Sijoittajan valtion välimiesmenettely 2019

Sopimukset: Nykytila ja tuleva kehitys

Mitä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia ja kauppasopimuksia maanne on ratifioinut?

Tähän mennessä Itävalta on allekirjoittanut ja ratifioinut 69 kahdenvälistä investointisopimusta, joista seuraavien 60 valtion kanssa on tällä hetkellä voimassa: Albania; Algeria; Argentiina; Armenia; Azerbaidžan; Bangladesh; Valko-Venäjä; Belize; Bosnia ja Hertsegovina; Bulgaria; Chile; Kiina; Kroatia; Kuuba; Tšekin tasavalta; Egypti; Viro; Etiopia; Georgia; Guatemala; Hongkong; Unkari; Iran; Jordania; Kazakstan; Kosovo; Kuwait; Kirgisia; Latvia; Libanon; Libya; Liettua; Makedonia; Malesia; Malta; Meksiko; Moldova; Mongolia; Montenegro; Marokko; Namibia; Oman; Paraguay; Filippiinit; Puola; Romania; Venäjä; Saudi-Arabia; Serbia; Slovakia; Slovenia; Etelä-Korea; Tadžikistan; Tunisia; Turkki; Ukraina; Yhdistyneet arabiemiirikunnat; Uzbekistan; Vietnam; ja Jemen.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, jäljempänä 'SEUT-sopimus', tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, ja siinä vahvistetaan Euroopan unionin, jäljempänä 'EU', toimivalta suorien sijoitusten alalla. Siirretyn toimivallan perusteella Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat asetuksen (EU) N:o 1219/2012, jonka mukaan voimassa olevat kahdenväliset investointisopimukset pysyvät voimassa edellyttäen, että Euroopan komissio antaa niille luvan sen jälkeen, kun se on "arvioinut, muodostavatko yksi tai useampi niiden määräyksistä vakavan esteen sille, että unioni neuvottelee tai tekee kahdenvälisiä investointisopimuksia kolmansien maiden kanssa" (asetuksen (EU) N:o 1219/2012 5 artikla). Lisäksi Euroopan komissio aloitti rikkomisesta johtuvan menettelyn 12:n Itävallan allekirjoittaman ja ratifioiman EU:n sisäisen kahdenvälisen investointisopimuksen (EU:n jäsenvaltioiden väliset kahdenväliset investointisopimukset) osalta.

Itävalta allekirjoitti energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen vuonna 1994 ja ratifioi sen virallisesti vuonna 1997.

Itävallan osalta EU:n jäsenvaltiona on voimassa useita kauppasopimuksia ja sopimuksia, joihin sisältyy investointimääräyksiä.

Mitä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia ja kauppasopimuksia maanne on allekirjoittanut eikä ole vielä ratifioinut? Miksi niitä ei ole vielä ratifioitu?

Zimbabwen (2000), Kambodžan (2004) ja Nigerian (2013) kanssa allekirjoitetut kahdenväliset investointisopimukset eivät ole vielä tulleet voimaan.

Tärkein sopimus, joka odottaa ratifiointia EU:n jäsenvaltioiden kansallisissa parlamenteissa, on EU:n ja Kanadan kattava talous- ja kauppasopimus ("CETA"), joka on ollut väliaikaisesti voimassa 21. syyskuuta 2017 alkaen.

Neuvottelut Kiinan, Japanin, Meksikon, Myanmarin, Filippiinien, Tunisian ja Yhdysvaltojen kanssa ("TTIP") ovat parhaillaan käynnissä.

EU:n tasolla neuvotellut kauppasopimukset ovat jäsenvaltioiden, myös Itävallan, tiukassa valvonnassa. Voidaan päätellä, että mainittuihin kauppasopimuksiin sisältyvistä soveltamisalasta ja riitojenratkaisumekanismeista käydään kiivasta oikeudellista ja poliittista keskustelua.

Perustuvatko BIT-sopimuksesi BIT-malliin? Mitkä ovat kyseisen mallin keskeiset määräykset?

Itävallalla on vuonna 2008 hyväksytty BIT-malli ("BIT-malli"). On kuitenkin tärkeää muistaa, että suurin osa Itävallan allekirjoittamista ja ratifioimista sitovista sopimuksista on tehty ennen mallisopimuksen uusinta versiota. Uusimman BIT-mallin mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa on niin ikään vaikea arvioida.

Itävallan BIT-mallin käyttöönoton jälkeen allekirjoitettujen BIT-sopimusten vertailukelpoinen analyysi osoittaa, että ne eivät ole yhdenmukaisia. Tadžikistanin ja Kosovon kanssa tehdyt investointisopimukset on laadittu tiukasti mallin mukaisesti. Sen sijaan Kirgisian ja Kazakstanin kanssa tehdyissä samantyyppisissä sopimuksissa tehtiin muutoksia malliin joiltakin tärkeiltä osin.

Lisäksi investointisuojaa koskevista määräyksistä on yleisesti tulossa osa EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiä kauppasopimuksia, mikä rajoittaa BIT-mallille suunniteltua tarkoitusta.

Mallisopimuksen sisällön osalta Itävalta esitti varmasti tiiviin, toimivan ja edistyksellisen perustan ulkomaisten sijoitusten onnistuneelle suojaamiselle. Keskeisillä määräyksillä varmistetaan:

a. ulkomaisten sijoittajien yhdenvertainen kohtelu verrattuna i) kotimaisiin sijoittajiin ja/tai ii) kolmansien maiden sijoittajiin;

b. velvoite oikeudenmukaiseen kohteluun kansainvälisen oikeuden normien mukaisesti (tarkoin säännelty pakkolunastus; sijoituksen yhteydessä suoritettavien maksujen on oltava rajoituksettomia jne.

c. tehokas riitojenratkaisu i) kansallisissa tuomioistuimissa, ii) sijoitusriitojen kansainvälisessä ratkaisukeskuksessa (ICSID), iii) Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti perustetussa yksinomaisessa välimiesmenettelyssä tai tilapäisessä välimiesmenettelyssä ja iv) Kansainvälisen kauppakamarin välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti perustetussa yksinomaisessa välimiesmenettelyssä tai tilapäisessä välimiesmenettelyssä.

Mallisopimuksen erityispiirteisiin kuuluvat myös termien "sijoittaja" ja "sijoitus" ominaispiirteinen määrittely sekä varsin laaja-alainen kattolauseke. Mallisopimuksen tärkeitä näkökohtia yksityiskohtaisemmin käsittelevä kommentti on saatavilla verkossa osoitteessa https://www.iisd.org/pdf/2012/austrian_model_treaty.pdf.

Julkaiseeko maanne diplomaattiset nootit, joita se on vaihtanut muiden valtioiden kanssa sopimuksistaan, mukaan lukien uudet tai seuraajavaltiot?

Harvinainen esimerkki diplomaattisten noottien vaihdosta BIT:n tarkoituksen määrittämiseksi liittyy Paraguayn kanssa tehtyyn BIT:hen, joka on saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa https://www.bmdw.gv.at/Aussenwirtschaft/investitionspolitik/Documents/Bilaterale_Investitionsschutzabkommen/Paraguay2.pdf.

Onko hallitus julkaissut virallisia kommentaareja, jotka koskevat sopimusten tai kauppasopimusten lausekkeiden tarkoitusta?

Kaikki saatavilla oleva tukiaineisto kaikkiin Itävallan tasavallan parlamentin ratifioimiin kansainvälisiin sopimuksiin on virallisesti saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa https://www.parlament.gv.at/PAKT/. Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö asettaa ratifioitujen kahdenvälisten investointisopimusten saksankieliset versiot ja niihin liittyvät asiakirjat saataville verkkosivuillaan julkista tarkastelua varten ( https://www.bmdw.gv.at/Aussenwirtschaft/investitionspolitik/Seiten/BilateraleInvestitionsschutzabkommen-Laender.aspx ), ja englanninkieliset versiot löytyvät osoitteesta http://investmentpolicyhub.unctad.org/IIA/CountryBits/12.

Oikeudelliset puitteet

Onko maanne 1) New Yorkin yleissopimuksen, 2) Washingtonin yleissopimuksen ja/tai 3) Mauritiuksen yleissopimuksen sopimuspuoli?

Itävallasta tuli ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn yleissopimuksen (New Yorkin yleissopimus) sopimuspuoli 2. toukokuuta 1961. New Yorkin yleissopimusta sovelletaan Itävaltaan rajoituksetta, koska alkuperäinen vastavuoroisuusvarauma poistettiin vuonna 1988.

Valtioiden ja muiden valtioiden kansalaisten välisten investointiriitojen ratkaisemista koskeva yleissopimus (ICSID-yleissopimus) ratifioitiin 25. toukokuuta 1971, ja se tuli Itävallan osalta voimaan 24. kesäkuuta 1971.

Itävalta ei ole sopimuspuolena Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa sopimuksiin perustuvissa sijoittajan ja valtion välisissä välimiesmenettelyissä noudatettavasta avoimuudesta ("Mauritiuksen yleissopimus").

Onko maassanne myös sijoituslaki? Jos on, mitkä ovat sen keskeiset aineelliset ja riitojenratkaisua koskevat säännökset?

Itävallalla ei ole erityistä (ulkomaista) sijoituslakia.

Edellyttääkö maanne ulkomaisen sijoituksen muodollista hyväksymistä? Jos on, mitkä ovat asiaa koskevat vaatimukset ja missä ne ovat?

Ulkomaisen sijoituksen muodollista hyväksymistä ei yleensä vaadita. Joitakin syrjimättömiä kansallisia ja EU:n toimenpiteitä saatetaan kuitenkin soveltaa (esim. kiinteistöjen hankintaan, kilpailunrajoituksiin, energia-alaan jne.).

Viimeaikaiset merkittävät muutokset ja keskustelut

Mitkä ovat viime vuosina olleet keskeisiä tapauksia, jotka liittyvät sopimusten tulkintaan lainkäyttöalueellanne?

Itävallan korkeimman oikeuden (OGH) ratkaisevan tapauksen (3 Nd 506/97) mukaan monikansallisia sopimuksia olisi tarkasteltava kansainvälisen soveltamisen näkökulmasta. Monikansallinen sopimus menettää merkityksensä ja tehokkuutensa, jos sen sääntöjä tulkitaan yksinomaan kansallisesti. Yksittäisten tekstin osien tulkinta ei siis saa perustua pelkästään kansallisen oikeuskielen merkitykseen. Pikemminkin on tutkittava, ovatko sopimuspuolet tietoisesti hyväksyneet nämä tekstin osat ottaen huomioon erityiset kansalliset perinteet.

OGH totesi edelleen, että yhtenäisen oikeuden tarkoitus edellyttää, että kansainvälistä oikeudellista yhtenäisyyttä arvostetaan korkeammalle kuin saumatonta sisällyttämistä kansalliseen oikeusjärjestykseen. Vaikka järjestelmällisiä katkoksia autonomiseen siviilioikeuteen on vältettävä niin pitkälle kuin käytännössä on mahdollista, ne on tarvittaessa hyväksyttävä kansainvälisen yhtenäisyyden puitteissa. Systemaattinen tulkinta rajoittuu siten kansainväliseen kontekstiin.

Onko maanne ilmoittanut, millaista politiikkaa se noudattaa sijoittajan ja valtion välisessä välimiesmenettelyssä?

Itävallan hallitus ei ole vielä ilmoittanut sijoittajan ja valtion välistä välimiesmenettelyä koskevasta selkeästä politiikasta.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö on kuitenkin ilmoittanut, että hallitus suhtautuu yleisesti ottaen avoimesti sitovaan kansainväliseen välimiesmenettelyyn, joka on asianmukainen vaihtoehto kansallisille tuomioistuimille riitojen ratkaisemisessa sovellettavien sitovien kansainvälisten kauppasopimusten nojalla.

Miten korruption, avoimuuden, suosituimmuuskohtelun, epäsuorien investointien, ilmastonmuutoksen jne. kaltaisia kysymyksiä käsitellään tai aiotaan käsitellä maanne sopimuksissa?

Korruptio:

Korruptiota ei käsitellä yhdenmukaisesti sovellettavissa oikeudellisissa välineissä. Mallisopimuksen johdanto-osassa korostetaan, että "kaikkien hallitusten ja siviilialan toimijoiden on noudatettava YK:n ja OECD:n korruption vastaisia toimia, erityisesti korruption vastaista YK:n yleissopimusta (2003)". Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Nigerian kanssa allekirjoitettujen, mallin jälkeisten BIT-sopimusten johdanto-osissa on vastaavia määräyksiä.

Esimerkkinä mallia edeltävästä määräyksestä, jossa käsitellään korruptiota rajoitetusti, voi hyvinkin olla Uzbekistanin BIT-sopimuksen 25 artiklan 1 kohdan c alakohta, jossa otetaan käyttöön korruptio perusteena tuomion kumoamiselle, jos se on osoitettu "tuomioistuimen jäsenen tai ratkaisevaa asiantuntemusta tai todisteita tarjoavan henkilön taholta".

Avoimuus:

Avoimuutta käsitellään BIT-mallin 6 artiklassa. Kyseisessä määräyksessä säädetään velvoitteista, joiden mukaan on viipymättä i) julkaistava kaikki asiakirjat, jotka voivat vaikuttaa BIT:n toimintaan, ja ii) vastattava tietopyyntöihin. Edellä mainittuja velvoitteita on rajoitettu huomattavasti siten, että ei ole pakollista saada tietoja "tietyistä sijoittajista tai investoinneista, joiden paljastaminen estäisi lainvalvontaa".

Tällä hetkellä voimassa olevissa sitoumusasiakirjoissa noudatetaan hieman päinvastaista lähestymistapaa kuin malli-sopimusten avoimuutta koskevissa säännöissä. Huomattava osa sopimuksista sisältää edellä mainittua sanamuotoa vastaavan sanamuodon (esim. Armenian, Azerbaidžanin ja Bangladeshin kanssa tehdyt kahdenväliset investointisopimukset), mutta yhtä suuri osa sopimuksista on tehty ilman erillistä avoimuuslauseketta (esim. Valko-Venäjän ja Bulgarian kanssa tehdyt kahdenväliset investointisopimukset). Kolmannessa ryhmässä on avoimuussääntöjä, joihin sisältyy huomattavia muutoksia (ks. esim. Iranin sitoumus, 4 artikla, Kuwaitin sitoumus, 3 artikla ja Libyan sitoumus, 3 artikla).

Suosituimmuuslauseke:

Sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa määrätään, että "kumpikin sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajille ja heidän sijoituksilleen tai tuotoilleen vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin se myöntää omille sijoittajilleen ja heidän sijoituksilleen tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajille". Suojelu koskee "sijoitustensa tai tuottojensa hoitoa, käyttöä, ylläpitoa, käyttöä, nauttimista, myyntiä ja selvittämistä sekä riitojen ratkaisemista sen mukaan, kumpi niistä on sijoittajan kannalta edullisempi". (Joissakin mallia edeltävissä sopimuksissa (esim. Hongkongin, Intian, Malesian, Montenegron, Serbian, Valko-Venäjän jne. kanssa tehdyissä sopimuksissa) ei ole täsmällistä luetteloa suojatuista investointitoimista).

Epäsuorat sijoitukset:

Malli-sopimukset kattavat sekä suorat että epäsuorat sijoitukset. Joissakin mallia edeltävissä sopimuksissa on kuitenkin suppeampi "sijoitusten" määritelmä, eivätkä ne mahdollisesti kata välillisiä sijoituksia (ks. esim. Iranin kanssa tehty sopimus).

Ympäristönsuojelu:

Mallibittisopimuksen johdanto-osassa käsitellään ympäristönsuojelua siltä osin kuin siinä määrätään, että sopimusvaltiot:

• ovat sitoutuneet tavoitteisiin, jotka on asetettu ympäristönsuojelun kannalta johdonmukaisella tavalla; ja
• tunnustavat YK:n Global Compact -aloitteen periaatteet ja sen, että "investointisopimusten ja monenvälisten ympäristönsuojelusopimusten [...] tarkoituksena on edistää maailmanlaajuista kestävää kehitystä ja että mahdolliset ristiriitaisuudet olisi ratkaistava lieventämättä suojelunormeja".

Mallia edeltävien kahdenvälisten investointisopimusten johdanto-osaan ei yleensä sisälly vastaavia määräyksiä. Vastoin tätä yleistä havaintoa Nigerian ja Tadžikistanin kanssa allekirjoitettujen mallin jälkeisten BIT-sopimusten johdantokappaleet ovat samankaltaisia kuin mallin mukaiset BIT-sopimukset, ja ainoastaan Kazakstanin ja Kirgisian kanssa allekirjoitettujen BIT-sopimusten johdantokappaleet eivät ole yhtä kattavia kuin mallin mukaiset BIT-sopimukset.

Mallisopimuksen 4 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että "sopimuspuolet tunnustavat, että ei ole asianmukaista edistää investointeja heikentämällä kansallista ympäristölainsäädäntöä". Mallin jälkeisissä BIT-sopimuksissa on samansisältöisiä määräyksiä.

Malli-BIT:n 7 artiklan 4 kohdassa todetaan, että "sopimuspuolen syrjimättömät toimenpiteet, jotka on suunniteltu ja joita sovelletaan oikeutettujen yleisen hyvinvoinnin tavoitteiden, kuten ympäristön, suojelemiseksi, eivät ole välillistä pakkolunastusta". Kazakstanin kanssa tehdyn BIT:n lisäksi muut mallin jälkeiset BIT:t sisältävät vastaavan määräyksen.

Esimerkki mallia edeltävän BIT:n määräyksestä, jossa otetaan huomioon ympäristönsuojelu, on Kuwaitin kanssa tehdyn BIT:n 3 artiklan 4 kohta, jossa todetaan: "Sijoituksiin ei saa kohdevaltiossa kohdistaa ylimääräisiä suorituskykyvaatimuksia, jotka voivat estää tai rajoittaa niiden laajentamista tai ylläpitoa siten, että ne vaikuttavat haitallisesti niiden elinkelpoisuuteen tai ovat haitallisia niiden elinkelpoisuudelle, ellei tällaisia vaatimuksia pidetä välttämättöminä [...] ympäristösyistä [...].".

Onko maanne ilmoittanut irtisanovansa sitovia investointisopimuksia tai vastaavia sopimuksia? Mitkä? Miksi?

Itävalta ei ole vielä ilmoittanut irtisanovansa yksipuolisesti mitään sitovaa sopimusta.

On kuitenkin korostettava, että suoria sijoituksia koskevan toimivallan siirtämisen lopulliset vaikutukset EU:lle (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Mitä kahden- ja monenvälisiä sopimuksia ja kauppasopimuksia maanne on ratifioinut?" edellä) ovat vielä määrittelemättä.

Tapauskohtaiset suuntaukset

Missä sijoittaja-valtio -tapauksissa maasi on ollut osallisena?

Tätä julkaisupäivää kohden Itävalta on ollut aktiivisesti mukana yhdessä ainoassa julkisesti tunnetussa sijoittaja-valtio-sovittelussa: B.V. BeleggingMaatschappij "Far East" v. Itävallan tasavalta (ICSID-asia nro ARB/15/32).

Menettely aloitettiin heinäkuussa 2015 Itävallan Maltan kanssa vuonna 2002 tekemän BIT-sopimuksen nojalla (voimassa maaliskuusta 2004 alkaen). Sijoittaja väitti näin ollen, että Itävalta: i) määräsi mielivaltaisia, kohtuuttomia ja/tai syrjiviä toimenpiteitä; ii) eväsi täyden suojan ja turvallisuuden; iii) rikkoi sovellettavia suoraa ja välillistä pakkolunastusta koskevia kieltoja; ja iv) eväsi oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun.

Välimiesoikeus hylkäsi kanteet toimivaltasyistä lokakuussa 2017 sen jälkeen, kun se oli kuullut saman vuoden maaliskuussa esiin tulleesta asiasta.

Miten maanne on suhtautunut sitä vastaan annettujen tuomioiden täytäntöönpanoon?

Ei sovellu (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Mihin sijoittaja-valtio -tapauksiin maanne on mahdollisesti osallistunut?"). " edellä).

Onko maanne pyrkinyt ICSID-tapausten osalta kumoamismenettelyyn? Jos on, millä perusteella?

Ei sovelleta (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymyksiin "Mihin sijoittaja-valtio -tapauksiin maanne on mahdollisesti osallistunut? " edellä).

Onko satelliittioikeudenkäyntejä syntynyt joko aineellisista vaateista tai täytäntöönpanosta?

Ei sovelleta (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymyksiin "Missä sijoittaja-valtio -oikeudenkäynneissä maanne on mahdollisesti ollut osallisena? " edellä).

Onko vireille tulleissa asioissa havaittavissa yhteisiä suuntauksia tai teemoja, olipa kyse sitten perusvaatimuksista, täytäntöönpanosta tai kumoamisesta?

Ei sovellu (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymyksiin "Mihin sijoittaja-valtio -tapauksiin maanne on mahdollisesti osallistunut? " edellä).

Rahoitus

Salliiko maanne sijoittajan ja valtion välisten vaateiden rahoittamisen?

Itävallan lainsäätäjät eivät ole vielä antaneet lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena olisi säännellä kolmannen osapuolen rahoitusta riita- ja/tai välimiesmenettelyissä. Tuomioistuimet ovat siis hyväksyneet lainsäädäntökehyksen, ja ne näyttävät (yleisesti ottaen) hyväksyvän kolmannen osapuolen rahoituksen laillisuuden riidanratkaisumenettelyissä (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Millaista viimeaikaista oikeuskäytäntöä, jos sellaista on ollut, on ollut tässä asiassa teidän lainkäyttöalueellanne?" edellä).

Avoimuus kolmannen osapuolen rahoituksen sallittavuutta kohtaan sijoittajan ja valtion välisissä riita-asioissa saattaa lisäksi johtua EU:n tasolla parhaillaan neuvoteltavista kauppasopimuksista. Esimerkiksi tarkkaan tutkittavan CETA-sopimuksen 8 artiklan 26 kohdassa sallitaan kolmannen osapuolen rahoitus ainoastaan sillä edellytyksellä, että "kolmannen osapuolen rahoittajan nimi ja osoite" on ilmoitettava.

Millaista viimeaikaista oikeuskäytäntöä, jos sellaista on ollut, on ollut tästä asiasta teidän lainkäyttöalueellanne?

OGH:n helmikuussa 2013 antama käänteentekevä päätös (6 Ob 224/12b) antaa toistaiseksi parhaan käsityksen siitä, miten Itävallan korkein oikeus suhtautuu kolmannen osapuolen rahoituksen laillisuuteen.

OGH:lle esitetty asia koski lähinnä sitä, rikkovatko kolmannen osapuolen rahoitussopimukset Itävallan siviililain (ABGB) 879 §:n 2 momentissa säädettyä pactum de quota litis -kieltoa. Vaikka OGH pidättäytyi tekemästä asiasta päätöstä, se totesi, että kolmannen osapuolen rahoitussopimuksen olemassaolo ei voi vaikuttaa asianosaisen asemaan menettelyssä, vaikka tällaisen sopimuksen katsottaisiin rikkovan pactum de quota litis -sääntöä.

OGH:n ratkaisua on laajalti tulkittu siten, että se tukee kolmannen osapuolen rahoituksen laillisuutta kansallisten oikeudenkäyntien lisäksi myös kansainvälisessä välimiesmenettelyssä.

Onko oikeudenkäyntien/ välimiesmenettelyn rahoitus yleistä alueellanne?

Itävallan markkinoiden kiinnostus kolmannen osapuolen rahoitusta kohtaan on jatkuvasti kasvanut viime vuosina. Erityisesti kansainvälisissä välimiesmenettelyissä riidan osapuolet pyrkivät huolellisesti tutkimaan rahoituksen etuja ja haittoja saataviensa turvaamisessa. Sijoittajien ja valtioiden väliset riita-asiat eivät ole poikkeus. Koska välimiesmenettely on perinteisesti vakiintunut ja poliittisesti puolueeton keskus, asianomaiset sijoittajat ympäri maailmaa harkitsevat vahvasti itävaltalaisten johtavien käytänteiden käyttämistä riippumatta siitä, liittyvätkö vaateet millään tavoin Itävaltaan. Riippuen siitä, millaisia vaatimuksia on tarkoitus esittää, kolmansien osapuolten rahoitussopimuksista neuvotellaan yhä uudelleen ulkomailla toimivien erikoistuneiden laitosten kanssa.

Kansainvälisten tuomioistuinten ja kotimaisten tuomioistuinten välinen suhde

Voivatko tuomioistuimet tutkia rikostutkintaa ja kansallisten tuomioistuinten tuomioita?

Itävallan lainsäädännön vakiintuneen säännön mukaan lopullisen rikostuomion oikeusvaikutukset on ymmärrettävä siten, että tuomitun henkilön ja kaikkien kolmansien osapuolten on hyväksyttävä tuomio. Näin ollen myöhemmässä oikeusriidassa kukaan ei voi väittää, ettei hän ole tehnyt tekoa, josta hänet on tuomittu, riippumatta siitä, onko vastapuoli myöhemmässä oikeudenkäynnissä osallistunut rikosoikeudenkäyntiin missä tahansa ominaisuudessa.

Jollei edellä sanotusta muuta johdu, kansainvälisillä tuomioistuimilla voi olla melko rajallinen toimivalta arvioida rikostuomion ja/tai rikostutkinnan vaikutuksia (todettuihin) tosiseikkoihin nähden suhteessa mahdollisiin sovellettaviin velvoitteisiin, joita valtiolla on sijoittajiin nähden oikeudellisista syistä.

Onko kansallisilla tuomioistuimilla toimivaltaa käsitellä välimiesmenettelystä johtuvia menettelyllisiä kysymyksiä?

Kansalliset tuomioistuimet voivat puuttua välimiesmenettelyyn, jos Itävallan siviiliprosessilaissa (ZPO) niin nimenomaisesti säädetään. Voidaan erottaa kaksi ryhmää, joiden mukaan kansalliset tuomioistuimet voivat puuttua välimiesmenettelyssä syntyviin menettelyllisiin kysymyksiin:

a. Välimiesoikeuden etukäteen esittämän pyynnön perusteella:

• panna täytäntöön välimiesoikeuden antama välitoimi (ZPO 593 §); tai
• suorittaa oikeudellisia toimia, joihin välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa (esim. velvoittaa todistajia saapumaan paikalle, määrätä asiakirjojen luovuttamisesta jne.), mukaan lukien ulkomaisten tuomioistuinten ja viranomaisten pyytäminen suorittamaan tällaisia toimia (ZPO 602 §).

b. Jollei ZPO:sta johtuvista erityisistä menettelyluvista muuta johdu:

• myöntää väliaikaisia toimenpiteitä (ZPO 585 §);
• nimittää välimiehiä (ZPO 587 §; ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Voiko kansallinen tuomioistuin puuttua välimiesten valintaan?" jäljempänä); tai
• päättää välimiehen hylkäämisestä (ZPO 589 §).

Millä lainsäädännöllä säännellään välimiesmenettelyn täytäntöönpanoa?

Itävalta on sekä New Yorkin että ICSID-yleissopimuksen osapuoli (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Onko maanne 1) New Yorkin yleissopimuksen, 2) Washingtonin yleissopimuksen ja/tai 3) Mauritiuksen yleissopimuksen osapuoli?" edellä). Molemmat kansainväliset sopimukset (ks. III artikla ja sitä seuraavat artiklat) ovat kuitenkin voimassa. New Yorkin yleissopimus; 54 artikla ja sitä seuraavat artiklat. ICSID-yleissopimus) edellyttävät kansallisten menettelysääntöjen asianmukaista täytäntöönpanoa.

Itävallan lainsäätäjä tekee selvän eron kotimaisten (eli välimiesmenettelyssä annettujen, joiden sovittu kotipaikka on Itävallassa) ja ulkomaisten (eli välimiesmenettelyssä annettujen, joiden sovittu kotipaikka on muualla kuin Itävallassa) välitystuomioiden täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen välillä.

Itävallan täytäntöönpanolain (EO) 1 §:ssä säädetään, että kotimaiset tuomiot, joihin ei voida hakea muutosta (sovintosopimukset mukaan luettuina), voidaan panna täytäntöön suoraan, koska ne ovat luonteeltaan täytäntöönpanokelpoisia.

Edellä esitetystä poiketen EO:n III osastossa (403 § ja sitä seuraavat pykälät) edellytetään ulkomaisten välitystuomioiden muodollista tunnustamista ennen niiden täytäntöönpanoa kotimaassa, paitsi jos välitystuomiot olisi pantava täytäntöön ilman erillistä julistusta täytäntöönpanokelpoisuudesta i) sovellettavan kansainvälisen sopimuksen nojalla (esim. sopimukset, joihin sovelletaan vastavuoroisuusvelvoitetta tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa) tai ii) Euroopan unionin säädöksellä.

Missä määrin on olemassa lakeja, joissa säädetään välimiehen koskemattomuudesta?

Itävallan sovellettavassa lainsäädännössä suositaan oikeudellisen vastuun käsitettä välimiesten ehdottoman koskemattomuuden sijaan. ZPO:n 594 §:n 4 momentissa säädetään tältä osin selvästi, että "välimies, joka ei täytä nimityksensä vastaanottamisesta johtuvaa velvoitettaan lainkaan tai ajoissa, on vastuussa osapuolille kaikista vahingoista, jotka johtuvat hänen virheellisestä kieltäytymisestään tai viivästymisestään".

Onko osapuolten riippumattomuudelle välimiesten valinnassa asetettu rajoituksia?

Osapuolten riippumattomuutta välimiesten valinnassa ei ole nimenomaisesti rajoitettu. On kuitenkin korostettava, että ZPO:n 587 §:n yleisesti hyväksytty tulkinta sallii vain luonnollisten henkilöiden nimittämisen välimiehiksi. Myöskään tuomarit eivät saa toimia välimiehinä.

Jos osapuolten valitsema välimiesten valintamenetelmä epäonnistuu, onko olemassa oletusmenettelyä?

Kyllä. ZPO:n 587 §:n 3 momentin mukaan, jos osapuolten sovittu välimiesten valintamenetelmä epäonnistuu jostakin luetelluista syistä, "kumpi tahansa osapuoli voi pyytää tuomioistuinta tekemään tarvittavan nimityksen, ellei sovitussa nimitysmenettelyssä ole määrätty muista keinoista nimityksen varmistamiseksi".

Epäselvyyksien välttämiseksi todettakoon, että jos osapuolet eivät aluksi pääse sopimukseen nimitysmenettelystä, sovellettava oletusarvoinen nimitysmenettely on nimenomaisesti määritelty ZPO:n 587 §:n 2 momentissa.

Voiko kansallinen tuomioistuin puuttua välimiesten valintaan?

Kotimaisia tuomioistuimia voidaan kutsua nimeämään välimiehiä ZPO:n 587 §:n 3 momentin mukaisesti (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Jos osapuolten valitsema välimiesten valintamenetelmä epäonnistuu, onko olemassa oletusmenettely?" edellä).

Tunnustaminen ja täytäntöönpano

Mitä oikeudellisia vaatimuksia ratkaisun täytäntöönpanolle asetetaan?

New Yorkin yleissopimuksen IV artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan hakijan, joka haluaa tunnustaa välitystuomion, on toimitettava alkuperäinen välitystuomio (tai oikeaksi todistettu jäljennös) sekä alkuperäinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). ZPO:n 614 §:n 2 momentin mukaan tuomarin harkintavaltaan kuuluu päättää, pyydetäänkö hakijaa toimittamaan kyseinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). Koska toimivaltaiset käräjäoikeudet tutkivat vain, täyttyvätkö muodolliset vaatimukset, Itävallan korkein oikeus on suhtautunut asiaan muodollisemmin - se vaatii tutkimaan, onko täytäntöönpanolupahakemuksessa ilmoitettu velallisen nimi sama kuin välitystuomioon merkitty nimi.

Mainitun lisäksi välitystuomioon voidaan soveltaa ZPO:n 606 §:ää, jonka mukaan välitystuomion on oltava i) kirjallinen ja ii) välimiesten allekirjoittama. Muita muotovaatimuksia voidaan soveltaa, jos osapuolet eivät ole sopineet asiasta.

Millä perusteella osapuoli voi vastustaa tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa?

Itävallan tuomioistuimilla ei ole oikeutta tutkia välitystuomion sisältöä. Välimiestuomioon ei voi hakea muutosta. On kuitenkin mahdollista nostaa kanne välitystuomion kumoamiseksi (sekä tuomioistuimen toimivaltuuksia että asiasisältöä koskevien tuomioiden osalta) hyvin erityisin ja suppein perustein, nimittäin seuraavin perustein:

• välimiesoikeus on hyväksynyt tai evännyt toimivallan, vaikka välityssopimusta tai voimassa olevaa välityssopimusta ei ole olemassa;
• osapuoli ei ollut kykenevä tekemään välityssopimusta kyseiseen osapuoleen sovellettavan lain mukaan;
• asianosainen ei ole voinut esittää asiaansa (esimerkiksi sille ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä);
• välitystuomio koskee asioita, joita ei ole otettu huomioon välityssopimuksessa tai jotka eivät kuulu välityssopimuksen ehtojen piiriin, tai se koskee asioita, jotka eivät kuulu välimiesmenettelyssä vaaditun oikeussuojan piiriin - jos tällaiset puutteet koskevat välitystuomion erotettavissa olevaa osaa, kyseinen osa on kumottava;
• välimiesoikeuden kokoonpano ei ollut ZPO:n 577-618 §:n tai osapuolten sopimuksen mukainen;
• välimiesmenettely ei ole ollut tai välitystuomio ei ole Itävallan oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden (ordre public) mukainen; ja
• jos edellytykset kansallisen tuomioistuimen asian uudelleenkäsittelylle ZPO:n 530 §:n 1 momentin mukaisesti täyttyvät.

Millaisen kannan kansalliset tuomioistuimet ovat omaksuneet koskien valtiollista koskemattomuutta ja valtion omaisuuden takaisinperintää?

Ulkomaille myönnetään koskemattomuus kanteita varten vain niiden suvereenin toimivallan rajoissa. Koskemattomuus ei koske yksityistä kaupallista toimintaa. Itävallassa oleva ulkomainen omaisuus on siten vapautettu täytäntöönpanosta riippuen sen käyttötarkoituksesta: jos se on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan yksityisiin liiketoimiin, se voidaan takavarikoida ja siihen voidaan kohdistaa täytäntöönpano, mutta jos se on tarkoitettu suvereenien valtuuksien käyttämiseen (esim. suurlähetystön tehtäviin), täytäntöönpanotoimia ei voida määrätä. OGH totesi asiaa koskevassa päätöksessään (ks. 3 Ob 18/12), että valtion omaisuuden yleistä koskemattomuutta ei ole suunniteltu, vaan velvollisen valtion velvollisuutena on osoittaa, että se on toiminut suvereenisti keskeyttäessään täytäntöönpanomenettelyn EO 39 §:n mukaisesti.

Missä oikeuskäytännössä on käsitelty yhtiöverhoa valtion omaisuuden osalta?

Opettavaisen oikeuskäytännön puuttuessa voi olla järkevää päätellä, että yhtiöverhon lävistäminen valtion omaisuuden osalta olisi oikeudellisesti sallittua, kunhan valtion koskemattomuuden soveltamisalaa koskevia sääntöjä (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Minkä kannan kansalliset tuomioistuimet ovat omaksuneet valtion koskemattomuuteen ja valtion omaisuuteen kohdistuvaan takaisinperintään" edellä) täydennetään täyttämällä yhtiöverhon lävistämiseen sovellettavat lainsäädäntövaatimukset.