Oikeudenkäynnit ja riidanratkaisu 2012

LITIGATION

Alkusanat

Millainen oikeusjärjestelmä Itävallassa on? Onko Itävallassa siviiliprosessia koskevia sääntöjä?

Itävalta on siviilioikeudellinen maa, joten lait on kodifioitu kokoelmiin. Siviiliprosessisäännöt sisältyvät erilaisiin säädöksiin, kuten esim:

• Itävallan tuomioistuinlaki ("Jurisdiktionsnorm", AJA), jossa säädetään tuomioistuinten organisaatiosta ja toimivallasta;
• Itävallan siviiliprosessilaki ("Zivilprozessordnung", ACCP), joka sääntelee riita-asioiden käsittelyä siviilituomioistuimissa; ja
• Itävallan täytäntöönpanolaki ("Exekutionsordnung", AEC), jossa säädetään tuomioiden (sekä välitystuomioiden ja alustavien oikeussuojakeinojen) täytäntöönpanosta.

Lisäksi Itävalta on muun muassa tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen (Brysselin yleissopimus) ja tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan Luganon yleissopimuksen osapuoli.

Miten Itävallan siviilituomioistuinjärjestelmä rakentuu? Mitkä ovat eri muutoksenhakuasteet ja onko olemassa erityistuomioistuimia?

Ensimmäisellä tasolla siviilioikeudenkäynnit pannaan vireille joko käräjäoikeudessa ("Bezirksgerichte") tai alueellisissa tuomioistuimissa ("Landesgerichte").

Käräjäoikeudet ovat toimivaltaisia useimmissa vuokra- ja perheoikeuteen liittyvissä riita-asioissa (asiallinen toimivalta) ja asioissa, joissa riidan arvo on enintään 10 000 euroa (rahallinen toimivalta). Tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat valitukset tehdään alueellisille tuomioistuimille. Jos kyseessä on olennaisen tärkeä oikeudellinen kysymys, asiasta voidaan valittaa lopullisesti korkeimpaan oikeuteen ("Oberster Gerichtshof"), ks. jäljempänä.

Aluetuomioistuimilla on rahamääräinen toimivalta asioissa, joissa riidan määrä ylittää 10 000 euroa, ja asiallinen toimivalta immateriaalioikeus- ja kilpailuasioissa sekä erilaisten erityislakien (julkisesta vastuusta annettu laki, tietosuojalaki, Itävallan ydinvastuulaki) nojalla. Valitukset on osoitettava ylemmille alueellisille tuomioistuimille ("Oberlandesgerichte"). Kolmas ja viimeinen muutoksenhakukeino on korkein oikeus.

Pääsääntöisesti korkeimpaan oikeuteen voidaan hakea muutosta vain, jos asiassa on ratkaistava oikeudellinen kysymys, joka on yleisen edun mukainen, eli jos sen selvittäminen on tärkeää oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen kannalta, tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaiset ja aiemmat päätökset puuttuvat.

Kaupallisissa asioissa erityisiä kauppatuomioistuimia ("Handelsgericht und Bezirksgericht für Handelssachen") on vain Wienissä. Tämän lisäksi edellä mainitut tavalliset tuomioistuimet tekevät päätöksiä kauppatuomioistuimina. Kaupallisia asioita ovat esimerkiksi elinkeinonharjoittajia tai yrityksiä vastaan nostetut kanteet, jotka liittyvät kaupallisiin liiketoimiin, vilpilliseen kilpailuun liittyvät asiat jne. Muita erityistuomioistuimia ovat työtuomioistuimet ("Arbeits- und Sozialgericht"), jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään kaikkia työnantajien ja työntekijöiden välisiä (entisestä) työsuhteesta johtuvia siviilioikeudellisia riita-asioita sekä sosiaaliturva- ja eläkeasioita. Sekä kauppaoikeudellisissa asioissa (siltä osin kuin kauppaoikeudet päättävät lautakunnissa) että työoikeudellisissa asioissa maallikkotuomarit ja ammattituomarit päättävät yhdessä. Wienin muutoksenhakutuomioistuin ratkaisee asiat kartellioikeutena ("Kartellgericht") oikeudenkäynnin tasolla. Tämä on Itävallan ainoa kartellioikeus. Korkein oikeus ratkaisee valitukset kartellien muutoksenhakutuomioistuimena ("Kartellobergericht"). Myös kartelliasioissa maallikkotuomarit istuvat tuomaristossa ammattituomareiden rinnalla.

Mitkä ovat siviiliprosessin tärkeimmät vaiheet Itävallassa? Mikä on niiden perustana oleva aikataulu?

Kanne (Klage) jätetään tuomioistuimelle ja toimitetaan vastaajalle sekä määräys vastineen antamisesta (Klagebeantwortung). Jos vastaaja vastaa määräajassa, järjestetään valmisteluistunto, jonka tarkoituksena on lähinnä muotoilla jatkokäsittelyä keskustelemalla tärkeimmistä oikeudellisista ja tosiseikkoja koskevista kysymyksistä sekä todisteisiin liittyvistä kysymyksistä (asiakirjat, todistajat, asiantuntijat jne.). Lisäksi voidaan keskustella sovintovaihtoehdoista. Kirjelmien vaihdon jälkeen seuraa pääkäsittely(t). Ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynti kestää keskimäärin vuoden. Monimutkaiset oikeudenkäynnit voivat kuitenkin kestää huomattavasti kauemmin. Muutoksenhakuvaiheessa päätös annetaan noin kuuden kuukauden kuluttua.

Miten Itävallan paikallinen oikeuslaitos suhtautuu yksinomaista toimivaltaa koskeviin lausekkeisiin?

Keskinäiset toimivaltasopimukset ovat sallittuja, ellei niitä ole laissa nimenomaisesti kielletty. Jos voimassa oleva oikeuspaikkalauseke on sovellettavissa, tuomioistuinten (jos niiden toimivallasta ei ole sovittu) on jätettävä asia tutkimatta.

Mitkä ovat siviilioikeudenkäyntien kustannukset Itävallassa? Kuka vastaa näistä kuluista?

Oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäyntimaksut sekä tarvittaessa asiantuntijoiden, tulkkien ja todistajien palkkiot. Itävallan oikeudenkäyntimaksulain ("Gerichtsgebührengesetz") mukaan kantajan (valittajan) on maksettava oikeudenkäyntikulut ennakkoon. Määrä määräytyy riidan määrän perusteella. Päätöksessä todetaan, kuka vastaa oikeudenkäyntikuluista tai missä suhteessa oikeudenkäyntikulut jaetaan. Asianajajapalkkiot korvataan Itävallan asianajajapalkkiolain ("Rechtsanwaltstarifgesetz") mukaisesti.

Onko oikeudenkäyntien rahoittamiseen Itävallassa erityisiä sääntöjä? Ovatko ehdolliset palkkiot ja ehdolliset palkkiot sallittuja? Mitkä ovat kulujen vakuutta koskevat säännöt?

Jollei toisin ole sovittu, asianajajan palkkioihin sovelletaan Itävallan lakimiesmaksulakia. Tuntipalkkiosopimukset ovat sallittuja ja yleisiä. Kertakorvaukset eivät ole kiellettyjä, mutta niitä käytetään harvemmin riita-asioissa. Satunnaispalkkiot ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosenttiosuutena tuomioistuimen myöntämästä summasta ("pactum de quota litis").

Oikeusapua ("Verfahrenshilfe") myönnetään osapuolille, joilla ei ole varaa maksaa kuluja ja palkkioita. Jos asianosainen pystyy osoittamaan, että hänen varansa ovat riittämättömät, oikeudenkäyntimaksuja ei peritä tai ne jopa jätetään perimättä ja asianajaja annetaan maksutta.

Jos ulkomaalainen nostaa kanteen, vastaajan pyynnöstä on maksettava takuumaksu oikeudenkäyntikuluja varten, ellei kansainvälisessä sopimuksessa toisin määrätä. Tätä ei sovelleta, jos kantajan asuinpaikka on Itävallassa tai jos tuomioistuimen (kustannus)päätös on täytäntöönpanokelpoinen kantajan asuinvaltiossa tai jos kantajalla on riittävästi kiinteää omaisuutta Itävallassa.

Ennen menettelyn aloittamista

Onko olemassa erityisiä muodollisuuksia, joita on noudatettava ennen menettelyn aloittamista?

Ei, ei ole.

Mitä vanhentumisaikoja sovelletaan eri vaatimuslajeihin, kun on kyse kanteen nostamisesta siviilituomioistuimessa? Miten ne lasketaan? Pidetäänkö määräaikoja aineellisena vai prosessioikeudellisena kysymyksenä?

Vanhentumisajat määräytyvät aineellisen oikeuden mukaan. Vaatimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, kun ne ovat vanhentuneet. Vanhentuminen alkaa yleensä siitä, kun oikeutta olisi voitu ensimmäisen kerran käyttää. Itävallan lainsäädännössä tehdään ero pitkän ja lyhyen vanhentumisajan välillä. Pitkä vanhentumisaika on 30 vuotta, ja sitä sovelletaan aina, kun erityissäännöksissä ei toisin säädetä. Lyhyt vanhentumisaika on kolme vuotta, ja sitä sovelletaan esimerkiksi saataviin tai vahingonkorvausvaatimuksiin.

Yhden osapuolen on nimenomaisesti vedottava vanhentumiseen, mutta sitä ei saa ottaa huomioon tuomioistuimen aloitteesta ("ex officio").

Menettelyn aloittaminen

Miten siviilioikeudenkäynti pannaan Itävallassa vireille (nostetaan ja annetaan tiedoksi)? Mitä eri tiedoksiantotapoja on olemassa? Mikä on tiedoksiantopäivämäärä? Miten tiedoksianto tapahtuu Itävallan ulkopuolella? Onko olemassa jokin ensisijainen tiedoksiantotapa ulkomaisissa menettelyissä Itävallassa?

Menettely aloitetaan toimittamalla tuomioistuimelle vaatimusilmoitus ("Klage"). Kanne katsotaan virallisesti toimitetuksi, kun se on vastaanotettu.

Tiedoksianto tapahtuu tavallisesti kirjattuna kirjeenä (tai, jos asianajotoimisto edustaa asianajajaa, sähköisen oikeudenkäynnin eli tuomioistuimet ja asianajotoimistot yhdistävän sähköisen viestintäjärjestelmän välityksellä). Asiakirja katsotaan annetuksi tiedoksi sinä päivänä, jona se on fyysisesti toimitettu vastaanottajalle (tai asetettu nähtäväksi).

EU:ssa sovelletaan tiedoksiantoasetusta (neuvoston asetus (EY) N:o 1348/2000). Kansainvälisten järjestöjen tai ulkomaalaisten, joilla on kansainvälisen julkisoikeuden mukainen koskemattomuus, tiedoksianto tapahtuu Itävallan ulkoasiainministeriön avustuksella. Kaikissa muissa tapauksissa tiedoksianto ulkomailla tapahtuu asiaa koskevien sopimusten (erityisesti Haagin siviiliprosessisopimuksen) mukaisesti.

Onko Itävallassa käytettävissä väliaikaisia oikeussuojakeinoja ennen kanteen nostamista? Miten niitä haetaan? Mitkä ovat tärkeimmät perusteet niiden saamiseksi?

Väliaikaisia oikeussuojakeinoja ei ole olemassa.

Osapuolet voivat kuitenkin kääntyä tuomioistuimen puoleen saadakseen apua todisteiden turvaamisessa sekä ennen kanteen nostamista että sen jälkeen. Vaadittu oikeudellinen intressi katsotaan todetuksi, jos todisteiden saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa tai jos on tarpeen tutkia esineen nykytilaa.

Väliaikaista oikeussuojaa kieltokanteilla myönnetään erilaisin toimenpitein, kuten pankkitilien jäädyttämispäätöksillä tai omaisuuden, myös tonttien, takavarikoimisella. Lisäksi kolmansia osapuolia voidaan määrätä olemaan maksamatta saatavia.

Mitkä ovat kantajan oikeudenkäyntiasiakirjojen pääkohdat?

Kanteessa on mainittava tosiseikat, jotka muodostavat kanteen perustan, ilmoitettava sitä tukevat todisteet ja täsmennettävä vaadittu oikeussuoja. Jos maksusuoritusmääräystä ei vaadita, on määriteltävä riidanalainen määrä.

Voiko kirjelmiä muuttaa? Jos on, onko rajoituksia?

Kirjelmiä voidaan yleensä muuttaa.

Mitä tulee itse vaatimusosoitukseen, sitä voidaan muuttaa vain toisen osapuolen suostumuksella sen jälkeen, kun se on annettu tiedoksi. Tuomioistuimet voivat kuitenkin myöntää muutoksen myös ilman vastaajan suostumusta, jos tuomioistuimen toimivalta säilyy ja jos ei ole olemassa merkittävien viivästysten vaaraa.

Lisäselvitysten osalta on olemassa menettelyllisiä rajoituksia. Periaatteessa tosiseikat on esitettävä ennen ensimmäistä istuntoa; esim. lisänäyttöpyynnöt ja oikeudellisia kysymyksiä koskevat lausumat hyväksytään siihen asti, kunnes ensimmäisen oikeusasteen käsittely on päättynyt.

Kanteen puolustaminen

Mitkä ovat vastineen pääkohdat? Voiko vastaaja esittää vastakanteen/vastavaatimuksen tai kuittauspyynnön?

Vastineen on esitettävä tosiseikat, ilmoitettava todisteet ja sisällettävä täsmennetty vaatimus (periaatteessa vaatimuksen hylkääminen kokonaan tai osittain).

Vastaaja voi joko esittää vastakanteen ("Widerklage") tai vaatia kuittausta ("Aufrechnungseinrede").

Vastakanne on itsenäinen vaatimus, joka kuitenkin liittyy läheisesti päävaatimukseen.

Kuittausvaatimuksella pyritään saamaan tuomioistuimen hylkäävä päätös pääkanteesta sillä perusteella, että se voidaan kuitata kantajaa vastaan jo olemassa olevaa vaatimusta vastaan.

Kuittaus ei edellytä, että tuomioistuin on toimivaltainen vastaajan vaatimuksen suhteen, mutta vastakanne voidaan hyväksyä vain, jos tuomioistuin on toimivaltainen vaatimuksen suhteen.

Kuittaus ei myöskään aiheuta oikeudenkäyntimaksuja.

Missä määräajassa vastine on annettava tiedoksi?

Määräaika on neljä viikkoa. Jos vastaaja ei toimita vastinettaan ajoissa, voidaan saada yksipuolinen tuomio (pyynnöstä).

Onko siviilioikeudellisessa järjestelmässänne mekanismi, jonka avulla vastaaja voi siirtää vastuunsa nostamalla kanteen kolmatta osapuolta vastaan?

Tällaista mekanismia ei ole. Vaikka riidan kohde siirretään kolmannelle osapuolelle oikeudenkäynnin aikana, siirronsaaja (esim. ostaja) ei voi liittyä oikeudenkäyntiin ilman vastapuolen suostumusta.

Mitä tapahtuu, jos vastaaja ei puolusta vaatimusta?

Kantaja pyytää tuomioistuimelta, että se antaa yksipuolisen tuomion.

Voiko vastaaja kiistää tuomioistuimen toimivallan?

Vastaaja voi kiistää tuomioistuimen toimivallan, mutta hänen on tehtävä se mahdollisimman pian eli ennen vastauksen esittämistä käräjäoikeudessa tai vastauksen yhteydessä alueellisessa tuomioistuimessa.

Yhdistäminen ja yhdistäminen

Onko siviilioikeusjärjestelmässänne mekanismi, jonka avulla kolmas osapuoli voidaan tarvittaessa liittää meneillään olevaan oikeudenkäyntiin? Jos on, mitkä ovat nämä olosuhteet?

Kyllä, kolmannen osapuolen väliintulo on sallittua, jos tuleva tuomio saattaa vaikuttaa kolmannen osapuolen oikeudelliseen asemaan.

Mahdollistaako siviilioikeusjärjestelmänne kahden oikeudenkäynnin yhdistämisen asianmukaisissa olosuhteissa? Jos vastaus on myönteinen, mitkä ovat nämä olosuhteet?

Kyllä, tuomioistuimet voivat ajan ja kustannusten säästämiseksi yhdistää kaksi (tai useampia) oikeudenkäyntiä, joissa on osallisina samat osapuolet, vaikka lopullinen tuomio on annettava osapuolille erikseen.

Käytetäänkö teillä jaettuja oikeudenkäyntejä / oikeudenkäyntien jakamista kahtia?

Kyllä, tuomioistuimet voivat jakaa oikeudenkäynnit ja käsitellä erikseen vaatimukset, jotka on esitetty yhdessä lausumassa.

Tuomioistuinten tehtävät ja valtuudet

Onko Itävallan siviilituomioistuimissa käytössä jokin erityinen asioiden jakojärjestelmä? Miten asiat jaetaan?

Tuomioistuimet jakavat asiat tietyn senaatin säännöllisesti määrittelemien perusteiden mukaisesti.

Onko Itävallan tuomioistuimilla erityisiä toimivaltuuksia asioiden hoitamisessa? Mitä välitoimihakemuksia osapuolet voivat tehdä? Mitkä ovat kustannusvaikutukset?

Oikeudenkäyntejä ohjaa ensisijaisesti aikataulusta vastaava tuomari. Tuomari määrää asianosaiset toimittamaan kirjelmiä ja esittämään todisteita tietyn ajan kuluessa. Tarvittaessa tuomari nimeää myös asiantuntijat. Osapuolet voivat kuitenkin tehdä menettelyyn liittyviä hakemuksia (esim. ajan pidentämiseksi), mutta myös sopia menettelyn lykkäämisestä.

Mitä seuraamuksia Itävallan tuomioistuimilla on valtuudet määrätä osapuolelle, joka ei noudata tuomioistuimen määräyksiä tai ohjeita?

Valtuudet määrätä osapuolille seuraamuksia ovat rajalliset. Jos kirjelmiä ei jätetä ajoissa, ne voidaan jättää huomiotta; osapuolet voivat kuitenkin antaa suullisia lausuntojaan (lopullisen) istunnon loppuun saakka.

Jos todistaja jättää saapumatta istuntoon tai ei lainkaan todista ilman pätevää tekosyytä, määrätään hallinnollinen seuraamus. Myös tällaiset kieltäytymiset otetaan huomioon todisteita punnittaessa. Tuomioistuimilla on myös valtuudet ottaa todistajia valaehtoisesti kuultaviksi.

Onko tuomioistuimilla Itävallassa valtuudet poistaa osa kanteesta? Jos on, niin missä olosuhteissa?

Tuomioistuimet käsittelevät vain ne osat esityksistä, joita ne pitävät ratkaisun kannalta merkityksellisinä.

Voivatko Itävallan siviilituomioistuimet antaa summaarisen tuomion?

Pyynnöstä annetaan yksipuolinen tuomio, jos vastaaja ei toimita vastinetta ajoissa tai ei saavu ensimmäiseen istuntoon.

Jos kanteessa vaaditaan maksusuoritusmääräystä ja riidan määrä on alle 70 000 euroa, vastineen esittämistä koskevan kehotuksen sijasta annetaan maksusuoritusmääräys (kanteen perusteella). Jos vastaaja ei vastaa määräajassa, kantaja saa täytäntöönpanokelpoisen oikeuden ja voi siirtyä täytäntöönpanovaiheeseen. Jos vastaaja vastaa, seuraa tavanomainen oikeudenkäynti.

Onko Itävallan tuomioistuimilla valtuudet keskeyttää tai lykätä menettelyä? Jos on, niin missä olosuhteissa?

Menettely keskeytetään, jos osapuolet niin sopivat tai (molemmat) eivät saavu istuntoon.

Oikeudenkäynti lopetetaan joko lain nojalla, esimerkiksi jos osapuoli on maksukyvytön tai lakkaa olemasta, tai tuomioistuimen määräyksellä tuomarin harkitsemien eri syiden perusteella.

Tietojen julkistaminen

Mitkä ovat Itävallan siviiliprosessien tiedonantovelvollisuutta koskevat perussäännöt? Onko olemassa asiakirjaluokkia, joita ei tarvitse julkistaa?

Jos asianosainen onnistuu osoittamaan, että vastapuolella on hallussaan tietty asiakirja, tuomioistuin voi antaa luovutusmääräyksen, jos joko i) hallussaan oleva asianosainen on nimenomaisesti viitannut kyseiseen asiakirjaan todisteena omien väitteidensä tueksi, ii) hänellä on oikeudellinen velvollisuus luovuttaa se toiselle asianosaiselle tai iii) kyseinen asiakirja on laadittu molempien asianosaisten oikeudellisessa intressissä, se todistaa heidän keskinäisen oikeussuhteensa tai se sisältää kirjallisia lausumia, jotka on annettu heidän välillään oikeustointa koskevien neuvottelujen aikana.

Osapuoli ei ole velvollinen esittämään asiakirjoja, jotka koskevat perhe-elämää, jos vastapuoli rikkoo kunniavelvoitteita asiakirjoja luovuttamalla, jos asiakirjojen luovuttaminen johtaa osapuolen tai jonkun muun henkilön häpäisemiseen tai siihen liittyy rikosoikeudellisen syytteen vaara, jos luovuttaminen rikkoo osapuolen valtion hyväksymää salassapitovelvollisuutta, josta ei ole vapautettu, tai loukkaa liikesalaisuuksia (tai muusta edellä mainittua vastaavasta syystä).

Mitkä ovat salassapitovelvollisuutta koskevat säännöt siviiliprosessissa Itävallassa?

Asianajajan salassapitosäännösten mukaisesti ei ole velvollisuutta esittää asiakirjoja, ellei asianajaja ole neuvonut molempia osapuolia riidanalaisen oikeustoimen yhteydessä. Asianajajilla on oikeus kieltäytyä antamasta suullista todistusta, jos tiedot on annettu heidän käyttöönsä ammatillisessa ominaisuudessaan.

Mitkä ovat Itävallassa säännöt, jotka koskevat kolmansien osapuolten suorittamaa tietojen luovuttamista?

Tuomioistuin voi määrätä kolmansia osapuolia luovuttamaan tietoja, jos i) kolmannella osapuolella on lakisääteinen velvollisuus luovuttaa tietty asiakirja pyynnön esittäneelle osapuolelle tai ii) asiakirja on laadittu sekä kolmannen että pyynnön esittäneen osapuolen oikeudellisen edun mukaisesti, se todistaa heidän välillään olevan oikeussuhteen tai se sisältää kirjallisia lausumia, jotka on annettu heidän välillään oikeustoimesta käytyjen neuvottelujen aikana.

Mikä on tuomioistuimen rooli tietojen luovuttamisessa siviiliprosessissa Itävallassa?

(ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Mitkä ovat tiedonantovelvollisuutta koskevat perussäännöt siviiliprosessissa Itävallassa?"). Onko olemassa asiakirjaluokkia, joita ei tarvitse julkistaa?" edellä) Todistuskäsittelyä muokkaa pääasiassa tuomari.

Onko Itävallassa rajoituksia, jotka koskevat tietojen antamisella saatujen asiakirjojen käyttöä?

Ei, tällaisia rajoituksia ei ole.

Todisteet

Mitkä ovat Itävallassa sovellettavat todistusaineistoa koskevat perussäännöt?

Todistelu tapahtuu oikeudenkäynnin aikana, ei ennen sitä. Osapuolten on esitettävä todisteet, jotka tukevat heidän väitteitään tai joiden osalta todistustaakka on heillä.

Minkälaiset todisteet ovat hyväksyttäviä, mitkä eivät? Entä erityisesti asiantuntijatodisteet?

Tärkeimmät todisteiden lajit ovat asiakirjat, asianosaisten ja todistajien lausunnot, asiantuntijalausunnot ja oikeudellinen tarkastus. Kirjalliset todistajanlausunnot eivät ole hyväksyttäviä.

Asiantuntijat antavat kuitenkin raporttinsa kirjallisessa muodossa, mutta heitä pyydetään usein saapumaan istuntoon antamaan lisäselvityksiä ja vastaamaan lisäkysymyksiin suullisesti.

Onko tosiseikatodistajien kutsumista koskevia erityissääntöjä? Todistajanlausuntojen antamista tai todistajanlausuntojen antamista?

Todistajanlausuntoja ja kirjallisia todistajalausuntoja ei ole.

Todistajat ovat velvollisia saapumaan istuntoon ja todistamaan. Seuraamusten osalta (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymyksiin "Mitä seuraamuksia Itävallan tuomioistuimilla on valtuudet määrätä osapuolelle, joka ei noudata tuomioistuimen määräyksiä tai ohjeita?" edellä).

Tähän velvollisuuteen liittyy rajoituksia, esimerkiksi asianajajien, lääkäreiden ja pappien etuoikeuksia tai lähisukulaisten mahdollisen syyttämisen yhteydessä.

Tuomari kuulustelee todistajia, minkä jälkeen asianosaisten oikeudelliset edustajat esittävät (lisä)kysymyksiä.

Mikä on tuomioistuimen rooli asianosaisten todistelutoiminnassa siviilioikeudellisissa menettelyissä Itävallassa?

Tuomari ottaa vastaan kaikki tarpeelliseksi katsomansa todisteet, eli kuulustelemalla asianosaisia ja todistajia, määräämällä asiakirjojen esittämisestä (ks. edellä 7 kohta), järjestämällä paikallistarkastuksen ja nimeämällä asiantuntijan.

Asiakirjojen ja todistajien on oltava asianosaisen/asianosaisten esittämiä. Asiantuntijat nimetään, jos ainakin yksi asianosainen on esittänyt väitteensä, jonka perusteella se on tarpeen.

Tuomiot ja määräykset

Minkälaisia tuomioita ja määräyksiä Itävallan siviilituomioistuimet voivat antaa ja missä olosuhteissa?

Tuomioistuimen pääasiaa koskevia päätöksiä kutsutaan tuomioiksi ("Urteil"). Yleensä ne annetaan kirjallisina pari kuukautta loppukäsittelyn jälkeen.

Mitä tulee yksipuolisiin tuomioihin, (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin " Voivatko Itävallan siviilituomioistuimet antaa summaarisen tuomion?" edellä).

Prosessuaalisia päätöksiä kutsutaan määräyksiksi ("Beschluss").

Millaisia valtuuksia paikallisilla tuomioistuimilla on tehdä päätöksiä vahingonkorvauksista/koroista/oikeudenkäynnin kustannuksista?

Oikeudenkäyntikuluja koskeva päätös on osa minkä tahansa tuomioistuimen lopullista päätöstä. Siihen voidaan hakea muutosta erikseen. Asian voittaneelle osapuolelle on korvattava kaikki kulut, mukaan lukien Itävallan lakimiesmaksulain perusteella lasketut asianajopalkkiot, siinä määrin kuin se on voittanut (pro rata).

Vahingonkorvausta ja korkoa koskevat päätökset tehdään, jos ne ovat perusteltuja, niitä pyydetään ja niistä säädetään sovellettavassa aineellisessa laissa.

Miten kotimainen/ulkomainen tuomio voidaan panna täytäntöön?

Jos vastaaja ei täytä tuomiossa määrättyjä vaatimuksia, kantaja voi saada pakkotäytäntöönpanon.

Tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia, kun niistä on tullut lainvoimaisia ja sitovia (esim. jos niistä ei ole valitettu määräajassa).

Täytäntöönpanoa koskevat menettelysäännöt sisältyvät AEC:hen.

Brysselin yleissopimus ja Luganon yleissopimus ovat tärkeimmät monenväliset sopimukset, jotka koskevat ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Lisäksi on olemassa pari kahdenvälistä sopimusta.

Mitkä ovat Itävallan siviilituomioistuimen tuomion muutoksenhakua koskevat säännöt?

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tavanomaisin muutoksenhakukeinoin ("Berufung") ja toisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta ("Revision"); (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Miten Itävallan siviilituomioistuinjärjestelmä on jäsennelty?"). Mitkä ovat muutoksenhaun eri tasot ja onko olemassa erityistuomioistuimia?").

Myös tuomioistuimen prosessuaalisiin päätöksiin voidaan hakea muutosta ("Rekurs"); menettelyssä noudatetaan periaatteessa samoja sääntöjä kuin muutoksenhaussa (mutta hieman epävirallisemmin).

Muutoksenhaku tuomioon keskeyttää tuomion lainvoimaisuuden ja - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - sen täytäntöönpanokelpoisuuden.

Yleissääntönä on, että uusia väitteitä, vaatimuksia, vastauksia ja todisteita ei saa esittää (ne jätetään huomiotta).

Muita oikeussuojakeinoja ovat kumoamiskanteet tai oikeudenkäynnin uudelleen aloittamista koskevat kanteet.

Muutoksenhaun jälkeen muutoksenhakutuomioistuin voi kumota tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tai se voi joko muuttaa tai vahvistaa tuomion.

VAIHTOEHTOINEN RIIDANRATKAISU

Alkusanat

Mitä vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä Itävallassa on käytettävissä ja käytetään usein? Välimiesmenettely/sovittelu/asiantuntijalausunnot/sovittelutuomioistuimet (tai muut erityistuomioistuimet)/oikeusasiamies? (Esittäkää lyhyt katsaus kuhunkin käytettävissä olevaan menetelmään.)

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa.

Lisäksi useat ammatilliset elimet (asianajajat, julkiset notaarit, lääkärit, rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.

Itävallan välimiesmenettelylainsäädäntö (joka sisältyy ACCP:hen) heijastelee pitkälti UNCITRALin kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskevaa mallia, mutta antaa välimiesoikeudelle suuren riippumattomuuden ja itsenäisyyden.

Millaisia lakeja tai sääntöjä sovelletaan eri vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenetelmiin?

Välimiesmenettelylaista säädetään ACCP:n 577-618 §:ssä. Ne muodostavat yleiset puitteet välimiesmenettelyille sekä kotimaisissa että kansainvälisissä välimiesmenettelyissä. Kuluttajia ja työntekijöitä koskevat erityissäännöt.

Sovittelusta säädetään siviilioikeudellisessa sovittelulaissa ("Zivilrechts-Mediations-Gesetz").

Sovittelijat ovat päteviä asiantuntijoita, jotka käyttävät hyväksyttyjä menetelmiä. Sovittelijan avulla saavutettu ratkaisu ei ole täytäntöönpanokelpoinen tuomioistuimessa.

Onko Itävallassa sellaisia oikeudenaloja, joilla välimiesmenettelyä/ sovittelua/ asiantuntijalausuntoja/ tuomioistuimia/ oikeusasiamiestä ei voida käyttää vaihtoehtoisena riidanratkaisukeinona?

Kaikki rahamääräiset vaateet ovat yleensä välimiesmenettelyssä ratkaistavissa, lukuun ottamatta perheoikeuteen liittyviä vaateita ja vuokranantajan ja vuokralaisen välisiä riitoja. Muita poikkeuksia ovat työoikeuteen liittyvät riidat ja kartellilaki.

Voivatko paikallistuomioistuimet auttaa osapuolia, jotka haluavat käyttää vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä? Voiko tuomioistuin esimerkiksi - ennen tai jälkeen välimiesoikeuden muodostamisen - antaa väliaikaisia tai väliaikaisia turvaamistoimia (eli pidättämismääräyksiä, jotka odottavat lopullista ratkaisua) välimiesmenettelyn tueksi, voiko tuomioistuin pakottaa osapuolet välimiesmenettelyyn, jos ne ovat niin sopineet, tai voiko tuomioistuin määrätä osapuolet sovittelemaan tai hakemaan asiantuntijan ratkaisua? Onko tässä yhteydessä jotain Itävallan erityispiirteitä?

Itävallan tuomioistuimet voivat puuttua välimiesmenettelyyn vain silloin, kun se on nimenomaisesti sallittu välimiesmenettelyä koskevan yleissopimuksen 577-618 §:n nojalla. Tuomioistuinten väliintulo rajoittuu välitoimien määräämiseen, avustamiseen välimiesten nimittämisessä, välityspäätösten uudelleentarkasteluun, välimiehen toimeksiannon ennenaikaista päättämistä koskevaan päätökseen, välitoimien ja turvaamistoimien täytäntöönpanoon, tuomioistuimen avustamiseen oikeudellisissa toimissa, joita välimiesoikeus ei ole toimivaltainen suorittamaan, välitystuomion kumoamista koskevan hakemuksen ratkaisemiseen, välitystuomion olemassaolosta tai puuttumisesta päättämiseen sekä välitystuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon.

Välimiesoikeus - tai mikä tahansa osapuoli välimiesoikeuden suostumuksella - voi pyytää tuomioistuinta suorittamaan oikeudellisia toimia (esim. haasteen tiedoksianto, todisteiden vastaanottaminen), joihin välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa.

Kuinka sitovia vaihtoehtoiset riidanratkaisumenetelmät ovat luonteeltaan? Onko esimerkiksi välitystuomioista ja asiantuntijapäätöksiä koskevista päätöksistä muutoksenhakuoikeuksia, onko sovittelusta kieltäytymisestä seuraamuksia ja onko sovittelussa tehdyille sovintosopimuksille saatava tuomioistuimen sanktio? Onko tässä yhteydessä jotain Itävallan erityispiirteitä?

Välimiestuomiota vastaan voidaan hakea muutosta ainoastaan kumoamalla se tuomioistuimessa. Tämä koskee myös tuomioistuimen toimivaltaa koskevia välitystuomioita. Hakemus on jätettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kantaja on vastaanottanut tuomion.

Välitystuomio on kumottava, jos pätevää välityssopimusta ei ole olemassa tai jos välimiesoikeus on kieltänyt toimivaltansa, vaikka pätevä välityssopimus olisi ollut olemassa, jos osapuoli ei ole kyennyt tekemään pätevää välityssopimusta, jos osapuolelle ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä tai jos se ei ole muutoin kyennyt esittämään asiaansa, jos välitystuomio koskee riitaa, jota välityssopimus ei kata, tai jos se sisältää päätöksiä asioista, jotka eivät kuulu välityssopimuksen tai osapuolten välimiesmenettelyn piiriin, jos välimiesoikeuden kokoonpano tai kokoonpano on vastoin välimiesmenettelyn sääntöjä ja jos välimiesmenettely on toteutettu Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisesti.

Lisäksi välitystuomio voidaan kumota, jos on olemassa edellytykset, joiden täyttyessä tuomioistuimen tuomioon voidaan hakea muutosta tekemällä muutoshakemus 530 §:n 1 momentin 1-5 kohdan mukaisesti. Tässä säännöksessä määritellään olosuhteet, joissa rikolliset teot johtivat tietyn tuomion antamiseen. Hakemus tuomion kumoamiseksi näillä perusteilla on tehtävä neljän viikon kuluessa siitä päivästä, jona kyseistä rikollista tekoa koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi ja sitovaksi.

Ratkaisu voidaan kumota myös, jos riidanalainen asia ei ole kansallisen lainsäädännön mukaan ratkaistavissa välimiesmenettelyssä ja jos välitystuomio on Itävallan oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

Sovittelun osalta (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymyksiin "Miten Itävallan siviilituomioistuinjärjestelmä on rakennettu? Mitkä ovat eri muutoksenhakuasteet ja onko olemassa erityistuomioistuimia?").

Vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet

Mitkä ovat Itävallan tärkeimmät vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet?

Itävallan liittovaltion talouskamarin (VIAC) Wienin kansainvälinen välimieskeskus on Itävallan tärkein (kansainvälinen kaupallinen) välimiesmenettelylaitos. Välimiesmenettelyjen kulkua koskevat puitteet ovat VIAC:n välimiesmenettely- ja sovittelusäännöt ("Wienin säännöt").

Tarjoaako jokin mainituista vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia ratkaisuja?

Välitystuomiot ovat sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia aivan kuten valtion tuomioistuinten lopulliset sitovat päätökset. Myös ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa noudatetaan AEC:n sääntöjä.

Sovittelijan avustuksella ja ilman sovittelijan apua saavutettujen ratkaisujen välillä ei ole eroa.

Suuntaukset ja kehitys

Onko eri vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käytössä havaittavissa suuntauksia?

Kansainvälinen liike-elämä ja oikeusyhteisö ovat suhtautuneet myönteisesti Itävallan uuden välimiesmenettelylain voimaantuloon 1. heinäkuuta 2006. Lainsäädännön myötä Itävalta on noussut kartalle kansainvälisten välimiesmenettelyjen sijaintipaikkana, ja tuomioistuimilla on nyt lakisääteinen velvollisuus avustaa tarvittaessa välimiesmenettelyjen sujuvassa kulussa ja puuttua asiaan vain rajoitetuissa tapauksissa.

Esittäkää enintään 300 sanan pituinen yhteenveto ajankohtaisista kysymyksistä tai menettelyistä, jotka vaikuttavat näiden vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käyttöön Itävallassa.

Korkein oikeus joutui 27. tammikuuta 2010 antamassaan tuomiossa päättämään mahdollisuudesta myöntää väliaikaisia toimenpiteitä ulkomailla annettujen tuomioiden täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Pyyntö perustui Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen sääntöön, jonka mukaan välitoimia voidaan myöntää, jos tuomio olisi pantava täytäntöön valtiossa, joka ei ole tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan vuoden 1968 EU:n yleissopimuksen tai vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen sopimuspuoli.

Tuomioistuin viittasi aiempaan oikeuskäytäntöönsä, jonka mukaan tähän säännökseen perustuvia toimenpiteitä ei voida määrätä ulkomailla annettujen tuomioiden täytäntöönpanokelpoisuuden varmistamiseksi riippumatta siitä, missä ne pannaan täytäntöön. Koska tuomioistuin oli vahvistanut Itävallan tuomioistuinten toimivallan puuttumisen, se hylkäsi myös pyydetyn toimenpiteen, koska pääkäsittely olisi järjestettävä Yhdysvalloissa.