Vaihtoehtoinen riidanratkaisu Itävallassa

Käytettävissä olevat menetelmät

Tärkeimmät laissa säädetyt tuomioistuinten ulkopuoliset menetelmät ovat välimiesmenettely, sovittelu (lähinnä perheoikeudellisissa asioissa) ja sovittelulautakunnat asunto- tai televiestintäasioissa. Lisäksi useat ammatilliset elimet (asianajajat, julkiset notaarit, lääkärit, rakennusinsinöörit) tarjoavat riitojenratkaisumenettelyjä, jotka koskevat niiden jäsenten välisiä tai jäsenten ja asiakkaiden välisiä riitoja.

Onko vaihtoehtoinen riidanratkaisu pakollinen Itävallassa?

Vaihtoehtoinen riidanratkaisu suosii lähtökohtaisesti osapuolten riippumattomuuden periaatetta. Itävaltalainen tuomioistuin voi esimerkiksi suositella osapuolten välistä sovittelua oikeudenkäyntiä edeltävän kuulemisen aikana. Lakisääteistä velvoitetta käyttää vaihtoehtoista riidanratkaisua ennen oikeudenkäyntiä ei kuitenkaan ole. Mahdolliset kantajat ja vastaajat voivat kuitenkin neuvotella oikeudellisen neuvonantajansa kanssa mahdollisista vaihtoehtoisista riidanratkaisuratkaisuista sen lisäksi, että he nostavat kanteen tuomioistuimessa.

Oikeudellinen kehys

Välimiesmenettelyä koskeva lainsäädäntö sisältyy ACCP:n 577-618 pykäliin. Näissä säännöksissä säännellään sekä kotimaisia että kansainvälisiä välimiesmenettelyjä. Täytäntöönpanomenettelyistä säädetään Itävallan täytäntöönpanolaissa. Lisäksi Itävalta on ratifioinut seuraavat välimiesmenettelyä koskevat monenväliset yleissopimukset:

• New Yorkin yleissopimus, 31. heinäkuuta 1961 (Itävalta on tehnyt I artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoituksen, jonka mukaan se tunnustaa ja panee täytäntöön ainoastaan tämän yleissopimuksen muissa sopimusvaltioissa annetut tuomiot);
• välimieslausekkeita koskeva pöytäkirja, Geneve, 13. maaliskuuta 1928;
• yleissopimus ulkomaisten välitystuomioiden täytäntöönpanosta, Geneve, 18. lokakuuta 1930;
• kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskeva eurooppalainen yleissopimus (ja sen soveltamista koskeva sopimus), 4. kesäkuuta 1964; ja
• yleissopimus investointiriitojen ratkaisemisesta, 24. kesäkuuta 1971.

Itävalta on myös allekirjoittanut 69 kahdenvälistä investointisopimusta, joista 62 on ratifioitu. Ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta määrätään edellä mainituissa monenkeskisissä ja kahdenvälisissä sopimuksissa, joihin Itävalta on liittynyt.

Sovittelua säännellään Itävallassa siviilioikeudellisessa sovittelulaissa(Zivilrechts-Mediations-Gesetz, ZivMediatG), joka muodostaa oikeudellisen kehyksen sovittelun keskeisille kysymyksille, kuten sovittelun määritelmälle, Itävallassa sovittelijaksi ryhtymiseen vaadittavalle koulutukselle sekä rekisteröityjen sovittelijoiden oikeuksille ja velvollisuuksille.

Oikeusapu

Itävallan tuomioistuimilla on ADR-prosessien hallinnoinnissa vain rajallinen rooli, ja tuomioistuinten ADR-apua annetaan lähinnä siten, että tuomioistuimet kannustavat epävirallisesti osapuolia tutkimaan sovintovaihtoehtoja tai kääntymään ensin sovittelijoiden puoleen. Tämä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa pakollista, eikä Itävallan lainsäädännössä ole sääntöä, jonka mukaan osapuolten olisi harkittava vaihtoehtoista riidanratkaisua ennen välimiesmenettelyn tai oikeudenkäynnin aloittamista.

Tuomioistuinten väliintulosta välimiesmenettelyissä säädetään välimiesmenettelyä koskevan yleissopimuksen 577-618 §:ssä, joiden mukaan tuomioistuimet voivat määrätä välitoimia, avustaa välimiesten nimittämisessä, tarkastella uudelleen välimiehen haastepäätöksiä, päättää välimiehen toimeksiannon ennenaikaisesta päättämisestä, panna täytäntöön välitoimia ja turvaamistoimia, avustaa tuomioistuinta sellaisten oikeustoimien osalta, joita välimiesoikeus ei ole toimivaltainen suorittamaan, päättää välitystuomion kumoamista koskevasta hakemuksesta, määrittää välitystuomion olemassaolon tai puuttumisen sekä tunnustaa ja panna täytäntöön välitystuomioita.

On myös syytä huomata, että tietyt itävaltalaiset tuomioistuimet, kuten Wienin kauppatuomioistuin, tarjoavat tuomioistuinten yhteydessä toimivia sovitteluohjelmia, jotka tarjoavat riidan osapuolille mahdollisuuden valita sovittelun vaihtoehtona tuomioistuinprosessille, jos tuomari katsoo, että sovittelusta voi olla hyötyä asiassa.

Oikeusvaikutus

Itävallassa annetuilla välitystuomioilla on ACCP:n 607 §:n mukaisesti osapuolten välillä lainvoimainen tuomio. Sovituin ehdoin tehdyllä välityssovittelulla ja välitystuomiolla on täytäntöönpanokelpoinen nimi (Itävallan täytäntöönpanolain 1 §:n 16 momentti). Kuitenkin vain sovituin ehdoin tehdyt välitystuomiot, ei välitysratkaisuja, voidaan riitauttaa ACCP:n 611 §:n mukaisesti.

ACCP 433a §:n mukaan sovintosopimus voidaan tehdä missä tahansa käräjäoikeudessa kirjallisen sovintosopimuksen sisällöstä. Osapuolten tekemä kirjallinen sovintosopimus on siten täytäntöönpanokelpoinen.

Itävallan välimiesoikeuslaitokset

Wienin kansainvälinen välimieskeskus (VIAC) on Itävallan ensisijainen instituutio, joka hallinnoi kotimaisia ja kansainvälisiä välimies- ja sovittelumenettelyjä. VIAC antaa sääntöjä välimiesmenettelyä (Wienin säännöt) ja sovittelua (Wienin sovittelusäännöt) varten, ja 1. heinäkuuta 2021 alkaen se on hyväksynyt säännöt sijoitusten välimiesmenettelystä ja sovittelusta. Osapuolet valitsevat itse tai VIAC:n johtokunta valitsee pätevät välimiehet VIAC:n verkkosivuilla olevasta välimiesten ja sovittelijoiden luettelosta.

Itävallasta on tullut suosittu kohde kansainvälisen riidanratkaisun alalla. VIAC:n lisäksi Itävallassa toimivat myös Wienin tavarapörssin välitystuomioistuin ja Salzburgin välitystuomioistuin. Lisäksi Itävallassa järjestetään vuosittain Willem C. Vis International Commercial Arbitration Moot Competition -kilpailu, joka on alansa suurin kilpailu maailmassa.

Palkinnot

Wienin sääntöjen 6 artiklan 1.8 kohdassa määrätään kolmesta palkintoluokasta: väliaikaiset, osittaiset ja lopulliset palkinnot. Palkinnot ovat lopullisia ja osapuolia sitovia.

Lisäksi Wienin säännöissä määrätään nimenomaisesti, että jos välimiesmenettelyn osapuolet sopivat asian käsittelyn ollessa vielä kesken, välimiesoikeus voi osapuolten pyynnöstä kirjata välimiesmenettelyn sovinnon ja/tai antaa sovituin ehdoin ratkaisun (Wienin sääntöjen 37 artikla). Tällaisella sovitulla ratkaisulla on samat oikeudelliset edellytykset kuin asian pääasiaa koskevalla lopullisella ratkaisulla.

Palkintojen muutokset, selitykset ja täydennykset

Kun välitystuomio on annettu, välimiesoikeudesta tulee functus officio, mikä tarkoittaa, että välimiesoikeus ei voi muuttaa välitystuomiota. VIAC-sääntöjen mukaan osapuolet voivat kuitenkin pyytää välimiesoikeutta korjaamaan välitystuomiossa olevia virheitä, antamaan siihen liittyviä selityksiä tai täydentämään välitystuomiota välimiesmenettelyssä esitetyistä vaatimuksista, joita ei ole ratkaistu välitystuomiossa. Välimiesoikeus päättää tällaisesta hakemuksesta. Välimiesoikeus voi kuitenkin antaa tällaisia korjauksia tai lisäyksiä tuomioon omasta aloitteestaan neljän viikon kuluessa tuomion antamispäivästä.

Selvennys ja oikaisu ovat alkuperäisen tuomion osia, eivätkä ne vaikuta tuomion riitauttamiselle asetetun määräajan kulumiseen eikä niitä voida kumota itsenäisessä menettelyssä. Täydentävä tuomio on kuitenkin uusi, erillinen tuomio. Sen vuoksi se voidaan kumota erillisessä menettelyssä, ja määräaika sen riitauttamiseksi alkaa kulua siitä, kun kumoamista vaativa osapuoli on vastaanottanut ratkaisun.

Välitystuomioiden tunnustaminen, täytäntöönpano ja kumoaminen

Välimiestuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa säännellään Itävallan täytäntöönpanolailla ja ACCP:n erityissäännöksillä. Kotimaiset välitystuomiot ovat itsessään täytäntöönpanokelpoisia eikä niitä näin ollen tarvitse tunnustaa etukäteen. Kansainväliset tuomiot käyvät kuitenkin läpi tunnustamismenettelyn, jotta ne saisivat Itävallassa täytäntöönpanokelpoisuuden. Myös osittaiset ja väliaikaiset tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia Itävallassa.

Välitystuomioiden riitauttamista koskevat säännöt on vahvistettu Itävallan vuoden 2013 välimiesmenettelylaissa (ACCP:n 577-618 §). Välimiesmenettelylain 611 §:n 4 momentin mukaan välimiestuomion kumoamista koskevan kanteen määräaika on kolme kuukautta tuomion tiedoksiantopäivästä lukien. Tällaiset kanteet käsitellään Itävallan korkeimmassa oikeudessa, joka toimii ensimmäisenä ja viimeisenä oikeusasteena - lukuun ottamatta kuluttaja- ja työoikeudellisia välimiesmenettelyjä.

Edellä mainitut lakisääteiset lait ovat alisteisia kansainväliselle oikeudelle. Jos kansalliset säännöt ovat ristiriidassa Itävallan ratifioimien kahden- ja monenvälisten sopimusten, jotka koskevat ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa, ja niistä johtuvien sääntöjen välillä, kansainvälisen oikeuden normit ovat etusijalla. Erityisesti New Yorkin yleissopimus on soveltuvin osin ensisijainen useimpiin kansallisiin säännöksiin nähden.