Riitojenratkaisu 2020

LITIGATION

Tuomioistuinjärjestelmä

Millainen on siviilituomioistuinjärjestelmän rakenne?

Ensimmäisellä tasolla siviilioikeudenkäynnit pannaan vireille joko käräjäoikeudessa tai alueellisissa tuomioistuimissa.Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia useimmissa vuokrasuhteisiin ja perheoikeuteen liittyvissä riita-asioissa (asiallinen toimivalta) ja asioissa, joissa riidan arvo on enintään 15 000 euroa (rahallinen toimivalta). Tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat valitukset tehdään alueellisille tuomioistuimille. Jos kyseessä on olennaisen tärkeä oikeudellinen kysymys, asiasta voidaan valittaa lopullisesti korkeimpaan oikeuteen.Aluetuomioistuimilla on rahamääräinen toimivalta asioissa, joissa riidan arvo on yli 15 000 euroa, ja asiallinen toimivalta immateriaalioikeus- ja kilpailuasioissa sekä useissa erityislaeissa (julkisesta vastuusta annettu laki, tietosuojalaki, Itävallan ydinvastuulaki). Valitukset on osoitettava ylemmille alueellisille tuomioistuimille. Kolmas ja viimeinen muutoksenhakukeino on korkein oikeus.Kaupallisissa asioissa erityisiä kauppatuomioistuimia on vain Wienissä. Sen lisäksi edellä mainitut tavalliset tuomioistuimet päättävät kaupallisista asioista kauppatuomioistuimina. Kaupallisia asioita ovat esimerkiksi elinkeinonharjoittajia tai yrityksiä vastaan nostetut kanteet, jotka liittyvät kaupallisiin liiketoimiin, vilpilliseen kilpailuun ja vastaaviin asioihin. Muita erityistuomioistuimia ovat työtuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään kaikkia työnantajien ja työntekijöiden välisiä (entisestä) työsuhteesta johtuvia siviilioikeudellisia riita-asioita sekä sosiaaliturva- ja eläkeasioita. Sekä kauppaoikeudellisissa (sikäli kuin kauppatuomioistuimet päättävät lautakunnissa) että työoikeudellisissa asioissa maallikkotuomarit ja ammattituomarit päättävät yhdessä. Wienin muutoksenhakutuomioistuin ratkaisee asiat kartellioikeutena oikeudenkäynnin tasolla. Se on Itävallan ainoa kartellioikeus. Muutoksenhakuasiat ratkaisee korkein oikeus valituskartellituomioistuimena. Kartelliasioissa myös maallikkotuomarit istuvat tuomaristossa ammattituomareiden kanssa.

Tuomarit ja valamiehistö

Mikä on tuomarin ja valamiehistön rooli siviiliprosessissa?

Verrattuna common law -maihin Itävallan tuomareiden rooli on pikemminkin inkvisitorinen: asiaankuuluvien tosiseikkojen selvittämiseksi tuomarit voivat määrätä todistajia saapumaan istuntoon, elleivät molemmat osapuolet vastusta tätä, tai muutoin määrätä asiantuntijoita oman harkintansa mukaan. Joissakin menettelyissä tuomioistuin koostuu lautakunnasta, johon kuuluu "asiantuntijoita", erityisesti kilpailuasioissa, ja "valistuneita" maallikkotuomareita työoikeudellisissa ja yleistä etua koskevissa asioissa.

Rajoituskysymykset

Mitkä ovat siviilioikeudellisten vaatimusten esittämisen määräajat?

Vanhentumisajat määräytyvät aineellisen oikeuden mukaan. Vaatimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, kun ne ovat vanhentuneet. Vanhentumisaika alkaa yleensä siitä, kun oikeutta olisi voitu ensimmäisen kerran käyttää. Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan pitkä ja lyhyt vanhentumisaika. Pitkä vanhentumisaika on 30 vuotta, ja sitä sovelletaan aina, kun erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on kolme vuotta (sitä voidaan pidentää tai siitä voidaan luopua), ja sitä sovelletaan esimerkiksi saataviin tai vahingonkorvausvaatimuksiin. Yhden osapuolen on nimenomaisesti vedottava vanhentumisaikaan, mutta sitä ei saa ottaa huomioon tuomioistuimen aloitteesta (viran puolesta).

Kanteen nostamista edeltävä käyttäytyminen

Onko olemassa kanteen nostamista edeltäviä näkökohtia, jotka osapuolten olisi otettava huomioon?

Ei, ei ole. Yleisenä käytäntönä on kuitenkin se, että kantaja ilmoittaa vastapuolelleen ennen menettelyn aloittamista

Menettelyn aloittaminen

Miten siviilioikeudenkäynti aloitetaan? Miten ja milloin menettelyn osapuolille ilmoitetaan menettelyn aloittamisesta?

Onko tuomioistuimilla riittävästi kapasiteettia käsitellä asiamäärää?Oikeudenkäynti aloitetaan toimittamalla tuomioistuimelle kanneilmoitus. Kanteen katsotaan virallisesti jätetyksi, kun se on vastaanotettu.

Tiedoksianto tapahtuu tavallisesti kirjattuna kirjeenä (tai, jos asianajotoimisto edustaa asianajajaa, sähköisen oikeudenkäynnin eli tuomioistuimet ja asianajotoimistot yhdistävän sähköisen viestintäjärjestelmän kautta). Asiakirja katsotaan annetuksi tiedoksi sinä päivänä, jona se on fyysisesti toimitettu vastaanottajalle (tai asetettu nähtäväksi).

Euroopan unionissa sovelletaan tiedoksiantoasetusta (neuvoston asetus (EY) N:o 1348/2000 oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa). Kansainvälisten järjestöjen tai ulkomaalaisten, jotka nauttivat kansainvälisen julkisoikeuden mukaista koskemattomuutta, tiedoksianto tapahtuu Itävallan ulkoasiainministeriön avustuksella. Kaikissa muissa tapauksissa tiedoksianto ulkomailla tapahtuu asiaa koskevien sopimusten (erityisesti Haagin siviiliprosessisopimuksen) mukaisesti.

Aikataulu

Mikä on tyypillinen menettely ja aikataulu siviilioikeudellisen kanteen käsittelyssä?

Kanne jätetään tuomioistuimeen ja toimitetaan vastaajalle, ja samalla annetaan määräys vastineen antamisesta. Jos vastaaja vastaa määräajassa (neljä viikkoa vastauksen vastaanottamisesta), pidetään valmisteluistunto, jonka tarkoituksena on lähinnä muokata jatkokäsittelyä keskustelemalla tärkeimmistä oikeudellisista ja tosiseikkoja koskevista kysymyksistä sekä todisteisiin liittyvistä kysymyksistä (asiakirjat, todistajat, asiantuntijat). Lisäksi voidaan keskustella sovintovaihtoehdoista. Kirjelmien vaihdon jälkeen seuraa pääkäsittely.

Ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynti kestää keskimäärin vuoden. Monimutkaiset oikeudenkäynnit voivat kuitenkin kestää huomattavasti kauemmin. Valitusasteella päätös annetaan noin kuuden kuukauden kuluttua. Itävallan siviilioikeudellisissa riita-asioissa ei ole käytettävissä nopeutettuja oikeudenkäyntimenettelyjä.

Asian käsittely

Voivatko osapuolet valvoa menettelyä ja aikataulua?

Tuomioistuimet jakavat asiat senaatin säännöllisesti määrittelemien perusteiden mukaisesti.

Menettelyä ohjaa ensisijaisesti aikataulusta vastaava tuomari. Tuomari määrää asianosaiset toimittamaan kirjelmiä ja esittämään todisteita tietyn ajan kuluessa. Tarvittaessa tuomari nimittää myös asiantuntijat. Osapuolet voivat kuitenkin tehdä menettelyyn liittyviä hakemuksia (esim. määräajan pidentämiseksi), mutta voivat myös sopia menettelyn lykkäämisestä.

Todisteet - asiakirjat

Onko asiakirjoja ja muita todisteita säilytettävä oikeudenkäynnin ajaksi?

Onko asianosaisten jaettava asiaankuuluvat asiakirjat (myös ne, joista ei ole hyötyä heidän asiansa kannalta)?Jos asianosainen onnistuu osoittamaan, että vastapuolella on hallussaan tietty asiakirja, tuomioistuin voi antaa luovutusmääräyksen, jos joko: 1) hallussaan oleva asianosainen on nimenomaisesti viitannut kyseiseen asiakirjaan todisteena omien väitteidensä tueksi; 2) hallussaan olevalla asianosaisella on lakisääteinen velvollisuus luovuttaa asiakirja toiselle asianosaiselle; tai 3) kyseinen asiakirja on laadittu molempien asianosaisten oikeudellisessa intressissä, se todistaa heidän keskinäisen oikeussuhteensa, tai se sisältää kirjallisia lausumia, jotka on annettu heidän välillään oikeustoimia koskevien neuvottelujen aikana.

Osapuoli ei ole velvollinen esittämään perhe-elämää koskevia asiakirjoja, jos vastapuoli rikkoo kunniavelvoitteita asiakirjoja luovuttamalla, jos asiakirjojen luovuttaminen johtaa osapuolen tai jonkun muun henkilön häpäisemiseen tai siihen liittyy rikosoikeudellisen syytteen vaara, tai jos luovuttaminen rikkoo osapuolen valtion hyväksymää salassapitovelvollisuutta, josta ei ole vapautettu, tai loukkaa liikesalaisuutta (tai muusta edellä mainittua vastaavasta syystä).

Sähköisten asiakirjojen luovuttamisesta tai sähköisen luovuttamisen hyväksyttävistä käytännöistä ei ole olemassa erityisiä sääntöjä. Myöskään ennen kanteen nostamista tapahtuvaa tietojen antamista koskevia sääntöjä ei ole olemassa.

Todisteet - erioikeus

Ovatko jotkin asiakirjat salassa pidettäviä?

Olisivatko myös (paikallisen tai ulkomaisen) lakimiehen antamat neuvot salassa pidettäviä?Asianajajien salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti asiakirjoja ei ole pakko esittää, ellei asianajaja ole neuvonut molempia osapuolia kiistanalaisen oikeustoimen yhteydessä. Asianajajilla on oikeus kieltäytyä antamasta suullista todistusta, jos tiedot on annettu heidän käyttöönsä heidän ammatillisessa ominaisuudessaan.

Todistelu - ennen oikeudenkäyntiä

Vaihtavatko osapuolet todistajien ja asiantuntijoiden kirjallisia todisteita ennen oikeudenkäyntiä?

Ei - todisteet otetaan vastaan oikeudenkäynnin aikana, ei ennen sitä. Osapuolten on esitettävä todisteet, jotka tukevat niiden väitteitä tai joiden osalta todistustaakka on niillä.

Todisteet - oikeudenkäynti

Miten todisteet esitetään oikeudenkäynnissä?

Todistavatko todistajat ja asiantuntijat suullisesti?Tärkeimmät todisteiden lajit ovat asiakirjat, asianosaisten ja todistajien lausunnot, asiantuntijalausunnot ja oikeudellinen tarkastus. Kirjallisia todistajanlausuntoja ei hyväksytä.

Todistajanlausuntoja ja kirjallisia todistajanlausuntoja ei ole, joten todistajien on saavuttava istuntoon ja todistettava. Tuomari kuulustelee todistajia, minkä jälkeen osapuolten oikeudelliset edustajat esittävät (lisä)kysymyksiä.

Tätä velvollisuutta on rajoitettu (esim. asianajajien, lääkäreiden, pappien tai lähisukulaisten mahdollisen syyttämisen yhteydessä).

Kun (tavallinen) todistaja todistaa tosiseikkoja, asiantuntijatodistaja antaa tuomioistuimelle tietoa, jota tuomarilla ei voi olla. Asiantuntijatodistus otetaan vastaan oikeudenkäyntiä edeltävässä tuomioistuimessa. Asiantuntijatodistaja voidaan kutsua asianosaisten pyynnöstä mutta myös tuomarin omasta aloitteesta. Asiantuntijatodistajan on esitettävä havaintonsa raportissa. Suullisia huomautuksia ja selvityksiä on annettava kuulemisen aikana (jos osapuolet sitä pyytävät). Yksityisiä raportteja ei pidetä ACCP:ssä tarkoitettuina asiantuntijalausuntoina, vaan niillä on yksityisen asiakirjan asema.

Koska rinnakkaistodisteluille ei ole tilaa, tällaisia sääntöjä ei ole olemassa.

Väliaikaiset oikeussuojakeinot

Mitä väliaikaisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä?

Välitoimien myöntämisestä säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa. Yleisesti ottaen Itävallan lainsäädännössä säädetään kolmenlaisista väliaikaisista toimenpiteistä:

• rahasaatavan turvaamiseksi;
• erityissuoritusvaatimuksen turvaamiseksi; ja
• Oikeuden tai oikeussuhteen turvaamiseksi. Osapuolet voivat kääntyä tuomioistuimen puoleen saadakseen apua todisteiden turvaamisessa sekä ennen vaatimusilmoituksen jättämistä että sen jälkeen. Tarvittava oikeudellinen intressi katsotaan todetuksi, jos todisteiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa tai jos on tarpeen tutkia esineen nykytilaa.

Oikeussuojakeinot

Mitä aineellisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä?

Rahatuomioille maksettava lakisääteinen korko on neljä prosenttia vuodessa. Kaupallisista liiketoimista johtuviin rahasaataviin sovelletaan kuitenkin lakisääteisen peruskoron lisäksi korkeampaa korkoa. Itävallan keskuspankki määrittelee tällaisten tapausten korkeamman korkokannan. Rangaistusluonteisia vahingonkorvauksia ei ole mahdollista saada.

Täytäntöönpano

Mitä täytäntöönpanokeinoja on käytettävissä?

Tuomioiden täytäntöönpanosta säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa.

Itävallan täytäntöönpanolaissa säädetään erityyppisistä täytäntöönpanokeinoista. Erotetaan toisistaan rahasaatavaan tai erityiseen suoritusvaatimukseen kohdistuva täytäntöönpanoasiakirja ja se, mihin omaisuuteen täytäntöönpano kohdistuu. Yleisesti ottaen tavanomaisia täytäntöönpanomenetelmiä ovat:

• omaisuuden takavarikointi;
• takavarikointi ja saatavien siirto;
• pakkovuokraus; ja
• oikeustoimet.

Täytäntöönpanon suorittaa ulosottomies, joka on tuomioistuimen toimeenpanija ja jonka on noudatettava tuomioistuimen määräyksiä. Kiinteän omaisuuden osalta käytettävissä on kolmenlaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä:

• pakkokiinnitys;
• pakkohallinto, jonka tavoitteena on saada tuloja saatavan maksamiseksi; ja
• kiinteän omaisuuden pakkomyynti.

Irtaimen omaisuuden osalta Itävallan lainsäädännössä erotetaan toisistaan:

• saatavien ulosmittaus;
• aineellisten ja irtaimen omaisuuden takavarikointi;
• ulosmittaus, joka koskee kolmansille velallisille asetettuja toimitusvaatimuksia; ja
• muiden varallisuusoikeuksien takavarikointi. Itävallan lainsäädännössä ei sallita tiettyjen erityissaatavien, kuten hoitotuen, vuokra-avustuksen, perheavustuksen ja stipendien, ulosmittausta.

Julkinen käyttöoikeus

Ovatko tuomioistuinkäsittelyt julkisia? Ovatko oikeudenkäyntiasiakirjat julkisia?

Useimmissa tapauksissa tuomioistuinkäsittelyt ovat julkisia, vaikka asianosainen voi pyytää tuomioistuinta sulkemaan yleisön pois käsittelystä edellyttäen, että asianosainen voi osoittaa perustellun edun yleisön poissulkemiselle. Periaatteessa asiakirjoihin saavat tutustua vain asianosaiset, jotka ovat osallisina oikeudenkäynnissä. Kolmannet osapuolet voivat tutustua asiakirjoihin tai jopa osallistua menettelyyn, jos ne voivat osoittaa riittävän oikeudellisen edun (menettelyn mahdollisen lopputuloksen kannalta).

Kustannukset

Onko tuomioistuimella valtuudet määrätä oikeudenkäyntikuluista?

Tuomioistuin määrää lopullisessa tuomiossaan, kenen on vastattava oikeudenkäyntikuluista (mukaan lukien oikeudenkäyntimaksut, oikeudenkäyntikulut ja tietyt muut osapuolten kulut (esim. todisteiden turvaamisesta aiheutuvat kulut, matkakulut). Periaatteessa voittajalla on kuitenkin oikeus saada hävinneeltä osapuolelta korvaus kaikista oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta joko yhdessä tuomioistuimen pääasiaa koskevan päätöksen muutoksenhaun kanssa tai ilman sitä.

Itävallan oikeudenkäyntimaksulain mukaan kantajan (valittajan) on maksettava oikeudenkäyntikulut ennakkoon. Sen määrä määräytyy riidanalaisen määrän perusteella. Päätöksessä todetaan, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista tai missä suhteessa oikeudenkäyntikulut jaetaan.

Asianajajapalkkiot korvataan Itävallan asianajajapalkkiolain nojalla riippumatta siitä, onko asian voittanut osapuoli ja hänen asianajajansa sopineet asiasta. Näin ollen korvattava määrä voi olla pienempi kuin tosiasiallisesti maksettava asianajopalkkio, koska korvausvaatimus rajoittuu välttämättömiin kustannuksiin. Kulubudjetteja koskevia sääntöjä ei ole, joten ei ole vaatimuksia yksityiskohtaisen erittelyn toimittamisesta oikeudenkäynnin kunkin vaiheen osalta.Euroopan unionin ulkopuolella asuva kantaja voidaan pyynnöstä määrätä asettamaan vakuus, joka kattaa vastaajan mahdolliset oikeudenkäyntikulut, ellei kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa toisin määrätä. Tätä ei myöskään sovelleta, jos kantajan asuinpaikka on Itävallassa, tuomioistuimen (kustannus)päätös on täytäntöönpanokelpoinen kantajan asuinvaltiossa tai kantajalla on riittävästi kiinteää omaisuutta Itävallassa.

Rahoitusjärjestelyt

Ovatko asianosaiset voineet tehdä "no win, no fee" -sopimuksia tai muunlaisia ehdollisia tai ehdollisia palkkiojärjestelyjä asianajajien ja heidän asiakkaidensa välillä? Voivatko osapuolet nostaa kanteen käyttämällä kolmannen osapuolen rahoitusta? Jos vastaus on myönteinen, voiko kolmas osapuoli saada osuuden kanteesta mahdollisesti saatavista tuloista? Voiko oikeudenkäynnin osapuoli jakaa riskinsä kolmannen osapuolen kanssa?

Jollei toisin ole sovittu, asianajajien palkkioihin sovelletaan Itävallan lakimiespalkkiolakia. Tuntipalkkiosopimukset ovat sallittuja ja yleisiä. Kertakorvauksia ei ole kielletty, mutta niitä käytetään vähemmän riita-asioissa. Satunnaispalkkiot ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosenttiosuutena tuomioistuimen myöntämästä summasta (pactum de quota litis).

Oikeusapua myönnetään osapuolille, joilla ei ole varaa maksaa kuluja ja palkkioita. Jos asianosainen pystyy osoittamaan, että hänen taloudelliset resurssinsa ovat riittämättömät, oikeudenkäyntimaksuja ei peritä tai ne jopa jätetään perimättä, ja asianajaja annetaan maksutta.

Kolmannen osapuolen rahoitus on sallittua, ja se on yleensä saatavissa suuremmista riita-asioista (vähintään noin 50 000 euroa), mutta palkkiosopimusten osalta se on joustavampi. Palkkiosopimukset, joissa osa tuloista annetaan asianajajalle, ovat kiellettyjä.

Vakuutus

Onko saatavilla vakuutusta, jolla voidaan kattaa kaikki osapuolen oikeudenkäyntikulut tai osa niistä?

Itävallassa on yleisesti saatavilla vakuutuksia oikeudenkäyntikuluja varten, ja ne voivat - yksittäisestä vakuutuksesta riippuen - kattaa monenlaisia oikeudenkäynnistä aiheutuvia kustannuksia, mukaan lukien osapuolen kulut ja vastapuolen mahdollisen vastuun vastapuolen kuluista.

Ryhmäkanne

Voivatko riitapuolet, joilla on samankaltaisia vaatimuksia, nostaa ryhmäkanteen?

Vaikka Itävallan siviiliprosessilaissa ei ole säännöksiä ryhmäkanteista, Itävallan korkein oikeus on katsonut, että "Itävallan luonteeltaan erityinen ryhmäkanne" on oikeudellisesti sallittu. Itävallan siviiliprosessilaki sallii saman kantajan samaa vastaajaa vastaan esittämien vaatimusten yhdistämisen.

Yhdistäminen voidaan tehdä, jos: tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään kaikki vaatimukset, sovelletaan samantyyppistä menettelyä tai jos asia on luonteeltaan samanlainen tosiseikkojen ja oikeuden osalta. Toinen mahdollisuus on organisoida joukkovaatimukset ja siirtää ne laitokselle, joka sitten toimii yhtenä kantajana.

Muutoksenhaku

Millä perusteella ja missä olosuhteissa osapuolet voivat hakea muutosta?

Onko oikeus hakea muutosta?Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tavanomaisin muutoksenhakukeinoin ja toisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta muutoksenhakukeinoin. Menettelyssä noudatetaan periaatteessa samoja sääntöjä kuin muutoksenhaussa (mutta se on hieman epävirallisempi).

Muutoksenhaku tuomioon keskeyttää tuomion lainvoimaisuuden ja - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - sen täytäntöönpanokelpoisuuden. Yleissääntönä on, että uusia väitteitä, vaatimuksia, vastineita ja todisteita ei saa esittää (ne jätetään huomiotta). Muut muutoksenhakukeinot ovat kumoamiskanteet tai oikeudenkäynnin uudelleen aloittamista koskevat kanteet:

• menettelyvirheet;
• todisteiden perusteeton poissulkeminen;
• tosiseikkojen virheellinen esittäminen; ja
• lain virheellinen soveltaminen.

Muutoksenhaun jälkeen muutoksenhakutuomioistuin voi kumota tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tai se voi joko muuttaa tai vahvistaa tuomion.

Lopuksi asiasta voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen vain, jos asia koskee yleisen edun mukaisen oikeudellisen kysymyksen ratkaisemista, eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta, tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aikaisemmat ratkaisut puuttuvat.

Ulkomaiset tuomiot

Mitä menettelyjä on olemassa ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten?

Itävallan tekemien lukuisten kahden- ja monenvälisten sopimusten lisäksi ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa säännellään Itävallan täytäntöönpanolailla, siviiliprosessilailla ja Itävallan toimivaltalailla. Jos lakisääteiset säännökset ja sovellettavat sopimusmääräykset ovat ristiriidassa keskenään, jälkimmäiset ovat ensisijaisia. Vaikka Itävallan oikeuskäytäntö ei ole sitovaa, se otetaan huolellisesti huomioon.

Itävalta on allekirjoittanut useita kahden- ja monenvälisiä sopimuksia. Tärkein näistä on Bryssel Ia -asetus (asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu toisinto)). Bryssel I a -asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt tuomioiden vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi Euroopan unionissa, ja sitä sovelletaan 10. tammikuuta 2015 tai sen jälkeen vireille pantuihin oikeudenkäynteihin.

Bryssel I a -asetus korvaa 22. joulukuuta 2000 annetun asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (Bryssel I -asetus, yhdessä Bryssel I a -asetuksen kanssa "Brysselin järjestelmä"), jota sovelletaan edelleen kaikkiin ennen 10. tammikuuta 2015 vireille pantuihin oikeudenkäynteihin.

Täytäntöönpanokelpoisuuden perusedellytykset ovat seuraavat:

• tuomio on täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa tuomio on annettu;
• kansainvälisessä sopimuksessa tai kansallisessa asetuksessa määrätään nimenomaisesti Itävallan ja tuomion antaneen valtion välisestä vastavuoroisuudesta tuomioiden tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa;
• haastehakemus on annettu asianmukaisesti tiedoksi vastaajalle;
• täytäntöönpantava tuomio on esitetty oikeaksi todistetun asiakirjan kanssa; ja
• ei ole perusteita kieltäytyä tunnustamasta täytäntöönpanokelpoisuutta.

Täytäntöönpanoa hakevan osapuolen on pyydettävä täytäntöönpanolupaa asianomaiselta tuomioistuimelta. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus on jätettävä velallisen kotipaikan tuomioistuimelle. Osapuoli voi yhdistää tämän pyynnön täytäntöönpanolupahakemukseen. Tällöin tuomioistuin ratkaisee molemmat samanaikaisesti. Kun ulkomainen tuomio on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi Itävallassa, sen täytäntöönpanossa noudatetaan samoja sääntöjä kuin kotimaisen tuomion täytäntöönpanossa, eli tuomioiden täytäntöönpanosta säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa.

Ulkomaiset menettelyt

Onko olemassa menettelyjä, joilla voidaan hankkia suullisia todisteita tai asiakirjatodisteita käytettäväksi siviilioikeudellisissa menettelyissä muilla lainkäyttöalueilla?

Euroopan unionissa menettelystä suullisen todistusaineiston tai asiakirjatodisteiden hankkimiseksi muilta lainkäyttöalueilta säädetään todistusaineistoasetuksessa (neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa). Asetusta sovelletaan sekä suulliseen että asiakirjoihin perustuvaan todistusaineistoon, ja siinä säädetään, että oikeusapupyynnöt voidaan välittää suoraan tuomioistuinten välillä. Kahdenvälisiä sopimuksia voidaan soveltaa oikeusapupyyntöihin Euroopan unionin ulkopuolella.

ARBITRAATIO

UNCITRALin mallilaki

Perustuuko välimiesmenettelylaki UNCITRALin mallilakiin?

Kyllä - Itävallan välimiesmenettelylainsäädäntö (joka sisältyy Itävallan siviiliprosessilakiin (ACCP)) vastaa olennaisilta osiltaan UNCITRALin kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskevaa mallia, mutta antaa samalla välimiesoikeudelle suuren määrän riippumattomuutta ja itsenäisyyttä. Toisin kuin UNCITRALin mallilaissa, Itävallan lainsäädännössä ei tehdä eroa kotimaisten ja kansainvälisten välimiesmenettelyjen eikä kaupallisten ja ei-kaupallisten välimiesmenettelyjen välillä. Sen vuoksi työsuhteisiin ja kuluttajiin liittyviin asioihin sovelletaan erityissäännöksiä (ne sisältyvät 618 §:ään ja 617 §:ään ACCP:ssä).

Yleisemmin Itävallan välimiesmenettelylainsäädäntöä säännellään ACCP:n 577-618 §:ssä. Ne muodostavat yleiset puitteet välimiesmenettelyille sekä kotimaisten että kansainvälisten välimiesmenettelyjen osalta.

Välimiesmenettelysopimukset

Mitkä ovat täytäntöönpanokelpoisen välityssopimuksen muotovaatimukset?

Välimiesmenettelysopimuksen on oltava kirjallinen (ACCP-sopimuksen 581 §). Täytäntöönpanokelpoisen välityssopimuksen muotovaatimukset ovat ACCP-sopimuksen 581-585 §:ssä. Välimiesmenettelysopimuksen on oltava

• yksilöitävä riittävästi osapuolet (niiden on oltava vähintään määriteltävissä);
• määriteltävä riittävästi riidan kohde määritellyn oikeussuhteen osalta (tämän on oltava ainakin määriteltävissä, ja se voidaan rajata tiettyihin riitoihin tai siihen voidaan sisällyttää kaikki riidat);
• riittävän tarkasti määriteltävä osapuolten aikomus ratkaista riita välimiesmenettelyssä, jolloin valtion tuomioistuinten toimivalta suljetaan pois; ja
• sen on sisällyttävä joko osapuolten allekirjoittamaan kirjalliseen asiakirjaan tai telekopioihin, sähköposteihin tai muuhun osapuolten väliseen viestintään, joka säilyttää todisteet sopimuksesta.
• Kuluttajiin ja työntekijöihin sovelletaan erityissäännöksiä (ne ovat ACCP-sopimuksen 617 ja 618 §:ssä).

Välimiehen valinta

Jos välimiesmenettelysopimuksessa ja asiaa koskevissa säännöissä ei mainita asiasta mitään, kuinka monta välimiestä nimitetään ja miten heidät nimitetään? Onko oikeutta riitauttaa välimiehen nimeäminen rajoitettu?

ACCP-sopimuksessa on oletusmääräyksiä välimiesten nimittämisestä. Jos välimiesmenettelyä koskevassa sopimuksessa ei mainita asiasta mitään ja jos osapuolet eivät ole sopineet asiasta, Itävallan välimiesmenettelylaissa säädetään kolmesta välimiehestä koostuvasta tuomioistuimesta (ACCP-sopimuksen 586 §:n 2 momentti).

Osapuolet voivat vapaasti sopia menettelystä, jolla välimiehen nimeäminen riitautetaan (ACCP 589 §). Tältä osin välimies voidaan riitauttaa vain, jos on olemassa olosuhteita, jotka antavat aihetta perusteltuihin epäilyihin hänen puolueettomuudestaan tai riippumattomuudestaan, tai jos hänellä ei ole osapuolten sopimaa pätevyyttä. Osapuoli voi riitauttaa välimiehen, jonka se on nimittänyt tai jonka nimittämiseen se on osallistunut, ainoastaan syistä, jotka se saa tietoonsa sen jälkeen, kun nimitys on tehty tai kun se on osallistunut nimitykseen.

Välimiesvaihtoehdot

Mitä vaihtoehtoja on välimiehen tai välimiesten valinnassa?

Riippumatta siitä, ovatko välimiehet nimittävän viranomaisen nimeämiä vai osapuolten nimeämiä, välimiehiltä voidaan vaatia tiettyä kokemusta ja taustaa kyseisestä riita-asiasta. Tällaisia vaatimuksia voivat olla esimerkiksi ammatillinen pätevyys tietyllä alalla, oikeudellinen pätevyys, tekninen asiantuntemus, kielitaito tai tietty kansalaisuus.

Monet välimiehet ovat yksityisiä asianajajia, toiset taas akateemikkoja. Muutamissa riita-asioissa, jotka koskevat pääasiassa teknisiä kysymyksiä, paneeliin kuuluu teknikkoja ja lakimiehiä.

Pätevyysvaatimukset voidaan sisällyttää välimiesmenettelysopimukseen, mikä edellyttää suurta varovaisuutta, koska se voi aiheuttaa esteitä nimitysprosessissa (eli riitaa siitä, täyttyvätkö sovitut vaatimukset).

Välimiesmenettely

Sisältyykö kansalliseen lainsäädäntöön aineellisia vaatimuksia noudatettavasta menettelystä?

Osapuolet voivat vapaasti sopia menettelysäännöistä (esim. viittaamalla erityisiin välimiesmenettelysääntöihin) ACCP:n pakottavien säännösten rajoissa. Jos osapuolet eivät ole sopineet säännöistä tai laatineet omia sääntöjään, välimiesoikeus hoitaa välimiesmenettelyn asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, jollei ACCP:n pakottavista määräyksistä muuta johdu.

Välimiesmenettelyä koskeviin pakollisiin sääntöihin kuuluu, että välimiesten on oltava ja pysyttävä puolueettomina ja riippumattomina. Heidän on ilmoitettava kaikista olosuhteista, jotka saattavat antaa aihetta epäillä heidän puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan. Osapuolilla on oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ja esittää asiansa.

Muita mandaattisääntöjä ovat välitystuomio, jonka on oltava kirjallinen, ja perusteet, joilla tuomio voidaan riitauttaa. Lisäksi välimiesoikeuden on sovellettava osapuolten valitsemaa aineellista oikeutta, muussa tapauksessa se soveltaa sopivaksi katsomaansa lakia.

Tuomioistuimen väliintulo

Millä perusteella tuomioistuin voi puuttua välimiesmenettelyyn?

Itävallan tuomioistuimet voivat puuttua välimiesmenettelyyn vain silloin, kun se on nimenomaisesti sallittu välimiesmenettelyä koskevan yleissopimuksen 577-618 §:n nojalla. Sekä toimivaltaisella tuomioistuimella että välimiesoikeudella on toimivalta myöntää välitoimia välimiesmenettelyn tukemiseksi. Osapuolet voivat sulkea pois välimiesoikeuden toimivallan välitoimien osalta, mutta he eivät voi sulkea pois tuomioistuimen toimivaltaa välitoimien osalta.

Väliaikaisten toimenpiteiden täytäntöönpano kuuluu tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.

Tuomioistuinten toimivalta rajoittuu välitoimien määräämiseen, välimiesten nimittämisessä avustamiseen, riitauttamispäätösten uudelleentarkasteluun, välimiehen toimeksiannon ennenaikaiseen päättämiseen, väliaikaisten ja turvaamistoimenpiteiden täytäntöönpanoon, tuomioistuimen avustamiseen sellaisissa oikeudellisissa toimissa, joita välimiesoikeus ei ole toimivaltainen suorittamaan, välitystuomion kumoamista koskevan hakemuksen ratkaisemiseen, välitystuomion olemassaolon tai olemattomuuden toteamiseen sekä välitystuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon.

Väliaikainen oikeussuoja

Onko välimiehillä valtuudet myöntää välitoimia?

Kyllä - välimiesoikeudella on laajat valtuudet määrätä väliaikaisia toimenpiteitä osapuolen hakemuksesta, jos se katsoo sen tarpeelliseksi vaateen täytäntöönpanon varmistamiseksi tai peruuttamattoman vahingon estämiseksi. Toisin kuin tuomioistuinmenettelyssä käytettävissä olevat väliaikaiset oikeussuojakeinot, välimiesoikeus ei ole rajoitettu tiettyihin lueteltuihin oikeussuojakeinoihin. Oikeussuojakeinojen olisi kuitenkin oltava yhteensopivia täytäntöönpanolainsäädännön kanssa, jotta vältetään vaikeudet täytäntöönpanovaiheessa. Välimiesoikeus voi tältä osin pyytää osapuolta asettamaan asianmukaisen vakuuden tällaisten toimenpiteiden yhteydessä, jotta vältetään kevytmieliset pyynnöt (ACCP-sopimuksen 593 §:n 1 momentti).

Välimiesoikeus - tai välimiesoikeuden suostumuksella mikä tahansa osapuoli - voi pyytää tuomioistuinta suorittamaan oikeudellisia toimia (esim. haasteen tiedoksianto, todisteiden vastaanottaminen), joihin välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa.

Tuomio

Milloin ja missä muodossa tuomio on annettava?

Välitystuomion muotovaatimukset löytyvät ACCP-sopimuksen 606 §:stä, ja ne ovat yhdenmukaiset oletussäännösten kanssa. Lomakevaatimusten mukaan välitystuomion on oltava:

• oltava kirjallinen;
• sen on oltava menettelyyn osallistuneiden välimiesten allekirjoittama;
• siitä on käytävä ilmi sen antamispäivä, - siitä on käytävä ilmi välimiesoikeuden kotipaikka ja - siitä on käytävä ilmi, missä välimiesoikeus sijaitsee, ja
• ilmoitettava perustelut, joihin tuomio perustuu. Välitystuomio on vaikutukseltaan kuin tuomioistuimen lopullinen ja sitova tuomio (ACCP-sopimuksen 607 §).

Muutoksenhaku

Millä perusteella välitystuomioon voi hakea muutosta tuomioistuimelta?

Välimiestuomioon voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa ainoastaan kumoamalla se. Tämä pätee myös tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin välitystuomioihin. Tuomioistuimet eivät voi tutkia välitystuomiota sen asiasisällön perusteella. Kumoamishakemus on jätettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kantaja on vastaanottanut välitystuomion. Välimiestuomioon ei voi hakea muutosta.

Välitystuomio on kumottava, jos:

• voimassa olevaa välityssopimusta ei ole olemassa tai jos välimiesoikeus on kieltänyt toimivaltansa, vaikka voimassa oleva välityssopimus olisi ollut olemassa;
• jos osapuoli on ollut kykenemätön tekemään pätevää välityssopimusta;
• jos osapuolelle ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä tai jos se ei ole muutoin voinut esittää asiaansa;
• jos välitystuomio koskee riitaa, joka ei kuulu välityssopimuksen soveltamisalaan, tai jos se sisältää päätöksiä asioista, jotka eivät kuulu välityssopimuksen tai osapuolten välimiesmenettelyn piiriin;
• jos välimiesoikeuden kokoonpano tai kokoonpano on vastoin asiaa koskevia sääntöjä; ja
• jos välimiesmenettely on toteutettu Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisesti.

Lisäksi välitystuomio voidaan kumota, jos on olemassa edellytykset, joiden täyttyessä tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tekemällä muutoksenhaku 530 §:n 1 momentin 1-5 kohdan mukaisesti. Tässä säännöksessä määritellään olosuhteet, joissa rikolliset teot ovat johtaneet tietyn tuomion antamiseen. Hakemus tuomion kumoamiseksi näillä perusteilla on tehtävä neljän viikon kuluessa siitä päivästä, jona kyseistä rikollista tekoa koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi ja sitovaksi.

Tuomio voidaan kumota myös, jos riidanalainen asia ei ole kansallisen lainsäädännön mukaan riitautettavissa.

Täytäntöönpano

Mitä menettelyjä on olemassa ulkomaisten ja kotimaisten tuomioiden täytäntöönpanemiseksi?

Välitystuomioiden täytäntöönpanomenettelystä säädetään sekä ACCP:ssä (614 §) että Itävallan täytäntöönpanolaissa (409 §). Ulkomaiset välitystuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia Itävallan ratifioimien kahden- tai monenvälisten sopimusten perusteella. Tärkeimmät näistä oikeudellisista välineistä ovat vuoden 1958 New Yorkin yleissopimus ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja vuoden 1961 eurooppalainen yleissopimus kansainvälisestä kaupallisesta välimiesmenettelystä. Täytäntöönpanomenettelyt ovat tältä osin pääosin samat kuin ulkomaisten tuomioiden osalta. Kotimaiset välitystuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia samalla tavalla kuin kotimaiset tuomiot.

Oikeudenkäyntikulut

Voiko voittanut osapuoli periä oikeudenkäyntikulunsa takaisin?

Välimiesoikeuksilla on kulujen osalta laajempi harkintavalta ja ne ovat yleensä vapaamielisempiä kuin tuomioistuimet. Välimiesoikeudella on harkintavaltaa kulujen jakamisessa, mutta sen on otettava huomioon tapauksen olosuhteet ja erityisesti menettelyn lopputulos. Nyrkkisääntönä on, että kulut seuraavat tapahtumaa ja hävinnyt osapuoli vastaa niistä, mutta välimiesoikeus voi päätyä myös toisenlaisiin johtopäätöksiin, jos se on tapauksen olosuhteiden kannalta tarkoituksenmukaista.

ACCP-yleissopimuksessa ei mainita, millaisia kuluja voidaan korvata. Jos kuluja ei kuitata keskenään, välimiesoikeuden on mahdollisuuksien mukaan määriteltävä korvattavien kulujen määrä samalla, kun se päättää kuluvelvollisuudesta. Yleensä myös tuntiveloitusten perusteella lasketut asianajopalkkiot ovat korvattavia.

Poikkeuksen edellä mainittuun sääntöön muodostaa ACCP-sopimuksen 609 §:n 2 momentti, jonka mukaan välimiesoikeus voi päättää kantajan velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut, jos se on todennut, että se ei ole toimivaltainen sillä perusteella, että välimiesmenettelyä koskevaa sopimusta ei ole tehty.

VAIHTOEHTOINEN RIIDANRATKAISU

ADR-tyypit

Millaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä käytetään yleisesti? Onko jokin tietty vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely suosittu?

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa.

Lisäksi useat ammatilliset elimet (asianajajat, julkiset notaarit, lääkärit, rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.Sovittelusta säädetään siviilioikeudellisesta sovittelusta annetussa laissa. Sovittelijan avulla saavutettu ratkaisu ei kuitenkaan ole täytäntöönpanokelpoinen tuomioistuimessa.

ADR-menettelyä koskevat vaatimukset35Velvoitetaanko riita- tai välimiesmenettelyn osapuolia harkitsemaan ADR-menettelyä ennen oikeudenkäyntiä tai sen aikana? Voiko tuomioistuin pakottaa osapuolet osallistumaan ADR-menettelyyn?

Ei - Itävallan lainsäädännössä ei ole yleisiä vaatimuksia, joissa säädettäisiin pakollisista sovinnoista tai vaadittaisiin osapuolia harkitsemaan vaihtoehtoista riidanratkaisua ennen välimiesmenettelyn tai oikeudenkäynnin aloittamista. Ei kuitenkaan ole harvinaista, että tuomarit - oikeudenkäynnin alussa - kannustavat osapuolia epävirallisesti tutkimaan sovintovaihtoehtoja tai kääntymään ensin sovittelijoiden puoleen.

MUUTA

Mielenkiintoisia piirteitä

Onko riitojenratkaisujärjestelmässä sellaisia erityisen mielenkiintoisia piirteitä, joita ei ole käsitelty edellisissä kysymyksissä?

Ei sovellu.

PÄIVITYS JA SUUNTAUKSET

Viimeaikainen kehitys

Onko riidanratkaisujärjestelmän uudistamista koskevia ehdotuksia? Milloin mahdolliset uudistukset tulevat voimaan?

Täytäntöönpanolain muutokset tulivat voimaan 1. tammikuuta 2019. Näillä muutoksilla annetaan nyt oikeus tutustua vireillä olevia täytäntöönpanomenettelyjä koskeviin tietoihin. Asianajajat ja notaarit voivat saada tietoja täytäntöönpanotuomioistuimesta, asian numerosta ja täytäntöönpanomenettelyn kohteena olevan velan määrästä. Tietokanta on saatavilla verkossa, ja sen tarkoituksena on auttaa mahdollisia kantajia arvioimaan mahdollisten vastaajiensa luottokelpoisuutta ennen tuomioistuin- tai välimiesmenettelyn aloittamista.

Toinen viimeaikainen kehitysaskel on Itävallan korkeimman oikeuden päätös, jossa vahvistetaan, että ulkomaisen tuomion oikeusvoimavaikutus koskee kaikkia Itävallassa käytävän menettelyn vaiheita. Tämä on erityisen tärkeää, koska päätöksessä selvennetään, että lainvoiman vaikutus koskee myös vireillä olevia muutoksenhakumenettelyjä. Itävallan korkein oikeus korosti, että tämä pätee molempiin oikeusvoimaan liittyviin kysymyksiin, nimittäin ulkomaisten tuomioiden yksinoikeuteen (ne bis in idem) ja sitovuuteen. Lisäksi Itävallan korkein oikeus selvensi, että muutoksenhakukielto muutoksenhakumenettelyssä koskee vain uusia tosiseikkoja ja uusia todisteita eikä siten estä muutoksenhakutuomioistuinta harkitsemasta uuden ulkomaisen päätöksen oikeusvoimavaikutusta.