Riitojenratkaisuopas 2017

Mikä on tuomioistuinjärjestelmän rakenne siviilioikeudenkäyntien osalta?

Ensimmäisellä tasolla siviilioikeudenkäynnit pannaan vireille joko piirituomioistuimissa ("Bezirksgeri-chte") tai alueellisissa tuomioistuimissa ("Landesgerichte").

Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia useimmissa vuokra- ja perheoikeuteen liittyvissä riita-asioissa (asiallinen toimivalta) ja asioissa, joissa riidan arvo on enintään 15 000 euroa (rahallinen toimivalta). Tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat valitukset on tehtävä alueellisille tuomioistuimille. Jos kyseessä on olennaisen tärkeä oikeudellinen kysymys, asiasta voidaan valittaa lopullisesti korkeimpaan oikeuteen (Oberster Gerichtshof), ks. jäljempänä.

Aluetuomioistuimilla on rahamääräinen toimivalta asioissa, joissa riidan määrä ylittää 15 000 euroa, ja asiallinen toimivalta immateriaalioikeus- ja kilpailuasioissa sekä useiden erityissäädösten (julkisesta vastuusta annettu laki, tietosuojalaki, Itävallan ydinvastuulaki) nojalla. Muutoksenhaku on osoitettava ylemmille alueellisille tuomioistuimille ("Oberlandesgerichte"). Kolmas ja viimeinen muutoksenhakukeino on korkein oikeus.

Pääsääntöisesti korkeimpaan oikeuteen voidaan hakea muutosta vain, jos asia koskee yleistä etua koskevan oikeudellisen kysymyksen ratkaisemista (eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta) tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aiemmat päätökset puuttuvat.

Kaupallisissa asioissa erityisiä kauppatuomioistuimia ("Handelsgericht und Bezirksgericht für Handelssachen") on vain Wienissä. Tämän lisäksi edellä mainitut tavalliset tuomioistuimet toimivat kauppatuomioistuimina. Kaupallisia asioita ovat esimerkiksi elinkeinonharjoittajia tai yrityksiä vastaan nostetut kanteet, jotka liittyvät kaupallisiin liiketoimiin, vilpilliseen kilpailuun jne. liittyvät asiat. Muita erityistuomioistuimia ovat työtuomioistuimet ("Arbeits-und Sozialgericht"), jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään kaikkia työnantajien ja työntekijöiden välisiä (entisestä) työsuhteesta johtuvia siviilioikeudellisia riita-asioita sekä sosiaaliturva- ja eläkeasioita. Sekä kauppaoikeudellisissa (sikäli kuin kauppatuomioistuimet päättävät lautakunnissa) että työoikeudellisissa asioissa maallikkotuomarit ja ammattituomarit päättävät yhdessä. Wienin muutoksenhakutuomioistuin ratkaisee kartellioikeudenkäyntejä (Kartellgericht) oikeudenkäynnin tasolla. Tämä on Itävallan ainoa kartellioikeus. Muutoksenhakuasiat ratkaisee korkein oikeus, joka toimii kartellien muutoksenhakutuomioistuimena ("Kartellobergericht"). Kartelliasioissa maallikkotuomarit istuvat tuomaristossa ammattituomareiden kanssa.

Mikä on tuomarin rooli siviiliprosessissa?

Verrattuna common law -maihin tuomarin rooli Itävallassa on pikemminkin inkvisitorinen. Asiaa koskevien tosiseikkojen selvittämiseksi tuomari voi määrätä todistajia saapumaan istuntoon (elleivät molemmat osapuolet vastusta tätä) tai nimittää asiantuntijoita oman harkintansa mukaan.

Joissakin menettelyissä tuomioistuin muodostuu lautakunnasta, johon kuuluu "asiantuntijoita", erityisesti kilpailunrajoituksia koskevissa asioissa, ja "valistuneita" maallikkotuomareita työ- ja sosiaalioikeudellisissa asioissa.

Ovatko tuomioistuinkäsittelyt avoimia yleisölle? Ovatko oikeudenkäyntiasiakirjat yleisön saatavilla?

Useimmissa tapauksissa tuomioistuinkäsittelyt ovat avoimia yleisölle. Asianosainen voi kuitenkin pyytää tuomioistuinta sulkemaan yleisön pois istunnosta edellyttäen, että se pystyy osoittamaan perustellun edun yleisön poissulkemiselle.

Periaatteessa asiakirja-aineistoon saavat tutustua vain asianosaiset, jotka ovat osallisina oikeudenkäynnissä. Kolmannet osapuolet voivat tutustua asiakirjoihin ja/tai jopa osallistua oikeudenkäyntiin, jos ne voivat osoittaa riittävän oikeudellisen edun (oikeudenkäynnin mahdollisen lopputuloksen kannalta).

Onko kaikilla asianajajilla oikeus esiintyä tuomioistuimessa ja käydä oikeudenkäyntiä asiakkaansa puolesta? Jos ei, miten asianajajien ammatti on järjestetty?

Asianajajilla on oikeus edustaa asianosaisia kaikissa oikeudenkäynneissä ja tuomioistuinten ulkopuolisissa menettelyissä (olipa kyse julkisista tai yksityisistä asioista). Virallista nimitystä ei vaadita, mutta ammattitoiminnan harjoittaminen edellyttää kuitenkin jäljempänä esitettyjen vaatimusten täyttymistä.

Oikeustieteellisen korkeakoulun suorittamisen jälkeen edellytetään vähintään viiden vuoden ammattimaista lakimiesharjoittelua (josta vähintään yhdeksän kuukautta tuomioistuimessa ja kolme vuotta asianajotoimistossa ehdokkaana), asianajajaliiton määräämien pakollisten kurssien suorittamista ja hyväksytysti suoritettua asianajajatutkintoa.

Mitkä ovat siviilioikeudellisten vaateiden vanhentumisajat?

Vanhentumisajat määräytyvät aineellisen oikeuden mukaan.

Vaatimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, kun ne ovat vanhentuneet. Vanhentuminen alkaa yleensä siitä, kun oikeutta on voitu käyttää ensimmäisen kerran. Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan pitkä ja lyhyt vanhentumisaika. Pitkää vanhentumisaikaa sovelletaan aina, kun erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on kolme vuotta, ja sitä sovelletaan esimerkiksi saataviin tai vahingonkorvausvaatimuksiin.

Jonkun asianosaisen on vedottava vanhentumiseen viran puolesta; sitä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon tuomioistuimen aloitteesta ("viran puolesta").

Onko olemassa kanteen nostamista edeltäviä menettelyjä, joita osapuolten on noudatettava ennen menettelyn aloittamista?

Ei, ei ole. Yleisenä käytäntönä on kuitenkin, että kantaja ilmoittaa vastapuolelleen ennen menettelyn aloittamista.

Mikä on tyypillinen siviilioikeudellinen menettely ja aikataulu asian saattamiseksi oikeuskäsittelyyn?

Oikeudenkäynti aloitetaan toimittamalla tuomioistuimelle kanne ("Klage"). Kanne katsotaan virallisesti jätetyksi, kun se on vastaanotettu. Jos mahdollinen vastaaja ei vastaa neljän viikon kuluessa, kantaja saa täytäntöönpanokelpoisen oikeuden, ja hän voi siirtyä täytäntöönpanovaiheeseen. Jos vastaaja vastaa, seuraa tietenkin tavanomainen oikeudenkäynti. Useimmiten ensimmäinen kuuleminen järjestetään 6-10 viikon kuluessa vastineen vastaanottamisesta. Tällaisessa ensimmäisessä kuulemisessa osapuolia pyydetään keskustelemaan sovintovaihtoehdoista. Jos osapuolet eivät pääse sovintoon, menettely jatkuu. Uusia kirjelmiä vaihdetaan. Tämän jälkeen järjestetään uusia kuulemisia, joiden kesto riippuu kuultavien todistajien/asiantuntijoiden määrästä. Kanteen nostamisesta lopulliseen tuomioon kuluu yleensä 10-16 kuukautta.

Ovatko osapuolet velvollisia luovuttamaan asiaankuuluvia asiakirjoja muille osapuolille ja tuomioistuimelle?

Jos asianosainen pystyy osoittamaan, että vastapuolella on hallussaan tietty asiakirja, tuomioistuin voi antaa toimittamismääräyksen, jos: (a) asianosainen, jonka hallussa asiakirja on, on nimenomaisesti viitannut kyseiseen asiakirjaan todisteena omien väitteidensä tueksi; tai b) asianosainen, jonka hallussa asiakirja on, on oikeudellisesti velvollinen luovuttamaan sen toiselle asianosaiselle; tai c) kyseinen asiakirja on laadittu molempien osapuolten oikeudellisen edun mukaisesti, se todistaa heidän keskinäisen oikeussuhteensa tai se sisältää kirjallisia lausumia, jotka on annettu heidän välillään oikeudellista tekoa koskevien neuvottelujen aikana.

Ennen oikeudenkäyntiä tapahtuvaa tietojen antamista koskevia sääntöjä ei ole olemassa.

Onko olemassa salassa pidettäviä asiakirjoja koskevia sääntöjä tai muita sääntöjä, joiden nojalla osapuolet voivat olla luovuttamatta tiettyjä asiakirjoja?

Osapuoli ei ole velvollinen esittämään perhe-elämää koskevia asiakirjoja, jos vastapuoli rikkoo asiakirjojen toimittamisella kunniavelvoitteita, jos asiakirjojen luovuttaminen johtaa osapuolen tai jonkun muun henkilön häpäisemiseen tai siihen liittyy rikosoikeudellisen syytteen vaara, tai jos luovuttaminen rikkoo osapuolen valtion hyväksymää salassapitovelvollisuutta, josta ei ole vapautettu, tai loukkaa liikesalaisuutta (tai muusta edellä mainittua vastaavasta syystä). Asianajajilla on oikeus kieltäytyä antamasta suullista todistusta, jos tiedot on annettu heidän käyttöönsä heidän ammatillisessa ominaisuudessaan.

Vaihdetaanko osapuolten välillä kirjallisia todisteita ennen oikeudenkäyntiä vai annetaanko todisteet suullisesti? Onko vastapuolilla oikeus ristikuulustella todistajaa?

Todistelu tapahtuu oikeudenkäynnin aikana, ei ennen sitä. Osapuolten on esitettävä todisteet, jotka tukevat niiden väitteitä tai joiden osalta todistustaakka on vastaavasti niillä. Kyllä. Sen jälkeen kun tuomari on ensin kuulustellut todistajan, todistaja voidaan kuulustella suoraan, minkä jälkeen vastapuoli voi suorittaa ristikuulustelun.

Mitkä ovat asiantuntijoiden nimeämistä koskevat säännöt? Onko asiantuntijoille olemassa käytännesäännöt?

Kuka tahansa pätevä henkilö voidaan nimittää julkisesti asiantuntijaksi. Käytännössä tuomioistuimet valitsevat asiantuntijan, joka on akkreditoitu Itävallan oikeusministeriössä. Asianosaiset voivat ehdottaa tiettyä asiantuntijaa, mutta tämä ei sido tuomaria. Kun asiantuntija on nimitetty, hän on velvollinen noudattamaan tuomioistuimen ohjeita. Asiantuntija voidaan hylätä samoilla perusteilla kuin tuomari.

Asiantuntijoilla ei ole erityisiä käytännesääntöjä, mutta kaikkien asiantuntijoiden on vannottava vala.

Kaikkien hyväksyttyjen asiantuntijoiden rekisteri on saatavilla Itävallan oikeusministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.sdgliste.justiz.gv.at.

Mitä väliaikaisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä ennen oikeudenkäyntiä?

Itävallan siviiliprosessissa ei ole olemassa tiedonhankintamenettelyä.

Osapuolet voivat kuitenkin kääntyä tuomioistuimen puoleen saadakseen apua todisteiden turvaamisessa sekä ennen kanteen nostamista että sen jälkeen. Vaadittu oikeudellinen intressi katsotaan todetuksi, jos todisteiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa tai jos on tarpeen tutkia esineen nykytilaa.

Väliaikaista oikeussuojaa kieltokanteilla myönnetään erilaisin toimenpitein, kuten pankkitilien jäädyttämispäätöksillä tai omaisuuden, myös tonttien, takavarikoimisella. Lisäksi kolmansia osapuolia voidaan määrätä olemaan maksamatta saatavia.

Mitä hakijan on osoitettava menestyäkseen tällaisissa väliaikaisissa hakemuksissa?

Katso yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Mitä väliaikaisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä ennen oikeudenkäyntiä?" edellä.

Mitä oikeussuojakeinoja on käytettävissä oikeudenkäynnin aikana?

Itävallan siviiliprosessilaissa (Austrian Civil Procedure Code, ACCP) säädetään useista oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä oikeudenkäynnin aikana. Ne ovat käytettävissä kaikkia oikeudenkäynnin aikana annettuja tuomioistuimen päätöksiä vastaan, jotka eivät muodosta lopullista tuomiota tai muuta pääasiaa koskevaa päätöstä. Monet tällaiset oikeussuojakeinot on esitettävä 14 päivän kuluessa niiden antamisesta, jotkin välittömästi kuulemisen aikana.

Oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä tuomioistuimen tuomioita ja muita pääasiaa koskevia päätöksiä vastaan, ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Mitkä ovat muutoksenhakukeinot lainvoimaiseen tuomioon?". Millä perusteella asianosainen voi hakea muutosta?" jäljempänä.

Mitä oikeussuojakeinoja on käytettävissä oikeudenkäynnissä?

Itävallan siviiliprosessilaissa (jäljempänä "siviiliprosessilaki") säädetään useista oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä oikeudenkäynnin aikana. Ne ovat käytettävissä kaikkia oikeudenkäynnin aikana tehtyjä tuomioistuimen päätöksiä vastaan, jotka eivät muodosta lainvoimaista tuomiota tai muunlaista pääasiaa koskevaa päätöstä. Monet tällaiset oikeussuojakeinot on esitettävä 14 päivän kuluessa niiden antamisesta, jotkin välittömästi kuulemisen aikana.

Oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä tuomioistuimen tuomioita ja muita pääasiaa koskevia päätöksiä vastaan, ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Mitkä ovat muutoksenhakukeinot lainvoimaiseen tuomioon?". Millä perusteella asianosainen voi hakea muutosta?" jäljempänä.

Mitkä ovat tärkeimmät keinot tuomion täytäntöönpanemiseksi?

Jos vastaaja ei täytä tuomiossa tuomittuja saatavia, kantaja voi saada pakkotäytäntöönpanon.

Tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia, kun niistä on tullut lainvoimaisia ja sitovia (esim. jos niihin ei ole haettu muutosta määräajassa).

Brysselin yleissopimus ja Luganon yleissopimus ovat tärkeimmät monenväliset sopimukset, jotka koskevat ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Lisäksi on olemassa muutamia kahdenvälisiä sopimuksia.

Kotimaisen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano edellyttää tuomioistuimen täytäntöönpanomääräystä, joka annetaan, jos yleiset edellytykset (menettelyn hyväksyttävyys, kyky olla asianosainen tai nostaa kanne jne.) täyttyvät.

Ulkomaisen tuomion täytäntöönpanokelpoisuus edellyttää muodollista täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista, joka myönnetään, jos tuomio on täytäntöönpanokelpoinen tuomion antaneen maan säännösten mukaisesti ja jos vastavuoroisuus on taattu valtiosopimuksissa tai asetuksella. Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia tekemään päätöksiä ex parte. Päätökseen voidaan kuitenkin hakea muutosta.

Euroopan unionin päätösten osalta tunnustaminen tapahtuu automaattisesti edellä mainittujen yleissopimusten mukaisesti.

Myönnetäänkö voittaneille osapuolille yleensä oikeudenkäyntikulut? Miten oikeudenkäyntikulut lasketaan?

Tuomioistuin määrää lopullisessa tuomiossaan, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista (mukaan lukien oikeudenkäyntimaksut, oikeudenkäyntikulut ja tietyt muut asianosaisten kulut, kuten todisteiden turvaamisesta aiheutuvat kulut, matkakulut jne.) Tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta joko yhdessä tuomioistuimen pääasiaa koskevan päätöksen muutoksenhaun kanssa tai ilman sitä.

Periaatteessa voittaneella osapuolella on oikeus saada hävinneeltä osapuolelta korvaus kaikista oikeudenkäyntikuluista. Jos jompikumpi osapuoli voittaa ja häviää osan vaatimuksistaan, kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tai kulut jaetaan suhteellisesti. Korvattavien oikeudenkäyntikulujen laskentaan sovelletaan Itävallan asianajajamaksulain mukaista laskentamenetelmää riippumatta siitä, onko voittanut osapuoli ja sen asianajaja sopineet asiasta. Näin ollen korvattava määrä voi olla pienempi kuin tosiasiallisesti maksettava oikeudenkäyntimaksu, koska korvausvaatimus rajoittuu vain välttämättömiin kustannuksiin.

Ulkomaisen kantajan on vastaajan pyynnöstä periaatteessa asetettava vakuus vastaajan kulujen kattamiseksi. Tämä ei kuitenkaan koske esimerkiksi Euroopan unionin jäsenvaltion ja/tai Luganon yleissopimuksen kansalaisia.

Mitkä ovat muutoksenhakukeinot lainvoimaiseen tuomioon? Millä perusteella asianosainen voi hakea muutosta?

Lainvoimaiseen tuomioon on useita erilaisia muutoksenhakukeinoja.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamiin tuomioihin voidaan hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamilla muutoksenhakukeinoilla, ja muutoksenhaku voidaan perustella menettelyvirheillä tai oikeudellisilla virheillä.

Toisiin muutoksenhakukeinoihin voidaan hakea muutosta, jos asiassa on ratkaistava oikeudellinen kysymys, joka on yleisen edun mukainen (eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta), tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aiemmat päätökset puuttuvat (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Mikä on tuomioistuinjärjestelmän rakenne siviilioikeudenkäyntien osalta?" edellä).

Menettelyn uudelleen aloittamista koskevat kanteet voivat perustua seuraaviin syihin:

1. tuomio perustuu asiakirjaan, joka on alun perin tai myöhemmin väärennetty;
2. tuomio perustuu (todistajan, asiantuntijan tai valan alla vannovan osapuolen) väärään lausuntoon;
3. jommankumman osapuolen edustaja tai toinen osapuoli on saanut tuomion aikaan rikollisella menettelyllä (esim. vilpillisellä menettelyllä, kavalluksella, petoksella, asiakirjan tai erityissuojatun asiakirjan väärentämisellä tai virallisten todistusten merkkien väärentämisellä, epäsuoralla väärällä todistuksella tai väärän todistuksen antamisella tai asiakirjojen salaamisella);
4. tuomio perustuu rikostuomioon, joka on myöhemmin kumottu toisella lainvoimaisella tuomiolla;
5. tuomio on annettu ottamatta asianmukaisesti huomioon ennakkoratkaisua, jolla on prejudikaatiovaikutusta.

Ovatko ehdolliset tai ehdolliset palkkiosopimukset sallittuja asianajajien ja asiakkaiden välillä?

Kyllä; ne ovat kuitenkin sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosentteina tuomioistuimen myöntämästä määrästä ("pactum de quota litis").

Onko kolmannen osapuolen rahoitus sallittua? Saavatko rahoittajat osallistua myönnettyyn korvaukseen?

Kolmannen osapuolen rahoitus on sallittua, ja se on yleensä saatavilla suurempien riidanalaisten summien osalta; se on kuitenkin joustavampi palkkiosopimusten osalta. Huomaa, että palkkiosopimukset, joissa osa tuloista annetaan asianajajalle, ovat kiellettyjä.

Voivatko osapuolet hankkia vakuutuksen oikeudenkäyntikulujensa kattamiseksi?

Kyllä. Useimmat vakuutukset kattavat välttämättömät maksut eli asianajajien palkkiot, oikeudenkäyntimaksut, todistajiin ja asiantuntijoihin liittyvät kulut sekä korvausvelvollisuuden, jos asian käsittelyä ei voiteta.

Voivatko asianosaiset nostaa ryhmäkanteen? Jos voivat, mitä sääntöjä ryhmäkanteisiin sovelletaan?

Vaikka ACCP:ssä ei ole ryhmäkanteita koskevia säännöksiä, Itävallan korkein oikeus on katsonut, että "Itävallalle ominainen ryhmäkanne" on oikeudellisesti sallittu. ACCP-sopimus sallii saman kantajan samaa vastaajaa vastaan esittämien kanteiden yhdistämisen. Yhdistäminen voidaan tehdä, jos (a) tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään kaikki kanteet, b) sovelletaan samantyyppistä menettelyä ja c) asia on luonteeltaan samanlainen tosiseikkojen ja oikeuden osalta. Toinen mahdollisuus on organisoida joukkovaatimukset ja siirtää ne laitokselle, joka sitten toimii yhtenä kantajana.

Mitkä ovat ulkomaisten tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyt?

Ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Mitkä ovat tärkeimmät tuomion täytäntöönpanomenettelyt?" edellä.

Mitkä ovat vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tärkeimmät muodot?

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisumenetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa.

Lisäksi useat ammatilliset elimet (kuten asianajajien, julkisten notaarien, lääkäreiden ja rakennusinsinöörien elimet) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä jäsentensä välisiin tai jäsenten ja asiakkaiden välisiin riitoihin.

Mitkä ovat tärkeimmät vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet alueellanne?

Itävallan liittovaltion talouskamarin Wienin kansainvälinen välimieskeskus (VIAC) on Itävallan merkittävin (kansainvälinen kaupallinen) välimiesoikeuslaitos. Välimiesmenettelyjen kulkua koskevat puitteet ovat VIAC:n välimiesmenettely- ja sovittelusäännöt ("Wienin säännöt").

Eräät ammatilliset elimet ja jaostot laativat omat sääntönsä tai hallinnoivat vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä tai molempia.

Onko riitapuolten pakko yrittää vaihtoehtoista riidanratkaisua riita-asian aikana?

ACCP-säännöissä ei säädetä pakollisesta sovittelusta eikä sitovasta sovittelusta tai välimiesmenettelystä. Ei kuitenkaan ole harvinaista, että tuomarit kannustavat oikeudenkäynnin alussa epävirallisesti osapuolia tutkimaan sovintovaihtoehtoja tai kääntymään ensin sovittelijoiden puoleen.

Onko riidanratkaisua koskevien lakien ja asetusten uudistamista koskevia ehdotuksia parhaillaan käsiteltävänä?

VIAC pyrkii nykyaikaistamaan ja virtaviivaistamaan sääntöjään, jotka annettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975. Tätä varten sääntöjä tarkistettiin vasta vuonna 2013, jolloin niitä yksinkertaistettiin ja niihin lisättiin useita säännöksiä.

Tärkeimmät sääntömuutokset voidaan tiivistää seuraavasti:

Kolmansien osapuolten liittyminen

Välimiesoikeudella on valtuudet määrätä kolmansien osapuolten liittämisestä mukaan jommankumman osapuolen tai kolmannen osapuolen itsensä pyynnöstä. Tuomioistuimella on laaja harkintavalta edellyttäen, että kaikkia osapuolia (mukaan lukien liittyjää) on kuultu. Vastakanne liitettävää osapuolta vastaan on sallittu, mikä johtaa myös kyseisen osapuolen oikeuteen osallistua välimiesoikeuden muodostamiseen.

Menettelyn yhdistäminen

Kahden tai useamman menettelyn yhdistäminen on mahdollista. Päätöksen yhdistämisestä tekee VIAC:n johtokunta (kuultuaan osapuolia ja tuomioistuimen jäseniä).

Välimiesten vahvistaminen

VIAC:n pääsihteerin on vahvistettava kaikki välimiehet.

Usean osapuolen menettelyt

Jos yksi osapuoli (ryhmä) ei pääse yksimielisyyteen välimieheksi vahvistettavasta ehdokkaasta, tämä ei automaattisesti mitätöi toisen osapuolen ehdokkuutta.

Peruuttaminen

Uusissa säännöissä käsitellään myös tapauksia, joissa tuomioistuin siirtää menettelyn välimiesoikeuden käsiteltäväksi, ja näin ennakoidaan jo Itävallan välimiesmenettelylakiin odotettavissa olevaa muutosta, jonka mukaan kumoamismenettelyt voidaan viedä suoraan korkeimpaan oikeuteen.

Nopeutetut menettelyt

Tarkistettuihin sääntöihin sisältyy myös erityisiä säännöksiä nopeutetusta oikeudenkäynnistä. Niistä on sovittava nimenomaisesti (opt-in). Lopullinen tuomio on palautettava kuuden kuukauden kuluessa (ellei sitä pidennetä).

Onko riitojenratkaisuun liittyviä piirteitä omalla alueellanne tai Aasiassa, joita haluatte korostaa?

Ei.