logoIlo

Itävaltalainen tuomioistuin hylkää italialaisen maksusuoritusmääräyksen täytäntöönpanon

Kirjoittaja: Klaus Oblin

Johdanto

Italialainen tuomioistuin antoi hiljattain itävaltalaiselle kantajalle maksusuoritusmääräyksen, jossa itävaltalainen yritys määrättiin maksamaan noin 2,7 miljoonaa euroa Itävallassa rekisteröidylle yritykselle. Itävallan korkeimman oikeuden mukaan,(1) italialainen maksumääräys, joka on annettu sen jälkeen, kun ex parte menettely (eli menettely, jossa vastaaja ei ole läsnä) ei ole täytäntöönpanokelpoinen Bryssel I -asetuksen 23 artiklan nojalla.

Bryssel I -asetusta sovellettiin italialaisen tuomioistuimen päätökseen, jonka täytäntöönpano oli asian kohteena.

Maksumääräykset

Tuomioistuimen päätös voidaan panna täytäntöön kansallisessa tuomioistuimessa vain, jos se luokitellaan asetuksen 23 artiklassa tarkoitetuksi "päätökseksi". Tämä oli tässä tapauksessa kyseenalaista useista syistä.

Tässä tapauksessa annettavan tuomioistuimen määräyksen tyyppi määräytyy Italian siviiliprosessilain 633 ja sitä seuraavien artiklojen mukaan. Se annetaan summaarisessa menettelyssä, jonka avulla velkoja voi saada täytäntöönpanokelpoisen tuomioistuimen määräyksen hakemuksestaan, vaikka hakemusta ei ole alun perin annettu tiedoksi velalliselle.

Menettely aloitetaan hakemuksella, jossa velkoja pyytää tuomioistuinta antamaan velalliselle maksusuoritusmääräyksen tiettyjen todisteiden perusteella. Maksusuoritusmääräyksellä velallinen velvoitetaan maksamaan tietty määrä tai toimittamaan tiettyjä tavaroita tietyn ajan kuluessa (sääntöjen 641 artikla). Jos kaikki muotovaatimukset täyttyvät ja tuomari on vakuuttunut siitä, että vaatimus on perusteltu, hän antaa maksamismääräyksen arvioituaan sen todistusvoimaisuuden. Maksumääräyksessä velalliselle ilmoitetaan, että se pannaan täytäntöön määräajan jälkeen, ellei velallinen esitä vastalausetta.

Maksusuoritusmääräys itsessään ei yleensä ole täytäntöönpanokelpoinen. Täytäntöönpano edellyttää tuomioistuimen lupaa, joka myönnetään hakijan pyynnöstä määräajan jälkeen. Jos velallinen ei esitä vastalausetta annettuun määräaikaan mennessä ja jos alustavaa täytäntöönpanoa ei ole myönnetty, maksamismääräys julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi määräajan jälkeen velkojan pyynnöstä.

Jos velallinen esittää vastalauseen, menettelyä jatketaan tavanomaisia siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien sääntöjen mukaisesti.

Jos velkoja sitä pyytää, maksusuoritusmääräys voidaan saattaa täytäntöönpanokelpoiseksi samanaikaisesti sen antamisen kanssa - esimerkiksi jos viivästys voisi johtaa vakaviin vahingonkorvauksiin (sääntöjen 642 artiklan 2 kohta). Tuomioistuin voi kuitenkin velallisen vastustuksesta keskeyttää täytäntöönpanokelpoisuuden painavista syistä. Tällaista päätöstä ei voida riitauttaa.

Italialainen maksusuoritusmääräys, joka on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi erillisessä menettelyssä Italiassa velallisen vastustettua sitä, voidaan tunnustaa Bryssel I -asetuksen 32 artiklan mukaisesti.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa maksusuoritusmääräys annettiin kuitenkin välittömästi täytäntöönpanokelpoisena ilman, että vastapuolelle annettiin tilaisuus tulla kuulluksi.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkotapaus

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (EIT) on todennut, että(2) että ennakkoratkaisupyynnöt tai vaatimukset turvaavat määräykset, jotka on annettu ilman, että vastaajaa on kutsuttu paikalle, ja joiden täytäntöönpanoa haetaan ilman ennakkotiedoksiantoa (ts, ex parte päätöksiä) ei voida tunnustaa ja panna täytäntöön vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen III osaston (nykyinen Bryssel I -asetuksen III osasto) mukaisesti.

Yhteisöjen tuomioistuin selitti tätä rajoitusta sillä, että vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksella pyritään varmistamaan, että tuomioistuinten päätöksiin johtavissa menettelyissä noudatetaan yleissopimuksen tavoitteiden mukaista asianmukaista oikeudenkäyntiä. Kun otetaan huomioon vastaajille tavanomaisissa menettelyissä annetut takeet, yleissopimuksen III osasto on tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta varsin avokätinen. Näin ollen vuoden 1968 Brysselin yleissopimus (nykyinen Bryssel I -asetuksen 32 artikla) on tarkoitettu tällaisille tuomioistuimen päätöksille, jotka perustuvat tai voisivat perustua oikeudenkäyntiin.

Tuomioistuimen päätöksiä, jotka on tehty tuomiovaltiossa antamatta vastapuolelle mahdollisuutta tulla kuulluksi, ei voida tunnustaa. Useimmat oikeusoppineet ovatkin yhtä mieltä siitä, että tuomioistuimen päätöstä, joka on julistettu välittömästi täytäntöönpanokelpoiseksi, ei voida tunnustaa Bryssel I -asetuksen 32 artiklan nojalla.

Kommentti

Yleensä yhden EU:n jäsenvaltion tuomioistuinten antamat päätökset voidaan panna täytäntöön missä tahansa muussa jäsenvaltiossa. Tässä tapauksessa italialainen maksusuoritusmääräys annettiin kuitenkin ilman, että itävaltalaiselle yritykselle annettiin mahdollisuutta vastata, ja se julistettiin välittömästi täytäntöönpanokelpoiseksi Italiassa. Tässä tapauksessa päätöstä ei voitu panna täytäntöön Itävallassa, koska itävaltalaiselle vastaajalle ei myönnetty asianmukaista oikeudenkäyntiä eikä sillä ollut mahdollisuutta esittää vastalauseita vaatimusta vastaan.

Lisätietoja tästä aiheesta saa seuraavasta osoitteesta Klaus Oblin Oblin Melicharissa puhelimitse (+43 1 505 37 05), faksitse (+43 1 505 37 05 10) tai sähköpostitse ([email protected]). Oblin Melicharin verkkosivut ovat osoitteessa www.oblin.at.

Loppuviitteet

(1) OGH 19. syyskuuta 2012, 3 Ob 123/12b.

(2) Denilauler v. Couchet Frères, asia 125/79, 1980, 1553.