Investointisopimusten välimiesmenettely 2020

TAUSTAA

Ulkomaiset investoinnit

Mikä on vallitseva asenne ulkomaisia investointeja kohtaan?

Itävallan hallitus ei ole vielä ilmoittanut mitään kiteytettyä politiikkaa ulkomaisten investointien suojaamiseksi.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö on kuitenkin ilmoittanut, että hallitus suhtautuu yleisesti ottaen avoimesti sitovaan kansainväliseen välimiesmenettelyyn, joka on asianmukainen vaihtoehto kansallisille tuomioistuimille sovellettavien kahdenvälisten investointisopimusten mukaisessa riitojenratkaisussa.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT-sopimus) tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, ja siinä vahvistetaan Euroopan unionin (EU) toimivalta suorien sijoitusten alalla. Siirretyn toimivallan perusteella Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto antoivat asetuksen (EU) N:o 1219/2012, jonka mukaan voimassa olevat kahdenväliset investointisopimukset (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "yksilöi ja anna lyhyesti yksityiskohtaiset tiedot kahden- tai monenvälisistä investointisopimuksista, joissa valtio on osapuolena, ja ilmoita myös, ovatko ne voimassa.") ovat voimassa.") ovat edelleen voimassa edellyttäen, että Euroopan komissio antaa siihen luvan sen jälkeen, kun se on "arvioinut, muodostavatko yksi tai useampi niiden määräyksistä vakavan esteen sille, että unioni neuvottelee tai tekee kahdenvälisiä investointisopimuksia kolmansien maiden kanssa" (asetuksen 1219/2012 5 artikla). Lisäksi Euroopan komissio aloitti rikkomisesta johtuvan menettelyn, joka koskee 12:ta Itävallan allekirjoittamaa ja ratifioimaa EU:n sisäistä kahdenvälistä investointisopimusta (BIT).

Edellä esitetystä huolimatta Itävalta allekirjoitti 15. tammikuuta 2019 päivätyn jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julistuksen Achmeassa annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion oikeudellisista seurauksista ja investointien suojasta Euroopan unionissa (jäljempänä 'julistus'). Julistuksen mukaisesti:

• Kaikki jäsenvaltioiden välillä tehtyihin kahdenvälisiin investointisopimuksiin sisältyvät sijoittajan ja valtion välityslausekkeet ovat EU:n oikeuden vastaisia ja siten soveltumattomia";
• nämä välityslausekkeet "eivät tuota vaikutuksia, mukaan lukien määräykset, joissa määrätään ennen irtisanomista tehtyjen investointien suojan jatkamisesta vielä pidemmäksi ajaksi (ns. sunset- tai grandfathering-lausekkeet)"; ja
• Sijoittajan ja valtion välisten välimiesmenettelylausekkeiden perusteella perustetulla välimiesoikeudella ei ole toimivaltaa, koska taustalla olevan kahdenvälisen investointisopimuksen osapuolena oleva jäsenvaltio ei ole tehnyt pätevää tarjousta välimiesmenettelystä.

Itävalta sitoutui muiden allekirjoittajavaltioiden kanssa "irtisanomaan kaikki (EU:n jäsenvaltioiden) välillä tehdyt kahdenväliset investointisopimukset monenvälisellä sopimuksella tai, jos se on molemminpuolisesti tunnustettu tarkoituksenmukaisemmaksi, kahdenvälisesti" 6. joulukuuta 2019 mennessä. Tällaisen toiminnan yhteensopivuudesta kansainvälisen julkisoikeuden kanssa käydään edelleen oikeudellista keskustelua.

Mitkä ovat tärkeimmät alat, joilla valtioon voidaan tehdä ulkomaisia investointeja?

Itävallan keskuspankin (Österreichische Nationalbank; OeNB) virallisen tietokannan mukaan suorien sijoitusten (eli ulkomaisten sijoittajien Itävaltaan tekemien sijoitusten) tärkeimmät alat ovat: ammatilliset, tieteelliset ja tekniset palvelut, rahoitustoiminta, kauppa sekä kemikaalit, öljytuotteet ja lääkkeet. Kattava jaottelu toimialoittain on saatavilla osoitteessa www.oenb.at/isaweb/report.do?lang=EN&report=9.3.41.

Ovatko suorat ulkomaiset sijoitukset nettomääräisiä?

Kun maahan suuntautuvien suorien sijoitusten tuloja verrataan ulkomaille suuntautuvien suorien sijoitusten tuloihin (ts. itävaltalaisten sijoittajien sijoitukset ulkomailla), voidaan todeta, että ulkomaiset suorat sijoitukset ovat kokonaisuudessaan nettomääräisiä (vertaa www.oenb.at/isaweb/report.do?lang=EN&report=9.3.41 ja www.oenb.at/isaweb/report.do?lang=EN&report=9.3.11). Edellisestä huolimatta tietyillä toimialoilla, kuten ammatillisen, tieteellisen ja teknisen palvelutoiminnan alalla, voi olla huomattavaa nettovirtaa.

Investointisopimuslainsäädäntö

Kuvaile kansallista lainsäädäntöä, joka koskee investointisopimuksia valtion tai valtion omistamien yksiköiden kanssa.

Itävallalla ei ole erityistä (ulkomaisia) sijoituksia koskevaa lakia. Ulkomaisen sijoituksen muodollista hyväksymistä ei yleensä vaadita. Joitakin syrjimättömiä kansallisia ja EU:n toimenpiteitä saatetaan kuitenkin soveltaa (esim. kiinteistöjen hankintaan, kilpailunrajoituksiin, energia-alaan, yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen).

KANSAINVÄLISET OIKEUDELLISET VELVOITTEET

Investointisopimukset

Määrittele ja anna lyhyesti yksityiskohtaiset tiedot kahden- tai monenvälisistä investointisopimuksista, joissa valtio on osapuolena, ja ilmoita myös, ovatko ne voimassa.

Tähän mennessä Itävalta on allekirjoittanut ja ratifioinut 69 kahdenvälistä investointisopimusta, joista seuraavien 60 valtion kanssa tehdyt sopimukset ovat tällä hetkellä voimassa: Albania, Algeria, Argentiina, Armenia, Azerbaidžan, Bangladesh, Valko-Venäjä, Belize, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Chile, Kiina, Kroatia, Kuuba, Tšekin tasavalta, Egypti, Viro, Etiopia, Georgia, Guatemala, Hongkong, Unkari, Iran, Jordania, Kazakstan, Kosovo, Kuwait, Kirgisian tasavalta, Latvia, Libanon, Libya; Liettua; Makedonia; Malesia; Malta; Meksiko; Moldova; Mongolia; Montenegro; Marokko; Namibia; Oman; Paraguay; Filippiinit; Puola; Romania; Venäjä; Saudi-Arabia; Serbia; Slovakia; Slovenia; Etelä-Korea; Tadžikistan; Tunisia; Turkki; Ukraina; Yhdistyneet arabiemiirikunnat; Uzbekistan; Vietnam; ja Jemen.

Itävallan osalta on voimassa useita kauppasopimuksia ja sopimuksia, joihin sisältyy investointimääräyksiä, sen ollessa EU:n jäsenvaltio. Zimbabwen (2000), Kambodžan (2004) ja Nigerian (2013) kanssa allekirjoitetut kahdenväliset investointisopimukset eivät ole vielä tulleet voimaan.

Itävalta allekirjoitti energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen vuonna 1994 ja ratifioi sen virallisesti vuonna 1997.

Tärkein sopimus, joka odottaa ratifiointia EU:n jäsenvaltioiden kansallisissa parlamenteissa, on EU:n ja Kanadan kattava talous- ja kauppasopimus (CETA), joka on ollut väliaikaisesti voimassa 21. syyskuuta 2017 alkaen: Euroopan unionin tuomioistuin (EIT) totesi CETA:han kirjatun sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin yhteensopivaksi EU:n oikeuden kanssa (lausunto 1/17 (CETA), EU:C:2019:341). Kattava katsaus EU:n neuvottelemien vapaakauppasopimusten tilanteeseen löytyy kätevästi osoitteesta https://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2006/december/tradoc_118238.pdf.

Ilmoittakaa tarvittaessa, ulotetaanko kahden- tai monenväliset investointisopimukset, joissa valtio on osapuolena, merentakaisiin alueisiin.

Ei sovelleta.

Onko valtio muuttanut tai tehnyt lisäpöytäkirjoja, jotka vaikuttavat kahden- tai monenvälisiin investointisopimuksiin, joiden osapuoli se on?

Esimerkki diplomaattisista nooteista, joita on vaihdettu kahdenvälisen investointisopimuksen tarkoituksen määrittämiseksi, liittyy Paraguayn kanssa tehtyyn kahdenväliseen investointisopimukseen, joka on saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa www.ris.bka.gv.at/Dokumente/BgblPdf/1999_227_3/1999_227_3.pdf.

Onko valtio irtisanonut yksipuolisesti minkä tahansa kahden- tai monenvälisen investointisopimuksen, jonka osapuoli se on?

Itävalta ei ole vielä ilmoittanut irtisanovansa yksipuolisesti mitään kahdenvälistä investointisopimusta.

On kuitenkin korostettava, että suoria sijoituksia koskevan toimivallan siirtämisen EU:lle (ks. kysymys 1) lopulliset vaikutukset ovat vielä määrittelemättä.

Onko valtio tehnyt useita kahden- tai monenvälisiä investointisopimuksia, joiden jäsenyys on päällekkäinen?

Ks. yksityiskohtainen vastaus kysymykseen "Mikä on vallitseva asenne ulkomaisia investointeja kohtaan?" edellä.

ICSID-yleissopimus

Onko valtio ICSID-yleissopimuksen sopimuspuoli?

Valtioiden ja muiden valtioiden kansalaisten välisten investointiriitojen ratkaisemista koskeva yleissopimus (ICSID-yleissopimus) ratifioitiin 25. toukokuuta 1971, ja se tuli Itävallan osalta voimaan 24. kesäkuuta 1971.

Mauritiuksen yleissopimus

Onko valtio sopimuspuolena YK:n yleissopimuksessa avoimuudesta sopimusperusteisissa sijoittajan ja valtion välisissä välimiesmenettelyissä (Mauritiuksen yleissopimus)?

Itävalta ei ole sopimuspuolena Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa avoimuudesta sopimusperusteisissa sijoittajan ja valtion välisissä välimiesmenettelyissä (Mauritiuksen yleissopimus).

Sijoitussopimusohjelma

Onko valtiolla investointisopimusohjelma?

Kyllä. Ks. yksityiskohtainen vastaus kysymykseen "Nimetkää ja antakaa lyhyesti yksityiskohtaiset tiedot kahden- tai monenvälisistä investointisopimuksista, joiden osapuoli valtio on, ja ilmoittakaa myös, ovatko ne voimassa" edellä.

ULKOMAISTEN INVESTOINTIEN SÄÄNTELY

Hallituksen investointien edistämisohjelmat

Onko valtiolla ulkomaisten investointien edistämisohjelma?

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö sekä Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriö tukevat yhdessä Itävallan investointien edistämisohjelmia.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö vastaa pääasiassa ulkomaisille investoinneille myönnettävästä taloudellisesta tuesta ja julkaisee kattavan yleiskatsauksen kaikista ulkomaisille sijoittajille myönnettävistä tuista osoitteessa www.aws.at/fileadmin/user_upload/Downloads/Sonstiges/BMDW_InvestInAustria_EN.pdf.

Toisaalta Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriö ja Itävallan diplomaattiset edustustot ovat edelleen vastuussa investointien suojelusta ja sitoutuvat panemaan täytäntöön sovellettavat kahdenväliset investointisopimukset ja varmistamaan vientivalvonnan. Yleiskatsaus Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriön vastuualueisiin on saatavilla osoitteessa www.bmeia.gv.at/en/european-foreign-policy/foreign-trade-promotion/.

Sovellettava kansallinen lainsäädäntö

Määrittele ulkomaisiin sijoittajiin ja ulkomaisiin investointeihin sovellettavat kansalliset lait, mukaan lukien mahdolliset sijoitusten hyväksymistä tai rekisteröintiä koskevat vaatimukset.

Koska Itävalta on avoin ulkomaisille investoinneille, joitakin syrjimättömiä kansallisia ja EU:n toimenpiteitä saatetaan soveltaa (esim. kiinteistöjen hankintaan, kilpailuoikeuteen, energia-alaan, yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen). Lisäksi Itävallan ulkomaankauppalain (AußWG) mukaan "luonnollisen henkilön, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen, ETA:n kansalainen tai Sveitsin kansalainen, tai muuhun EU:n ulkopuoliseen maahan kuin ETA:an tai Sveitsiin sijoittautuneen oikeushenkilön tai yrityksen" hankintaan on saatava talousasioista vastaavan ministerin hyväksyntä, jos sijoittaja aikoo hankkia tai muutoin hankkia määräysvallan Itävallan tasavallalle erityisen tärkeillä toimialoilla AußWG:n 25 §:n a momentin 2 kohdassa määritellyllä tavalla.

Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö valmistelee parhaillaan muutoksia AußWG:hen, jolloin otetaan tarkasti huomioon asetus (EU) 2019/452 "puitteiden luomisesta unioniin tehtävien ulkomaisten suorien sijoitusten seulonnalle".

Asianomainen sääntelyviranomainen

Määrittele valtion virasto, joka sääntelee ja edistää ulkomaisia investointeja ulkomaille.

Katso yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Onko valtiolla ulkomaisten investointien edistämisohjelma?" edellä.

Asianomainen riitojenratkaisuvirasto

Ilmoitetaan valtion virasto, jolle on annettava tiedoksi haastehakemus ulkomaisen sijoittajan kanssa käytävässä riita-asiassa.

Jos Itävallan tekemissä investointisopimuksissa ei ole suoraa määräystä sijoitusrahastosta, sijoittajan on toimitettava riita-asiaa koskeva ilmoitus ulkoministeriölle (eli Eurooppa-, integraatio- ja ulkoasiainministeriölle).

SIJOITUSSOPIMUSKÄYTÄNTÖ

Mallisopimus

Onko valtiolla BIT-mallia?

Itävallalla on vuonna 2008 hyväksytty BIT-malli (Model BIT). On kuitenkin tärkeää muistaa, että valtaosa Itävallan allekirjoittamista ja ratifioimista BIT-sopimuksista on tehty ennen malli BIT:n uusinta versiota. Uusimman BIT-mallin mahdollisia tulevia vaikutuksia on niin ikään vaikea arvioida.

Itävallan BIT-mallin käyttöönoton jälkeen allekirjoitettujen BIT-sopimusten vertailukelpoinen analyysi osoittaa, että ne eivät ole yhdenmukaisia. Tadžikistanin ja Kosovon kanssa tehdyt investointisopimukset on laadittu tiukasti BIT-mallin mukaisesti. Toisaalta Kirgisian ja Kazakstanin kanssa tehdyissä samantyyppisissä sopimuksissa tehtiin muutoksia malliin joiltakin tärkeiltä osin.

Lisäksi investointisuojamääräyksistä on yleisesti tulossa osa EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiä kauppasopimuksia, mikä rajoittaa BIT-mallille kaavailtua tarkoitusta.

Mallisopimuksen sisällön osalta Itävalta esitti varmasti tiiviin, toimivan ja edistyksellisen perustan ulkomaisten sijoitusten onnistuneelle suojaamiselle. Keskeisillä määräyksillä varmistetaan:

• ulkomaisten sijoittajien yhdenvertainen kohtelu verrattuna kotimaisiin sijoittajiin tai kolmansista maista tuleviin sijoittajiin;
• velvoite oikeudenmukaiseen kohteluun kansainvälisen oikeuden normien mukaisesti (tarkasti säännelty pakkolunastus, sijoituksen yhteydessä suoritettavien maksujen on tapahduttava ilman rajoituksia jne.
• tehokas riitojenratkaisu:
  • kansalliset tuomioistuimet;
  • Kansainvälinen investointiriitojen ratkaisukeskus (ICSID);
  • Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti perustetun yksinomaisen välimiehen tai ad hoc -välimiesoikeuden välityksellä; ja
  • Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) välimiesmenettelysääntöjen mukainen ainoa välimies tai tilapäinen välimiesoikeus.

Mallisopimuksen erityispiirteisiin kuuluvat myös termien "sijoittaja" ja "sijoitus" ominaispiirteinen määrittely sekä melko laaja-alainen suojalauseke. Mallisopimuksen tärkeitä näkökohtia yksityiskohtaisemmin käsittelevä kommentaari on saatavilla kätevästi verkossa: www.iisd.org/pdf/2012/austrian_model_treaty.pdf.

Valmisteluaineisto

Onko valtiolla keskitetty sopimusvalmisteluaineisto? Onko tällainen aineisto julkisesti saatavilla?

Kaikki Itävallan tasavallan parlamentin ratifioimien kansainvälisten sopimusten valmisteluaineistot ovat virallisesti saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa www.parlament.gv.at/PAKT/. Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö asettaa ratifioitujen kahdenvälisten investointisopimusten saksankieliset versiot ja niihin liittyvät asiakirjat saataville verkkosivuilleen(www.bmdw.gv.at/Themen/International/Handels-und-Investitionspolitik/Investitionspolitik/BilateraleInvestitionsschutzabkommen-Laender.html), ja englanninkieliset versiot sekä soveltuvin osin muiden kielten käännökset löytyvät osoitteesta http://investmentpolicyhub.unctad.org/IIA/CountryBits/12.

Valmisteluaineisto

Onko valtiolla sopimusten valmisteluaineiston keskitetty arkisto? Onko tällainen aineisto julkisesti saatavilla?

Kaikki Itävallan tasavallan parlamentin ratifioimien kansainvälisten sopimusten valmisteluaineistot ovat virallisesti saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa www.parlament.gv.at/PAKT/. Liittovaltion digitaali- ja talousministeriö asettaa ratifioitujen kahdenvälisten investointisopimusten saksankieliset versiot ja niihin liittyvät asiakirjat saataville verkkosivuilleen(www.bmdw.gv.at/Themen/International/Handels-und-Investitionspolitik/Investitionspolitik/BilateraleInvestitionsschutzabkommen-Laender.html), ja englanninkieliset versiot sekä soveltuvin osin muiden kielten käännökset löytyvät osoitteesta http://investmentpolicyhub.unctad.org/IIA/CountryBits/12.

Soveltamisala ja kattavuus

Mikä on investointisopimusten tyypillinen soveltamisala?

Sijoittajan pätevyysvaatimukset

Itävallan tekemissä investointisopimuksissa (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymykseen "Tunnistakaa ja antakaa lyhyesti yksityiskohtaiset tiedot kahden- tai monenvälisistä investointisopimuksista, joissa valtio on sopimuspuolena, ja ilmoittakaa myös, ovatko ne voimassa" edellä) määrätään, joskaan ei yhtä yhdenmukaisesti, useista oikeudellisista edellytyksistä, jotka ulkomaisen sijoittajan on täytettävä, jotta hänelle voidaan myöntää aineellista suojaa. Vaikka sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä (eli yrityksiä) voidaan yleensä pitää "sijoittajina", lisävaatimuksia ovat muun muassa seuraavat:

• Perustamispaikka/liikelaitoksen sijaintipaikka: BIT-mallin 1 artiklan 3 kohdassa yritys määritellään muun muassa "sopimuspuolen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti perustetuksi tai järjestetyksi yritykseksi". Kotipaikkaa koskeva vaatimus on nimenomaisesti määritelty useissa tehdyissä BIT:issä (ks. esim. 1 artiklan 2 kohta Itävallan ja Valko-Venäjän BIT:ssä, 1 artiklan 2 kohdan b alakohta Itävallan ja Argentiinan BIT:ssä jne. Periaatteellinen sijoittautumispaikkaa koskeva vaatimus voidaan joissakin tapauksissa korvata osoittamalla, että jommankumman sopimuspuolen yksiköllä on (ennakolta) määräävä vaikutusvalta sijoittajaan (ks. esim. 1 artiklan 2 kohdan c alakohta Itävallan ja Egyptin välisessä BIT-sopimuksessa, I artiklan 2 kohta Itävallan ja Kuwaitin välisessä BIT-sopimuksessa jne.
• Olennaisen liiketoiminnan harjoittaminen: BIT-mallin 1 artiklan 3 kohdassa todetaan lisäksi, että yrityksen on "harjoitettava olennaista liiketoimintaa [isäntävaltiossa]". Edellä esitetyn mukaisesti useissa BIT-sopimuksissa viitataan velvollisuuteen harjoittaa todellista liiketoimintaa (ks. esim. 1 artiklan 2 kohdan b alakohta, Itävalta-Chile BIT).
• Epäjohdonmukaiset määritelmät sopimuspuolen mukaan: huomattavan monissa BIT:issä määritellään "sijoittajan" määritelmään liittyvät vaatimukset kunkin sopimuspuolen osalta erikseen (ks. esim. Itävallan ja Kuwaitin BIT:n I artiklan 2 kohta).
• Etujen epääminen: malli-sopimusten mukaisesti useissa tehdyissä sopimuksissa evätään nimenomaisesti suoja tapauksissa, joissa edellä mainitut vaatimukset eivät täyty. Paras esimerkki tällaisesta määräyksestä on Itävallan ja Uzbekistanin välisen sopimuksen 10 artikla, jossa todetaan seuraavaa: "Sopimuspuoli voi evätä tämän sopimuksen edut toisen sopimuspuolen sijoittajalta ja tämän sijoituksilta, jos muun kuin sopimuspuolen sijoittajat omistavat tai valvovat ensin mainittua sijoittajaa ja jos sijoittajalla ei ole merkittävää liiketoimintaa sen sopimuspuolen alueella, jonka lainsäädännön mukaan se on perustettu tai järjestäytynyt".

 

Sijoituksen määritelmä

Mallisopimuksen mukaan suojattu "sijoitus" sisältää kaikki omaisuuserät, jotka suojattu sijoittaja "omistaa tai jotka ovat suoraan tai välillisesti hänen hallinnassaan". Tätä määritelmää rajoittavat jonkin verran sovellettavien sitoumusasiakirjojen asettamat lisänäkökohdat:

• Suorien ja välillisten sijoitusten erottaminen toisistaan: vaikka Itävallan tekemissä sijoitussopimuksissa (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Identify and give brief details of the bilateral or multilateral investment treaties which the state is a party to which the state is a party, also indicating whether they are in force." edellä) hyväksytään suoja molemmissa tapauksissa, jotkin niistä eivät ulotu niin pitkälle, että ne antaisivat suojaa välillisille tai voittoa tavoittelemattomille sijoituksille (ks. esim. 1 artiklan 1 kohta, Itävalta-Iran BIT).
• Alueellinen vaatimus ja laillisuus: sijoitukset ovat yleensä suojattuja, jos ne on tehty sopimuspuolen alueella ja kyseisen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti (ks. esim. 1 artiklan 3 kohta, Itävalta-Malesia BIT).
• Taannehtivaan kattavuuteen liittyvät kysymykset: huomattava enemmistö Itävallan tekemistä investointisopimuksista joko antaa suojan sijoituksille, jotka on tehty tietystä päivämäärästä alkaen (ks. esim. 9 artikla, Itävalta-Venäjä BIT), tai ei tee eroa suojan myöntämisessä sijoituksille, jotka on tehty ennen sopimuksen voimaantulopäivää ja sen jälkeen (ks. esim. 24 artikla, Itävalta-Kuuba BIT).

Suoja

Mitä aineellisia suojakeinoja on yleensä saatavilla?

Itävallan tekemissä investointisopimuksissa määrätään yleensä seuraavista suojista, joihin liittyy vain poikkeuksellisesti joitakin rajoituksia:

• oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu (FET);
• pakkolunastussuoja (suora ja välillinen);
• suosituimmuussuoja;
• syrjimättömyys/kansallisen kohtelun suoja;
• täysi suoja ja turvallisuus; ja - suojalauseke.

Riitojen ratkaiseminen

Mitkä ovat yleisimmin käytetyt riitojenratkaisuvaihtoehdot ulkomaisten sijoittajien ja valtionne välisissä investointiriidoissa?

Itävallan kahdenvälisissä investointisopimuksissa määrätään yleisimmin ICSID:n institutionaalisesta välimiesmenettelystä tai UNCITRAL:n ad hoc -menettelystä foorumina, joka valitaan kyseisestä kahdenvälisestä investointisopimuksesta johtuvien riitojen ratkaisemiseksi. Edellisestä poiketen joissakin BIT:issä määrätään lisäksi mahdollisuudesta käyttää Tukholman kauppakamarin (SCC) sääntöjä (ks. esim. Itävallan ja Venäjän BIT:n 7 artikla) tai Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) sääntöjä (ks. esim. Itävallan ja Kuuban BIT:n 11 artikla).

Luottamuksellisuus

Onko valtiolla vakiintunut käytäntö vaatia luottamuksellisuutta investointivälimiesmenettelyssä?

Ei sovelleta (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymykseen "Kuinka monessa tiedossa olevassa investointisopimuksia koskevassa välimiesmenettelyssä valtio on ollut mukana?" jäljempänä).

Vakuutus

Onko valtiolla sijoitusvakuutuslaitosta tai -ohjelmaa?

Itävaltalaiset sijoittajat voivat hakea vakuutusta kehitysmaihin tehtäviä investointeja varten monenvälisen investointitakuujärjestön perustamista koskevan yleissopimuksen nojalla. Itävallasta tuli vuonna 1997 yksi niistä 25 teollisuusmaasta, jotka ovat tämän säädöksen jäseniä.

Itävaltalaiset sijoittajat voivat lisäksi hakea vakuutusta ulkomaisille sijoituksille poliittisten riskien varalta. Osterreichische Kontrollbank AG:n (OeKB) tarjoama "G4-takuu" on yleensä tarkoitettu EU:n ja OECD:n ulkopuolisille markkinoille. Kätevä yleiskatsaus palveluihin on saatavilla osoitteessa: www.oekb.at/en/export-services/covering-and-financing-investments-and-participation/political-coverage-of-foreign-investments.html.

INVESTOINTISOVITTELUN HISTORIA

Välimiesmenettelyjen määrä

Kuinka monessa tiedossa olevassa investointisopimuksia koskevassa välimiesmenettelyssä valtio on ollut mukana?

Tätä kirjoitettaessa Itävalta on ollut aktiivisesti mukana yhdessä ainoassa julkisesti tunnetussa sijoittajavaltioiden välisessä välimiesmenettelyssä: BV Belegging-Maatschappij "Far East" v. Itävallan tasavalta (ICSID-asia nro ARB/15/32). Menettely aloitettiin heinäkuussa 2015 Itävallan Maltan kanssa vuonna 2002 tekemän BIT-sopimuksen nojalla (voimassa maaliskuusta 2004 alkaen). Liikkuva sijoittaja väitti siten, että Itävalta:

• määräsi mielivaltaisia, kohtuuttomia tai syrjiviä toimenpiteitä;
• evännyt täyden suojan ja turvallisuuden;
• rikkoi sovellettavia suoraa ja välillistä pakkolunastusta koskevia kieltoja; ja
• kieltäytyi oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta.

Välimiesoikeus hylkäsi kanteet toimivaltasyistä lokakuussa 2017 sen jälkeen, kun se oli kuullut saman vuoden maaliskuussa esiin tulleesta asiasta.

Toimialat ja sektorit

Koskevatko investointivälimiesmenettelyt, joissa valtio on osallisena, yleensä tiettyjä toimialoja tai investointisektoreita?

Ei sovellu (ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Kuinka monessa tiedossa olevassa investointisopimuksia koskevassa välimiesmenettelyssä valtio on ollut osallisena?" edellä).

Välimiehen valinta

Onko valtiolla ollut tapana käyttää oletusmekanismeja välimiesoikeuden nimittämisessä vai onko valtio nimittänyt erityisiä välimiehiä?

Ei sovellu (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymykseen "Kuinka monessa tiedossa olevassa investointisopimuksia koskevassa välimiesmenettelyssä valtio on ollut mukana?" edellä).

Puolustus

Puolustaako valtio yleensä itseään sijoituksia koskevia vaatimuksia vastaan? Ilmoittakaa yksityiskohtaiset tiedot valtion sisäisistä neuvonantajista investointiriidoissa.

Ei sovelleta (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymykseen "Kuinka monessa tiedossa olevassa investointisopimuksia koskevassa välimiesmenettelyssä valtio on ollut mukana?" edellä).

VALTIOTA VASTAAN ANNETTUJEN TUOMIOIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Täytäntöönpanosopimukset

Onko valtio osapuolena täytäntöönpanoon liittyvissä kansainvälisissä sopimuksissa, kuten vuonna 1958 tehdyssä YK:n yleissopimuksessa ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta?

Itävallasta tuli ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn yleissopimuksen (New Yorkin yleissopimus) osapuoli 2. toukokuuta 1961. New Yorkin yleissopimusta sovelletaan Itävaltaan rajoituksetta, sillä alkuperäinen vastavuoroisuusvarauma poistettiin vuonna 1988.

Tuomioiden noudattaminen

Noudattaako valtio yleensä vapaaehtoisesti sitä vastaan annettuja investointisopimusten tuomioita?

Ei sovelleta (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymykseen "Kuinka monessa tiedossa olevassa investointisopimuksia koskevassa välimiesmenettelyssä valtio on ollut osallisena?" edellä).

Epäsuotuisat tuomiot

Jos vastaus on kielteinen, valittaako valtio epäsuotuisista tuomioista kansallisiin tuomioistuimiinsa tai siihen tuomioistuimeen, jossa välimiesmenettely on pidetty?

Ei sovelleta (ks. yksityiskohtainen vastaus kysymykseen "Kuinka monessa tiedossa olevassa investointisopimuksia koskevassa välimiesmenettelyssä valtio on ollut mukana?" edellä).

Täytäntöönpanoa haittaavat määräykset

Ilmoittakaa yksityiskohtaiset tiedot kaikista kansallisista säännöksistä, jotka voivat estää valtion alueella annettujen tuomioiden täytäntöönpanon.

Itävallan lainsäätäjä tekee selvän eron kotimaisten (eli välimiesmenettelyssä annettujen, joiden sovittu kotipaikka on Itävallassa) ja ulkomaisten (eli välimiesmenettelyssä annettujen, joiden sovittu kotipaikka on muualla kuin Itävallassa) välitystuomioiden täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen välillä.

Itävallan täytäntöönpanolain (EO) 1 §:ssä säädetään, että kotimaiset tuomiot, joihin ei voida hakea muutosta (sovintosopimukset mukaan luettuina), voidaan panna täytäntöön suoraan, koska ne ovat luonteeltaan täytäntöönpanokelpoisia.

Edellä esitetystä poiketen EO:n III osastossa (403 § ja sitä seuraavat pykälät) edellytetään ulkomaisten välitystuomioiden muodollista tunnustamista ennen niiden täytäntöönpanoa kotimaassa, paitsi jos välitystuomiot olisi pantava täytäntöön ilman erillistä julistusta niiden täytäntöönpanokelpoisuudesta sovellettavan kansainvälisen sopimuksen (esim. tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan vastavuoroisuusvelvoitteen sisältävät sopimukset) tai Euroopan unionin säädöksen nojalla.

New Yorkin yleissopimuksen IV artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan hakijan, joka hakee tuomion tunnustamista, on toimitettava alkuperäinen tuomio (tai oikeaksi todistettu jäljennös) sekä alkuperäinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). ZPO:n 614 §:n 2 momentin mukaan tuomarin harkintavaltaan kuuluu päättää, pyydetäänkö hakijaa toimittamaan kyseinen välityssopimus (tai oikeaksi todistettu jäljennös). Koska piirituomioistuimet tutkivat vain, täyttyvätkö muodolliset vaatimukset, Itävallan korkein oikeus on suhtautunut asiaan muodollisemmin - se edellyttää sen tutkimista, onko täytäntöönpanolupahakemuksessa ilmoitettu velallisen nimi sama kuin välitystuomion nimi.

Mainitun lisäksi välitystuomioon voidaan soveltaa ZPO:n 606 §:ää, jonka mukaan välitystuomion on oltava kirjallinen ja välimiesten allekirjoittama. Muita muotovaatimuksia voidaan soveltaa, jos osapuolet eivät ole sopineet asiasta.

Itävallan tuomioistuimilla ei ole oikeutta tutkia välitystuomion sisältöä. Välitystuomioon ei voi hakea muutosta. On kuitenkin mahdollista nostaa kanne välitystuomion kumoamiseksi (sekä tuomioistuimen toimivaltuuksia että asiasisältöä koskevat tuomiot) hyvin erityisin ja suppein perustein, nimittäin:

• välimiesoikeus on hyväksynyt tai evännyt toimivallan, vaikka välityssopimusta ei ole tehty tai voimassa olevaa välityssopimusta ei ole olemassa;
• asianosainen ei voinut tehdä välityssopimusta asianosaiseen sovellettavan lain mukaan;
• asianosainen ei ole voinut esittää asiaansa (esim. sille ei ole annettu asianmukaista ilmoitusta välimiehen nimittämisestä tai välimiesmenettelystä);
• välitystuomio koskee asiaa, jota ei ole otettu huomioon välityssopimuksessa tai joka ei kuulu välityssopimuksen ehtojen piiriin, tai se koskee asioita, jotka eivät kuulu välimiesmenettelyssä vaaditun oikeussuojan piiriin; jos tällaiset puutteet koskevat välitystuomion erotettavissa olevaa osaa, tämä osa on kumottava;
• välimiesoikeuden kokoonpano ei ollut ZPO:n 577-618 §:n tai osapuolten sopimuksen mukainen;
• välimiesmenettely ei ole ollut tai välitystuomio ei ole Itävallan oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden (ordre public) mukainen; ja
• jos edellytykset kansallisen tuomioistuimen asian uudelleen käsittelemiseksi ZPO:n 530 §:n 1 momentin mukaisesti täyttyvät.

Valtioille myönnetään suvereeni koskemattomuus kanteita varten vain suvereenin toimintakykynsä rajoissa. Koskemattomuus ei koske yksityistä kaupallista toimintaa. Itävallassa oleva ulkomainen varallisuus on siten vapautettu täytäntöönpanovelvollisuudesta sen mukaan, mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu: jos sitä on tarkoitus käyttää yksinomaan yksityiseen liiketoimintaan, se voidaan takavarikoida ja siihen voidaan kohdistaa täytäntöönpanotoimia; jos se on tarkoitettu suvereenien valtuuksien käyttämiseen (esim. lähetystötehtävät), täytäntöönpanotoimia ei voida määrätä. OGH totesi asiaa koskevassa päätöksessään (ks. 3 Ob 18/12), että valtion omaisuuden yleistä koskemattomuutta ei ole suunniteltu, vaan velvollisen valtion velvollisuutena on osoittaa, että se on toiminut suvereenisti keskeyttäessään täytäntöönpanomenettelyn EO 39 §:n mukaisesti.

Koska ohjeellista oikeuskäytäntöä ei ole, voi olla järkevää päätellä, että verhon lävistäminen valtion omaisuuden osalta olisi oikeudellisesti sallittua, kunhan valtiollisen koskemattomuuden soveltamisalaa koskevia sääntöjä täydennetään täyttämällä verhon lävistämiseen sovellettavat lainsäädännölliset vaatimukset.

PÄIVITYS JA SUUNTAUKSET

Kuluneen vuoden keskeiset tapahtumat

Onko oikeudenkäyttöalueellanne havaittavissa uusia suuntauksia tai ajankohtaisia aiheita?

Itävallan sitoumuksesta "päättää kaikki [EU:n jäsenvaltioiden] välillä tehdyt kahdenväliset investointisopimukset monenvälisellä sopimuksella tai, jos se on molemminpuolisesti tunnustettu tarkoituksenmukaisemmaksi, kahdenvälisesti" 6. joulukuuta 2019 mennessä, ks. yksityiskohtaisesti vastaus kysymykseen "Mikä on vallitseva asenne ulkomaisia investointeja kohtaan?" edellä.