Riitojenratkaisu 2025

Oikeudenkäynti

Tuomioistuinjärjestelmä

Mikä on siviilituomioistuinjärjestelmän rakenne?

Ensimmäisellä tasolla siviilioikeudenkäynnit pannaan vireille joko käräjäoikeudessa tai alueellisissa tuomioistuimissa.

Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia useimmissa vuokrasuhteisiin ja perheoikeuteen liittyvissä riita-asioissa (asiallinen toimivalta) ja asioissa, joissa riidan arvo on enintään 15 000 euroa (rahallinen toimivalta). Tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat valitukset tehdään alueellisille tuomioistuimille. Jos kyseessä on oikeudellisesti olennaisen tärkeä kysymys, voidaan hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta (Wupreme Court).

Aluetuomioistuimilla on rahamääräinen toimivalta asioissa, joissa riidan määrä ylittää 15 000 euroa, ja alioikeus immateriaalioikeus- ja kilpailuasioissaj sekä useiden erityissäädösten (julkisesta vastuusta annettu lakij tietosuojalaki ja Itävallan ydinvastuulaki) nojalla. Muutoksenhaku on osoitettava ylemmille alueellisille tuomioistuimille. Kolmas ja viimeinen muutoksenhaku menee korkeimpaan oikeuteen.

Kaupallisissa asioissaj erityisiä kauppatuomioistuimia on vain :ienassa. Tämän lisäksij edellä mainitut tavalliset tuomioistuimet päättävät kaupallisina tuomioistuimina. Kaupallisia asioita ovatj esimerkiksij liikemiehiä tai yrityksiä vastaan nostetut kanteet, jotka liittyvät kaupallisiin liiketoimiinj epäreilua kilpailua koskeviin asioihinj ja vastaaviin asioihin. Muita erityistuomioistuimia ovat työtuomioistuimetj , joiden toimivaltaan kuuluvat kaikki (entisestä) työsuhteesta johtuvat työnantajien ja työntekijöiden väliset siviilioikeudelliset riidat sekä sosiaaliturva- ja eläkeasiat. Sekä kauppaoikeudellisissa (sikäli kuin kauppaoikeudet päättävät lautakunnissa) että työoikeudellisissa asioissaj maallikko- ja ammattituomarit päättävät yhdessä. :n hovioikeus ratkaisee asiat kartellituomioistuimena oikeudenkäynnin tasolla. Tämä on Itävallan ainoa kartellioikeus. Muutoksenhakuasiat ratkaisee korkein oikeus (Wupreme Court) kartellien muutoksenhakutuomioistuimena. Kartelliasioissa myös maallikkotuomarit istuvat tuomaristossa yhdessä ammattituomareiden kanssa.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Tuomarit ja valamiehistö

Mikä on tuomarin ja valamiehistön rooli siviiliprosessissa?

Verrattuna common law -maihin Itävallan tuomareiden rooli on pikemminkin inkvisitorinen" asiaankuuluvien tosiseikkojen selvittämiseksi tuomarit voivat määrätä todistajia saapumaan istuntoon, elleivät molemmat osapuolet vastusta tätä, tai muutoin määrätä asiantuntijoita oman harkintansa mukaan. Joissakin menettelyissä tuomioistuin koostuu lautakunnasta, johon kuuluu "asiantuntijoita", erityisesti kilpailuasioissa, ja "valistuneita" maallikkotuomareita työoikeudellisissa ja yleistä etua koskevissa asioissa.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

 

Rajoituskysymykset

Mitkä ovat siviilioikeudellisten vaatimusten esittämisen määräajat?

Vanhentumisajat määräytyvät aineellisen oikeuden mukaan.

Vaatimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, kun ne ovat vanhentuneet. Vanhentuminen alkaa yleensä siitä, kun oikeutta olisi voitu ensimmäisen kerran käyttää. Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan pitkät ja lyhyet vanhentumisajat. Pitkä vanhentumisaika on 30 vuotta, ja sitä sovelletaan aina, kun erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on kolme vuotta (jota voidaan pidentää tai josta voidaan luopua), ja sitä sovelletaan esimerkiksi saataviin tai vahingonkorvausvaatimuksiin.

Yhden osapuolen on nimenomaisesti vedottava vanhentumiseen, mutta sitä ei kuitenkaan saa ottaa huomioon tuomioistuimen aloitteesta (viran puolesta).

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Kanteen nostamista edeltävä toiminta

Onko olemassa kanteen nostamista edeltäviä näkökohtia, jotka osapuolten olisi otettava huomioon?

Ei, ei ole. Yleisenä käytäntönä on kuitenkin, että kantaja ilmoittaa asiasta vastapuolelleen ennen menettelyn aloittamista.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Menettelyn aloittaminen

Miten siviilioikeudenkäynti aloitetaan? Miten ja milloin menettelyn osapuolille ilmoitetaan menettelyn aloittamisesta? Ovatko tuomioistuimet kykeneviä käsittelemään asiamääränsä?

Oikeudenkäynti aloitetaan toimittamalla tuomioistuimelle kanteenkirjoitus. Kanne katsotaan virallisesti toimitetuksi, kun se on vastaanotettu.

Tiedoksianto tapahtuu tavallisesti kirjattuna kirjeenä (tai, jos asianajotoimisto on edustettuna, sähköisen asioinnin eli tuomioistuimet ja asianajotoimistot yhdistävän sähköisen viestintäjärjestelmän kautta). Asiakirja katsotaan annetuksi tiedoksi sinä päivänä, jona se on fyysisesti toimitettu vastaanottajalle (tai asetettu nähtäväksi).

Euroopan unionissa sovelletaan tiedoksiantoasetusta (neuvoston asetus (EY) qH7H/2007, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa). Kansainvälisten järjestöjen tai kansainvälisen julkisoikeuden mukaista koskemattomuutta nauttivien ulkomaalaisten tiedoksianto tapahtuu Itävallan ulkoasiainministeriön avustuksella. Kaikissa muissa tapauksissa tiedoksianto ulkomailla tapahtuu asiaa koskevien sopimusten (erityisesti Haagin tiedoksiantosopimuksen) mukaisesti.

Oikeudenkäynnin aloittaminen siviilituomioistuimissa edellyttää oikeudenkäyntimaksujen maksamista, joita kutsutaan Pauschalgebühreniksi tai kiinteiksi maksuiksi ja jotka lasketaan kanteen arvon perusteella.

Näiden maksujen rakenteesta säädetään Itävallan tuomioistuinmaksulaissa (Gerichtsgebührengesetz). Esimerkiksi 35 000 euron ja 10 000 euron väliltä olevan kanteen vireillepanosta peritään

70 000 euron välillä, maksu on 1 556 euroa. Yli 350 000 euron saatavien osalta maksu on 1,2 prosenttia saatavan arvosta lisättynä 4 203 eurolla.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Aikataulu

Mikä on tyypillinen menettely ja aikataulu siviilioikeudellisessa kanteessa?

Kanne jätetään tuomioistuimelle ja toimitetaan vastaajalle sekä määräys vastineen antamisesta. Jos vastaaja vastaa määräajassa (neljä viikkoa vastauksen vastaanottamisesta), pidetään valmisteluistunto, jonka tarkoituksena on lähinnä muotoilla jatkokäsittelyä keskustelemalla tärkeimmistä oikeudellisista ja tosiseikkoja koskevista kysymyksistä sekä todisteisiin liittyvistä kysymyksistä (asiakirjat, todistajat ja asiantuntijat). Lisäksi voidaan keskustella sovintovaihtoehdoista. Asiakirjojen vaihdon jälkeen seuraa pääkäsittely.

Ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynti kestää keskimäärin vuoden. Monimutkaiset oikeudenkäynnit voivat kuitenkin kestää huomattavasti kauemmin. Muutoksenhakuvaiheessa päätös annetaan noin kuuden kuukauden kuluttua. Itävallan siviilioikeudellisissa riita-asioissa ei ole käytettävissä nopeutettuja oikeudenkäyntimenettelyjä.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Tuomioistuimen toimivallan riitauttaminen

Voivatko osapuolet riitauttaa tuomioistuimen toimivallan? Jos kyllä, miten osapuolet voivat tehdä sen? Voivatko osapuolet hakea kanteen vastaista määräystä, ja jos voivat, niin missä olosuhteissa?

Ennen kuin vastaaja esittää pääasiaa koskevan väitteen, hän voi kiistää tuomioistuimen toimivallan esittämällä toimivallan puuttumista koskevan väitteen(Unzuständigkeitseinrede). Kaikissa tapauksissa, joissa vaaditaan kirjallinen vastine, vastine on esitettävä siinä. Pääsääntöisesti jos vastaaja ei esitä vastalausetta ajoissa, tuomioistuimen toimivaltaa ei voida enää riitauttaa.

Itävallan lainsäädännössä ei sallita kieltokanteita, joilla estetään rinnakkaiset oikeudenkäynnit toisessa tuomioistuimessa. Jos sama asia on vireillä useammassa tuomioistuimessa, sovelletaan ensisijaisuusperiaatetta, joka vastaa Brysselin asetuksessa esitettyä järjestelmää.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Asianhallinta

Voivatko osapuolet valvoa menettelyä ja aikataulua? Voivatko he pidentää määräaikoja?

Tuomioistuimet jakavat asiat tietyn senaatin säännöllisesti määrittelemien perusteiden mukaisesti.

Menettelyä valvoo ensisijaisesti aikataulusta vastaava tuomari. Tuomari määrää asianosaiset toimittamaan kirjelmiä ja esittämään todisteita tietyssä määräajassa. Tarvittaessa tuomari nimittää myös asiantuntijat. Osapuolet voivat kuitenkin tehdä menettelyyn liittyviä hakemuksia (esim. määräajan pidentämiseksi), mutta voivat myös sopia menettelyn lykkäämisestä.
Itävallan siviiliprosessilain 128 §:n mukaan tuomioistuin voi pidentää oikeudenkäynnin määräaikoja, lukuun ottamatta niitä, joita ei voida lain mukaan nimenomaisesti pidentää (ns. "hätätilanteen määräajat" eli Notfristen).

Tällaisia pidennyksiä myönnetään, jos toinen osapuoli hakee pidennystä ennen alkuperäisen määräajan päättymistä ja esittää merkittäviä tai väistämättömiä syitä, jotka estävät häntä noudattamasta määräaikaa ja jotka voisivat aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa, jos määräaikaa ei pidennetä. On tärkeää huomata, että pidennykset on perusteltava tuomioistuimelle uskottavilla syillä, ja tuomioistuin voi päättää näistä pyynnöistä ilman kuulemista.

Laki todettiin - 13. toukokuuta 2024

Todisteet - asiakirjat

Onko olemassa velvollisuus säilyttää asiakirjoja ja muita todisteita oikeudenkäynnin ajaksi? Onko asianosaisten jaettava asiaankuuluvat asiakirjat (myös ne, joista ei ole hyötyä heidän asiansa kannalta)?

Jos asianosainen onnistuu osoittamaan, että vastapuolella on hallussaan tietty asiakirja, tuomioistuin voi antaa määräyksen asiakirjojen toimittamisesta, jos:

• asianosainen, jonka hallussa asiakirja on, on nimenomaisesti viitannut kyseiseen asiakirjaan todisteena omien väitteidensä tueksi;

• hallussaan olevalla osapuolella on oikeudellinen velvollisuus luovuttaa asiakirja vastapuolelle; tai

• kyseinen asiakirja on laadittu molempien osapuolten oikeudellisen edun nimissä, se todistaa osapuolten keskinäisen oikeussuhteen tai sisältää kirjallisia lausumia, jotka on tehty osapuolten välillä oikeustoimesta käytyjen neuvottelujen aikana.

Muiden asiakirjojen esittämisestä voidaan kieltäytyä, jos ne koskevat perhe-elämää, vastapuoli rikkoisi kunniavelvoitteita esittämällä asiakirjan, asiakirjojen luovuttaminen johtaisi osapuolen tai jonkun muun henkilön häpäisemiseen tai siihen liittyy rikosoikeudellisen syytteen vaara, tai jos asiakirjojen luovuttaminen loukkaa sellaista valtion hyväksymää osapuolen salassapitovelvollisuutta, josta sitä ei ole vapautettu, tai loukkaa liikesalaisuutta (tai muusta edellä mainittua vastaavasta syystä).

Sähköisten asiakirjojen luovuttamisesta tai sähköisen luovuttamisen hyväksyttävistä käytännöistä ei ole olemassa erityisiä sääntöjä. Myöskään ennen kanteen nostamista tapahtuvaa tietojen antamista koskevia sääntöjä ei ole olemassa.

Laki annettu - 13. toukokuuta 2024

Todisteet - salassapitovelvollisuus

Ovatko jotkin asiakirjat salassa pidettäviä? Ovatko myös (paikallisen tai ulkomaisen) lakimiehen antamat neuvot salassa pidettäviä?

Asianajajien salassapitosäännösten mukaisesti asiakirjoja ei ole pakko esittää, ellei asianajaja ole neuvonut molempia osapuolia kiistanalaisen oikeustoimen yhteydessä. Asianajajilla on oikeus kieltäytyä antamasta suullisia todisteita, jos tiedot on annettu heidän käyttöönsä heidän ammatillisessa ominaisuudessaan.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Todistelu - oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

Vaihtavatko osapuolet todistajien ja asiantuntijoiden kirjallisia todisteita ennen oikeudenkäyntiä?

Ei - todisteet otetaan vastaan oikeudenkäynnin aikana, ei ennen sitä. Osapuolten on esitettävä todisteet, jotka tukevat niiden väitteitä tai joissa todistustaakka on vastaavasti niillä.

Laki todettu - 13. toukokuuta 2024

Todisteet - oikeudenkäynti

Miten todisteet esitetään oikeudenkäynnissä? Todistavatko todistajat ja asiantuntijat suullisesti?

Tärkeimmät todisteiden lajit ovat asiakirjat, asianosaisten ja todistajien lausunnot, asiantuntijalausunnot ja oikeudellinen tarkastus. Kirjallisia todistajanlausuntoja ei hyväksytä.

Todistajanlausuntoja ja kirjallisia todistajanlausuntoja ei ole. Sen vuoksi todistajien on saavuttava istuntoon ja todistettava. Tuomari kuulustelee todistajia, minkä jälkeen osapuolten oikeudelliset edustajat esittävät (lisä)kysymyksiä.

Tätä velvollisuutta on rajoitettu (esim. asianajajien, lääkäreiden, pappien tai lähisukulaisten mahdollisen syyttämisen yhteydessä).

Kun (tavallinen) todistaja todistaa tosiseikkoja, asiantuntijatodistaja antaa tuomioistuimelle tietoa, jota tuomarilla ei voi olla. Asiantuntijatodistus otetaan vastaan oikeudenkäyntiä edeltävässä tuomioistuimessa. Asiantuntijatodistaja voidaan kutsua asianosaisten pyynnöstä mutta myös tuomarin omasta aloitteesta. Asiantuntijatodistajan on esitettävä havaintonsa raportissa. Suullisia huomautuksia ja selvityksiä on annettava kuulemisen aikana (jos osapuolet sitä pyytävät). Yksityisiä kertomuksia ei pidetä Itävallan siviiliprosessilaissa tarkoitettuina asiantuntijalausuntoina, vaan ne ovat yksityisasiakirjan asemassa.

Koska rinnakkaistodisteluille ei ole tilaa, tällaisia sääntöjä ei ole olemassa.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Väliaikaiset oikeussuojakeinot

Mitä väliaikaisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä?

Välitoimien myöntämisestä säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa. Yleisesti ottaen Itävallan lainsäädännössä säädetään kolmesta päätyypistä väliaikaisia toimenpiteitä

• rahamääräisen saatavan turvaamiseksi;

• erityissuoritusvaatimuksen turvaamiseksi; ja

• oikeuden tai oikeussuhteen turvaamiseksi.

Osapuolet voivat kääntyä tuomioistuimen puoleen saadakseen apua todisteiden turvaamisessa sekä ennen vaatimusilmoituksen jättämistä että sen jälkeen. Vaadittu oikeudellinen intressi katsotaan todetuksi, jos todisteiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa tai jos on tarpeen tutkia esineen nykytilaa.

Laki todettu - 13. toukokuuta 2024

Oikeussuojakeinot

Mitä aineellisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä?

Tuomioistuin määrää luontoissuorituksena tapahtuvan palautuksen velkojan pyynnöstä vain, jos se on mahdollista tai toteutettavissa. Vahingonkorvaus voidaan määrätä aineellisesta vahingosta, joka käsittää todelliset menetykset tai saamatta jääneet voitot tai molemmat, riippuen rikkomuksen tehneen osapuolen syyllisyyden asteesta. Korvaus aineettomasta vahingosta voidaan määrätä muun muassa kivusta ja särystä, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta aiheutuneesta aineettomasta vahingosta ja yksityisyyden merkittävästä loukkaamisesta. On myös huomattava, että yleisen tietosuoja-asetuksen -2 artiklassa säädetään mahdollisesta korvauksesta aineettomasta vahingosta.

Osapuolet voivat myös neuvotella sopimussakosta, joka maksetaan, jos velallinen ei täytä sopimusvelvoitteita (asianmukaisesti). Tuomarilla on valtuudet alentaa liian suurta sopimussakkoa.
Rahamääräisille tuomioille maksettava lakisääteinen korko on 4 prosenttia vuodessa.

Kaupallisista liiketoimista johtuviin rahasaamisiin sovelletaan kuitenkin lakisääteisen peruskoron lisäksi korkeampaa korkoa. Itävallan keskuspankki määrittää tällaisissa tapauksissa korkeamman korkokannan. Rangaistusluonteisia vahingonkorvauksia ei voida maksaa.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Selvitys

Onko sovitteluprosessia koskevia sääntöjä? Voivatko osapuolet pitää sovintoneuvottelut luottamuksellisina tuomioistuimelle?

Sovintomenettelyssä erotellaan tuomioistuinten ulkopuoliset ja tuomioistuinten väliset sovinnot, joihin kumpaankin sovelletaan erillisiä luottamuksellisuutta ja tuomioistuinten osallistumista koskevia sääntöjä.

Tuomioistuimen ulkopuoliset sovinnot ovat sopimuksia, jotka tehdään tuomioistuimen toimivallan ulkopuolella. Osapuolten on yleensä joko peruutettava vaatimus tai suostuttava oikeudenkäynnin keskeyttämiseen toistaiseksi, mitä usein suositaan joustavuuden ja luottamuksellisuuden vuoksi. Osapuolet voivat sisällyttää sovintosopimukseen salassapitolausekkeita sen varmistamiseksi, että yksityiskohdat pysyvät yksityisinä.

Oikeudellinen sovinto tehdään tuomioistuimessa, ja se tulee voimaan välittömästi, ellei siihen sisälly erityistä peruuttamislauseketta. Tuomioistuinsovittelun avulla osapuolet voivat sopia riita-asioista, jotka kuuluvat vireillä olevaan riita-asiaan ja joita ei ole vielä käsitelty oikeudessa, mistä saattaa aiheutua ylimääräisiä oikeudenkäyntimaksuja.

Tuomarit voivat sallia, että osapuolet vaihtavat sovintotekstiä kuulemisen aikana yksityisesti ja kirjallisesti, jolloin tietty luottamuksellisuus säilyy. Kun sovintoratkaisusta on sovittu, se merkitään oikeudenkäyntiaineistoon, osapuolet ja heidän avustajansa allekirjoittavat sen ja merkitään tuomioistuinrekisteriin, johon kolmannet osapuolet voivat tutustua vain, jos he osoittavat, että heillä on siihen oikeudellinen intressi.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Täytäntöönpano

Mitä täytäntöönpanokeinoja on käytettävissä?

Tuomioiden täytäntöönpanosta säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa.
Itävallan täytäntöönpanolaissa säädetään erilaisista täytäntöönpanotavoista. Erotetaan toisistaan rahasaatavaan tai erityiseen suoritusvaatimukseen kohdistuva täytäntöönpanoasiakirja ja se, mihin omaisuuseriin täytäntöönpano kohdistuu.

Yleisesti ottaen tavanomaisia täytäntöönpanomenetelmiä ovat:

• omaisuuden takavarikointi:

• ulosmittaus ja saatavien siirto:

• pakkovuokraus; ja

• oikeustoimet.

Kiinteän omaisuuden osalta käytettävissä on kolmenlaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä:

• pakkokiinnitys;

• pakkohallinto, jonka tavoitteena on saada tuloja saatavan tyydyttämiseksi, ja

• kiinteän omaisuuden pakkomyynti.

Irtaimen omaisuuden osaltaj Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan seuraavat:

• saatavien ulosmittaus;

• aineellisten ja irtaimen omaisuuden takavarikointi;

• ulosmittaus, joka koskee kolmansille velallisille asetettuja toimitusvaatimuksia; ja

• muiden omistusoikeuksien takavarikointi.

Itävallan ulosottolain muutoksella vuonna 2021 otettiin käyttöön uusi virka" ulosottoasioiden hoitaja, jonka tuomioistuin nimittää. Pesänhoitaja vastaa omaisuuden määrittämisestä ja menettelyn johtamisesta. Hänellä on samat valtuudet kuin ulosottomiehellä, lukuun ottamatta pakkokeinoja (lukittujen ovien avaaminen väkisin). Hakijan ei siis enää tarvitse nimenomaisesti eritellä takavarikoitavaa omaisuutta, vaan hän voi hakea "täytäntöönpanopakettia", johon sisältyy omaisuusluettelon laatiminen ulosoton hallinnoijan toimesta.

Itävallan lainsäädännössä ei sallita tiettyjen saamisten, kuten hoitotuen, vuokra-avustuksen, perheavustuksen ja stipendien, ulosmittausta.

Laki todettu - 13. toukokuuta 2024

 

Julkinen pääsy

Ovatko tuomioistuinkäsittelyt julkisia? Ovatko oikeudenkäyntiasiakirjat yleisön saatavilla? Voidaanko istuntoja pitää yksityisesti tietyissä olosuhteissa? Onko olemassa mekanismi oikeudenkäynnin yhteydessä julkistettujen asiakirjojen säilyttämiseksi?

Useimmissa tapauksissa tuomioistuinkäsittelyt ovat julkisia, mutta asianosainen voi pyytää tuomioistuinta sulkemaan yleisön pois käsittelystä edellyttäen, että asianosainen voi osoittaa, että yleisön poissulkemiseen on perusteltu syy.

Periaatteessa asiakirjoihin tutustuminen on sallittua vain oikeudenkäyntiin osallistuville osapuolille. Kolmannet osapuolet voivat tutustua asiakirjoihin tai jopa osallistua oikeudenkäyntiin, jos he voivat osoittaa riittävän oikeudellisen edun (oikeudenkäynnin mahdollisen lopputuloksen kannalta).

Tietyissä olosuhteissa kuulemiset voidaan pitää yksityisinä, erityisesti silloin, kun tällaiset toimenpiteet ovat tarpeen yleisen järjestyksen, arkaluonteisten tietojen, kuten pankki- tai liikesalaisuuksien, tai perheoikeuteen liittyvien henkilökohtaisten asioiden suojaamiseksi.

Mitä tulee asiakirjojen säilyttämiseen osana oikeudenkäyntiä, osapuolilla on oikeus vastustaa todisteiden esittämistä, jos se koskee perheasioita, osapuolen velvollisuutta säilyttää kunnia, osapuolta itseään tai kolmansia osapuolia rikosoikeudelliselta syytteeltä, oikeudellista etuoikeutta tai liikesalaisuuksia.

Jos asianosainen on kuitenkin viitannut todisteeseen oikeudenkäynnin aikana tai jos sen luovuttamiselle on aineellisia oikeudellisia vaatimuksia, hänen on esitettävä se. Lisäksi asiakirjoja, joita pidetään osapuolten yhteisesti käyttäminä, kuten kirjallista sopimusta, ei voida salata.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Kulut

Onko tuomioistuimella valtuudet määrätä oikeudenkäyntikuluista? Voiko asianosainen ryhtyä toimiin suojatakseen asemaansa oikeudenkäyntikulujen osalta sekä ennen oikeudenkäynnin alkamista että oikeudenkäynnin aikana?

Tuomioistuin määrää lopullisessa tuomiossaan, kenen on vastattava oikeudenkäyntikuluista (mukaan lukien oikeudenkäyntimaksut, oikeudenkäyntikulut ja tietyt muut asianosaisten kulut (esim. todisteiden turvaamisesta aiheutuvat kulut ja matkakulut)). Periaatteessa voittajalla on kuitenkin oikeus saada hävinneeltä osapuolelta korvaus kaikista oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta joko yhdessä tuomioistuimen pääasiaa koskevan päätöksen muutoksenhaun kanssa tai ilman sitä.

Itävallan oikeudenkäyntimaksulain mukaan kantajan (valittajan) on maksettava oikeudenkäyntikulut ennakkoon. Sen määrä määräytyy riidanalaisen määrän perusteella. Päätöksessä ilmoitetaan, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista tai missä suhteessa oikeudenkäyntikulut jaetaan.

Asianajajapalkkiot korvataan Itävallan asianajajapalkkiolain nojalla riippumatta siitä, onko asian voittanut osapuoli ja hänen asianajajansa sopineet asiasta. Näin ollen korvattava määrä voi olla pienempi kuin tosiasiallisesti maksettava asianajopalkkio, koska korvausvaatimus rajoittuu välttämättömiin kustannuksiin. Kulubudjetteja koskevia sääntöjä ei ole, joten oikeudenkäynnin jokaista vaihetta koskevaa yksityiskohtaista erittelyä ei tarvitse esittää.

Kuluja koskevia sääntöjä sovelletaan yleensä useimpiin siviilioikeudellisiin kanteisiin, mutta ne vaihtelevat tapauksissa, joissa on mukana ulkomaisia osapuolia. Ulkomaalaisten kantajien on mahdollisesti asetettava vakuus kulujen kattamiseksi.

Euroopan unionin ulkopuolella asuva kantaja voidaan pyynnöstä määrätä asettamaan vakuus, joka kattaa vastaajan mahdolliset oikeudenkäyntikulut, ellei kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa toisin määrätä. Tätä ei myöskään sovelleta, jos kantajan asuinpaikka on Itävallassa, tuomioistuimen (kustannus)päätös on täytäntöönpanokelpoinen kantajan asuinvaltiossa tai kantajalla on riittävästi kiinteää omaisuutta Itävallassa.

Laki annettu - 13. toukokuuta 2024

Rahoitusjärjestelyt

Ovatko "no win, no fee" -sopimukset tai muunlaiset ehdolliset tai ehdolliset palkkiosopimukset asianajajien ja heidän asiakkaidensa välillä asianosaisten käytettävissä? Voivatko osapuolet nostaa kanteen käyttämällä kolmannen osapuolen rahoitusta? Jos vastaus on myönteinen, voiko kolmas osapuoli saada osuuden kanteesta mahdollisesti saatavista tuloista? Voiko oikeudenkäynnin osapuoli jakaa riskinsä kolmannen osapuolen kanssa?

Jollei toisin ole sovittu, asianajajapalkkioihin sovelletaan Itävallan asianajajapalkkiolakia. Tuntipalkkiosopimukset ovat sallittuja ja yleisiä. Kertakorvauksia ei ole kielletty, mutta niitä käytetään vähemmän riita-asioissa. Satunnaispalkkiot ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosenttiosuutena tuomioistuimen myöntämästä summasta (pactum de quota litis).

Oikeusapua myönnetään osapuolille, joilla ei ole varaa maksaa kuluja ja palkkioita. Jos asianosainen pystyy osoittamaan, että hänen taloudelliset resurssinsa ovat riittämättömät, oikeudenkäyntimaksuja ei peritä tai ne jopa jätetään perimättä, ja asianajaja annetaan maksutta.

Kolmannen osapuolen rahoitus on sallittua, ja se on yleensä saatavissa suuremmista riita-asioista (vähintään noin 50 000 euroa), mutta palkkiosopimusten osalta se on joustavampi. Palkkiosopimukset, joissa osa tuloista annetaan asianajajalle, ovat kiellettyjä.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Vakuutus

Onko saatavilla vakuutus, joka kattaa kaikki tai osan osapuolen oikeudenkäyntikuluista?

Itävallassa on yleisesti saatavilla vakuutuksia oikeudenkäyntikuluja varten, ja ne voivat - yksittäisestä vakuutuksesta riippuen - kattaa monenlaisia oikeudenkäynneistä aiheutuvia kustannuksia, mukaan lukien osapuolen kulut ja vastapuolen mahdollisen vastuun vastapuolen kuluista.

Laki todettu - 13. toukokuuta 2024

Ryhmäkanne

Voivatko riitapuolet, joilla on samankaltaisia vaatimuksia, nostaa ryhmäkanteen? Missä olosuhteissa tämä on sallittua?

Vuonna 2020 tuli voimaan EU:n direktiivi 2020/1828 (edustuskanteita koskeva direktiivi).
Tätä direktiiviä ei kuitenkaan ole vielä tätä kirjoitettaessa saatettu osaksi Itävallan lainsäädäntöä.

Vaikka Itävallan siviiliprosessilaissa ei ole säännöksiä ryhmäkanteista, Itävallan korkein oikeus on katsonut, että "Itävallan luonteeltaan erityinen ryhmäkanne" on oikeudellisesti sallittu. Itävallan siviiliprosessilaki sallii saman kantajan samaa vastaajaa vastaan esittämien vaatimusten yhdistämisen.

Yhdistäminen voidaan tehdä, jos tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään kaikki kanteet, jos sovelletaan samantyyppistä menettelyä tai jos asia on luonteeltaan samanlainen tosiseikkojen ja oikeuden osalta.

Lisäksi on mahdollista nostaa kansallinen ryhmäkanne kuluttajansuojalain nojalla. Oikeutetut yhdistykset voivat nostaa kanteen vakioehtojen lainvastaisia määräyksiä vastaan ja vaatia kieltokanteita lainvastaisia liiketoimintatapoja vastaan.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Valitus

Millä perusteella ja missä olosuhteissa osapuolet voivat hakea muutosta? Voiko päätökseen hakea muutosta?

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tavanomaisin muutoksenhakukeinoin, ja muutoksenhakukeinot
muutoksenhakutuomioistuimen tuomioon. Myös prosessuaalisiin tuomioistuimen määräyksiin voidaan hakea muutosta; menettelyssä noudatetaan periaatteessa samoja sääntöjä kuin muutoksenhaussa.

Muutoksenhaku tuomioon keskeyttää tuomion lainvoimaisuuden ja - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - sen täytäntöönpanokelpoisuuden. Pääsääntöisesti uusia väitteitä, vaatimuksia, vastineita ja todisteita ei saa esittää (ne jätetään huomiotta). Muita oikeussuojakeinoja ovat kumoamiskanteet tai oikeudenkäynnin uudelleen aloittamista koskevat kanteet.

Muutoksenhaku voidaan tehdä neljästä pääasiallisesta syystä, joita ovat muun muassa seuraavat:

• menettelyvirheet:

• todisteiden perusteeton poissulkeminen;

• tosiseikkojen virheellinen esittäminen; ja

• lain virheellinen soveltaminen.

Muutoksenhaun jälkeen muutoksenhakutuomioistuin voi kumota tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tai se voi joko muuttaa tai vahvistaa tuomion.

Lopuksi asiasta voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen vain, jos asia koskee yleisen edun mukaisen oikeudellisen kysymyksen ratkaisemista, eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta, tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aikaisemmat päätökset puuttuvat.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Ulkomaiset tuomiot

Mitä menettelyjä on olemassa ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten?

Itävallan tekemien lukuisten kahden- ja monenvälisten sopimusten lisäksi ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa sääntelevät Itävallan täytäntöönpanolaki, Itävallan siviiliprosessilaki ja Itävallan tuomioistuinlaki. Jos lakisääteiset säännökset ja sovellettavat sopimusmääräykset ovat ristiriidassa keskenään, jälkimmäiset ovat ensisijaisia. Vaikka Itävallan oikeuskäytäntö ei ole sitovaa, se otetaan huolellisesti huomioon.

Itävalta on allekirjoittanut useita kahden- ja monenvälisiä sopimuksia. Tärkein niistä on Bryssel Ia -asetus (asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu toisinto)). Bryssel I a -asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt tuomioiden vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi Euroopan unionissa, ja sitä sovelletaan 10. tammikuuta 2015 tai sen jälkeen vireille pantuihin oikeudenkäynteihin.

Bryssel I a -asetus korvaa 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (Bryssel I -asetus, yhdessä Bryssel I a -asetuksen ja muiden asetusten kanssa "Brysselin järjestelmä"), jota sovelletaan edelleen kaikkiin ennen 10. tammikuuta 2015 vireille pantuihin oikeudenkäynteihin.

Täytäntöönpanokelpoisuuden perusedellytykset ovat seuraavat:

• tuomio on täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa tuomio on annettu;

• kansainvälisessä sopimuksessa tai kansallisessa asetuksessa määrätään nimenomaisesti Itävallan ja tuomion antaneen valtion välisestä vastavuoroisuudesta tuomioiden tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa;

• haastehakemus on annettu vastaajalle asianmukaisesti tiedoksi.

• täytäntöön pantavasta tuomiosta on esitetty oikeaksi todistettu käännös; ja

• täytäntöönpanokelpoisuuden tunnustamisesta ei ole perusteita kieltäytyä.

Täytäntöönpanoa hakevan osapuolen on pyydettävä täytäntöönpanolupaa asianomaiselta tuomioistuimelta. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus on jätettävä velallisen kotipaikan tuomioistuimelle. Osapuoli voi yhdistää tämän pyynnön täytäntöönpanolupahakemukseen. Tällöin tuomioistuin ratkaisee molemmat samanaikaisesti.

Kun ulkomainen tuomio on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi Itävallassa, sen täytäntöönpanossa noudatetaan samoja sääntöjä kuin kotimaisen tuomion täytäntöönpanossa, eli tuomioiden täytäntöönpanosta säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Ulkomaiset menettelyt

Onko olemassa menettelyjä, joilla voidaan hankkia suullisia todisteita tai asiakirjatodisteita käytettäväksi siviilioikeudellisissa menettelyissä muilla lainkäyttöalueilla?

Euroopan unionissa menettelystä, joka koskee suullisen todistusaineiston tai asiakirjatodisteiden hankkimista muilta lainkäyttöalueilta, säädetään todistusaineistoasetuksessa (neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa). Tältä osin asetusta sovelletaan sekä suulliseen että asiakirjoihin perustuvaan todistusaineistoon, ja siinä säädetään, että oikeusapupyynnöt voidaan välittää suoraan tuomioistuinten välillä.

Kahdenvälisiä sopimuksia voidaan soveltaa oikeusapupyyntöihin Euroopan unionin ulkopuolella.

Laki annettu - 13. toukokuuta 2024

Välimiesmenettely

UNCITRAL-mallioikeus

Perustuuko välimiesmenettelylaki UNCITRALin mallilakiin?

Kyllä - Itävallan välimiesmenettelylaki (joka sisältyy Itävallan siviiliprosessilakiin (ACCP)) vastaa olennaisilta osiltaan UNCITRALin kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskevaa mallioikeutta, mutta antaa samalla välimiesoikeudelle suuren määrän riippumattomuutta ja itsenäisyyttä.

Toisin kuin UNCITRALin mallilaissa, Itävallan lainsäädännössä ei tehdä eroa kotimaisten ja kansainvälisten välimiesmenettelyjen eikä kaupallisten ja ei-kaupallisten välimiesmenettelyjen välillä. Työsuhdeasioihin ja kuluttaja-asioihin sovelletaan erityissäännöksiä (ne sisältyvät 618 §:ään ja 617 §:ään ACCP:ssä).

Yleisemmin Itävallan välimiesmenettelylaki sisältyy ACCP:n 577-618 §:ään. Ne muodostavat yleiset puitteet välimiesmenettelyille sekä kotimaisissa että kansainvälisissä välimiesmenettelyissä.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Välimiesmenettelysopimukset

Mitkä ovat täytäntöönpanokelpoisen välityssopimuksen muotovaatimukset?

Välimiesmenettelysopimusten on oltava kirjallisia (581 § ACCP). Täytäntöönpanokelpoisen välityssopimuksen muotovaatimukset löytyvät ACCP-sopimuksen 581-585 §:stä.

Välimiesmenettelysopimuksen on oltava

• yksilöitävä riittävän tarkasti osapuolet (niiden on oltava vähintään määriteltävissä);

• määriteltävä riittävästi riidan kohde määritellyn oikeussuhteen osalta (tämän on oltava ainakin määriteltävissä, ja se voidaan rajata tiettyihin riitoihin tai siihen voidaan sisällyttää kaikki riidat).

• riittävän tarkasti määriteltävä osapuolten aikomus ratkaista riita välimiesmenettelyssä, jolloin valtion tuomioistuinten toimivalta suljetaan pois; ja

• sen on sisällyttävä joko osapuolten allekirjoittamaan kirjalliseen asiakirjaan tai telekopioihin, sähköposteihin tai muuhun osapuolten väliseen viestintään, joka säilyttää todisteet sopimuksesta.

Kuluttajiin ja työntekijöihin sovelletaan erityissäännöksiä (ne ovat ACCP-sopimuksen 617 ja 618 §:ssä).

Laki annettu - 13. toukokuuta 2024

Välimiehen valinta

Jos välimiesmenettelysopimuksessa ja asiaa koskevissa säännöissä ei mainita asiasta mitään, kuinka monta välimiestä nimitetään ja miten heidät nimitetään? Onko oikeutta riitauttaa välimiehen nimeäminen rajoitettu?

ACCP-sopimuksessa on välimiesten nimittämistä koskevia oletusmääräyksiä. Jos välimiesmenettelyä koskevassa sopimuksessa ei mainita asiasta mitään ja jos osapuolet eivät ole sopineet asiasta, Itävallan välimiesmenettelylaissa säädetään kolmesta välimiehestä koostuvasta tuomioistuimesta (ACCP-sopimuksen 586 §:n 2 momentti).

Osapuolet voivat vapaasti sopia menettelystä, jolla välimiehen nimeäminen riitautetaan (ACCP 589 §). Tältä osin välimies voidaan riitauttaa vain, jos on olemassa olosuhteita, jotka antavat aihetta perusteltuihin epäilyihin hänen puolueettomuudestaan tai riippumattomuudestaan, tai jos hänellä ei ole osapuolten sopimaa pätevyyttä. Osapuoli voi riitauttaa välimiehen, jonka se on nimittänyt tai jonka nimittämiseen se on osallistunut, ainoastaan syistä, jotka se saa tietoonsa sen jälkeen, kun välimies on nimitetty tai kun se on osallistunut nimittämiseen.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Välimiesvaihtoehdot

Mitä vaihtoehtoja on välimiehen tai välimiesten valinnassa?

Riippumatta siitä, onko nimittävä viranomainen nimennyt välimiehet vai nimeävätkö osapuolet heidät, välimiehiltä voidaan vaatia tiettyä kokemusta ja taustaa kyseisestä riita-asiasta. Tällaisia vaatimuksia voivat olla esimerkiksi ammatillinen pätevyys tietyllä alalla, oikeudellinen pätevyys, tekninen asiantuntemus, kielitaito tai tietty kansalaisuus.

Monet välimiehet ovat yksityisiä asianajajia, toiset taas akateemikkoja. Muutamissa riita-asioissa, jotka koskevat pääasiassa teknisiä kysymyksiä, paneeliin kuuluu teknikkoja ja lakimiehiä.

Pätevyysvaatimukset voidaan sisällyttää välimiesmenettelysopimukseen, mikä edellyttää suurta varovaisuutta, koska se voi aiheuttaa esteitä nimitysprosessissa (eli riitaa siitä, täyttyvätkö sovitut vaatimukset).

Laki todettu - 13. toukokuuta 2024

Välimiesmenettely

Sisältyykö kansalliseen lainsäädäntöön aineellisia vaatimuksia noudatettavasta menettelystä?

Osapuolet voivat vapaasti sopia menettelysäännöistä (esim. viittaamalla erityisiin välimiesmenettelysääntöihin) ACCP:n pakottavien säännösten rajoissa. Jos osapuolet eivät ole sopineet säännöistä tai laatineet omia sääntöjään, välimiesoikeus hoitaa välimiesmenettelyn asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, jollei ACCP:n pakottavista määräyksistä muuta johdu.

Välimiesmenettelyä koskeviin pakollisiin sääntöihin kuuluu, että välimiesten on oltava ja pysyttävä puolueettomina ja riippumattomina. Heidän on ilmoitettava kaikista olosuhteista, jotka saattavat antaa aihetta epäillä heidän puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan. Osapuolilla on oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ja esittää asiansa. Muita pakottavia sääntöjä ovat välitystuomio, jonka on oltava kirjallinen, ja perusteet, joilla tuomio voidaan riitauttaa.

Lisäksi välimiesoikeuden on sovellettava osapuolten valitsemaa aineellista oikeutta, muussa tapauksessa se soveltaa sopivaksi katsomaansa lakia.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Tuomioistuimen toimivalta välimiesmenettelyn tukena

Mitä valtuuksia kansallisilla tuomioistuimilla on tukea välimiesmenettelyä ennen välimiesmenettelyä ja sen aikana?

Itävallan tuomioistuimet voivat puuttua välimiesmenettelyä koskeviin asioihin vain silloin, kun ne ovat nimenomaisesti oikeutettuja siihen ACCP:n 577-618 §:n nojalla. Sekä toimivaltaisella tuomioistuimella että välimiesoikeudella on toimivalta myöntää välitoimia välimiesmenettelyn tukemiseksi. Osapuolet voivat sulkea pois välimiesoikeuden toimivallan välitoimien osalta, mutta ne eivät voi sulkea pois tuomioistuimen toimivaltaa välitoimien osalta.

Väliaikaisten toimenpiteiden täytäntöönpano kuuluu tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.

Tuomioistuinten toimivalta rajoittuu välitoimien määräämiseen, avustamiseen välimiesten nimittämisessä, välitystuomion hylkäämistä koskevien päätösten uudelleentarkasteluun, välimiehen toimeksiannon ennenaikaista päättämistä koskevaan päätökseen, välitoimien ja turvaamistoimien täytäntöönpanoon, tuomioistuimen avustamiseen sellaisissa oikeudellisissa toimissa, joita välimiesoikeus ei ole toimivaltainen suorittamaan, välitystuomion kumoamista koskevan hakemuksen ratkaisemiseen, välitystuomion olemassaolosta tai puuttumisesta päättämiseen sekä välitystuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon.

Laki annettu - 13. toukokuuta 2024

Väliaikainen oikeusapu

Onko välimiehillä valtuudet myöntää välitoimia?

Kyllä - välimiesoikeudella on laajat valtuudet määrätä väliaikaisia toimenpiteitä osapuolen hakemuksesta, jos se katsoo sen tarpeelliseksi vaateen täytäntöönpanon varmistamiseksi tai peruuttamattoman vahingon estämiseksi. Toisin kuin tuomioistuinkäsittelyssä käytettävissä olevat väliaikaiset oikeussuojakeinot, välimiesoikeus ei ole rajoitettu tiettyihin lueteltuihin oikeussuojakeinoihin. Oikeussuojakeinojen olisi kuitenkin oltava yhteensopivia täytäntöönpanolainsäädännön kanssa, jotta vältetään vaikeudet täytäntöönpanovaiheessa. Tältä osin välimiesoikeus voi pyytää osapuolta asettamaan asianmukaisen vakuuden tällaisten toimenpiteiden yhteydessä, jotta vältetään kevytmieliset pyynnöt (ACCP-sopimuksen 593 §:n 1 momentti).

Välimiesoikeus - tai välimiesoikeuden suostumuksella mikä tahansa osapuoli - voi pyytää tuomioistuinta suorittamaan oikeudellisia toimia (esim. haasteen tiedoksiantaminen tai todisteiden vastaanottaminen), joihin välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Tuomio

Milloin ja missä muodossa tuomio on toimitettava?

Välitystuomion muotovaatimukset löytyvät ACCP:n 606 §:stä, ja ne ovat yhdenmukaiset oletussäännösten kanssa. Lomakevaatimusten mukaan välitystuomion on oltava:

• oltava kirjallinen;
• menettelyyn osallistuneiden välimiesten on allekirjoitettava se;
• siitä on käytävä ilmi sen antamispäivä;
• välimiesoikeuden kotipaikka on ilmoitettava; ja
• ilmoitettava perustelut, joihin tuomio perustuu. Välitystuomio on vaikutukseltaan kuin tuomioistuimen lopullinen ja sitova tuomio (ACCP 607 §).

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Muutoksenhaku tai riitauttaminen

Millä perusteella välitystuomioon voi hakea muutosta tuomioistuimelta?

Välimiestuomioon voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa ainoastaan hakemalla tuomion kumoamista. Tämä pätee myös tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin välitystuomioihin. Tuomioistuimet eivät voi tutkia välitystuomiota sen asiasisällön perusteella. Kumoamishakemus on jätettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kantaja on vastaanottanut välitystuomion. Välitystuomioon ei voi hakea muutosta.

Välitystuomio on kumottava, jos:

• voimassa olevaa välityssopimusta ei ole olemassa tai jos välimiesoikeus on evännyt toimivaltansa, vaikka voimassa oleva välityssopimus on olemassa;

• osapuoli ei ole kyennyt tekemään pätevää välityssopimusta;

• osapuolelle ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä tai se ei ole muuten voinut esittää asiaansa;

• välitystuomio koskee riitaa, joka ei kuulu välityssopimuksen soveltamisalaan, tai se sisältää päätöksiä asioista, jotka eivät kuulu välityssopimuksen tai osapuolten välimiesmenettelyyn alistamisen piiriin;

• välimiesoikeuden kokoonpano tai kokoonpano on vastoin asiaa koskevia sääntöjä; ja

• välimiesmenettely on toteutettu Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisesti.

Lisäksi välitystuomio voidaan kumota, jos on olemassa edellytykset, joiden täyttyessä tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tekemällä muutoksenhaku 530 §:n 1 momentin 1-5 kohdan mukaisesti. Tässä säännöksessä määritellään olosuhteet, joissa rikolliset teot johtivat tietyn tuomion antamiseen. Hakemus tuomion kumoamiseksi näillä perusteilla on tehtävä neljän viikon kuluessa siitä päivästä, jona kyseistä rikollista tekoa koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi ja sitovaksi. Tuomio voidaan kumota myös, jos riidanalainen asia ei ole kansallisen lainsäädännön mukaan sovittelukelpoinen.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Täytäntöönpano

Mitä menettelyjä on olemassa ulkomaisten ja kotimaisten tuomioiden täytäntöönpanoa varten?

Välimiestuomioiden täytäntöönpanomenettelystä säädetään sekä ACCP:ssä (614 §) että Itävallan täytäntöönpanolaissa (407 §).

Ulkomaiset välitystuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia Itävallan ratifioimien kahden- tai monenvälisten sopimusten perusteella - tärkeimmät näistä oikeudellisista välineistä ovat vuoden 1958 New Yorkin yleissopimus ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja vuoden 1961 eurooppalainen yleissopimus kansainvälisestä kaupallisesta välimiesmenettelystä. Täytäntöönpanomenettelyt ovat tältä osin pääosin samat kuin ulkomaisten tuomioiden osalta. Itävalta on näin ollen ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn New Yorkin yleissopimuksen (New Yorkin yleissopimus) sopimuspuoli.

Kotimaiset välitystuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia samalla tavalla kuin kotimaiset tuomiot.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

Oikeudenkäyntikulut

Voiko voittanut osapuoli periä oikeudenkäyntikulunsa takaisin?

Kulujen osalta välimiesoikeuksilla on laajempi harkintavalta ja ne ovat yleensä vapaamielisempiä kuin tuomioistuimet. Välimiesoikeudella on harkintavaltaa kulujen jakamisessa, mutta sen on otettava huomioon tapauksen olosuhteet ja erityisesti menettelyn lopputulos. Nyrkkisääntönä on, että kulut seuraavat tapahtumaa ja hävinnyt osapuoli vastaa niistä, mutta välimiesoikeus voi päätyä myös toisenlaisiin johtopäätöksiin, jos se on tapauksen olosuhteiden kannalta tarkoituksenmukaista.

ACCP-yleissopimuksessa ei mainita, millaisia kuluja voidaan korvata. Jos kuluja ei kuitata keskenään, välimiesoikeuden on mahdollisuuksien mukaan määriteltävä korvattavien kulujen määrä samalla, kun se päättää kuluvelvollisuudesta. Yleensä myös tuntiveloitusten perusteella lasketut asianajopalkkiot ovat korvattavia.

Poikkeuksen edellä mainittuun sääntöön muodostaa ACCP-sopimuksen 609 §:n 2 momentti, jonka mukaan välimiesoikeus voi päättää kantajan velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut, jos se on todennut, ettei se ole toimivaltainen välimiesmenettelyä koskevan sopimuksen puuttumisen vuoksi.

Laki ilmoitettu - 13. toukokuuta 2024

Vaihtoehtoinen riidanratkaisu

ADR-tyypit

Millaisia vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn tyyppejä käytetään yleisesti? Onko jokin tietty vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely suosittu?

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa.

Lisäksi useat ammatilliset elimet (asianajajat, julkiset notaarit, lääkärit ja rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.
Sovittelua säännellään siviilioikeudellisesta sovittelusta annetulla lailla. Sovittelijan avulla saavutettu ratkaisu ei kuitenkaan ole täytäntöönpanokelpoinen tuomioistuimessa.

Laki vahvistettu - 13. toukokuuta 2024

ADR-menettelyä koskevat vaatimukset

Onko riita- tai välimiesmenettelyn osapuolille asetettu vaatimus harkita vaihtoehtoista riidanratkaisua ennen oikeudenkäyntiä tai sen aikana? Voiko tuomioistuin pakottaa osapuolet osallistumaan ADR-menettelyyn?

Ei, Itävallan lainsäädännössä ei ole yleisiä vaatimuksia, joissa säädettäisiin pakollisista sovinnoista tai vaadittaisiin osapuolia harkitsemaan vaihtoehtoista riidanratkaisua ennen välimiesmenettelyn tai oikeudenkäynnin aloittamista. Ei kuitenkaan ole harvinaista, että tuomarit - oikeudenkäynnin alussa - kannustavat osapuolia epävirallisesti tutkimaan ratkaisuvaihtoehtoja tai kääntymään ensin sovittelijoiden puoleen.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024

Muuta

Mielenkiintoisia piirteitä

Onko riidanratkaisujärjestelmässä sellaisia erityisen mielenkiintoisia piirteitä, joita ei ole käsitelty missään edellisistä kysymyksistä?

Ei sovellu.

Laki annettu - 13. toukokuuta 2024

Päivitys ja suuntaukset

Viimeaikainen kehitys ja tulevat uudistukset

Mitkä olivat viime vuoden keskeiset tapaukset, päätökset, tuomiot sekä politiikan ja lainsäädännön kehitys? Onko riidanratkaisun uudistamista koskevia ehdotuksia? Milloin mahdolliset uudistukset tulevat voimaan?

Yksi Itävallan riita-asioiden viimeisimmistä muutoksista on siviiliprosessin muutos, joka tuli voimaan 1. toukokuuta 2022.

Muutoksen päätarkoituksena oli mukauttaa Itävallan siviiliprosessilaki (ACCP) oikeuslaitoksen meneillään olevaan digitalisoitumiseen. Lisäksi muutoksilla pyritään helpottamaan oikeudenkäyntien kulkua ja parantamaan oikeussuojan saatavuutta sekä yksinkertaistamaan lainsäädäntöä, jotta käyttäjät löytäisivät helpommin etsimänsä ja saisivat paremman yleiskuvan oikeudellisesta tilanteesta.

ACCP:tä ei muutettu kokonaan. Merkittävimmät muutokset ovat tiivistettynä seuraavat.

Digitaalisen tiedostonhallintajärjestelmän laajentaminen oli tärkeä askel kohti digitalisointia. Päätavoitteena oli tulla mahdollisimman tehokkaaksi ja paperittomaksi. Digitaalisia tiedostoja oli käytetty jo aiemmin (esim. allekirjoitukset oikeudenkäynneissä), mutta ne olivat tietyiltä osin rajoitettuja.

Alkuperäistä asiakirjaa ei enää tarvitse aina siirtää tuomioistuimeen. Joissakin tapauksissa laki kuitenkin vaatii edelleen alkuperäisten asiakirjojen toimittamista. Alkuperäiskappaleet on toimitettava myös silloin, kun jäljennösten tekeminen on mahdotonta tai siitä ei ole hyötyä asian kannalta. Tuomioistuimet voivat määrätä alkuperäiskappaleen esittämisestä, jos näyttää siltä, että allekirjoitus puuttuu tai jos jäljennös on yleisesti ottaen kyseenalainen.

Lisäksi kun osapuoli viittaa asiakirjaan, joka on vain sen hallussa, vastapuoli voi pyytää, että jäljennös toimitetaan. Alkuperäinen asiakirja on kuitenkin toimitettava tuomioistuimelle vain poikkeustapauksissa. Tämän pitäisi osaltaan vähentää paperiasiakirjojen määrää.

Digitaalisten tiedostojen käyttö tekee oikeudellisten asiakirjojen paperikopioiden siirtämisestä vastapuolelle ja tuomioistuimelle triviaalia, koska niiden sijaan voidaan lähettää digitaaliset versiot.

Asiakirjoihin tutustumista koskevia säännöksiä on myös laajennettu siten, että asianosaisille on nyt annettava sähköinen mahdollisuus tutustua päätöksen kannalta merkityksellisiin digitaalisiin asiakirjoihin.

Lisäksi otettiin käyttöön hyväksyttyjen sähköisten allekirjoitusten käyttö käsinkirjoitettujen allekirjoitusten korvaamiseksi.

Muutoksen jälkeen tuomioistuinten on tarkastettava, toimivatko asiantuntijatodistajat täysipainoisesti. Jos asiantuntijatodistajalla on edelleen määrittelemätön työmäärä, tuomioistuimen on nimettävä toinen asiantuntijatodistaja. Tarkemmin sanottuna, jos valintahetkellä käy ilmi, että asiantuntija ei ole vielä toimittanut kirjallista asiantuntijalausuntoa tuomioistuimelle tai syyttäjävirastolle yli kymmenessä menettelyssä, vaikka vastaava määräys asiantuntijalausunnon antamisesta on annettu yli kolme kuukautta sitten, asiantuntijaa ei voida nimittää. Tällä tavoin taataan asiantuntijalausuntojen laatu ja tehostetaan menettelyjä, kun asiantuntijoiden työmäärä jakautuu laajemmin. Tästä säännöstä voidaan poiketa, jos viivästykseen on ymmärrettäviä syitä.

Tähän asti käräjäoikeudessa on voitu tehdä tuomioistuimessa sovinto siviiliasian sovittelumenettelyssä saavutetun kirjallisen sopimuksen sisällöstä. Tämä mahdollisuus tehdä myös riidattomia sovintoja tuomioistuimessa on nyt laajennettu koskemaan kirjallisia sovintoja, jotka on saavutettu vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annetun lain 4 §:n nojalla vaihtoehtoisessa riidanratkaisussa toimivaltaisessa elimessä.

Laki on julkaistu - 13. toukokuuta 2024