Talousrikollisuus 2023

Yleinen rikoslainsäädäntö

Mitkä viranomaiset voivat nostaa syytteen liiketoimintarikoksista, ja onko kansallisella ja alueellisella tasolla erilaisia täytäntöönpanoviranomaisia?

Liiketoimintarikoksiin sovelletaan ensisijaisesti rikoslakia, ja niistä nostaa syytteitä Itävallan syyttäjänvirasto (Staatsanwaltschaft, StA) tai erikoistuneempi liiketoimintarikosten ja korruption torjunnasta vastaava syyttäjänvirasto (Zentrale Staatsanwaltschaft zur Verfolgung von Wirtschaftsstrafsachen und Korruption, WKStA).

On kuitenkin muitakin viranomaisia, kuten talousrikosviranomaiset, jotka voivat olla vastuussa talousrikosten syytteeseenpanosta tiettyjen talousrikosten osalta.

Itävallan rikoslaissa (Strafgesetzbuch, StGB) erotetaan toisistaan rikokset, joista nostetaan syyte viran puolesta (Offizialdelikte), ja rikokset, joista uhrin on annettava lupa syytteen nostamiseen (Ermächtigungsdelikte) tai joista uhrin on itse nostettava syyte (Privatanklagedelikte). Useimmista rikoksista nostetaan syyte kuitenkin viran puolesta.

Jos täytäntöönpanoviranomaisia on useampia kuin yksi, miten tehdään päätökset siitä, mikä elin tutkii ja nostaa syytteen?

Jokaisen rikosasioita käsittelevän alueellisen tuomioistuimen toimipaikan yhteyteen perustetaan syyttäjänvirasto. Nämä syyttäjänvirastot vastaavat tutkinnasta ja syytteeseenpanosta kyseisen tuomioistuimen tuomiopiirissä ja aluetuomioistuimen alaisissa käräjäoikeuksissa, joissa niitä voivat edustaa piirisyyttäjät. Useimmat näistä piirisyyttäjistä eivät ole koulutettuja juristeja vaan erityisesti koulutettuja virkamiehiä. Piirisyyttäjät käsittelevät vain rikoksia, joiden rangaistusasteikko on alhainen.

Noin 10 vuotta sitten perustettiin syyttäjänvirasto, joka vastaa erityisesti korruptiosta ja talousrikollisuudesta: talousrikosten ja korruption torjunnasta vastaava syyttäjänvirasto (WKStA). Se vastaa muun muassa vakavista virkarikos- ja korruptiorikoksista sekä talousrikos- ja talousrikoksista, joiden vahingot ylittävät 5 miljoonaa euroa.

Syyttäjä vastaa rikosoikeudellisten menettelyjen aloittamisesta sekä tutkinnasta, syytteen nostamisesta tai tutkintamenettelyn keskeyttämisestä. Syyttäjiä avustaa tutkinnassaan rikospoliisi. Joihinkin tutkintatoimiin tarvitaan tuomioistuimen lupa.

Onko liiketoimintarikoksia vastaan olemassa siviili- tai hallinnollista täytäntöönpanoa? Jos on, mitkä viranomaiset valvovat lakien noudattamista siviilioikeudellisesti ja mitä rikoksia ne torjuvat?

Uhri voi liittyä rikosoikeudenkäyntiin yksityisenä osapuolena ja/tai nostaa siviilikanteen. Kun siviilioikeudenkäynti on voitettu, tuomittu summa voidaan panna täytäntöön vastaajalle.

Rikosoikeudellisissa menettelyissä syyttäjäviranomaiset voivat määrätä takavarikointeja tai jäädyttää tilejä. Rikoksen uhrilla on oikeus tutustua asiakirjoihin, ja hän voi käyttää näitä tietoja.

Itävallan lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta hakea väliaikaista kieltoa saatavien turvaamiseksi.

On olemassa erilaisia hallintoviranomaisia, jotka voivat määrätä hallinnollisia seuraamuksia sen mukaan, millä alalla rikkomus tapahtuu.

Onko alueellanne ollut viime vuonna merkittäviä talousrikostapauksia?

Yksi Itävallan viime vuosien merkittävimmistä talousrikostapauksista oli niin sanottu BUWOG-skandaali. Kolme vuotta kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen joulukuussa 2020 Itävallan entinen valtiovarainministeri - yhtenä useista syytetyistä - tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen (valitus vireillä). Oikeudenkäynnin kohteena oli muun muassa syytös korruptiosta liittyen liittovaltion asuntojen yksityistämiseen liittyviin miljoonien eurojen maksuihin.

Toinen maan rajojen ulkopuolella tunnetuksi tullut tapaus oli niin sanottu "Ibiza-tapaus", jossa oli mukana myöhemmän hallituspuolueen poliitikkoja, mukaan lukien varakansleri, joka oli tuolloin kuitenkin vain kansallisneuvoston jäsen. Salaa kuvatulla videolla kyseiset henkilöt kuvattiin Ibizalla sijaitsevassa huvilassa venäläisen oligarkin väitetyn sisarentyttären kanssa, jota kohtaan he osoittivat muun muassa halukkuutta korruptioon ja riippumattomien tiedotusvälineiden salaiseen haltuunottoon. Skandaali johti siihen, että asianomaiset poliitikot erosivat poliittisista viroistaan ja puolueen sisäisistä tehtävistään ja että koalitio päättyi. Tutkinnat suoritettiin kavalluksesta, yllytyksestä kavallukseen ja vaikutusvallan käyttöön tarkoitetun edun vastaanottamisesta.

Ibiza-tapaukseen liittyy läheisesti kasinoiden tapaus, jota on tutkittu vuoden 2019 puolivälistä lähtien ja jonka yhteydessä on jo tehty useita kotietsintöjä, myös korkea-arvoisten hallituksen edustajien taloissa. Kyse on väitetystä sopimuksesta silloisten hallituspuolueiden poliitikkojen ja itävaltalaisen rahapeliyhtiön välillä hallituspaikkojen täyttämiseksi. Nimitysten vastineeksi oli tarkoitus myöntää kasinolupia ja ottaa uudelleen käyttöön Wienissä kielletty raha-automaattipelaaminen. Oikeudenkäynnin pääaiheena ovat syytteet luottamuksen rikkomisesta, lahjonnasta ja korruptiosta.

Tuomioistuinten organisaatio

Miten rikostuomioistuimet ovat rakentuneet alueellanne? Onko olemassa erityisiä rikostuomioistuimia tiettyjä rikoksia varten?

Ensimmäisessä oikeusasteessa joko piirituomioistuin (Bezirksgericht) tai alueellinen tuomioistuin (Landesgericht) tekee päätöksen. Piirituomioistuimet ovat toimivaltaisia päättämään kaikista rikoksista, joista uhkaa pelkkä sakko tai enintään vuoden vankeusrangaistus. Alueelliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia päättämään kaikista rikkomuksista ja rikoksista, joista uhkaa yli vuoden pituinen vankeusrangaistus, sekä - rangaistuksen uhasta riippumatta - tietyistä laissa mainituista rikoksista (esim. vaarallinen uhkaus).

Käräjäoikeuksissa käsiteltävät asiat ratkaisee aina yksi tuomari, mutta alueellisten tuomioistuinten kokoonpano vaihtelee. Rikokset, joista on määrättävä elinkautinen vankeusrangaistus tai yli viiden vuoden vähimmäisrangaistuksen uhka ja lisäksi yli 10 vuoden enimmäisrangaistus, sekä muut laissa mainitut erityiset rikokset (esim. poliittiset rikokset) käsitellään lautakunnassa, joka koostuu kolmesta ammattituomarista ja kahdeksasta valamiehistöstä (Geschworenengericht). Rikokset, joista voidaan tuomita yli viiden vuoden vähimmäisrangaistus ja jotka eivät kuulu Geschworenengerichtin toimivaltaan, sekä laissa mainitut rikokset (esim. kavallus, vakava petos - jos tietty vahinkomäärä on ylitetty tai jos on ollut tarkoitus ylittää se) käsitellään yhden tai kahden tuomarin ja kahden valamiehistön jäsenen kokoonpanossa (Schöffengericht). Muut rikokset ratkaisee yksi tuomari.

Tiettyjä rikoksia varten ei ole olemassa erityisiä rikostuomioistuimia.

Toisessa oikeusasteessa toimivaltaisia ovat ylemmät alueelliset tuomioistuimet (Oberlandesgerichte) ja/tai korkein oikeus (Oberster Gerichtshof ) riippuen siitä, mikä tuomioistuin oli toimivaltainen ensimmäisessä oikeusasteessa ja millainen muutoksenhaku on kyseessä.

Onko oikeus valamiehistöön talousrikosoikeudenkäynneissä?

Itävallan lainsäädännön mukaan syytetyllä ei ole perusoikeutta valamiesoikeudenkäyntiin. Kuten edellä mainittiin, uhkaavasta rangaistuksesta tai syytteestä riippuen valamiesoikeudenkäynti (joko Geschworenengericht tai Schöffengericht) voi olla pakollinen tai ei.

Erityiset säädökset ja rikokset

Kuvailkaa kaikkia lakeja, joita lainkäyttöalueellanne käytetään yleisesti liiketoimintarikoksista syytteeseen asettamiseen, mukaan lukien rikosten tunnusmerkistöt ja syytetyn vaadittu mielentila:

Arvopaperipetos

Itävallan rikoslainsäädännön mukaan henkilö syyllistyy petokseen, jos hän toista henkilöä harhauttamalla saa tämän tekemään, sietämään tai jättämään tekemättä jotakin, joka vahingoittaa kyseistä henkilöä tai toisen henkilön omaisuutta, tarkoituksenaan rikastuttaa laittomasti itseään tai kolmatta osapuolta harhautetun henkilön menettelyllä.

Joka tapauksessa arvopaperipetoksen yhteydessä on mainittava Itävallan vuoden 2018 pörssilaki (Börsegesetz 2018, BörseG 2018). Kyseisessä laissa säädetään hallinnollisesta sisäpiirintiedon väärinkäytöstä ja markkinoiden manipuloinnista sekä tuomioistuimessa rangaistavasta markkinoiden manipuloinnista.

Kirjanpitopetos

Vaikka Itävallassa kirjanpitorikokset olivat pitkään hajallaan useissa eri laeissa (esim. osakeyhtiölaki, osakeyhtiölaki), kirjanpitorikokset sisällytettiin rikoslakiin vuonna 2016.

Päätöksentekijät ja valtuutetut edustajat voivat joutua syytteeseen esimerkiksi, jos he antavat väärän kuvan yrityksen nettovarallisuudesta, taloudellisesta asemasta tai liiketoiminnan tuloksesta antamalla vääriä tai puutteellisia tietoja - esimerkiksi tilinpäätöksessä tai yhtiökokouksessa - jos tämä on omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa (yritykselle, osakkeenomistajille, velkojille jne.).

Sisäpiirikauppa

Sisäpiiritiedon väärinkäyttö on sekä hallinnollinen rikos että rikos. Asiaa koskevat säännökset löytyvät Itävallan vuoden 2018 pörssilaissa (BörseG 2018). Sisäpiiritiedon hyödyntäminen itselle tai kolmannelle osapuolelle on rikos. Tämä voidaan tehdä ostamalla ja myymällä arvopapereita, muuttamalla tai peruuttamalla kaupankäyntitoimeksiantoja tai suosittelemalla arvopapereita tai välittämällä tietoa kolmansille osapuolille.

Kavallus

Itävallan rikoslainsäädännössä erotetaan kaksi kavalluksen lajia ("Untreue" ja "Veruntreuung").

"Untreue" on kyseessä silloin, kun joku käyttää tietoisesti väärin valtuuksiaan määrätä tai velvoittaa toisen henkilön määräämään toisen omaisuudesta ja vahingoittaa siten toisen omaisuutta. Henkilö käyttää väärin valtuuksiaan, jos hän rikkoo kohtuuttomasti sääntöjä, joiden tarkoituksena on suojella tosiasiallisen edunsaajan omaisuutta.

"Veruntreuung" tapahtuu, kun joku anastaa hänelle tai kolmannelle osapuolelle uskotun omaisuuden tarkoituksenaan rikastuttaa laittomasti itseään tai kolmatta osapuolta.

Valtion virkamiesten lahjonta

Virkamiesten lahjontaa koskeva rikos on kattavasti säännelty. Periaatteessa syytteeseen voidaan asettaa molemmat osapuolet, eli virkamies, joka vaatii etua, ja virkamiehelle etua lupaava virkamies.

Virkamies on syytteeseen asetettavissa, jos hän vaatii, hyväksyy tai antaa luvata itselleen etua virkavelvollisuutensa vastaisesti suoritettavasta tai laiminlyötävästä virkatoimesta tai virkavelvollisuutensa vastaisesti suoritettavasta tai laiminlyötävästä virkatoimesta itselleen tai kolmannelle osapuolelle.

Virkamies on myös syytteeseen asetettava, jos hän vaatii itselleen tai kolmannelle etua tai hyväksyy tai sallii luvata itselleen aiheettoman edun tarkoituksenaan antaa vaikuttaa itseensä hänen toimiessaan virkamiehenä.

Kuten edellä mainittiin, myös henkilö, joka tarjoaa, lupaa tai myöntää etua virkamiehelle tai kolmannelle osapuolelle, on vastuussa syytteeseen asettamisesta.

Rikosoikeudellinen kilpailunvastainen toiminta

Itävallan rikoslaissa kielletään kilpailua rajoittavat sopimukset julkisissa hankintamenettelyissä. Jokainen, joka esittää hankintamenettelyyn osallistumispyynnön tai jättää tarjouksen tai käy neuvotteluja laittoman sopimuksen perusteella, jonka tarkoituksena on saada hankintaviranomainen hyväksymään tietty tarjous, on vastuussa syytteeseen asettamisesta. Rangaistus petoksesta näyttää myös olevan mahdollinen tällaisissa tapauksissa.

Tarjoajien väliset hintasopimukset yksityisissä tarjouskilpailuissa voivat olla petoksia.

Itävallan liittovaltion laki kartelleja ja muita kilpailunrajoituksia vastaan (Kartellgesetz 2005, KartG 2005) kieltää muun muassa määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti sellaisten osto- tai myyntihintojen tai muiden liiketoimintaehtojen vaatiminen, jotka poikkeavat niistä ehdoista, jotka olisivat hyvin todennäköisiä tehokkaan kilpailun vallitessa, kun otetaan huomioon erityisesti yrittäjien käyttäytyminen vastaavilla markkinoilla, joilla vallitsee tehokas kilpailu.

Kartellit ja muut kilpailurikokset

Edellä mainitussa Itävallan kartellilaissa kielletään muun muassa kaikki yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen (kartellit).

Sopimattoman kilpailun vastaisessa liittovaltion laissa (Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerb, UWG) kielletään esimerkiksi aggressiiviset tai harhaanjohtavat liiketoimintatavat yrittäjien ja kuluttajien suojelemiseksi. Rikkomuksista voidaan määrätä rangaistuksia sekä nostaa kielto- ja vahingonkorvauskanteita.

Verorikokset

Itävallan talousrikoslaissa (Finanzstrafgesetz, FinStrG) säädetään monista talousrikoksista. Osa rikoksista kuuluu tuomioistuinten toimivaltaan, osa veroviranomaisten toimivaltaan.

Rikoksia ovat muun muassa veronkierto, salakuljetus, veropetos ja rajat ylittävä arvonlisäveropetos.

Valtion sopimuksiin liittyvät petokset

Viitataan edellisiin huomautuksiin.

Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavia menopetoksia ja Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavia varojen ja varallisuuden väärinkäytöksiä varten on luotu erilliset rikosoikeudelliset seuraamukset.

Ympäristörikokset

Itävallan rikoslaissa säädetään laajoista ympäristöön kohdistuvista rikoksista. Näitä ovat esimerkiksi tahalliset ja tuottamukselliset ympäristövahingot.

Kampanjarahoitus/vaalilainsäädäntö

Asiaa koskevia säännöksiä on poliittisten puolueiden rahoitusta koskevassa vuoden 2012 liittovaltion laissa (Parteiengesetz 2012 - PartG).
Siinä todetaan esimerkiksi, että kunkin poliittisen puolueen on vuosittain raportoitava julkisesti tulojensa ja menojensa luonteesta tilintekoraportissa. Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa kertomukset. Myös lahjoituksia ja muita etuja puolueille säännellään. Niille on asetettu rajat ja raportointivaatimukset.

Johdannaisten myyntiin liittyvä markkinoiden manipulointi

Itävallan pörssilaissa (Börsegesetz 2018, BörseG 2018) kriminalisoidaan markkinoiden manipulointi ja viitataan asiaa koskevaan eurooppalaiseen lainsäädäntöön (markkinoiden väärinkäyttöasetus (MAR), rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi (MiFID)). Osa rikoksista on hallinnollisia rikkomuksia, joista rahoitusmarkkinaviranomainen nostaa syytteen, kun taas osa on rangaistavissa tuomioistuimissa.

Rahanpesu tai sähkepetos

Rahanpesurikoksen merkitys on kasvanut viime vuosina myös EU:n lainsäädännön ansiosta.

Rangaistussäännös kattaa rahanpesun kahden eri yhdistävän tekijän perusteella. Yhtäältä on olemassa varoja, jotka ovat peräisin tietystä esirikoksesta, ja toisaalta - ilman, että tietyllä esirikoksella on merkitystä - varoja, jotka kuuluvat terroristijärjestölle.

Monilla aloilla on otettu käyttöön laajat tarkastus- ja raportointivaatimukset rahanpesun torjumiseksi. Tämä koskee esimerkiksi luotto- ja rahoituslaitoksia, vakuutusyhtiöitä sekä asianajajia ja notaareita, joiden on tarkastettava huolellisesti kaikki liiketoimet, joissa he suorittavat rahoitus- tai kiinteistöliiketoimia asiakkaansa puolesta ja lukuun jne.

Kyberturvallisuus ja tietosuojalainsäädäntö

Itävallan rikoslaissa tunnustetaan useita tietoverkkorikollisuuteen liittyviä rikoksia.

Rikoksia ovat muun muassa laiton pääsy tietokonejärjestelmään, televiestintäsalaisuuden rikkominen, tietojen epäasianmukainen sieppaus, tietojen vahingoittaminen, tietokonejärjestelmän toiminnan häiritseminen, tietokoneohjelmien tai käyttötietojen väärinkäyttö jne. Näiden erityisten rikosten lisäksi voidaan soveltaa myös yleisiä rikoksia, kuten petoksia.

Itävallan tietosuojalaki (Datenschutz gesetz, DSG) sisältää perusoikeuden tietosuojaan. Itävallan tietosuojalain lisäksi Itävallassa sovelletaan suoraan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR).

Kauppapakotteet ja vientivalvontarikkomukset

Itävallan vuoden 2011 ulkomaankauppa- ja maksuliikennelailla (Außenwirtschaftsgesetz 2011, AußWG 2011) on pantu täytäntöön keskeiset EU:n lainsäädännön vaatimukset, ja se sisältää säännöksiä vientivalvonnasta, puolustustarvikkeiden liikkumisen valvonnasta Euroopan unionissa sekä kolmansista maista (EU:n, ETA:n ja Sveitsin ulkopuolelta) tulevien henkilöiden tai yritysten itävaltalaisiin yrityksiin tekemien yritysostojen valvonnasta.

Rikkomistapauksissa laissa säädetään hallintorikosoikeudellisista seuraamuksista sekä tuomioistuimissa rangaistavista rikoksista.

Onko teidän lainkäyttöalueellanne olemassa vastuu alkaneista rikoksista? Voiko henkilö joutua vastuuseen rikoksen yrityksestä riippumatta siitä, onko rikoksen yritys toteutunut vai ei?

Itävallan lainsäädännön mukaan rikoksen yritys on yleensä rangaistava teko.

Yrityksen rikosoikeudellinen vastuu

Onko yhteisöllä rikosoikeudellista vastuuta? Jos vastaus on myönteinen, missä tilanteissa työntekijän toiminta voidaan lukea yhteisön syyksi?

Itävallan yritysvastuuta koskevassa laissa (Verbandsverantwortlichkeitsgesetz, VbVG) säädetään yhdistyksen (esim. osakeyhtiön, osakeyhtiön jne.) vastuusta sen päättäjien ja työntekijöiden tekemistä rikoksista, kun yhdistystä koskevia velvollisuuksia on rikottu. Ratkaisevaa on, että päätöksentekijän tai työntekijän rikos voidaan lukea yhdistyksen syyksi. Rikos on joko tehty yhdistyksen hyväksi tai siinä on rikottu yhdistykseen vaikuttavia velvollisuuksia.

Päättäjien tekemät rikokset voidaan välittömästi lukea yhdistyksen syyksi, mutta työntekijöiden tekemien rikosten osalta on täytettävä muita kriteerejä. Yhdistykseltä edellytetään niin sanottua organisaatiosyyllisyyttä, eli rikoksen on täytynyt olla mahdollinen tai sitä on olennaisesti edesauttanut päätöksentekijän laiminlyönti, esimerkiksi jos kohtuulliset ja tarpeelliset tekniset, organisatoriset tai henkilöstöön liittyvät toimenpiteet tällaisten rikosten estämiseksi on toteutettu. Rikos on yhdistyksen syyksi luettava, jos työntekijä on toiminut lainvastaisesti; työntekijän tuottamusta ei vaadita.

Onko johtajilla, toimihenkilöillä ja johtajilla henkilökohtainen vastuu, jos yhteisö joutuu vastuuseen rikoksesta? Missä olosuhteissa?

Riippumatta yhdistyksen rikosoikeudellisesta vastuusta rikokseen syyllistyneet päättäjät ja työntekijät ovat samalla myös rikosoikeudellisessa vastuussa. Näin ollen oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden samanaikainen rankaiseminen on mahdollista.

Jos on olemassa sekä yhteisön että henkilökohtainen vastuu, onko viranomaisilla käytäntö tai etusija sen suhteen, milloin syytteeseen asetetaan yhteisö, milloin yksityishenkilö vai molemmat?

Viranomaiset nostavat kanteen yhdistystä ja luonnollisia henkilöitä vastaan samanaikaisesti. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että viranomaiset keskittyvät usein enemmän yksityishenkilöihin ja pitävät yhdistystä vastaan aloitettuja menettelyjä toissijaisina.

Voidaanko sulautumisen tai yrityskaupan yhteydessä soveltaa seuraajavastuuta seuraajaan? Milloin seuraajavastuuta sovelletaan?

Itävallan laki yritysten rikosoikeudellisesta vastuusta sisältää oikeudellista seuraajavastuuta koskevan lausekkeen. Sen mukaan oikeudellisen seuraannon yhteydessä tässä laissa säädetyt oikeudelliset seuraukset kohdistuvat oikeudelliseen jatkajaan. Jos oikeudellisia seuraajia on useampi kuin yksi, edeltäjälle määrätty sakko voidaan panna täytäntöön kaikkia oikeudellisia seuraajia vastaan.

Vanhentumissäännöt

Miten täytäntöönpanon vanhentumisaika lasketaan ja milloin vanhentumisaika alkaa kulua?

Itävallan siviilioikeuden mukaan useimmat vaateet vanhentuvat kolmen vuoden kuluessa (siitä, kun vahinko ja vahingonaiheuttajan henkilö on tullut vahingon kärsineen tietoon); jos vahinko ja vahingonaiheuttajan henkilö eivät ole tulleet vahingon kärsineen tietoon, vanhentumisaika on 30 vuotta), vanhentumisaika on 30 vuotta, jos vahinko on aiheutunut yhdestä tai useammasta rikoksesta, joka on rangaistava teko, joka voidaan tehdä vain tahallisesti ja josta voidaan tuomita yli vuoden vankeusrangaistus (vanhentumisaika alkaa kulua vahingon aiheuttaneen tapahtuman ajankohdasta).

Voidaanko vanhentumisajan ulkopuolella tapahtuneista rikoksista nostaa syyte, jos ne ovat osa järjestelmää tai käytäntöä tai jatkuvaa salaliittoa?

Vanhentumisaika ei ala kulua rikoksista, jotka ovat kesken. Näissä tapauksissa vanhentumisaika alkaa kulua vasta, kun viimeinen rikos on saatettu loppuun.

Voiko vanhentumisaikaa lykätä? Jos vastaus on myönteinen, miten?

Vanhentumisaikaan ei sisälly esimerkiksi ajanjakso, jonka aikana syytetoimia ei voida aloittaa tai jatkaa lain säännöksen nojalla (esim. diplomaattisen koskemattomuuden tapauksessa). Vanhentumisaikaan ei myöskään lueta aikaa syytetyn ensimmäisen kuulustelun ja menettelyn lopullisen päättymisen välillä.

Tutkinnan aloittaminen

Onko lainvalvontaviranomaisilla toimivaltaa käyttää toimivaltaansa tiettyjen liiketoimintarikosten osalta lainkäyttöalueesi ulkopuolella? Jos vastaus on myönteinen, mitä lakeja voidaan panna täytäntöön maan rajojen ulkopuolella ja mitkä ovat ne toimivaltaperusteet, jotka mahdollistavat tällaisen täytäntöönpanon? Kuinka usein lainvalvontaviranomaiset turvautuvat ekstraterritoriaaliseen toimivaltaan syyttäessään liiketoimintarikoksista?

Itävallan rikoslainsäädäntöä sovelletaan tiettyihin laissa lueteltuihin rikoksiin, jotka on tehty ulkomailla, riippumatta rikoksen tekopaikan rikoslainsäädännöstä. Muihin kuin laissa nimenomaisesti mainittuihin, ulkomailla tehtyihin tekoihin sovelletaan tietyin edellytyksin Itävallan rikoslainsäädäntöä edellyttäen, että teot ovat rangaistavia myös sen paikan lakien mukaan, jossa ne on tehty.

Itävallan lainvalvontaviranomaiset tekevät säännöllisesti yhteistyötä ulkomaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa kansallisten ja kansainvälisten säännösten puitteissa.

Miten tutkinta aloitetaan? Onko olemassa sääntöjä tai suuntaviivoja, jotka ohjaavat hallituksen aloittamaa tutkintaa? Jos on, kuvailkaa niitä.

Useimmat rikokset ovat virkarikoksia. Näiden rikosten osalta syyttäjän on toimittava, kun se saa tiedon asiasta. Muutamissa tapauksissa rikoksen uhrin on valtuutettava syyttäjänvirasto nostamaan syyte tai joissakin tapauksissa tehtävä itse rikosilmoitus.

Onko lainkäyttöalueenne rikosviranomaisilla virallisia ja/tai epävirallisia mekanismeja yhteistyöhön ulkomaisten täytäntöönpanoviranomaisten kanssa? Tekevätkö ne yhteistyötä ulkomaisten täytäntöönpanoviranomaisten kanssa?

Itävallan viranomaiset voivat pyytää ja pyytävät säännöllisesti oikeusapua ulkomaisilta viranomaisilta.

Menettelyt tietojen keräämiseksi yritykseltä

Mitä valtuuksia viranomaisilla on yleensä kerätä tietoja tutkittaessa yritysrikoksia?

Itävallan lainvalvontaviranomaisilla on käytössään lukuisia valtuuksia todisteiden keräämiseen. Todistajia voidaan kuulustella, taloihin voidaan tehdä kotietsintöjä, asiakirjoja voidaan takavarikoida tai keskusteluja voidaan kuunnella. Tiettyihin toimenpiteisiin syyttäjänvirasto tarvitsee kuitenkin tuomioistuimen luvan.

Asiakirjojen kerääminen:

Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia tutkinnan kohteena olevaa yritystä toimittamaan asiakirjoja hallitukselle ja missä olosuhteissa hallitus voi tehdä ratsian tutkinnan kohteena olevaan yritykseen ja takavarikoida asiakirjoja?

Paikkojen ja esineiden (sekä henkilöiden) tutkiminen on sallittua, jos tiettyjen tosiseikkojen perusteella voidaan olettaa, että rikoksesta epäilty henkilö piileskelee siellä tai että siellä on todisteita, jotka on mahdollisesti varmistettava tai arvioitava.

Voiko yritys vaatia minkä tahansa asiakirjatyypin osalta suojaa esittämistä tai takavarikkoa vastaan? Tunnetaanko lainkäyttöalueellanne esimerkiksi erioikeuksia, jotka suojaavat yrityksen sisäisten asianajajien tai ulkopuolisten lakimiesten laatimia asiakirjoja tai yrityksen viestintää yrityksen sisäisten asianajajien tai ulkopuolisten lakimiesten kanssa?

Itävallan rikosprosessilaissa (Strafprozessordnung, StPO) säädetään, että syytetyn hallussa olevia asiakirjoja ja tietoja, jotka syytetty tai hänen asianajajansa on laatinut puolustustarkoituksessa, ei saa takavarikoida.

Onko lainkäyttöalueellanne työlainsäädäntöä tai yksityisyyden suojaa koskevia lakeja (kuten Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus), jotka voivat vaikuttaa työntekijöiden henkilötietojen keräämiseen, käsittelyyn tai siirtämiseen, vaikka ne sijaitsisivat yrityksen tiedostoissa? Onko lainkäyttöalueellanne estosäännöksiä tai muita kansallisia lakeja, jotka voivat estää rajat ylittävän tietojen luovuttamisen?

Itävaltaan sovelletaan yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjä.

Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia yrityksen työntekijää esittämään asiakirjoja hallitukselle tai tehdä ratsian työntekijän kotiin tai toimistoon ja takavarikoida asiakirjoja?

Hallitus voi vaatia työntekijältä asiakirjoja samoin edellytyksin kuin silloin, kun asiakirjoja vaaditaan yritykseltä.

Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia kolmatta henkilöä tai yhteisöä esittämään asiakirjoja hallitukselle tai tehdä ratsian kolmannen henkilön tai yhteisön kotiin tai toimistoon ja takavarikoida asiakirjoja?

Jos esimerkiksi kotietsinnän oikeudelliset edellytykset täyttyvät, tällainen etsintä on sallittua myös tässä tapauksessa.

Henkilöiden kuulustelut:

Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia tutkinnan kohteena olevan yrityksen työntekijää, toimihenkilöä tai johtajaa suostumaan kuulusteluihin? Missä foorumissa kuulustelu voidaan suorittaa?

On erotettava toisistaan se, kuulustellaanko henkilöä syytettynä vai todistajana.

Syytetty on henkilö, jota tiettyjen tosiseikkojen perusteella epäillään nimenomaisesti rikoksesta, ja tämän epäilyn selvittämiseksi otetaan todistusaineistoa tai määrätään tai toteutetaan tutkintatoimia.

Syytettyä henkilöä ei saa pakottaa todistamaan itseään. Hän voi vapaasti todistaa tai kieltäytyä todistamasta, ja hänellä on oikeus saada puolustusasianajaja läsnäolevaksi menettelyn kaikissa vaiheissa.

Todistajilla tarkoitetaan muita henkilöitä kuin syytettyä, jotka ovat voineet suoraan tai välillisesti havaita rikoksen selvittämisen kannalta olennaisia tai muutoin oikeudenkäynnin kohteeseen liittyviä tosiseikkoja ja joiden on määrä todistaa niistä oikeudenkäynnissä. Todistajat ovat velvollisia todistamaan oikein ja täydellisesti. Tietyissä tapauksissa todistajilla on oikeus kieltäytyä todistamasta tai heitä ei saa kuulla todistajina. Todistajilla on oikeus saada luottamushenkilö läsnäolevaksi kuulustelun aikana.

Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia, että kolmas henkilö suostuu kuulusteluun? Missä foorumissa kuulustelu voidaan suorittaa?

Pääosin samoilla ehdoilla ja edellytyksillä kuin edellä on kuvattu.

Millaisia suojatoimia henkilö voi vaatia, kun hallitus kuulustelee häntä? Onko oikeus saada asianajaja kuulustelun ajaksi? Voidaanko käyttää oikeutta tai erioikeutta itsensä syyttämistä vastaan? Jos on olemassa oikeus vedota itsekriminointisuojaan, voiko oikeuden käyttäminen johtaa syyllisyyden osoittamiseen oikeudenkäynnissä?

Katso yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Missä olosuhteissa hallitus voi vaatia tutkinnan kohteena olevan yrityksen työntekijää, toimihenkilöä tai johtajaa suostumaan kuulusteluihin?". Missä foorumissa kuulustelu voidaan suorittaa?" edellä.

Itävallan rikosoikeudellisissa menettelyissä sovelletaan todisteiden vapaan arvioinnin periaatetta. Periaatteessa on sallittua arvioida syytetyn vaikenemista. Artiklan 1 kohdan mukaisesti. 6 artiklan mukaisesti riippuu hyvin paljon yksittäistapauksesta, arvioidaanko syytetyn vaikenemista ja miten. Edellytyksenä lienee, että syytettyä vastaan esitetyt todisteet antavat aihetta niin vakavaan epäilyyn, että terveen järjen mukaan ainoa johtopäätös, joka syytetyn vaikenemisesta voidaan tehdä, on se, että syytetyllä ei ole vastausta häntä vastaan esitettyihin todisteisiin (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaisesti).

Syytetoimien aloittaminen / syytetoimien lykkääminen / siviilioikeudelliset ratkaisut

Miten rikosoikeudenkäynnit pannaan vireille?

Rikostutkintaosasto ja syyttäjänvirasto ovat velvollisia tutkimaan viran puolesta kaikki niiden tietoon tulevat alustavat rikosepäilyt, jotka eivät ole pelkästään syytteeseenpanoa varten oikeutetun henkilön pyynnöstä. Käytännössä rikoksista ilmoitetaan usein aktiivisesti poliisille tai syyttäjänvirastolle, jolloin viranomaiset aloittavat tutkinnan.

Millaiset säännöt tai suuntaviivat ohjaavat viranomaisten päätöstä syyttää yhteisöä tai yksityishenkilöä rikoksesta?

Itävallassa yritysvastuuta koskevassa Itävallan laissa säädetään yhdistyksen vastuusta sen päättäjien ja työntekijöiden tekemistä rikoksista.

Katso yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Onko yhteisöllä rikosoikeudellinen vastuu?". Jos on, niin missä olosuhteissa työntekijän toiminta luetaan yhteisön syyksi?" edellä.

Voivatko vastaaja ja hallitus sopia rikostutkinnan ratkaisemisesta ennen oikeudenkäyntiä tapahtuvan ohjaamisen tai syytteen nostamisen lykkäämistä koskevan sopimuksen avulla? Jos vastaus on myönteinen, kuvailkaa sääntöjä tai suuntaviivoja, jotka koskevat sitä, voidaanko rikostutkinnan ratkaisemiseksi käyttää rikosoikeudenkäyntiä edeltävää vapauttamista tai syytetoimien lykkäämistä koskevia sopimuksia.

Jos vaatimukset täyttyvät, "ohjautuminen" on mahdollista.

Edellytyksenä on, että tapauksen tosiseikat on selvitetty riittävästi, rikoksesta ei ole säädetty yli viiden vuoden vankeusrangaistusta, vastaajan syyllisyyttä ei pidetä vakavana eikä rikos ole johtanut ihmisen kuolemaan, paitsi jos vastaajan sukulainen on kuollut huolimattomuudesta eikä rangaistus vaikuta tarpeelliselta vastaajalle aiheutuneen vakavan psyykkisen stressin vuoksi. Vastaajan rankaiseminen ei myöskään saa olla tarpeen hänen estämisekseen rikosten tekemisestä tai muiden tekemien rikosten torjumiseksi. Rangaistuksen sijasta syyttäjä (tai myöhemmin tuomioistuin) määrää rangaistuksen lieventämistoimenpiteen, johon vastaajan on suostuttava. Käytettävissä olevat lieventämistoimenpiteet ovat seuraavat: rahasumman maksaminen, yhdyskuntapalvelun suorittaminen, koeajan määrääminen yhdistettynä ehdolliseen vankeuteen ja ehtojen täyttämiseen sekä rikoksen selvittäminen.

Virkavallan väärinkäyttöä koskevan rikoksen osalta vapauttamista on rajoitettu lailla, ja yli kolmen vuoden vankeusrangaistuksella rangaistavien seksuaalirikosten osalta vapauttaminen on lailla suljettu pois.

Jos teidän lainkäyttöalueellanne rikostutkinnan päättämiseksi on käytettävissä lykkäystä syytteeseenpanosta tai syyttämättä jättämistä koskevia sopimuksia, onko näiden sopimusten kaikki osat hyväksyttävä tuomioistuimessa? Jos vastaus on myönteinen, kuvailkaa tekijöitä, jotka tuomioistuimet ottavat huomioon arvioidessaan syytteeseenpanon lykkäämistä tai syyttämättä jättämistä koskevia sopimuksia.

Ainoa mahdollinen vaihtoehto on edellä kysymyksessä 8.3 kuvattu "harhauttaminen". Alustavissa menettelyissä päätösvalta on syyttäjävirastolla, pääkäsittelyissä tuomioistuimella.

Voidaanko vastaajalle määrätä siviilioikeudellisia seuraamuksia tai oikeussuojakeinoja sen lisäksi tai sen sijaan, että tutkinta päätettäisiin rikosoikeudellisesti? Jos vastaus on myönteinen, kuvailkaa olosuhteita, joissa siviilioikeudellisia seuraamuksia tai oikeussuojakeinoja voidaan soveltaa.

Rikosoikeudellisen menettelyn lisäksi voidaan käynnistää myös siviilioikeudellinen menettely. Rikoksen uhri voi liittää rikosoikeudelliseen menettelyyn vastaajiin kohdistuvat vaatimuksensa ja/tai ajaa niitä myös siviilioikeudellisin keinoin.

Voiko yksityishenkilö tai yritys nostaa yksityisen syytteen? Jos vastaus on myönteinen, voivatko ne nostaa yksityisoikeudellisen syytteen liiketoimintarikoksista?

Ks. yksityiskohtainen vastaus kysymyksiin "Mitkä viranomaiset voivat nostaa syytteen talousrikoksista, ja onko kansallisella ja alueellisella tasolla erilaisia täytäntöönpanoviranomaisia?" ja "Miten rikosoikeudenkäynnit pannaan vireille?" edellä.

Joistakin rikoksista uhrin on itse nostettava syyte (Privatanklagedelikte, esim. kunnianloukkaus) ja joistakin rikoksista uhrin on annettava lupa syytteen nostamiseen (Ermächtigungsdelikte, esim. petos). Klassiset talousrikokset (esim. petos, kavallus) eivät kuitenkaan kuulu näihin luokkiin, vaan ne ovat muita rikoksia, joista voidaan nostaa syyte viran puolesta (Offizialdelikte).

Todistustaakka

Kummalla osapuolella on todistustaakka kunkin edellä 3 jaksossa määritellyn liiketoimintarikoksen tekijän osalta? Kummalla osapuolella on todistustaakka mahdollisten puolustautumisperusteiden osalta?

Syyttäjällä on todistustaakka.

Mikä on se todistustaso, joka todistustaakkaa kantavan osapuolen on täytettävä?

Todistustaso, jota yleensä edellytetään, on näyttö, joka ei ylitä mitään perusteltua epäilystä.

Kuka on rikosoikeudenkäynnissä tosiseikkojen ratkaisija? Kuka päättää, onko osapuoli täyttänyt todistustaakkansa?

Tuomioistuin päättää vapaan vakaumuksensa mukaisesti esitetyn näytön perusteella.

Salaliitto / avunanto

Voiko henkilö, joka vehkeilee toisen kanssa tai avustaa toista tekemään liiketoimintarikoksen, joutua vastuuseen? Jos vastaus on myönteinen, mikä on vastuun luonne ja mitkä ovat rikoksen tunnusmerkistöt?

Rangaistavaan tekoon ei syyllisty ainoastaan välitön tekijä, vaan myös henkilö, joka on määrännyt toisen tekemään teon tai muutoin myötävaikuttaa sen tekemiseen. Määräävä tekijä on se, joka saa toisen tekemään rikoksen. Myötävaikuttaja on se, joka muutoin - eli muulla tavoin kuin nimeämällä toisen henkilön - myötävaikuttaa rikoksen suorittamiseen.

Jos tekoon on osallistunut useampi kuin yksi henkilö, kutakin heistä rangaistaan hänen syyllisyytensä mukaan.

Yleiset puolustautumiskeinot

Voidaanko rikossyytettä vastaan puolustautua sillä, että vastaajalla ei ollut vaadittavaa tahallisuutta rikoksen tekemiseen? Jos vastaus on kyllä, kenellä on todistustaakka tahallisuuden osalta?

Henkilö toimii tahallisesti, jos hänellä on aikomus tehdä teko, joka vastaa lakisääteistä rikosta; tähän riittää, että tekijä vakavasti uskoo tämän toteutumisen olevan mahdollista ja hyväksyy sen (dolus eventualis). Tämä tahallisuuden muoto riittää useimmissa tapauksissa.

Joidenkin rikosten osalta tekijän on toimittava tahallisesti (dolus directus) tai tietoisesti.

Rikoksentekijä toimii tahallisesti (dolus directus), jos hän on kiinnostunut sellaisen olosuhteen tai tuloksen toteutumisesta, jonka osalta laki edellyttää tahallista toimintaa.
Rikoksentekijä toimii tietoisesti, jos hän ei ainoastaan pidä olosuhdetta tai seurausta, jonka osalta laki edellyttää tietoisuutta, mahdollisena vaan pitää sen olemassaoloa tai toteutumista myös varmana.

Eräät rikokset edellyttävät tuottamusta rikosoikeudellisen vastuun syntymiseksi.

Henkilö toimii huolimattomasti, jos hän ei noudata huolellisuutta, joka häneltä olosuhteisiin nähden vaaditaan ja joka on hänelle henkisissä ja fyysisissä olosuhteissa mahdollista ja kohtuullista, eikä näin ollen tunnista, että hän voi aiheuttaa sellaisen tilanteen, joka vastaa lakisääteistä rikosta. Henkilö on huolimaton myös silloin, kun hän pitää mahdollisena, että hän aiheuttaa tällaisen tilan, mutta ei aio tehdä niin.

Henkilö toimii törkeän huolimattomasti, jos hän toimii epätavallisen ja silmiinpistävän huolimattomasti siten, että oikeudellisia tosiseikkoja vastaavan olosuhteen syntyminen oli ennakoitavissa lähes todennäköisenä.

Sen, täyttyykö tahallisuutta tai huolimattomuutta koskeva edellytys, tuomioistuin ratkaisee vapaan vakaumuksensa mukaisesti todisteiden perusteella.

Voidaanko rikossyytettä vastaan puolustautua sillä, että vastaaja oli tietämätön laista, eli että hän ei tiennyt, että hänen menettelynsä oli lainvastaista? Jos vastaus on myöntävä, mitkä ovat tämän puolustautumisperusteen tunnusmerkit ja kenellä on todistustaakka siitä, että vastaaja tunsi lain?

Jos väitetty rikoksentekijä ei oikeudellisen virheen vuoksi tunnista teon lainvastaisuutta, hän ei toimi syyllisesti, jos häntä ei voida syyttää virheestä.

Oikeusvirhe on moitittava, jos vääryys oli rikoksentekijän kuten kaikkien muidenkin helposti tunnistettavissa tai jos rikoksentekijä ei tutustunut asiaa koskeviin säännöksiin, vaikka hänellä olisi ollut ammatin, toiminnan tai muiden olosuhteiden perusteella velvollisuus tehdä niin.

Jos virhe on moitittava ja jos rikkomuksen tekijä on toiminut tahallisesti, hänelle on määrättävä tahallisesta teosta säädetty rangaistus ja jos hän on toiminut huolimattomasti, hänelle on määrättävä huolimattomasta teosta säädetty rangaistus.

Voidaanko rikossyytettä vastaan puolustautua sillä, että vastaaja oli tietämätön tosiseikoista, eli että hän ei tiennyt syyllistyneensä lainvastaiseen menettelyyn? Jos vastaus on myöntävä, mitkä ovat tämän puolustautumisperusteen osatekijät ja kenellä on todistustaakka siitä, että vastaaja oli tietoinen tosiseikoista?

Jos rikoksentekijä ei ymmärrä, että hän syyllistyy teoillaan rikokseen, hän voi toimia tahattomasti. Häntä ei siis voida rangaista tahallisen rikoksen perusteella.

Jos kuitenkin on olemassa vastaava huolimattomuusrikos ja rikoksentekijä on toiminut huolimattomasti, mahdollinen vastuu huolimattomuudesta jää jäljelle.

Todistustaakka on jälleen tuomioistuimella. Tuomioistuimen on tutkittava kaikki väitteet, tässä tapauksessa erityisesti, jos rikoksentekijä oli tietoinen kaikista tosiseikoista.

Vapaaehtoiset ilmoitusvelvollisuudet

Jos henkilö tai yhteisö saa tietoonsa, että on tehty rikos, onko henkilön tai yhteisön ilmoitettava rikoksesta viranomaisille? Voiko henkilö tai yhteisö joutua vastuuseen siitä, että se ei ole tehnyt rikosilmoitusta hallitukselle? Voiko henkilö tai yhteisö saada lievennystä tai "luottoa" vapaaehtoisesta ilmoittamisesta?

Henkilöillä tai yrityksillä ei ole yleistä velvollisuutta ilmoittaa rikoksesta. Vapaaehtoinen rikosilmoitus, yhteistyö viranomaisten kanssa, vahingonkorvaus jne. ovat kuitenkin kaikki lieventäviä tekijöitä ja voivat lieventää rangaistusuhkaa.

Lieventämisohjelma on Itävallan rikoslainsäädännössä vielä hyvin uusi. Se otettiin käyttöön rajoitetuksi ajaksi arviointia varten, ja sen voimassaolo olisi päättynyt 31. joulukuuta 2021. Sitä jatkettiin kuitenkin vielä seitsemällä vuodella vuoteen 2028 (BGBl I 2021/243). Yksi 31.12.2021 päättyvän aiemman asetuksen muutoksista koskee sitä, että todistajat voivat nyt kääntyä syyttäjän lisäksi myös rikospoliisin puoleen.

Yhteistyösäännökset / sakoista vapauttaminen

Jos henkilö tai yhteisö paljastaa vapaaehtoisesti rikollisen toiminnan hallitukselle tai tekee yhteistyötä hallitukselle henkilöön tai yhteisöön kohdistuvassa rikostutkinnassa, voiko henkilö tai yhteisö pyytää hallitukselta lievennystä tai "luottoa"? Jos vastaus on myönteinen, mitkä säännöt tai suuntaviivat säätelevät hallituksen mahdollisuutta tarjota lievennystä tai "luottoa" vastineeksi vapaaehtoisista ilmoituksista tai yhteistyöstä?

Kuten kysymyksessä 12.1 mainittiin, sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskeva ohjelma on Itävallassa vielä uusi ja sitä arvioidaan parhaillaan.

Yleisesti ottaen sakoista vapauttaminen ja sakkojen lieventäminen on erityismuoto "harhauttamisesta". Rikoksentekijän on vapaaehtoisesti lähestyttävä syyttäjää tai rikospoliisia ja tehtävä yhteistyötä heidän kanssaan sekä tunnustettava katuvainen tekonsa. Jos kaikki lakisääteiset edellytykset sakkojen lieventämiselle täyttyvät, syyttäjän on toimittava samoin kuin lieventämistapauksessa. Päätodistaja suostuu tiettyyn toimenpiteeseen (rahapalkkion maksaminen, yhdyskuntapalvelun suorittaminen, koeaika jne.), ja häntä vastaan aloitettu menettely lopetetaan, jollei myöhemmästä syytteeseenpanosta muuta johdu. Jos jatkokäsittelyn aikana käy ilmi, että päätodistaja on rikkonut velvollisuuksiaan, menettely häntä vastaan voidaan aloittaa uudelleen. Jos menettely syytettyä kolmatta osapuolta vastaan on saatettu lainvoimaisesti päätökseen, syyttäjänvirasto lopettaa lopullisesti päätodistajaa vastaan suoritetun tutkinnan. Edellytetään, että päätodistaja on täyttänyt velvollisuutensa (rahapalkkion maksaminen, yhdyskuntapalvelun suorittaminen, koeaika jne.).

Kuvailkaa yhteistyön laajuus, mukaan lukien toimet, joihin yhteisö ryhtyisi, jota yleisesti edellytetään lievennystä hakevilta yhteisöiltä teidän lainkäyttöalueellanne, ja kuvailkaa yleisesti saatua suotuisaa kohtelua.

Ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Jos henkilö tai yhteisö paljastaa vapaaehtoisesti rikollisen toiminnan hallitukselle tai tekee yhteistyötä hallitukselle henkilöön tai yhteisöön kohdistuvassa rikostutkinnassa, voiko henkilö tai yhteisö pyytää hallitukselta sakoista vapauttamista tai "hyvitystä"?". Jos vastaus on myönteinen, millaisilla säännöillä tai ohjeilla hallitusta ohjataan tarjoamaan lievennystä tai "luottoa" vastineeksi vapaaehtoisista ilmoituksista tai yhteistyöstä?".

Syyteneuvottelut

Voiko vastaaja vapaaehtoisesti kieltäytyä kiistämästä rikossyytteitä vastineeksi siitä, että hänet tuomitaan lievennetyin perustein tai että hän saa sovitun rangaistuksen?

Itävallassa tunnustamisneuvottelut on kielletty.

Kuvailkaa sääntöjä tai ohjeita, jotka koskevat hallituksen mahdollisuutta neuvotella vastaajan kanssa syytteen tunnustamisesta. Onko tuomioistuimen hyväksyttävä jotkin syytesopimuksen osat?

Syyteneuvottelut ovat Itävallassa kiellettyjä.

Yritystuomion osatekijät

Kun tuomioistuin on todennut vastaajan syyllistyneen rikokseen, onko olemassa sääntöjä tai suuntaviivoja, jotka koskevat tuomioistuimen vastaajalle määräämää rangaistusta? Kuvailkaa tuomiomenettelyä.

Kun tuomioistuin on vakuuttunut vastaajan syyllisyydestä, sen on määriteltävä sopivaksi katsomansa rangaistus. Itävallan rikoslainsäädännössä säädetään vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksista (sekä sakkojen että vankeusrangaistusten osalta). Tuomioistuin ei ole sidottu tarkkoihin ohjeisiin tuomion määräämisessä, vaan sen on otettava huomioon lieventävät ja raskauttavat seikat. Lieventäviä seikkoja ovat esimerkiksi katuvainen tunnustus, vahingonkorvaus tai se, että rikos oli vain yritys jne. Raskauttavia seikkoja ovat esimerkiksi se, jos vastaajalla on jo rikosrekisteri tai aiheutetun vahingon määrä. Tuomioistuin voi myös lykätä tiettyjä rangaistuksia.

Ennen kuin tuomioistuin määrää rangaistuksen yhtiölle, onko sen määriteltävä, täyttääkö rangaistus jotkin osatekijät? Jos vastaus on kyllä, kuvailkaa näitä seikkoja.

Jos yhdistys on vastuussa rikoksesta, sille määrätään yhdistyssakko.

Sakon suuruus on arvioitava 50-10 000 euron suuruisina yksikköinä yhdistyksen ansiotilanteen mukaan ottaen huomioon yhdistyksen muu taloudellinen suorituskyky. Tuomioistuimen on punnittava raskauttavia ja lieventäviä asianhaaroja.

Sakon määrä on sitä suurempi, mitä suurempi on yhdistyksen vastuulla oleva vahinko tai vaarantuminen, mitä suurempi on yhdistyksen rikoksesta saama hyöty ja mitä enemmän työntekijät ovat suvainneet lainvastaista menettelyä tai kannustaneet siihen.

Sakon määrä on pienempi erityisesti, jos yhdistys on jo ennen tekoa ryhtynyt varotoimiin tällaisten tekojen estämiseksi tai kehottanut työntekijöitä käyttäytymään lainkuuliaisesti, jos yhdistys on vastuussa vain työntekijöiden tekemistä rikoksista, jos yhdistys on myötävaikuttanut merkittävästi totuuden selvittämiseen teon jälkeen, jos yhdistys on hyvittänyt teon seuraukset, jos yhdistys on ryhtynyt merkittäviin toimenpiteisiin vastaavanlaisten tekojen estämiseksi tulevaisuudessa ja jos teosta on jo aiheutunut yhdistykselle tai sen omistajille vakavia oikeudellisia haittoja.

Rangaistuksen lykkääminen on mahdollista tietyissä tapauksissa.

Muutoksenhaku

Voiko vastaaja tai hallitus hakea muutosta syylliseen tai syyttömään tuomioon?

Sekä vastaaja että syyttäjä voivat valittaa syyllisyystuomiosta. Vain syyttäjä voi valittaa vapauttavasta tuomiosta.

Jos molemmat osapuolet valittavat, tuomiota voidaan muuttaa molempiin suuntiin eli sekä vastaajan hyväksi että häntä vastaan.

Jos vain vastaaja valittaa eikä syyttäjä, muutoksenhakutuomioistuin ei voi korottaa tuomiota muutoksenhaun yhteydessä.

Voiko syyllisyystuomion jälkeen annettuun rikosoikeudelliseen tuomioon hakea muutosta? Jos vastaus on myöntävä, mikä osapuoli voi hakea muutosta?

Katso yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Voiko vastaaja tai hallitus hakea muutosta syyllisyystuomioon tai syyttömyystuomioon?" edellä.

Mikä on muutoksenhakutuomioistuimen arviointistandardi?

Rikostuomioon voi hakea muutosta useilla perusteilla, jotka liittyvät itse tuomioon tai edeltävään menettelyyn sellaisten virheiden osalta, joiden on johdettava mitättömyyteen. Syyllisyyskysymys voidaan kiistää. Myös tuomion antaminen ja yksityisoikeudellisia vaatimuksia koskevat päätökset voidaan riitauttaa. Jos kyseessä on tuomio, johon valamiehistön jäsenet ovat osallistuneet, syyllisyyskysymystä ei voida riitauttaa.

Jos muutoksenhakutuomioistuin hyväksyy valituksen, mitä valtuuksia sillä on korjata oikeudenkäyntituomioistuimen mahdollisesti tekemä vääryys?

Yksityiskohdat riippuvat siitä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen ensimmäisessä ja toisessa oikeusasteessa. Seuraavat voivat olla mahdollisia riippuen tuomioistuimen toimivallasta:

Hovioikeus voi pitää riidanalaisen päätöksen voimassa tai kumota riidanalaisen tuomion ja palauttaa rikosasian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen. Tällöin järjestetään uusi käsittely ja annetaan uusi päätös. Hovioikeus voi myös muuttaa riidanalaista tuomiota ja mahdollisesti muuttaa ensimmäisen oikeusasteen syyllisyystuomion vapauttavaksi tuomioksi (tai päinvastoin).