Korkein oikeus päätti 19.9.2013 kansainvälistä toimivaltaa koskevassa asiassa, että Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee, ovat yksinomaisesti toimivaltaisia asioissa, joissa on kyse oikeuksista, jotka koskevat remonttina kiinteän omaisuuden vuokraus tai vuokrasopimus osapuolten kotipaikasta riippumatta.

Tämä kansainvälistä yksinomaista toimivaltaa koskeva kysymys syrjäyttää vastaajan kotivaltion tuomioistuinten yleisen toimivallan (asetuksen 2 artikla) sekä erityiset toimivaltuudet (asetuksen 5 artikla ja sitä seuraavat artiklat).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli todennut Luganon yleissopimuksen 16 artiklan edellisen säännön osalta, että kiinteää omaisuutta koskevat riidat edellyttävät usein tutkimuksia ja asiantuntijatodistajien työtä, jotka on välttämättä suoritettava paikan päällä. Yksinomainen toimivalta on näin ollen asianmukaisen oikeussuojan edun mukaista. Kiinteän omaisuuden vuokrausta ja vuokrasopimuksia säännellään yleensä erityislainsäädännöllä, ja näiden lakien soveltaminen on niiden monimutkaisuuden vuoksi parasta jättää niiden maiden tuomioistuinten tehtäväksi, joissa niitä sovelletaan.

Tätä perustelua ei kuitenkaan sovelleta, jos sopimuksen pääkohde on luonteeltaan erilainen, erityisesti jos se koskee vähittäiskaupan vuokrausta. Näin ollen termiä "kiinteän omaisuuden vuokraus" ei ole tulkittava siten, että se kattaisi vähittäiskaupan vuokrasopimuksen, jos vähittäiskauppa toimii kiinteässä omaisuudessa, jonka vuokranantaja on itse vuokrannut kolmannelta osapuolelta.

Hotellin tai vähittäismyymälän vuokrauksesta johtuvaan oikeudenkäyntiin ei sovelleta Bryssel I -asetuksen 22 artiklassa säädettyä yksinomaista toimivaltaa, ja sen vuoksi toimivaltasopimus on sallittu.

Loppuviitteet

(1) Tapaus 2 Ob 63/13y.