keskimäärin tapaukset kestävät noin vuoden, vaikka monimutkaiset riita-asiat voivat kestää paljon kauemmin. Valitukset ratkaistaan yleensä noin kuudessa kuukaudessa.

Laki on julkaistu - 30. heinäkuuta 2025

Edun saaminen

Mihin muihin toimiin osapuoli voi ryhtyä oikeudenkäynnin aikana saadakseen taktisen edun asiassa?

Jos vastaaja ei vastaa vaatimukseen ajoissa, kantaja voi pyytää yksipuolisen tuomion antamista, ja päätös tehdään käytettävissä olevien todisteiden perusteella. Kumpikin osapuoli voi myös pyytää yksipuolisen tuomion antamista, jos vastapuoli jättää ilman pätevää syytä saapumatta sovittuun istuntoon (ZPO 396 §). Tällöin tuomioistuin voi tehdä päätöksen läsnäolevan osapuolen hyväksi tutkimatta asian koko asiasisältöä.

Asianosainen voi esittää menettelyllisiä vastaväitteitä, kuten toimivallan puuttuminen, lis pendens (vireillä oleva rinnakkainen menettely) ja res judicata (jo ratkaistut asiat). Jos nämä väitteet hyväksytään, asia voidaan hylätä ennenaikaisesti ilman oikeudenkäyntiä.

Vaikka Itävallan lainsäädännössä ei käytetä angloamerikkalaista käsitettä, jonka mukaan jutun osat poistetaan muodollisina välineinä, asianosainen voi vaatia, että tutkimatta jätettävät väitteet tai todisteet jätetään huomiotta (esim. koska ne ovat epäolennaisia tai riittämättömästi perusteltuja) tai että tietyt kirjelmät jätetään huomiotta, jos ne rikkovat menettelysääntöjä (esim. koska niitä ei ole jätetty ajoissa).

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Kolmannen osapuolen rahoituksen vaikutus

Jos kolmannet osapuolet pystyvät rahoittamaan oikeudenkäynnin kustannuksia ja maksamaan vastikkeellisia kuluja, mikä vaikutus tällä voi olla asiaan?

Kolmannen osapuolen rahoitus antaa osapuolille mahdollisuuden aloittaa riita-asian käsittely, joilla ei muuten ole varaa oikeudenkäyntiin.

Itävallassa ei ole erityissäännöksiä, joilla säänneltäisiin kolmannen osapuolen rahoitusta. Kolmannen osapuolen rahoitus on käytännössä hyväksytty, ja Itävallan korkein oikeus vahvisti sen vuonna 2013 (6 Ob 224/12b). Se on sekä kantajien että vastaajien käytettävissä, ja sitä voidaan käyttää kaikenlaisissa riita-asioissa, myös välimiesmenettelyssä, erilaisissa siviili- ja kaupallisissa riita-asioissa. Asianajajan toimiessa ulkopuolisena rahoittajana sovelletaan kuitenkin rajoituksia, sillä Itävallan lainsäädännössä kielletään asianajajia toimimasta yksinomaan ehdollisen palkkion perusteella (quota litis -kielto). Sopimukset, jotka merkitsevät voitontavoittelua - hädänalaisen henkilön hyväksikäyttöä - ovat pätemättömiä voitontavoittelun vastaisen lain 1 §:n nojalla. Asianajajien on aina säilytettävä riippumattomuutensa koko oikeudenkäynnin rahoitusprosessin ajan, kuten Itävallan lakimieslaissa säädetään.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Teknologian vaikutus

Mikä vaikutus teknologialla on monimutkaisiin kaupallisiin riita-asioihin oikeudenkäyttöalueellanne?

Itävallan tuomioistuimet voivat käyttää videokonferensseja todisteiden vastaanottoprosessissa, kuten ZPO:n 277 §:ssä säädetään. Tämän menetelmän katsotaan vastaavan henkilökohtaista kuulemista, ja se mahdollistaa sekä osapuolten että todistajien kuulemisen. Tämä säännös ei kuitenkaan anna osapuolille oikeutta vaatia kuulustelua videoneuvottelun välityksellä, sillä päätös kuuluu tuomioistuimen harkintavaltaan, jossa otetaan huomioon prosessin tehokkuusnäkökohdat.

Itävallassa on myös sähköinen oikeudellinen viestintäjärjestelmä (ERV), jonka avulla oikeusalan ammattilaiset ja tuomioistuimet voivat toimittaa ja vastaanottaa asiakirjoja sähköisesti ilman paperijälkiä. Järjestelmä on integroitu hyvin Itävallan siviiliprosessiin, ja oikeusalan ammattilaiset ja tuomioistuimet käyttävät sitä laajalti.

Teknologia-avusteisesta asiakirjojen tarkastamisesta tuomioistuimissa ei tällä hetkellä ole oikeudellista sääntelyä.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Rinnakkaiset menettelyt

Miten rinnakkaisia menettelyjä käsitellään? Mihin toimiin asianosainen voi ryhtyä saadakseen taktista etua näissä olosuhteissa, ja voiko asianosainen nostaa yksityisen syytteen?

Siviilioikeudenkäynti voidaan keskeyttää ZPO:n 190 §:n mukaisesti, jos asian lopputulos riippuu muista rinnakkaisista menettelyistä, kuten rikos- tai viranomaiskanteista.

Eräät laissa nimenomaisesti määritellyt rikokset ovat Itävallan lainsäädännön mukaan yksityisoikeudellisen syytteen alaisia. Näistä yksityisoikeudellisista rikoksista nostetaan syyte vain uhrin pyynnöstä (esim. kunnianloukkaus, solvaus, luotto- tai maineen vahingoittaminen, väärä syytös, kirjesalaisuuden rikkominen, televiestintäsalaisuuden rikkominen). Asianosainen voi taktisesti käynnistää tai korostaa asiaan liittyvän rikosilmoituksen tekemistä vahvistaakseen siviilioikeudellista asemaansa erityisesti petoksiin, kavalluksiin tai korruptioon liittyvissä riita-asioissa.

Itävallan siviilituomioistuimet eivät ole automaattisesti sidottuja sääntelyviranomaisten (esim. kilpailu- tai rahoitusalan sääntelyviranomaisten) tekemiin havaintoihin, mutta tällaisilla päätöksillä voi olla todistusarvoa. Asianosainen voi käyttää sääntelyelimen havaintoja siviilioikeudenkäynnissä tosiseikkojen tukena.

Tietyissä tapauksissa osapuolet voivat saada taktista etua käynnistämällä rinnakkaisen rikos- tai sääntelymenettelyn tai tukeutumalla siihen, erityisesti jos kyseisissä menettelyissä tehdyt havainnot voivat vaikuttaa siviilituomioistuimen tosiseikkojen arviointiin tai oikeudellisiin päätelmiin. Tuomioistuimilla on kuitenkin harkintavaltaa määritettäessä, onko keskeyttäminen asianmukaista, ja ne ottavat huomioon prosessin taloudellisuuden ja oikeudenmukaisuuden.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynnin kulku

Miten oikeudenkäyntiä käydään yleisimmissä kaupallisissa riita-asioissa? Kuinka kauan oikeudenkäynti tyypillisesti kestää?

Itävallassa kaupalliset riita-asiat käsitellään ammattituomareiden toimesta suullisessa, julkisessa menettelyssä. Kirjallisen vaiheen jälkeen, jossa kantaja jättää kirjallisen kanteen ja vastaaja vastaa siihen, tuomioistuin järjestää alustavan kuulemisen asioiden selvittämiseksi ja aikataulun vahvistamiseksi. Pääkäsittelyssä esitetään todisteita, kuten todistajia ja asiantuntijalausuntoja. Yksinkertaiset tapaukset voidaan saattaa päätökseen kuudesta 12 kuukauteen, mutta monimutkaiset tapaukset voivat kestää yli 18 kuukautta.

Oikeus totesi - 30. heinäkuuta 2025

Valamiehistön käyttö

Ovatko valamiehistöoikeudenkäynnit normi, ja voidaanko ne kieltää?

Ei, Itävallassa ei käytetä valamiesoikeudenkäyntejä siviiliasioissa. Valamiehistöoikeudenkäyntejä on vain hyvin rajoitetuissa rikosasioissa, mutta siviilioikeudenkäynnit ratkaistaan yksinomaan tuomareiden toimesta.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Luottamuksellisuus

Miten luottamuksellisuuteen suhtaudutaan? Voiko kaikki todisteet olla julkisesti saatavilla? Miten arkaluonteisia kaupallisia tietoja voidaan suojella? Saako yleisö tutustua tuomioistuimiin?

Itävallassa periaate, jonka mukaan siviili- ja rikosoikeudenkäynnit on käytävä julkisesti, on vahvistettu perustuslain 90 artiklassa. Tästä periaatteesta voidaan kuitenkin säätää tiettyjä poikkeuksia lailla.

Siviiliprosessilain (ZPO) 171 §:ssä säädetyn yleisen säännön mukaan istunnot, mukaan lukien tuomioistuimen päätöksen julistaminen, on pidettävä julkisina. Paikalle voidaan päästää vain aseettomia henkilöitä, ja alaikäisiltä voidaan evätä pääsy, jos heidän läsnäolonsa todennäköisesti vaarantaa heidän henkilökohtaisen kehityksensä.

Tuomioistuin voi sulkea yleisön pois oikeudenkäynnistä, jos yleinen siveys tai yleinen järjestys on vaarassa tai jos on erittäin todennäköistä, että yleisö häiritsee kuulemista tai estää tosiseikkojen selvittämistä. Yleisö voidaan myös sulkea pois jommankumman asianosaisen pyynnöstä, jos asia koskee perhe-elämää tai liikesalaisuuksia (ZPO 172 §).

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Tiedotusvälineet ja yleinen etu

Miten tiedotusvälineiden etua käsitellään? Onko tiedotusvälineitä koskaan määrätty olemaan raportoimatta tietyistä tiedoista? Ovatko oikeudenkäynnit julkisia? Miten yleisö ja tiedotusvälineet pääsevät oikeudenkäynteihin?

Tiedotusvälineiden etua suojaa yleensä Itävallan perustuslaissa (kansalaisten yleisiä oikeuksia koskevan peruslain 13 artikla) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla) taattu perusoikeus lehdistönvapauteen ja sananvapauteen. Tuomioistuimella on kuitenkin valtuudet rajoittaa tätä oikeutta tietyissä olosuhteissa. Itävallan tuomioistuimet voivat kieltää ja kieltävätkin tiedotusvälineitä raportoimasta tietyistä tiedoista erityisesti silloin, kun tällainen raportointi loukkaisi yksityisyyden suojaa, vaarantaisi oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden tai olisi ristiriidassa ensisijaisten oikeussuojakeinojen kanssa. Nämä rajoitukset perustuvat kansalliseen lainsäädäntöön ja sananvapauden ja muiden perusoikeuksien tasapainottamiseen. Lisäksi ääni- ja kuvatallenteet on kielletty julkisissa oikeudenkäynneissä.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Väitteiden osoittaminen

Miten rahamääräiset vaateet arvostetaan ja todistetaan?

Itävallassa rahamääräiset saatavat lasketaan oikeudellisen velvoitteen luonteen perusteella, ensisijaisesti Itävallan siviililain ja ZPO:n nojalla. Vaatimuksen esittäneen osapuolen on esitettävä riittävät todisteet vaaditusta summasta. Lisäksi tapauksissa, joissa riidanalaista määrää tai vaatimusta koskevat todisteet voidaan esittää vain suurella vaivalla ja suurilla kustannuksilla, ZPO:n 273 §:ssä annetaan tuomarille harkintavaltaa oikeudenkäynnissä siten, että tuomari voi päättää sellaisen vaatimuksen määrästä, jonka oikeutus on jo vahvistettu.

Laki todettu - 30. heinäkuuta 2025

Oikeudenkäynnin jälkeen

Oikeudenkäyntikulut

Miten tuomioistuin käsittelee oikeudenkäyntikuluja? Millainen on tuomioiden tyypillinen rakenne ja pituus monimutkaisissa kaupallisissa asioissa, ja ovatko ne julkisesti saatavilla?

Tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, asianajopalkkioista ja korkovaatimuksista. Korko määräytyy tyypillisesti sen lain mukaan, jota sovelletaan päävaatimukseen. Jos sovellettava korkokanta on kuitenkin ristiriidassa Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa, sitä ei panna täytäntöön. Itävallan tuomioistuimet eivät muunna myönnettyjä vahingonkorvauksia euroiksi ulkomaisten tuomioiden tunnustamisen yhteydessä, vaan valuutan muuntaminen tapahtuu täytäntöönpanovaiheessa.

Itävallan lainsäädännön mukaan asian hävinnyt osapuoli vastaa yleensä oikeudenkäyntikuluista siviiliprosessilain 41 §:n 1 momentin mukaisesti. Oikeudenkäynti- ja asianajokulujen korvaaminen on mahdollista vain, jos riita tulee riitautetuksi.

Itävallassa monitahoisissa kauppaoikeudellisissa asioissa annettavat tuomiot ovat muodollisesti jäsenneltyjä ja sisältävät päätöksen, tosiseikat, perustelut ja kustannuspäätöksen. Niiden pituus riippuu asian monimutkaisuudesta ja on usein 20-100 sivua. Alempien tuomioistuinten tuomiot eivät ole julkisesti saatavilla, mutta valikoidut ylempien tuomioistuinten päätökset (erityisesti korkeimman oikeuden päätökset) anonymisoidaan ja julkaistaan virallisilla alustoilla, kuten RIS-järjestelmässä.

Oikeus totesi - 30. heinäkuuta 2025

Valitukset

Milloin tuomioihin voi hakea muutosta? Kuinka monta muutoksenhakuvaihetta on olemassa ja kuinka kauan muutoksenhaku yleensä kestää?

Itävallassa on kaksi muutoksenhakuvaihetta:

• muutoksenhaku ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon (Berufung) sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen perusteella; ja
• valitus korkeimpaan oikeuteen (Revision) - sallittu vain oikeudellisista kysymyksistä ja jos kysymys on oikeudellisesti yleisesti kiinnostava.

Valitusaika on yleensä neljä viikkoa tuomion tiedoksiannosta. Ensimmäisen asteen muutoksenhaku ratkaistaan yleensä kuudesta 12 kuukauteen, kun taas muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen voi kestää pidempään, usein noin vuoden tai kauemmin riippuen asian monimutkaisuudesta.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025

Täytäntöönpanokelpoisuus

Kuinka täytäntöönpanokelpoisia kansainvälisesti ovat lainkäyttöalueesi tuomioistuinten antamat tuomiot?

Yleensä Itävallan tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia maailmanlaajuisesti. EU-maiden osalta Tanskaa lukuun ottamatta on käytössä Brysselin järjestelmän mukainen yksinkertaistettu täytäntöönpanomenettely, joka ei edellytä erillistä tunnustamismenettelyä. Yhdessä jäsenvaltiossa annettu tuomio on täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa.

Laki vahvistettu - 30. heinäkuuta 2025

Miten tuomioistuimet omalla lainkäyttöalueellanne tukevat ulkomaisten tuomioiden täytäntöönpanoprosessia?

Tuomioistuimet soveltavat asiaankuuluvan kansainvälisen välineen, kuten Brysselin järjestelmän, Luganon yleissopimuksen, Haagin yleissopimuksen tai sovellettavien kahdenvälisten sopimusten sääntöjä. Jos ulkomaiseen tuomioon ei sovelleta erityistä järjestelmää, tuomioistuimet päättävät täytäntöönpanokelpoisuudesta Itävallan täytäntöönpanolain (AEA) mukaisesti, joka edellyttää seuraavia edellytyksiä (406-407 AEA):

• Tuomion on oltava täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa se on annettu.
• Vastavuoroisuus on taattu kansainvälisillä sopimuksilla tai kansallisilla säännöksillä.
• Tuomion antaneella ulkomaisella viranomaisella on ollut toimivalta Itävallan lainsäädäntöön verrattavissa olevien normien mukaisesti.
• Oikeudenkäynti-ilmoitus oli annettu asianmukaisesti tiedoksi.
• Tuomioon ei sovelleta oikeudellista menettelyä, joka estää sen täytäntöönpanokelpoisuuden sovellettavan lain mukaan.

Todettu laki - 30. heinäkuuta 2025

Muita näkökohtia

Mielenkiintoisia piirteitä

Onko tässä maassa käytävien oikeudenkäyntien erityisen mielenkiintoisia piirteitä tai taktisia etuja, joita ei ole käsitelty edellisissä kysymyksissä?

Ei sovelleta.

Ilmoitettu laki - 30. heinäkuuta 2025

Toimivaltaan liittyvät haitat

Onko oikeudenkäyntien käymisestä tuomioistuimessanne erityisiä menettelyllisiä tai käytännöllisiä haittoja?

Tällaisia haittoja ei ole.

Ilmoitettu laki - 30. heinäkuuta 2025

Erityiset näkökohdat

Onko olemassa erityisiä näkökohtia, jotka on otettava huomioon puolustettaessa kanteen käsittelyä teidän lainkäyttöalueellanne ja joita ei ole käsitelty edellisissä kysymyksissä?

Ei sovelleta.

Ilmoitettu laki - 30. heinäkuuta 2025

Päivitys ja suuntaukset

Kuluneen vuoden keskeiset kehityssuuntaukset

Mitkä olivat kuluneen vuoden keskeiset tapaukset, päätökset, tuomiot sekä politiikan ja lainsäädännön kehitys?

Lainsäädännön kehitys

Yksi kuluneen vuoden keskeisistä lainsäädännöllisistä kehityskuluista on EU:n direktiivi 2020/1828 (edustajakanteita koskeva direktiivi), joka tuli Itävallassa voimaan 18. heinäkuuta 2024 lähes kahden vuoden viiveellä. Direktiivi saatettiin osaksi Itävallan lainsäädäntöä edustuksellisten kanteiden täytäntöönpanosta annetun direktiivin muutoksella (VRUN), ja sillä luotiin puitteet kollektiivisille oikeussuojakeinoille. Seuraavassa esitellään uuden direktiivin tärkeimmät kohdat.

Keskeinen osa tätä uudistusta oli joukkokannetta varten perustettuja oikeutettuja yksiköitä koskevan lain (QEG) käyttöönotto. Tämän lain mukaan "oikeutetuiksi yksiköiksi" katsotaan kaikki itävaltalaiset organisaatiot, joilla on aiemmin ollut oikeus hakea kollektiivisia oikeussuojakeinoja kieltokanteiden muodossa. Laissa esitetään myös vaatimukset, jotka muiden yhteisöjen on täytettävä, jotta liittovaltion kartellisyyttäjä voisi pitää niitä "oikeutettuina yhteisöinä". Rajat ylittäviä edustuskanteita varten päteväksi yksiköksi katsomisen edellytykset ovat seuraavat (QEG:n 1 §:n 1 momentti):

• on jo ennen hakemuksen jättämistä toiminut aktiivisesti 12 kuukauden ajan kuluttajien etujen suojelemiseksi ja sillä on oikeutettu etu kuluttajien etujen suojelemiseksi;
• on voittoa tavoittelematon;
• sitä ei ole julistettu konkurssiin tai sen varoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely ei ole käynnissä;
• se on riippumaton eikä ole sellaisten henkilöiden, kuluttajia lukuun ottamatta, vaikutusvallan alainen, erityisesti elinkeinonharjoittajien, joilla on taloudellisia etuja edustuskanteen nostamisesta, myös silloin, kun kyseessä on kolmannen osapuolen rahoitus, ja sillä on tätä varten käytössä menettelyt, joilla estetään tällainen vaikutusvalta ja eturistiriidat hakijan, sen rahoittajien ja kuluttajien etujen välillä; ja
• asetettava asianmukaisella tavalla, erityisesti verkkosivustollaan, julkisesti saataville selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä tiedot, jotka osoittavat 1-4 kohdassa esitettyjen kriteerien täyttymisen, sekä tiedot sen rahoituslähteistä yleensä, sen organisaatio-, hallinto- ja jäsenrakenteesta, sen yhtiöjärjestyksen tarkoituksesta ja sen toiminnasta.

Edellä mainittujen vaatimusten lisäksi on täytettävä vielä kaksi muuta vaatimusta, jotta laitosta voidaan pitää kotimaisten edustustoimien kannalta pätevänä laitoksena (QEG:n 2 §:n 1 momentti):

• sen on oltava varma siitä, että se pystyy aiempien toimintojensa sekä aineellisten, henkilöstöresurssiensa ja taloudellisten resurssiensa perusteella täyttämään lakisääteiset tehtävänsä tehokkaasti ja asianmukaisesti myös tulevaisuudessa; ja
• se ei saa yli 20 prosenttia taloudellisista resursseistaan lahjoituksista, maksamattomista rahoitusosuuksista tai lahjoista.

Wienin kauppatuomioistuimella on yksinomainen toimivalta näissä kollektiivisissa menettelyissä.

Keskeinen päätös, jonka Itävalta teki VRUN:n täytäntöönpanon aikana, oli ottaa käyttöön opt-in-malli kollektiivisten oikeussuojakeinojen osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajien on ilmoittauduttava (yleensä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ryhmäkanteesta on ilmoitettu virallisessa lehdessä) osallistuakseen ryhmäkanteeseen. Toisin kuin opt-out-mallissa (jossa kaikki asianomaiset kuluttajat otetaan automaattisesti mukaan, elleivät he peru osallistumistaan), tässä järjestelmässä kunnioitetaan yksilön valinnanvapautta, vaikka tämä voi johtaa ryhmän koon pienenemiseen. Jotta ryhmäkanteen käsittely voi jatkua, oikeutetun yksikön on osoitettava, että väitetty rikkomus koskee vähintään 50:tä kuluttajaa. Hyväksytty yksikkö voi periä maksun, mutta maksun enimmäismäärä on 250 euroa tai 20 prosenttia vaaditusta määrästä (riippuen siitä, kumpi vaihtoehto on pienempi).

QEG:n 6 §:n 1 momentissa sallitaan myös riita-asioiden rahoittaminen kolmansilta osapuolilta, mutta siihen sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

• Kolmannen osapuolen rahoittaja ei saa olla vastaajayrityksen kilpailija eikä taloudellisesti tai oikeudellisesti riippuvainen viimeksi mainitusta; ja
• Kolmannen osapuolen rahoittaja ei saa vaikuttaa perusteettomasti pätevän yksikön oikeudenkäynnissä tekemiin päätöksiin kuluttajien vahingoksi.

Edellä mainitut rajoitukset on otettu käyttöön eturistiriitojen välttämiseksi.

Kaiken kaikkiaan edellä käsitellyt keskeiset muutokset merkitsevät merkittävää muutosta siihen, miten kollektiivisia oikeussuojakeinoja käsitellään, ja parantavat kollektiivista riidanratkaisua Itävallassa. VRUN ja QEG luovat yhdessä kuluttajille entistä jäsennellymmät ja helpommin lähestyttävät puitteet oikeussuojan saamiseksi erityisesti tapauksissa, joissa yksittäinen oikeustoimi ei olisi käytännöllinen. Lisäksi uudistuksilla yhdenmukaistetaan Itävallan oikeusjärjestelmä EU:n edustajakanteita koskevan direktiivin kanssa, mikä vahvistaa kuluttajansuojaa.

Riitojenratkaisu-uudistus

Syyskuussa 2024 pidettyjen valtiollisten vaalien jälkeen Itävallassa koalitioneuvottelujen kesto pidentyi lähes viideksi kuukaudeksi. Stockerin hallitus vannoi Itävallan hallitusvalan 3. maaliskuuta 2025. Välivaiheen aikana lainsäädäntötoiminta oli vähäistä, eikä uusia riitojenratkaisuun liittyviä uudistuksia kehitetty. Uuden hallituksen muodostamisen jälkeen ei myöskään ole tehty uusia riitojenratkaisua koskevia lainsäädäntöaloitteita.

Laki todettiin - 30. heinäkuuta 2025