Riitojenratkaisun lakiopas 2019

Millainen on tuomioistuinjärjestelmän rakenne siviilioikeudenkäyntien osalta? Mikä on tuomarin rooli siviiliprosessissa?

Ensimmäisellä tasolla siviilioikeudenkäynnit pannaan vireille joko käräjäoikeudessa ("Bezirksgerichte") tai alueellisissa tuomioistuimissa ("Landesgerichte").

Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia useimmissa vuokra- ja perheoikeuteen liittyvissä riita-asioissa (asiallinen toimivalta) ja asioissa, joissa riidan arvo on enintään 15 000 euroa (rahallinen toimivalta). Tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat valitukset tehdään alueellisille tuomioistuimille. Jos kyseessä on olennaisen tärkeä oikeudellinen kysymys, asiasta voidaan valittaa lopullisesti korkeimpaan oikeuteen ("Oberster Gerichtshof"), ks. jäljempänä.

Aluetuomioistuimilla on rahamääräinen toimivalta asioissa, joissa riidan määrä ylittää 15 000 euroa, ja asiallinen toimivalta teollis- ja tekijänoikeuksia ja kilpailua koskevissa asioissa sekä erilaisten erityissäädösten (julkisesta vastuusta annettu laki, tietosuojalaki, Itävallan ydinvastuulaki) nojalla. Valitukset on osoitettava ylemmille alueellisille tuomioistuimille ("Oberlandesgerichte"). Kolmas ja viimeinen muutoksenhakukeino on korkein oikeus.

Pääsääntöisesti korkeimpaan oikeuteen voidaan hakea muutosta vain, jos asiassa on ratkaistava oikeudellinen kysymys, joka on yleisen edun mukainen, eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta, tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aiemmat päätökset puuttuvat.

Kaupallisissa asioissa erityisiä kauppatuomioistuimia ("Handelsgericht und Bezirksgericht für Handelssachen") on vain Wienissä. Tämän lisäksi edellä mainitut tavalliset tuomioistuimet toimivat myös kauppatuomioistuimina. Kaupallisia asioita ovat esimerkiksi elinkeinonharjoittajia tai yrityksiä vastaan nostetut kanteet, jotka liittyvät kaupallisiin liiketoimiin, vilpilliseen kilpailuun liittyvät asiat jne. Muita erityistuomioistuimia ovat työtuomioistuimet ("Arbeits-und Sozialgericht"), jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään kaikkia työnantajien ja työntekijöiden välisiä (entisestä) työsuhteesta johtuvia siviilioikeudellisia riita-asioita sekä sosiaaliturva- ja eläkeasioita. Sekä kauppaoikeudellisissa asioissa (siltä osin kuin kauppatuomioistuimet toimivat lautakunnissa) että työoikeudellisissa asioissa maallikkotuomarit ja ammattituomarit tekevät päätöksiä rinnakkain. Wienin muutoksenhakutuomioistuin ratkaisee asioita kartellioikeutena ("Kartellgericht") oikeudenkäynnin tasolla. Tämä on Itävallan ainoa kartellituomioistuin. Muutoksenhakuasiat ratkaisee korkein oikeus, joka toimii kartellien muutoksenhakutuomioistuimena ("Kartellobergericht"). Myös kartelliasioissa maallikkotuomarit istuvat tuomaristossa ammattituomareiden rinnalla.

Verrattuna common law -maihin itävaltalaisten tuomareiden rooli on pikemminkin inkvisitorinen: asiaankuuluvien tosiseikkojen selvittämiseksi tuomarit voivat määrätä todistajia saapumaan istuntoon, elleivät molemmat osapuolet vastusta tätä, tai muutoin määrätä asiantuntijoita oman harkintansa mukaan.

Joissakin menettelyissä tuomioistuin koostuu lautakunnasta, johon kuuluu "asiantuntijoita", erityisesti kilpailuasioissa, ja "valistuneita" maallikkotuomareita työoikeudellisissa ja yleistä etua koskevissa asioissa.

Ovatko tuomioistuinkäsittelyt avoimia yleisölle? Ovatko oikeudenkäyntiasiakirjat yleisön saatavilla?

Useimmissa tapauksissa tuomioistuinkäsittelyt ovat yleisölle avoimia, vaikka asianosainen voi pyytää tuomioistuinta sulkemaan yleisön pois käsittelystä edellyttäen, että asianosainen voi osoittaa, että yleisön poissulkemiseen on perusteltu syy.

Periaatteessa asiakirjoihin saavat tutustua vain asianosaiset, jotka ovat osallisina oikeudenkäynnissä. Kolmannet osapuolet voivat tutustua asiakirjoihin ja/tai jopa osallistua oikeudenkäyntiin, jos ne voivat osoittaa riittävän oikeudellisen edun (oikeudenkäynnin mahdollisen lopputuloksen kannalta).

Onko kaikilla asianajajilla oikeus esiintyä tuomioistuimessa ja käydä oikeudenkäyntiä asiakkaansa puolesta? Jos ei, miten asianajajien ammatti on järjestetty?

Asianajajilla on oikeus edustaa osapuolia kaikissa oikeudenkäynneissä ja tuomioistuinten ulkopuolisissa menettelyissä (olipa kyse sitten julkisista tai yksityisistä asioista). Virallista nimitystä ei vaadita, mutta ammattitoiminnan harjoittaminen edellyttää kuitenkin jäljempänä esitettyjen vaatimusten täyttymistä.

Oikeustieteellisen korkeakoulun suorittamisen jälkeen vaaditaan vähintään viiden vuoden harjoittelu ammatillisessa lakimiestyössä (josta vähintään yhdeksän kuukautta tuomioistuimessa ja kolme vuotta asianajotoimistoissa ehdokkaana) sekä asianajajaliiton määräämien pakollisten kurssien suorittaminen ja asianajajatutkinnon läpäiseminen.

Mitkä ovat siviilioikeudellisten vaateiden vanhentumisajat?

Vanhentumisajat määräytyvät aineellisen lain mukaan.

Vaatimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, kun ne ovat vanhentuneet. Vanhentumisaika alkaa yleensä siitä, kun oikeutta olisi voitu ensimmäisen kerran käyttää. Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan pitkä ja lyhyt vanhentumisaika. Pitkää vanhentumisaikaa sovelletaan aina, kun erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on kolme vuotta, ja sitä sovelletaan esimerkiksi saataviin tai vahingonkorvausvaatimuksiin.

Jonkun asianosaisen on nimenomaisesti vedottava vanhentumisaikaan, eikä sitä voida ottaa "viran puolesta" tuomioistuimen omasta aloitteesta.

Onko olemassa kanteen nostamista edeltäviä menettelyjä, joita osapuolten on noudatettava ennen menettelyn aloittamista?

Ei, ei ole. Yleisenä käytäntönä on kuitenkin, että kantaja ilmoittaa vastapuolelleen ennen menettelyn aloittamista.

Mikä on tyypillinen siviilioikeudellinen menettely ja aikataulu asian saattamiseksi oikeuskäsittelyyn?

Oikeudenkäynti aloitetaan toimittamalla tuomioistuimelle kanne ("Klage"). Kanne katsotaan virallisesti jätetyksi, kun se on vastaanotettu. Jos mahdollinen vastaaja ei vastaa 4 viikon kuluessa, kantaja saa täytäntöönpanokelpoisen oikeuden, ja hän voi siirtyä täytäntöönpanovaiheeseen. Jos vastaaja vastaa, seuraa luonnollisesti tavanomainen oikeudenkäynti. Useimmiten ensimmäinen kuuleminen järjestetään 6-10 viikon kuluessa vastineen vastaanottamisesta. Ensimmäisen kuulemisen yhteydessä osapuolia pyydetään keskustelemaan sovintovaihtoehdoista. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, oikeudenkäyntiä jatketaan. Lisäselvityksiä vaihdetaan. Tämän jälkeen järjestetään muita kuulemisia (joiden kesto riippuu kuultavien todistajien/asiantuntijoiden määrästä). Kanteen nostamisen ja lopullisen tuomion antamisen välinen aika on yleensä 10-16 kuukautta.

Ovatko osapuolet velvollisia luovuttamaan asiaankuuluvia asiakirjoja muille osapuolille ja tuomioistuimelle?

Jos asianosainen onnistuu osoittamaan, että vastapuolella on hallussaan tietty asiakirja, tuomioistuin voi antaa toimittamismääräyksen, jos joko:

1. asianosainen, jonka hallussa asiakirja on, on nimenomaisesti viitannut kyseiseen asiakirjaan todisteena omien väitteidensä tueksi;
2. hallussaan oleva osapuoli on laillisesti velvollinen luovuttamaan asiakirjan toiselle osapuolelle; tai
3. kyseinen asiakirja on laadittu molempien osapuolten oikeudellisen edun mukaisesti,
4. todistaa niiden välisen keskinäisen oikeussuhteen, tai
5. sisältää kirjallisia lausumia, jotka on annettu osapuolten välillä oikeustoimesta käytyjen neuvottelujen aikana. Ennen oikeudenkäyntiä tapahtuvaa tiedonantoa koskevia sääntöjä ei ole olemassa.

Onko olemassa salassa pidettäviä asiakirjoja koskevia sääntöjä tai muita sääntöjä, joiden nojalla osapuolet voivat olla luovuttamatta tiettyjä asiakirjoja?

Osapuoli ei ole velvollinen esittämään asiakirjoja, jotka koskevat perhe-elämää.

1. jos vastapuoli rikkoo kunniavelvoitteita toimittamalla asiakirjoja,
2. jos asiakirjojen luovuttaminen johtaa osapuolen tai muun henkilön häpäisemiseen tai jos siihen liittyy rikosoikeudellisen syytteen vaara, tai
3. jos asiakirjojen luovuttaminen loukkaa sellaista valtion hyväksymää osapuolen salassapitovelvollisuutta, josta sitä ei ole vapautettu, tai jos se loukkaa liikesalaisuutta (tai muusta edellä mainittua vastaavasta syystä).

Asianajajilla on oikeus kieltäytyä antamasta suullista todistusta, jos tiedot on annettu heidän käyttöönsä heidän ammatillisessa ominaisuudessaan.

Vaihdetaanko osapuolten välillä kirjallisia todisteita ennen oikeudenkäyntiä vai annetaanko todisteet suullisesti? Onko vastapuolilla oikeus ristikuulustella todistajaa?

Todistelu tapahtuu oikeudenkäynnin aikana, ei ennen sitä. Osapuolten on esitettävä todisteet, jotka tukevat heidän omia väitteitään tai joiden osalta todistustaakka on heillä.

Kyllä. Tuomarin suorittaman todistajan alkukuulustelun jälkeen todistaja voidaan kuulustella suoraan, minkä jälkeen vastapuoli voi suorittaa ristikuulustelun.

Mitkä ovat asiantuntijoiden nimeämistä koskevat säännöt? Onko asiantuntijoille olemassa käytännesäännöt?

Kuka tahansa pätevä henkilö voidaan nimittää julkisesti asiantuntijaksi. Käytännössä tuomioistuimet valitsevat asiantuntijan, joka on akkreditoitu Itävallan oikeusministeriössä. Asianosaiset voivat ehdottaa tiettyä asiantuntijaa, mutta tämä ei sido tuomaria. Kun asiantuntija on nimitetty, hän on velvollinen noudattamaan tuomioistuimen ohjeita. Asiantuntijat voidaan hylätä samoin perustein kuin tuomaritkin.Asiantuntijoille ei ole olemassa erityisiä käytännesääntöjä, mutta kaikkien asiantuntijoiden on vannottava vala. Rekisteriin kaikista hyväksytyistä asiantuntijoista voi tutustua Itävallan oikeusministeriön verkkosivuilla: www.sdgliste.justiz.gv.at.

Mitä väliaikaisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä ennen oikeudenkäyntiä?

Itävallan siviiliprosessissa ei ole olemassa tutkintamenettelyä.

Osapuolet voivat kuitenkin kääntyä tuomioistuimen puoleen saadakseen apua todisteiden turvaamisessa sekä ennen kanteen nostamista että sen jälkeen. Vaadittu oikeudellinen intressi katsotaan todetuksi, jos todisteiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa tai jos on tarpeen tutkia esineen nykytilaa.

Väliaikaista oikeussuojaa kieltokanteilla myönnetään erilaisin toimenpitein, kuten pankkitilien jäädyttämispäätöksillä tai omaisuuden, myös tonttien, takavarikoimisella. Lisäksi kolmansia osapuolia voidaan määrätä olemaan maksamatta saatavia.

Mitä oikeussuojakeinoja on käytettävissä oikeudenkäynnissä?

Itävallan siviiliprosessilaissa (ACCP) säädetään useista oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä oikeudenkäynnin aikana. Ne ovat käytettävissä kaikkia oikeudenkäynnin aikana tehtyjä tuomioistuimen päätöksiä vastaan, jotka eivät ole lainvoimainen tuomio tai muunlainen pääasiaa koskeva päätös. Useimmat näistä oikeussuojakeinoista on esitettävä 14 päivän kuluessa niiden antamisesta, jotkin välittömästi suullisen käsittelyn aikana.Oikeussuojakeinoista, jotka ovat käytettävissä tuomioistuinten tuomioita ja muita pääasiaa koskevia päätöksiä vastaan, ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Voivatko riitapuolet nostaa ryhmäkanteen?". Jos vastaus on myönteinen, mitä sääntöjä ryhmäkanteisiin sovelletaan?" jäljempänä.

Mitkä ovat tärkeimmät keinot tuomion täytäntöönpanemiseksi?

Jos vastaaja ei täytä tuomiossa määrättyjä saatavia, kantaja voi hakea pakkotäytäntöönpanoa.

Tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia, kun niistä on tullut lainvoimaisia ja sitovia (esim. jos niistä ei ole valitettu määräajassa).

Brysselin yleissopimus ja Luganon yleissopimus ovat tärkeimmät monenväliset sopimukset, jotka koskevat ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Lisäksi on olemassa muutamia kahdenvälisiä sopimuksia.

Kotimaisen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano edellyttää tuomioistuimen täytäntöönpanomääräystä, joka annetaan, jos yleiset edellytykset (menettelyn hyväksyttävyys, kyky olla asianosainen tai nostaa kanne jne.) täyttyvät.

Ulkomaisen tuomion täytäntöönpanokelpoisuus edellyttää muodollista täytäntöönpanokelpoisuusilmoitusta, joka myönnetään, jos tuomio on täytäntöönpanokelpoinen tuomion antaneen maan säännösten mukaisesti ja jos vastavuoroisuus on taattu valtiosopimuksissa tai asetuksella. Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia tekemään päätöksiä ex parte. Päätökseen voidaan kuitenkin hakea muutosta.

Euroopan unionin päätösten osalta tunnustaminen tapahtuu automaattisesti edellä mainittujen yleissopimusten mukaisesti.

Myönnetäänkö voittaneille osapuolille yleensä oikeudenkäyntikulut? Miten oikeudenkäyntikulut lasketaan?

Tuomioistuin määrää lopullisessa tuomiossaan, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista (mukaan lukien oikeudenkäyntimaksut, asianajokulut ja tietyt muut asianosaisten kulut (esim. todisteiden turvaamisesta aiheutuvat kulut, matkakulut jne.)). Tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta joko yhdessä tuomioistuimen pääasiaa koskevan päätöksen muutoksenhaun kanssa tai ilman sitä.

Periaatteessa voittaneella osapuolella on oikeus saada hävinnyt osapuoli korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut. Jos jompikumpi osapuoli voittaa ja häviää osan vaatimuksistaan, kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tai kulut jaetaan suhteellisesti. Korvattavien oikeudenkäyntikulujen laskentaan sovelletaan Itävallan asianajajamaksulain mukaista laskentamenetelmää riippumatta siitä, onko voittanut osapuoli ja sen asianajaja sopineet asiasta. Näin ollen korvattava määrä voi olla pienempi kuin tosiasiallisesti maksettava oikeudenkäyntimaksu, koska korvausvaatimus rajoittuu vain välttämättömiin kustannuksiin.

Ulkomaisen kantajan on vastaajan pyynnöstä periaatteessa asetettava vakuus vastaajan kulujen kattamiseksi. Tämä ei kuitenkaan koske esimerkiksi Euroopan unionin jäsenvaltion ja/tai Luganon yleissopimuksen kansalaisia.

Mitkä ovat muutoksenhakukeinot lainvoimaiseen tuomioon? Millä perusteella asianosainen voi hakea muutosta?

Lainvoimaiseen tuomioon on useita erilaisia muutoksenhakukeinoja:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamiin tuomioihin voidaan hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamien tuomioiden osalta, ja muutoksenhaku voidaan perustella menettelyvirheillä tai oikeudellisilla virheillä.

Toiseen muutoksenhakuun voidaan hakea muutosta, jos asiassa on ratkaistava yleisen edun mukainen oikeudellinen kysymys eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aiemmat päätökset puuttuvat (ks. edellä 1. kohta).

Menettelyn uudelleen aloittamista koskevat kanteet voivat perustua seuraaviin seikkoihin

• tuomio perustuu asiakirjaan, joka on alun perin tai myöhemmin väärennetty;
• tuomio perustuu (todistajan, asiantuntijan tai valan alla vannovan osapuolen) väärään lausuntoon;
• jommankumman osapuolen edustaja tai toinen osapuoli on saanut tuomion aikaan rikollisella menettelyllä (esimerkiksi vilpillisellä menettelyllä, kavalluksella, petoksella, asiakirjan tai erityissuojatun asiakirjan väärentämisellä tai virallisen todistuksen merkkien väärentämisellä, epäsuoralla väärällä todistuksella tai väärällä todentamisella tai asiakirjojen salaamisella);
• tuomio perustuu rikostuomioon, joka on myöhemmin kumottu toisella lainvoimaisella tuomiolla;
• tuomio on annettu ottamatta asianmukaisesti huomioon ennakkoratkaisua, jolla on prejudikaatiovaikutusta.

Ovatko ehdolliset tai ehdolliset palkkiosopimukset sallittuja asianajajien ja asiakkaiden välillä? Onko kolmannen osapuolen rahoitus sallittua?

Kyllä, mutta ne ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosenttiosuutena tuomioistuimen tuomitsemasta määrästä ("pactum de quota litis"). kolmannen osapuolen rahoitus on sallittua ja yleensä saatavilla korkeampien riita-asioiden osalta, mutta palkkiosopimusten osalta se on joustavampi. Huomaa, että palkkiosopimukset, joissa osa tuloista annetaan asianajajalle, ovat kiellettyjä.

Voivatko riitapuolet nostaa ryhmäkanteen? Jos voivat, mitä sääntöjä ryhmäkanteisiin sovelletaan?

Vaikka ACCP:ssä ei ole ryhmäkanteita koskevia säännöksiä, Itävallan korkein oikeus on katsonut, että "itävaltalaisittain erityiset ryhmäkanteet" ovat oikeudellisesti sallittuja. ACCP-sopimus sallii saman kantajan samaa vastaajaa vastaan esittämien kanteiden yhdistämisen. Yhdistäminen voidaan tehdä, jos

1. tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään kaikkia vaatimuksia;
2. sovelletaan samantyyppistä menettelyä; tai
3. asia on luonteeltaan samanlainen tosiseikkojen ja lainsäädännön osalta. Toinen mahdollisuus on järjestää joukkovaatimukset ja siirtää ne laitokselle, joka sitten toimii yhtenä kantajana.

Mitkä ovat ulkomaisten tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyt?

Ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Mitkä ovat muutoksenhakukeinot lainvoimaiseen tuomioon". Millä perusteilla asianosainen voi hakea muutosta?" edellä.

Mitkä ovat tärkeimmät vaihtoehtoiset riidanratkaisutavat? Mitkä ovat tärkeimmät vaihtoehtoiset riidanratkaisuorganisaatiot lainkäyttöalueellanne?

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa.

Lisäksi erilaiset ammatilliset elimet (lakimiehet, notaarit, lääkärit, rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.

Itävallan liittovaltion talouskamarin (VIAC) Wienin kansainvälinen välimieskeskus on Itävallan tärkein (kansainvälinen kaupallinen) välimiesmenettelylaitos. Välimiesmenettelyjen kulkua koskevat puitteet ovat VIAC:n välimiesmenettely- ja sovittelusäännöt ("Wienin säännöt").

Eräät ammatilliset elimet ja jaostot laativat omat sääntönsä tai hallinnoivat vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä tai molempia.

Onko riitojenratkaisua koskevien lakien ja asetusten uudistamista koskevia ehdotuksia parhaillaan käsiteltävänä?

Wienin kansainvälinen välimieskeskus pyrkii nykyaikaistamaan ja virtaviivaistamaan sääntöjään, jotka annettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975. Tähän pyrittäessä sääntöjä tarkistettiin vasta vuonna 2013, jolloin niitä yksinkertaistettiin ja niihin lisättiin useita säännöksiä. Tärkeimmät sääntöihin tehdyt muutokset voidaan tiivistää seuraavasti:

Kolmansien osapuolten liittyminen

Välimiesoikeudella on valtuudet määrätä kolmansien osapuolten liittämisestä välimiesoikeuteen jommankumman osapuolen tai kolmannen osapuolen itsensä pyynnöstä. Tuomioistuimella on laaja harkintavalta edellyttäen, että kaikkia osapuolia (mukaan lukien liittyjää) on kuultu. Vastavuoroinen kanne liitettävää osapuolta vastaan on sallittu, mikä johtaa myös kyseisen osapuolen oikeuteen osallistua välimiesoikeuden muodostamiseen.

Menettelyn yhdistäminen

Kahden tai useamman menettelyn yhdistäminen on mahdollista. Päätöksen yhdistämisestä tekee välimieskeskuksen johtokunta (kuultuaan osapuolia ja tuomioistuimen jäseniä).

Välimiesten kokoonpano

Välimieskeskuksen pääsihteerin on vahvistettava kaikki välimiehet. Monipuolisuusmenettelyt

Jos yksi osapuoli (ryhmä) ei pääse yksimielisyyteen välimieheksi vahvistettavasta ehdokkaasta, tämä ei automaattisesti mitätöi toisen osapuolen nimeämistä.

Peruuttaminen

Uusissa säännöissä käsitellään myös tapauksia, joissa tuomioistuin siirtää menettelyn välimiesoikeuden käsiteltäväksi, ja näin ennakoidaan jo Itävallan välimiesmenettelylakiin odotettavissa olevaa muutosta, jonka mukaan kumoamiskanteet voidaan viedä suoraan korkeimpaan oikeuteen.

Nopeutetut menettelyt

Tarkistettuihin sääntöihin sisältyy myös erityisiä säännöksiä nopeutetusta oikeudenkäynnistä. Niistä on sovittava nimenomaisesti ("opt-in"). Lopullinen tuomio on palautettava kuuden kuukauden kuluessa (ellei sitä pidennetä).

Onko riitojenratkaisuun liittyviä piirteitä omalla alueellanne tai Aasiassa, joita haluatte korostaa?

Ei.