1. Sopimukset: Nykytila ja tuleva kehitys

1.1 Mitä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia ja kauppasopimuksia maanne on ratifioinut?

Tähän mennessä Itävalta on allekirjoittanut ja ratifioinut 69 kahdenvälistä investointisopimusta, joista seuraavien 60 valtion kanssa on tällä hetkellä voimassa: Albania, Algeria, Argentiina, Armenia, Azerbaidžan, Bangladesh, Valko-Venäjä, Belize, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Chile, Kiina, Kroatia, Kuuba, Tšekin tasavalta, Egypti, Viro, Etiopia, Georgia, Guatemala, Hongkong, Unkari, Iran, Jordania, Kazakstan, Kosovo, Kuwait, Kirgisia, Latvia, Libanon, Libya, Valko-Venäjä; Liettua; Makedonia; Malesia; Malta; Meksiko; Moldova; Mongolia; Montenegro; Marokko; Namibia; Oman; Paraguay; Filippiinit; Puola; Romania; Venäjä; Saudi-Arabia; Serbia; Slovakia; Slovenia; Etelä-Korea; Tadžikistan; Tunisia; Turkki; Ukraina; Yhdistyneet arabiemiirikunnat; Uzbekistan; Vietnam; ja Jemen.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, jäljempänä 'SEUT-sopimus', tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, ja siinä vahvistetaan Euroopan unionin, jäljempänä 'EU', toimivalta suorien sijoitusten alalla. Siirretyn toimivallan perusteella Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat asetuksen 1219/2012, jonka mukaan voimassa olevat kahdenväliset investointisopimukset pysyvät voimassa edellyttäen, että Euroopan komissio antaa niille luvan sen jälkeen, kun"arvioida, muodostavatko yksi tai useampi niiden määräyksistä vakavan esteen sille, että unioni neuvottelee tai tekee kahdenvälisiä investointisopimuksia kolmansien maiden kanssa." (Asetus 1219/2012, 5 artikla). Lisäksi Euroopan komissio aloitti rikkomisesta johtuvan menettelyn 12:n Itävallan allekirjoittaman ja ratifioiman EU:n sisäisen kahdenvälisen investointisopimuksen (EU:n jäsenvaltioiden väliset kahdenväliset investointisopimukset) osalta.

Itävalta allekirjoitti energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen vuonna 1994 ja ratifioi sen virallisesti vuonna 1997.

Itävallan osalta on voimassa useita kauppasopimuksia ja sopimuksia, joihin sisältyy investointimääräyksiä, sen ollessa EU:n jäsenvaltio.

1.2 Mitä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia ja kauppasopimuksia lainkäyttöalueenne on allekirjoittanut, mutta ei vielä ratifioinut? Miksi niitä ei ole vielä ratifioitu?

Zimbabwen (2000), Kambodžan (2004) ja Nigerian (2013) kanssa allekirjoitetut kahdenväliset investointisopimukset eivät ole vielä tulleet voimaan.

Tärkein EU:n jäsenvaltioiden kansallisissa parlamenteissa ratifiointia odottava sopimus on EU:n ja Kanadan kattava talous- ja kauppasopimus ("CETA"), joka on ollut väliaikaisesti voimassa 21. syyskuuta 2017 alkaen: Euroopan unionin tuomioistuin ("EUT") julisti CETAan kirjatun sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin yhteensopivaksi EU:n oikeuden kanssa (lausunto 1/17 ("CETA"), EU:C:2019:341).

EU:n tasolla neuvoteltuja kauppasopimuksia tarkastellaan tiukasti jäsenvaltioissa, myös Itävallassa. Voidaankin päätellä, että mainittuihin kauppasopimuksiin kirjatut soveltamisala ja riitojenratkaisumekanismit ovat hellittämättömän oikeudellisen ja poliittisen keskustelun kohteena.

Kattava yleiskatsaus EU:n neuvottelemien vapaakauppasopimusten tilanteesta löytyy kätevästi osoitteesta: https:// trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2006/december/tradoc_118238.pdf.

1.3 Perustuvatko BIT-sopimuksesi BIT-malliin? Mitkä ovat kyseisen mallin keskeiset määräykset?

Itävallalla on vuonna 2008 hyväksytty BIT-malli ("Model BIT"). On kuitenkin tärkeää muistaa, että suurin osa Itävallan allekirjoittamista ja ratifioimista sitovista sopimuksista on tehty ennen mallin uusinta versiota. Uusimman BIT-mallin mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa on niin ikään vaikea arvioida.

Itävallan BIT-mallin käyttöönoton jälkeen allekirjoitettujen BIT-sopimusten vertailukelpoinen analyysi osoittaa, että yhtenäisyys puuttuu. Tadžikistanin ja Kosovon kanssa tehdyt investointisopimukset on laadittu tiukasti BIT-mallin mukaisesti. Toisaalta Kirgisian ja Kazakstanin kanssa tehdyissä samantyyppisissä sopimuksissa tehtiin muutoksia malliin joiltakin tärkeiltä osin.

Lisäksi investointisuojaa koskevista määräyksistä on yleisesti tulossa osa EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiä kauppasopimuksia, mikä rajoittaa mallin mukaista tarkoitusta.

Mitä tulee BIT-mallin sisältöön, Itävalta esitti varmasti tiiviin, toimivan ja edistyksellisen foorumin ulkomaisten sijoitusten menestyksekkäälle suojaamiselle. Keskeisillä määräyksillä varmistetaan:

a. ulkomaisten sijoittajien yhdenvertainen kohtelu verrattuna i) kotimaisiin sijoittajiin ja/tai ii) kolmansien maiden sijoittajiin;

b. velvoite oikeudenmukaiseen kohteluun kansainvälisen oikeuden normien mukaisesti (tarkoin säännelty pakkolunastus; sijoituksen yhteydessä suoritettavien maksujen on tapahduttava ilman rajoituksia, jne.); ja

c. tehokas riidanratkaisu edessä: (i) kansalliset tuomioistuimet; (ii) Kansainvälinen investointiriitojen ratkaisukeskus ("ICSID"); (iii) yksinvaltuutettu välimies tai välimieslautakunta. ad hoc Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan ("UNCITRAL") välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti perustettu välimiesoikeus; ja iv) yksinään toimiva välimies tai yksi välimies tai ad hoc Kansainvälisen kauppakamarin ("ICC") välimiesmenettelysääntöjen mukainen tuomioistuin.

Mallisopimuksen erityispiirteisiin kuuluvat myös termien "sijoittaja" ja "sijoitus" omaleimaiset määritelmät sekä melko laaja-alainen kattolauseke. Mallisopimuksen tärkeitä näkökohtia yksityiskohtaisemmin käsittelevä kommentti on saatavilla verkossa: (Hyperlinkki).

1.4 Julkaiseeko lainkäyttöalueenne muiden valtioiden kanssa vaihdetut diplomaattiset nootit, jotka koskevat sen sopimuksia, mukaan lukien uudet tai seuraavat valtiot?

Harvinainen esimerkki diplomaattisten noottien vaihdosta BIT:n tarkoituksen määrittämiseksi liittyy Paraguayn kanssa tehtyyn BIT:hen, joka on saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa (Hyperlinkki).

1.5 Julkaiseeko hallitus virallisia kommentteja valtiosopimusten tai kauppasopimusten lausekkeiden tarkoituksesta?

Kaikki Itävallan tasavallan parlamentin ratifioimien kansainvälisten sopimusten tukiaineistot ovat virallisesti saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa (Hyperlinkki). Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö asettaa ratifioitujen kahdenvälisten investointisopimusten saksankieliset versiot ja niihin liittyvät asiakirjat saataville verkkosivuillaan, jotta yleisö voi tutustua niihin ja tutkia niitä. (Hyperlinkki). Englanninkieliset versiot sekä tarvittaessa käännökset muille kielille löytyvät osoitteesta (Hyperlinkki).

2. Oikeudelliset puitteet

2.1 Onko lainkäyttöalueenne 1) New Yorkin yleissopimuksen, 2) Washingtonin yleissopimuksen ja/tai 3) Mauritiuksen yleissopimuksen sopimuspuoli?

Itävallasta tuli ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn yleissopimuksen ("New Yorkin yleissopimus") osapuoli 2. toukokuuta 1961. New Yorkin yleissopimusta sovelletaan Itävaltaan rajoituksetta, koska alkuperäinen vastavuoroisuusvarauma poistettiin vuonna 1988.

Valtioiden ja muiden valtioiden kansalaisten välisten investointiriitojen ratkaisemista koskeva yleissopimus ("ICSID-yleissopimus") ratifioitiin 25. toukokuuta 1971, ja se tuli Itävallan osalta voimaan 24. kesäkuuta 1971.

Itävalta ei ole sopimuspuolena Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa sopimuksiin perustuvissa sijoittajan ja valtion välisissä välimiesmenettelyissä noudatettavasta avoimuudesta ("Mauritiuksen yleissopimus").

2.2 Onko lainkäyttöalueellanne myös sijoituslaki? Jos on, mitkä ovat sen keskeiset aineelliset ja riitojenratkaisua koskevat säännökset? 

Itävallalla ei ole erityistä (ulkomaisia) sijoituksia koskevaa lakia.

2.3 Edellyttääkö lainkäyttöalueenne ulkomaisen sijoituksen muodollista hyväksymistä? Jos on, mitkä ovat asiaa koskevat vaatimukset ja missä ne ovat?

Ulkomaisen sijoituksen muodollista hyväksymistä ei yleensä vaadita. Joitakin syrjimättömiä kansallisia ja EU:n toimenpiteitä voidaan kuitenkin soveltaa (esim. kiinteistöjen hankintaan, kilpailunrajoituksiin, energia-alaan, yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen), jne.).

3. Viimeaikaiset merkittävät muutokset ja keskustelut

3.1 Mitkä ovat olleet viime vuosina keskeisiä sopimustulkintaan liittyviä tapauksia lainkäyttöalueellanne?

Itävallan korkeimman oikeuden (3 Nd 506/97) mukaan monikansallisia sopimuksia on tarkasteltava kansainvälisen soveltamisen näkökulmasta. Monikansallinen sopimus menettää merkityksensä ja tehokkuutensa, jos sen sääntöjä tulkitaan yksinomaan kansallisesti. Siksi yksittäisten tekstikappaleiden tulkinta ei saa perustua pelkästään kansallisen oikeuskielen merkitykseen. Pikemminkin on tutkittava, ovatko sopimuspuolet tietoisesti hyväksyneet nämä tekstin osat ottaen huomioon erityiset kansalliset perinteet.

OGH totesi edelleen, että yhtenäisen oikeuden tarkoitus edellyttää, että kansainvälistä oikeudellista yhtenäisyyttä arvostetaan korkeammalle kuin sen saumatonta sisällyttämistä kansalliseen oikeusjärjestykseen. Vaikka järjestelmällisiä katkoksia autonomiseen siviilioikeuteen on vältettävä niin pitkälle kuin käytännössä on mahdollista, ne on tarvittaessa hyväksyttävä kansainvälisen yhtenäisyyden puitteissa. Systemaattinen tulkinta rajoittuu siten kansainväliseen kontekstiin.

3.2 Onko lainkäyttöalueenne ilmoittanut sijoittajan ja valtion välitysmenettelyä koskevan politiikkansa?

Itävallan hallitus ei ole vielä ilmoittanut sijoittaja-valtio -välimiesmenettelyä koskevasta selkeästä politiikasta.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö on kuitenkin ilmaissut yleisenä asenteena, joka ei liity mihinkään tiettyyn investointiriitaan, että hallitus suhtautuu avoimesti sitovaan kansainväliseen välimiesmenettelyyn asianmukaisena vaihtoehtona kansallisille tuomioistuimille sovellettavien kahdenvälisten investointisopimusten mukaisessa riitojenratkaisussa.

Edellä mainitusta huolimatta Itävalta on allekirjoittanut "Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julistuksen yhteisöjen tuomioistuimen tuomion oikeudellisista seurauksista". Achmea ja investointien suojaamisesta Euroopan unionissa", päivätty 15 päivänä tammikuuta 2019 ("julistus"). Julistuksen mukaisesti:

• "Kaikki jäsenvaltioiden välisiin kahdenvälisiin investointisopimuksiin sisältyvät sijoittajan ja valtion välityslausekkeet ovat EU:n lainsäädännön vastaisia, joten niitä ei voida soveltaa.";
• Nämä välityslausekkeet "eivät aiheuta vaikutuksia, mukaan luettuina säännökset, jotka mahdollistavat ennen irtisanomista tehtyjen investointien suojan jatkamisen uudella ajanjaksolla (ns. sunset- tai grandfathering-lausekkeet)."; ja
• "Sijoittajavaltioiden välityslausekkeiden perusteella perustetulla välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa, koska taustalla olevan kahdenvälisen investointisopimuksen osapuolena oleva jäsenvaltio ei ole tehnyt pätevää tarjousta välimiesmenettelystä."

Itävalta sitoutui muiden allekirjoittajavaltioiden kanssa "irtisanomaan kaikki niiden välillä tehdyt kahdenväliset investointisopimukset monenkeskisellä sopimuksella tai, jos se on molemminpuolisesti tunnustettu tarkoituksenmukaisemmaksi, kahdenvälisesti" 6. joulukuuta 2019 mennessä. Tällaisen toiminnan yhteensopivuudesta kansainvälisen julkisoikeuden kanssa käydään edelleen oikeudellista keskustelua.

3.3 Miten korruptiota, avoimuutta, suosituimmuuskohtelua, epäsuoria sijoituksia, ilmastonmuutosta jne. koskevia kysymyksiä käsitellään tai aiotaan käsitellä lainkäyttöalueenne sopimuksissa?

1. Korruptio:

Korruptiokysymystä ei käsitellä yhdenmukaisesti sovellettavissa säädöksissä. Mallisopimuksen johdanto-osassa korostetaan, että "...kaikkien hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden on noudatettava YK:n ja OECD:n korruption vastaisia toimia, erityisesti YK:n korruption vastaista yleissopimusta (2003).". Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Nigerian kanssa allekirjoitettujen malli-BIT-sopimusten johdanto-osissa on samankaltaisia määräyksiä.

Esimerkkinä mallia edeltävästä määräyksestä, jossa käsitellään korruptiota rajoitetussa muodossa, voi hyvinkin olla Uzbekistanin BIT:n 25 artiklan 1 kohdan c alakohta, jossa otetaan käyttöön korruptio perusteena palkintosopimuksen kumoamiselle, jos se osoitetaan "tuomioistuimen jäsenen tai ratkaisevaa asiantuntemusta tai todisteita antavan henkilön toimesta.".

2. Avoimuus:

Avoimuutta käsitellään BIT-mallin 6 artiklassa. Tässä määräyksessä otetaan käyttöön välittömiä velvoitteita: (i) kaikkien sellaisten asiakirjojen julkaiseminen, jotka voivat vaikuttaa BIT:n toimintaan; ja (ii) vastaaminen tietopyyntöihin. Edellä mainittua on rajoitettu erityisesti siten, että poistetaan pakollinen oikeus tutustua "tiettyjä sijoittajia tai sijoituksia koskevat tiedot, joiden luovuttaminen vaikeuttaisi lainvalvontaa.".

Tällä hetkellä voimassa olevissa sitoumusasiakirjoissa noudatetaan hieman päinvastaista lähestymistapaa kuin malli-sopimusten avoimuutta koskevissa säännöissä. Vaikka merkittävässä osassa sopimuksia on edellä mainittua sanamuotoa vastaava sanamuoto (esim. Armenian, Azerbaidžanin, Bangladeshin kanssa tehdyt BIT-sopimukset, jne.), mutta yhtä ilmeisen monissa sopimuksissa ei ole erillistä avoimuuslauseketta (esim. Valko-Venäjän, Bulgarian ja Bulgarian kanssa tehdyt sitoumusasiakirjat, jne.). Kolmas ryhmä siteitä sisältää avoimuussääntöjä, joihin sisältyy huomattavia muutoksia (katso, esim. Iranin BIT:n 4 artikla, Kuwaitin BIT:n 3 artikla ja Libyan BIT:n 3 artikla, jne.).

3. Suosituimmuuslauseke:

BIT-mallin 3 artiklan 3 kohdassa määrätään, että "...[kukin sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajille ja heidän sijoituksilleen tai tuotoilleen vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin se myöntää omille sijoittajilleen ja heidän sijoituksilleen tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajille.". Suojaa annetaan seuraavien osalta "hallinnointi, käyttö, ylläpito, käyttö, hyödyntäminen, myynti ja selvittäminen sekä riitojenratkaisu sijoitustensa tai tuottojensa osalta sen mukaan, kumpi niistä on sijoittajan kannalta edullisempi.". (Jotkin mallia edeltävistä BIT-sopimuksista (esim. Valko-Venäjän, Hongkongin, Intian, Malesian, Montenegron, Serbian, Valko-Venäjän, Malesian ja Serbian kanssa, jne.) eivät sisällä erityistä luetteloa suojatuista sijoitustoimista.).

4. Epäsuorat investoinnit:

Mallisopimus kattaa sekä suorat että epäsuorat sijoitukset. Joissakin mallia edeltävissä sopimuksissa on kuitenkin suppeampi "sijoitusten" määritelmä, eivätkä ne mahdollisesti kata epäsuoria sijoituksia (katso, esimerkiksi Iranin kanssa tehty BIT).

5. Ympäristönsuojelu:

Malli BIT:n johdanto-osassa käsitellään ympäristönsuojelua siltä osin kuin siinä määrätään, että sopimusvaltiot:

• ovat sitoutuneet asetettuihin tavoitteisiin tavalla, joka on sopusoinnussa ympäristönsuojelun kanssa; ja
• tunnustavat YK:n Global Compact -aloitteen periaatteet ja että "[...]".investointisopimusten ja monenvälisten ympäristönsuojelusopimusten [...] tarkoituksena on edistää maailmanlaajuista kestävää kehitystä ja että mahdolliset epäjohdonmukaisuudet olisi ratkaistava ilman, että suojelunormeja lievennetään.".

Mallia edeltävien BIT-sopimusten johdanto-osaan ei yleensä sisälly vastaavia määräyksiä. Vastoin tätä yleistä havaintoa Nigerian ja Tadžikistanin kanssa allekirjoitettujen mallin jälkeisten BIT-sopimusten johdanto-osuudet ovat samankaltaisia kuin mallin mukaiset BIT-sopimukset, ja ainoastaan Kazakstanin ja Kirgisian kanssa allekirjoitettujen BIT-sopimusten johdanto-osuudet eivät ole yhtä kattavat kuin mallin mukaiset BIT-sopimukset.

Mitä tulee BIT-mallin artiklaan, 4 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että "[t]Sopimuspuolet tunnustavat, että ei ole asianmukaista kannustaa investointeja heikentämällä kansallista ympäristölainsäädäntöä.". Mallin jälkeisissä BIT-sopimuksissa on samankaltaisia määräyksiä.

BIT-mallin 7(4) artiklassa todetaan, että "[...]sopimuspuolen syrjimättömät toimenpiteet, jotka on suunniteltu ja joita sovelletaan oikeutettujen yleisen hyvinvoinnin tavoitteiden, kuten ympäristönsuojelun, suojelemiseksi, eivät ole välillistä pakkolunastusta.". Kazakstanin kanssa tehdyn BIT:n lisäksi myös muut mallin jälkeiset BIT:t sisältävät vastaavan määräyksen.

Esimerkki mallia edeltävän BIT:n määräyksestä, jossa otetaan huomioon ympäristönsuojelu, on Kuwaitin kanssa tehdyn BIT:n 3 artiklan 4 kohta, jossa todetaan: "investointeihin ei kohdevaltiossa saa kohdistaa lisävaatimuksia, jotka voivat estää tai rajoittaa niiden laajentamista tai ylläpitoa siten, että ne vaikuttavat haitallisesti niiden elinkelpoisuuteen tai ovat haitallisia niiden elinkelpoisuudelle, paitsi jos tällaisia vaatimuksia pidetään välttämättöminä seuraavista syistä [...] ympäristö [...]."

3.4 Onko lainkäyttöalueenne antanut irtisanomisilmoituksen irtisanomisesta BIT-sopimuksista tai vastaavista sopimuksista? Mitkä? Miksi?

Itävalta ei ole vielä ilmoittanut irtisanovansa yksipuolisesti yhtään kahdenvälistä investointisopimusta.

On kuitenkin korostettava, että suoria sijoituksia koskevan toimivallan siirtäminen EU:lle (katso Kysymys 3.2 edellä) on vielä määrittelemättä.

4. Tapaus Trendit

4.1 Missä sijoittaja-valtio -tapauksissa, jos sellaisia on ollut, lainkäyttöalueenne on ollut osallisena? 

Tätä julkaisua laadittaessa Itävalta on ollut aktiivisesti mukana yhdessä ainoassa julkisesti tunnetussa sijoittaja-valtio-sovittelussa: B.V. Belegging-Maatschappij "Far East" v. Itävallan tasavalta (ICSID-tapaus nro ARB/15/32).

Menettely aloitettiin heinäkuussa 2015 Itävallan Maltan kanssa vuonna 2002 tekemän (maaliskuusta 2004 voimassa olleen) BIT-sopimuksen nojalla. Liikkuva sijoittaja väitti näin ollen, että Itävalta: i) määräsi mielivaltaisia, kohtuuttomia ja/tai syrjiviä toimenpiteitä; ii) eväsi täyden suojan ja turvallisuuden; iii) rikkoi sovellettavia suoraa ja välillistä pakkolunastusta koskevia kieltoja; ja iv) eväsi oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun.

Välimiesoikeus hylkäsi kanteet toimivaltasyistä lokakuussa 2017 sen jälkeen, kun se oli kuullut saman vuoden maaliskuussa esiin tulleesta asiasta.

4.2 Miten lainkäyttöalueenne on suhtautunut sitä vastaan annettujen tuomioiden täytäntöönpanoon?

Ei sovelleta (ks. kysymys 4.1 edellä).

4.3 Onko ICSID-tapausten osalta lainkäyttöalueellanne haettu kumoamismenettelyä? Jos on, millä perusteella?

Ei sovelleta (ks. kysymys 4.1 edellä).

4.4 Onko satelliittioikeudenkäyntejä syntynyt joko aineellisista vaateista tai täytäntöönpanosta?

Ei sovelleta (ks. kysymys 4.1 edellä).

4.5 Onko vireille tulleissa asioissa havaittavissa yhteisiä suuntauksia tai teemoja, olipa kyse sitten perusvaatimuksista, täytäntöönpanosta tai kumoamisesta?

Ei sovelleta (ks. kysymys 4.1 edellä).

5. Rahoitus

5.1 Sallitaanko lainkäyttöalueellanne sijoittajan ja valtion välisten vaateiden rahoittaminen?

Itävallan lainsäätäjät eivät ole vielä antaneet lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena olisi säännellä kolmansien osapuolten rahoitusta oikeudenkäynneissä ja/tai välimiesmenettelyissä. Sääntelykehys on siten hyväksytty tuomioistuimissa, jotka näyttävät (yleisesti ottaen) hyväksyvän kolmannen osapuolen rahoituksen laillisuuden riidanratkaisumenettelyissä (katso kysymys 5.2 jäljempänä).

Sijoittajan ja valtion välisissä riita-asioissa kolmannen osapuolen rahoituksen sallittavuutta koskeva avoimuus voi johtua myös EU:n tasolla parhaillaan neuvoteltavista kauppasopimuksista. Esimerkiksi tarkkaan tutkittavan CETA-sopimuksen 8 artiklan 26 kohdassa sallitaan kolmannen osapuolen rahoitus ainoastaan sillä edellytyksellä, että "kolmannen osapuolen rahoittajan nimi ja osoite".

5.2 Millaista viimeaikaista oikeuskäytäntöä, jos sellaista on ollut, on ollut tästä asiasta teidän lainkäyttöalueellanne?

OGH:n helmikuussa 2013 tekemä käänteentekevä päätös (6 Ob 224/12b) on toistaiseksi paras esimerkki siitä, miten Itävallan korkein oikeus suhtautuu kolmannen osapuolen rahoituksen laillisuuteen.

OGH:lle esitetty asiaankuuluva kysymys koski lähinnä sitä, rikkovatko kolmannen osapuolen rahoitussopimukset pactum de quota litis Itävallan siviililain ("ABGB") 879 §:n 2 momentissa säädetty kielto. Vaikka OGH pidättäytyi tekemästä asiaa koskevaa päätöstä, se totesi, että kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen olemassaolo ei voi vaikuttaa asianosaisen asemaan menettelyssä, vaikka tällaisen sopimuksen katsottaisiin olevan vastoin pactum de quota litis sääntö.

OGH:n ratkaisua on tulkittu laajalti siten, että se tukee kolmannen osapuolen rahoituksen laillisuutta kansallisten riita-asioiden lisäksi myös kansainvälisissä välimiesmenettelyissä.

5.3 Onko oikeudenkäyntejä/välitysmenettelyjä rahoitettu paljon lainkäyttöalueellanne?

Itävallan markkinoiden kiinnostus kolmannen osapuolen rahoitusta kohtaan on kasvanut jatkuvasti viime vuosina. Erityisesti kansainvälisissä välimiesmenettelyissä riidan osapuolet pyrkivät huolellisesti tutkimaan rahoituksen etuja ja haittoja saataviensa turvaamisessa. Sijoittajavaltioiden väliset riidat eivät ole poikkeus. Koska välimiesmenettely on perinteisesti vakiintunut ja poliittisesti puolueeton keskus, sijoittajat ympäri maailmaa harkitsevat vahvasti itävaltalaisten johtavien käytänteiden käyttämistä riippumatta siitä, liittyvätkö vaateet millään tavoin Itävaltaan. Riippuen siitä, millaisia vaatimuksia on tarkoitus esittää, ulkomailla sijaitsevien erikoistuneiden laitosten kanssa neuvotellaan yhä uudelleen kolmansien osapuolten rahoitussopimuksia.

6. Kansainvälisten tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välinen suhde

6.1 Voivatko tuomioistuimet tutkia uudelleen kansallisten tuomioistuinten tekemiä rikostutkintoja ja tuomioita?

Itävallan lainsäädännön vakiintuneen säännön mukaan oikeusvaikutteinen päätös on lopullinen Rikostuomio on ymmärrettävä siten, että tuomitun henkilön ja kaikkien kolmansien osapuolten on hyväksyttävä tuomio. Näin ollen myöhemmässä oikeusriidassa kukaan ei voi väittää, ettei hän ole tehnyt tekoa, josta hänet on tuomittu, riippumatta siitä, onko vastapuoli myöhemmässä oikeudenkäynnissä osallistunut rikosoikeudenkäyntiin missä tahansa ominaisuudessa.

Kansainvälisillä tuomioistuimilla voi olla melko rajallinen toimivalta arvioida vaikutukset rikostuomio ja/tai rikostutkinta, joka on (todettu) tosiasia ja joka on ristiriidassa valtion sovellettavien velvoitteiden kanssa. suhteessa sijoittajille lain nojalla.

6.2 Ovatko kansalliset tuomioistuimet toimivaltaisia käsittelemään välimiesmenettelystä johtuvia menettelyllisiä kysymyksiä?

Kansallisten tuomioistuinten väliintulo riippuu kyseisen tuomioistuimen kotipaikasta ja valituista välimiesmenettelysäännöistä. Yleisesti ottaen kansalliset tuomioistuimet voivat muissa kuinICSID-välimiesmenettelyissä osallistua Itävallassa sijaitsevaan välimiesmenettelyyn, jos Itävallan siviiliprosessilaissa ("ZPO") nimenomaisesti niin säädetään. Voidaan erottaa kaksi ryhmää kansallisten tuomioistuinten sallittua puuttumista välimiesmenettelyyn liittyviin menettelyllisiin kysymyksiin:

a. Välimiesoikeuden etukäteen esittämän pyynnön perusteella:

• panna täytäntöön välimiesoikeuden antama välitoimi (ZPO 593 §); tai
• suorittaa oikeudellisia toimia, joihin välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa (esim. todistajien kutsuminen paikalle, asiakirjojen luovuttamisen määrääminen), jne.), mukaan lukien ulkomaisten tuomioistuinten ja viranomaisten pyytäminen tällaisten toimien toteuttamiseksi (ZPO 602 §).

b. Jollei ZPO:sta johtuvista erityisistä menettelyluvista muuta johdu:

• myöntää väliaikaisia toimenpiteitä (ZPO 585 §);
• nimittää välimiehet (ZPO 587 §; katso kysymys 6.7 jäljempänä); tai
• päättää välimiehen haastamisesta (ZPO 589 §).

6.3 Millaista lainsäädäntöä sovelletaan välimiesmenettelyn täytäntöönpanoon?

Itävalta on sekä New Yorkin että ICSID-yleissopimuksen sopimuspuoli (katso kysymys 2.1 edellä). Kuitenkin molemmat kansainväliset välineet (katso III artikla ja sitä seuraavat. New Yorkin yleissopimus; 54 artikla ja sitä seuraavat. ICSID-yleissopimus) edellyttävät, että kansalliset menettelysäännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

Itävallan lainsäätäjät tekevät selvän eron kotimaisten (ts.. jotka on suoritettu välimiesmenettelyssä, jonka sovittu kotipaikka on Itävallassa) ja ulkomaisessa (ts. välitystuomioita, jotka on annettu välimiesmenettelyssä, jonka sovittu kotipaikka on muualla kuin Itävallassa.

Itävallan täytäntöönpanolain (EO) 1 §:ssä säädetään, että kotimaiset tuomiot, joihin ei voida hakea muutosta (sovintosopimukset mukaan luettuina), voidaan panna täytäntöön suoraan, koska ne ovat luonteeltaan täytäntöönpanokelpoisia.

Edellä esitetystä poiketen III osaston EO (403 jakso) ja sitä seuraavat.) edellyttää ulkomaisten välitystuomioiden muodollista tunnustamista ennen niiden täytäntöönpanoa kotimaassa, paitsi jos tuomiot olisi pantava täytäntöön ilman erillistä julistusta täytäntöönpanokelpoisuudesta i) sovellettavan kansainvälisen sopimuksen nojalla (esim. sopimukset, joihin sovelletaan vastavuoroisuusvelvoitetta tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa) tai ii) Euroopan unionin säädöksen nojalla.

6.4 Missä määrin on olemassa lakeja, joissa säädetään välimiehen koskemattomuudesta?

Itävallan sovellettavassa lainsäädännössä suositaan oikeudellisen vastuun käsitettä välimiesten ehdottoman koskemattomuuden sijaan. ZPO:n 594 §:n 4 momentissa säädetään tältä osin selvästi, että "[a]n välimies, joka ei täytä nimityksensä hyväksymisestä johtuvaa velvoitettaan lainkaan tai ajoissa, on vastuussa osapuolille kaikista vahingoista, jotka aiheutuvat hänen virheellisestä kieltäytymisestään tai viivästyksestään.".

6.5 Rajoitetaanko osapuolten itsemääräämisoikeutta välimiesten valinnassa?

Osapuolten riippumattomuutta välimiesten valinnassa ei ole nimenomaisesti rajoitettu. On kuitenkin korostettava, että ZPO:n 587 §:n yleisesti hyväksytty tulkinta sallii vain luonnollisten henkilöiden nimittämisen välimiehiksi. Itävallan tuomarit eivät myöskään saa toimia välimiehinä.

6.6 Jos osapuolten valitsema välimiesten valintamenetelmä epäonnistuu, onko olemassa oletusmenettely?

Kyllä. ZPO:n 587 §:n 3 momentin mukaan, jos osapuolten sovittu välimiesten valintamenetelmä epäonnistuu jostakin luetelluista syistä, "...".kumpikin asianosainen voi pyytää tuomioistuinta tekemään tarvittavan nimityksen, jollei sovitussa nimitysmenettelyssä määrätä muista keinoista nimityksen varmistamiseksi.".

Epäselvyyksien välttämiseksi todettakoon, että jos osapuolet eivät aluksi pääse sopimukseen nimitysmenettelystä, sovelletaan ZPO:n 587 §:n 2 momentissa nimenomaisesti säädettyä oletusnimitysmenettelyä.

6.7 Voiko kansallinen tuomioistuin puuttua välimiesten valintaan?

Kotimaisia tuomioistuimia voidaan pyytää nimeämään välimiehiä ZPO:n 587 §:n 3 momentin mukaisesti (ks. kysymys 6.6 edellä).

7. Tunnustaminen ja täytäntöönpano

7.1 Mitkä ovat oikeudelliset vaatimukset, jotka koskevat täytäntöönpanoa varten tehtyä ratkaisua?

New Yorkin yleissopimuksen IV artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan hakijan, joka haluaa tunnustaa välitystuomion, on toimitettava alkuperäinen välitystuomio (tai oikeaksi todistettu jäljennös) sekä alkuperäinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). ZPO:n 614 §:n 2 momentin mukaan tuomarin harkintavaltaan kuuluu päättää, pyydetäänkö hakijaa toimittamaan kyseinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). Koska toimivaltaiset käräjäoikeudet tutkivat vain, täyttyvätkö muodolliset vaatimukset, Itävallan korkein oikeus on suhtautunut asiaan muodollisemmin - se vaatii tutkimaan, onko täytäntöönpanolupahakemuksessa ilmoitettu velallisen nimi sama kuin välitystuomioon merkitty nimi.

Mainitun lisäksi välitystuomioon voidaan soveltaa ZPO 606 §:ää, jonka mukaan välitystuomion on oltava i) kirjallinen ja ii) välimiesten allekirjoittama. Muita muotovaatimuksia voidaan soveltaa, jos osapuolet eivät ole sopineet asiasta.

7.2 Millä perusteella asianosainen voi vastustaa tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa?

Itävallan tuomioistuimilla ei ole oikeutta tutkia välitystuomion sisältöä. Välimiestuomioon ei voi hakea muutosta. On kuitenkin mahdollista nostaa kanne välitystuomion kumoamiseksi (sekä tuomiovaltaa että asiasisältöä koskevien tuomioiden osalta) hyvin erityisin ja suppein perustein, nimittäin:

• välimiesoikeus on hyväksynyt tai evännyt toimivallan, vaikka välityssopimusta tai voimassa olevaa välityssopimusta ei ole olemassa;
• asianosainen ei ollut kykenemätön tekemään välityssopimusta kyseiseen asianosaiseen sovellettavan lain mukaan;
• asianosainen ei ole voinut esittää asiaansa (esim. sille ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä);
• välitystuomio koskee asiaa, jota ei ole otettu huomioon välityssopimuksessa tai joka ei kuulu välityssopimuksen ehtojen piiriin, tai se koskee asioita, jotka eivät kuulu välimiesmenettelyssä vaaditun oikeussuojan piiriin - jos tällaiset puutteet koskevat välitystuomion erotettavissa olevaa osaa, kyseinen osa on kumottava;
• välimiesoikeuden kokoonpano ei ollut ZPO:n 577-618 §:n tai osapuolten sopimuksen mukainen;
• välimiesmenettely ei ole ollut tai välitystuomio ei ole Itävallan oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden mukainen (ordre public); ja
• jos edellytykset kotimaan tuomioistuimen asian uudelleenkäsittelylle ZPO:n 530 §:n 1 momentin mukaisesti täyttyvät.

7.3 Millaisen kannan kansalliset tuomioistuimet ovat omaksuneet koskien valtiollista koskemattomuutta ja valtion omaisuuteen kohdistuvaa takaisinperintää?

Ulkomaille myönnetään koskemattomuus vain niiden suvereenin toimintakyvyn rajoissa. Koskemattomuus ei koske yksityistä kaupallista toimintaa. Itävallassa oleva ulkomainen omaisuus on siten vapautettu täytäntöönpanovelvollisuudesta sen käyttötarkoituksesta riippuen: jos se on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan yksityisiin liiketoimiin, se voidaan takavarikoida ja siihen voidaan kohdistaa täytäntöönpanotoimia, mutta jos se on tarkoitettu suvereenien valtuuksien käyttämiseen (esim. suurlähetystön tehtävät), täytäntöönpanotoimia ei voida määrätä. OGH totesi asiaa koskevassa päätöksessään (katso 3 Ob 18/12), että valtion omaisuutta koskevaa yleistä koskemattomuutta ei ole suunniteltu, vaan velvollisen valtion velvollisuutena on osoittaa, että se on toiminut suvereenisti keskeyttäessään täytäntöönpanomenettelyn EO 39 §:n mukaisesti.

7.4 Millaisessa oikeuskäytännössä on tarkasteltu yhtiöverhoa koskevaa kysymystä suhteessa valtion varoihin?

Opettavaisen oikeuskäytännön puuttuessa voi olla järkevää päätellä, että yhtiöverhon lävistäminen valtion omaisuuden osalta olisi oikeudellisesti sallittua niin kauan kuin valtion koskemattomuuden laajuutta koskevat säännöt (katso kysymys 7.3) täydennetään täyttämällä verhon lävistämiseen sovellettavat lainsäädännölliset vaatimukset.