TAUSTAA

Ulkomaiset investoinnit

Mikä on vallitseva asenne ulkomaisia investointeja kohtaan?

Itävallan hallitus ei ole vielä ilmoittanut mitään ulkomaisten investointien suojaa koskevaa selkeää politiikkaa.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö on kuitenkin ilmaissut yleisenä asenteena, joka ei liity mihinkään tiettyyn investointiriitaan, että hallitus suhtautuu avoimesti sitovaan kansainväliseen välimiesmenettelyyn, joka on asianmukainen vaihtoehto kansallisille tuomioistuimille sovellettavien kahdenvälisten investointisopimusten mukaisessa riitojenratkaisussa.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT-sopimus) tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, ja siinä vahvistetaan Euroopan unionin (EU) toimivalta suorien sijoitusten alalla. Siirretyn toimivallan perusteella Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat asetuksen 1219/2012, jonka mukaan voimassa olevat kahdenväliset investointisopimukset (ks. kysymys 5) pysyvät voimassa edellyttäen, että Euroopan komissio antaa niille luvan sen jälkeen, kun se on "arvioinut, muodostavatko yksi tai useampi niiden määräys vakavaa estettä sille, että unioni neuvottelee tai tekee kahdenvälisiä investointisopimuksia kolmansien maiden kanssa" (asetuksen 1219/2012 5 artikla). Lisäksi Euroopan komissio aloitti rikkomisesta johtuvan menettelyn, joka koskee 12:ta Itävallan allekirjoittamaa ja ratifioimaa EU:n sisäistä kahdenvälistä investointisopimusta (BIT).

Edellä esitetystä huolimatta Itävalta allekirjoitti 15 päivänä tammikuuta 2019 päivätyn jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julistuksen Achmeassa annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion oikeudellisista seurauksista ja investointien suojasta Euroopan unionissa (jäljempänä 'julistus'). Julistuksen mukaisesti:

• Kaikki jäsenvaltioiden välisiin kahdenvälisiin investointisopimuksiin sisältyvät sijoittajan ja valtion välityslausekkeet ovat EU:n lainsäädännön vastaisia, eikä niitä näin ollen voida soveltaa";
• näillä välityslausekkeilla "ei ole vaikutuksia, mukaan lukien määräykset, jotka koskevat ennen irtisanomista tehtyjen investointien suojan jatkamista pidemmäksi ajaksi (ns. sunset- tai grandfathering-lausekkeet)"; ja
• Sijoittajan ja valtion välisten välimiesmenettelylausekkeiden perusteella perustetulla välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa, koska taustalla olevan kahdenvälisen investointisopimuksen osapuolena oleva jäsenvaltio ei ole tehnyt pätevää tarjousta välimiesmenettelystä.

Itävalta sitoutui muiden allekirjoittajavaltioiden kanssa "irtisanomaan kaikki (EU:n jäsenvaltioiden) välillä tehdyt kahdenväliset investointisopimukset monenvälisellä sopimuksella tai, jos se on molemminpuolisesti tunnustettu tarkoituksenmukaisemmaksi, kahdenvälisesti" 6. joulukuuta 2019 mennessä. Tällaisen toiminnan yhteensopivuudesta kansainvälisen julkisoikeuden kanssa käydään edelleen oikeudellista keskustelua.

2.Mitkä ovat tärkeimmät alat, joille valtio voi tehdä ulkomaisia investointeja?

Itävallan keskuspankin (Österreichische Nationalbank; OeNB) virallisen tietokannan mukaan suorien sijoitusten (eli ulkomaisten sijoittajien Itävaltaan tekemien sijoitusten) tärkeimmät alat ovat: ammatilliset, tieteelliset ja tekniset palvelut, rahoitustoiminta, kauppa sekä kemikaalit, öljytuotteet ja lääkkeet. Kattava jaottelu toimialoittain on saatavilla osoitteessa www.oenb.at/isaweb/report.do?lang=EN&report=9.3.41.

3. Onko suorien ulkomaisten sijoitusten nettomääräinen sisään- tai ulosvirtaus?

Kun maahan tehtyjen suorien sijoitusten tuloja verrataan ulkomaille tehtyjen suorien sijoitusten tuloihin (eli itävaltalaisten sijoittajien sijoituksiin ulkomailla), voidaan todeta ulkomaisten suorien sijoitusten kokonaisnettomääräinen ulosvirtaus (vertaa www.oenb.at/isaweb/report.do?lang=EN&report=9.3.41 ja www.oenb.at/isaweb/report.do?lang=EN&report=9.3.11). Edellisestä huolimatta tietyillä toimialoilla, kuten ammatillisen, tieteellisen ja teknisen palvelutoiminnan alalla, voi olla merkittävä nettovirtaama.

Sijoitussopimuksia koskeva lainsäädäntö

4.Kuvaile kansallista lainsäädäntöä, joka koskee investointisopimuksia valtion tai valtion omistamien yhteisöjen kanssa.

Itävallalla ei ole erityistä (ulkomaisia) sijoituksia koskevaa lakia. Ulkomaisen sijoituksen muodollista hyväksymistä ei yleensä vaadita. Joitakin syrjimättömiä kansallisia ja EU:n toimenpiteitä saatetaan kuitenkin soveltaa (esim. kiinteistöjen hankintaan, kilpailunrajoituksiin, energia-alaan, yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen).

KANSAINVÄLISET OIKEUDELLISET VELVOITTEET

Sijoitussopimukset

5.Määrittele ja anna lyhyesti yksityiskohtaiset tiedot kahden- tai monenvälisistä investointisopimuksista, joissa valtio on osapuolena, ja ilmoita myös, ovatko ne voimassa.

Tähän mennessä Itävalta on allekirjoittanut ja ratifioinut 69 kahdenvälistä investointisopimusta, joista seuraavien 60 valtion kanssa on tällä hetkellä voimassa: Albania, Algeria, Argentiina, Armenia, Azerbaidžan, Bangladesh, Valko-Venäjä, Belize, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Chile, Kiina, Kroatia, Kuuba, Tšekin tasavalta, Egypti, Viro, Etiopia, Georgia, Guatemala, Hongkong, Unkari, Iran, Jordania, Kazakstan, Kosovo, Kuwait, Kirgisia, Latvia, Libanon, Libya; Liettua; Makedonia; Malesia; Malta; Meksiko; Moldova; Mongolia; Montenegro; Marokko; Namibia; Oman; Paraguay; Filippiinit; Puola; Romania; Venäjä; Saudi-Arabia; Serbia; Slovakia; Slovenia; Etelä-Korea; Tadžikistan; Tunisia; Turkki; Ukraina; Yhdistyneet arabiemiirikunnat; Uzbekistan; Vietnam; ja Jemen.

Itävallan osalta on voimassa useita kauppasopimuksia ja sopimuksia, joihin sisältyy investointimääräyksiä, sen ollessa EU:n jäsenvaltio. Zimbabwen (2000), Kambodžan (2004) ja Nigerian (2013) kanssa allekirjoitetut kahdenväliset investointisopimukset eivät ole vielä tulleet voimaan.

Itävalta allekirjoitti energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen vuonna 1994 ja ratifioi sen virallisesti vuonna 1997.

Tärkein sopimus, joka odottaa ratifiointia EU:n jäsenvaltioiden kansallisissa parlamenteissa, on EU:n ja Kanadan kattava talous- ja kauppasopimus (CETA), joka on ollut väliaikaisesti voimassa 21. syyskuuta 2017 alkaen: Euroopan unionin tuomioistuin (EIT) totesi CETA-sopimukseen sisältyvän sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin yhteensopivaksi EU:n oikeuden kanssa (lausunto 1/17 (CETA), EU:C:2019:341). Kattava katsaus EU:n neuvottelemien vapaakauppasopimusten tilanteeseen löytyy kätevästi osoitteesta https://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2006/december/tradoc_118238.pdf.

6.Ilmoita tarvittaessa, kattavatko kahden- tai monenväliset investointisopimukset, joissa valtio on osapuolena, myös merentakaisia alueita.

Ei sovelleta.

7. Onko valtio muuttanut tai tehnyt lisäpöytäkirjoja, jotka vaikuttavat sellaisiin kahden- tai monenvälisiin investointisopimuksiin, joiden osapuoli se on?

Esimerkki diplomaattisista nooteista, joita on vaihdettu BIT:n tarkoituksen määrittämiseksi, liittyy Paraguayn kanssa tehtyyn BIT:hen, joka on saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa www.ris.bka.gv.at/Dokumente/BgblPdf/1999_227_3/1999_227_3.pdf.

8. Onko valtio irtisanonut yksipuolisesti minkä tahansa kahden- tai monenvälisen investointisopimuksen, jonka osapuoli se on?

Itävalta ei ole vielä ilmoittanut irtisanovansa yksipuolisesti yhtään kahdenvälistä investointisopimusta.

On kuitenkin korostettava, että suoriin sijoituksiin liittyvän toimivallan siirtämisen lopulliset vaikutukset EU:lle (ks. kysymys 1) ovat vielä määrittelemättä.

9. Onko valtio tehnyt useita kahden- tai monenvälisiä investointisopimuksia, joiden jäsenyys on päällekkäinen?

Katso kysymys 1.

ICSID-yleissopimus

10. Onko valtio ICSID-yleissopimuksen sopimuspuoli?

Valtioiden ja muiden valtioiden kansalaisten välisten investointiriitojen ratkaisemista koskeva yleissopimus (ICSID-yleissopimus) ratifioitiin 25. toukokuuta 1971, ja se tuli Itävallan osalta voimaan 24. kesäkuuta 1971.

Mauritiuksen yleissopimus

11. Onko valtio sopimuspuolena YK:n yleissopimuksessa sopimuksiin perustuvissa sijoittajan ja valtion välisissä välimiesmenettelyissä noudatettavasta avoimuudesta (Mauritiuksen yleissopimus)?

Itävalta ei ole sopimuspuolena Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa sopimuksiin perustuvissa sijoittajan ja valtion välisissä välimiesmenettelyissä noudatettavasta avoimuudesta (Mauritiuksen yleissopimus).

Investointisopimusohjelma

12. Onko valtiolla investointisopimusohjelma?

Kyllä. Katso kysymys 5.

ULKOMAISTEN INVESTOINTIEN SÄÄNTELY

Valtion investointien edistämisohjelmat

13. Onko valtiolla ulkomaisten investointien edistämisohjelma?

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö sekä Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriö tukevat yhdessä Itävallan investointien edistämisohjelmia.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö vastaa pääasiassa ulkomaisille investoinneille myönnettävästä taloudellisesta tuesta ja julkaisee kattavan katsauksen kaikista ulkomaisille sijoittajille myönnettävistä tuista osoitteessa www.aws.at/fileadmin/user_upload/Downloads/Sonstiges/BMDW_InvestInAustria_EN.pdf.

Toisaalta Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriö ja Itävallan diplomaattiset edustustot ovat edelleen vastuussa investointien suojaamisesta, ja ne ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön sovellettavat kahdenväliset investointisopimukset ja varmistamaan vientivalvonnan. Yleiskatsaus Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriön vastuualueisiin on saatavilla osoitteessa www.bmeia.gv.at/en/european-foreign-policy/foreign-trade-promotion/.

Sovellettava kansallinen lainsäädäntö

14. Määrittele ulkomaisiin sijoittajiin ja ulkomaisiin investointeihin sovellettavat kansalliset lait, mukaan lukien mahdolliset sijoitusten hyväksymistä tai rekisteröintiä koskevat vaatimukset.

Koska Itävalta on edelleen avoin ulkomaisille investoinneille, joitakin syrjimättömiä kansallisia ja EU:n toimenpiteitä voidaan soveltaa (esim. kiinteistöjen hankintaan, kilpailunrajoituksiin, energia-alaan, yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen jne.) Lisäksi Itävallan ulkomaankauppalain (AußWG) mukaan "luonnollisen henkilön, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen, ETA:n kansalainen tai Sveitsin kansalainen, tai muuhun EU:n ulkopuoliseen maahan kuin ETA:an tai Sveitsiin sijoittautuneen oikeushenkilön tai yrityksen" hankintaan on saatava talousasioista vastaavan ministerin hyväksyntä, jos sijoittaja aikoo hankkia tai muutoin hankkia määräysvallan Itävallan tasavallalle erityisen tärkeillä toimialoilla AußWG:n 25 §:n a momentin 2 kohdassa määritellyllä tavalla.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö valmistelee parhaillaan muutoksia AußWG:hen, jolloin otetaan tarkasti huomioon asetus (EU) 2019/452 "puitteiden luomisesta unioniin tehtävien ulkomaisten suorien sijoitusten seulonnalle".

Asianomainen sääntelyviranomainen

15. Mainitkaa valtion virasto, joka sääntelee ja edistää ulkomaisia investointeja.

Ks. edellä kysymys 13.

Asianomainen riitojenratkaisuelin

16. Määrittele valtion virasto, jolle on annettava tiedoksi haastehakemus ulkomaisen sijoittajan kanssa syntyneessä riita-asiassa.

INVESTOINTISOPIMUSKÄYTÄNTÖ

Malli BIT

17. Onko valtiolla BIT-malli?

• ulkomaisten sijoittajien yhdenvertainen kohtelu verrattuna kotimaisiin sijoittajiin tai kolmansista maista tuleviin sijoittajiin;
• velvoite oikeudenmukaiseen kohteluun kansainvälisen oikeuden normien mukaisesti (tiukasti säännelty pakkolunastus, sijoituksen yhteydessä suoritettavien maksujen on tapahduttava ilman rajoituksia jne.); ja
• tehokas riidanratkaisu edessä:
  • kansalliset tuomioistuimet;
  • Kansainvälinen investointiriitojen ratkaisukeskus (ICSID);
  • Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti perustettu ainoa välimies tai tilapäinen välimiesoikeus; ja
  • Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) välimiesmenettelysääntöjen mukainen ainoa välimies tai ad hoc -tuomioistuin.

Mallisopimuksen erityispiirteisiin kuuluvat myös termien "sijoittaja" ja "sijoitus" ominaispiirteinen määrittely sekä melko laaja-alainen kattolauseke. Mallisopimuksen tärkeitä näkökohtia yksityiskohtaisemmin käsittelevä kommentaari on saatavilla kätevästi verkossa: www.iisd.org/pdf/2012/austrian_model_treaty.pdf.

Valmistelumateriaalit

18.Onko valtiolla sopimuksen valmisteluaineiston keskitetty arkisto? Onko tällainen aineisto julkisesti saatavilla?

Kaikki Itävallan tasavallan parlamentin ratifioimien kansainvälisten sopimusten tukiaineistot ovat virallisesti saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa www.parlament.gv.at/PAKT/. Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö asettaa ratifioitujen kahdenvälisten investointisopimusten saksankieliset versiot ja niihin liittyvät asiakirjat saataville verkkosivuillaan (www.bmdw.gv.at/Themen/International/Handels-und-Investitionspolitik/Investitionspolitik/BilateraleInvestitionsschutzabkommen-Laender.html), ja englanninkieliset versiot sekä tarvittaessa muiden kielten käännökset löytyvät osoitteesta http://investmentpolicyhub.unctad.org/IIA/CountryBits/12.

Valmistelumateriaalit

18.Onko valtiolla sopimuksen valmisteluaineiston keskitetty arkisto? Onko tällainen aineisto julkisesti saatavilla?

Kaikki Itävallan tasavallan parlamentin ratifioimien kansainvälisten sopimusten tukiaineistot ovat virallisesti saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa www.parlament.gv.at/PAKT/. Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö asettaa ratifioitujen kahdenvälisten investointisopimusten saksankieliset versiot ja niihin liittyvät asiakirjat saataville verkkosivuillaan (www.bmdw.gv.at/Themen/International/Handels-und-Investitionspolitik/Investitionspolitik/BilateraleInvestitionsschutzabkommen-Laender.html), ja englanninkieliset versiot sekä tarvittaessa muiden kielten käännökset löytyvät osoitteesta http://investmentpolicyhub.unctad.org/IIA/CountryBits/12.

Soveltamisala ja kattavuus

19. Mikä on investointisopimusten tyypillinen soveltamisala?

Sijoittajan pätevyysvaatimukset

Itävallan tekemissä investointisopimuksissa (ks. kysymys 5) määrätään, joskaan ei yhtä yhdenmukaisesti, useista oikeudellisista edellytyksistä, jotka ulkomaisen sijoittajan on täytettävä saadakseen aineellista suojaa. Sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä (eli yrityksiä) voidaan yleensä pitää "sijoittajina", mutta lisävaatimuksia ovat muun muassa seuraavat:

• Periaatteellinen sijoittautumispaikka/liikelaitoksen sijaintipaikka: BIT-mallin 1 artiklan 3 kohdassa yritys määritellään muun muassa "sopimuspuolen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti perustetuksi tai järjestetyksi yritykseksi". Kotipaikkaa koskeva vaatimus on nimenomaisesti määritelty useissa tehdyissä BIT:issä (ks. esim. 1 artiklan 2 kohta Itävallan ja Valko-Venäjän BIT:ssä, 1 artiklan 2 kohdan b alakohta Itävallan ja Argentiinan BIT:ssä jne.). Periaatteellinen sijoittautumispaikkaa koskeva vaatimus voidaan joissakin tapauksissa korvata osoittamalla, että jommankumman sopimuspuolen yksiköllä on (ennakolta) määräävä vaikutusvalta sijoittajaan (ks. esim. 1 artiklan 2 kohdan c alakohta Itävallan ja Egyptin välisessä BIT-sopimuksessa, I artiklan 2 kohta Itävallan ja Kuwaitin välisessä BIT-sopimuksessa jne.
• Olennaisen liiketoiminnan harjoittaminen: BIT-mallin 1 artiklan 3 kohdassa todetaan lisäksi, että yrityksen on "harjoitettava olennaista liiketoimintaa [vastaanottavassa valtiossa]". Edellä esitetyn mukaisesti useissa BIT-sopimuksissa viitataan velvollisuuteen harjoittaa todellista liiketoimintaa (ks. esim. Itävallan ja Chilen BIT-sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohta).
• Epäjohdonmukaiset määritelmät riippuen sopimuspuolesta: huomattavan monissa BIT-sopimuksissa "sijoittajan" määritelmään liittyvät vaatimukset määritellään kunkin sopimuspuolen osalta erikseen (ks. esim. Itävallan ja Kuwaitin BIT-sopimuksen I artiklan 2 kohta).
• Etuuksien epääminen: Malli BIT:n mukaisesti useissa tehdyissä BIT:issä nimenomaisesti evätään suoja tapauksissa, joissa edellä mainitut vaatimukset eivät täyty. Paras esimerkki tällaisesta määräyksestä on Itävallan ja Uzbekistanin välisen BIT-sopimuksen 10 artikla, jossa todetaan seuraavaa: "Sopimuspuoli voi evätä tämän sopimuksen edut toisen sopimuspuolen sijoittajalta ja tämän sijoituksilta, jos muun kuin sopimuspuolen sijoittajat omistavat tai valvovat ensin mainittua sijoittajaa ja jos sijoittajalla ei ole merkittävää liiketoimintaa sen sopimuspuolen alueella, jonka lainsäädännön mukaan se on perustettu tai järjestäytynyt".

Investoinnin määrittely

Mallisopimuksen mukainen suojattu "sijoitus" sisältää kaikki omaisuuserät, jotka suojattu sijoittaja "omistaa tai hallitsee suoraan tai välillisesti". Tätä määritelmää rajoittavat jonkin verran sovellettavien sitoumusasiakirjojen asettamat lisähuomautukset:

• Suorien ja välillisten sijoitusten erottelu: vaikka useissa Itävallan tekemissä investointisopimuksissa (ks. edellä kysymys 5) hyväksytään molempien tapausten suoja, jotkin sopimukset eivät ulotu niin pitkälle, että ne antaisivat suojaa välillisille tai voittoa tavoittelemattomille sijoituksille (ks. esim. Itävallan ja Iranin kahdenvälisen investointisopimuksen 1 artiklan 1 kohta).
• Aluevaatimus ja laillisuus: Sijoitukset ovat yleensä suojattuja, jos ne on tehty sopimuspuolen alueella ja kyseisen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti (ks. esim. Itävallan ja Malesian BIT:n 1 artiklan 3 kohta).
• Taannehtivaan kattavuuteen liittyvät kysymykset: huomattava enemmistö Itävallan tekemistä investointisopimuksista joko antaa suojan sijoituksille, jotka on tehty tietystä päivämäärästä alkaen (ks. esim. 9 artikla, Itävalta-Venäjä BIT), tai ei tee eroa suojan myöntämisessä sijoituksille, jotka on tehty ennen sopimuksen voimaantulopäivää ja sen jälkeen (ks. esim. 24 artikla, Itävalta-Kuuba BIT).

Suojaukset

20. Mitä aineellisia suojakeinoja on yleensä saatavilla?

Itävallan tekemissä investointisopimuksissa määrätään yleensä seuraavista suojatoimista, joihin liittyy vain poikkeuksellisesti joitakin rajoituksia:

• oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu (FET);
• pakkolunastussuoja (suora ja epäsuora);
• suosituimmuuskohtelu (MFN-suoja);
• syrjimättömyys/kansallisen kohtelun suoja;
• täysi suoja ja turvallisuus; ja - suojalauseke.

Riitojen ratkaiseminen

21. Mitkä ovat yleisimmin käytetyt riitojenratkaisuvaihtoehdot ulkomaisten sijoittajien ja valtionne välisissä investointiriidoissa?

Itävallan sitoumusasiakirjoissa määrätään useimmiten ICSID:n institutionaalisesta välimiesmenettelystä tai UNCITRAL:n ad hoc -menettelystä foorumina, joka valitaan asianomaisesta sitoumusasiakirjasta johtuvien riitojen ratkaisemiseksi. Edellisestä poiketen joissakin BIT:issä määrätään lisäksi mahdollisuudesta käyttää Tukholman kauppakamarin (SCC) sääntöjä (ks. esim. Itävallan ja Venäjän BIT:n 7 artikla) tai Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) sääntöjä (ks. esim. Itävallan ja Kuuban BIT:n 11 artikla).

Luottamuksellisuus

22. Onko valtiolla vakiintunut käytäntö vaatia luottamuksellisuutta investointivälimiesmenettelyssä?

Ei sovelleta (ks. kysymys 24).

Vakuutus

23. Onko valtiolla sijoitusvakuutuslaitosta tai -ohjelmaa?

Itävaltalaiset sijoittajat voivat hakea vakuutusta kehitysmaihin tehtäviin investointeihin monenvälisen investointitakuujärjestön perustamista koskevan yleissopimuksen nojalla. Itävallasta tuli vuonna 1997 yksi niistä 25 teollisuusmaasta, jotka ovat tämän sopimuksen jäseniä.

Itävaltalaiset sijoittajat voivat lisäksi hakea ulkomaisille sijoituksille vakuutusturvaa poliittisen riskin varalta. Osterreichische Kontrollbank AG:n (OeKB) tarjoama "G4-takuu" on yleensä tarkoitettu EU:n ja OECD:n ulkopuolisille markkinoille. Kätevä yleiskatsaus palveluihin on saatavilla osoitteessa: www.oekb.at/en/export-services/covering-and-financing-investments-and-participation/political-coverage-of-foreign-investments.html.

INVESTOINTISOVITTELUN HISTORIA

Välimiesmenettelyjen määrä

24. Kuinka monessa tiedossa olevassa investointisopimuksia koskevassa välimiesmenettelyssä valtio on ollut mukana?

Tätä kertomusta kirjoitettaessa Itävalta on ollut aktiivisesti mukana yhdessä ainoassa julkisesti tunnetussa sijoittaja-valtio-sovittelumenettelyssä: BV Belegging-Maatschappij "Far East" vastaan Itävallan tasavalta (ICSID-asia nro ARB/15/32). Menettely aloitettiin heinäkuussa 2015 Itävallan Maltan kanssa vuonna 2002 tekemän BIT-sopimuksen nojalla (voimassa maaliskuusta 2004 alkaen). Liikkuva sijoittaja väitti siten, että Itävalta:

• mielivaltaisia, kohtuuttomia tai syrjiviä toimenpiteitä;
• evätään täysi suoja ja turvallisuus;
• rikkoi sovellettavia suoraa ja välillistä pakkolunastusta koskevia kieltoja; ja
• evätään oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu.

Välimiesoikeus hylkäsi kanteet toimivaltasyistä lokakuussa 2017 sen jälkeen, kun se oli kuullut saman vuoden maaliskuussa esiin tulleesta asiasta.

Toimialat ja sektorit

25. Koskevatko investointisovittelut, joissa valtio on osallisena, yleensä tiettyjä teollisuudenaloja tai investointialoja?

Ei sovelleta (ks. kysymys 24).

Välimiehen valinta

26. Onko valtio käyttänyt aiemmin välimiesoikeuden nimittämisessä oletusmekanismeja vai onko valtio aiemmin nimittänyt erityisiä välimiehiä?

Ei sovelleta (ks. kysymys 24).

Puolustus

27. Puolustaako valtio tyypillisesti itseään sijoituskanteita vastaan? Ilmoittakaa yksityiskohtaiset tiedot valtion sisäisestä neuvonantajasta investointiriidoissa.

Ei sovelleta (ks. kysymys 24).

VALTIOTA VASTAAN ANNETTUJEN TUOMIOIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Täytäntöönpanosopimukset

28. Onko valtio osapuolena täytäntöönpanoon liittyvissä kansainvälisissä sopimuksissa, kuten vuonna 1958 tehdyssä YK:n yleissopimuksessa ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta?

Itävallasta tuli ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn yleissopimuksen (New Yorkin yleissopimus) osapuoli 2. toukokuuta 1961. New Yorkin yleissopimusta sovelletaan Itävaltaan rajoituksetta, sillä alkuperäinen vastavuoroisuusvarauma poistettiin vuonna 1988.

Palkinnon noudattaminen

29. Noudattaako valtio yleensä vapaaehtoisesti sitä vastaan annettuja investointisopimusten tuomioita?

Ei sovelleta (ks. kysymys 24).

Epäsuotuisat palkinnot

30. Jos näin ei ole, voiko valtio valittaa epäedullisista tuomioista kansallisiin tuomioistuimiinsa tai välimiesmenettelyn sijaintipaikan tuomioistuimiin?

Ei sovelleta (ks. kysymys 24).

Täytäntöönpanoa haittaavat säännökset

31. Antakaa yksityiskohtaiset tiedot kaikista kansallisista säännöksistä, jotka voivat estää tuomioiden täytäntöönpanon valtiota vastaan sen alueella.

Itävallan lainsäätäjä tekee selvän eron kotimaisten (eli välimiesmenettelyssä annettujen, joiden sovittu kotipaikka on Itävallassa) ja ulkomaisten (eli välimiesmenettelyssä annettujen, joiden sovittu kotipaikka on muualla kuin Itävallassa) välitystuomioiden täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen välillä.

Itävallan täytäntöönpanolain (EO) 1 §:ssä säädetään, että kotimaiset tuomiot, joihin ei voida hakea muutosta (sovintosopimukset mukaan luettuina), voidaan panna täytäntöön suoraan, koska ne ovat luonteeltaan täytäntöönpanokelpoisia.

Edellä esitetystä poiketen EO:n III osastossa (403 § ja sitä seuraavat jaksot) edellytetään ulkomaisten välitystuomioiden muodollista tunnustamista ennen niiden täytäntöönpanoa kotimaassa, paitsi jos välitystuomiot olisi pantava täytäntöön ilman erillistä julistusta niiden täytäntöönpanokelpoisuudesta sovellettavan kansainvälisen sopimuksen (esim. tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan vastavuoroisuusvelvoitteen sisältävät sopimukset) tai Euroopan unionin säädöksen nojalla.

New Yorkin yleissopimuksen IV artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan hakijan, joka haluaa tunnustaa välitystuomion, on toimitettava alkuperäinen välitystuomio (tai oikeaksi todistettu jäljennös) sekä alkuperäinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). ZPO:n 614 §:n 2 momentin mukaan tuomarin harkintavaltaan kuuluu päättää, pyydetäänkö hakijaa toimittamaan kyseinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). Koska piirituomioistuimet tutkivat vain, täyttyvätkö muodolliset vaatimukset, Itävallan korkein oikeus on suhtautunut asiaan muodollisemmin - se edellyttää sen tutkimista, onko täytäntöönpanolupahakemuksessa ilmoitettu velallisen nimi sama kuin välitystuomion nimi.

Edellä mainitun lisäksi välitystuomioon voidaan soveltaa ZPO:n 606 §:ää, jonka mukaan välitystuomion on oltava kirjallinen ja välimiesten allekirjoittama. Muita muotovaatimuksia voidaan soveltaa, jos osapuolet eivät ole sopineet asiasta.

Itävallan tuomioistuimilla ei ole oikeutta tutkia välitystuomion sisältöä. Välimiestuomioon ei voi hakea muutosta. On kuitenkin mahdollista nostaa kanne välitystuomion kumoamiseksi (sekä tuomiovaltaa että asiasisältöä koskevien tuomioiden osalta) hyvin erityisin ja suppein perustein, nimittäin:

• välimiesoikeus on hyväksynyt tai evännyt toimivallan, vaikka välityssopimusta ei ole tehty tai voimassa oleva välityssopimus on olemassa;
• asianosainen ei ollut kykenemätön tekemään välityssopimusta kyseiseen asianosaiseen sovellettavan lain mukaan;
• asianosainen ei ole voinut esittää asiaansa (esim. sille ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä);
• välitystuomio koskee asiaa, jota ei ole otettu huomioon välityssopimuksessa tai joka ei kuulu välityssopimuksen ehtojen piiriin, tai se koskee asioita, jotka eivät kuulu välimiesmenettelyssä vaaditun oikeussuojan piiriin; jos tällaiset puutteet koskevat välitystuomion erotettavissa olevaa osaa, tämä osa on kumottava;
• välimiesoikeuden kokoonpano ei ollut ZPO:n 577-618 §:n tai osapuolten sopimuksen mukainen;
• välimiesmenettely ei ole ollut tai välitystuomio ei ole Itävallan oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden (ordre public) mukainen; ja
• jos kotimaassa toimivan tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian uudelleenkäsittelylle ZPO:n 530 §:n 1 momentin mukaisesti asetetut edellytykset täyttyvät.

Valtioille myönnetään suvereeni koskemattomuus vain niiden suvereenin toimintakyvyn rajoissa. Koskemattomuus ei koske yksityistä kaupallista toimintaa. Itävallassa oleva ulkomainen omaisuus on siten vapautettu täytäntöönpanovelvollisuudesta sen mukaan, mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu: jos se on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan yksityisiin liiketoimiin, se voidaan takavarikoida ja siihen voidaan kohdistaa täytäntöönpanotoimia, mutta jos se on tarkoitettu suvereenien valtuuksien käyttämiseen (esim. suurlähetystön tehtäviin), täytäntöönpanotoimia ei voida määrätä. OGH totesi asiaa koskevassa päätöksessään (ks. 3 Ob 18/12), että valtion omaisuuden yleistä koskemattomuutta ei ole suunniteltu, vaan velvollisen valtion velvollisuutena on osoittaa, että se on toiminut suvereenisti täytäntöönpanomenettelyn lykkäämiseksi EO 39 §:n mukaisesti.

Opettavaisen oikeuskäytännön puuttuessa voi olla järkevää päätellä, että verhon lävistäminen valtion omaisuuden osalta olisi oikeudellisesti sallittua, kunhan valtion koskemattomuuden laajuutta koskevia sääntöjä täydennetään täyttämällä verhon lävistämiseen sovellettavat lainsäädännölliset vaatimukset.

PÄIVITYS JA SUUNTAUKSET

Kuluneen vuoden tärkeimmät tapahtumat

32. Onko lainkäyttöalueellanne havaittavissa uusia suuntauksia tai ajankohtaisia aiheita?

Itävallan sitoumuksesta "päättää kaikki [EU:n jäsenvaltioiden] välillä tehdyt kahdenväliset investointisopimukset monenvälisellä sopimuksella tai, jos se on molemminpuolisesti tunnustettu tarkoituksenmukaisemmaksi, kahdenvälisesti" 6. joulukuuta 2019 mennessä, ks. kysymys 1.