Investointisopimusten välimiesmenettely 2021

TAUSTAA

Ulkomaiset investoinnit

Mikä on vallitseva asenne ulkomaisia investointeja kohtaan?

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö on kuitenkin ilmoittanut, että hallitus suhtautuu avoimesti sitovaan kansainväliseen välimiesmenettelyyn, joka on asianmukainen vaihtoehto kansallisille tuomioistuimille sovellettavien kahdenvälisten investointisopimusten mukaisessa riitojenratkaisussa, mutta ei liity mihinkään tiettyyn investointiriitaan.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT-sopimus) tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, ja siinä vahvistetaan Euroopan unionin toimivalta suorien sijoitusten alalla. Siirretyn toimivallan perusteella Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat asetuksen 1219/2012, jonka mukaan voimassa olevat kahdenväliset investointisopimukset pysyvät voimassa edellyttäen, että Euroopan komissio antaa niille luvan sen jälkeen, kun se on "arvioinut, muodostavatko yksi tai useampi niiden määräyksistä vakavan esteen sille, että unioni neuvottelee tai tekee kahdenvälisiä investointisopimuksia kolmansien maiden kanssa" (asetuksen 1219/2012 5 artikla). Lisäksi Euroopan komissio aloitti rikkomisesta johtuvan menettelyn, joka koskee 12:ta Itävallan allekirjoittamaa ja ratifioimaa EU:n sisäistä kahdenvälistä investointisopimusta (BIT).

Edellä esitetystä huolimatta Itävalta allekirjoitti 15. tammikuuta 2019 päivätyn jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julistuksen Achmeassa annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion oikeudellisista seurauksista ja investointien suojasta Euroopan unionissa (jäljempänä 'julistus'). Julistuksen mukaisesti:

• "kaikki jäsenvaltioiden välillä tehtyihin kahdenvälisiin investointisopimuksiin sisältyvät sijoittajan ja valtion välityslausekkeet ovat EU:n oikeuden vastaisia ja siten soveltumattomia";
• näillä välityslausekkeilla "ei ole vaikutuksia, mukaan lukien määräykset, joissa määrätään ennen irtisanomista tehtyjen sijoitusten suojan jatkamisesta uudella ajanjaksolla (ns. sunset- tai grandfathering-lausekkeet)"; ja
• Sijoittajan ja valtion välimieslausekkeiden perusteella perustetulla välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa, koska sen perustana olevan BIT:n osapuolena oleva jäsenvaltio ei ole tehnyt pätevää tarjousta välimiesmenettelystä.

Itävalta sitoutui alun perin muiden allekirjoittajavaltioiden kanssa "irtisanomaan kaikki (EU:n jäsenvaltioiden) välillä tehdyt kahdenväliset investointisopimukset monenvälisellä sopimuksella tai, jos se on molemminpuolisesti tunnustettu tarkoituksenmukaisemmaksi, kahdenvälisesti" 6. joulukuuta 2019 mennessä. Mainitusta huolimatta Itävalta kieltäytyi liittymästä 23 EU:n jäsenvaltion joukkoon ja allekirjoittamasta sopimusta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisten kahdenvälisten investointisopimusten irtisanomisesta (jäljempänä 'sopimus'). Tällainen päätös on todella tervetullut, koska siinä otetaan huomioon perustellut huolenaiheet siitä, että EU:n sisäisten kahdenvälisten investointisopimusten irtisanominen sopimuksen avulla saattaa olla ristiriidassa kansainvälisen julkisoikeuden kanssa.

Mitkä ovat tärkeimmät alat, joilla valtioon voidaan tehdä ulkomaisia investointeja?

Itävallan keskuspankin (OeNB) virallisen tietokannan mukaan suorien sijoitusten (eli ulkomaisten sijoittajien Itävaltaan tekemien sijoitusten) tärkeimmät alat ovat: ammatilliset, tieteelliset ja tekniset palvelut, rahoitustoiminta, kauppa sekä kemikaalit, öljytuotteet ja lääkkeet. Kattava jaottelu toimialoittain on saatavilla OeNB:n verkkosivuilla.

Ovatko suorat ulkomaiset sijoitukset nettomääräisiä?

Kun maahan suuntautuvien suorien sijoitusten tuloja verrataan ulkomaille suuntautuvien suorien sijoitusten tuloihin (eli itävaltalaisten sijoittajien sijoituksiin ulkomailla), voidaan todeta, että ulkomaisia suoria sijoituksia on nettomääräisesti virrannut ulkomaille (vertaa OeNB:n tietoja maahan suuntautuvien suorien sijoitusten positioista toimialoittain vuonna 2008 ja ulkomaille suuntautuvien suorien sijoitusten positioista toimialoittain vuonna 2008). Edellisestä huolimatta tietyillä toimialoilla, kuten ammatillisten, tieteellisten ja teknisten palvelujen alalla, voi olla merkittävä nettovirta.

Sijoitussopimuksia koskeva lainsäädäntö

Kuvaile kansallista lainsäädäntöä, joka koskee investointisopimuksia valtion tai valtion omistamien yksiköiden kanssa.

Itävallalla ei ole erityistä lakia ulkomaisista sijoituksista. Ulkomaisen sijoituksen muodollista hyväksymistä ei yleensä vaadita. Joitakin syrjimättömiä kansallisia ja EU:n toimenpiteitä voidaan kuitenkin soveltaa (esim. kiinteistöjen hankintaan, kilpailunrajoituksiin, energia-alaan, yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen).

KANSAINVÄLISET OIKEUDELLISET VELVOITTEET

Investointisopimukset

Määrittele ja anna lyhyesti yksityiskohtaiset tiedot kahden- tai monenvälisistä investointisopimuksista, joissa valtio on osapuolena, ja ilmoita myös, ovatko ne voimassa.

Itävalta on allekirjoittanut ja ratifioinut 69 kahdenvälistä investointisopimusta, joista seuraavat 60 ovat voimassa:

• Albania;
• Algeria;
• Argentiina;
• Armenia;
• Azerbaidžan;
• Bangladesh;
• Valko-Venäjä;
• Belize;
• Bosnia ja Hertsegovina;
• Bulgaria;
• Chile;
• Kiina;
• Kroatia;
• Kuuba;
• Tšekin tasavalta;
• Egypti;
• Viro;
• Etiopia;
• Georgia;
• Guatemala;
• Hongkong;
• Unkari;
• Iran;
• Jordania;
• Kazakstan;
• Kosovo;
• Kuwait;
• Kirgisia;
• Latvia;
• Libanon;
• Libya;
• Liettua;
• Makedonia;
• Malesia;
• Malta;
• Meksiko;
• Moldova;
• Mongolia;
• Montenegro;
• Marokko;
• Namibia;
• Oman;
• Paraguay;
• Filippiinit;
• Puola;
• Romania;
• Venäjä;
• Saudi-Arabia;
• Serbia;
• Slovakia;
• Slovenia;
• Etelä-Korea;
• Tadžikistan;
• Tunisia;
• Turkki;
• Ukraina;
• Yhdistyneet arabiemiirikunnat;
• Uzbekistan;
• Vietnam; ja
• Jemen.

Itävallan osalta on voimassa useita kauppasopimuksia ja sopimuksia, joihin sisältyy investointimääräyksiä, sen ollessa EU:n jäsenvaltio. Zimbabwen (2000), Kambodžan (2004) ja Nigerian (2013) kanssa allekirjoitetut kahdenväliset investointisopimukset eivät ole vielä tulleet voimaan.

Itävalta allekirjoitti energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen vuonna 1994 ja ratifioi sen virallisesti vuonna 1997.

Tärkein sopimus, joka odottaa ratifiointia EU:n jäsenvaltioiden kansallisissa parlamenteissa, on EU:n ja Kanadan kattava talous- ja kauppasopimus (CETA), joka on ollut väliaikaisesti voimassa 21. syyskuuta 2017 alkaen. Euroopan unionin tuomioistuin totesi CETA-sopimukseen kirjatun sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin olevan yhteensopiva EU:n oikeuden kanssa (lausunto 1/17 (CETA), EU:C:2019:341).

Ilmoittakaa tarvittaessa, ulotetaanko kahden- tai monenväliset investointisopimukset, joiden osapuoli valtio on, merentakaisiin alueisiin.

Ei sovelleta.

Onko valtio muuttanut tai tehnyt lisäpöytäkirjoja, jotka vaikuttavat kahden- tai monenvälisiin investointisopimuksiin, joiden osapuoli se on?

Esimerkki diplomaattisista nooteista, joita on vaihdettu kahdenvälisen investointisopimuksen tarkoituksen määrittämiseksi, on saatavana PDF-tiedostona Itävallan tasavallan oikeudellisen tietojärjestelmän verkkosivuilta.

Onko valtio irtisanonut yksipuolisesti minkä tahansa kahden- tai monenvälisen investointisopimuksen, jonka osapuoli se on?

Itävalta ei ole vielä ilmoittanut irtisanovansa yksipuolisesti mitään kahdenvälistä investointisopimusta.

On kuitenkin korostettava, että suoria sijoituksia koskevan toimivallan siirtämisen lopulliset vaikutukset EU:lle ovat vielä määrittelemättä.

Onko valtio tehnyt useita kahden- tai monenvälisiä investointisopimuksia, joiden jäsenyys on päällekkäinen?

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö on kuitenkin ilmaissut yleisenä asenteena, joka ei liity mihinkään tiettyyn investointiriitaan, että hallitus suhtautuu avoimesti sitovaan kansainväliseen välimiesmenettelyyn asianmukaisena vaihtoehtona kansallisille tuomioistuimille riitojenratkaisussa sovellettavien kahdenvälisten investointisopimusten nojalla.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT-sopimus) tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, ja siinä vahvistetaan Euroopan unionin toimivalta suorien sijoitusten alalla. Siirretyn toimivallan perusteella Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat asetuksen (EU) N:o 1219/2012, jonka mukaan voimassa olevat kahdenväliset investointisopimukset pysyvät voimassa edellyttäen, että Euroopan komissio antaa niille luvan sen jälkeen, kun se on "arvioinut, muodostavatko yksi tai useampi niiden määräyksistä vakavan esteen sille, että unioni neuvottelee tai tekee kahdenvälisiä investointisopimuksia kolmansien maiden kanssa" (asetuksen (EU) N:o 1219/2012 5 artikla). Lisäksi Euroopan komissio aloitti rikkomisesta johtuvan menettelyn, joka koskee 12:ta Itävallan allekirjoittamaa ja ratifioimaa EU:n sisäistä kahdenvälistä investointisopimusta (BIT).

Edellä esitetystä huolimatta Itävalta allekirjoitti 15. tammikuuta 2019 päivätyn jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julistuksen Achmeassa annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion oikeudellisista seurauksista ja investointien suojasta Euroopan unionissa (jäljempänä 'julistus'). Julistuksen mukaisesti:

• "kaikki jäsenvaltioiden välillä tehtyihin kahdenvälisiin investointisopimuksiin sisältyvät sijoittajan ja valtion välityslausekkeet ovat EU:n oikeuden vastaisia ja siten soveltumattomia";
• näillä välityslausekkeilla "ei ole vaikutuksia, mukaan lukien määräykset, joissa määrätään ennen irtisanomista tehtyjen sijoitusten suojan jatkamisesta uudella ajanjaksolla (ns. sunset- tai grandfathering-lausekkeet)"; ja
• Sijoittajan ja valtion välimieslausekkeiden perusteella perustetulla välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa, koska sen perustana olevan BIT:n osapuolena oleva jäsenvaltio ei ole tehnyt pätevää tarjousta välimiesmenettelystä.

Itävalta sitoutui alun perin muiden allekirjoittajavaltioiden kanssa "irtisanomaan kaikki (EU:n jäsenvaltioiden) välillä tehdyt kahdenväliset investointisopimukset monenvälisellä sopimuksella tai, jos se on molemminpuolisesti tunnustettu tarkoituksenmukaisemmaksi, kahdenvälisesti" 6. joulukuuta 2019 mennessä. Mainitusta huolimatta Itävalta kieltäytyi liittymästä 23 EU:n jäsenvaltion joukkoon ja allekirjoittamasta sopimusta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisten kahdenvälisten investointisopimusten irtisanomisesta (jäljempänä 'sopimus'). Tällainen päätös on todella tervetullut, koska siinä otetaan huomioon perustellut huolenaiheet siitä, että EU:n sisäisten kahdenvälisten investointisopimusten irtisanominen sopimuksen avulla saattaa olla ristiriidassa kansainvälisen julkisoikeuden kanssa.

ICSID-yleissopimus

Onko valtio ICSID-yleissopimuksen sopimuspuoli?

Valtioiden ja muiden valtioiden kansalaisten välisten investointiriitojen ratkaisemista koskeva yleissopimus ratifioitiin 25. toukokuuta 1971, ja se tuli Itävallan osalta voimaan 24. kesäkuuta 1971.

Mauritiuksen yleissopimus

Onko valtio sopimuspuolena YK:n yleissopimuksessa avoimuudesta sopimusperusteisissa sijoittajan ja valtion välisissä välimiesmenettelyissä (Mauritiuksen yleissopimus)?

Itävalta ei ole sopimuspuolena Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa avoimuudesta sopimusperusteisessa sijoittajan ja valtion välisessä välimiesmenettelyssä.

Sijoitussopimusohjelma

Onko valtiolla investointisopimusohjelma?

Kyllä.

ULKOMAISTEN INVESTOINTIEN SÄÄNTELY

Valtion investointien edistämisohjelmat

Onko valtiolla ulkomaisten investointien edistämisohjelma?

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö sekä Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriö tukevat yhdessä Itävallan investointien edistämisohjelmia.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö vastaa pääasiassa ulkomaisille investoinneille annettavasta taloudellisesta tuesta, ja se julkaisee kattavan yleiskatsauksen kaikista ulkomaisille investoijille tarjolla olevista tuista, joka on saatavilla verkossa PDF-tiedostona.

Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriö ja Itävallan diplomaattiset edustustot vastaavat edelleen investointien suojaamisesta ja sitoutuvat panemaan täytäntöön sovellettavat kahdenväliset investointisopimukset ja varmistamaan vientivalvonnan. Yleiskatsaus Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriön vastuualueisiin on saatavilla verkossa.

Sovellettava kansallinen lainsäädäntö

Selvitä ulkomaisiin sijoittajiin ja ulkomaisiin investointeihin sovellettavat kansalliset lait, mukaan lukien mahdolliset sijoitusten hyväksymistä tai rekisteröintiä koskevat vaatimukset.

Koska Itävalta on avoin ulkomaisille investoinneille, joitakin syrjimättömiä kansallisia ja EU:n toimenpiteitä saatetaan soveltaa (esim. kiinteistöjen hankintaan, kilpailuoikeuteen, energia-alaan, yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen). Lisäksi Itävallan ulkomaankauppalain (AußWG) mukaan "luonnollisen henkilön, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen, Euroopan talousalueen (ETA) kansalainen tai Sveitsin kansalainen tai muuhun EU:n ulkopuoliseen valtioon kuin ETA:han tai Sveitsiin sijoittautunut oikeushenkilö tai yritys" on saatava elinkeinoministerin hyväksyntä hankinnalle, jos sijoittaja aikoo hankkia tai muutoin hankkia määräysvallan Itävallan tasavallalle erityisen tärkeillä toimialoilla, sellaisina kuin ne on määritelty ulkomaankauppalain (AußWG) 25 §:n a momentin 2 kohdassa.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö valmistelee parhaillaan muutoksia AußWG:hen, jolloin otetaan tarkasti huomioon asetus (EU) 2019/452 "puitteiden luomisesta unioniin tehtävien ulkomaisten suorien sijoitusten seulonnalle".

Asianomainen sääntelyviranomainen

Määrittele valtion virasto, joka sääntelee ja edistää ulkomaisia investointeja ulkomaille.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö sekä Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriö tukevat yhdessä Itävallan investointien edistämisohjelmia.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö vastaa pääasiassa ulkomaisille investoinneille annettavasta taloudellisesta tuesta, ja se julkaisee kattavan yleiskatsauksen kaikista ulkomaisille investoijille tarjolla olevista tuista, joka on saatavilla verkossa PDF-tiedostona.

Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriö ja Itävallan diplomaattiset edustustot vastaavat edelleen investointien suojaamisesta ja sitoutuvat panemaan täytäntöön sovellettavat kahdenväliset investointisopimukset ja varmistamaan vientivalvonnan. Yleiskatsaus Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriön vastuualueisiin on saatavilla verkossa.

Asianomainen riitojenratkaisuelin

Määritä valtion virasto, jolle on toimitettava haastehakemus ulkomaisen sijoittajan kanssa syntyneessä riita-asiassa.

Jos Itävallan tekemissä investointisopimuksissa ei ole suoraa määräystä riita-asiasta, sijoittajan on toimitettava riita-asiaa koskeva ilmoitus Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriölle.

INVESTOINTISOPIMUSKÄYTÄNTÖ

Malli BIT

Onko valtiolla BIT-mallia?

Itävallalla on vuonna 2008 hyväksytty kahdenvälinen investointisopimusmalli (BIT). On kuitenkin tärkeää muistaa, että suurin osa Itävallan allekirjoittamista ja ratifioimista kahdenvälisistä investointisopimuksista on tehty ennen malli-sopimusten uusinta versiota. Uusimman kahdenvälisen investointisopimuksen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa on niin ikään vaikea arvioida.

Itävallan BIT-mallin käyttöönoton jälkeen allekirjoitettujen BIT-sopimusten vertailukelpoinen analyysi osoittaa, että ne eivät ole yhdenmukaisia. Tadžikistanin ja Kosovon kanssa tehdyt investointisopimukset laadittiin tiukasti BIT-mallin mukaisesti. Toisaalta Kirgisian ja Kazakstanin kanssa tehdyissä samantyyppisissä sopimuksissa tehtiin muutoksia BIT-malliin joiltakin tärkeiltä osin.

Lisäksi investointisuojamääräyksistä on yleisesti tulossa osa EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiä kauppasopimuksia, mikä rajoittaa BIT-mallille kaavailtua tarkoitusta.

Mitä tulee BIT-mallin sisältöön, Itävalta on varmasti esittänyt tiiviin, toimivan ja edistyksellisen perustan ulkomaisten sijoitusten onnistuneelle suojaamiselle. Keskeisillä määräyksillä varmistetaan:

• ulkomaisten sijoittajien yhdenvertainen kohtelu verrattuna kotimaisiin sijoittajiin tai kolmansien maiden sijoittajiin; velvoite oikeudenmukaiseen kohteluun kansainvälisen oikeuden normien mukaisesti (tarkoin säännelty pakkolunastus, sijoituksen yhteydessä suoritettujen maksujen on vaikutettava rajoituksetta jne.); ja
• tehokas riitojenratkaisu:
  • kansalliset tuomioistuimet;
  • Kansainvälinen investointiriitojen ratkaisukeskus (ICSID);
  • Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti perustetun yksinomaisen välimiehen tai ad hoc -välimiesoikeuden edessä; ja
  • Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) välimiesmenettelysääntöjen mukainen ainoa välimies tai tilapäinen välimiesoikeus.

Mallisopimuksen erityispiirteisiin kuuluvat myös termien "sijoittaja" ja "sijoitus" ominaispiirteinen määrittely sekä melko laaja-alainen suojalauseke. Internetissä on saatavilla kommentaari, jossa käsitellään yksityiskohtaisemmin BIT-mallin tärkeitä näkökohtia.

Valmisteluaineisto

Onko valtiolla keskitetty sopimusvalmisteluaineisto? Onko tällainen aineisto julkisesti saatavilla?

Kaikki Itävallan tasavallan parlamentin ratifioimien kansainvälisten sopimusten valmisteluaineistot ovat saatavilla verkossa. Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö asettaa ratifioitujen kahdenvälisten investointisopimusten saksankieliset versiot ja niiden liitännäisasiakirjat saataville verkkosivustollaan tutustumista ja julkista tarkastelua varten. Myös englanniksi ja tarvittaessa muille kielille käännetyt versiot ovat saatavilla verkossa.

Soveltamisala ja kattavuus

Mikä on investointisopimusten tyypillinen soveltamisala?

Sijoittajan pätevyysvaatimukset

Itävallan tekemissä investointisopimuksissa määrätään, joskin hieman epäyhtenäisemmin, useista oikeudellisista edellytyksistä, jotka ulkomaisen sijoittajan on täytettävä saadakseen aineellista suojaa. Sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä (eli yrityksiä) voidaan yleensä pitää "sijoittajina", mutta lisävaatimuksia ovat muun muassa seuraavat:

pääasiallinen sijoittautumis- tai toimipaikka

BIT-mallin 1 artiklan 3 kohdassa yritys määritellään muun muassa "sopimuspuolen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti perustetuksi tai järjestetyksi yritykseksi". Kotipaikkaa koskeva vaatimus on nimenomaisesti määritelty useissa tehdyissä BIT:issä (esim. 1 artiklan 2 kohta Itävallan ja Valko-Venäjän BIT:ssä, 1 artiklan 2 kohdan b alakohta Itävallan ja Argentiinan BIT:ssä jne.). Periaatteellinen sijoittautumispaikkaa koskeva vaatimus voidaan joissakin tapauksissa korvata osoittamalla, että jommankumman sopimuspuolen yksiköllä on (ennakolta) määräävä vaikutusvalta sijoittajaan (esim. Itävallan ja Egyptin välisen BIT:n 1 artiklan 2 kohdan c alakohta, Itävallan ja Kuwaitin välisen BIT:n I artiklan 2 kohta).

Olennaisen liiketoiminnan harjoittaminen

BIT-mallin 1 artiklan 3 kohdassa todetaan lisäksi, että yrityksen on "harjoitettava [isäntävaltiossa] olennaista liiketoimintaa". Edellä esitetyn mukaisesti useissa BIT-sopimuksissa viitataan velvoitteeseen harjoittaa todellista liiketoimintaa (esim. 1 artiklan 2 kohdan b alakohta, Itävalta-Chile BIT).

Epäjohdonmukaiset vaatimukset riippuen sopimuspuolesta.

Huomattavan monissa BIT-sopimuksissa "sijoittajan" määritelmään liittyvät vaatimukset määritellään kunkin sopimuspuolen osalta erikseen (esim. I artiklan 2 kohta, Itävalta-Kuwait BIT).

Etujen epääminen

Mallisopimuksen mukaisesti useissa tehdyissä sopimuksissa evätään nimenomaisesti suoja tapauksissa, joissa edellä mainitut vaatimukset eivät täyty. Paras esimerkki tällaisesta määräyksestä on Itävallan ja Uzbekistanin välisen BIT-sopimuksen 10 artiklassa, jossa todetaan seuraavaa:

[Sopimuspuoli voi evätä tämän sopimuksen edut toisen sopimuspuolen sijoittajalta ja tämän sijoituksilta, jos muun kuin sopimuspuolen sijoittajat omistavat ensin mainitun sijoittajan tai käyttävät sitä määräysvaltaa ja jos sijoittajalla ei ole merkittävää liiketoimintaa sen sopimuspuolen alueella, jonka lainsäädännön mukaan se on perustettu tai järjestäytynyt.

'Sijoituksen' määrittely

Suojattu "sijoitus" sisältää BIT-mallin mukaan kaikki omaisuuserät, jotka suojattu sijoittaja "omistaa tai valvoo suoraan tai välillisesti". Tätä kieltämättä laaja-alaista määritelmää rajoittavat jonkin verran sovellettavien sitoumusasiakirjojen asettamat lisänäkökohdat:

Suorien ja välillisten sijoitusten erottaminen toisistaan

Vaikka Itävallan tekemissä sijoitussopimuksissa myönnetään suoja molemmissa tapauksissa, jotkin sopimukset eivät ulotu niin pitkälle, että ne antaisivat suojaa välillisille tai voittoa tavoittelemattomille sijoituksille (esim. 1 artiklan 1 kohta, Itävallan ja Iranin välinen investointisopimus).

Alueellinen vaatimus ja laillisuus

Sijoitukset ovat yleensä suojattuja, jos ne on tehty sopimuspuolen alueella ja kyseisen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti (esim. 1 artiklan 3 kohta, Itävalta-Malesia BIT).

Taannehtivaan kattavuuteen liittyvät kysymykset

Huomattava enemmistö Itävallan tekemistä investointisopimuksista joko antaa suojan sijoituksille, jotka on tehty tietystä päivämäärästä alkaen (esim. Itävallan ja Venäjän välisen BIT-sopimuksen 9 artikla), tai ei tee eroa myöntäessään suojaa sijoituksille, jotka on tehty ennen sopimuksen voimaantulopäivää ja sen jälkeen (esim. Itävallan ja Kuuban välisen BIT-sopimuksen 24 artikla).

Suoja

Mitä aineellisia suojakeinoja on yleensä saatavilla?

Itävallan tekemissä investointisopimuksissa määrätään yleensä seuraavista suojista, jollei harvoista poikkeuksellisista rajoituksista muuta johdu:

• oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu;
• pakkolunastussuoja (suora ja välillinen); suosituimmuussuoja;
• syrjimättömyys ja kansallisen kohtelun suoja; täysi suoja ja turvallisuus; ja
• sateenvarjolauseke.

Riitojen ratkaiseminen

Mitkä ovat yleisimmin käytetyt riitojenratkaisuvaihtoehdot ulkomaisten sijoittajien ja valtionne välisissä investointiriidoissa?

Itävallan kahdenvälisissä investointisopimuksissa määrätään yleisimmin ICSID:n institutionaalisesta välimiesmenettelystä tai UNCITRAL:n ad hoc -menettelystä foorumina, joka valitaan kyseisestä kahdenvälisestä investointisopimuksesta johtuvien riitojen ratkaisemiseksi. Edellisestä poiketen joissakin sopimuksissa määrätään lisäksi mahdollisuudesta välimiesmenettelyyn Tukholman kauppakamarin sääntöjen (esim. Itävallan ja Venäjän välisen sopimuksen 7 artikla) tai ICC:n sääntöjen (esim. Itävallan ja Kuuban välisen sopimuksen 11 artikla) mukaisesti.

Luottamuksellisuus

Onko valtiolla vakiintunut käytäntö vaatia luottamuksellisuutta investointivälimiesmenettelyssä?

Ei sovelleta.

Vakuutus

Onko valtiolla sijoitusvakuutuslaitosta tai -ohjelmaa?

Itävaltalaiset sijoittajat voivat hakea vakuutusta kehitysmaihin tehtäviä investointeja varten monenvälisen investointitakuujärjestön perustamista koskevan yleissopimuksen nojalla. Itävallasta tuli vuonna 1997 yksi niistä 25 teollisuusmaasta, jotka ovat tämän säädöksen jäseniä.

Itävaltalaiset sijoittajat voivat lisäksi hakea vakuutusta ulkomaisille sijoituksille poliittisten riskien varalta. Osterreichische Kontrollbank AG:n (OeKB) tarjoama "G4-takuu" on yleensä tarkoitettu EU:n ja OECD:n ulkopuolisille markkinoille. Yleiskatsaus näihin palveluihin on saatavilla OeKB:n verkkosivuilla .

INVESTOINTISOVITTELUN HISTORIA

Välimiesmenettelyjen määrä

Kuinka monessa tiedossa olevassa investointisopimuksia koskevassa välimiesmenettelyssä valtio on ollut mukana?

Tätä kirjoitettaessa Itävalta on ollut aktiivisesti mukana yhdessä julkisuudessa tunnetussa sijoittajavaltioiden välisessä välimiesmenettelyssä: BV Belegging- Maatschappij "Far East" v. Itävallan tasavalta (ICSID-asia nro ARB/15/32). Menettely aloitettiin heinäkuussa 2015 Itävallan Maltan kanssa vuonna 2002 tekemän BIT-sopimuksen nojalla (voimassa maaliskuusta 2004 alkaen). Liikkuva sijoittaja väitti siten, että Itävalta:

• määräsi mielivaltaisia, kohtuuttomia tai syrjiviä toimenpiteitä; eväsi täyden suojan ja turvallisuuden;
• rikkoi sovellettavia suoraa ja välillistä pakkolunastusta koskevia kieltoja;
• ja kieltäytyi oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta.

Välimiesoikeus hylkäsi kanteet toimivaltasyistä lokakuussa 2017 sen jälkeen, kun se oli kuullut saman vuoden maaliskuussa esiin tulleesta asiasta.

Toimialat ja sektorit

Koskevatko investointivälimiesmenettelyt, joissa valtio on osallisena, yleensä tiettyjä toimialoja tai investointisektoreita?

Ei sovelleta.

Välimiehen valinta

Onko valtiolla ollut tapana käyttää oletusmekanismeja välimiesoikeuden nimittämiseen vai onko valtiolla ollut tapana nimittää erityisiä välimiehiä?

Ei sovelleta.

Puolustus

Puolustaako valtio tyypillisesti itseään sijoituskanteita vastaan? Ilmoittakaa yksityiskohtaiset tiedot valtion sisäisistä neuvonantajista investointiriidoissa.

Ei sovelleta.

VALTIOTA VASTAAN ANNETTUJEN TUOMIOIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Täytäntöönpanosopimukset

Onko valtio osapuolena täytäntöönpanoon liittyvissä kansainvälisissä sopimuksissa, kuten vuonna 1958 tehdyssä YK:n yleissopimuksessa ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta?

Itävallasta tuli ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn yleissopimuksen (New Yorkin yleissopimus) osapuoli 2. toukokuuta 1961. New Yorkin yleissopimusta sovelletaan Itävaltaan rajoituksetta, sillä alkuperäinen vastavuoroisuusvarauma poistettiin vuonna 1988.

Tuomioiden noudattaminen

Noudattaako valtio yleensä vapaaehtoisesti sitä vastaan annettuja investointisopimusten tuomioita?

Ei sovelleta.

Epäsuotuisat tuomiot

Jos vastaus on kielteinen, valittaako valtio epäsuotuisista tuomioista kansallisiin tuomioistuimiinsa tai siihen tuomioistuimeen, jossa välimiesmenettely on ollut?

Ei sovelleta.

Täytäntöönpanoa haittaavat määräykset

Ilmoittakaa yksityiskohtaiset tiedot kaikista kansallisista säännöksistä, jotka voivat estää tuomioiden täytäntöönpanon valtiota vastaan sen alueella.

Itävallan lainsäätäjä tekee selvän eron kotimaisten (eli välimiesmenettelyssä annettujen, joiden sovittu kotipaikka on Itävallassa) ja ulkomaisten (eli välimiesmenettelyssä annettujen, joiden sovittu kotipaikka on muualla kuin Itävallassa) välitystuomioiden täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen välillä.

Itävallan täytäntöönpanolain 1 §:ssä säädetään, että kotimaiset tuomiot, joihin ei voida hakea muutosta (mukaan lukien sovintosopimukset), voidaan panna täytäntöön suoraan, koska ne ovat luonteeltaan täytäntöönpanokelpoisia.

Edellä esitetystä poiketen Itävallan täytäntöönpanolain III osastossa (403 § ja sitä seuraavat pykälät) edellytetään ulkomaisten välitystuomioiden muodollista tunnustamista ennen niiden täytäntöönpanoa kotimaassa, paitsi jos välitystuomiot olisi pantava täytäntöön ilman erillistä julistusta niiden täytäntöönpanokelpoisuudesta sovellettavan kansainvälisen sopimuksen (esim. perussopimukset, joihin sisältyy vastavuoroisuusvelvoite tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta) tai Euroopan unionin säädöksen nojalla.

New Yorkin yleissopimuksen IV artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan hakijan, joka hakee tuomion tunnustamista, on toimitettava alkuperäinen tuomio (tai oikeaksi todistettu jäljennös) sekä alkuperäinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). Itävallan siviiliprosessilain (ZPO) 614 §:n 2 momentin mukaan tuomarin harkintavaltaan kuuluu päättää, pyydetäänkö hakijaa toimittamaan kyseinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). Koska toimivaltaiset piirituomioistuimet tutkivat vain, täyttyvätkö muodolliset vaatimukset, Itävallan korkein oikeus on suhtautunut asiaan muodollisemmin - se edellyttää sen tutkimista, onko täytäntöönpanolupahakemuksessa ilmoitettu velallisen nimi sama kuin välitystuomion nimi.

Mainitun lisäksi välitystuomioon voidaan soveltaa ZPO:n 606 §:ää, jonka mukaan välitystuomion on oltava kirjallinen ja välimiesten allekirjoittama. Muita muotovaatimuksia voidaan soveltaa, jos osapuolet eivät ole sopineet asiasta.

Itävallan tuomioistuimilla ei ole oikeutta tutkia välitystuomion sisältöä. Välimiestuomioon ei voi hakea muutosta. On kuitenkin mahdollista nostaa kanne välitystuomion kumoamiseksi (sekä tuomiovaltaa että asiasisältöä koskevien tuomioiden osalta) hyvin erityisin ja suppein perustein, nimittäin:

• välimiesoikeus on hyväksynyt tai evännyt toimivallan, vaikka välityssopimusta ei ole tehty tai voimassa olevaa välityssopimusta ei ole olemassa;
• asianosainen ei voinut tehdä välityssopimusta asianosaiseen sovellettavan lain mukaan;
• asianosainen ei ole voinut esittää asiaansa (esim. sille ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä);
• välitystuomio koskee asiaa, jota ei ole otettu huomioon välityssopimuksessa tai joka ei kuulu välityssopimuksen ehtojen piiriin, tai se koskee asioita, jotka eivät kuulu välimiesmenettelyssä vaaditun oikeussuojan piiriin (jos tällaiset puutteet koskevat välitystuomion erotettavissa olevaa osaa, kyseinen osa on kumottava);
• välimiesoikeuden kokoonpano ei ollut ZPO:n 577-618 §:n tai osapuolten sopimuksen mukainen;
• välimiesmenettely ei ole ollut tai välitystuomio ei ole Itävallan oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden (ordre public) mukainen; ja
• jos edellytykset kansallisen tuomioistuimen asian uudelleen käsittelemiseksi ZPO:n 530 §:n 1 momentin mukaisesti täyttyvät.

Valtioille myönnetään suvereeni koskemattomuus kanteita varten vain suvereenin toimintakykynsä rajoissa. Koskemattomuus ei koske yksityistä kaupallista toimintaa. Itävallassa oleva ulkomainen varallisuus on siten vapautettu täytäntöönpanovelvollisuudesta sen mukaan, mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu: jos se on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan yksityisiin liiketoimiin, se voidaan takavarikoida ja siihen voidaan kohdistaa täytäntöönpanotoimia, mutta jos se on tarkoitettu suvereenien valtuuksien käyttämiseen (esim. suurlähetystön tehtäviin), täytäntöönpanotoimia ei voida määrätä. Itävallan korkein oikeus (OGH) totesi asiaa koskevassa ratkaisussaan (ks. 3 Ob 18/12), että valtion omaisuutta ei ole tarkoitus vapauttaa yleisesti, vaan velvollisen valtion velvollisuutena on osoittaa, että se on toiminut suvereenisti keskeyttäessään täytäntöönpanomenettelyn Itävallan täytäntöönpanolain 39 §:n mukaisesti.

Opettavaisen oikeuskäytännön puuttuessa voi olla järkevää päätellä, että verhon lävistäminen valtion omaisuuden osalta olisi oikeudellisesti sallittua, kunhan valtiollisen koskemattomuuden soveltamisalaa koskevia sääntöjä täydennetään täyttämällä verhon lävistämiseen sovellettavat lainsäädännölliset vaatimukset.

PÄIVITYS JA SUUNTAUKSET

Kuluneen vuoden keskeiset tapahtumat

Onko oikeudenkäyttöalueellanne havaittavissa uusia suuntauksia tai ajankohtaisia aiheita?

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö on kuitenkin ilmaissut yleisen asenteensa, joka ei liity mihinkään tiettyyn investointiriitaan, ja ilmoittaa hallituksen suhtautuvan avoimesti sitovaan kansainväliseen välimiesmenettelyyn asianmukaisena vaihtoehtona kansallisille tuomioistuimille riitojenratkaisussa sovellettavien kahdenvälisten investointisopimusten nojalla.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT-sopimus) tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, ja siinä vahvistetaan Euroopan unionin toimivalta suorien sijoitusten alalla. Siirretyn toimivallan perusteella Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat asetuksen (EU) N:o 1219/2012, jonka mukaan voimassa olevat kahdenväliset investointisopimukset pysyvät voimassa edellyttäen, että Euroopan komissio antaa niille luvan sen jälkeen, kun se on "arvioinut, muodostavatko yksi tai useampi niiden määräyksistä vakavan esteen sille, että unioni neuvottelee tai tekee kahdenvälisiä investointisopimuksia kolmansien maiden kanssa" (asetuksen (EU) N:o 1219/2012 5 artikla). Lisäksi Euroopan komissio aloitti rikkomisesta johtuvan menettelyn, joka koskee 12:ta Itävallan allekirjoittamaa ja ratifioimaa EU:n sisäistä kahdenvälistä investointisopimusta (BIT).

Edellä esitetystä huolimatta Itävalta allekirjoitti 15. tammikuuta 2019 päivätyn jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julistuksen Achmeassa annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion oikeudellisista seurauksista ja investointien suojasta Euroopan unionissa (jäljempänä 'julistus'). Julistuksen mukaisesti:

• "kaikki jäsenvaltioiden välillä tehtyihin kahdenvälisiin investointisopimuksiin sisältyvät sijoittajan ja valtion välityslausekkeet ovat EU:n oikeuden vastaisia ja siten soveltumattomia";
• näillä välityslausekkeilla "ei ole vaikutuksia, mukaan lukien määräykset, joissa määrätään ennen irtisanomista tehtyjen sijoitusten suojan jatkamisesta uudella ajanjaksolla (ns. sunset- tai grandfathering-lausekkeet)"; ja
• Sijoittajan ja valtion välimieslausekkeiden perusteella perustetulla välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa, koska sen perustana olevan BIT:n osapuolena oleva jäsenvaltio ei ole tehnyt pätevää tarjousta välimiesmenettelystä.

Itävalta sitoutui alun perin muiden allekirjoittajavaltioiden kanssa "irtisanomaan kaikki kahdenväliset investointisopimukset, jotka on tehty seuraavien valtioiden välillä:".

(EU:n jäsenvaltiot) monenvälisellä sopimuksella tai, jos se tunnustetaan molemminpuolisesti tarkoituksenmukaisemmaksi, kahdenvälisesti" 6. joulukuuta 2019 mennessä. Mainitusta huolimatta Itävalta kieltäytyi liittymästä 23 EU:n jäsenvaltion joukkoon ja allekirjoittamasta sopimusta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisten kahdenvälisten investointisopimusten irtisanomisesta (jäljempänä 'sopimus'). Tällainen päätös on todella tervetullut, koska siinä otetaan huomioon perustellut huolenaiheet siitä, että EU:n sisäisten kahdenvälisten investointisopimusten irtisanominen sopimuksen avulla saattaa olla ristiriidassa kansainvälisen julkisoikeuden kanssa.

Coronavirus

Mitä hätätilalainsäädäntöä, hätäapuohjelmia ja muita erityisalallesi ominaisia aloitteita valtiosi on toteuttanut pandemian torjumiseksi? Onko olemassa olevia hallitusohjelmia, lakeja tai asetuksia muutettu näiden huolenaiheiden huomioon ottamiseksi? Mitä parhaita käytäntöjä asiakkaille suositellaan?